Testauspalvelut

Analyysi auttaa määrittämään, kuinka suuri osa tuotteen tai materiaalin sisältämästä hiilestä on peräisin uusiutuvista lähteistä. ASTM D6866 -standardi määrittelee kaksi tapaa bio-osuuden ilmoittamiseen. Biogeenisen hiilen määrä kertoo uusiutuvista luonnonvaroista peräisin olevan hiilen osuuden suhteessa kokonaishiileen (TC). Epäorgaaninen hiili voidaan poistaa ennen testausta (lisämaksua vastaan), jolloin tulos ilmaistaan suhteessa orgaanisen hiilen kokonaismäärään (TOC) ja saadaan bioperäisen hiilen määrä. Huom! Kaasumaisista näytteistä saadut tulokset tulee aina ilmaista biogeenisen hiilen pitoisuutena, koska alkuvaihetta, jossa hiili muutetaan CO2:ksi, ei voida tehdä hiilen ollessa jo kaasumaisessa muodossa. Hinta on haihtumattomille näytteille. Jos näytteesi haihtuva, keskustele näytetyyppisi sopivuudesta. Huom! Emme voi ottaa vastaan näytteitä, jotka sisältävät keinotekoisia hiili-12-, hiili-13- tai hiili-14-isotooppeja, koska ne voivat vahingoittaa laitteistoa. Analyysi ei kerro, kuinka suuri osa koko näytteestä on biopohjaista, vaan ainoastaan näytteen sisältämän kokonaishiilen tai orgaanisen hiilen bioperäisen osuuden. Koko tuotteen biopohjaisuus voidaan kuitenkin määrittää laskennallisesti, kun tiedetään hiilen osuus näytteen kokonaismassasta. Yksi yleinen käyttötarkoitus biogeenisen hiilen määritykselle on hiilidioksidipäästöjen biomassaosuuden määritys EU:n päästökauppajärjestelmän vaatimusten mukaisesti. Mittaus on aiheellinen jätteenpolttolaitoksille sekä päästökaupan piiriin kuuluville teollisuuslaitoksille, jotka käyttävät ns. seospolttoaineita, eli sekä biomassasta että fossiilisista lähteistä peräisin olevaa hiiltä sisältäviä polttoaineita.

Kemiallisten ryhmien tunnistaminen kiinteistä aineista ATR-FTIR-spektroskopialla. Tulokset toimitetaan FTIR-spektrinä sekä spektrin vertailuna kirjastoon. Menetelmä ei ole kvantitatiivinen, mutta sen avulla voidaan tunnistaa näytteen funktionaalisia ryhmiä.

Näytteen hiili-, vety-, typpi-, rikki-, ja happipitoisuuden määritys. CHNS-analyysi (”LECO-analyysi”) suoritetaan Dumas-polttomenetelmällä, jossa näyte poltetaan 25 kPa happiatmosfäärissä korkeassa lämpötilassa (1000 °C) ja komponentit erotetaan kaasukromatografisesti ennen tunnistusta lämmönjohtavuusdetektorilla. Happi määritetään pelkistämällä happiyhdisteet granulaarisen hiilen kanssa 1480 °C:ssa hiilimonoksidiksi ennen kaasukromatografista erotusta ja tunnistusta lämmönjohtavuusdetektorilla. Näyte voi olla joko kiinteä tai nestemäinen, mutta vesiliuoksissa oleva vesi häiritsee mittausta ja vaikuttaa mittaustulokseen. Vesipitoisen näytteen tapauksessa näyte voidaan kuivata ennen määritystä, mikäli tulos halutaan suhteessa kuivapainoon. Tuhka, kuivaus ja haihdutushäviö mittaukset nostavat miniminäytemäärän mittauksiin 300 mg:aan. Hinta sisältää kaksi rinnakkaista määritystä. Tulokset raportoidaan massaprosentteina alkuperäisestä näytteestä, ja mittauksesta saadaan hiili-, vety-, typpi-, rikki-, ja happipitoisuus näytteessä, mutta se ei ota kantaa kemialliseen rakenteeseen. Mittaus voidaan yhdistää muiden analyysimenetelmien kanssa (mm. GC-MS, 1H ja 13C NMR) yhdisteen rakenteen selvittämiseksi. Mahdollisia alkuainepaketteja: O, CHNS ja CHNOS.

Korkean resoluution synkrotroni-XRD-mittaus, jolla saadaan kvantitatiivista dataa jauhemaisen näytteen kiderakenteesta. Palveluun sisältyy: Kiteisten faasien kvantifiointi painoprosentteina, Amorfisen aineen kokonaispitoisuuden määritys, Data jauhediffraktiomittauksesta ja sen pohjalta luotu diffraktogrammi, Yksityiskohtainen testiraportti. Tarjoamme tarvittaessa myös PDF-analyysit (engl. pair distribution function) amorfisten tai nanorakenteisten materiaalien paikallisten atomirakenteiden tarkasteluun.

