Testauspalvelut

Analyysi auttaa määrittämään, kuinka suuri osa tuotteen tai materiaalin sisältämästä hiilestä on peräisin uusiutuvista lähteistä. ASTM D6866 -standardi määrittelee kaksi tapaa bio-osuuden ilmoittamiseen. Biogeenisen hiilen määrä kertoo uusiutuvista luonnonvaroista peräisin olevan hiilen osuuden suhteessa kokonaishiileen (TC). Epäorgaaninen hiili voidaan poistaa ennen testausta (lisämaksua vastaan), jolloin tulos ilmaistaan suhteessa orgaanisen hiilen kokonaismäärään (TOC) ja saadaan bioperäisen hiilen määrä. Huom! Kaasumaisista näytteistä saadut tulokset tulee aina ilmaista biogeenisen hiilen pitoisuutena, koska alkuvaihetta, jossa hiili muutetaan CO2:ksi, ei voida tehdä hiilen ollessa jo kaasumaisessa muodossa. Hinta on haihtumattomille näytteille. Jos näytteesi haihtuva, keskustele näytetyyppisi sopivuudesta. Huom! Emme voi ottaa vastaan näytteitä, jotka sisältävät keinotekoisia hiili-12-, hiili-13- tai hiili-14-isotooppeja, koska ne voivat vahingoittaa laitteistoa. Analyysi ei kerro, kuinka suuri osa koko näytteestä on biopohjaista, vaan ainoastaan näytteen sisältämän kokonaishiilen tai orgaanisen hiilen bioperäisen osuuden. Koko tuotteen biopohjaisuus voidaan kuitenkin määrittää laskennallisesti, kun tiedetään hiilen osuus näytteen kokonaismassasta.

Komission asetus (EU) N:o 2023/915 määrittelee enimmäismäärät raskasmetalleille useissa elintarvikkeissa ja direktiivi 2002/32/EC vastaavasti eri rehutuotteissa. Tällä paketilla voidaaan analysoida raskasmetallien lyijy (Pb), kadmium (Cd), arseeni (As) ja elohopea (Hg) jäämiä elintarvikkeista, rehuista ja ravintolisistä. Määritys suoritetaan ICP-MS-menetelmällä EN 15763 -standardin mukaisesti.

Jauhemaisen materiaalin kiteisten faasien tunnistaminen ja kvantitointi (Rietveld-analyysi) röntgendiffraktiolla (XRD). Analyysi soveltuu ainoastaan kiteisille materiaaleille tai materiaaleille, joilla on ainakin yksi kiteinen faasi. Mittauksen tarkkuus vaihtelee hieman matriisista ja tarkastelun alla olevasta faasista riippuen, mutta yleensä määritysraja on noin 0.1 %. Saatavilla oleva lämpötila-alue XRD-mittauksille on 25–1100 °C, ja kiteisyyttä voidaan tutkia lämpötilan funktiona. Mittaukset voidaan suorittaa normaalissa ilmassa, inertin kaasun alla tai tyhjiössä. Ota yhteyttä asiantuntijoihimme keskustellaksesi saatavilla olevista lämpötila- ja atmosfäärivaihtoehdoista. Ilmoitathan mahdollisuuksien mukaan, mitä kidefaaseja näyte sisältää tilausta tehdessäsi, sillä tieto parantaa analyysin tarkkuutta. Menetelmä soveltuu kuitenkin myös tuntemattomien faasien tunnistukseen. Mittaukset voidaan suorittaa joko laboratorio-XRD:llä tai synkrotroni-XRD:llä.

Näytteen hiili-, vety-, typpi-, rikki-, ja happipitoisuuden määritys. CHNS-analyysi (”LECO-analyysi”) suoritetaan Dumas-polttomenetelmällä, jossa näyte poltetaan 25 kPa happiatmosfäärissä korkeassa lämpötilassa (1000 °C) ja komponentit erotetaan kaasukromatografisesti ennen tunnistusta lämmönjohtavuusdetektorilla. Happi määritetään pelkistämällä happiyhdisteet granulaarisen hiilen kanssa 1480 °C:ssa hiilimonoksidiksi ennen kaasukromatografista erotusta ja tunnistusta lämmönjohtavuusdetektorilla. Näyte voi olla joko kiinteä tai nestemäinen, mutta vesiliuoksissa oleva vesi kuitenkin häiritsee mittausta ja vaikuttaa mittaustulokseen. Vesipitoisen näytteen tapauksessa näyte voidaan kuivata ennen määritystä, mikäli tulos halutaan suhteessa kuivapainoon. Tuhka, kuivaus ja haihdutushäviö mittaukset nostavat miniminäytemäärän mittauksiin 300 mg:aan. Hinta sisältää kaksi rinnakkaista määritystä. Tulokset raportoidaan massaprosentteina alkuperäisestä näytteestä, ja mittauksesta saadaan hiili-, vety-, typpi-, rikki-, ja happipitoisuus näytteessä, mutta se ei ota kantaa kemialliseen rakenteeseen. Mittaus voidaan yhdistää muiden analyysimenetelmien kanssa (mm. GC-MS, 1H ja 13C NMR) yhdisteen rakenteen selvittämiseksi. Mahdollisia alkuainepaketteja: O, CHNS ja CHNOS.

Kemiallisten ryhmien tunnistaminen kiinteistä aineista ATR-FTIR-spektroskopialla. Tulokset toimitetaan FTIR-spektrinä sekä spektrin vertailuna kirjastoon. Menetelmä ei ole kvantitatiivinen, mutta sen avulla voidaan tunnistaa näytteen funktionaalisia ryhmiä.

XRF on kvantitatiivinen ja kvalitatiivinen analyysimenetelmä, jota voidaan käyttää nesteiden ja kiinteiden aineiden alkuaineanalyysin tekemiseen. Tämä analyysi soveltuu näytteille, jotka eivät vaadi monimutkaista esikäsittelyä, varotoimia tai muita erityistoimenpiteitä. Mittaukseen käytetään lähtökohtaisesti aallonpituusdispersiivistä XRF-spektrometriä (WDXRF). Ilmoitathan tilauksen yhteydessä, jos haluat mittauksen energiadispersiivisellä XRF-spektrometrillä (EDXRF).

Tof-ERDA-mittaus soveltuu kiinteiden näytemateriaalien alkuainekoostumuksen kvantitatiiviseen määritykseen ja syvyysprofilointiin. ToF-ERDA havaitsee kaikki alkuaineet ja vedyn eri isotoopit. Menetelmä tuottaa alkuainekohtaiset syvyysprofiilit määrittämällä kunkin alkuaineen pitoisuuden eri syvyyksillä näytteessä. Tyypillisesti detektioraja on 0,1–0,5 atomiprosenttia ja syvysresoluutio 5–20 nm. Menetelmä soveltuu 20–500 nm paksuisten ohutkalvojen analysointiin. Näytteen pinnan on oltava sileä, ja sen karheuden on oltava alle 10 nm, jotta mittaus pystytään suorittamaan. Menetelmä on luontaisesti kvantitatiivinen, kun analysoidaan ohutkalvoja tyypillisillä substraateilla, kuten pii (Si), galliumnitridi (GaN), piikarbidi (SiC), galliumarsenidi (GaAs) tai indiumfosfidi (InP). Siksi referenssinäytteitä ei tarvita kvantitatiivisten tulosten saamiseksi. Tämä tekniikka on erityisen hyödyllinen kevyiden alkuaineiden analysoinnissa. Normaalien TOF-ERDA mittausten lisäksi suoritamme myös LI-ERDA-mittauksia (tunnetaan myös nimellä Foil ERDA) vedyn isotooppien määrittämiseksi matalina pitoisuuksina. LI-ERDA:lla saavutetaan tyypillisesti 0.01 atomiprosentin määritysrajat vedyn isotoopeille ja päästään joidenkin materiaalien osalta jopa 1 nm syvyysresoluutioon. LI-ERDA:lla ei voida määrittää muita alkuaineita samanaikaisesti vedyn kanssa.

Bisfenoli A:n (BPA) pitoisuuden ja vapautumisen määritys useista eri tuotteista, kuten: Muovista, elastomeereistä ja kumista valmistetut kulutustuotteet, Lelut ja lastenhoitotarvikkeet, Elintarvikepakkaukset (muovi, paperi, monimateriaali) , Elintarvikkeet (kuivatut yrtit ja mausteet, pähkinät, kahvi, yms.). Uutto on mahdollista useilla eri tekniikoilla, mukaan lukien: Kylmävesiuutto (EN 645), kuumavesiuutto (EN 647) tai liuotinuutto (EN 15519) kierrätyskuituja sisältävistä pakkauksista Saksan BfR:n kansallisen suosituksen n:o XXXVI vaatimustenmukaisuuden arviointiin., Elintarvikekontaktimateriaalien asetonitriiliuute ranskalaisen asetuksen LOI nro 2012-1442 mukaisesti, Lastenhoitotarvikkeiden vesiuutto EN 14372- ja EN 14350 -standardien mukaisesti, Lelujen vesiuutto leluturvallisuusdirektiivin 2009/48/EY mukaisesti.. Elintarvikekontaktimateriaaleille on tarjolla suorituskykyisempi menetelmä, jonka määritysraja (1 μg/kg) täyttää asetuksen (EU) 2024/3190 vaatimukset. Pyydä tarjous asiantuntijoiltamme, jos analyysi tulee suorittaa tällä menetelmällä.

1H NMR spektroskopia näytteille, jotka voidaan liuottaa deuteroituihin liuottimiin. Hinnat sisältävät näytteen valmistuksen, deuteroidun liuottimen (D₂O, DMSO-d tai CDCl₃), NMR-putken, mittauksen ja datan käsittelyn. Tulokset toimitetaan kuvamuodossa. Lisätietoja mittauksesta ja raakadata voidaan toimittaa pyynnöstä. Ilmoitathan asiantuntijoillemme, jos näytteesi vaativat muiden kuin edellä mainittujen deuteroitujen liuottimien käyttöä tai epätavallisia mittausolosuhteita, kuten erittäin korkeita lämpötiloja tai pitkiä mittausaikoja.

Haihtuvien orgaanisten yhdisteiden (VOC) seulonta paperista, kartongista ja muovista. Menetelmällä voidaan analysoida painettujen pakkausten haihtuvia jäämiä sekä mitata kierrätysprosessin (esim. rPET, kierrätyskuidut) tehokkuutta. Testipaketti sisältää seuraavien aineiden määrityksen: Yhdiste CAS No LOQ (mg/m2) 1-metoksi-2-propanoli 107-98-2 0.1 1-propanoli 71-23-8 0.1 1,3-dioksolaani 646-06-0 0.1 2-butanoli (sek-butanoli) 78-92-2 0.1 2-butanoni, metyylietyyliketoni (MEK) 78-93-3 0.1 2-etoksietanoli 110-80-5 0.1 2-metyyli-1,3-dioksolaani 497-26-7 0.004 2-propanoli, isopropanoli (IPA) 67-63-0 0.1 Asetoni 67-64-1 0.1 Asetyyliasetoni 123-54-6 0.1 Alfa-metyylistyreeni 98-83-9 0.1 Bentseeni 71-43-2 0.004 Sykloheksaani 110-82-7 0.1 Sykloheksanoni 108-94-1 0.1 D-limoneeni 138-86-3 0.004 dikloorimetaani 75-09-2 0.1 Etanoli 64-17-5 0.1 Etoksipropanoli 1569-2-4 0.1 Furaani 110-00-9 0.1 Metyyli-isobutyyliketoni (MIBK) 0108-10-1 0.1 n-oktaani 111-65-9 0.1 Etyylibentseeni 100-41-4 0.1 Heksaani 110-54-3 0.1 Heptaani 142-82-5 0.1 O-ksyleenin, m-ksyleenin ja p-ksyleenin summa 95-47-6; 18-38-3; 16-42-3 0.3 2-butoksietyyliasetaatti 0112-07-02 0.1 Etoksipropyyliasetaatti 54839-24-6 0.1 1-metoksi-2-propyyliasetaatti 108-65-6 0.1 Propyyliasetaatti 109-60-4 0.1 Isopropyyliasetaatti 108-21-4 0.1 2-etoksietyyliasetaatti 111-15-9 0.1 Isobutyyliasetaatti 110-19-0 0.1 Metyyliasetaatti 79-20-9 0.1 Etyyliasetaatti 141-78-6 0.1 n-butanoli 71-36-3 0.1 Butyyliasetaatti 123-86-4 0.1 Metanoli 67-56-1 0.1 Tolueeni 108-88-3 0.1 2-metoksipropyyliasetaatti 7657-7-4 0.1 Tetrahydrofuraani 109-99-9 0.1 Styreeni 100-42-5 0.1

Mikromuovien määritys elintarvikenäytteistä Raman- tai FTIR-mikroskoopilla. Analyysin tuloksena saadaan erityyppiset polymeerit koon mukaan luokiteltuina (1–50 µm, 50–100 µm, 100–500 µm, >500 µm).

13C NMR-spektroskopia näytteille, jotka voidaan liuottaa deuteroituihin liuottimiin. Hinnat sisältävät näytteen valmistelun, deuteroidun liuottimen (D₂O, DMSO-d tai CDCl₃), NMR-putken, mittauksen ja datan käsittelyn. Tulokset toimitetaan kuvamuodossa. Lisätietoja mittauksesta ja raakadata voidaan toimittaa pyynnöstä. Kerro tarjouspyynnön yhteydessä, jos näytteesi vaativat muiden kuin edellä mainittujen deuteroitujen liuottimien käyttöä tai epätyypillisiä mittausolosuhteita, kuten erittäin korkeita lämpötiloja ja/tai pitkiä mittausaikoja.

Karl Fischer -titraus on klassinen titrausmenetelmä, jonka avulla voidaan määrittää näytteen vesipitoisuus. Menetelmä soveltuu esimerkiksi häviävän pienten vesipitoisuuksien määrittämiseen orgaanisista liuottimista. Huom: Näytteen sisältämät aldehydit ja/tai ketonit häiritsevät merkittävästi KF-titrausta. Jos näytemateriaali sisältää näitä yhdisteitä, mainitse asiasta tilauksen yhteydessä.

Lemmikeille tarkoitettujen rehuseosten tai täydennysrehujen ravintosisällön analyysi komission asetuksen (EY) N:o 767/2009 mukaisesti. Analyysiin sisältyvät seuraavat määritykset: Kosteus, Tuhka, Raakaproteiini, Raakarasva, Raakakuitu, Nitrogen-free extract (NFE).

Tarjoamme räätälöitäviä analyysipaketteja sedimenttinäytteiden koostumuksen ja kontaminaatiotason määrittämiseksi ympäristöministeriön ruoppaus- ja läjitysohjeiden mukaisesti. Peruspakettimme sisältää seuraavat määritykset: Kuiva-aine, Raskasmetallit , Orgaaniset tinayhdisteet (tributyylitina ja trifenyylitina), Dioksiinit ja furaanit (PCDD/PCDF), PCB-yhdisteet, PAH-yhdisteet, Savipitoisuus ja raekoko, Hehkutushäviö (LOI), Hiilivedyt C10–C40, Kokonaistyppi, Nitraatti ja nitraattityppi, Nitriitti ja nitriittityppi, Ammoniumtyppi, Kokonaisfosfori, Liukoinen fosfori, Orgaaninen kokonaishiili (TOC). Analyysipakettiin voidaan pyynnöstä lisätä muita parametreja, esimerkiksi PFAS-yhdisteitä, muita metalleja ja mikromuoveja. Vastaavasti tarpeettomia parametreja voidaan poistaa. Voimme myös auttaa näytteenoton järjestämisessä yhteistyökumppanimme kautta. Kyseessä on ympäristökonsulttiyritys, jolla on yli 20 vuoden kokemus sedimenttinäytteenotosta Itämeren alueella. Tämä palvelu ei kuitenkaan sisälly analyysin hintaan. Analyysin hinnoittelu riippuu valituista parametreista ja kerralla toimitettavien näytteiden määrästä. Tässä esitetty hintahaarukka on edellä esitetyn analyysipaketin arviotu hinta. Olethan yhteydessä asiantuntijoihimme saadaksesi lisätietoja ja räätälöidyn tarjouksen projektillesi.

Bentsoe- ja sorbiinihappoja voidaan käyttää säilöntäaineina useissa elintarvikkeissa. Asetus (EC) 1333/2008 määrittelee elintarvikkeet, joissa käyttö lisäaineena on sallittu sekä enimmäismäärät happojen pitoisuuksille. Tällä HPLC-UV-menetelmällä voidaan määrittää bentsoehapon ja sorbiinihapon tai niitä vastaavien natrium- ja kaliumsuolojen pitoisuudet.

Orgaanisen kokonaisfluorin (TOF) pitoisuuden määritys palavista materiaaleista. TOF-analyysi antaa tietoa orgaanisten fluoriyhdisteiden kokonaismäärästä. Analyysia voidaan käyttää myös arvioitaessa PFAS-yhdisteiden esiintymistä näytteessä, vaikka TOF-menetelmällä ei saadakaan analysoitua yksittäisiä PFAS-yhdisteitä. Menetelmä soveltuu useille erilaisille materiaaleille. Kun kuvailet näytemateriaalia tarkasti tarjouspyynnön yhteydessä, voimme laatia tarjouksen mahdollisimman nopeasti.

Yhdisteen 9,9-bis(metoksimetyyli)fluoreeni [CAS: 182121-12-6] ainekohtaisen siirtymän määritys muovisesta kontaktimateriaalista. Yhdiste on listattu FCM-numerolla 779 ja viitenumerolla 39815 Euroopan komission asetuksessa (EU) N:o 10/2011. Yhdisteelle asetettu SML-raja-arvo on 0,05 mg/kg elintarviketta.

Metallien seulontanalyysi kattaa 70 alkuaineen semi-kvantitatiivisen määrittämisen. Menetelmä soveluu mm. ympäristönäytteiden taustapitoisuuksien määrittämiseen ja tuntemattomien näytteiden alkuainejakauman tutkimiseen. Menetelmän avulla voidaan arvioida, mitä metalleja näytteestä kannattaa analysoida tavallisella, kvantitatiivisella menetelmällä. Mittaus suoritetaan korkean resoluution ICP-MS-tekniikalla (ICP-SFMS), jolla pystytään tunnistamaan erityisen alhaisia alkuainepitoisuuksia. Menetelmä sisältää seuraavien alkuaineiden semi-kvantitatiivisen määrittämisen: Ag, Al, As, Au, B, Ba, Be, Bi, Br, Ca, Cd, Ce, Co, Cr, Cs, Cu, Dy, Er, Eu, Fe, Ga, Gd, Ge, Hf, Hg, Ho, I, Ir, K, La, Lu, Mg, Mn, Mo, Na, Nb, Nd, Ni, Os, P, Pb, Pd, Pr, Pt, Rb, Re, Rh, Ru, S, Sb, Sc, Se, Si, Sm, Sn, Sr, Ta, Tb, Te, Th, Ti, Tl, Tm, U, V, W, Y, Yb, Zn ja Zr. Huomattehan kuitenkin, että joitain alkuaineita ei välttämättä voida määrittää matriisihäiriöistä johtuen. Tämän puolikvantitatiivisen analyysin aikana instrumentti kalibroidaan noin 30 alkuaineelle. Kvantitatiivinen analyysi on myös saatavilla lisämaksusta. Tämän analyysin aikana kaikki elementit kalibroidaan (pois lukien halogeenit ja Os). Pyydäthän tarjouksen tästä palvelusta.

Mineraaliöljyn hiilivetyjen (MOSH/POSH ja MOAH) määritys monenlaisista matriiseista, kuten: Ruokapakkaukset ja muut kontaktimateriaalit (esim. paperi, kartonki, muovi, kumi), Painovärit (ml. hiilimusta), Kosmetiikkatuotteet ja kosmetiikan raaka-aineet, Voitelurasvat ja -öljyt, valkoöljy ja muut vastaavat elintarviketeollisuuden kemikaalit. Tulokset raportoidaan MOSH/POSH- ja MOAH-fraktioiden pitoisuuksina, ryhmiteltynä aineiden hiiliatomien lukumäärän perusteella. Raportoidut fraktiot on lueteltu alla olevassa taulukossa: MOSH/POSH (C10-C50), kok. MOAH (C10-C50), kok. MOSH/POSH (≥C10-≤C16) MOAH (≥C10-≤C16) MOSH/POSH (>C16-≤C20) MOAH (>C16-≤C25) MOSH/POSH (>C20-≤C25) MOAH (>C25-≤C35) MOSH/POSH (>C25-≤C35) MOAH (>C35-≤C50) MOSH/POSH (>C35-≤C40) MOSH/POSH (>C40-≤C50) Jos näytteessä on suuria määriä MOSH-, POSH- tai PAO-yhdisteitä (polyalfaolefiinit), niiden arvioidut määrät tulee ilmoittaa ennen näytteiden lähettämistä. Määritysraja on korkeampi näytteissä, joissa on korkea MOSH-, POSH- tai PAO-pitoisuus laimennuksen vuoksi. Lisäksi käyttöturvallisuustiedote (KTT) tulee toimittaa näytteiden mukana.

XPS-syvyysprofiilointi vuorottelee etsausjaksojen ja XPS-analyysijaksojen välillä. Menetelmä antaa semikvantitatiivista tietoa alkuainekoostumuksesta (at. %) syvyyden funktiona. Myös atomien sitoutumis- ja elektronitilat voidaan määrittää syvyyden funktiona. Kyseessä on tuhoava tekniikka, joka soveltuu halkaisijaltaan 10 µm - muutama 100 µm suuruisille näytteille. Käytämme analyysiin yleensä jotain seuraavista laitteistoista: PHI Genesis, Thermo Fisher ESCALAB 250Xi, PHI Quantum 2000.

1,3-butadieenin [CAS 106-99-0; Ref No 13630; FCM 223] ainekohtainen siirtymä muovisesta elintarvikekontaktimateriaalista. Yhdiste on listattu FCM-tunnistenumerolla 223 komission asetuksen (EU) N:o 2011/10 Liitteessä I.

