Testauspalvelut

Virhehajun ja -maun arviointi aistinvaraisesti ruokakontaktimateriaaleille, jotka on tarkoitettu suoraan kosketukseen elintavikkeiden kanssa. Testi suoritetaan standardin DIN 10955 mukaisesti.

Testillä mitataan nopeutta, jolla happi läpäisee kalvomaisen materiaalin. Mittaus tehdään kahdelle rinnakkaiselle näytepalalle samanaikaisesti. Testausolosuhteet (lämpötila, suhteellinen kosteus) voidaan valita käyttökohde huomioiden parhaiten soveltuviksi. Yleisimmin OTR-testi tehdään 23 °C lämpötilassa ja 0 % suhteellisessa kosteudessa (ASTM D3985 -standardi). Ilmoitathan tilauksen yhteydessä testauslämpötilan (10 °C ja 38 °C välillä), sekä suhteellisen kosteuden (joko 0 % tai 20 % ja 90 % välillä). Testi soveltuu materiaaleille, joiden OTR-arvo on välillä 0,05–20 000 cm³ / (m² * 24 h).

Näytteen hiili-, vety-, typpi-, rikki-, ja happipitoisuuden määritys. CHNS-analyysi (”LECO-analyysi”) suoritetaan Dumas-polttomenetelmällä, jossa näyte poltetaan 25 kPa happiatmosfäärissä korkeassa lämpötilassa (1000 °C) ja komponentit erotetaan kaasukromatografisesti ennen tunnistusta lämmönjohtavuusdetektorilla. Happi määritetään pelkistämällä happiyhdisteet granulaarisen hiilen kanssa 1480 °C:ssa hiilimonoksidiksi ennen kaasukromatografista erotusta ja tunnistusta lämmönjohtavuusdetektorilla. Näyte voi olla joko kiinteä tai nestemäinen, mutta vesiliuoksissa oleva vesi kuitenkin häiritsee mittausta ja vaikuttaa mittaustulokseen. Vesipitoisen näytteen tapauksessa näyte voidaan kuivata ennen määritystä, mikäli tulos halutaan suhteessa kuivapainoon. Tuhka, kuivaus ja haihdutushäviö mittaukset nostavat miniminäytemäärän mittauksiin 300 mg:aan. Hinta sisältää kaksi rinnakkaista määritystä. Tulokset raportoidaan massaprosentteina alkuperäisestä näytteestä, ja mittauksesta saadaan hiili-, vety-, typpi-, rikki-, ja happipitoisuus näytteessä, mutta se ei ota kantaa kemialliseen rakenteeseen. Mittaus voidaan yhdistää muiden analyysimenetelmien kanssa (mm. GC-MS, 1H ja 13C NMR) yhdisteen rakenteen selvittämiseksi. Mahdollisia alkuainepaketteja: O, CHNS ja CHNOS.

Kokonaissiirtymä eli kokonaismigraatio (OM) simulanttiin E (Tenax) mittaa materiaalista kaasufaasin välityksellä elintarvikesimulanttiin siirtyvien haihtuvien ja puolihaihtuvien aineiden yhteismäärää. Asetuksen (EU) N:o 10/2011 mukaan elintarvikesimulantti E on tarkoitettu materiaaleille, jotka tulevat kosketuksiin kuivien elintarvikkeiden (esim. suola, kuivatut mausteet, mannasuurimot, sokeri) tai kuivapintaisten elintarvikkeiden (esim. kuorimattomat hedelmät, pakasteet) kanssa. Simulanttia E voidaan käyttää myös, jos testattava materiaali tai tuote ei kestä testausta nestemäisillä simulanteilla (esim. päällystämätön paperi, lautasliinat, pehmopaperi). Lämpöstabiilisuutensa vuoksi Tenaxia käytetään simulanttina korkean lämpötilan (> 100 °C) sovelluksiin tarkoitettujen materiaalien kokonaissiirtymätestaukseen, mikäli testaus oliiviöljyllä ei ole teknisesti mahdollista. Tyypillisiä tapauksia ovat mm. uunitettavat kartonkipakkaukset, leivinpaperi, polyamidista valmistetut ruoanlaittovälineet ja uunitettavat silikonimuotit. Tulosten vaatimustenmukaisuus voidaan arvioida monen eri asetuksen tai ohjeiden perusteella; katso lisätietoja taulukosta 1. Taulukko 1. Esimerkkejä vaatimustenmukaisuuden arviointiin sovellettavista turvallisuusreferensseistä. Materiaali Turvallisuusreferenssi Muovit Asetus (EU) N:o 10/2011 (Päällystämätön) paperi ja kartonki Päätöslauselma CM/Res(2020)9; DGCCRF MCDA sheet n°4 (V02 – 01/01/2019) Silikoni Silicones Europe -suositukset; French Arrêté du 25 novembre 1992 Kumit Suositus BfR XXI Pinnoitteet, lakat, liimat Asetus (EU) N:o 10/2011

Standardit EN 1230-1 ja -2 määrittelevät tarvittavat toimenpiteet hajujen ja makujen siirtymän arviointiin paperisista ja kartonkisista ruokakontaktimateriaaleista. Testi sisältää epämiellyttävien hajujen ja makujen aistinvaraisen arvioinnin mainittujen standardien mukaisesti.

Testillä mitataan raskasmetallien ja alumiinin siirtymä kylmään veteen elintarvikekontaktiin tarkoitetusta pahvista tai paperista. Menetelmä soveltuu mm. alumiinin (Al), lyijyn (Pb) ja kadmiumin (Cd) migraation määrittämiseen BfR:n suosituksen XXXVI mukaan. Menetelmä soveltuu myös kadmiumin (Cd), lyijyn (Pb) ja elohopean (Hg) migraation määrittämiseen CEPI:n elintarvikekontaktiin suunnatun paperin ja kartongin testausohjeiden mukaisesti.