Metallien seulontanalyysi kattaa 70 alkuaineen semi-kvantitatiivisen määrityksen. Mittaus soveluu mm. ympäristönäytteiden taustapitoisuuksien määrittämiseen ja tuntemattomien näytteiden alkuainejakauman tutkimiseen. Menetelmän avulla voidaan arvioida, mitä metalleja näytteestä kannattaa analysoida tavallisella, kvantitatiivisella menetelmällä. Mittaus suoritetaan korkean resoluution ICP-MS-tekniikalla (ICP-SFMS), jolla pystytään tunnistamaan erityisen alhaisia alkuainepitoisuuksia. Menetelmä sisältää seuraavien alkuaineiden semi-kvantitatiivisen määrittämisen: Ag, Al, As, Au, B, Ba, Be, Bi, Br, Ca, Cd, Ce, Co, Cr, Cs, Cu, Dy, Er, Eu, Fe, Ga, Gd, Ge, Hf, Hg, Ho, I, Ir, K, La, Lu, Mg, Mn, Mo, Na, Nb, Nd, Ni, Os, P, Pb, Pd, Pr, Pt, Rb, Re, Rh, Ru, S, Sb, Sc, Se, Si, Sm, Sn, Sr, Ta, Tb, Te, Th, Ti, Tl, Tm, U, V, W, Y, Yb, Zn ja Zr. Huomaattehan kuitenkin, että joitain alkuaineita ei välttämättä voida määrittää matriisihäiriöistä johtuen. Tämän puolikvantitatiivisen analyysin aikana instrumentti kalibroidaan noin 30 alkuaineelle. Kvantitatiivinen analyysi on saatavilla lisämaksusta. Tämän analyysin aikana kaikki elementit kalibroidaan (pois lukien halogeenit ja Os). Pyydäthän tarjouksen tästä palvelusta.

Orgaanisen fluorin kokonaismäärän (TOF) määritys palavista materiaaleista poltto-IC-menetelmällä (CIC). Määritys perustuu lähtökohtaisesti kokonaisfluorin (TF) määritykseen. Jos näyte kuitenkin sisältää epäorgaanista fluoria merkittävinä pitoisuuksina, voidaan myös epäorgaanisen fluorin kokonaismäärä (TIF) mitata ja TOF-pitoisuus laskea TF:n ja TIF:n erotuksena. TOF-analyysi antaa tietoa orgaanisten fluoriyhdisteiden kokonaismäärästä. Analyysia voidaan käyttää myös arvioitaessa PFAS-yhdisteiden esiintymistä näytteessä, vaikka TOF-menetelmällä ei saadakaan analysoitua yksittäisiä PFAS-yhdisteitä. Menetelmä soveltuu useille erilaisille materiaaleille. Kun kuvailet näytemateriaalia tarkasti tarjouspyynnön yhteydessä, voimme laatia tarjouksen mahdollisimman nopeasti.

Simuloitu tislaus (SimDist, Simdis) ASTM D7169 -standardin mukaisesti kattaa kiehumisalueen määrityksen petrolijakeille, joiden kiehumisalueena on n-C9 - n-C100 (maks. 720 °C). Näytteen tulee liueta CS2-liuottimeen. Tulokset ilmoitetaan massaprosenttisaantoina.

Kiinteiden kierrätyspolttoaineiden (SRF) analyysipaketti, joka sisältää seuraavat mittaukset: Kosteus, Tuhka, Lämpöarvo , CHNSO, Alkuaineet (ICP): As, Cd, Co, Cr, Cu, Hg, Mn, Ni, Pb, Sb, Sn, Tl, V. Analyysiin voidaan lisätä myös kokonaiskloori (Cl), kokonaisfluori (F) tai muita alkuaineita. Pyydäthän tarjouksen asiantuntijaltamme.

Kiinteiden aineiden Raman-spektroskopialla voidaan määrittää aineen kemiallinen rakenne. Analyysi soveltuu orgaanisille ja epäorgaanisille näytteille, pois lukien metallit ja metalliseokset.

Hiilen stabiilien isotooppien analyysi akkreditoidussa laboratoriossa IRMS-tekniikalla. Tuloksena saadaan δ13C-arvo, joka kuvaa näytemateriaalin 13C- ja 12C-isotooppien suhteen poikkeamaa promilleina (‰) kansainväliseen referenssistandardiin verrattuna. Saatavilla on yli 30 referenssistandardia (IAEA-, USGS- ja laboratorion sisäiset standardit), joista valitaan näytteelle sopivin. Sivulla näkyvä hintahaarukka ja läpimenoaika pätevät tyypillisille näytematriiseille. Saat tarjouksen näytteidesi δ13C-arvon määritykselle laittamalla meille viestiä alta löytyvällä lomakkeella.

Jauheen taitekertoimen määritys Becken linjaan perustuvalla mikroskopiamenetelmällä. Mittaus soveltuu läpinäkyville kiteisille aineille, joiden hiukkaskoko on yli 40 μm ja oletettu taitekerroin noin 1,40–1,70. Mittauksessa käytettävän valonsäteen aallonpituus on 589,3 nm. Taitekerroin raportoidaan mahdollisuuksien mukaan kahden desimaalin tarkkuudella. Huomioithan, ettei menetelmällä voida suoraan määrittää partikkelien absorptiokerrointa.