Biomassanäytteen happoliukoisen ja happoliukenemattoman ligniinipitoisuuden analysointi. Näyte hydrolysoidaan, minkä jälkeen happoliukenematon jäännös suodatetaan Klason-ligniinipitoisuuden määrittämiseksi. Happoliukoinen ligniini määritetään hydrolysaatista UV-VIS-spektrofotometrillä. Ligniinipitoisuus raportoidaan massa-% alkuperäisen näytteen kuivamassasta.

Tyydyttyneiden mineraaliöljyhiilivetyjen (MOSH) ja polyolefiinioligomeeristen hiilivetyjen (POSH) sekä aromaattisten mineraaliöljyhiilivetyjen (MOAH) määritys elintarvikkeista. Tulos ilmoitetaan MOSH/POSH- ja MOAH-pitoisuuksina, MOSH/POSH ja MOAH jaetaan ryhmiin perustuen hiiliatomien lukumääriin molekyyleissä. Elintarvikkeiden osalta suurin huolenaihe liittyy mahdollisesti genotoksisiin ja karsinogeenisiin aromaattisiin mineraaliöljyhiilivetyihin (MOAH). Euroopan komission kasveja, eläimiä, elintarvikkeita ja rehuja käsittelevän pysyvän komitean (PAFF-komitea) mukaan elintarvikkeiden MOAH-pitoisuuksien ei tulisi ylittää seuraavia raja-arvoja: 0,5 mg/kg kuivissa elintarvikkeissa, joiden rasvapitoisuus on matala (≤ 4 % rasva-/öljypitoisuus), 1 mg/kg elintarvikkeissa, joiden rasvapitoisuus on korkeampi (> 4 % rasva-/öljypitoisuus), 2 mg/kg rasvoissa ja öljyissä. Measurlabs on mukana prosessivierasaineiden EU-vertailulaboratorion (European Reference Laboratory for Processing Contaminants, EURL-PC) listalla laboratorioista, jotka pystyvät havaitsemaan MOAH-pitoisuuksia nykyisiä raja-arvoja vastaavilla määritysrajoilla. Listan voi pyytää nähtäväksi lähettämällä osoitteeseen eurl-pc@food.dtu.dk viestin, jonka aihekentässä lukee "GET MOAH LAB LIST".

Epikloorihydriini on erittäin reaktiivinen ja elektrofiilinen yhdiste, jota käytetään glyserolin, muovien, epoksiliimojen ja -hartsien, epoksilaimennusaineiden ja elastomeerien valmistuksessa. Yhdiste on sisällytetty BfR XXXVI:n sallittujen aineosien luetteloon. Epikloorihydriinin hydrolyysituotteisiin päätee ko. suosituksessa seuraavat ehdot: 1,3-dikloori-2-propanolia [1,3-DCP, CAS 96-23-1] ei saa olla havaittavissa valmiin tuotteen vesiuutteesta (toteamisraja 2 µg/l). , 3-monokloori-1,2-propaanidiolin [3-MCPD, CAS 96-24-2] siirtymisen valmiiden tuotteiden vesiuutteeseen on oltava niin vähän kuin teknisesti on mahdollista, rajaa 12 µg/l ei saa missään tapauksessa ylittää..

Suurimman osan pakatuista elintarvikkeista tulisi sisältää ravintoarvoilmoitus. Elintarviketietoja koskevassa asetuksessa (EU) 1169/2011 määritellään, mitä tietoja pakkausmerkinnöissä on esitettävä. Tämä ravintosisältöanalyysi kattaa seuraavat parametrit: Kosteus, Tuhka, Kokonaisrasva (liuotinuutto happohydrolyysin jälkeen), Rasvahappokoostumus (mukaanlukien summaparametri tyydyttyneelle rasvalle, tarkempi parametrilista saatavilla pyynnöstä), Proteiini (Kjeldahl-menetelmä), Sokeriprofiili (HPLC-PAD-menetelmä) sisältäen fruktoosin, glukoosin, laktoosin, maltoosin ja sakkaroosin, Suola (NaCl) laskettuna natriumin tuloksesta (ICP-menetelmä), Laskennalliset hiilihydraatit ja energiasisältö. Ravintosisältöpaketin analyyseissä voi olla variaatioita näytematriisi huomioiden. Menetelmien akkreditointi saattaa vaihdella elintarvikkeesta riippuen.

Vesinäytteen ICP-MS mittaus sisältää seuraavien alkuaineiden määrityksen: Be, Ba, Co, Al, Mg, Cu, Li, Mn, Ag, Sn, Ti, V, Zn, Tl, B, Hg, Mo, Fe, Ca, K, U, P, Cd, Na, Cr, Ni, Pb, Sb, As ja Se. Näyte homogenisoidaan ja hapotetaan (HNO3), jonka jälkeen analyysi suoritetaan nestefaasista. Analyysi on tarkoitettu vain puhtaille luonnonvesille eikä se sovellu vesinäytteille, joissa kiintoainemäärä on suuri tai näytematriisi on selvästi luonnonvedestä poikkeava (esim. jäte- ja teollisuusvedet). Tällaisia näytteitä varten laadimme teille mielellämme erillisen tarjouksen. Kunkin alkuaineen pitoisuus ilmoitetaan tuloksissa yksikössä µg/l.

Muovin kokonaisfluoripitoisuuden (F) määritys standardin EN 15408 mod. mukaisesti. Analyysi sisältää happipommihajotuksen sekä ionikromatografisen (IC) mittauksen. Näytteen mahdollinen valmistelu, kuten jauhaminen pienemmiksi partikkeleiksi, veloitetaan erikseen. Tämä menetelmä soveltuu myös rikin (S), kloorin (Cl) tai bromin (Br) kokonaispitoisuuksien määrittämiseen. Analyysin tulokset raportoidaan yksikössä mg/kg.

Mineraaliöljyhiilivetyjen (MOH), kuten tyydyttyneet mineraaliöljyhiilivedyt (MOSH) yhdessä polyolefiinioligomeeristen hiilivetyjen (POSH) ja aromaattisten mineraaliöljyhiilivetyjen (MOAH) kanssa, ominaisiirtymä ruokasimulanttiin. Analyysi on mahdollinen seuraavilla ruokasimulanteilla: 10%, 20%, 50%, 95% etanoli, 3% etikkahappo, iso-oktaani, oliiviöljy ja Tenax. Hinta kattaa testauksen yhdellä simulantilla. Tulokset raportoidaan MOSH/POSH- ja MOAH-fraktioiden pitoisuuksina, ryhmiteltynä aineiden hiiliatomien lukumäärän perusteella. Raportoidut fraktiot on lueteltu alla olevassa taulukossa: MOSH/POSH (C10-C50), kok. MOAH (C10-C50), kok. MOSH/POSH (≥C10-≤C16) MOAH (≥C10-≤C16) MOSH/POSH (>C16-≤C20) MOAH (>C16-≤C25) MOSH/POSH (>C20-≤C25) MOAH (>C25-≤C35) MOSH/POSH (>C25-≤C35) MOAH (>C35-≤C50) MOSH/POSH (>C35-≤C40) MOSH/POSH (>C40-≤C50) POSH-yhdisteitä ei tavallisesti luokitella MOH:iin kuuluviksi, mutta niitä voi esiintyä polyolefiinimuoveissa, kuten polyeteenissä (PE) ja polypropeenissa (PP). MOSH:n ja POSH:n rakenteet ovat hyvin samankaltaiset ja materiaaleista, joissa on polyolefiinikerroksia, on usein mahdotonta erottaa toisistaan MOSH:a ja POSH:a tavanomaisilla analyysimenetelmillä. Tulosten vaatimustenmukaisuus arvioidaan seuraavien lähteiden perusteella: MOSH-fraktio: in-house riskianalyysi POSH-fraktio: Plastics Europe documentation Polyolefin oligomers: research project for risk assessment. MOAH-fraktio: Standing Committee on Plants, Animals, Food and Feed Section Novel Food and Toxicological Safety of the Food Chain 19 October 2022

Sekundääri-ionimassaspektrometria (SIMS) soveltuu erityyppisten kiinteiden materiaalien syvyysprofilointiin. SIMS tunnistaa kaikki alkuaineet, joiden massa on vedyn ja uraanin välissä. Matalan määritysrajan ansiosta menetelmä sopii jopa häviävän pienten epäpuhtauspitoisuuksien analysointiin. Kvantitatiivisten tulosten saaminen edellyttää standardien käyttöä.

XPS on semikvantitatiivinen tekniikka, joka mahdollistaa materiaalien pinnan alkuainekoostumuksen määrityksen. Lisäksi menetelmällä voidaan määrittää atomien sitoutumis- ja elektronitilat. XPS on pintaherkkä tekniikka. Tyypillinen tutkimussyvyys on 3-10 nm ja havaitsemisrajat noin 0,1-1 atomiprosenttia. XPS-menetelmällä voidaan tunnistaa alkuaineet litiumista uraaniin (Li-U). Mittaus sisältää alkuainekoostumuksen määrityksen halkaisijaltaan usean sadan mikrometrin kokoiselta alueelta. Tulokset ilmaistaan atomiprosenteissa (at.%). Pyynnöstä mittaus voidaan kohdistaa pienemmälle alueelle. Myös syvyysprofilointi ja atomien sidostilojen määritys ovat mahdollisia. Mittaus toteutetaan yleensä jollain seuraavista laitteista: PHI Genesis, Thermo Fisher ESCALAB 250Xi, PHI Quantum 2000. Mittaukset voidaan suorittaa myös synkrotroni XPS laitteistolla. Pyydä lisätietoja ja hinta-arvio asiatuntijoiltamme.

Akryyliamidi on vierasaine, jota muodostuu elintarvikkeissa luonnollisesti esiintyvästä asparagiinista ja pelkistävistä sokereista yli 120 °C:n ja alhaisen kosteuden kypsennysolosuhteissa. Tyypillisiä riskielintarvikkeita akryyliamidin osalta ovat paistetut ja uppopaistetut, runsaasti hiilihydraatteja sisältävät elintarvikkeet, jotka sisältävät akryyliamidin muodostukseen vaadittavia esiasteita. Tällaisia elintarvikkeita ovat esimerkiksi vilja- ja perunatuotteet sekä kahvipavut. Komission asetus (EU) 2017/2158 määrittelee toimenpiteet akryyliamidin pitoisuuden vähentämiseksi sekä vertailuarvot eri elintarvikkeille. Asetus velvoittaa elintarvikealan toimijat tekemään säännöllistä, riskiperusteista näytteenottoa ja analysointia tuotteille, joilla on tunnettu ja tarkasti valvottu akryyliamidipitoisuus. Testausta edellyttäviä elintarvikkeita ovat mm. prosessoidut peruna- ja viljapohjaiset tuotteet, kahvi, lastenruoat ja pikkulapsille suunnatut viljatuotteet.

B1-vitamiinin (tiamiini) määritys elintarvikkeista HPLC-MS/MS-menetelmällä. Analyysi on saatavilla myös lisäravinteille, ja tällöin käytetään UPLC-MS/MS-menetelmää. Asetuksen (EU) N:o 1169/2011 mukaan tiaamiinin (B1-vitamiinin) määrä voidaan ilmoittaa elintarvikkeen ravintosisältöilmoituksessa, jos sitä on tuotteessa merkittäviä määriä. Tiaamiinin saannin päivittäinen vertailuarvo on 1,1 mg, joten pitoisuus voidaan ilmoittaa, jos tuote sisältää sitä vähintään seuraavina määrinä: 165 µg/100 g tai 100 ml muissa tuotteissa kuin juomissa (15 % vertailuarvosta), 82,5 µg/100 ml juomissa (7,5 % vertailuarvosta), 165 µg annosta kohden, jos pakkaus sisältää vain yhden annoksen (15 % vertailuarvosta). Tuotteisiin, jotka sisältävät vähintään edellä mainitut tiaamiinin määrät, voidaan lisätä ravitsemusväite "Tiaamiinin lähde". Tuotteiden markkinoinnissa voidaan lisäksi käyttää seuraavia terveysväitteitä: Tiaamiini edistää normaalia energia-aineenvaihduntaa., Tiaamiini edistää hermoston normaalia toimintaa., Tiaamiini edistää sydämen normaalia toimintaa., Tiamiini edistää normaaleja psykologisia toimintoja.. Lisätietoja sallituista ravitsemus- ja terveysväitteistä löytyy asetuksista (EY) N:o 1924/2006 ja (EU) N:o 432/2012.

CH₄ (metaani), CO₂ (hiilidioksidi), O₂ (happi), N₂ (typpi) ja H₂S (rikkivety) ja H₂O (vesi) kvantitointi maa- ja biokaasunäytteistä kaasukromatografialla. Mahdollisuuten analysoida myös siloksaaneja (heksametyylisyklotrisiloksaani (D3), oktametyylisyklotetrasilokaasni (D4), dekametyylisyklopentasiloksaani (D5), heksaametyylidisiloksaani (L2), oktametyylitrisiloksaani (L3), dekametyylitetrasiloksaani (L4), dodekametyylipentasiloksaani (L5) ja trimetyylisilanoli (SiOH)) sekä ammoniaakki (NH3, IC:llä). Peruspaketti sisältää CH₄, CO₂, O₂, N₂, H₂S ja H₂O kvantitoinnin. Olethan yhteydessä Measurlabsin asiantuntijoihin muiden näyteastioiden soveltuvuudesta.

Kokonaisheijastukseen perustuva röntgenfluoresenssimittaus (TXRF) alkuaineiden jälkikontaminaation määrittämiseksi kiekkojen pinnoilta. Mittaus sisältää 49–300 yksittäistä pistettä ja näiden perusteella laaditut visuaaliset alkuainekohtaiset kartat sekä numeeriset pitoisuukset. Lähes kaikki alkuaineet natriumin (Na) ja uraanin (U) väliltä voidaan sisällyttää analyysiin. Tyypillisimmin mukana on osa tai kaikki seuraavista alkuaineista: Al, Mg, Na, Ag, Ar, Ba, Ca, Cd, Ce, Cl, Co, Cr, Cs, Cu, Dy, Er, Eu, Fe, Gd, Hf, Ho, I, In, K, La, Lu, Mn, Nd, Ni, P, Pd, Pm, Pr, Rh, S, Sb, Sc, Sm, Sn, Tb, Te, Ti, Tm, V, Xe, Yb, Zn, Ac, As, At, Au, Bi, Br, Fr, Ga, Ge, Hg, Ir, Kr, Mo, Nb, Os, Pa, Pb, Po, Pt, Ra, Rb, Re, Rn, Ru, Se, Sr, Ta, Tc, Th, Tl, U, W, Y, Zr. Kaikki tyypilliset pinnoitetut ja pinnoittamattomat kiekot (esim. Si, SiC, GaAs, GaN, InP jne.) ja koot aina 300 mm (12 tuumaa) asti soveltuvat mittaukseen. Alkuainekohtainen toteamisraja vaihtelee välillä 10⁹–10¹² at/cm². Siirtymämetalleilla detektiorajat ovat matalampia kuin alkalimetalleilla ja maa-alkalimetalleilla. Paikallinen tarkkuus on 5–15 mm kiekon koosta ja mitattavien pisteiden määrästä riippuen. Analyysiin käytetään lähtökohtaisesti Rigaku TXRF 310Fab -laitteistoa. Ota yhteyttä sopiaksesi tarkemmista yksityiskohdista ja hinnoittelusta.

B2-vitamiinin (riboflaviini) määritys elintarvikkeista HPLC-MS/MS-menetelmällä tai lisäravinteista UPLC-MS/MS-menetelmällä. Asetus (EU) N:o 1169/2011 määrittää riboflaviinin (B2-vitamiinin) päivittäisen saannin vertailuarvoksi 1,4 milligrammaa (mg). Riboflaviinin määrä voidaan ilmoittaa elintarvikkeen ravintosisältöilmoituksessa, jos sitä on tuotteessa vähintään seuraavina pitoisuuksina: 210 µg/100 g tai 100 ml muissa tuotteissa kuin juomissa (15 % vertailuarvosta), 105 µg/100 ml juomissa (7,5 % vertailuarvosta), 210 µg annosta kohden, jos pakkaus sisältää vain yhden annoksen (15 % vertailuarvosta). Jos tuote sisältää vähintään yllä mainitun määrän riboflaviinia, voidaan käyttää väitettä "Riboflaviinin lähde." Lisäksi voidaan käyttää esimerkiksi seuraavia terveysväitteitä: "Riboflaviini edistää normaalia energia-aineenvaihduntaa", "Riboflaviini edistää ihon pysymistä normaalina", "Riboflaviini edistää hermoston normaalia toimintaa", "Riboflaviini auttaa vähentämään väsymystä ja uupumusta".

Aminohappokoostumuksen määritys elintarvikkeista, rehusta ja lisäravinteista ionikromatografisilla ja nestekromatografisilla menetelmillä. Ennen määritystä näyte hydrolysoidaan vapauttaen proteiineissa tai peptideissä olevat aminohapot analyysiin. Analyysi sisältää seuraavat aminohapot: Asparagiinihappo, Glutamiinihappo, Alaniini, Arginiini, Kystiini + kysteiini, Fenyylialaniini, Glysiini, Hydroksiproliini, Isoleusiini, Histidiini, Leusiini, Lysiini, Metioniini, Proliini, Seriini, Tyrosiini, Treoniini, Tryptofaani, Valiini, Kokonaisaminohapot.

Valittujen PFAS-yhdisteiden määritys LC-MS-tekniikalla. Analyysipaketti sisältää yhteensä 32 yhdisteen määrityksen, mukaan lukien PFOS:n (perfluorioktaanisulfonihappo), PFOA:n (perfluorioktaanihappo) ja PFHxS:n (perfluoroheksaanisulfonihappo), joiden käyttö on kielletty pysyviä orgaanisia yhdisteitä koskevan Tukholman sopimuksen nojalla. Analyysipaketti sisältää seuraavat PFAS-yhdisteet: Yhdiste Lyhenne Perfluorodecanesulfonic acid PFDS 10:2 Fluorotelomer sulfonic acid 10:2 FTS 1H,1H,2H,2H-Perfluorohexanesulfonic acid 4:2 FTS 6:2 Fluorotelomer sulfonic acid 6:2FTS (H4PFOS) 8:2 Fluorotelomer sulfonic acid 8:2 FTS ADONA F-53 B major F-53 B minor HFPO-DA (GenX) Perfluorheptanoic acid PFHpA Perfluorhexanesulfonic acid PFHxS Perfluoro-3,7-dimethyloctane acid PF-3,7-DMOA Perfluorobutanesulfonic acid PFBS Perfluorobutanoic acid PFBA Perfluorodecanoic acid PFDA Perfluorododecane sulfonic acid PFDoDS Perfluorododecanoic acid PFDoDA Perfluoroheptane sulphonate PFHpS Perfluorohexadecanic acid PFHxDA Perfluorohexanoic acid PFHxA Perfluorononanesulfonic acid PFNS Perfluorononanoic acid PFNA Perfluorooctadecanic acid PFODA Perfluorooctane sulphonic acid PFOS Perfluorooctanoic acid PFOA Perfluoropentane acid PFPeA Perfluoropentanesulfonic acid PFPS Perfluorotetradecanoic acid PFTeDA Perfluorotridecane acid PFTrDA Perfluorotridecane sulfonic acid PFTrDS Perfluoroundecane sulfonic acid PFUnDS Perfluoroundecanoic acid PFUnDA Lisäksi raportoidaan myös: Summa PFOS / PFOA / PFNA / PFHxS. Analyysin tulokset raportoidaan yksikössä µg/kg. PFAS-yhdisteiden kokonaismäärän arvioinnissa voidaan hyödyntää myös orgaanisen kokonaisfluorin analyysia (TOF-analyysi). Kysy lisätietoja asiantuntijalta.

Mittaus suoritetaan käyttämällä korkearesoluutioista ICP-MS-tekniikkaa (ICP-SFMS), joka pystyy tunnistamaan erittäin alhaiset alkuainepitoisuudet. Mittaus sisältää vain valikoidun alkuaineen tai alkuaineet, jotka tulee valita ennen analyysiä alla olevasta listasta: Ag, Al, As, Au, B, Ba, Be, Bi, Ca, Cd, Ce, Co, Cr, Cs, Cu, Dy, Er, Eu, Fe, Ga, Gd, Ge, Hf, Hg, Ho, Ir, K, La, Lu, Mg, Mn, Mo, Na, Nb, Nd, Ni, P, Pb, Pd, Pr, Pt, Rb, Re, Rh, Ru, S, Sb, Sc, Se, Sm, Sn, Sr, Ta, Tb, Te, Th, Ti, Tl, Tm, U, V, W, Y, Yb, Zn ja Zr. HUOM: Hinta koskee yhden alkuaineen määrittämistä. Hinta seuraavien alkuaineiden määrittämiselle samasta näytteestä on 40 €/alkuaine.

Isotiatsolinonien määritys kuluttajatuotteista. Isotiatsolinonit ovat tyypillisiä säilöntaineita esimerkiksi kosmetiikassa, kemikaaleissa ja painoväreissä. Seuraavat yhdisteet sisältyvät analyysiin: 1,2-bentsisotiatsol-3(2H)-oni eli bentsisotiatsolinoni (BIT, CAS: 2634-33-5), 2-metyyli-2H-isotiatsol-3-oni eli metyyli-isotiatsolinoni (MIT, CAS: 2682-20-4), 5-kloori-2-metyyli-2H-isotiatsol-3-oni eli kloorimetyyli-isotiatsolinoni (CMIT, CAS: 26172-55-4), CMIT/MIT-seos (CAS: 55965-84-9). Isotiatsolinonien pitoisuutta on rajoitettu EU-lainsäädännöllä useissa tuoteryhmissä. Vaatimustenmukaisuutta voidaan arvioida mm. kosmetiikka-asetuksen, leludirektiivin tai elintarvikemuoveja koskevan asetuksen pohjalta.