Elintarvikkeen kanssa kosketukseen joutuvasta paperista tai kartongista ei saa vapautua valmistuksen apuaineita, joilla on elintarvikkeisiin antimikrobinen vaikutus. Tämä vaatimus on mm. Saksan BfR-suosituksessa XXXVI. Tällä analyysillä määritetään antimikrobisten aineosien siirtymä elintarvikekontaktiin tarkoitetuista paperi- ja kartonkimateriaaleista.

Haihtuvien orgaanisten yhdisteiden (VOC) seulonta paperista, kartongista ja muovista. Menetelmällä voidaan analysoida painettujen pakkausten haihtuvia jäämiä sekä mitata kierrätysprosessin (esim. rPET, kierrätyskuidut) tehokkuutta. Testipaketti sisältää seuraavien aineiden määrityksen: Yhdiste CAS No LOQ (mg/m2) 1-metoksi-2-propanoli 107-98-2 0.1 1-propanoli 71-23-8 0.1 1,3-dioksolaani 646-06-0 0.1 2-butanoli (sek-butanoli) 78-92-2 0.1 2-butanoni, metyylietyyliketoni (MEK) 78-93-3 0.1 2-etoksietanoli 110-80-5 0.1 2-metyyli-1,3-dioksolaani 497-26-7 0.004 2-propanoli, isopropanoli (IPA) 67-63-0 0.1 Asetoni 67-64-1 0.1 Asetyyliasetoni 123-54-6 0.1 Alfa-metyylistyreeni 98-83-9 0.1 Bentseeni 71-43-2 0.004 Sykloheksaani 110-82-7 0.1 Sykloheksanoni 108-94-1 0.1 D-limoneeni 138-86-3 0.004 dikloorimetaani 75-09-2 0.1 Etanoli 64-17-5 0.1 Etoksipropanoli 1569-2-4 0.1 Furaani 110-00-9 0.1 Metyyli-isobutyyliketoni (MIBK) 0108-10-1 0.1 n-oktaani 111-65-9 0.1 Etyylibentseeni 100-41-4 0.1 Heksaani 110-54-3 0.1 Heptaani 142-82-5 0.1 O-ksyleenin, m-ksyleenin ja p-ksyleenin summa 95-47-6; 18-38-3; 16-42-3 0.3 2-butoksietyyliasetaatti 0112-07-02 0.1 Etoksipropyyliasetaatti 54839-24-6 0.1 1-metoksi-2-propyyliasetaatti 108-65-6 0.1 Propyyliasetaatti 109-60-4 0.1 Isopropyyliasetaatti 108-21-4 0.1 2-etoksietyyliasetaatti 111-15-9 0.1 Isobutyyliasetaatti 110-19-0 0.1 Metyyliasetaatti 79-20-9 0.1 Etyyliasetaatti 141-78-6 0.1 n-butanoli 71-36-3 0.1 Butyyliasetaatti 123-86-4 0.1 Metanoli 67-56-1 0.1 Tolueeni 108-88-3 0.1 2-metoksipropyyliasetaatti 7657-7-4 0.1 Tetrahydrofuraani 109-99-9 0.1 Styreeni 100-42-5 0.1

164 PFAS-yhdisteen pitoisuusmääritys GC-MS/MS- ja LC-MS/MS-menetelmillä. Analyysi soveltuu elintarvikepakkauksille ja kontaktimateriaaleille (FCM), mutta myös muihin käyttöihin tarkoitetuille materiaaleille. Analyysipaketti sisältää mm. PFOS-, PFOA-, PFHxS- ja PFNA-yhdisteet. Koko lista on saatavilla pyynnöstä. Kun tarkoituksena on arvioida, täyttääkö ruokapakkaus uuden pakkaus- ja pakkausjäteasetuksen (PPWR) PFAS-kieltoon liittyvät vaatimukset, tulisi lisäksi määrittää kokonaisfluorin tai orgaanisen kokonaisfluorin pitoisuus. Laadimme mielellämme tarjouksen molemmista analyyseistä.

Ftalaatit ovat ryhmä kemikaaleja, joita käytetään yleisesti muovinpehmentiminä muovien joustavuuden ja kestävyyden parantamiseksi. Niitä myös käytetään (tai on käytetty) lisäaineina muissa tuotteissa, kuten kosmetiikassa. Useita ftalaatteja on tunnistettu hormonitoimintaa häiritseviksi tai lisääntymiselle vaarallisiksi aineiksi. Tyypillisiä altistusreittejä ftalaateille ovat: Alistus suun kautta Elintarvikkeet: pakkausmateriaaleista voi siirtyä ftalaatteja ruokaan, Lasten lelut: lapset laittavat leluja usein suuhunsa., Altistus hengitysteitse: esimerkiksi vinyylilattian pölyn tai hajusteiden hengittäminen voi altistaa ftalaateille., Ihokosketus: kosmetiikassa, voiteissa ja saippuoissa olevat ftalaatit voivat imeytyä ihon läpi.. Kaikille muille näytematriiseille kuin kosmetiikalle tämä testipaketti sisältää seuraavien EU:n REACH-asetuksessa rajoitettujen ftalaattien analyysin: Yhdiste Lyhenne CAS-numero Diisobutyyliftalaatti DIBP 84-69-5 Dibutyyliftalaatti DBP 84-74-2 Bentsyylibutyyliftalaatti BBP 85-68-7 Bis(2-etyyliheksyyli)ftalaatti DEHP 117-81-7 Di(n-oktyyli)ftalaatti DNOP 117-84-0 Diisononyyliftalaatti DINP 68515-48-0 Diisodekyyliftalaatti DIDP 26761-40-0 Kosmetiikalle analyysi sisältää seuraavat ftalaatit: Yhdiste Lyhenne CAS-numero Bis(2-etyyliheksyyli)ftalaatti DEHP 117-81-7 Bentsyylibutyyliftalaatti BBP 85-68-7 Dibutyyliftalaatti DBP 84-74-2 Di-isononyyliftalaatti DINP 68515-48-0 Di(n-oktyyli)ftalaatti DNOP 117-84-0 Di-isodekyyliftalaatti DIDP 26761-40-0