Tehollisen lämpöarvon määritys kiinteille polttoaineille vakiotilavuudessa ja 25 °C lämpötilassa bentsoehapolla kalibroidulla pommikalorimetrilla. Tehollinen lämpöarvo (kalorimäärä, energia-arvo) on polttoaineesta poltettaessa vapautuvan energian määrä. Paketti sisältää kalorimetrisen lämpöarvon määrityksen sekä C-, H- ja N-pitoisuuksien määrityksen. Huomioithan, että kyseinen menetelmä soveltuu vain kiinteille biopolttoainelle. Mikäli tarvitset mittauksia muille materiaaleille, otathan yhteyttä Measurlabsin asiantuntijoihin.

Mittauksen tuloksena saadaan biopohjaisen (biogeenisen) hiilen osuus, joka ilmaistaan suhteessa kokonaishiileen (total carbon, TC). Sivulla näkyvä hinta on haihtumattomille näytteille. Jos näytteesi on haihtuva, varmista mittauksen sopivuus asiantuntijoiltamme. Huom! Emme voi ottaa vastaan näytteitä, jotka sisältävät keinotekoisia hiili-12-, hiili-13- tai hiili-14-isotooppeja, koska ne voivat vahingoittaa analyysilaitetta.

Urealiuos (esim. AdBlue) on lisäaine, jota käytetään dieselautoissa. Urealiuoksen käyttö helpottaa typen oksideiden katalyyttistä pelkistystä ja parantaa näin ilmanlaatua. ISO 22241:2019:n mukainen urealiuoksen testauspaketti sisältää seuraavat analyysit: Ureapitoisuus (ISO 22241-2C), Tiheys 20 °C:ssa (EN ISO 12185) , Taitekerroin 20 °C:ssa (ISO 22241-2C), Alkalisuus NH₃:na (ISO 22241-2D), Biureetti (ISO 22241-2E), Aldehydit (ISO 22241-2F), Liukenematon aine (ISO 22241-2G), Fosfaatti (ISO 22241-2H), Al, Ca, Cr, Cu, Fe, K, Mg, Na, Ni ja Zn pitoisuudet (ISO 22241-2I).

Partikkelikokojakauma määritetään läpäisyelektronimikroskoopilla (TEM) otetuista kuvista. Menetelmä soveltuu parhaiten alle 50 nm kokoisille hiukkasille. Hiukkasten muodosta riippuen analyysi sisältää joko halkaisijan tai pituuksien ja leveyksien määrityksen. Koon lisäksi TEM antaa laadullista tietoa partikkelien pinnanmuodoista. Analyysi soveltuu erityisesti epäsäännöllisen muotoisille ja muille kuin pyöreille hiukkasille, jotka ovat muodoltaan esimerkiksi kuitumaisia, sauvamaisia tai kristallimaisia. Perinteisemmillä menetelmillä (LD, DLS) ei saada luotettavaa tietoa vastaavien hiukkasten kokojakaumasta. Tuloksena saadaan TEM-kuvat ja hiukkasten kokojakauma joko halkaisijaan tai pituuteen ja leveyteen suhteutettuna. Näytteiden tulee olla täysin kuivia TEM-kuvantamista varten. Kysy lisätietoja näytevalmistelusta, jos näyte vaatii kuivaamista.

Pyrolyysiöljyssä epäpuhtauksina esiintyvien alkuaineiden määritys. Palvelu sisältää mikroaaltohajotuksen (laboratorion sisäinen menetelmä) ja ICP-OES-analyysin (EN ISO 11885). Analyysi sisältää seuraavien alkuaineiden määrityksen: Al, Ag, As, B, Ba, Be, Bi, Ca, Cd, Co, Cr, Cu, Fe, K, Li, Mg, Mn, Mo, Na, Ni, Pb, Sb, Se, Sr, Ti, Tl, V, Zn, S, Si ja P. Tulokset raportoidaan yksikössä mg/kg. Sivulla näkyvä hinta koskee pieniä näyte-eriä; tarjoamme alennuksia suurille näyte-erille.

Jätemuovista valmistetun pyrolyysiöljyn hiilivetykoostumusanalyysi ASTM D8519 -standardin mukaisella kaasukromatografisella menetelmällä. Tulokset raportoidaan taulukkomuodossa massaprosentteina. Lisäksi asiakkaalle toimitetaan asiaankuuluvat kromatogrammit. Analyysi kattaa seuraavat hiilivetyryhmät: Aromaattisten yhdisteiden kokonaismäärä (1–50 m%), Yksirenkaiset yhdisteet (1–50 m%), Kaksirenkaiset yhdisteet (1–15 m%), Vähintään kolmerenkaiset yhdisteet (0,5–5 m%), PAH-yhdisteet (0,5–15 m%), Tyydyttyneet hiilivedyt (5–99 m%), Olefiinit (1–80 m%), Konjugoituneet dieenit (0,2–5 m%), Styreenit (0,2–5 m%). Näytteen halogeeni-, rikki- ja happipitoisuuden on oltava alhainen, ja sen on oltava hiukkaseton tai helposti suodatettavissa. Kiehumispiste saa olla korkeintaan 545 °C, ja tämä varmistetaan ennen analyysia simuloidulla tislauksella (SimDist, ASTM D7169). Sivulla näkyvä esimerkkihinta koskee pieniä näyte-eriä. Ilmoitathan näytteiden lukumäärän tarjouspyynnön yhteydessä, sillä tarjoamme alennuksia suurille näyte-erille ja toistuville analyysiprojekteille.