PFAS-yhdisteiden määrittäminen US EPA 1633 pohjautuvalla menetelmällä. Laaja analyysipaketti, joka sisältää seuraavat 49 PFAS-yhdistettä: Lyhenne (Yhdiste) CAS 3:3 FTCA CAS: 356-02-5 4:2 FTSA; 4:2 FTS CAS: 757124-72-4 PFecHS CAS: 335-24-0 5:3 FTCA CAS: 914637-49-3 6:2 FTSA; 6:2 FTS CAS: 27619-97-2 7:3 FTCA CAS: 812-70-4 8:2 FTSA; 8:2 FTS CAS: 39108-34-4 6:2 Cl-PFESA; 9Cl-PF3ONS CAS: 756426-58-1 10:2 FTS CAS: 108026-35-3 8:2 Cl-PFESA; 11Cl-PF3OUdS CAS: 763051-92-9 DONA; ADONA CAS: 919005-14-4 EtFOSE CAS: 1691-99-2 FBSA CAS: 30334-69-1 FHxSA CAS: 41997-13-1 FOSA (PFOSA) CAS:754-91-6 FOSAA CAS: 2806-24-8 HFPO-DA (Gen X) CAS: 13252-13-6 HFPO-TA CAS: 13252-14-7 EtFOSA; N-EtFOSA CAS: 4151-50-2 NEtFOSAA; EtFOSAA CAS: 2991-50-6 NFDHA CAS: 151772-58-6 MeFOSA; N-MeFOSA CAS: 31506-32-8 NMeFOSAA; MeFOSAA CAS: 2355-31-9 MeFOSE CAS: 24448-09-7 PFBA CAS: 375-22-4 PFBS CAS: 375-73-5 PFDA CAS: 335-76-2 PFDoA CAS: 307-55-1 PFDoS CAS: 79780-39-5 PFDS CAS: 335-77-3 PFEESA CAS: 113507-82-7 PFHpA CAS: 375-85-9 PFHpS CAS: 375-92-8 PFHxA CAS: 307-24-4 PFHxDA CAS: 67905-19-5 PFHxS CAS: 355-46-4 PFMOBA CAS: 863090-89-5 PFMOPrA CAS: 377-73-1 PFNA CAS: 375-95-1 PFNS CAS: 68259-12-1 PFOA CAS: 335-67-1 PFODA CAS: 16517-11-6 PFOS CAS: 1763-23-1 PFPeA CAS: 2706-90-3 PFPeS CAS: 2706-91-4 PFTeA CAS: 376-06-7 PFTrDA (PFTriA) CAS: 72629-94-8 PFUnA (PFUdA) CAS: 2058-94-8 PFUnDS CAS: 749786-16-1 Ota yhteyttä asiantuntijoihimme alempaa löytyvällä lomakkeella pyytääksesi lisätietoja analyysistä.

ICP-OES-mittauspaketti maa-, liete- ja sedimenttinäytteille. Määritys sisältää näytteen esikäsittelyn kuningasvesihajotuksella ja seuraavien alkuaineiden mittaamisen ICP-OES-tekniikalla: Ag, As, Ba, Be, Cd, Co, Cr, Cu, Fe, Hg, Li, Mn, Mo, Ni, Pb, Sb, Sn, Sr, Tl, V ja Zn. Mitattujen alkuaineiden pitoisuudet esitetään yksikössä mg/kg k.a. Analyysi on mahdollista saada myös nopeutetulla toimitusajalla. Pyydä tarjous asiantuntijaltamme.

Alkyyliketeenidimeeri-hydrofobiliimasta (AKD sizing) peräisin olevien dialkyyliketonien (DAKs) spesifinen migraatio paperista ja kartongista. BfR XXXVI suosituksen mukaan, rajoitus AKD DAK:ien migraatiolle on 5 mg/kg ruokaa tai elintarvikesimulanttia.

Bromidin, fluoridin, kloridin, nitraatin, nitriitin ja sulfaatin (Br-, F-, Cl-, NO2-, NO3- ja SO42-) määritys maasta, lietteestä, sedimentistä ja vesinäytteistä Ionikromatografialla. Maa-, liete- ja sedimenttinäytteiden analyysi tehdään vesiuutteesta. Kysy hintaa muille kiinteille matriiseille ja haastavammille vesipohjaisille näytteille. Säilytäthän näytteet viilennettynä ja kaasutiivissä astiassa.

Elintarvikkeen ja rehun rasvahappokoostumuksen määritys GC-FID-menetelmää käyttäen. Määritys pitää sisällään seuraavat rasvahapot ja parametrit (engl.): Butyric acid (4:0) , Caproic acid (6:0) , Enanthic acid (7:0) , Caprylic acid (8:0) , Pelargonic acid (9:0) , Capric acid (10:0) , Caproleic acid (10:1) , Undecylic acid (11:1 n-1) , Lauric acid (12:0) , Isotridecylic acid (13:0 iso) , Lauroleic acid (12:1 n-3) , Isomyristic acid (14:0 iso) , 2-Tridecenoic acid (13:1 n-11) , Myristic acid (14:0) , Isopentadecanoic acid (15:0 iso) , Tetradecenoic acid (14:1 total) , Myristelaidic acid (14:1t n-5) , Sarcinic acid (15:0 anteiso) , Myristoleic acid (14:1 n-5) , Pentadecanoic acid (15:0) , Isopalmitic acid (16:0 iso) , Pentadecenoic acid (15:1 total) , 10-trans-Pentadecenoic acid (15:1t n-5) , Anteisopalmitic acid (16:0 anteiso) , Pentadecenoic acid (15:1 n-5) , Palmitic acid (16:0) , Isoheptadecanoic acid (17:0 iso) , Hexadecenoic acid (16:1 total) , Palmitelaidic acid (16:1t n-7) , Palmitoleic acid (16:1 n-7) , 14-Methylhexadecanoic acid (17:0 anteiso) , Margaric acid (17:0) , Isostearic acid (18:0 iso) , Heptadecenoic acid (17:1 total) , trans-Heptadecenoic acid (17:1t n-7) , Anteisostearic acid (18:0 anteiso) , Margaroleic acid (17:1 n-7) , Stearic acid (18:0) , Octadecenoic acid (18:1 total) , Octadecenoic acid (18:1 all trans) , Octadecenoic acid (18:1t n-13) , Petroselaidic acid (18:1t n-12) , Elaidic acid (18:1t n-9) , Isooleic acid (18:1t n-8) , trans-Vaccenic acid (18:1t n-7) , Octadecenoic acid (18:1t n-6) , Isanonanoic acid (19:0 iso) , Ricinoleic acid (18:1-12OH) , Petroselinic acid (18:1 n-12) , cis-Octadecenoic acid (18:1 all cis) , Oleic acid (18:1 n-9) , Anteisononadacanoic acid (19:0 anteiso) , Asclepic acid (cis-Vaccenic acid) (18:1 n-7) , Oleic acid (18:1 n-6) , Octadecenoic acid (18:1 n-5) , Octadecenoic acid (18:1t n-2) , Nonadecylic acid (19:0) , Octadecenoic acid (18:1 n-3) , Octadecadienoic acid (18:2 total) , Octadecadienoic acid (18:2 all trans) , 9,12-Linoelaidic acid (18:2t n-6) , 9,12-Linoelaidic acid (18:2c, t n-6) , Nonadecenoic acid (19:1 total) , trans-Nonadecenoic acid (19:1 all trans) , trans-7-Nonadecenoic acid (19:1t n-12) , trans-10-Nonadecenoic acid (19:1t n-9) , 9,12-Linoledaidic acid (18:2t, c n-6) , Nonadecenoic acid (19:1 n-9) , Isoarachidic acid (20:0 iso) , Linoleic acid (18:2 n-6) , Arachidic acid (20:0) , Octadecatrienoic acid (18:3 total) , Octadecatrienoic acid (18:3 all trans) , Elaidolinenic acid (18:3 t n-3) , 9,12,15-Octadecatrienoic acid (C18:3t, t, c + t, c, t + c, t, t, n-3) , Octadecatrienoic acid (18:3 all cis) , Columbinic acid (18:3 n-6) , gamma-Linolenic acid (18:3 n-6) , 9,12,15-Octadecatrienoic acid (18:3c, c, t n-3) , Eicosenoic acid (20:1 total) , trans-Gondoic acid (20:1 t n-9) , 9,12,15-Octadecatrienoic acid (18:3c, t, c n-3) , 9,12,15-Octadecatrienoic acid (18:3t, c, c n-3) , Eicosenoic acid (20:1 all cis) , Gadoleic acid (20:1 n-11) , Gondoic acid (20:1 n-9) , alpha-Linolenic acid (18:3 n-3) , Conjugated linoleic acid (18:2 CLA total) , 9,11-Octadecadadienoic acid (18:2c, t n-7 + 18:2t, c n-7 CLA) , 9,11-Octadecadadienoic acid (18:2 n-7 CLA) , Heneicosylic acid (21:0) , 10,12-Octadecadadienoic acid (18:2 n-6 CLA) , 10,12-Octadecadadienoic acid (18:2t, c n-6 CLA) , Stearidonic acid (18:4 n-3) , 11,14-Eicosadienoic acid (20:2 n-6) , Behenic acid (22:0) , Eicosatrienoic acid (20:3 total) , Mead acid (20:3 n-9) , Dihomogammalinolenic acid (20:3 n-6) , Docosenoic acid (22:1 total) , Brassidic acid (22:1t n-9) , Docosenoic acid (22:1c) , Cetoleic acid (22:1 n-11) , Erucic acid (22:1 n-9) , Dihomogammalinoleic acid (20:3 n-3) , Eicosatetraenoic acid (20:4 total) , Arachidonic acid (20:4 n-6) , Tricosylic acid (23:0) , Eicosatetraenoic acid (20:4 n-3) , Docosadienoic acid (22:2 n-6) , Lignoceric acid (24:0) , Eicosapentaenoic acid (20:5 n-3) , Nervonic acid (24:1 n-9) , Docosatrienoic acid (22:3 n-3) , Docosatetraenoic acid (22:4 n-6) , Docosapentaenoic acid (22:5 total) , Docosapentaenoic acid (22:5 n-6) , Docosapentaenoic acid (22:5 n-3) , Docosahexaenoic acid (22:6 n-3) , Polyunsaturated fatty acids >C20 , Saturated fatty acids , Monounsaturated fatty acids , cis-Monounsaturated fatty acids , trans-Monounsaturated fatty acids , Polyunsaturated fatty acids , cis-Polyunsaturated fatty acids , trans-Polyunsaturated fatty acids , Sum of omega 3 , Sum of omega 6 , Sum of omega 9 , Sum of omega 11 , Ratio omega 3/omega 6 , Ratio polyunsaturated fatty acids/monounsaturated fatty acids , Ratio polyunsaturated fatty acids/saturated fatty acids .

Suurimman osan pakatuista elintarvikkeista tulisi sisältää ravintoarvoilmoitus. Elintarviketietoja koskevassa asetuksessa (EU) 1169/2011 määritellään, mitä tietoja pakkausmerkinnöissä on esitettävä. Ravintosisällön määritys sisältää seuraavat parametrit: Kosteus, Tuhka, Kokonaisrasva (liuotinuutto happohydrolyysin jälkeen), Rasvahappokoostumus (mukaan lukien summaparametri tyydyttyneelle rasvalle, tarkempi parametrilista saatavilla pyynnöstä), Proteiini (Kjeldahl-menetelmä), Sokeriprofiili (HPLC-PAD-menetelmä) sisältäen fruktoosin, glukoosin, laktoosin, maltoosin ja sakkaroosin, Ravintokuitu (korkean molekyylipainon ravintokuitu perustuen AOAC-menetelmäkokoelman menetelmään 991.43), Suola (NaCl) laskettuna natriumin tuloksesta (ICP-menetelmä), Laskennalliset hiilihydraatit ja energiasisältö. Analyysimenetelmissä ja niiden akkreditoinnissa voi olla variaatioita näytematriisista riippuen. Ravintokuidun määritykseen on saatavilla myös liukoisen ravintokuidun analysoimiseksi sopivia menetelmiä, perustuen esimerkiksi AOAC-menetelmäkokoelman menetelmään 2017.16.

Metallisten korunosien sisältämien haitallisten metallien REACH-asetuksen (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1907/2006) mukainen testaus. Testipaketti sisältää seuraavat testit: Nikkelin siirtyminen koruista ihmiskehoon. Raja-arvo ensilävistyskoruille 0,2 µg/cm²/viikko. Muille esineille raja-arvo on 0,5 µg/cm²/viikko., Kadmium (pitoisuustestaus, raja-arvo 0,01 paino-%), Lyijy (pitoisuustestaus, raja-arvo 0,05 paino-%) . HUOM: Hinta on voimassa yksittäisille korunosille (esim. korvakorun koukut, tapit jne.) ja hinnoittelu pätee muutamien näytteiden analyysille. Pyydäthän tarjouksen asiantuntijaltamme, jos sinulla on suurempi määrä näytteitä kerralla analysoitavaksi tai jos testattavat tuotteet sisältävät useita eri osia tai materiaaleja.

Pentakloorifenoli (PCP, CAS 87-86-5) on yhdiste, jota käytetään torjunta- ja puunsuoja-aineena. Tällä analyysillä määritetään pentakloorifenolin pitoisuus paperista ja kartongista. Vaikka menetelmä on suunniteltu elintarvikekontaktipaperille ja -kartongille, se soveltuu yleisesti paperimassan, paperin ja kartongin analysointiin. Suomessa PCP:n käyttö kiellettiin vuonna 2000.

Akryylinitriilin [CAS: 107-13-1] ainekohtainen siirtymä elintarvikekontaktimateriaalista. Yhdiste on listattu FCM-numerolla 225 ja viitenumerolla 12100 Euroopan komission asetuksessa (EU) N:o 10/2011. Akryylinitriilille on asetettu ainekohtaisen siirtymän raja-arvoksi ND, eli siirtymää ei tule havaita lainkaan 0,01 mg/kg määritysrajalla.

Yhdisteen vinyyliasetaatti [CAS: 108-05-4] ainekohtainen siirtymä elintarvikekontaktimateriaalista. Vinyyliasetaatti on listattu FCM-numerolla 231 ja viitenumerolla 10120 Euroopan komission asetuksessa (EU) N:o 10/2011. Yhdisteelle on asetettu SML 12 mg elintarvikekiloa kohtia.

Biomassanäytteen hiilihydraattikoostumuksen, ligniinipitoisuuden ja hajoamistuotteiden analyysi. Analyysin aikana näytteen sisältämät hiilihydraatit pilkotaan hydrolyysin avulla monosakkarideiksi, joiden pitoisuudet määritetään joko ionikromatografilla tai nestekromatografilla. Happoliukenematon jäännös suodatetaan ja sen tuhkapitoisuus mitataan Klason-ligniinin määrittämiseksi. Happoliukoinen ligniini määritetään hydrolysaatista UV-spektrofotometrilla. Myös orgaaniset hapot ja furaanit on mahdollista määrittää osana analyysiä. Kerrothan tilauksen yhteydessä, mitkä parametrit raporttiin tulisi sisällyttää.

Elintarvikkeen tai rehun vapaat aminohapot analysoidaan ionikromatografiaan perustuvalla menetelmällä. Testipaketti sisältää seuraavat aminohapot: Asparagiinihappo, Glutamiinihappo, Alaniini, Arginiini, Asparagiini, Kystiini, Proliini, Fenyylialaniini, Glysiini, Glutamiini, Isoleusiini, Histidiini, Leusiini, Lysiini, Metioniini, Ornitiini, Seriini, Tyrosiini, Tauriini, Valiini, Gamma-aminobutyyrihappo, Sitrulliini, Kysteiini, Alfa-aminobutyyrihappo, Vapaat aminohapot yhteensä.

Karotenoidit ovat pigmenttejä, joita esiintyy elintarvikkeissa joko luontaisesti tai tarkoituksellisesti lisättynä (esim. elintarvikevärit). Asetuksessa (EC) N:o 1333/2008 säädellään karotenoidien käytöstä elintarvikelisäaineina. Testipaketti sisältää seuraavien karotenoidien määrityksen HPLC-UV-VIS-menetelmällä: Astaksantiini, Luteiini, Zeaksantiini, Kantaksantiini, β-apo-8'-karotenaali, Sitraksantiini, Etyyli-β-apo-8'-karotenoaatti, β-karoteeni, Lykopeeni, Tunnistamattomien ksantofyllien kokonaismäärä, Karotenoidien kokonaismäärä.

Analyysi sisältää uudessa jätevesidirektiivissä (EU) 2024/3019 mainittujen yhdisteiden pitoisuuksien määrityksen. Erittäin helposti käsiteltävät aineet: Amisulpridi (CAS: 71675-85-9), Karbamatsepiini (CAS: 298-46-4), Sitalopraami (CAS: 59729-33-8), Klaritromysiini (CAS: 81103-11-9), Diklofenaakki (CAS: 15307-86-5), Hydroklooritiatsidi (CAS: 58-93-5), Metoprololi (CAS: 37350-58-6), Venlafaksiini (CAS: 93413-69-5). Helposti poistettavat aineet: Bentsotriatsoli (CAS: 95-14-7), Kandesartaani (CAS: 139481-59-7), Irbesartaani (CAS: 138402-11-6), 4-Metyylibentsotriatsolin (CAS: 29878-31-7) ja 6-metyylibentsotriatsolin (CAS: 136-85-6) seos. Menetelmä soveltuu jätevesinäytteille, joissa kokonaiskiintoaineiden ja liuenneiden kiintoaineiden pitoisuudet ovat matalat. Tarkista näytematriisin sopivuus testausasiantuntijalta tarjouspyynnön yhteydessä.

Mikromuovien määritys ihmisperäisistä biologisista näytteistä FTIR-spektroskopialla. Analyysin tuloksena saadaan mikromuovipartikkelien määrä millilitraa kohden sekä tietoa muovityypeistä ja partikkelien keskimääräisestä koosta. Näytematriisin monimutkaisuudesta johtuen hajottamiseen, homogenisointiin ja suodatukseen on kiinnitettävä erityishuomiota. Vaaditun näytevalmistelun laajuus voi vaikuttaa analyysin hintaan. Voit tehdä tarjouspyynnön ottamalla yhteyttä asiantuntijoihimme alta löytyvällä lomakkeella.

Polyklisten aromaattisten hiilivetyjen (PAHs) määritys muovista, kumista ja niistä valmistetuista tuotteista (esim. lelut, keittiövälineet). Analyysi tehdään ohjeiden AfPS GS 2019:01 PAK mukaan GS-merkinnän saamiseksi. Testipaketti sisältää seuraavat 15 PAH-yhdistettä: Naftaleeni [CAS: 91-20-3] , Asenafteeni [CAS: 208-96-8] , Asenafteeni [CAS: 83-32-9] , Fluoreeni [CAS: 86-73-7], Fenantreeni [CAS: 85-01-8] , Antraseeni [CAS: 120-12-7] , Fluoranteeni [CAS: 206-44-0] , Pyrene [CAS: 129-00-0] , Bentso(a)antraseeni [CAS: 56-55-3] , Kryseeni [CAS: 218-01-9] , Bentso(b)fluoranteeni [CAS: 205-99-2] , Bentso(k)fluoranteeni [CAS: 207-08-9] , Bentso(j)fluoranteeni [CAS: 205-82-3] , Bentso(e)pyreeni [CAS: 192-97-2] , Bentso(a)pyreeni [bentso(def)kryseeni] [CAS: 50-32-8] , Indeno(1,2,3-cd)pyreeni [CAS: 193-39-5] , Dibentso(a,h)antraseeni [CAS: 53-70-3] , Bentso(g,h,i)peryleeni [CAS: 191-24-2].

Yhdisteen 2,2-bis(4-hydroksifenyyli)propaani (bisfenoli A, BPA) ainekohtainen siirtymä muovisesta elintarvikekontaktimateriaalista. Bisfenoli A [CAS: 80-05-7] listattiin aiemmin FCM-numerolla 151 ja viitenumerolla 13480/13607 Euroopan komission asetuksessa (EU) N:o 10/2011. Yhdisteelle asetettu ainekohtaisen siirtymän SML-raja-arvo oli 0,05 mg/kg. BPA:n käyttö kontaktimateriaaleissa on sittemmin kielletty asetuksella (EU) 2024/3190. Aiempien sääntöjen mukaisia materiaaleja saa kuitenkin tuoda markkinoille siirtymäajan loppuun saakka (20.7.2026 tai 20.1.2028 materiaalista riippuen). Tämän analyysin lähtöhinta kattaa aiemman SML-arvon mukaisen testauksen. Mittaus voidaan toteuttaa myös uuden asetuksen edellyttämällä alemmalla määritysrajalla (1 μg/kg). Pyydä tarjous asiantuntijoiltamme.

Haihtuvien aineiden määritys kontaktimateriaalikäyttöön tarkoitetusta silikonista tai silikonista valmistetuista lastentarvikkeista. Testaus voidaan suorittaa seuraavien menetelmien mukaisesti (näytemateriaalista riippuen): Sovellettavat materiaalit Kuivausvaihe Käsittelyvaihe Raja-arvo Testimenetelmä Viite Silikonista valmistetut kontaktimateriaalit 1 h / 100 °C 4 h / 200 °C ≤ 0,5 % Bestimmung von flüchtigen Verbindungen in Bedarfsgegenständen aus Silikon (versio 02, 09/2023) BfR XV. Silicones (päivätty 01.08.2024) Juomakäyttöön tarkoitetut lastentarvikkeet 1 h / 100 °C 4 h / 200 °C ≤ 0,5 % EN 14350, art 8.4.2 EN 14350 Ateriointiin tarkoitetut lastentarvikkeet 1 h / 100 °C 4 h / 200 °C ≤ 0,5 % EN 14372, art. 6.3.3 EN 14372

Alkuaineiden (Co, Si, P, S, B ja Na) pitoisuuden määritys kiinteistä teollisuuskemikaaleista. Tämä menetelmä sopii esimerkiksi CoNO3-kemikaalin analysointiin. Tuloksena saadaan pitoisuus pääkomponentille (Co) sekä analysoiduille epäpuhtauksille.