Fomaldehydin (CAS 50-00-0) määritys paperin tai kartongin kylmä- tai kuumavesiuutteesta. Menetelmä sopii mm. formaldehydin siirtymän (migraation) määrittämiseen Saksan BfR XXXVI -suosituksen mukaisesti. Formaldehydin migraatioraja on 1,0 mg/dm² paperia tai kartonkia. Formaldehydiä käytetään useissa kemikaaleissa ja lisäaineissa, joita käytetään paperin ja kartongin valmistuksessa.

Paperin tai kartongin hapenläpäisynopeuden (OTR) määritys. Testiin sisältyy kolme rinnakkaista mittausta tulosten luotettavuuden varmistamiseksi. Mittausolosuhteet (lämpötila ja suhteellinen kosteus) voidaan valita materiaalin käyttötarkoituksen mukaan. Tyypillinen mittauslämpötila on 23 °C ja kosteus 0 % (ASTM D3985 -standardi). Kosteissa olosuhteissa käytettäville materiaaleille suositellaan ASTM F1927 -standardin mukaista mittausta, jossa lämpötila on tyypillisesti 38 °C ja kosteus 90 %. Ilmoitathan tilauksen yhteydessä toivotun lämpötilan (5 °C - 95 °C) ja suhteellisen kosteuden (joko 0 % tai 10 - 90 %). Mittaus soveltuu materiaaleille, joiden OTR-arvo on 0,05 - 5 000 cm3/(m2 * vrk).

Metallien seulontanalyysi kattaa 70 alkuaineen semi-kvantitatiivisen määrittämisen. Menetelmä soveluu mm. ympäristönäytteiden taustapitoisuuksien määrittämiseen ja tuntemattomien näytteiden alkuainejakauman tutkimiseen. Menetelmän avulla voidaan arvioida, mitä metalleja näytteestä kannattaa analysoida tavallisella, kvantitatiivisella menetelmällä. Mittaus suoritetaan korkean resoluution ICP-MS-tekniikalla (ICP-SFMS), jolla pystytään tunnistamaan erityisen alhaisia alkuainepitoisuuksia. Menetelmä sisältää seuraavien alkuaineiden semi-kvantitatiivisen määrittämisen: Ag, Al, As, Au, B, Ba, Be, Bi, Br, Ca, Cd, Ce, Co, Cr, Cs, Cu, Dy, Er, Eu, Fe, Ga, Gd, Ge, Hf, Hg, Ho, I, Ir, K, La, Lu, Mg, Mn, Mo, Na, Nb, Nd, Ni, Os, P, Pb, Pd, Pr, Pt, Rb, Re, Rh, Ru, S, Sb, Sc, Se, Si, Sm, Sn, Sr, Ta, Tb, Te, Th, Ti, Tl, Tm, U, V, W, Y, Yb, Zn ja Zr. Huomattehan kuitenkin, että joitain alkuaineita ei välttämättä voida määrittää matriisihäiriöistä johtuen. Tämän puolikvantitatiivisen analyysin aikana instrumentti kalibroidaan noin 30 alkuaineelle. Kvantitatiivinen analyysi on myös saatavilla lisämaksusta. Tämän analyysin aikana kaikki elementit kalibroidaan (pois lukien halogeenit ja Os). Pyydäthän tarjouksen tästä palvelusta.

Tämä testi soveltuu valmiiden pakkausten hapenläpäisynopeuden (OTR) määrittämiseen kahdella rinnakkaismittauksella. Testilämpötila voidaan valita väliltä 15–55 °C ja suhteellinen kosteus voi olla joko 0 % tai 5–90 % RH väliltä. Ilmoitathan toivotut testiolosuhteet tilauksen yhteydessä. Tämä testi ei sovellu kalvomaisten näytteiden testaukseen. Jos näytteesi on kalvo tai monikerroslaminaatti, valitse seuraava palvelu: Hapenläpäisynopeus (OTR) kalvomaisille materiaaleille.

Orgaanisen kokonaisfluorin (TOF) pitoisuuden määritys palavista materiaaleista. TOF-analyysi antaa tietoa orgaanisten fluoriyhdisteiden kokonaismäärästä. Analyysia voidaan käyttää myös arvioitaessa PFAS-yhdisteiden esiintymistä näytteessä, vaikka TOF-menetelmällä ei saadakaan analysoitua yksittäisiä PFAS-yhdisteitä. Menetelmä soveltuu useille erilaisille materiaaleille. Kun kuvailet näytemateriaalia tarkasti tarjouspyynnön yhteydessä, voimme laatia tarjouksen mahdollisimman nopeasti.

XPS-syvyysprofiilointi vuorottelee etsausjaksojen ja XPS-analyysijaksojen välillä. Menetelmä antaa semikvantitatiivista tietoa alkuainekoostumuksesta (at. %) syvyyden funktiona. Myös atomien sitoutumis- ja elektronitilat voidaan määrittää syvyyden funktiona. Kyseessä on tuhoava tekniikka, joka soveltuu halkaisijaltaan 10 µm - muutama 100 µm suuruisille näytteille. Käytämme analyysiin yleensä jotain seuraavista laitteistoista: PHI Genesis, Thermo Fisher ESCALAB 250Xi, PHI Quantum 2000.