Raman-spektroskopia on näytettä vahingoittamaton analyysimenetelmä, jota käytetään kemiallisten ominaisuuksien määrittämiseen. Tämä Raman-analyysi soveltuu orgaanisille ja epäorgaanisille nesteille.

Tuhkapitoisuuden määritys standardin ASTM D482 tai EN ISO 6245 mukaisesti pyrolyysiöljystä, polttoaineista, raakaöljystä, voiteluöljystä, vahoista ja vastaavista öljypohjaisista matriiseista. Testissä näyte sytytetään hallituissa laboratorio-olosuhteissa ja jäljelle jäävä tuhkajäännös mitataan gravimetrisesti. Tulokset ilmoitetaan painoprosentteina, ja tyypillinen kvantifiointiraja on 0,001 p-%. Sekä ASTM D482 että EN ISO 6245 soveltuvat matriiseille, joiden tuhkapitoisuus on noin 0,001-0,180 p-% ja jotka eivät sisällä tarkoituksellisesti tuhkaa muodostavia lisäaineita. Sivulla näkyvä esimerkkihinta koskee pieniä näyte-eriä. Ilmoitathan näytteiden lukumäärän tarjouspyynnön yhteydessä, sillä tarjoamme alennuksia suurille näyte-erille.

Kemiallisesti sitoutuneen kokonaishapen määritys pyrolyysiöljystä, bensiinistä ja muista öljytuotteista. Analyysi suoritetaan pelkistävällä pyrolyysimenetelmällä ASTM D5622 -standardin mukaisesti, ja tulokset raportoidaan massaprosentteina (%). Testillä voidaan varmentaa, että polttoaineen happipitoisuus ei ylitä esimerkiksi eurooppalaisessa EN 228 -standardissa määriteltyjä raja-arvoja. Sivulla näkyvä esimerkkihinta koskee pieniä näyte-eriä. Ilmoitathan näytteiden lukumäärän tarjouspyynnön yhteydessä, sillä tarjoamme alennuksia suurille näyte-erille.

EN ISO 12185 -standardin mukainen analyysi nestemäisten öljyperäisten näytteiden tiheyden määritykseen U-putkianturilla varustetulla tiheysmittarilla. Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää ASTM D4052 -standardia. Mittaus soveltuu nesteille joiden tiheys on noin 600–1100 kg/m³. Esimerkkejä tyypillisistä näytematriiseista ovat polttoaineet, pyrölyysiöljy, dieselpakokaasuneste, kasviöljyt ja voiteluöljyt. Näytteiden tulee olla nestemäisiä, hiukkasettomia, homogeenisiä tai helposti suodatettavia. Mittaus voidaan suorittaa eri lämpötiloissa (esim. 15, 20 tai 25 °C). Bensiinin ja dieselpolttoaineen tiheys määritetään lähtökohtaisesti 15 °C:ssa standardien EN 228 ja EN 590 mukaisesti. Tulokset ilmoitetaan numeerisina tiheysarvoina (kg/m³) valitussa analyysilämpötilassa. Kerro tarjouspyynnön yhteydessä tarkka näytematriisi, vaadittu testilämpötila sekä näytteiden määrä. Sivulla näkyvä hinta koskee pieniä näyte-eriä, ja suurille näyte-erille on yleensä mahdollista saada alennusta.

Kokonaistyppipitoisuuden määritys pyrolyysiöljystä ja muista nestemäisistä öljynäytteistä oksidatiiviseen polttoon ja kemiluminesenssiin perustuvalla menetelmällä (ASTM D5762). Tulokset raportoidaan yksikössä mg/kg. Typpeä sisältävät yhdisteet vaikuttavat muun muassa polttoaineen päästöihin, minkä vuoksi typpipitoisuus on tärkeä parametri prosessikehityksessä ja laadunvalvonnassa. Esimerkkihinta koskee pieniä näyte-eriä. Ilmoitathan tarjouspyynnön yhteydessä näytteiden lukumäärän, sillä tarjoamme alennuksia suurille erille.

Karl Fischer -titraus on klassinen titrausmenetelmä, jonka avulla voidaan määrittää näytteen vesipitoisuus. Menetelmä soveltuu esimerkiksi häviävän pienten vesipitoisuuksien määrittämiseen öljytuotteista ja orgaanisista liuottimista. Analyysi suoritetaan tarkasta näytematriisista riippuen standardin ASTM D6304, EN ISO 12937 tai DIN 51777 Verfahren A mukaisesti. Tulokset raportoidaan yksikössä mg/kg. Testi soveltuu parhaiten öljytuotteille ja pyrolyysiöljyille, joiden lopullinen kiehumispiste on alle 390 °C. Myös näytteitä, joiden kiehumispiste on korkeampi, on kuitenkin mahdollista analysoida. Huom: Näytteen sisältämät aldehydit ja/tai ketonit voivat häiritä KF-titrausta. Jos näytemateriaali sisältää näitä yhdisteitä, ilmoitathan asiasta tarjouspyynnön yhteydessä.