B7-vitamiinin (biotiini) määritys elintarvikkeista HPLC-UV-VIS-menetelmällä tai lisäravinteista UPLC-MS/MS-menetelmällä. Asetuksen (EU) N:o 1169/2011 mukaan elintarvikkeen ravintosisältöilmoitus voi sisältää biotiinin määrän, jos sitä on tuotteessa merkittävissä määrin suhteessa päivittäiseen vertailuarvoon (50 µg). Biotiinin määrän ilmoittaminen on mahdollista vähintään seuraavina pitoisuuksina: 7,5 µg/100 g tai 100 ml muissa tuotteissa kuin juomissa (15 % vertailuarvosta), 3,75 µg/100 ml juomissa (7,5 % vertailuarvosta), 7,5 µg annosta kohden, jos pakkaus sisältää vain yhden annoksen (15 % vertailuarvosta). Yllä esitellyn määrän biotiinia sisältävät elintarvikkeet voidaan merkitä ravitsemusväitteellä "Biotiinin lähde." Jos määrä on vähintään kaksinkertainen, voidaan käyttää väitettä "Sisältää runsaasti biotiinia." Muita biotiiniin liittyviä terveysväitteitä voidaan käyttää asetuksen (EU) N:o 432/2012 mukaisesti.

Kiinteiden aineiden Raman-spektroskopialla voidaan määrittää aineen kemiallinen rakenne. Analyysi soveltuu orgaanisille ja epäorgaanisille näytteille, pois lukien metallit ja metalliseokset.

Analyysi sisältää jätevesidirektiivissä (EU) 2024/3019 mainittujen yhdisteiden konsentraation määrittämisen: Erittäin helposti käsiteltävät aineet: Amisulpridi (CAS: 71675-85-9), Karbamatsepiini (CAS: 298-46-4), Sitalopraami (CAS: 59729-33-8), Klaritromysiini (CAS: 81103-11-9), Diklofenaakki (CAS: 15307-86-5), Hydroklooritiatsidi (CAS: 58-93-5), Metoprololi (CAS: 37350-58-6), Venlafaksiini (CAS: 93413-69-5). Helposti poistettavat aineet: Bentsotriatsoli (CAS: 95-14-7), Kandesartaani (CAS: 139481-59-7), Irbesartaani (CAS: 138402-11-6), 4-Metyylibentsotriatsoli (CAS No 29878-31-7), 5-metyylibentsotriatsoli (CAS No 136-85-6), 4-Metyylibentsotriatsolin ja 5-metyylibentsotriatsolin summa voidaan raportoida pyydettäessä.

Melatoniinin määritys ravintolisistä. Komission asetuksen (EU) N:o 432/2012 mukaan melatoniinia sisältäviä ravintolisiä voidaan markkinoida seuraavilla terveysväitteillä: "Melatoniini auttaa lievittämään aikaeron yksilöllisiä vaikutuksia." Väitettä voidaan käyttää, jos tuote sisältää vähintään 0,5 mg melatoniinia annosta kohden., "Melatoniini auttaa lyhentämään nukahtamisaikaa." Väitettä voidaan käyttää, jos tuote sisältää vähintään 1 mg melatoniinia annosta kohden..

GC-MS-menetelmällä määritetään 16 PAH-yhdistettä, jotka Yhdysvaltain ympäristönsuojeluvirasto (US EPA) on määrittänyt korkean prioriteetin epäpuhtauksiksi. Määritettävät yhdisteet: naftaleeni, asenaftyleeni, asenafteeni, fluoreeni, fenantreeni, antraseeni, fluoranteeni, pyreeni, bentso[a]antraseeni, kryseeni, bentso[b]fluoranteeni, bentso[k]fluoranteeni, bentso[a]pyreeni, indeno[1,2,3-cd]pyreeni, dibentso[a,h]antraseeni ja bentso[ghi]peryleeni.

Simuloitu tislaus (SimDist, Simdis) ASTM D7169 -standardin mukaisesti kattaa kiehumisalueen määrityksen petrolijakeille, joiden kiehumisalueena on n-C9 - n-C100 (maks. 720 °C). Näytteen tulee liueta CS2-liuottimeen. Tulokset ilmoitetaan massaprosenttisaantoina.

Yhdisteen N,N-bis(2-hydroksietyyli)-(C8–C18)-alkyyliamiini ainekohtainen siirtymä elintarvikekontaktimateriaalista. Yhdiste on listattu FCM-numerolla 19 ja viitenumerolla 39090 Euroopan komission asetuksessa (EU) N:o 10/2011. Yhdisteelle on asetettu SML 1.2 mg elintarvikekiloa kohtia.

Alkuaineiden analyysi elintarvikkeista, rehuista ja ravintolisistä ICP-menetelmillä (ICP-MS, ICP-AAS, ICP-OES). Elintarvikkeiden ja rehujen alkuainekoostumus vaikuttaa niiden laatuun ja ominaisuuksiin monilla tavoin. Jotkin alkuaineet ovat tärkeitä kivennäisaineita, jotka parantavat ruoan ravitsemuksellista laatua, kun taas toiset (esim. raskasmetallit) ovat ihmisten ja eläinten terveydelle haitallisia. Jotkin alkuaineet voivat lisäksi vaikuttaa tuotteen aistinvaraisiin ominaisuuksiin. Asetus (EU) N:o 1169/2011 sallii tiettyjen kivennäisaineiden ilmoittamisen ravintoarvoilmoituksessa, jos elintarvike sisältää niitä merkitsevissä määrin suhteessa päivittäisen saannin vertailuarvoihin. Lisäksi EU ylläpitää listaa rehuissa sallituista lisäaineista, mukaan lukien kivennäisaineet, ja asetuksessa (EY) N:o 767/2009 säädetään sallituista poikkeamista ilmoitetun ja analysoidun pitoisuuden välillä. Haitallisiksi todettujen alkuaineiden (mm. lyijy, kadmium, elohopea ja arseeni) enimmäispitoisuuksille asetetaan rajoja asetuksessa (EU) N:o 2023/915 ja direktiivissä 2002/32/EY. Yleisimmät testattavat alkuaineet: Alumiini (Al), Arseeni (As), Boori (B), Kadmium (Cd), Kobaltti (Co), Kromi (Cr), Rauta (Fe), Mangaani (Mn), Elohopea (Hg), Nikkeli (Ni), Lyijy (Pb), Seleeni (Se), Tina (Sn), Sinkki (Zn), Molybdeeni (Mb), Kalsium (Ca), Fosfori (P), Magnesium (Mg), Kalium (K), Natrium (Na), Titaani (Ti), Rikki (S). Saat lisätietoja testausvaihtoehdoista (esim. muut kuin listassa mainitut alkuaineet) ottamalla yhteyttä asiantuntijoihimme alta löytyvällä lomakkeella.

Biosidinä käytetyn bronopolin (2-bromo-2-nitropropane-1,3-diol, CAS: 52-51-7) määritys paperin tai kartongin kylmä- tai kuumavesiuutteesta.

Mikromuovien määritys µFITR-menetelmällä suoraan soveltuvalta filtteriltä. Sopivin filtteri menetelmään on Anodisc (0.2 μm huokoskoko, 25 mm halkaisija). Sivulla näkyvä hinta ei sisällä näytteen esikäsittelyä, vaan ainoastaan mittauksen suoraan filtteriltä. Tarkista filtterin soveltuvuus asiantuntijalta ennen tilaamista! Analyysin tuloksena saadaan erityyppiset polymeerit koon mukaan lajiteltuina, esimerkiksi: 10–50 µm, 50–100 µm, 100–500 µm ja >500 µm.

Vinyylikloridin (kloorieteeni, CAS 75-01-4) pitoisuuden määritys muovimateriaalista. Euroopan kemikaalivirasto ECHA on määritellyt vinyylikloridin karsinogeeniksi, ja sen pitoisuudelle ja siirtymälle kontaktimateriaaleista ruokaan on asetettu ylärajat asetuksessa (EU) N:o 10/2011.

PFAS-yhdisteiden määrittäminen vesinäytteistä. Laaja analyysipaketti, joka sisältää seuraavat 35 PFAS-yhdistettä: Yhdiste CAS PFBA  375-22-4  PFPeA  2706-90-3  PFHxA  307-24-4  PFHpA  375-85-9  PFOA  335-67-1  PFNA  375-95-1  PFDA  335-76-2  PFUnA; PFUdA  2058-94-8  PFDoA  307-55-1  PFTrDA; PFTriA  72629-94-8  PFTeA  376-06-7  PFOS 1763-23-1  PFHxS 355-46-4  6:2 FTS 27619-97-2  PF-3,7-DMOA 172155-07-6 HPFHpA 1546-95-8 8:2 FTS 39108-34-4  EtFOSA 2991-50-6 EtFOSE 1691-99-2 MeFOSA 31506-32-8 MeFOSE 24448-09-7 10:2 FTS 108026-35-3 PFOSA 754-91-6 PFOSAA 2806-24-8 MeFOSAA 2355-31-9 EtFOSAA 2991-50-6 PFHpS 375-92-8 PFHxDA 67905-19-5 PFOcDA 16517-11-6 PFBS 375-73-5 PFPeS 2706-91-4 PFNS 68259-12-1 PFDS 335-77-3 PFDoDS 85187-17-3 4:2 FTS 757124-72-4

PAH-yhdisteiden määritys muovista, kumista, paperista, akrtongista sekä niistä valmistetuista tuotteista (esim. tekstiilit, lelut, pakkausmateriaalit) REACH-asetuksen mukaisesti. Testipaketti sisältää seuraavien aineiden määrityksen: Bentso(a)pyreeni [bentso(def)kryseeni] [CAS: 50-32-8] , Bentso(e)pyreeni [CAS: 192-97-2] , Bentso(a)antraseeni [CAS: 56-55-3] , Chrysene [CAS: 218-01-9] , Bentso(b)fluoranteeni [CAS: 205-99-2] , Bentso(j)fluoranteeni [CAS: 205-82-3] , Bentso(k)fluoranteeni [CAS: 207-08-9], Dibentso(a,h)antraseeni [CAS: 53-70-3].

2D NMR-spektroskopia näytteille, jotka voidaan liuottaa tyypillisiin deuteroituihin liuottimiin. Yleisimmät mittausvaihtoehdot: COSY, TOCSY, ROESY, NOESY, HMBC, ja HSQC. Hinnat sisältävät näytevalmistelun, deuteroidun liuottimen (D₂O, DMSO-d tai CDCl₃), NMR-putken, mittauksen ja datan käsittelyn. Lisätietoja mittauksesta ja raakadata voidaan toimittaa pyynnöstä. Kerrothan meille, jos näytteesi vaativat harvinaisten deuteroitujen liuottimien käyttöä tai epätyypillisiä mittausolosuhteita, kuten erittäin korkeita lämpötiloja ja/tai pitkiä mittausaikoja. Ilmoita myös, jos et tarvitse datan käsittelyä tai pystyt toimittamaan näytteet valmiiksi liuotettuina NMR-putkissa. Mittausten hinnat vaihtelevat valitun menetelmän mukaan. Ilmoitettu hinta on lähtöhinta.

Uuteainepitoisuuden gravimetrinen määritys kiinteästä biomassasta. Menetelmällä voidaan määrittää orgaanisiin liuottimiin (asetoni, n-heptaani, etanoli) liukenevat haihtumattomat yhdisteet. Myös muita liuottimia voidaan käyttää pyynnöstä. Analyysi tehdään standardin ISO 14453 tai TAPPI T204 mukaisesti.

HRMS eli korkean resoluution massaspektrometria on yhdisteiden molekyylimassan määrittämiseen käytetty analyysitekniikka. Tarkkuutensa ansiosta HRMS-mittaus soveltuu erinomaisesti niin pienten orgaanisten molekyylien kuin suurten makromolekyylien rakenteen tunnistamiseen. Näytevaatimukset: Analyysiä varten tarvitaan tiedot näytteen liukoisuudesta tyypillisissä HPLC-liuottimissa (esim. vesi, metanoli, asetonitriili)., Mittauksessa käytetään lisäaineena 0,1 % muurahaishappoa. Näytemateriaalin tulee olla yhteensopiva hapon kanssa., Jos mahdollista, pyydämme toimittamaan tiedot analyytin odotetusta molekyylipainosta ja molekyylirakenteesta ChemDraw-tiedostona..

Kristallijauheiden kvalitatiivinen tai vertaileva analyysi röntgendiffraktiolla (XRD). Analyysi soveltuu ainoastaan materiaaleille, joilla on ainakin yksi kiteinen faasi.

Mittauksessa määritetään ksantaattien pitoisuus näytteissä käyttäen 1H NMR -mittausta sekä referenssiyhdisteitä. Samalla mittauksessa voidaan määrittää hajoamistuotteita. Olethan yhteydessä Measulabsin asiantuntijoihin saadaksesi lisätietoja.

ICP-MS-tekniikka tarjoaa tietoa metallipitoisuuksista näytteessä. Mittaus sisältää seuraavien alkuaineiden määrityksen: Na, Mg, K, Ca, Li, Be, B, Al, Si, P, Ti, V, Cr, Mn, Fe, Co, Ni, Cu, Zn, Ga, As, Se , Rb, Sr, Zr, Nb, Mo, Ag, Cd, In, Sn, Sb, Te, Cs, Ba, Hf, Hg, Tl, Pb, Bi, U. Tuloksissa alkuaineiden pitoisuudet esitetään yksikössä mg/kg.

Yleisvaatimus silikoneille BfR:n suosituksessa XV (viimeisin päivitys 01.08.2024): Lopullinen tuote ei saa antaa positiivista tulosta peroksideille.. Testimenetelmäksi on määritelty suosituksessa BfR XV 58. Mitteilung zur Untersuchung von Kunststoffen: Bundesgesundheitsblatt 40, (1997).

Hiilen pysyvän isotoopin (13C) analyysi IRMS-tekniikalla. Tulokset raportoidaan yksikössä VPDB, ‰. Menetelmä soveltuu useille erilaisille materiaaleille. Ole yhteydessä Measurlabsin asiantuntijoihin analyysin yksityiskohdista.

B3-vitamiinin määritys elintarvikkeesta tai lisäravinteesta niasiinina. Analyysin tuloksena saadaan myös nikotiinihapon ja nikotiiniamidin määrät. Asetuksen (EU) N:o 1169/2011 mukaan niasiinin päivittäisen saannin vertailuarvo on 16 mg. Niasiinin määrä voidaan ilmoittaa elintarvikkeen ravintosisältöilmoituksessa, jos tuote sisältää sitä vähintään seuraavina pitoisuuksina: 2,4 mg/100 g tai 100 ml muissa tuotteissa kuin juomissa (15 % vertailuarvosta), 1,2 mg/100 ml juomissa (7,5 % vertailuarvosta), 2,4 mg annosta kohden, jos pakkaus sisältää vain yhden annoksen (15 % vertailuarvosta). Vähintään edellä mainitut määrät niasiinia sisältäviin tuotteisiin voidaan lisätä ravitsemusväite "Niasiinin lähde." Tuotteiden pakkausmerkinnöissä on myös luvallista käyttää esimerkiksi seuraavia terveysväitteitä: Niasiini edistää normaalia energia-aineenvaihduntaa., Niasiini edistää hermoston normaalia toimintaa., Niasiini edistää ihon pysymistä normaalina., Niasiini auttaa vähentämään väsymystä ja uupumusta..

Mikromuovien määritys eläinperäisistä biologisista näytteistä FTIR:n avulla. Analyysissä määritetään mikromuovipartikkelien lukumäärä muovityypeittäin. Biologisten näytteiden mikromuovianalyysit toteutetaan ja hinnoitellaan tapauskohtaisesti. Ota yhteyttä asiantuntijoihimme alta löytyvällä lomakkeella pyytääksesi tarjousta näytteillesi.

EU-lainsäädännön mukaan etyleenioksidia ei saa käyttää kasvinsuojeluaineiden apuaineena (asetus (EY) N:o 1107/2009) ja jäämien enimmäismäärät eri elintarvikeryhmille on säädetty analyysiherkkyyden alarajalle (Komission asetus (EU) 2015/868, muuttaen osin asetusta (EY) N:o 396/2005). Etyleenioksidia ei saa myöskään käyttää elintarvikkeiden lisäaineissa sterilointitarkoituksiin (Komission asetus (EU) N:o 231/2012). Analyysin tulokset raportoidaan etyleenioksidille, 2-kloorietanolille ja etyleenioksidin ja 2-kloorietanolin summalle etyleenioksidina ilmaistuna.

Kiinteän tilan hiili-13 (13C) NMR-spektroskopia kiinteille hienoksi jauhetuille näytteille. Hinnat sisältävät NMR-putken, mittauksen ja datan käsittelyn. Mahdolliset näytteen hienonnukset ja jauhatukset tulee tehdä ennen näytteen toimitusta Measurlabsille. Tulokset toimitetaan kuvamuodossa. Lisätietoja mittauksesta ja raakadata voidaan toimittaa pyynnöstä. Ota yhteyttä Measurlabsin asiantuntijoihin, jotta näytteenne soveltuvuus kyseiseen analyysiin voidaan varmistaa tai jos tarvitset epätyypillisiä mittausolosuhteita, kuten korkeita lämpötiloja ja/tai pitkiä mittausaikoja.

Ligniinin tuhkapitoisuuden määritys lämpötilassa 525°C. Tulos ilmoitetaan tuhkan massaprosenttina alkuperäisestä näytteestä suhteessa kuivapainoon.

Mittauksella voidaan määrittää 36 alkuaineen määrät ultrapuhtaassa vedessä käyttämällä ICP-MS-menetelmää. Määritettävät alkuaineet: Al, Sb, As, Ba, Be, Bi, B, Cd, Ca, Cr, Co, Cu, Ga, Ge, Au, Fe, Pb, Li, Mg, Mn, Mo, Ni, Nb, Pt, K, Ag, Na, Sr, Ta, Tl, Sn, Ti, W, V, Zn ja Zr. Näyte tulee ottaa erityisesti ultrapuhtaille vesille suunniteltuu astiaan. Näyteastioita saa tarvittaessa Measurlabsilta.

Glutaraldehydi on biosidi, jota käytetään estämään mikrobien kasvua paperi- ja kartonkipakkauksissa. Sitä saa käyttää elintarvikepakkauksissa BfR XXXVI:n mukaisesti, mutta glutaraldehydiä saa olla enintään 2 mg/kg lopputuotetta.

EU:n kosmetiikka-asetuksessa (EY) N:o 1223/2009 listattujen hajusteallergeenien määritys. Laaja analyysipaketti sisältää kosmetiikka-asetukseen vuonna 2023 lisätyt allergeenit (ks. komission asetus (EU) 2023/1545). Suurinta osaa analysoitavista hajusteista saa käyttää kosmetiikassa tietyin rajoituksin, mutta mukana on myös joitain kiellettyjä hajusteita, kuten Lilial ja Lyral. Analyysissä määritetään seuraavien yhdisteiden pitoisuudet: Aine (ainesosien yleisten nimien luettelossa esiintyvä nimi) Viitenumero kosmetiikka-asetuksessa Rajoitettu/kielletty Benzyl alcohol 45 Rajoitettu (liite III) 6-Methyl Coumarin 46 Rajoitettu (liite III) Amyl cinnamal 67 Rajoitettu (liite III) Cinnamyl alcohol 69 Rajoitettu (liite III) Citral, Geranial, Neral 70 Rajoitettu (liite III) Eugenol 71 Rajoitettu (liite III) Hydroxycitronellal 72 Rajoitettu (liite III) Isoeugenol 73 Rajoitettu (liite III) Amylcinnamyl alcohol 74 Rajoitettu (liite III) Benzyl salicylate 75 Rajoitettu (liite III) Cinnamal 76 Rajoitettu (liite III) Coumarin 77 Rajoitettu (liite III) Geraniol 78 Rajoitettu (liite III) Anise alcohol 80 Rajoitettu (liite III) Benzyl cinnamate 81 Rajoitettu (liite III) Farnesol 82 Rajoitettu (liite III) Linalool 84 Rajoitettu (liite III) Benzyl benzoate 85 Rajoitettu (liite III) Citronellol 86 Rajoitettu (liite III) Hexyl cinnamal 87 Rajoitettu (liite III) Limonene 88 Rajoitettu (liite III) Methyl 2-Octynoate 89 Rajoitettu (liite III) alpha-Isomethyl ionone 90 Rajoitettu (liite III) Evernia prunastri extract 91 Rajoitettu (liite III) Evernia furfuracea extract 92 Rajoitettu (liite III) Musk xylene 96 Rajoitettu (liite III) Musk ketone 97 Rajoitettu (liite III) Methyl eugenol 102 Rajoitettu (liite III) Alpha-Terpinene 131 Rajoitettu (liite III) Terpinolene 133 Rajoitettu (liite III) Acetyl Hexamethyl indan 134 Rajoitettu (liite III) 4-tert.- Butyldihydrocinnamaldehyde 155 Rajoitettu (liite III) Alpha-Damascone, cis-Rose ketone 1, trans-Rose ketone 1, Rose ketone 4 (Damascone), Rose ketone 3 (delta-Damascone), trans-Rose ketone 3, cis-Rose ketone 2 (cis-beta-Damascone), trans-Rose ketone 2 (trans-beta-Damascone) 157 Rajoitettu (liite III) 3-Propylidenephthalide 175 Rajoitettu (liite III) Acetyl hexamethyl tetralin 182 Rajoitettu (liite III) Methyl-N-methylanthranilate (kemiallinen nimi, ei ainesosien yleisesten nimien luettelossa esiintyvää nimeä) 323 Rajoitettu (liite III) Methyl Salicylate 324 Rajoitettu (liite III) Acetyl Cedrene 327 Rajoitettu (liite III) Amyl Salicylate 328 Rajoitettu (liite III) Anethole 329 Rajoitettu (liite III) Benzaldehyde 330 Rajoitettu (liite III) Camphor 331 Rajoitettu (liite III) Beta-Caryo-phyllene 332 Rajoitettu (liite III) Carvone 333 Rajoitettu (liite III) Dimethyl Phenethyl Acetate 334 Rajoitettu (liite III) Hexadecanolactone 335 Rajoitettu (liite III) Hexamethylindanopyran 336 Rajoitettu (liite III) Linalyl Acetate 337 Rajoitettu (liite III) Menthol 338 Rajoitettu (liite III) Trimethylcyclopentenyl Methylisopentenol 339 Rajoitettu (liite III) Salicylaldehyde 340 Rajoitettu (liite III) Santalol 341 Rajoitettu (liite III) Sclareol 342 Rajoitettu (liite III) Terpineol 343 Rajoitettu (liite III) Tetramethyl acetyloctahydronaphthalenes 344 Rajoitettu (liite III) Trimethylbenzenepropanol 345 Rajoitettu (liite III) Vanillin 346 Rajoitettu (liite III) Versalide 362 Rajoitettu (liite III) Eugenyl Acetate 368 Rajoitettu (liite III) Geranyl Acetate 369 Rajoitettu (liite III) Isoeugenyl Acetate 370 Rajoitettu (liite III) Pinene 371 Rajoitettu (liite III) Musk Ambrette (ambrettemyski) 414 Kielletty (liite II) Moskene (moskeeni) 421 Kielletty (liite II) Musk Tibetene (tiibetinmyski) 422 Kielletty (liite II) 4-(4-Hydroxy-4-methylpentyl) cyclohex-3-ene1-carbaldehyde (Lyral) 1380 Kielletty (liite II) 2,6-Dihydroxy-4-methyl-benzaldehyde (atranoli) 1381 Kielletty (liite II) 3-Chloro-2,6-Dihydroxy-4-methyl-benzaldehyde (kloroatranoli) 1382 Kielletty (liite II) 2-(4-tert-butylbenzyl) propionaldehyde (Lilial) 1666 Kielletty (liite II) Traseolide - Ei listattu Cashmeran - Ei listattu Celestolide - Ei listattu Suurimmassa osassa tapauksia yksittäisten hajusteaineiden pitoisuus on merkittävä tuotepakkaukseen, jos pitoisuus ylittää 0,01 prosenttia pois huuhdeltavissa tuotteissa tai 0,001 prosenttia tuotteissa, joita ei huuhdella pois. Tarkemmat ainekohtaiset rajoitukset voi tarkistaa kosmetiikka-asetuksesta.