Mineraaliöljyn hiilivetyjen (MOSH/POSH ja MOAH) määritys monenlaisista matriiseista, kuten: Ruokapakkaukset ja muut kontaktimateriaalit (esim. paperi, kartonki, muovi, kumi), Painovärit (ml. hiilimusta), Kosmetiikkatuotteet ja kosmetiikan raaka-aineet, Voitelurasvat ja -öljyt, valkoöljy ja muut vastaavat elintarviketeollisuuden kemikaalit. Tulokset raportoidaan MOSH/POSH- ja MOAH-fraktioiden pitoisuuksina, ryhmiteltynä aineiden hiiliatomien lukumäärän perusteella. Raportoidut fraktiot on lueteltu alla olevassa taulukossa: MOSH/POSH (C10-C50), kok. MOAH (C10-C50), kok. MOSH/POSH (≥C10-≤C16) MOAH (≥C10-≤C16) MOSH/POSH (>C16-≤C20) MOAH (>C16-≤C25) MOSH/POSH (>C20-≤C25) MOAH (>C25-≤C35) MOSH/POSH (>C25-≤C35) MOAH (>C35-≤C50) MOSH/POSH (>C35-≤C40) MOSH/POSH (>C40-≤C50) Jos näytteessä on suuria määriä MOSH-, POSH- tai PAO-yhdisteitä (polyalfaolefiinit), niiden arvioidut määrät tulee ilmoittaa ennen näytteiden lähettämistä. Määritysraja on korkeampi näytteissä, joissa on korkea MOSH-, POSH- tai PAO-pitoisuus laimennuksen vuoksi. Lisäksi käyttöturvallisuustiedote (KTT) tulee toimittaa näytteiden mukana.

ASTM F1249 -standardin mukainen WVTR-mittaus paperin tai kartongin vesihöyryn läpäisevyyden määrittämiseen. Testi sisältää kolme rinnakkaista mittausta tulosten luotettavuuden takaamiseksi. Tulokset esitetään yksikössä g/m2/vrk. Ilmoitathan tilauksen yhteydessä toivotun testilämpötilan (15 - 55°C) sekä suhteellisen kosteuden (35 - 90 %). Mittaus soveltuu materiaaleille, joiden WVTR-arvo on 0,001 ja 1 000 g/m2/vrk välillä.

Epikloorihydriini on erittäin reaktiivinen ja elektrofiilinen yhdiste, jota käytetään glyserolin, muovien, epoksiliimojen ja -hartsien, epoksilaimennusaineiden ja elastomeerien valmistuksessa. Yhdiste on sisällytetty BfR XXXVI:n sallittujen aineosien luetteloon. Epikloorihydriinin hydrolyysituotteisiin päätee ko. suosituksessa seuraavat ehdot: 1,3-dikloori-2-propanolia [1,3-DCP, CAS 96-23-1] ei saa olla havaittavissa valmiin tuotteen vesiuutteesta (toteamisraja 2 µg/l). , 3-monokloori-1,2-propaanidiolin [3-MCPD, CAS 96-24-2] siirtymisen valmiiden tuotteiden vesiuutteeseen on oltava niin vähän kuin teknisesti on mahdollista, rajaa 12 µg/l ei saa missään tapauksessa ylittää..

Mineraaliöljyhiilivetyjen (MOH), kuten tyydyttyneet mineraaliöljyhiilivedyt (MOSH) yhdessä polyolefiinioligomeeristen hiilivetyjen (POSH) ja aromaattisten mineraaliöljyhiilivetyjen (MOAH) kanssa, ominaisiirtymä ruokasimulanttiin. Analyysi on mahdollinen seuraavilla ruokasimulanteilla: 10%, 20%, 50%, 95% etanoli, 3% etikkahappo, iso-oktaani, oliiviöljy ja Tenax. Hinta kattaa testauksen yhdellä simulantilla. Tulokset raportoidaan MOSH/POSH- ja MOAH-fraktioiden pitoisuuksina, ryhmiteltynä aineiden hiiliatomien lukumäärän perusteella. Raportoidut fraktiot on lueteltu alla olevassa taulukossa: MOSH/POSH (C10-C50), kok. MOAH (C10-C50), kok. MOSH/POSH (≥C10-≤C16) MOAH (≥C10-≤C16) MOSH/POSH (>C16-≤C20) MOAH (>C16-≤C25) MOSH/POSH (>C20-≤C25) MOAH (>C25-≤C35) MOSH/POSH (>C25-≤C35) MOAH (>C35-≤C50) MOSH/POSH (>C35-≤C40) MOSH/POSH (>C40-≤C50) POSH-yhdisteitä ei tavallisesti luokitella MOH:iin kuuluviksi, mutta niitä voi esiintyä polyolefiinimuoveissa, kuten polyeteenissä (PE) ja polypropeenissa (PP). MOSH:n ja POSH:n rakenteet ovat hyvin samankaltaiset ja materiaaleista, joissa on polyolefiinikerroksia, on usein mahdotonta erottaa toisistaan MOSH:a ja POSH:a tavanomaisilla analyysimenetelmillä. Tulosten vaatimustenmukaisuus arvioidaan seuraavien lähteiden perusteella: MOSH-fraktio: in-house riskianalyysi POSH-fraktio: Plastics Europe documentation Polyolefin oligomers: research project for risk assessment. MOAH-fraktio: Standing Committee on Plants, Animals, Food and Feed Section Novel Food and Toxicological Safety of the Food Chain 19 October 2022

Orgaanisen kokonaisfluorin (TOF) määritys paperista, muovimateriaaleista ja tekstiileistä. TOF-analyysi antaa tietoa orgaanisten fluoriyhdisteiden kokonaismäärästä. Analyysia voidaan käyttää myös arvioidessa PFAS-yhdisteiden esiintymistä näytteessä, vaikka TOF-menetelmällä ei saadakaan analysoitua yksittäisiä PFAS-yhdisteitä. Saat lisätietoja ja tarjouksen laittamalla meille viestiä alta löytyvällä lomakkeella.