Pyrolyysiöljyn, öljytuotteiden ja muiden palavien materiaalien lämpöarvon määritys pommikalorimetrillä ASTM D240-, ASTM D4809- tai EN ISO 18125 -standardin mukaisesti. Näyte poltetaan kalibroidussa pommikalorimetrissä ja lämpöarvo lasketaan lämpötilan nousun perusteella. Tulokset raportoidaan yksikössä kJ/kg. Hintaan sisältyy kaikkien ylemmän ja alemman lämpöarvon laskennalliseen määritykseen tarvittavien parametrien määritys: C/H/N (DIN 51732 tai ASTM D5291), S (ASTM D4239), tuhka 815 °C:ssa (DIN 51719), kosteus (DIN 51718) ja laskennallinen O-pitoisuus. Sivulla näkyvä hinta koskee pieniä näyte-eriä; tarjoamme alennuksia suurille näyte-erille.

Bioperäisen hiilen määrä voidaan raportoida suhteessa kokonaisorgaaniseen hiileen (TOC) tai kokonaishiileen (TC). Hinta on haihtumattomille näytteille. Jos näytteesi haihtuva, keskustele näytetyyppisi sopivuudesta. Huom! Emme voi ottaa vastaan näytteitä, jotka sisältävät keinotekoisia hiili-12-, hiili-13- tai hiili-14-isotooppeja, koska ne voivat vahingoittaa laitteita.

Standardi EN 590 sisältää yhteenvedon testausvaatimuksista ja menetelmistä dieselin laadun testaamiseksi. Standardin mukainen analyysipaketti sisältää alla luetellut analyysit: Standardi Parametri Vaatimukset EN 5165 Setaaniluku Min. 51 EN ISO 4264 Setaani-indeksi Min. 46 EN ISO 12185 Tiheys 15 °C:ssa 820 - 845 kg/m3 EN 12916 Polysykliset aromaattiset hiilivedyt (PAH) Max. 8 m% EN ISO 20846 Rikkipitoisuus Max. 10 mg/kg EN 16576 Mangaanipitoisuus Max. 2.0 mg/l EN ISO 2719 Leimahduspiste Min 55 °C EN ISO 10370 Hiiltojäännös Max. 0.30 m% EN ISO 6245 Tuhkapitoisuus Max. 0.010 m% EN ISO 12937 Vesipitoisuus Max. 200 mg/kg EN 12662 Sedimentti Max. 24 mg/kg EN ISO 2160 Kuparikorroosio Luokka 1 EN 14078 FAME-pitoisuus Max. 7.0 v% EN ISO 12205 Hapetuskestävyys Max. 25 g/m3/min. 20 h EN ISO 12156-1 Voitelevuus 60 °C:ssa Max. 460 µm EN ISO 3104 Viskositeeti 40 °C:ssa 2000 - 4500 mm2/s ISO 3405 Tislaus E250 max. 65 v%, E350 min. 85 v%, T95 360 °C EN 116 Suodatettavuus Eri luokkia* EN ISO 23015 Samepiste Eri luokkia** * Lauhkeassa ilmastossa: Luokka A: max. +5 °C, B: max. 0 °C, C: max. -5 °C, D: max. -10 °C, E: max. -15 °C ja F: max. -20 °C. Arktisessa ja ankaran talven ilmastossa: Luokka 0: max. -20 °C, 1: max. -26 °C, 2: max. -32 °C, 3: max. -38 °C, ja 4: max. -44 °C.) ** Arktisessa ja ankaran talven ilmastossa: Luokka 0: max. -10 °C, 1: max. -16 °C, 2: max. -22 °C, 3: max. -28 °C ja 4: max. -34 °C. Myös yksittäisiä analyysejä voidaan toteuttaa. Voit tehdä tarjouspyynnön alta löytyvällä lomakkeella.

Halogeenien (F, Cl, Br) määritys pyrolyysiöljystä ja muista öljytuotteista, joiden laatuun halogeeniepäpuhtaudet voivat vaikuttaa negatiivisesti. Testistandardi (ASTM D7359, EN 15408 tai DIN 51727) valitaan näytematriisin sekä odotettujen pitoisuustasojen perusteella. Kaikki menetelmät perustuvat happipolttoon, jota seuraa analyyttien havaitseminen ionikromatografialla tai muilla soveltuvilla analyysitekniikoilla. Tyypillinen raportointialue on 10–2000 mg/kg per alkuaine. Esimerkkihinta koskee pieniä näyte-eriä. Ilmoitathan tarjouspyynnössä näytteiden lukumäärän, sillä tarjoamme alennuksia suurille erille.

Jähmepiste on matalin lämpötila, jossa öljytuote vielä virtaa omalla painollaan. Testissä näytettä jäähdytetään kontrolloiduissa olosuhteissa, ja virtaavuutta arvioidaan tietyin lämpötilavälein jähmepisteen määrittämiseksi. Tulos ilmoitetaan lämpöasteina (°C). Sopiva menetelmä valitaan näytteen ominaisuuksien ja vaaditun lämpötila-alueen perusteella. ASTM D97 -standardin lämpötila-alue on −90–50 °C ja EN ISO 3106 -standardin −20–80 °C. Sivulla näkyvä hinta koskee pieniä näyte-eriä; tarjoamme alennuksia suurille näyte-erille.