ICP-MS-alkuainemääritys geologisille näytteille (kivet, malmi, kaivosnäytteet), sisältäen uuton kuningasveteen. Analyysi sisältää seuraavat alkuaineet: Ag, Al, As, Au, B, Ba, Be, Bi, Ca, Cd, Ce, Co, Cr, Cs, Cu, Fe, Ga, Ge, Hf, Hg, In, K, La, Li, Mg, Mn, Mo, Na, Nb, Ni, P, Pb, Pd, Pt, Rb, Re, S, Sb, Sc, Se, Sn, Sr, Ta, Te, Th, Ti, Tl, U, V, W, Y, Zn ja Zr. Sisältää myös harvinaisten maametallien (REE) analyysin: Dy, Er, Eu, Gd, Ho, Lu, Nd, Pr, Sm, Tb, Tm ja Yb. Kullan määritys tällä menetelmällä on semikvantitatiivinen analyysissa käytettävän pienen näytemäärän vuoksi. Hintaan ei sisälly esikäsittely, kuten murskaus tai seulonta. Hintoihin sisältyy lähtyskulut 5 kg asti, suuremmista lähetyksistä peritään lisämaksu.

Elintarvikkeiden ja rehujen jäljitettävyyden ja tuoteturvallisuuden kannalta on tärkeää, että tuotteet sisältävät vain ainesosaluettelossa ilmoitettuja ainesosia. Lajimääritys voi olla aiheellinen muun muassa seuraavista tuotteista: Kasviperäiset raaka-aineet ja tuotteet (yrtit, mausteet, sienet), Liha ja lihatuotteet, Pääasiallisesti lihaa sisältävät rehutuotteet. Ruokaväärennöksissä on useimmiten kyse kalliimman raaka-aineen jatkamisesta halvemmalla. Myös välinpitämättömyys hyviä tuotantotapoja kohtaan tai huonot tuotantoprosessit voivat johtaa siihen, että tuotteet sisältävät muita kuin ilmoitettuja ainesosia. Lajimääritykset perustuvat erilaisiin PCR-tekniikoihin, joilla voidaan havaita ja kvantitoida eri lajien DNA:ta näytteistä. Analyysit voidaan toteuttaa esimerkiksi seuraavasti: Yleinen käytäntö mm. lihatuotteiden eläinlajimäärityksissä on todentaa, että näyte ei sisällä siihen kuulumattomien eläinten DNA:ta. Esimerkiksi naudanlihatuotteesta, jonka on ilmoitettu sisältävän vain naudanlihaa, voidaan testata sian, hevosen ja siipikarjan DNA:ta muiden lajien poissulkemiseksi., Uuden sukupolven sekvensointimenetelmät (next-generation sequencing, NGS) ja Sangerin sekvensointimenetelmät sopivat tapauksissa, joissa on tarpeen selvittää tarkemmin kaikki näytteessä olevat lajit. Menetelmillä on usein mahdollista saada tietoa myös lajien suhteellisista määristä.. DNA:n analysointiin perustuvat menetelmät vaativat ehjää DNA:ta onnistuakseen. Pitkälle prosessoitujen tuotteiden kohdalla on mahdollista, että intaktia DNA:ta ei ole riittävästi luotettavan ja kattavan analyysin toteuttamiseksi. Ota yhteyttä asiantuntijoihimme tilataksesi omiin tarpeisiisi sopivan lajimäärityksen.

Mikromuovien määritys maassa, lietetteessä tai sedimentissä µRaman- tai µFTIR-spektroskopialla. Analyysin tuloksena saadaan erityyppiset polymeerit koon mukaan lajiteltuina, esimerkiksi: 1–50 µm, 50–100 µm, 100–500 µm, >500 µm. Vaikeasta matriisista johtuen mittaus ei ole tilattavissa suoraan verkkokaupasta. Ota yhteyttä asiantuntijoihimme, niin saat tarjouksen näytteillesi.

Analyysissä määritetään kymmenen yleisen muovityypin (PE, PP, PS, ABS, PVC, PET, PC, PMMA, PA6, PA66) pitoisuus pyrolyysi-GC/MS-menetelmällä. Mikromuovit suodatetaan näytteestä ja tulokset raportoidaan µg/l-muodossa jokaisen muovityypin osalta erikseen. Lisäksi ilmoitetaan muovihiukkasten kokonaismäärä. Kumipartikkelit ((BR, NR, SBR) voidaan lisätä analyysiin lisämaksua vastaan. Tämä menetelmä soveltuu maaperä-, sedimentti- ja lietenäytteille. Tarjoamme lisäksi erilliset mittaukset puhtaan veden sekä tyypillisten jätevesien analysointiin.

Uuden juomavesidirektiivin mukainen veden PFAS-analyysi, joka kattaa direktiivissä listatut 20 yhdistettä: — perfluoributaanihappo (PFBA) — perfluoripentaanihappo (PFPA) — perfluoriheksaanihappo (PFHxA) — perfluoriheptaanihappo (PFHpA) — perfluorioktaanihappo (PFOA) — perfluorinonaanihappo (PFNA) — perfluoridekaanihappo (PFDA) — Perfluoroundekaanihappo (PFunDA) — perfluorododekaanihappo (PFDoDA) — Perfluoritridekaanihappo (PFTrDA) — Perfluoributaanisulfonihappo (PFBS) — Perfluoripentaanisulfonihappo (PFPS) — Perfluoriheksaanisulfonihappo (PFHxS) — Perfluoriheptaanisulfonihappo (PFHpS) — Perfluorioktaanisulfonihappo (PFOS) — Perfluorononaanisulfonihappo (PFNS) — Perfluoridekaanisulfonihappo (PFDS) — Perfluoroundekaanisulfonihappo — Perfluorododekaanisulfonihappo — Perfluoritridekaanisulfonihappo Direktiivin mukaan kyseisten PFAS-aineiden summa juomavedessä ei saa olla yli 0,10 μg/l.

Poly((R)-3-hydroksibutyraatti-co-(R)-3-hydroksiheksanoaatin (PHBH, CAS 147398-31-0) oligomeerien ainekohtainen siirtymä muovisesta elintarvikekontaktimateriaalista. Yhdiste on listattu FCM-tunnistenumerolla 1059 komission asetuksen (EU) N:o 2011/10 Liitteessä I. Ainekohtaisen siirtymän raja-arvoa (5 mg/kg) sovelletaan kaikkiin PHBH-oligomeereihin, joiden molekyylipaino on alle 1 000 daltonia.

Biomassan hiilihydraattikoostumuksen määrityksessä näyte hydrolysoidaan, minkä jälkeen happoliukenematon jäännös suodatetaan pois ja monomeerisokerikomponentit analysoidaan ionikromatografilla tai korkean erotuskyvyn nestekromatografialla, riippuen testistandardista. Analysoitavat monomeerisokerit ovat glukoosi, mannoosi, galaktoosi, ksyloosi ja arabinoosi. Tulokset annetaan anhydrokorjauksen jälkeen eikä hydrolyysihäviötä huomioida.

Mittauksen tuloksena saadaan biopohjaisen (biogeenisen) hiilen osuus, joka ilmaistaan suhteessa kokonaishiileen (total carbon, TC). Sivulla näkyvä hinta on haihtumattomille näytteille. Jos näytteesi on haihtuva, varmista mittauksen sopivuus asiantuntijoiltamme. Huom! Emme voi ottaa vastaan näytteitä, jotka sisältävät keinotekoisia hiili-12-, hiili-13- tai hiili-14-isotooppeja, koska ne voivat vahingoittaa analyysilaitetta.

Bisfenoli S:n pitoisuuden ja vapautumisen määritys erityyppisistä tuotteista, kuten: Muovista, elastomeereistä ja kumista valmistetut kulutustuotteet, Elintarvikepakkaukset (muovi, paperi, monimateriaali). Uutto on mahdollista useilla eri tekniikoilla, mukaan lukien: Uutto soveltuvalla liuottimella, Kylmävesiuutto (EN 645), kuumavesiuutto (EN 647) tai liuotinuutto (EN 15519) kierrätyskuituja sisältävistä pakkauksista Saksan BfR:n kansallisen suosituksen n:o XXXVI vaatimustenmukaisuuden arviointiin..

Vesinäytteen kokonaismetallipitoisuuksien Sb, As, Hg, Cd, Co, Cr, Cu, Pb, Ni, Zn ja V mittaaminen ICP-MS-laitteistolla. Alkuaineiden pitoisuudet ilmoitetaan tuloksissa yksikössä µg/l.

Isosyanaatteja käytetään monomeereinä liimoissa ja polyuretaanimuoveissa. Elintarvikekontaktimateriaaleissa sallitut isosyanaatit kuuluvat ryhmärajoitukseen (17) komission asetuksessa (EU) N:o 10/2011. Näille aineille on asetettu ryhmärajoitus sekä ominaissiirtymälle (ei saa havaita; 0,01 mg/kg elintarviketta) että jäämäpitoisuudelle (1 mg/kg, ilmaistuna isosyanaattiryhmänä). Tällä testipaketilla testataan taulukossa lueteltujen isosyanaattien jäämäpitoisuutta. Yhdiste CAS N:o FCM N:o 2,4-tolueenidi-isosyanaatti 584-84-9 354 2,6-tolueenidi-isosyanaatti 91-08-7 167 Difenyylimetaani-4,4’-di-isosyanaatti 101-68-8 198 Heksametyleenidi-isosyanaatti 822-06-0 372 Matalan määritysrajan vuoksi menetelmä toimii myös ominaissiirtymätestin korvikkeena (oletuksena 100 %:n siirtymä), jos esine tai materiaali ei ole poikkeuksellisen paksu (> 30 g/dm2). Aromaattiset isosyanaatit reagoivat veden kanssa muodostaen (mahdollisesti) syöpää aiheuttavia primäärisiä aromaattisia amiineja, joiden ominaissiirtymä voidaan määrittää erillisellä testillä.

Per- ja polyfluoratuiden alkyyliyhdisteiden (PFAS) analysointi LC-MS-tekniikkaa käyttäen. Analyysipaketit sisältävät valittuja PFAS-yhdisteitä ja menetelmiä voidaan soveltaa monille erilaisille kemikaaleille. Analyysipakettien yhdistelistaus ja raportointirajat voivat vaihdella näytematriisista riippuen. Menetelmän soveltuvuus tulee varmistaa etukäteen Measurlabsin kanssa. Ota yhteyttä asiantuntijaan saadaksesi lisätietoja.

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen (EFSA) on arvioinut, että tietyt perfluoratut alkyyliyhdisteet (PFAS), kuten PFOS, PFOA, PFNA ja PFHxS, voivat vaikuttaa haitallisesti mm. kolesteroliin, maksaan, immuunijärjestelmään ja syntymäpainoon. Vähentääkseen ihmisten altistumista haitallisille yhdisteille ruokavalion kautta Euroopan Unioni on määrittänyt ylärajat PFAS-yhdisteiden määrälle tietyissä elintarvikkeissa. Komission asetuksessa (EU) 2023/915 on asetettu enimmäismäärät perfluoratuille alkyyliyhdisteille seuraavissa elintarvikkeissa ja niiden raaka-aineissa: Munat, Kalastustuotteet, Liha ja muut syötävät osat. Lähtöhinta sisältää seuraavien, asetuksessa (EU) 2023/915 listattujen aineiden määrityksen: Yhdiste Lyhenne CAS-numero Perfluorioktaanisulfonihappo PFOS 2795-39-3 Perfluorioktaanihappo PFOA 335-67-1 Perfluorononaanihappo PFNA 375-95-1 Perfluoriheksaanisulfonihappo PFHxS 3871-99-6 Lisämaksusta tarjoamme laajemman testipaketin, joka sisältää yllä mainittujen lisäksi seuraavat PFAS-yhdisteet: Yhdiste Lyhenne CAS-numero Perfluoripentaanihappo PFPeA 2706-90-3 Perfluoriheksaanihappo PFHxA 307-24-4 Perfluoriheptaanihappo PFHpA 375-85-9 Perfluoridekaanihappo PFDA 335-76-2 Perfluoriundekaanihappo PFUnDA 2058-94-8 Perfluoridodekaanihappo PFDoDA 307-55-1 Perfluoritridekaanihappo PFTrDA 72629-94-8 Perfluoritetradekaanihappo PFTeDA 376-06-7 Perfluoributaanisulfonihappo PFBS 375-73-5 Perfluoriheptaanisulfonihappo PFHpS 375-92-8 Perfluoridekaanisulfonihappo PFDeS 335-77-3 Perfluoripentaanisulfonihappo PFPeS 2706-91-4 Perfluorinonaanisulfonihappo PFNS 68259-12-1 Perfluoridodekaanisulfonihappo PFDoS 79780-39-5 Saat tarjouksen yrityksenne tuotteiden PFAS-testaukselle laittamalla meille viestiä alta löytyvällä lomakkeella.

Pyrolyysi-kaasukromatografia-massaspektrometria- eli py-GC-MS-analyysi tuntemattoman polymeerinäytteen tunnistamiseen. Pyrolyysivaiheessa näyte kuumennetaan nopeasti, jolloin sen sisältämät yhdisteet hajoavat pienempiin osiin. Hajoamistuotteet analysoidaan GC-MS-laitteistolla, joka tunnistaa lukuisia erityyppisiä polymeerejä niiden hajoamistuotteiden perusteella. Menetelmällä voidaan tunnistaa mm. PE, PP, PS, ABS, PMMA, PET, PC, PVC, polyamidit, luonnonkumit ja synteettiset kumit. Hinta sisältää tyypillisen näytevalmistelun ja analyysin. Jos näyte vaatii mittavampaa esikäsittelyä, peritään käsittelystä lisämaksu sopimuksen mukaan.

2-MCPD:n, 2-MCPD:n rasvahappoesterien, 3-MCPD:n, 3-MCPD:n rasvahappoesterien ja glysidyylin rasvahappoesterien (glysidolina ilmaistuna) määritys elintarvikkeista. Analyysi toteutetaan GC-MS- ja GC-MS/MS-menetelmillä. 2-MCPD:n rasvahappoesterit, 3-MCPD:n rasvahappoesterit ja glysidyylin rasvahappoesterit ovat vierasaineita, joita voi syntyä elintarvikeöljyjen ja -rasvojen valmistuksen yhteydessä. Esimerkiksi hajunpoisto kuumissa olosuhteissa kohottaa rasvahappoesterien muodostumisen riskiä. Asetus (EU) N:o 2023/915 listaa enimmäismäärät 3-MCPD:lle, 3-MCPD:n rasvahappoestereille ja glysidyylin rasvahappoestereille useissa elintarvikeryhmissä, mukaan lukien seuraavat: Kasviöljyt ja -rasvat, kalaöljyt ja muista merenelävistä saatavat öljyt, Äidinmaidonkorvikkeet, vieroitusvalmisteet sekä pikkulapsille erityisiin lääkinnällisiin tarkoituksiin tarkoitetut elintarvikkeet.

15N pysyvän isotoopin analyysillä voidaan määrittää 15N-pitoisuus erilaisista näytemateriaaleista. Tulokset ilmoitetaan AIR, ‰-yksikössä. Analyysi tehdään isotooppisuhde-massaspektrometrillä (IRMS). Ole yhteydessä menetelmän asiantuntijaan analyysin yksityiskohdista.

Testi sisältää sekä etyleenioksidin pitoisuuden että laskennallisen ominaissiirtymän määrityksen. Siirtymän määrityksessä oletuksena on, että 100 % aineesta siirtyy elintarvikkeeseen. Etyleenioksidi [CAS 75-21-8; Viitenro 17020; FCM 129] on erittäin haihtuva ja haitallinen aine, jota käytetään esimerkiksi polyuretaanien ja PET-muovin valmistuksessa. Sen käyttö on sallittu elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin tulevien materiaalien valmistuksessa, mutta sekä jäännöspitoisuudelle (QM) että siirtymälle (SML) on asetettu raja-arvot Euroopan komission asetuksessa (EU) N:o 10/2011. Etyleenioksidin suurin sallittu jäännöspitoisuus on 1 mg/kg ja siirtymäraja ND, eli ei havaittavissa 0,01 mg/kg -havaitsemisrajalla.

GD-OES (engl. Glow Discharge-Optical Emission Spectroscopy) on kvantitatiivinen analyysitekniikka, jolla voidaan määrittää näytteen alkuainekoostumus syvyyden funktiona. Mittausta käytetään ensisijaisesti paksujen materiaalien syvyysprofilointiin. Näytteet ovat tyypillisesti epäorgaanisia materiaaleja ja päällysteitä, esimerkiksi metallia, lasia tai keramiikkaa.

Haihtuvien orgaanisten yhdisteiden (VOC) määritys vedestä GC-MS-tekniikalla. Analyysi määrittää 67 haihtuvaa yhdistettä, mukaan lukien BTEX, DIPE, ETBE, MTBE, TAEE, TAME ja TBA. Analyysin tulokset ilmoitetaan yksikössä µg/l.

Analyysillä voidaan määrittää helposti haihtuvien orgaanisten yhdisteiden (VOC) määrä biokaasunäytteistä. Tyypillisesti havaittavien VOC-yhdisteiden kiehusmispiste on 60-280 °C. Näytteet kerätään käyttäen näytteenottopumppua ja adsorbenttiputkea. Kaasukromatografian ja standardimateriaalien avulla yhdisteet tunnistetaan ja kvantitoidaan. Näytteet analysoidaan kaasunäytepusseista (2 litraa tilvauudeltaan). Sylinterinäytteisiin sisältyy logistiikan lisäkustannuksia.

ICP-MS-alkuainemääritys geologisille näytteille (kivet, malmi, kaivosnäytteet), sisältäen neljän hapon uuton. Analyysi sisältää seuraavat alkuaineet: Ag, Al, As, Ba, Be, Bi, Ca, Cd, Ce, Co, Cr, Cs, Cu, Fe, Ga, Ge, Ge, Hf, In, K, La, Li, Mg, Mn, Mo, Na, Nb, Ni, P, Pb, Rb, Re, S, Sb, Sc, Se, Sn, Sr, Ta, Te, Th, Ti, Tl, U, V, W, Y, Zn and Zr Sisältää myös harvinaisten maametallien (REE) analyysin: Dy, Er, Eu, Gd, Ho, Lu, Nd, Pr, Sm, Tb, Tm ja Yb. Lyijyn (Pb) isotooppianalyysi saatavilla pakettiin 20 € lisähinnalla. Hintaan ei sisälly esikäsittely, kuten murskaus tai seulonta. Yli 5 kg painavista lähetyksistä peritään käsittelymaksu.

Kofeiinin määritys elintarvikkeista ja ravintolisistä HPLC-UV-VIS-menetelmää käyttäen. Asetus (EU) N:o 1169/2011 velvoittaa merkitsemään kofeiinipitoisiin tuotteeisiin seuraavat varoitukset: ”Korkea kofeiinipitoisuus. Ei suositella lapsille eikä raskaana oleville tai imettäville”. Merkintä tulee lisätä juomiin (kahvia ja teetä lukuun ottamatta), jotka sisältävät yli 150 mg/l kofeiinia., ”Sisältää kofeiinia. Ei suositella lapsille eikä raskaana oleville”. Merkintä tulee lisätä elintarvikkeisiin ja ravintolisiin, joihin on lisätty kofeiinia fysiologisessa tarkoituksessa.. Pakkausmerkintöjen tulee sisältää myös kofeiinipitoisuus milligrammoissa 100:aa grammaa tai millilitraa kohti (ravintolisissä suositeltua päivittäisannosta kohti).