Paperin ja pahvin kierrätettävyyden testaus CEPI:n (Confederation of European Paper Industries) ohjeen mukaan. Käytettävä menetelmä in versio 3, julkaistu helmikuussa 2025. Testi sisältää seuraavat toimenpiteet: Disintegrointi, Suodoksen analyysi, Karkean rejektin (coarse reject) määritys, Sakeus karkean rejektin poiston jälkeen, Arkin adheesiotesti ja visuaalinen arviointi karkean rejektin poiston jälkeen, Hienon rejektin (fine reject) määritys, Arkin adheesiotesti ja visuaalinen arviointi hienon rejektin poiston jälkeen, Tahmaisuuden (macro stickies) määritys, Yleisen kierrätettävyysindeksin laskeminen.

Tätä testiä käytetään arvioimaan elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvien paperien ja kartonkien värinkestävyyttä. Käytettävät simulantit ovat: Oliiviöljy, 3% etikkahappo, Keinotekoinen sylki (emäksinen suolaliuos), Tislattu vesi. Testillä voidaan varmentaa, että ruokapakkauksesta ei siirry ruokaan liian suurta määrää väriaineita.

XPS on semikvantitatiivinen tekniikka, joka mahdollistaa materiaalien pinnan alkuainekoostumuksen määrityksen. Lisäksi menetelmällä voidaan määrittää atomien sitoutumis- ja elektronitilat. XPS on pintaherkkä tekniikka. Tyypillinen tutkimussyvyys on 3-10 nm ja havaitsemisrajat noin 0,1-1 atomiprosenttia. XPS-menetelmällä voidaan tunnistaa alkuaineet litiumista uraaniin (Li-U). Mittaus sisältää alkuainekoostumuksen määrityksen halkaisijaltaan usean sadan mikrometrin kokoiselta alueelta. Tulokset ilmaistaan atomiprosenteissa (at.%). Pyynnöstä mittaus voidaan kohdistaa pienemmälle alueelle. Myös syvyysprofilointi ja atomien sidostilojen määritys ovat mahdollisia. Mittaus toteutetaan yleensä jollain seuraavista laitteista: PHI Genesis, Thermo Fisher ESCALAB 250Xi, PHI Quantum 2000. Mittaukset voidaan suorittaa myös synkrotroni XPS laitteistolla. Pyydä lisätietoja ja hinta-arvio asiatuntijoiltamme.

Mittaus suoritetaan käyttämällä korkearesoluutioista ICP-MS-tekniikkaa (ICP-SFMS), joka pystyy tunnistamaan erittäin alhaiset alkuainepitoisuudet. Mittaus sisältää vain valikoidun alkuaineen tai alkuaineet, jotka tulee valita ennen analyysiä alla olevasta listasta: Ag, Al, As, Au, B, Ba, Be, Bi, Ca, Cd, Ce, Co, Cr, Cs, Cu, Dy, Er, Eu, Fe, Ga, Gd, Ge, Hf, Hg, Ho, Ir, K, La, Lu, Mg, Mn, Mo, Na, Nb, Nd, Ni, P, Pb, Pd, Pr, Pt, Rb, Re, Rh, Ru, S, Sb, Sc, Se, Sm, Sn, Sr, Ta, Tb, Te, Th, Ti, Tl, Tm, U, V, W, Y, Yb, Zn ja Zr. HUOM: Hinta koskee yhden alkuaineen määrittämistä. Hinta seuraavien alkuaineiden määrittämiselle samasta näytteestä on 40 €/alkuaine.

Isotiatsolinonien määritys kuluttajatuotteista. Isotiatsolinonit ovat tyypillisiä säilöntaineita esimerkiksi kosmetiikassa, kemikaaleissa ja painoväreissä. Seuraavat yhdisteet sisältyvät analyysiin: 1,2-bentsisotiatsol-3(2H)-oni eli bentsisotiatsolinoni (BIT, CAS: 2634-33-5), 2-metyyli-2H-isotiatsol-3-oni eli metyyli-isotiatsolinoni (MIT, CAS: 2682-20-4), 5-kloori-2-metyyli-2H-isotiatsol-3-oni eli kloorimetyyli-isotiatsolinoni (CMIT, CAS: 26172-55-4), CMIT/MIT-seos (CAS: 55965-84-9). Isotiatsolinonien pitoisuutta on rajoitettu EU-lainsäädännöllä useissa tuoteryhmissä. Vaatimustenmukaisuutta voidaan arvioida mm. kosmetiikka-asetuksen, leludirektiivin tai elintarvikemuoveja koskevan asetuksen pohjalta.

Cobb-testi mittaa paperiin tai kartonkiin imeytyvän veden määrän pinta-alaa kohden. Mittauksen kesto voidaan valita tapauskohtaisesti. Mittaus kertoo näytteen pinnan hydrofobisuudesta ja se soveltuu esimerkiksi märkälujaliimatuille linereille. Tulos ilmoitetaan näytteeseen absorboituneen veden massana pinta-alaan nähden yksikössä g/m².