Volumetrinen (staattinen) tai dynaaminen kemisorptio hiilimonoksidilla (CO) tai vedyllä (H2). Mittausta käytetään yleensä katalyyttisen aktiivisuuden ja aktiivisten kohtien määritykseen. Lämpötila-ohjelmoiduilla analyyseillä (engl. TPX, temperature-programmed experiments) saadaan lisäksi tietoa adsorboituvista ja katalyytin pinnalle muodostuvista aineista. Kemisorptiossa voidaan käyttää myös muita kaasuja. Pyydä lisätietoja asiantuntijoiltamme.

Kiinteän polttoaineen, kuten biohiilen tai puupellettien, irtotiheyden määritys ISO 17828- tai DIN 51705 -standardin mukaisesti. ISO-menetelmän mukaisessa testissä käytetään joko 5 litran tai 50 litran testiastiaa näytemateriaalin raekoosta riippuen. Jos raekoko on Näytemateriaalia tulee olla vähintään 30 % astian tilavuutta enemmän.

Kokonaishappoluvun määritys ASTM D664 -standardin mukaisesti pyrolyysiöljystä ja muista öljytuotteista. Näyte liuotetaan tolueenin ja isopropyylialkoholin seokseen ja happamat aineosat titrataan potentiometrisesti alkoholipitoisella emäksellä käännepisteeseen asti. Tulokset raportoidaan yksikössä mg KOH/g. Menetelmä edellyttää, että näyte on hapan tai neutraali ja liukenee helposti liuotinseokseen. Tapauskohtaisesti voidaan soveltaa vaihtoehtoisia ISO 660- ja EN 12634 -menetelmiä, jos ne soveltuvat näytetyypille paremmin. TAN on yksi keskeisistä laatuparametreistä pyrolyysiöljyn laadunvalvonnassa (yhdessä mm. halogeenipitoisuuden kanssa), sillä happamuus voi aiheuttaa korroosiota ja nopeuttaa tuotteen pilaantumista. Sivulla näkyvä hinta koskee pieniä näyte-eriä. Tarjoamme alennuksia suurille näyte-erille.

Pyrolyysiöljyn rutiinianalyysi, joka sisältää seuraavat määritykset: Tiheys (20°C), Kinemaattinen viskositeetti (20 °C), Kinemaattinen viskositeetti (80 °C), Lämpöarvo, ylempi ja alempi, Happoluku, Tuhkapitoisuus (775 °C), Rikkipitoisuus, Sedimenttipitoisuus, Vesipitoisuus. Listattujen analyysien lisäksi Measurlabs tarjoaa useita muita analyysejä pyrolyysiöljyille. Kysy lisätietoja ja pyydä tarjous täyttämällä alta löytyvä lomake.

Rikkivedyn (H₂S) pitoisuuden mittaus maa- tai biokaasusta µGC-µTCD laitteistolla. Olethan yhteydessä Measurlabsin asiantuntijoihin muiden näyteastioiden soveltuvuudesta.

Standardi EN 228 kokoaa yhteen testausvaatimukset ja menetelmät bensiinin laadun arviointiin. Standardin mukainen analyysipaketti sisältää seuraavat analyysit: Standardi Parametri Vaatimukset EN ISO 5164 RON Min. 95 EN ISO 5163 MON Min. 85 EN 237 Lyijypitoisuus Max. 5 mg/l EN ISO 12185 Tiheys 15 °C:ssa 720-775 kg/m3 EN ISO 20846 Rikkipitoisuus Max. 10 mg/kg EN 16136 Mangaanipitoisuus Max. 2 mg/l EN ISO 7536 Hapetuskestävyys Min. 360 minuuttia EN ISO 6246 Pestyjen hartsien pitoisuus Max. 5 mg/100ml EN ISO 2160 Kuparikorroosio Luokka 1 ASTM D4176 Ulkonäkö Kirkas EN ISO 22854 Hiilivetykoostumus Bentseeni max. 1 v%, aromaatit max. 35 v%, olefiinit max. 18 v%, oksygenaatit* EN 13016-1 Höyrynpaine 37,8 °C:ssa (DVPE) Riippuu haihtuvuusluokasta** EN ISO 3405 Tislaus Lopullinen kiehumispiste max. 210 °C, tislausjäännös max. 2 v%, haihtuvuus*** * Bensiinille, jonka happipitoisuus on max. 3.7 m%, sallitut oksygenaattipitoisuudet ovat: metanoli 3 v%, etanoli 10 v%, iso-propanoli 12 v%, iso-butanoli 15 v%, tert-butanoli 15 v%, eetterit, joissa viisi tai useampi hiiliatomi 22 v% ja muut oksygenaatit 15 v%. Bensiinille, jonka happipitoisuus on max. 2.7 m%, sallitut oksygenaattipitoisuudet ovat: metanoli 3 v% ja etanoli 5 v%. ** Haihtuvuusluokka A: 45-60 kPa, B: 45-70 kPa, C: 50-80 kPa, D: 60-90 kPa, E: 65-95 kPa ja F: 70-100 kPa *** Haihtunut 70 °C:ssa (E70): talvi 22–50 v%, kesä 22–48 v%, 100 °C:ssa (E100): 46–71 v%, 150 °C:ssa (E150): min. 75 v%

Biohiilen tai biokoksin hivenaineanalyysi, joka sisältää seuraavat alkuaineet: As, Cd, Co, Cr, Cu, Hg, Mn, Mo, Ni, Pb, Sb, V ja Zn. Mittaus voidaan suorittaa standardin DIN 22022-1 tai ISO 16968 mukaisesti. Hajotusmenetelmäksi voidaan valita joku seuraavista: HNO3, HCl tai HF mikroaaltoliuotuksella. European Biochar Certification (EBC) suosittelee biohiilinäytteille mikroaaltoliuotusta.