Kokonaiskoliinin tai vapaan koliinin määritys AOAC-menetelmäkokoelman menetelmään 2015.10 perustuvalla HPLC-MS-menetelmällä. Koliini on välttämätön ravintoaine ja useiden biologisesti merkittävien yhdisteiden, kuten fosfatidyylikoliinifosfolipidien prekursori. Asetus (EU) N:o 609/2013 listaa koliinin yhdisteeksi, jota voidaan lisätä esimerkiksi äidinmaidonkorvikkeisiin ja lastenruokiin. Lisäksi komission delegoitu asetus (EU) 2016/127 määrää, että koliinin määrä on merkittävä äidinmaidonkorvikkeen ravintoarvoilmoitukseen.

HPLC-MS-menetelmään perustuva analyysi, jolla määritetään laktoosipitoisuus esimerkiksi maitotuotteista, joista laktoosi on poistettu. Tuloksilla voidaan todentaa laktoositon-väitteen paikkansapitävyys. Ruokavirasto on määritellyt laktoosittomien ja vähälaktoosisten tuotteiden sisältämälle laktoosille seuraavat raja-arvot: <10 mg/100 g tai 100 ml laktoosittomissa tuotteissa, <1 g/100 g tai 100 ml vähälaktoosisissa tuotteissa . Raja-arvot perustuvat Pohjoismaiden ministerineuvoston raporttiin "Nordiske Seminar- og Arbejdsrapporter 1993:557".

Liuottimen puhtausmääritys GC-FID- ja Karl Fischer -tekniikoilla. Määritys suoritetaan analysoimalla näyte GC-FID: llä ja vertaamalla liuotinsignaalin pinta-alaa kaikkien piikkien yhdistettyyn pinta-alaan. Tuloksena saadaan näytteen liuotinpitoisuus prosentteina (%). Lisäksi näytteen vesipiotisuus määritetään Karl Fischerin titrauksella.

N-nitrosoamiineja ja N-nitrosoituvia aineita on tavallisesti pieniä määriä tietyissä elintarvikkeissa, kosmetiikassa ja kumituotteissa. Erityisesti kumituotteissa esiintyvien aineiden uskotaan olevan peräisin tietyistä kumin vulkanoinnissa käytetyistä lisäaineista. N-nitrosoamiineja ja N-nitrosoituvia aineita säännellään komission direktiivillä 93/11/ETY. Lisäksi Saksan riskinarviointi-instituutin (BfR) suositus XXI asettaa N-nitrosoamiinien siirtymärajaksi elastomeereistä ruokaan ≤ 1,0 µg/dm².

Nitrosoamiinit (nitrosamiinit) ovat orgaanisia yhdisteitä, joita muodostuu tiettyjen amiinien reagoidessa nitrosoivien aineiden kanssa. Nitrosoamiineja ei käytetä tuotteissa tarkoituksellisesti, mutta niitä voi päätyä lääkkeisiin tai kosmetiikkaan epäpuhtauksina tai muodostua reaktiotuotteina. Koska monien nitrosoamiinien on todettu aiheuttavan syöpää, vaatii Euroopan lääkevirasto EMA lääkeyhtiöitä arvioimaan nitrosoamiinien esiintymisen riskiä lääkevalmisteissa ja tarvittaessa valvomaan yhdisteiden pitoisuuksia. Lisätietoja löytyy EMA:n uusimmasta ohjeistuksesta (englanniksi), jonka liitteessä 1 on listattu suurimman hyväksyttävän päivittäissaannin raja-arvoja tunnetuille nitrosoamiiniepäpuhtauksille. Measurlabs tarjoaa analyysit nitrosoamiinien määritykseen useista näytematriiseista. Esimerkkihinta sisältää seuraavien yhdisteiden rutiinianalyysin: NDMA (N-nitrosodimetyyliamiini), NMEA (N-nitrosometyylietyyliamiini), NPYR (N-nitrosopyrrolidiini), NDEA (N-nitrosodietyyliamiini), NPIP (N-nitrosopiperidiini), NMOR (N-nitrosomorfoliini), NDPA (N-nitrosodi-n-propyyliamiini), NDELA (N-nitrosodietanoliamiini), NDIPLA/NBHPA (N-nitrosodi-isopropanoliamiini). Uusien näytematriisien testaaminen edellyttää yleensä analyysimenetelmän validointia. Asiantuntijamme antavat mielellään tarjouksen validoinnille, muiden kuin yllä listattujen yhdisteiden määritykselle sekä GMP:n mukaiselle analytiikalle.

Polykloorattujen bifenyylien määritys paperista ja kartongista. Testipaketti sisältää seuraavien yhdisteiden määrityksen: PCB 18, PCB 28, PCB 52, PCB 101, PCB 138, PCB 153, PCB 180.

CMR 1A- tai 1B-luokiteltujen primääristen aromaattisten amiinien (PAA) siirtymän testaus asetuksen (EY) N:o 1272/2008 mukaisesti. PAA-yhdisteiden uutto suoritetaan joko kylmällä vedellä (EN 645) tai kuumalla vedellä (EN 647). Testaus on olennainen tai välttämätön tuotteille, jotka sisältävät mm. polyuretaanipohjaisia liistausaineita, kierrätyskuituja, atsoväriaineita. Nykyisten määräysten mukaisesti havaitsemisraja on 0,002 mg/kg yksittäisille aromaattisille amiineille; PAA-yhdisteiden summan havaitsemisraja on 0,01 mg/kg.

Testi sisältää sekä propyleenioksidin pitoisuuden että laskennallisen ominaissiirtymän määrityksen (oletuksena 100 %:n siirtymä). Propyleenioksidi [CAS 75-56-9, Viitenro 24010, FCM 135] on erittäin haihtuva ja haitallinen aine, jota käytetään esimerkiksi polyuretaanien valmistuksessa. Sen käyttö on sallittu elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin tulevien materiaalien valmistuksessa, mutta sekä jäännöspitoisuudelle (QM) että siirtymälle (SML) on asetettu raja-arvot Euroopan komission asetuksessa (EU) N:o 10/2011. Propyleenioksidin jäännöspitoisuuden raja-arvo on 1 mg/kg ja siirtymän raja-arvo ND, eli ei siirtymää 0,01 mg/kg -havaitsemisrajalla.

Alkuainesuhteiden määritys RBS-menetelmällä (Rutherfordin takaisinsirontaspektrometria). Mittaus soveltuu syvyysprofilointiin. RBS antaa tietoa raskaampien alkuaineiden pitoisuuksista. Kevyistä alkuaineista saadaan tietoa, jos menetelmä yhdistetään ToF-ERDA-mittaukseen.

2,6-di-isopropyylinaftaleenin (CAS: 24157-81-1, DIPN) pitoisuus paperissa ja kartongissa. DIPN:n esiintyminen on tyypillistä kierrätyskuitua sisältävissä materiaaleissa. Saksan BfR:n ohjeistuksen XXXVI mukaisesti DIPN-pitoisuuden kierrätyskuitua sisältävissä paperisissa ja kartonkisissa kontaktimateriaaleissa tulee olla niin matala kuin on teknisesti mahdollista.

Standardin ISO 9184-3 mukaisella Herzberg-testillä määritetään paperien ja kartonkien pääkuidun pitoisuus. Kokeessa käytetään kylläistä sinkkikloridin, jodin ja kaliumjodidin liuosta paperin värjäämiseen. Liuos vaikuttaa eri kuituihin eri tavalla, joten sitä voidaan käyttää mekaanisten, kemiallisten ja puolikemiallisten massojen, regeneroitujen selluloosakuitujen sekä synteettisten kuitujen laadulliseen ja määrälliseen analysointiin paperista ja kartongista.

Yhdisteen 2,5-bis(5-tert-butyyli-2-bentsoksatsolyyli)tiofeeni (kauppanimi: Uvitex OB, CAS-numero: 7128-64-5) ainekohtainen siirtymä elintarvikekontaktimateriaalista. Yhdiste on listattu FCM-numerolla 500 ja viitenumerolla 38560 Euroopan komission asetuksessa (EU) N:o 10/2011. Uvitex OB:n SML-raja-arvo 0,6 mg elintarvikekiloa kohtia.

Yhdisteen 1,6-heksametyleeni-bis[3-(3,5-ditert-butyyli-4-hydroksifenyyli)propionamidi] (Irganox 1098, CAS: 23128-74-7) ainekohtainen siirtymä elintarvikekontaktimateriaalista. Yhdisteen FCM-numero on 631 ja viitenumero 59120. Komission asetuksessa (EU) 10/2011 asetettu SML-raja-arvo on 45 mg elintarvikekiloa kohti.

Tiettyjen atsoväreistä johdettujen aromaattisten amiinien määritys standardin EN 14362-1 mukaan.

Analyysipaketti sisältää seuraavien bisfenolien määrityksen: bisfenoli A (BPA) [CAS: 80-05-7], bisfenoli B (BPS) [CAS: 77-40-7], bisfenoli F (BPF) [CAS: 620-92-8], bisfenoli S (BPS) [CAS: 80-09-1], bisfenoli AF (BPAF) [CAS: 1478-61-1]. Testipaketti soveltuu esimerkiksi seuraaviin käyttötarkoituksiin: Kosmetiikkapakkauksiin tarkoitetun kierrätetyn PE:n, PP:n ja LDPE:n analysointiin CosPaToxin ohjeiden mukaisesti, Muovista tai paperista valmistetun kontaktimateriaalin vaatimustenmukaisuuden arviointiin (perustuen migraatiomallinnukseen).. Jos tuloksia aiotaan soveltaa elintarvikekontaktimateriaalien vaatimustenmukaisuuden arviointiin, voimme toteuttaa analyysin matalammalla määritysrajalla (LOQ 0,05 mg/kg). Kerrothan käyttötarkoituksen tarjouspyynnön yhteydessä.

Glykoalkaloidit ovat perunoissa luontaisesti muodostuvia yhdisteitä, jotka ovat korkeammissa pitoisuuksissa terveydelle haitallisia. Vääränlaiset varastointi- ja säilytysolosuhteet voivat lisätä glykoalkaloidien määrää perunoissa, ja erityisesti perunan vihreä väri on merkki korkeasta glykoalkaloidipitoisuudesta. EU suosittelee perunan glykoalkaloidipitoisuuksien seuraamista perunoissa ja perunatuotteissa (Komission suositus (EU) 2022/561). Suomessa Maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa 880/2016 säädetään perunoille glykoalkaloidien enimmäismääräksi 200 mg/kg. Tällä menetelmällä voidaan määrittää α-kakoniinin, α-solaniinin, solasodiinin ja solanidiinin pitoisuudet perunassa ja perunatuotteissa.

ICP-OES-mittauspaketti maa-, liete- tai sedimenttinäytteille. Määritys sisältää näytteen esikäsittelyn kuningasvesihajotuksella ja seuraavien alkuaineiden mittaamisen ICP-OES tekniikalla: Ag, Cd, Co, Cr, Cu, Hg, Ni, Pb, Sb, V ja Zn. Mitattujen alkuaineiden pitoisuudet esitetään tuloksissa yksikössä mg/kg k.a. Analyysi on mahdollista saada myös pika-toimitusajalla. Pyydä tarjous asiantuntijoiltamme.

Kloraatin ja perkloraatin määritys elintarvikkeista, rehuista ja ravintolisistä HPLC-MS/MS-menetelmällä. Kloraattia on käytetty kasvinsuojeluaineiden ainesosana ja sitä voi syntyä klooriin perustuvien desinfiointiaineiden käytön seurauksena elintarvike- ja juomavesien prosessoinnin yhteydessä. Asetuksessa (EC) N:o 396/2005 säädetään enimmäismääristä kloraatille. Perkloraattia voi muodostua monella tapaa, ja kontaminaatio elintarvikkeissa saattaa johtua useista syistä. Suurimmiksi kontaminaatiolähteiksi on arvioitu maaperä, tuotannon eri vaiheissa käytetty vesi ja lannoitteet. Perkloraatin sallituista enimmäismääristä elintarvikkeissa säädetään komission asetuksessa (EU) N:o 2023/915.

Kokonaissokerien pitoisuuden määritys ruoasta ja rehusta Luff–Schroorl-titrausmenetelmällä. Sokeripitoisuus ilmaistaan glukoosina.

Hydroksyyliryhmien (-OH) pitoisuuksien määritys ligniininäytteistä 31P NMR:llä. Menetelmä soveltuu ligniinille, joka sisältää tai saattaa sisältää vapaita hydroksyyliryhmiä. Ligniini liuotetaan deuteroituun liuottimeen (tyypillisesti CDCl3:Pyridiini) ja siihen lisätään sisäinen standardiliuos. Näytteen + sisäisen standardin hydroksyyliryhmät fosforyloidaan ja seos analysoidaan 31P NMR:llä. Vapaiden hydroksyyliryhmien lukumäärä voidaan määrittää NMR-spektristä vertaamalla sisäisen standardin signaalia fosforyloidun näytemateriaalin signaaliin. Mittauksella voidaan määrittää seuraavat OH-ryhmät (yksikkö mmol/g): Alifaattinen OH, Fenolinen OH, Karboksyylihappo, Syringyl OH, Guajakoli OH, Katekolit, p-hydroksifenyyli OH, Kokonais-OH. Liuottimen valinta ja liuotuksen olosuhteet (esim. korkea lämpötila tai pitkä liukenemisaika) voivat vaikuttaa mittauksen hintaan.

Mittauksella määritetään liuenneen piin pitoisuus ultrapuhtaassa vedessä käyttämällä UV-VIS-spektroskopiaa (molybdeeni-heteropolysininen-menetelmä). Piin määritysraja (LOD) on 0,7 ppb. Näyte tulee ottaa erityisesti ultrapuhtaille vesille suunniteltuu astiaan. Näyteastioita saa tarvittaessa Measurlabsilta.

Nitraatin ja nitriitin määritys elintarvikkeista spektrofotometrisellä menetelmällä. Nitraattia ja nitriittiä voi esiintyä elintarvikkeissa luonnollisesti tai lisättyinä ainesosina. Komission asetus (EU) N:o 2023/915 säätää nitraattien enimmäismäärästä useissa syötävissä kasveissa, kuten pinaatissa, rucolassa ja jäävuorisalaatissa. Asetus (EC) N:o 1333/2008 asettaa puolestaan enimmäismäärät nitraateille ja nitriiteille elintarvikkeissa, joissa niitä käytetään lisäaineena.

PFAS-yhdisteiden määrittäminen maa- tai sedimenttinäytteistä. Laaja analyysipaketti sisältää seuraavat 23 PFAS-yhdistettä: Lyhenne Yhdiste PFBA Perfluoributaanihappo PFPeA Perfluoripentaanihappo PFHxA Perfluoriheksaanihappo PFHpA Perfluoriheptaanihappo PFOA Perfluorioktaanihappo PFNA Perfluorinonaanihappo PFDA Perfluoridekaanihappo PFUnDA Perfluoriundekaanihappo PFDoDA Perfluoridodekaanihappo PFTrDA Perfluoritridekaanihappo PFOS Perfluorioktaanisulfonihappo PFHxS Perfluoriheksaanisulfonihappo 6:2 FTS 6:2 Fluoritelomeerisulfonaatti 8:2 FTS 8:2 Fluoritelomeerisulfonaatti EtFOSA N-Etyyliperfluorioktaanisulfonamidi EtFOSE N-Etyyliperfluorioktaanisulfonamidoetanoli MeFOSA N-Metyyliperfluorioktaanisulfonamidi MeFOSE N-Metyyliperfluorioktaanisulfonamidoetanoli PFOSA Perfluorioktaanisulfonamidi PFTeDA Perfluoritetradekaanihappo PFBS Perfluoributaanisulfonihappo PFHpS Perfluoriheptaanisulfonihappo PFDS Perfluoridekaanisulfonihappo PFAS-yhdisteiden kokonaismäärän arvioinnissa voidaan hyödyntää myös orgaanisen kokonaisfluorin analyysia (TOF-analyysi). Kysy lisätietoja asiantuntijalta.

Kromatografisella menetelmällä määritetään vedestä tai liuoksesta 16 PAH-yhdistettä, jotka Yhdysvaltain ympäristönsuojeluvirasto (US EPA) on määrittänyt korkean prioriteetin epäpuhtauksiksi. Määritettävät yhdisteet ovat: naftaleeni, asenaftyleeni, asenafteeni, fluoreeni, fenantreeni, antraseeni, fluoranteeni, pyreeni, bentso[a]antraseeni, kryseeni, bentso[b]fluoranteeni, bentso[k]fluoranteeni, bentso[a]pyreeni, indeno[1,2,3-cd]pyreeni, dibentso[a,h]antraseeni ja bentso[ghi]peryleeni. Menetelmä on akkreditoitu vesinäytteille, mutta analyysi voidaan suorittaa myös muille nesteille. Olethan yhteydessä asiantuntijaamme, jos haluat analysoida muita kuin vesinäytteitä.

Raman-spektroskopia on näytettä vahingoittamaton analyysimenetelmä, jota käytetään kemiallisten ominaisuuksien määrittämiseen. Tämä Raman-analyysi soveltuu orgaanisille ja epäorgaanisille nesteille.

Sokerikoostumuksen analysointi elintarvikkeesta HPLC-PAD-menetelmällä. Analyysipaketti sisältää seuraavat parametrit: Fruktoosi, Glukoosi, Laktoosi, Maltoosi, Sakkaroosi, Sokerit yhteensä.

Spark-OES-menetelmällä voidaan määrittää metallien ja metalliseosten alkuainekoostumus nopeasti ja tarkasti. Mittaus on nopeampi ja määritysrajat monesti matalammat kuin muilla vastaavilla menetelmillä (mm. ICP-OES, ICP-MS, XRF). Menetelmällä voidaan havaita kaikki metalliset alkuaineet sekä useita epämetalleja, kuten C, N ja S. Määritysrajat liikkuvat ppm-luokassa. Spark-OES soveltuu kiinteille metallikappaleille, joiden koko on vähintään 1 x 1 cm. Näytevalmistelu sisältyy analyysin hintaan.

Syklosiloksaanit eli rengasrakenteiset siloksaanit ovat ensisijaisia rakenneosia siloksaani-polymeereille ja siten myös silikonikumille. Tästä johtuen syklosiloksaaneja voi jäädä silikoniesineisiin valmistusprosessin jääminä. Useita syklosiloksaaneja (D4, D5, D6; katso taulukko alla) on pidetty haitallisina ympäristölle ja ihmisten terveydelle. Nämä kolme ainetta on lisätty REACH-asetuksen erityistä huolta aiheuttavien aineiden kandidaattiluetteloon (SVHC). Yhdiste CAS N:o Lyhenne Oktametyylisyklotetrasiloksaani 556-67-2 D4 Dekametyylisyklopentasiloksaani 541-02-6 D5 Dodekametyylisykloheksasiloksaani 540-97-6 D6 Jotta rasvaa hylkivälle paperille olisi mahdollista saada Joutsenmerkki, ei silikonipinnoitteen syklosiloksaanien pitoisuus saa olla yli 400 ppm yksittäistä ainetta kohden tai 1000 ppm aineiden D4, D5 ja D6 summan osalta. Ylempänä listattujen yhdisteiden lisäksi analyysissä määritetään syklosiloksaanien D3, D7 ja D8 pitoisuudet.

TOP-analyysin (eng. sanoista total oxidizable precursors) avulla voidaan arvioida PFAS-yhdisteiden esiasteiden ja välituotteiden läsnäoloa hapettamalla ne stabiileiksi PFAS-yhdisteiksi. Analyysi voidaan yhdistää perinteiseen PFAS-analytiikkaan lisätiedon saavuttamiseksi. Analyysi soveltuu eri matriiseille, esimerkiksi vedelle ja sammutusvaahdoille. Kysy lisätietoja menetelmän asiantuntijalta.

Yhdisteen 4,4’-dihydroksidifenyylisulfoni (bisfenoli S) [CAS: 80-09-1] ainekohtainen siirtymä elintarvikekontaktimateriaalista. Yhdiste on listattu FCM-numerolla 154 ja viitenumeroilla 13617 ja 16090 Euroopan komission asetuksessa (EU) N:o 10/2011. Bisfenoli S:n ainekohtaisen siirtymän raja-arvoksi on asetettu 0,05 mg elintarvikekiloa kohtia.

B9-vitamiinin määritys elintarvikkeista tai ravintolisistä. Analyysi kattaa hieman eri parametrit matriisista riippuen: Elintarvikkeet: foolihappo, 5-metyyli-tetrahydrofoolihappo, 5-formyyli-tetrahydrofoolihappo sekä B9-vitamiini foolihappona ja folaatteina. Testaus HPLC-MS-menetelmällä AOAC 2011.06 -standardin mukaisesti., Ravintolisät: B9-vitamiini foolihappona UPLC-MS/MS-menetelmällä.. Asetuksen (EU) N:o 1169/2011 mukaan foolihapon (folaatin) päivittäinen saantisuositus on 200 µg. Asetuksen mukaan foolihappo voidaan sisällyttää ravintoarvoilmoitukseen, jos sitä on tuotteessa vähintään seuraavina määrinä: 30 µg/100 g tai 100 ml muissa tuotteissa kuin juomissa (15 % viitearvosta), 15 µg/100 ml juomissa (7,5 % viitearvosta), 30 µg per annos, jos pakkaus sisältää yhden annoksen (15 % viitearvosta). Elintarvikkeita ja juomia, jotka täyttävät yllä olevat vähimmäisvaatimukset, pidetään folaatin lähteinä. Tällaisia tuotteita voidaan markkinoida esimerkiksi seuraavilla terveysväitteillä: "Folaatti edistää normaalia veren muodostumista", "Folaatti edistää raskauden aikaista kudosten kasvua", "Folaatti edistää normaalia aminohapposynteesiä", "Folaatti auttaa vähentämään väsymystä ja uupumusta". Lisätietoja sallituista ravitsemus- ja terveysväitteistä löytyy asetuksista (EY) N:o 1924/2006 ja (EU) N:o 432/2012.