Pentakloorifenoli (PCP, CAS 87-86-5) on yhdiste, jota käytetään torjunta- ja puunsuoja-aineena. Tällä analyysillä määritetään pentakloorifenolin pitoisuus paperista ja kartongista. Vaikka menetelmä on suunniteltu elintarvikekontaktipaperille ja -kartongille, se soveltuu yleisesti paperimassan, paperin ja kartongin analysointiin. Suomessa PCP:n käyttö kiellettiin vuonna 2000.

Testillä arvioidaan elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvien paperien ja kartonkien sisältämien fluoresoivien valkaisu- tai väriaineiden (OBA) siirtymistä. Analyysissä käytetään seuraavia elintarvikesimulantteja: Oliiviöljy, 3% etikkahappo, Keinotekoinen sylki (emäksinen suolaliuos), Tislattu vesi. Testi on relevantti paperille ja kartongille, jossa on käytetty optisia kirkasteita (OBA). Lisäksi testi on aiheellinen kierrätyskuitua sisältävälle paperille ja kartongille, erityisesti jos tuotteet on tarkoitettu elintarvikekontaktiin.

Alkyyliketeenidimeeri-hydrofobiliimasta (AKD sizing) peräisin olevien dialkyyliketonien (DAKs) spesifinen migraatio paperista ja kartongista. BfR XXXVI suosituksen mukaan, rajoitus AKD DAK:ien migraatiolle on 5 mg/kg ruokaa tai elintarvikesimulanttia.

Ftalaatit ovat ryhmä kemikaaleja, joita käytetään yleisesti muovinpehmentiminä parantamaan muovien joustavuutta ja kestävyyttä. Niitä myös käytetään (tai on käytetty) lisäaineina muissa tuotteissa, kuten kosmetiikassa. Useita ftalaatteja on tunnistettu hormonitoimintaa häiritseviksi tai lisääntymiselle vaarallisiksi aineiksi. Altistumista ftalaateille voi tapahtua esimerkiksi elintarvikkeista (joihin kemikaalit voivat siirtyä pakkauksista), lasten leluista (suuhun laitettuna) tai vinyylilattian pölystä. Tämä laajennettu 43 muovinpehmentimen analyysipaketti eri matriiseista GC-MS-tekniikalla sisältää seuraavat yhdisteet: Yhdiste Lyhenne CAS-numero Ftaalihappoanhydridi - 85-44-9 Dimetyyliftalaatti DMP 0131-11-3 Dietyyliftalaatti DEP 84-66-2 Etyyli-isobutyyliftalaatti - 94491-96-0 Diallyyliftalaatti DAP 131-17-9 Dipropyyliiftalaatti DPP2 131-16-8 Di-isobutyyliftalaatti DIBP 84-69-5 Dibutyyliftalaatti DBP 84-74-2 Dimetyyliglykooliftalaatti DMEP 117-82-8 Di-isopentyyliftalaatti DIPP 605-50-5 N-pentyyli-isopentyyliftalaatti PIPP 84777-06-0 N-pentyyli-isopentyyliftalaatti - 776297-69-9 Di(2-etoksietyyli)ftalaatti DEEP 605-54-9 Diamyyliiftalaatti DPP 131-18-0 Tri-n-butyyliasetyylisitraatti - 77-90-7 Di-isoheksyyliiftalaatti DMPP 146-50-9; 71850-09-4 Di(n-heksyyli)ftalaatti DNHP 84-75-3 Butyylioktyyliftalaatti BOP 84-78-6 Adipiinihappo, bis(2-etyyliheksyyli)esteri - 103-23-1; Ref.: 31920 Butyylibentyyliiftalaatti BBP 85-68-7 Di(2-etyyliheksyyli)ftalaatti DEHP 117-81-7 Di-n-heksyyliatselaatti - 109-31-9 Disyklododekyyliftalaatti DCHP 84-61-7 Di(n-oktyyli)ftalaatti DNOP 117-84-0 Dioktyylitereftalaatti DOTP 6422-86-2 Dibentyyliiftalaatti DBP2 523-31-9 Bis(2-propyyliheptyyli)ftalaatti - 53306-54-0 Dinonyyliftalaatti DNP 84-76-4 Heksyyli-2-etyyliheksyyliiftalaatti HEHP 75673-16-4 Diundekyyliiftalaatti - 3648-20-2 Bis(4-metyyli-2-pentyyli)ftalaatti - 84-63-9 Difenyyliiftalaatti DPhP 84-62-8 1,2-bentseenidikarboksyylihappo, di-C6-8-haarautunut alkyyliesteri, C7-rikas DIHP 71888-89-6 Diisononyyliftalaatti DINP 28553-12-0; 68515-48-0 Di-isodekyyliftalaatti DIDP 26761-40-0; 68515-49-1 1,2-bentseenidikarboksyylihappo, diheksyyliesteri, haarautunut ja lineaarinen - 68515-50-4 1,2-bentseenidikarboksyylihappo, di-C7-11-haarautuneet ja lineaariset alkyyliesterit DHNUP 68515-42-4 1,2-bentseenidikarboksyylihappo, sekadekyyli-, heksyyli- ja oktyylidiesterit - 68648-93-1 1,2-bentseenidikarboksyylihappo, di-C6-10-alkyyliesterit - 68515-51-5 Di-isooktyyliiftalaatti - 27554-26-3 Bis(6-metyyliheptyyli)ftalaatti - 96507-86-7 1,2-sykloheksaanidikarboksyylihappo, diisononyyliesteri - 166412-78-8; Ref.: 45705 Dibutyyliaipaatti - 105-99-7

Bakteerien ja bakteeri-itiöiden sekä hiivojen ja homeiden pesäkkeitä muodostavien yksiköiden kokonaismäärän määrittäminen kuivamassassa, paperissa ja kartongissa hajottamisen jälkeen.