Biohiilen tai biokoksin rutiinianalyysi standardin ASTM D7582 mukaisella TGA-menetelmällä. Analyysi on yleensä tarpeen esimerkiksi silloin, kun biohiilellä tai -koksilla korvataan osa fossiilisesta hiilestä terästeollisuudessa. Analyysipaketti sisältää seuraavien laatuparametrien määrityksen: Kosteus, Tuhkapitoisuus, Haihtuvien aineiden pitoisuus, Haihtumattoman hiilen pitoisuus. Kosteutta lukuun ottamatta tulokset raportoidaan %-osuutena näytteen kuivapainosta. Kosteus määritetään yleensä 120 °C:ssa ja tuhka sekä haihtuvat aineet 950 °C:ssa, mutta lämpötiloja voidaan muokata tarpeen mukaan. Pyynnöstä samojen parametrien määritykseen voidaan myös käyttää muita standardimenetelmiä (DIN 51719, DIN 51720, DIN 51734, EN ISO 18123 ja EN ISO 18122). Tarjoamme tämän analyysipaketin lisäksi myös laajan valikoiman muuta analytiikkaa biohiilelle, esimerkkeinä lämpöarvon, kemiallisen koostumuksen ja fysikaalisten ominaisuuksien määritykset.

Pyrolysisöljyn, öljytuotteiden, voiteluaineiden sekä muiden nestemäisten tai kiinteiden orgaanisten näytteiden hiili-, vety- ja typpipitoisuuden määritys (CHN-analyysi) ASTM D5291 -standardin mukaisesti. Punnittu näyte syötetään alkuaineanalysaattoriin, jossa se hajotetaan korkealämpötilapolton avulla mitattaviksi kaasumaisiksi tuotteiksi, jotka kvantifioidaan instrumentaalisesti CHN-pitoisuuden laskemiseksi. Tulokset raportoidaan yksikössä m/m-%. Sivulla näkyvä esimerkkihinta koskee pieniä näyte-eriä. Ilmoitathan näytemäärän tarjouspyynnön yhteydessä, sillä tarjoamme alennuksia suurille näyte-erille.

Elohopean mittaus pyrolyysiöljystä, raakaöljystä ja muista öljytuotteista ASTM D7623 -standardin mukaisesti. Testissä näyte hajotetaan polttamalla noin 700 °C:n lämpötilassa, minkä jälkeen elohopea kerätään valikoivasti kulta-amalgaattikerääjään ja määritetään kylmähöyry-AAS-tekniikalla. Näytteiden on oltava happamia tai neutraaleja; menetelmä ei sovellu emäksisille näytteille. Tulokset ilmoitetaan yksikössä µg/kg, ja tyypillinen määritysalue on 20-400 µg/kg näytematriisista riippuen. Sivulla näkyvä esimerkkihinta koskee pieniä näyte-eriä. Ilmoitathan näytemäärän tarjouspyynnön yhteydessä, sillä tarjoamme alennuksia suurille näyte-erille.

Pyrolyysiöljyn ja öljytuotteiden korroosiota aiheuttavien vaikutusten arviointi ASTM D130 -standardin mukaisella kupariliuskatestillä. Kokeessa kupariliuska upotetaan näytteeseen tarkasti määritellyissä olosuhteissa, minkä jälkeen sitä verrataan silmämääräisesti ASTM-korroosiostandardiin. Tuloksena saadaan korroosioluokitus (1a - 4c), jossa alemmat luokat ovat merkki vähäisestä tai olemattomasta tummumisesta ja ylemmät luokat merkittävästä syövyttävästä vaikutuksesta. Testi antaa suhteellista tietoa korroosiota aiheuttavien rikkiyhdisteiden määrästä tuoteessa. Tulokset eivät kuitenkaan välttämättä korreloi suoraan rikkipitoisuuden kanssa. Sivulla näkyvä hinta koskee pieniä näyte-eriä; tarjoamme alennuksia suurille näyte-erille.

Leimahduspiste on alin lämpötila, jossa neste tuottaa riittävästi höyryä syttyäkseen määritellyissä testiolosuhteissa. Se on tärkeä parametri muun muassa nesteiden CLP-asetuksen alaiseen luokitteluun, sillä syttyvien nesteiden vaaraluokitus perustuu mitattuun leimahduspisteeseen. Measurlabs tarjoaa leimahduspisteen määritystä pyrolyysiöljylle ja muille öljytuotteille joko standardin ASTM D93 tai EN ISO 3679 mukaisesti, riippuen näytteen oletetusta leimahduspisteestä. ASTM-standardin soveltamisalue on noin 40–300 °C ja EN ISO -standardin noin -25–130 °C. Euroopassa käytetään yleensä EN ISO 3679 -menetelmää, joka on listattu CLP-asetuksen Taulukossa 2.6.3 syttyvien nesteiden leimahduspisteen määrittämiseen soveltuvaksi menetelmäksi. Ilmoita tarjouspyynnön yhteydessä tarkka näytematriisi, arvioitu leimahduspiste sekä näytteiden lukumäärä. Tarjoamme alennuksia suurille näyte-erille ja toistuville tilauksille.