Kvantitatiivinen mineraloginen analyysi bentoniittinäytteille materiaalissa esiintyvien mineraalien pitoisuuksien tunnistamiseksi ja kvantifioimiseksi. Analyysi suoritetaan XRD-tekniikalla standardin EN 13925 mukaisesti. Analyysin tulokset esitetään prosenttiosuuksina, esimerkiksi seuraavasti: Smektiitti %, Kvartsi %, Kalsiitti %, Opaali %, Maasälpä %. Analyysin mittausepävarmuus on 10–20 %.

Bromattujen palonestoaineiden (BFR, PBB, PBDE) määritys rakennusmateriaaleista py-GC-MS laitteistolla. Analyysi perustuu ISO 7270-1 -standardiin. Palonestoaineet voidaan analysoida myös sähköteknisistä laitteista IEC 62321-6 -standardin mukaisesti. Saat lisätietoja asiantuntijoiltamme.

Standardi EN 590 sisältää yhteenvedon testausvaatimuksista ja menetelmistä dieselin laadun testaamiseksi. Standardin mukainen analyysipaketti sisältää alla luetellut analyysit: Standardi Parametri Vaatimukset EN 5165 Setaaniluku Min. 51 EN ISO 4264 Setaani-indeksi Min. 46 EN ISO 12185 Tiheys 15 °C:ssa 820 - 845 kg/m3 EN 12916 Polysykliset aromaattiset hiilivedyt (PAH) Max. 8 m% EN ISO 20846 Rikkipitoisuus Max. 10 mg/kg EN 16576 Mangaanipitoisuus Max. 2.0 mg/l EN ISO 2719 Leimahduspiste Min 55 °C EN ISO 10370 Hiiltojäännös Max. 0.30 m% EN ISO 6245 Tuhkapitoisuus Max. 0.010 m% EN ISO 12937 Vesipitoisuus Max. 200 mg/kg EN 12662 Sedimentti Max. 24 mg/kg EN ISO 2160 Kuparikorroosio Luokka 1 EN 14078 FAME-pitoisuus Max. 7.0 v% EN ISO 12205 Hapetuskestävyys Max. 25 g/m3/min. 20 h EN ISO 12156-1 Voitelevuus 60 °C:ssa Max. 460 µm EN ISO 3104 Viskositeeti 40 °C:ssa 2000 - 4500 mm2/s ISO 3405 Tislaus E250 max. 65 v%, E350 min. 85 v%, T95 360 °C EN 116 Suodatettavuus Eri luokkia* EN ISO 23015 Samepiste Eri luokkia** * Lauhkeassa ilmastossa: Luokka A: max. +5 °C, B: max. 0 °C, C: max. -5 °C, D: max. -10 °C, E: max. -15 °C ja F: max. -20 °C. Arktisessa ja ankaran talven ilmastossa: Luokka 0: max. -20 °C, 1: max. -26 °C, 2: max. -32 °C, 3: max. -38 °C, ja 4: max. -44 °C.) ** Arktisessa ja ankaran talven ilmastossa: Luokka 0: max. -10 °C, 1: max. -16 °C, 2: max. -22 °C, 3: max. -28 °C ja 4: max. -34 °C. Myös yksittäisiä analyysejä voidaan toteuttaa. Voit tehdä tarjouspyynnön alta löytyvällä lomakkeella.

Tämä analyysi sisältää dioksiinien ja furaanien (PCDD/F) määrityksen pakkauksista (esim. elintarvike- ja kosmetiikkapakkaukset) sekä niiden raaka-aineista. Testi soveltuu paperia, muovia ja/tai kumia sisältäville materiaaleille. Dioksiinit ja furaanit ovat klooria sisältäviä kemikaaleja, joita pidetään biokertyvinä, pysyvinä orgaanisina yhdisteinä (POP), jotka voivat olla myrkyllisiä jopa pieninä annoksina. Vaikka pitoisuusrajoituksia on asetettu pääasiassa elintarvikkeille ja rehuille, erityisesti kierrätetyistä materiaaleista valmistetut pakkausmateriaalit voivat olla epäsuoran altistuksen lähde, riippuen raaka-aineen laadusta ja puhdistusprosessien tehokkuudesta. Testipaketti sisältää seuraavien yhdisteiden määrityksen: Dibentso-p-dioksiinit (PCDD-aineet) Polyklooratut dibentsofuraanit (PCDF-aineet) 2,3,7,8-TCDD. 2,3,7,8-TCDF. 1,2,3,7,8-PeCDD. 1,2,3,7,8-PeCDF. 1,2,3,4,7,8-HxCDD. 2,3,4,7,8-PeCDF. 1,2,3,6,7,8-HxCDD. 1,2,3,4,7,8-HxCDF. 1,2,3,7,8,9-HxCDD. 1,2,3,6,7,8-HxCDF. 1,2,3,4,6,7,8-HpCDD. 1,2,3,7,8,9-HxCDF. OCDD. 2,3,4,6,7,8-HxCDF. 1,2,3,4,6,7,8-HpCDF. 1,2,3,4,7,8,9-HpCDF. OCDF. Testipaketti soveltuu mm. seuraaviin tarkoituksiin: Kosmetiikkapakkauksiin tarkoitetun kierrätetyn PE:n, PP:n ja LDPE:n analysointi CosPaToxin ohjeiden mukaisesti, Paperista valmistetun kontaktimateriaalin vaatimustenmukaisuuden arviointi Temanord 2008:515 -ohjeiden mukaisesti (vaatimus koskee kloorilla valkaistua paperia).

Haihtuvien orgaanisten yhdisteiden (VOC) seulonta paperista, kartongista ja muovista. Menetelmällä voidaan analysoida haihtuvien aineiden jäämiä esim. painetuista pakkauksista. Kierrätysprosessin tehokkuuden arvioimiseksi (esim. rPET) suosittelemme laajempaa testipakettia. Tämä testipaketti sisältää seuraavien aineiden määrityksen: Yhdiste CAS No Metyylipropyleeniglykoli (1-metoksi-2-propanoli) 107-98-2 Butyyliglykoli (2-butoksietanoli) 111-76-2 Etyyliglykoli (2-etoksietanoli) 110-80-5 Etyyliglykoliasetaatti (2-etoksietyyliasetaatti) 111-15-9 Metyyliglykoli (2-metoksietanoli) 109-86-4 Metyyliglykoliasetaatti (2-metoksietanoliasetaatti) 110-49-6 3-etoksi-1-propanoli 111-35-3 Asetyyliasetoni 123-54-6 Asetoni 67-64-1 Etanoli 64-17-5 Isobutanoli 201-148-0 2-propanoli, isopropanoli (IPA) 67-63-0 Metanoli 67-56-1 1-butanoli 71-36-3 1-propanoli 71-23-8 Bentseeni 71-43-2 Sykloheksaani 110-82-7 Etyylibentseeni 100-41-4 Etyyliasetaatti 141-78-6 Isobutyyliasetaatti 110-19-0 Isopropyyliasetaatti 108-21-4 Iso-oktaani 540-84-1 2-butanoni, metyylietyyliketoni (MEK) 78-93-3 Metyyli-isobutyyliketoni (MIBK) 108-10-1 Metyyliasetaatti 79-20-9 Tolueeni 108-88-3 Trikloorietyleeni 79-01-6 Ksyleeni 1330-20-7 n-Butyyliasetaatti 123-86-4 n-Heptaani 142-82-5 n-Heksaani 110-54-3 n-Oktaani 111-65-9 n-Propyyliasetaatti 109-60-4

Kiteinen piidioksidi, eli kvartsi, on yleinen ainesosa rakennusmateriaaleissa sekä tuotteissa, jotka sisältävät kiveä, soraa, savea tai hiekkaa. Altistuminen hengitettävälle piidioksidille voi aiheuttaa silikoosia ja saattaa johtaa keuhkosyövän kehittymiseen. Tämän vuoksi EU-maissa on asetettu sitova raja-arvo työpaikoilla tapahtuvalle altistumiselle. Hengitettävälle kvartsille altistumiseen voidaan vaikuttaa tehokkaimmin materiaalivalinnoilla. EU-maissa kiteinen piidioksidi ja muut luokan 1 syöpää aiheuttavat aineet ovat luokitusvelvollisuuden alaisia, ellei niitä ole materiaaleissa alle 0,1 % (w/w). Aineita sisältävissä tuotteissa tulee olla varoitus "Voi aiheuttaa keuhkosyöpää hengitettynä" ja "Vaurioittaa keuhkoja". Tämä koskee myös kemiallisesti muunneltuja tuotteita, jotka sisältävät kvartsia. EU:n teollisuusmineraalien tuottajat (IMA) ovat määritelleet, että muuntamattomatkin mineraalituotteet tulisi luokitella niiden kiteisen piidioksidipitoisuuden (hieno jae) perusteella, jos pitoisuus ylittää 1,0 %. Merkintävaatimuksia ja tuoteturvallisuutta varten on kehitetty analyysimenetelmä hengitettävän kiteisen piidioksidin (kvartsi) pitoisuuden mittaamiseen. Saat lisätietoja mittauksesta Measurlabsin asiantuntijatiimiltä.

ICP-OES-mittauspaketti maa-, liete- tai sedimenttinäytteille. Määritys sisältää näytteen esikäsittelyn kuningasvesihajotuksella ja seuraavien alkuaineiden mittaamisen ICP-OES tekniikalla: Al, B, Bi, Ca, K, Mg, Na, S, Se, Si, Te, Ti ja Zr. Mitattujen alkuaineiden pitoisuudet esitetään yksikössä mg/kg k.a. Analyysi on mahdollista saada myös pika-toimitusajalla. Pyydä tarjous asiantuntijaltamme.

Testipaketti mehiläisvahakääreen vaatimustenmukaisuuden toteamiseksi, kun kääre tulee kosketuksiin elintarvikkeen kanssa (asetus (EY) N:o 1935/2004, artikla 3). Testipaketti perustuu Saksan viranomaisen BfR:n dokumenttiin "Beeswax cloths: what should you look out for?". Tarkempi kuvaus testipaketin sisällöstä löytyy alla olevasta taulukosta: Parametri Testimenetelmä Lisätietoa Hajun ja maun siirtymä ruokaan DIN 10955 Testi suoritetaan mallielintarvikkeella Torjunta-aineiden seulontatesti LC-MS, GC-MS Sis. 715 yhdisteen määrityksen Mineraaliöljyn (MOSH/POSH & MOAH) hiilivetyjen ominaissiirtymä Online LC-GC-FID Elintarvikesimulantti ja testiolosuhteet määritetään käyttötarkoituksen mukaan Primääristen aromaattisten amiinien ominaissiirtymä LC-MS/MS Elintarvikesimulantti ja testiolosuhteet määritetään käyttötarkoituksen mukaan Ruokaviraston ohjeistusta aiheesta löytyy alta: https://www.ruokavirasto.fi/elintarvikkeet/elintarvikeala/pakkaukset-ja-kontaktimateriaalit/kysyttya-kontaktimateriaaleista/mehilaisvaha/

Tällä testillä mitataan happoon liukenemattoman tuhkan määrä paperi-, kartonki- tai massanäytteistä. Testaus suoritetaan ISO 776 -standardin mukaisesti.

NMR-analyysin avulla voidaan tunnistaa näytemateriaalin sisältämät polymeerit havainnoimalla, miten niiden atomiytimet vuorovaikuttavat magneettikentän kanssa. Tekniikkaa voidaan käyttää ennalta tunnistamattomien polymeerien ja polymeeriseosten karakterisointiin. NMR soveltuu myös polymeerin puhtauden arviointiin ja epäpuhtauksien tunnistamiseen. Menetelmällä voidaan havaita materiaaliin epähuomiossa päätyneet orgaaniset epäpuhtaudet ja määrittää niiden pitoisuudet suhteessa haluttuun koostumukseen. Analyysin tuloksena saadaan prosessoitu NMR-spektri kuvatiedostona. Pyynnöstä voidaan toimittaa myös raakadata ja muita lisätietoja. Ota yhteyttä asiantuntijoihimme sivun alalaidasta löytyvällä lomakkeella pyytääksesi tarjousta näytemateriaalisi NMR-karakterisoinnille. Analyysin käytännön toteutuksesta sovitaan tapauskohtaisesti näytemateriaalin perusteella.

Pyrolyysiöljyn rutiinianalyysi, joka sisältää seuraavat määritykset: Tiheys (20°C), Kinemaattinen viskositeetti (20 °C), Kinemaattinen viskositeetti (80 °C), Lämpöarvo, ylempi ja alempi, Happoluku, Tuhkapitoisuus (775 °C), Rikkipitoisuus, Sedimenttipitoisuus, Vesipitoisuus.

Rikkivedyn (H₂S) pitoisuuden mittaus maa- tai biokaasusta. Olethan yhteydessä Measurlabsin asiantuntijoihin muiden näyteastioiden soveltuvuudesta.

Siloksaanien kvantitointi bio- tai maakaasunäytteistä kaasukromatografialla: Heksametyylitrisiloksaani (D3) LQ : 0,10 mg/Nm3, Oktametyylisyklotetrasiloksaani (D4) LQ : 0,20 mg/Nm3, Dekametyylisyklopentasiloksaani (D5) LQ : 0,15 mg/Nm3, Heksametyylidisiloksaani (L2) LQ : 0,10 mg/Nm3, Oktametyylitrisiloksaani (L3) LQ : 0,10 mg/Nm3, Dekametyylitetrasiloksaani (L4) LQ : 0,10 mg/Nm3, Dodekametyylipentasiloksaani (L5) LQ : 0,5 mg/Nm3, Trimetyylisilanol (SiOH) LQ : 0,10 mg/Nm3.

Elintarvikkeiden, rasvojen ja öljyjen sterolikoostumuksen määritys International Olive Councilin menetelmään COI/T.20/ Doc. No 26/Rev. 5 June 2020 perustuvalla GC-FID-menetelmällä. Analyysi sisältää seuraavat parametrit: 24-metyleenikolesteroli, 7-dehydrokolesteroli, Brassicasteroli, Beetasitosteroli, Kampestanoli, Kampesteroli, Klerosteroli, Kolesteroli, Delta-5-avenasterol, Delta-5,23-stigmastadienoli, Delta-5,24-stigmastadienoli, Delta-7-avenasteroli, Delta-7-kampesteroli, Delta-7-stigmastenoli, Delta-7,9(11)-stigmastadienoli, Sitostanoli, Stigmasteroli, Erytrodioli ja uvaoli yhteensä, Sterolit yhteensä.

Measurlabs tarjoaa räätälöityjä analyysipaketteja tuntemattoman näytteen tunnistamiseen. Asiantuntijamme valmistelee analyysiehdotuksen asiakkaan informaation pohjalta. Analyyseillä pyritään tunnistamaan näytteen sisältämät yhdisteet sekä näiden yhdisteiden pitoisuudet. Tyypillisesti tuntemattoman aineen analysoinnissa käytetään seuraavia menetelmiä: CHNOS alkuaineanalyysi ja TGA: Näillä menetelmillä selvitetään, sisältääkö näyte orgaanisia vai epäorgaanisia yhdisteitä sekä onko näytteessä enemmän kuin yhtä ainesosaa. XRD, XRF, ICP ja IC: Näillä menetelmillä selvitetään yksityiskohtaisemmin näytteen epäorgaanisten yhdisteiden laadullisia ja määrällisiä ominaisuuksia. 1H- & 13C-NMR ja GC/HPLC-MS: Näillä menetelmillä voidaan määrittää näytteen orgaanisten yhdisteiden pitoisuuksia ja laadullisia ominaisuuksia. Koko Measurlabsin analyysikatalogia voidaan käyttää tuntemattomien näytteiden analysoinnissa, mikäli tarpeen. Olethan yhteydessä asiantuntijoihimme aloittaaksesi näytteellesi räätälöidyn analyysipaketin valmistelun. Huomioithan että ilmoitettu miniminäytemäärä on suositus, pienemmälläkin määrällä voidaan tehdä analyysejä.

Aminohappojen määrittäminen jätevesinäytteestä. Analyysi sisältää seuraavien aminohappojen määrittämisen: Alaniini, Arginiini, Asparagiini, Aspartaatti, Sitrulliini, Kystiini/kysteiini, Glutamaatti, Glutamiini, Glysiini, Histidiini, Hydroksiproliini, Isoleusiini, Leusiini, Lysiini, Metioniini, Ornitiini, Fenyylialaniini, Proliini, Seriini, Tauriini, Treoniini, Tryptofaani, Tyrosiini, Valiini.

18O pysyvän isotoopin analyysillä voidaan määrittää hapen 18O-isotoopin pitoisuus erilaisista näytemateriaaleista. Tulokset ilmoitetaan VSMOW, ‰-yksikössä. Analyysi perustuu IRMS-menetelmään. Olethan yhteydessä Measurlabsin asiantuntijoihin analyysin yksityiskohdista.

Rikin pysyvien isotooppien analyysi isotooppisuhdemassapektrometrian (IRMS) avulla. Tulokset raportoidaan yksikössä δ34SVCDT-‰.

Augerin elektronispektroskopia (AES) on yleinen menetelmä kiinteiden pintojen analysointiin. AES-mittauksen avulla voidaan selvittää näytteen alkuainekoostumus pinnalta ja eri syvyyksistä sekä tuottaa pintakuvia erityyppisistä sähköä johtavista ja puolijohtavista materiaaleista.

Fotoinitiaattorit (valokäynnisteet, valoinitiataattorit) ovat aineita, joita lisätään painomusteisiin, koska ne käynnistävät kuivumisprosessin UV-valolle altistuessaan. Valokäynnisteet ovat myös mahdollinen kontaminantti kierrätyskuiduissa. Materiaalien vaatimustenmukaisuutta voidaan arvioida seuraavien määräysten/suositusten mukaisesti: Saksan BfR XXXVI, Ranskan DGCCRF Fiche MCDA nro 4 (V02 – 01-01-2019), Sveitsin kulutustavaroita koskeva asetus nro 817.023.21, liite 10 . Testipaketti sisältää seuraavien yhdisteiden määrityksen Fenyylibis(2,4,6-trimetyylibentsoyyli)fosfiinioksidi [CAS: 162881-26-7], 2-bentsyyli-2-(dimetyyliamino)-4'-morfolinobutyrofenoni [CAS: 119313-12-1], Irgacure 127 [CAS: 474510-57-1], Metyyli-2-bentsoyylibentsoaatti [CAS: 606-28-0], Irgacure 2959 [CAS: 106797-53-9], 2,4-dietyyli-9H-tioksanteen-9-oni (DETX) [CAS: 82799-44-8], 2-karboksibentsofenoni [CAS: 85-52-9], Esacure ONE [CAS: 163702-01-0], 2,2-dimetoksi-2-fenyyliasetofenoni [CAS: 24650-42-8], 2-metyyli-1-(4-metyylitiofenyyli)-2-morfolinopropan-1-oni [CAS: 71868-10-5], Padimate A [CAS: 21245-01-2], Etyyli-4-(dimetyyliamino)bentsoaatti [CAS: 10287-53-3], 2-etyyliheksyyli-4-(dimetyyliamino)bentsoaatti [CAS: 21245-02-3], 4-fenyylibentsofenoni [CAS: 2128-93-0], Bentsofenoni [CAS: 119-61-9], Difenyyli(2,4,6-trimetyylibentsoyyli)fosfiinioksidi [CAS: 75980-60-8], Esacure 1001 M [CAS: 272460-97-6], Esacure A 198 [CAS: 925246-00-0], 1-kloori-4-propoksi-9H-tioksanteen-9-oni (CPTX) [CAS: 142770-42-1], 2-hydroksi-2-metyylipropiofenoni [CAS: 7473-98-5], 4,4'-bis(dietyyliamino)bentsofenoni (DEAB) [CAS: 90-93-7], 4,4'-bis(dimetyyliamino)bentsofenoni (Michlerin ketoni) [CAS: 90-94-8], 4-hydroksibentsofenoni [CAS: 1137-42-4], 4-hydroksimetyylibentsofenoni, 4-metoksibentsofenoni [CAS: 611-94-9], 2,4,6-trimetyylibentsofenoni [CAS: 954-16-5], Metyylibentsofenoni-isomeerien summa.

Alkoholijuomien ravintosisällön määritys sisältää seuraavat parametrit: Kosteus, Tuhka, Kokonaisrasva (liuotinuutto happohydrolyysin jälkeen), Proteiini (Kjeldahl-menetelmä), Sokeriprofiili (HPLC-PAD-menetelmä) sisältäen fruktoosin, glukoosin, laktoosin, maltoosin ja sakkaroosin, Suola (NaCl) laskettuna natriumin tuloksesta (ICP-menetelmä), Laskennalliset hiilihydraatit ja energiasisältö, Alkoholipitoisuus (GC-FID-menetelmä) tai tuotteesta riippuen parhaiten soveltuva menetelmä. EU-lainsäädännön mukaan alkoholijuomien ravintosisällön merkitseminen pakkauksiin ei ole toistaiseksi pakollista. Ravintoarvot voidaan kuitenkin sisällyttää alkoholijuomien pakkausmerkintöihin vapaaehtoispohjalta.

Antrakinoni on sellun valmistusprosesseissa käytettävä lisäaine. BfR XXXVI:n mukaan antrakinonin käyttöä raaka-aineen lisäaineena ei enää suositella.

Bioperäisen hiilen määrä voidaan raportoida suhteessa kokonaisorgaaniseen hiileen (TOC) tai kokonaishiileen (TC). Hinta on haihtumattomille näytteille. Jos näytteesi haihtuva, keskustele näytetyyppisi sopivuudesta. Huom! Emme voi ottaa vastaan näytteitä, jotka sisältävät keinotekoisia hiili-12-, hiili-13- tai hiili-14-isotooppeja, koska ne voivat vahingoittaa laitteita.