GC-MS-menetelmällä määritetään 16 PAH-yhdistettä, jotka Yhdysvaltain ympäristönsuojeluvirasto (US EPA) on määrittänyt korkean prioriteetin epäpuhtauksiksi. Määritettävät yhdisteet: naftaleeni, asenaftyleeni, asenafteeni, fluoreeni, fenantreeni, antraseeni, fluoranteeni, pyreeni, bentso[a]antraseeni, kryseeni, bentso[b]fluoranteeni, bentso[k]fluoranteeni, bentso[a]pyreeni, indeno[1,2,3-cd]pyreeni, dibentso[a,h]antraseeni ja bentso[ghi]peryleeni.

Tämä testi noudattaa TAPPI T559 menetelmää. Menetelmällä testataan pinnoitteilla käsitellyn paperin sekä öljyn (organofobinen) että veden (hydrofobinen) hylkimisominaisuuksia. Testi on suunniteltu auttamaan paperinvalmistajia määrittämään, onko pinnankäsittely ollut onnistunut. Testaus suoritetaan levittämällä numeroituja seoksia paperille. Seokset valmistetaan risiiniöljystä, n-heptaanista ja tolueenista TAPPI T559 -standardin mukaisesti. Nämä reagenssit eroavat pintajännityksensä ja viskositeettinsa, tai niiden "aggressiivisuutensa" mukaan, ja ne on numeroitu välillä 1 (vähiten aggressiivinen) ja 12 (eniten aggressiivinen). Pisara testiseosta tiputetaan paperille, ja 15 sekunnin kuluttua pisara pyyhitään pois. Jos paperi tummuu öljystä (eli öljy on tunkeutunut paperiin), testi katsotaan epäonnistuneeksi ja testataan alemman KIT-numeroidun seoksen kanssa. Testissä tunnistetaan korkein numeroitu liuos, joka ei jätä tahraa paperiin. Tämä numero ilmoitetaan sitten paperin "kit-luokitukseksi". Tulos annetaan ensimmäisen KIT-seoksen numerona, joka läpäisee tämän arvioinnin.

PAH-yhdisteiden määritys muovista, kumista, paperista, akrtongista sekä niistä valmistetuista tuotteista (esim. tekstiilit, lelut, pakkausmateriaalit) REACH-asetuksen mukaisesti. Testipaketti sisältää seuraavien aineiden määrityksen: Bentso(a)pyreeni [bentso(def)kryseeni] [CAS: 50-32-8] , Bentso(e)pyreeni [CAS: 192-97-2] , Bentso(a)antraseeni [CAS: 56-55-3] , Chrysene [CAS: 218-01-9] , Bentso(b)fluoranteeni [CAS: 205-99-2] , Bentso(j)fluoranteeni [CAS: 205-82-3] , Bentso(k)fluoranteeni [CAS: 207-08-9], Dibentso(a,h)antraseeni [CAS: 53-70-3].

Glyoksaalia (CAS 107-22-2) voidaan käyttää ristisilloittajana paperi-, kartonki-, pahvi- ja tekstiilituotteissa. Saksalaisen BfR XXXVI -suosituksen mukaan valmiin tuotteen uute ei saa sisältää enempää kuin 1,5 mg glyoksaalia/dm2. Suositus koskee elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin tulevaa paperia ja kartonkia.

Ligniinin tuhkapitoisuuden määritys lämpötilassa 525°C. Tulos ilmoitetaan tuhkan massaprosenttina alkuperäisestä näytteestä suhteessa kuivapainoon.

Glutaraldehydi on biosidi, jota käytetään estämään mikrobien kasvua paperi- ja kartonkipakkauksissa. Sitä saa käyttää elintarvikepakkauksissa BfR XXXVI:n mukaisesti, mutta glutaraldehydiä saa olla enintään 2 mg/kg lopputuotetta.

Paperi- ja kartonkipakkausten kierrätettävyystestaus PTS-RH 021:2012 -menetelmän mukaisesti. Testissä arvioidaan seuraavia ominaisuuksia: Materiaalin hajoaminen ja kierrätettävä osuus, Epäpuhtauksien (esim. muovi, pinnoitteet, liima) määrä, Visuaalinen ulkonäkö. Materiaali luokitellaan joko kierrätettäväksi, osittain kierrätettäväksi tai ei-kierrätettäväksi. PTS-RH 021 -menetelmässä on kaksi kategoriaa sen mukaan, tarvitseeko tuote painovärin poistamisen. Tarjoamme tällä hetkellä testausta ainoastaan kategorian II mukaisesti (pakkausmateriaalit, ei painovärin poistoa).

Polyklisten aromaattisten hiilivetyjen (PAHs) pitoisuus paperissa ja kartongissa. Analyysi tehdään AfPS GS 2019:01 PAK mukaisesti. Testipaketti sisältää seuraavat 15 PAH-yhdistettä: Naftaleeni [CAS: 91-20-3], Asenafteeni [CAS: 208-96-8], Asenafteeni [CAS: 83-32-9], Fluoreeni [CAS: 86-73-7], Fenantreeni [CAS: 85-01-8], Antraseeni [CAS: 120-12-7], Fluoranteeni [CAS: 206-44-0], Pyrene [CAS: 129-00-0], Bentso(a)antraseeni [CAS: 56-55-3], Kryseeni [CAS: 218-01-9], Bentso(b)fluoranteeni [CAS: 205-99-2], Bentso(k)fluoranteeni [CAS: 207-08-9], Bentso(j)fluoranteeni [CAS: 205-82-3], Bentso(e)pyreeni [CAS: 192-97-2], Bentso(a)pyreeni [bentso(def)kryseeni] [CAS: 50-32-8], Indeno(1,2,3-cd)pyreeni [CAS: 193-39-5], Dibentso(a,h)antraseeni [CAS: 53-70-3], Bentso(g,h,i)peryleeni [CAS: 191-24-2].