Bromi-indeksi ilmaisee bromin kanssa reagoivien tyydyttymättömien yhdisteiden määrän öljytuotteissa, ja sitä käytetään olefiinien reaktiivisuuden ja tuotteen vakauden mittarina. Tämä DIN 51774-1 -standardin mukainen titrimetrinen bromi-indeksin määritys on tarkoitettu ensisijaisesti pyrolyysiöljyille. Tulokset ilmoitetaan yksikössä g/100 g. Näytteiden on oltava nestemäisiä, homogeenisia ja hiukkasettomia tai helposti suodatettavia. Sivulla näkyvä hinta koskee pieniä näyte-eriä; tarjoamme alennuksia suurille näyte-erille.

Pyrolyysiöljyn dieeniarvon analyysi reaktiivisten dieeniyhdisteiden pitoisuuden määrittämiseksi; nämä yhdisteet voivat nopeuttaa polymeroitumista ja sakan muodostumista, mikä vaikuttaa tuotteen stabiilisuuteen ja jatkojalostusmahdollisuuksiin. Analyysi suoritetaan UOP 326 ‑standardin mukaisesti. Standardia käytetään laajalti dieeniarvojen määrittämiseen maaöljy‑ ja pyrolyysiperäisistä matriiseista. Tulokset raportoidaan yksikössä g/100 g. Esimerkkihintaa sovelletaan pieniin näyte-eriin. Ilmoitathan tarjouspyynnön yhteydessä näytteiden lukumäärän, sillä suurten näyte-erien analyysit on yleensä mahdollista saada alennettuun hintaan.

Pyrolyysiöljyjen ja muiden nestemäisten biomassatuotteiden karbonyylipitoisuuden mittaus. Kohonnut karbonyylipitoisuus voi aiheuttaa epävakautta varastoinnin ja jatkoprosessoinnin aikana. ASTM E3146 -menetelmän mukaisessa analyysissä karbonyyliyhdisteille tehdään oksimointireaktio ja niiden pitoisuus määritetään potentiometrisellä titrauksella. Tulokset ilmoitetaan yksikössä mol/kg. Sivulla näkyvä esimerkkihinta koskee pieniä näyte-eriä. Ilmoitathan näytemäärän tarjouspyynnön yhteydessä, sillä tarjoamme alennuksia suurille näyte-erille.

Nestemäisten polttoaineiden ja öljyjen kokonaisrikkipitoisuuden määrittäminen ASTM D5453- tai ASTM D2622 -standardin mukaisesti. Menetelmä valitaan näytteen odotetun rikkipitoisuuden perusteella: ASTM D5453 -standardia sovelletaan näytteisiin, joiden rikkipitoisuus on matala tai kohtalainen. Menetelmän määritysraja on 0,5 mg/kg., ASTM D2622 -standardia käytetään näytteille, joiden rikkipitoisuus on suurempi. Menetelmän määritysraja on 3 mg/kg.. Näytteiden on oltava nestemäisiä, homogeenisia ja hiukkasettomia tai helposti suodatettavia. Tulokset ilmoitetaan yksikössä mg/kg tai mg/l. Rikkipitoisuus on keskeinen laatuparametri polttoaineiden ympäristöystävällisyyden kannalta. EU:ssa polttoaineiden rikkipitoisuus ei saa direktiivin 2009/30/EY mukaan olla yli 10 mg/kg. Sivulla näkyvä esimerkkihinta koskee pieniä näyte-eriä. Ilmoitathan näytteiden lukumäärän tarjouspyynnön yhteydessä, sillä tarjoamme alennuksia suurille näyte-erille.

Kaasumaisten näytteiden analyysi Raman-spektroskopialla.

Kinemaattisen viskositeetin määritys ASTM D7042 -menetelmän mukaisesti. Testissä dynaaminen viskositeetti ja tiheys mitataan samanaikaisesti oskilloivalla mäntäviskosimetrillä, minkä jälkeen kinemaattinen viskositeetti määritetään laskennallisesti tulosten perusteella. Viskositeetti voidaan vaihtoehtoisesti määrittää myös EN ISO 3104:n mukaisella menetelmällä, jos kapillaariviskosimetri soveltuu näytteelle paremmin. Analyysi soveltuu pyrölyysiöljylle, polttoaineille, voiteluaineille ja vastaaville nestemäisille tuotteille. Analyysilämpötila voidaan valita 20 ja 80 °C:n väliltä, ja tulokset raportoidaan yksikössä mm²/s. Anna tarjouspyynnön yhteydessä tiedot näytematriisista, arvioidusta viskositeetista ja testilämpötilasta. Huomioithan, että esimerkkihinta koskee pieniä näyte-eriä. Tarjoamme alennuksia suurille näyte-erille ja toistuville tilauksille.