CH₄ (metaani), CO₂ (hiilidioksidi), O₂ (happi), N₂ (typpi), H₂ (vety), H₂O (vesi) ja C2-C5 alkaanien kvantitointi maa- ja biokaasunäytteistä kaasukromatografialla. Olethan yhteydessä Measurlabsin asiantuntijoihin muiden näyteastioiden soveltuvuudesta.

Etanolin määritys alkoholijuomista tai elintarvikkeista GC-FID-menetelmällä. Menetelmä saattaa vaihdella näytteestä riippuen, ja alkoholijuomille määritys tehdään näytteelle parhaiten sopivalla menetelmällä.

Fosetyyli-Al:n ja fosfonihapon määritys elintarvikkeista, rehuista ja ravintolisistä HPLC-MS/MS-menetelmällä. Tulokset ilmaistaan fosetyyli-Al:na (fosetyylin, fosfonihapon ja niiden suolojen summa ilmaistuna fosetyylinä).

Mittauksessa HDPE-muovin haarautuneisuus (lyhyiden haarojen tyypit ja suhteellinen määrä) määritetään 13C-NMR-analyysitekniikalla. Haarautuneisuus voi vaikuttaa merkittävästi esimerkiksi HDPE:n kiderakenteeseen, sulamispisteeseen, tiheyteen ja mekaanisiin ominaisuuksiin. Analyysin tuloksena saadaan prosessoitu NMR-spektri kuvatiedostona. Raakadata ja lisätietoja mittauksesta toimitetaan asiakkaalle pyynnöstä. Ota asiantuntijoihimme yhteyttä alta löytyvällä lomakkeella pyytääksesi tarjousta analyysille.

Biomassasta peräisin olevan hiilidioksidin osuuden määritys CO₂-päästöistä EU:n päästökauppajärjestelmän (EU ETS) vaatimusten mukaisesti. Mittauksen avulla voidaan määrittää päästökaupan alaiset päästöt prosesseista, joissa hyödynnetään ns. seospolttoaineita, eli sekä biomassasta peräisin olevaa että fossiilista hiiltä sisältäviä polttoaineita. EU:n päästökauppajärjestelmässä biomassan päästökerroin on nolla, eikä biomassasta peräisin olevaa hiilidioksidia siksi lasketa päästökaupan alaisiin päästöihin. Seospolttoaineiden, kuten sekajätteen tai kiinteän kierrätyspolttoaineen (SRF), poltosta aiheutuvien päästöjen laskeminen järjestelmän mukaisesti edellyttää bioperäisen hiilen osuuden määritystä. Tässä mittauksessa bioperäisen hiilen osuus määritetään radiohiiliajoituksella savukaasun sisältämästä hiilidioksidista. Mittaus perustuu ASTM D6866 -standardiin, joka vastaa menetelmän ja vaatimustason suhteen komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2018/2066 mainittua EN ISO 13833 -standardia. Hiilidioksidin biomassaosuuden määritys tulee suorittaa riittävän tihein väliajoin päästökaupan piiriin kuuluvien polttolaitosten savukaasupäästöistä. Lisäksi mittaus on aiheellinen jätteenpolttolaitoksille, joiden on tullut tarkkailla päästöjään ETS:n mukaisesti vuoden 2024 alusta lähtien.

Hunaja on Neuvoston direktiivin 2001/110/EY (ns. hunajadirektiivi) määritelmän mukaan luontoperäinen makea aine, jonka tarhamehiläinen (Apis mellifera) on tuottanut esimerkiksi kukkien medestä. EU-alueella myytävään hunajan koostumuksen on täytettävä direktiivissä asetetut vaatimukset mm. sokeripitoisuuden suhteen. Hunajaan ei myöskään saa lisätä ylimääräisiä ainesosia. Hunajaväärennös on yleinen ruokaväärennösten muoto, sillä taloudellinen houkutus jatkaa hunajaa halvemmilla sokerisiirapeilla on suuri. Euroopan komission hiljattaisessa tutkimushankkeessa havaittiin, että 46 % EU:n ulkopuolelta tulevista hunajanäytteistä sisälsi merkkejä muiden sokerien lisäämisestä. Toinen yleinen hunajaväärennöksen muoto on suojatun alkuperänimityksen perusteeton käyttö. Hunajan aitouden arvioimiseen voidaan käyttää useita analyysitekniikoita, ja monesti kattava analyysi vaatii useamman tekniikan käyttöä: NMR:llä (1H-NMR) saadaan hunajan kemiallinen sormenjälki, jonka avulla voidaan tehdä päätelmiä hunajaan mahdollisesti lisätyistä sokereista, kasvialkuperästä ja maantieteellisestä alkuperästä., Mikroskopiaan perustuva siitepölytutkimus täydentää NMR:llä saatavaa tietoa kasvialkuperästä ja maantieteellisestä alkuperästä., Isotooppianalyysillä (EA-IRMS) voidaan selvittää, onko hunajaan lisätty C4-kasveista kuten sokeriruo'osta tai maissista peräisin olevaa sokeria. Sillä voidaan myös tietyin rajoituksin havaita C3-kasveista lisättyä sokeria., Nestekromatografiaan ja korkean resoluution massaspektrometriaan (LC-HRMS) perustuvilla menetelmillä voidaan muun muassa selvittää, sisältääkö hunaja eksogeenisiä oligosakkarideja. Menetelmä mahdollistaa myös C3-kasveista, kuten riisistä tai sokerijuurikkaasta, peräisin olevan sokerin tunnistuksen isotooppianalyysiä varmemmin.. Tällä hunajan testipaketilla voidaan varmistaa, että hunaja täyttää Neuvoston direktiivissä 2001/110/EY asetetut vaatimukset. Analyysien avulla voidaan myös varmentaa hunajan kasvialkuperä ja maantieteellinen alkuperä sekä se, että hunajaa ei ole jatkettu erilaisilla sokerisiirapeilla.

Neuvoston direktiivi 2001/110/EY asettaa vaatimukset hunajan koostumukselle ja listaa hunajan päälajit alkuperän ja tuotantotavan perusteella. Hunajan koostumuksen analyysipaketti sisältää seuraavien parametrien määrityksen: Sokerit (fruktoosi, glukoosi, sakkaroosi, maltoosi, melesitoosi), LC-menetelmä, Kosteuspitoisuus, refraktometrinen menetelmä, Veteen liukenemattomien kiinteiden aineiden pitoisuus, gravimetrinen menetelmä, Johtavuus, Vapaa happo, titrimetrinen menetelmä, Diastaasiaktiivisuus, entsymaattinen menetelmä, Hydroksimetyylifurfuraali (HMF), LC-menetelmä. Pakettia voidaan laajentaa seuraavilla analyyseillä hunajalajin määrittämiseksi: Siitepölyanalyysi, mikroskopia, Aistinvarainen arviointi. Hintahaarukan matalampi hinta sisältää koostumusparametrien määritykset ja korkeampi hinta kaikki mainitut analyysit, hunajalajin määritys mukaan lukien.

Kannabinoidit ovat hamppukasveissa esiintyvien terpeenien luokka, joista joillakin on erilaisia ​​biologisia ominaisuuksia. Tästä johtuen tiettyjen kannabinoidien pitoisuuksia elintarvikkeissa valvotaan EU:ssa. Komission asetuksen (EU) 2023/915 mukaan seuraavat tuotteet voivat vaatia testausta: Hampunsiemenet ja hampunsiementuotteet, Hampunsiemenöljy . Testipaketti sisältää seuraavien yhdisteiden määrityksen: Kannabinoli (CBN), Kannabidioli (CBD), Kannabigeroli (CBG), Kannabikromeeni (CBC), Tetrahydrokannabinolihappo (THCA), Kannabidiolihappo (CBDA), Tetrahydrokannabivariini (THCV), Kannabigerolihappo (CBGA), Kannabiduurihappo (CBDVA), Kannabidivariini (CBDV), Tetrahydrokannabinoli (THC).

Kokonaiskarnitiinin tai vapaan karnitiinin määritys elintarvikkeista AOAC-menetelmäkokoelman menetelmään 2015.10 perustuvalla HPLC-MS-menetelmällä. Karnitiini ja koliini ovat välttämättömiä ravintoaineita, joilla on useita rooleja ihmisen biologiassa. Asetus (EU) N:o 609/2013 listaa karnitiinin ja koliinin yhdisteiksi, joita voidaan lisätä esimerkiksi äidinmaidonkorvikkeisiin ja lastenruokiin. Komission delegoitu asetus (EU) 2016/127 säätää, että äidinmaidonkorvikkeiden ravintoarvoilmoituksessa on esitettävä karnitiinin ja koliinin määrä.

Kokonaiskarnitiinin tai vapaan karnitiinin määritys elintarvikkeista AOAC-menetelmäkokoelman menetelmään 2015.10 perustuvalla HPLC-MS-menetelmällä. Karnitiini on välttämätön ravintoaine, jolla on rooli muun muassa energia-aineenvaihdunnassa. Asetus (EU) N:o 609/2013 listaa karnitiinin yhdisteeksi, jota voidaan lisätä esimerkiksi äidinmaidonkorvikkeisiin ja lastenruokiin. Lisäksi komission delegoitu asetus (EU) 2016/127 määrää, että äidinmaidonkorvikkeiden ravintoarvoilmoitukseen on merkittävä karnitiinin määrä.

Kemiallisten ryhmien tunnistaminen vesiliuosnäytteistä FTIR-spektroskopialla. Tulokset toimitetaan raakadatana ja spektrinä. Sisältää 1–3 näytteen analysoinnin.

Kolesterolin määritys elintarvikkeista AOAC-menetelmäkokoelman menetelmään 994.10 perustuvalla GC-FID-mittauksella. Analyysi soveltuu monenlaisille elintarvikkeille, kuten kananmuna- ja maitotuotteille, lihalle, kalalle ja pastalle.

Lämpöarvon sekä CH4, CO2, O2, N2, H2 ja C2–C5 alkaanien määritys maa- ja biokaasunäytteistä kaasukromatografialla. Analyysit voidaan tehdä kaasupussista tai adsorbenttiputkesta. Saatavilla olevat standardimenetelmät: ASTM D1945, ASTM D1946 ja ASTM D3588 Olethan yhteydessä Measurlabsin asiantuntijoihin muiden näyteastioiden soveltuvuuteen liittyen.

Mikromuovien määritys vesieliöperäisistä biologisista näytteistä FTIR-menetelmällä. Analyysissä määritetään mikromuovipartikkelien lukumäärä muovityypeittäin.

Vapaan ja sitoutuneen myo-inositolin sekä myo-inositolin kokonaismäärän määritys elintarvikkeista HPLC-PAD-menetelmällä. Inositolilla tai myo-inositolilla on useita rooleja ihmisen biologiassa ja sen katsotaan olevan vitamiininkaltainen yhdiste, joskaan se ei täytä varsinaisten vitamiinien määritelmää. Asetus (EU) N:o 609/2013 listaa inositolin yhdisteeksi, jota voidaan lisätä esimerkiksi äidinmaidonkorvikkeisiin ja lastenruokiin. Komission delegoitu asetus (EU) 2016/127 velvoittaa merkitsemään inositolin määrän äidinmaidonkorvikkeiden ravintoarvoilmoitukseen.

Testipaketti kertakäyttöisten nitriilikäsineiden elintarvikekontaktiin soveltuvuuden arviointiin Saksan BfR:n suosituksen XXI/1 "Commodities based on natural and synthetic rubber in contact with food (as of 01.09.2024)" ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1935/2004 mukaisesti. Testipaketti kattaa nitriilikumin yleisvaatimukset sekä nitriilikumin monomeerien (akrylonitriili ja 1,3-butadieeni) ainekohtaisen siirtymän määrityksen. Paketin kattamat määritykset sekä testimenelmät ja sovellettavat vaatimumkset löytyvät alla olevasta taulukosta: Määritys Simulantit Menetelmä Vaatimukset Aineiden kokonaissiirtymä 10 % etanoli, 3 % etikkahappo, oliiviöljy EN 1186-1, -2, -3 ≤ 10 mg/dm2 Aistinvarainen määritys Vesi DIN 10955 Ei hajun tai maun siirtymää Sinkin kokonaissiirtymä 3% etikkahappo Sisäinen ICP-MS-määritys ≤ 25 mg/kg Alumiinin kokonaissiirtymä 3% etikkahappo Sisäinen ICP-MS-määritys ≤ 1 mg/kg Lyijyn kokonaissiirtymä 3% etikkahappo Sisäinen ICP-MS-määritys ≤ 0.01 mg/kg Uuttuvat primääriset aromaattiset amiinit 3% etikkahappo Sisäinen LC-MS/MS-määritys ≤ 0.002 mg/l uutetta Formaldehydin kokonaissiirtymä 3% etikkahappo Sisäinen määritys ≤ 6 mg/kg Butadieenin ominaissiirtymä Oliiviöljy Sisäinen GC-MS/FID-määritys ≤ 0.01 mg/kg Akrylonitriilin ominaissiirtymä 10 % etanoli, 3 % etikkahappo, oliiviöljy Sisäinen GC-MS/FID-määritys ≤ 0.01 mg/kg Lisämaksusta analyysipakettia voidaan täydentää seuraavilla analyyseillä: Värinkesto, N-nitrosoamiinien vapautuminen, Sekundaaristen alifaattisten amiinien vapautuminen, Antimikrobisten ainesosien siirtymä (EN 1104).

Pelkistävien sokerien pitoisuuden määritys ruoasta tai rehusta Luff–Schoorl-titrausmenetelmällä.

Polymeerin taktisuuden (isotaktinen, syndiotaktinen tai ataktinen) määritys ydinmagneettisen resonanssin eli NMR:n avulla. Soveltuva NMR-tekniikka valitaan polymeerityypin perusteella: Polypropyleenin (PP) analyysi suoritetaan 1H-NMR-tekniikalla. Kaksiulotteisia mittauksia (esim. COSY-NMR), voidaan käyttää tarkempaan analyysiin., Polymetyylimetakrylaatin (PMMA) analyysiin käytetään13C-NMR-tekniikkaa ja tarvittaessa kaksiulotteisia HMQC-NMR- ja HSQC-NMR-mittauksia.. Analyysin tulokset eli prosessoidut NMR-spektrit toimitetaan kuvatiedostoina. Raakadata ja lisätietoja mittauksesta voidaan toimittaa pyynnöstä. Saat materiaalikohtaisen tarjouksen polymeerin taktisuuden analyysille ottamalla meihin yhteyttä alta löytyvällä lomakkeella. Analyysin hinta riippuu tutkimusasetelmasta; esimerkiksi harvinaisten liuottimien käyttö ja pitkät prosessointiajat nostavat hintaa.

Kaasumaisten näytteiden analyysi Raman-spektroskopialla.

Testipaketti elintarvikkeen kanssa kosketuksiin tulevalle pinnoitetulle ja pinnoittamattomalle puulle. Koska puusta valmistetuille kontaktimateriaaleille ei ole harmonisoitua EU-lainsäädäntöä, vaatimustenmukaisuutta arvioidaan jäsenmaiden kansallisen lainsäädännön pohjalta. Tämä testipaketti perustuu Ranskan kansalliseen ohjeeseen Note d'information n° 2012-93 ja sisältää seuraavat analyysit: Parametri Testimenetelmä tai -standardi Uutto- tai määritysmenetelmä Hajun ja maun siirtymä ruokaan DIN 10955 Vesiuutto tai kontakti mallielintarvikkeen kanssa Raskasmetallit puun vesiuutteesta (Pb, Cd, Hg) ICP-MS Kylmä- tai kuumavesiuutto (EN 645 / EN 647) Formaldehydi vesiuutteesta EN 1541 Kylmä- tai kuumavesiuutto (EN 645 / EN 647) Polyklooratut bifenyylit (PCB28, PCB52, PCB101, PCB118, PCB153, PCB180) GC-MS Sisäinen menetelmä Pentaklorofenolin (PCP) pitoisuus GC-MS CEN/TR 14823 Jos puuta on käsitelty sienitautien vastaisilla aineilla, yllä mainittujen testien lisäksi suositellaan torjunta-aineiden ja sienitautien vastaisten aineiden seulontatestiä (715 aineen analyysi; saatavana lisämaksusta 298 EUR). Useimmissa tapauksissa tämä testipaketti on riittävä elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin tulevan pinnoittamattoman puun vaatimustenmukaisuuden toteamiseen. Jos puuta on lakattu, maalattu tai liimattu, on mahdollista, että vaatimustenmukaisuuden toteamiseksi tarvitaan täydentäviä tutkimuksia (esim. primääriset aromaattiset amiinit, mineraaliöljyn MOSH/POSH- ja MOAH-hiilivedyt). Näissä tapauksissa asiantuntijamme auttavat mielellään testisuunnitelman laatimisessa.

Sokerialkoholien eli polyolien määrittäminen elintarvikkeista HPLC-PAD-menetelmällä. Sokerialkoholeja esiintyy luontaisesti esimerkiksi hedelmissä. Polyoleja voidaan myös tietyin rajoituksin lisätä elintarvikkeisiin, ja esimerkiksi vähäsokeriset ja sokerittomat tuotteet on usein makeutettu polyoleilla. Menetelmällä saadaan tulos seuraaville polyoleille: Alfa-D-glukopyranosido-1,6-mannitoli (GPM), Alfa-D-glukopyranosido-1,6-sorbitoli (GPS), Maltitoli, Mannitoli, Sorbitoli, Ksylitoli.

Kumimateriaalin koostumuksen ymmärtäminen on tärkeää materiaalin valinnassa, laadunvarmistuksessa ja vianmäärityksissä. ASTM D6370 -standardissa kuvailtua menetelmää käytetään kumin koostumuksen määrittämiseen termogravimetrisen analyysin (TGA) avulla. Mittaus sisältää seuraavat määritykset: Orgaanisten aineiden määrät (öljyt ja polymeerit), Hiilimustan määrä, Tuhkan määrä. Testaus suoritetaan 50–800 °C:n lämpötilassa. Lämmitysvaiheet koostuvat 50–550 °C:sta inertissä kaasussa (tyypillisesti typessä) ja 300–800 °C:sta reaktiivisessa kaasussa (ilmassa tai hapessa). Huomaathan, että tämä menetelmä ei sovellu kumiseoksille, jotka sisältävät täyteaineita, jotka hajoavat 50–800 °C:n lämpötila-alueella. Tällaisia täyteaineita ovat esimerkiksi CaCO3, Al(OH)3(3H2O).

Teobromiinin määritys kaakaosta ja kaakaotuotteista, kuten suklaasta HPLC-UV-VIS-menetelmää käyttäen. Teobromiini on kaakaopavun määrällisesti yleisin alkaloidi.

Hiilen, vedyn ja typen määritys kiinteästä biomassasta CHN-menetelmällä EN 15104 -standardin mukaisesti. Näyte poltetaan korkeassa lämpötilassa (>900 °C) hapen läsnä ollessa. Tulokset raportoidaan prosentteina (%) kuiva-ainepitoisuudesta. Typen pitoisuutta voidaan käyttää proteiinin määrän laskemiseen muuntokertoimen avulla (tyypillisesti 6,25).

Tärkkelyksen määritys elintarvikkeista spektrofotometrisellä menetelmällä.

Vapaiden rasvahappojen määritys rasvoista ja öljyistä EN ISO 660 -standardin mukaisella titrimetrisellä menetelmällä. Analyysi sopii myös muille rasvaa sisältäville elintarvikenäytteille, joista rasva on kuitenkin ensin erotettava uuttamalla. Hintahaarukan matalampi hinta pätee rasvoihin ja korkeampi uuttoa edellyttäviin näytteisiin. Vapaita rasvahappoja muodostuu öljyihin ja rasvoihin monin eri tavoin. Jotkin prosessointimenetelmät voivat nostaa pitoisuuksia, ja korkea vesipitoisuus lisää triasyyliglyserolien hydrolyysiä, joka näkyy vapaiden rasvahappojen määrän kasvuna. Korkea vapaiden rasvahappojen pitoisuus nopeuttaa öljyn hapettumista, jota voidaan seurata esimerkiksi peroksidiluvun ja p-anisidiiniluvun avulla. Vapaat rasvahapot voivat myös aiheuttaa elintarvikkeisiin epämiellyttäviä sivumakuja ja -hajuja.

Tarjoamme useita nestekromatografiaan perustuvia menetelmiä elintarvike- ja ravintolisänäytteiden vitamiinipitoisuuksien määritykseen. Analysoitavia yhdisteitä ovat muun muassa: A-vitamiini (retinoli, beetakaroteeni), B1-vitamiini (tiamiini), B2-vitamiini (riboflaviini), B3-vitamiini (niasiini), B5-vitamiini (pantoteenihappo), B6-vitamiini (pyridoksiini), B7-vitamiini (biotiini), B9-vitamiini (foolihappo), B12-vitamiini (syanokobalamiini), C-vitamiini (askorbiinihappo), D3-vitamiini (kolekalsiferoli), E-vitamiini (alfatokoferoli, alfatokoferyyliasetaatti), K1-vitamiini (fyllokinoni), K2-vitamiini (menakinoni-4, menakinoni-7). EU-lainsäädännön mukaan vitamiinin pitoisuus voidaan ilmoittaa pakkauksessa vain, jos sitä on tuotteessa merkittävä määrä. Juomissa tämä tarkoittaa vähintään 7,5 %:a päivän saantisuosituksesta per 100 ml tuotetta. Muille tuotteille vaadittu pitoisuus on vähintään 15 % saantisuosituksesta per 100 g tuotetta. Vitamiinipitoisuus on hyvä varmistaa laboratorioanalyysillä etenkin silloin, kun tuotetta markkinoidaan vitamiineihin liittyvillä terveysväitteillä. Sivulla näkyvä hintahaarukka koskee yhden vitamiinin määritystä yhdestä näytteestä. Useamman vitamiinin ja/tai näytteen analysointiin on saatavilla pakettihintoja – kysy lisätietoja asiantuntijoiltamme.