Tekstiilien vesihöyryn läpäisevyyttä käytetään tekstiilien hengittävyyden arvioimiseen. Testissä mitataan kankaan läpi kulkeutuvan vesihöyryn määrä yksikössä g/m²/vuorokausi. Standardiolosuhteet testaukselle ovat 20 °C lämpötila ja 65 % suhteellinen kosteus.

Bisfenoli S:n pitoisuuden ja vapautumisen määritys erityyppisistä tuotteista, kuten: Muovista, elastomeereistä ja kumista valmistetut kulutustuotteet, Elintarvikepakkaukset (muovi, paperi, monimateriaali). Uutto on mahdollista useilla eri tekniikoilla, mukaan lukien: Uutto soveltuvalla liuottimella, Kylmävesiuutto (EN 645), kuumavesiuutto (EN 647) tai liuotinuutto (EN 15519) kierrätyskuituja sisältävistä pakkauksista Saksan BfR:n kansallisen suosituksen n:o XXXVI vaatimustenmukaisuuden arviointiin..

Isosyanaatteja käytetään monomeereinä liimoissa ja polyuretaanimuoveissa. Elintarvikekontaktimateriaaleissa sallitut isosyanaatit kuuluvat ryhmärajoitukseen (17) komission asetuksessa (EU) N:o 10/2011. Näille aineille on asetettu ryhmärajoitus sekä ominaissiirtymälle (ei saa havaita; 0,01 mg/kg elintarviketta) että jäämäpitoisuudelle (1 mg/kg, ilmaistuna isosyanaattiryhmänä). Tällä testipaketilla testataan taulukossa lueteltujen isosyanaattien jäämäpitoisuutta. Yhdiste CAS N:o FCM N:o 2,4-tolueenidi-isosyanaatti 584-84-9 354 2,6-tolueenidi-isosyanaatti 91-08-7 167 Difenyylimetaani-4,4’-di-isosyanaatti 101-68-8 198 Heksametyleenidi-isosyanaatti 822-06-0 372 Matalan määritysrajan vuoksi menetelmä toimii myös ominaissiirtymätestin korvikkeena (oletuksena 100 %:n siirtymä), jos esine tai materiaali ei ole poikkeuksellisen paksu (> 30 g/dm2). Aromaattiset isosyanaatit reagoivat veden kanssa muodostaen (mahdollisesti) syöpää aiheuttavia primäärisiä aromaattisia amiineja, joiden ominaissiirtymä voidaan määrittää erillisellä testillä.

Menetelmällä mitataan sinisen valon reflektanssia paperista tai kartongista ISO 2470-1 -standardin mukaisesti. Testi soveltuu vain valkoisille tai lähes valkoisille materiaaleille.

Polykloorattujen bifenyylien määritys paperista ja kartongista. Testipaketti sisältää seuraavien yhdisteiden määrityksen: PCB 18, PCB 28, PCB 52, PCB 101, PCB 138, PCB 153, PCB 180.

Menetelmä mittaa aaltopahvin taivutusjäykkyyden nelipistemittauksella. Testiä käytetään määrittämään pahvin jäykkyys, joka on tärkeä ominaisuus lopputuotteiden mekaanisen keston kannalta. Testin tuloksena saat tiedon aaltopahvinäytteen kone- ja poikkisuuntaisesta taivutusjäykkyydestä.

Tällä menetelmällä voidaan määrittää hiilidoksidin läpäisynopeus yksi- tai monikerroksisten kalvojen läpi infrapunadetektorilla. Mittauksen tulosta voidaan hyödyntää esimerkiksi ruokapakkausten tutkimisessa. Mittaus suoritetaan kahdella rinnakkaismittauksella. Mittausolosuhteet ovat testin aikana 23 °C ja 0 % suhteellinen kosteus.

Tällä menetelmällä määritetään matalan neliömassan paperin tai kartongin repäisylujuus Elmendorf-menetelmällä. Testissä koekappaleeseen tehdään alustava viilto, jota revitään tietyn matkan verran heilurin avulla. Samalla mitataan näytteen repäisyyn tarvittava työ, sekä lasketaan keskimääräinen repäisyvoima. Tulos ilmoitetaan newtoneina (N). Hinta sisältää mittauksen sekä kone- että poikkisuunnassa.

Ilmanläpäisy on tärkeä ominaisuus joillekin paperilaaduille, kuten teollisesti täytettäville paperipusseille. Measurlabs tarjoaa ilmanläpäisymittauksia Bendtsen- ja Gurley-menetelmillä. Bendtsen-menetelmä (ISO 5636-3) sopii papereille, joiden läpäisy on 0,35 µm/(Pa*s) - 15 µm/(Pa*s). Testi ei sovellu karkeapintaisille papereille, joita ei voida kiinnittää kunnolla laitteeseen. Tulos ilmaistaan yksikkönä ml/min, joka ilmaisee keskimääräisen ilman määrän, joka kulkee materiaalin läpi minuutissa korotetussa paineessa. Gurley-menetelmä (ISO 5636-5) on tarkoitettu papereille, joiden läpäisy on välillä 0,1 µm/(Pa*s) - 100 µm/(Pa*s). Testiä voidaan käyttää myös paperin ja kartongin ilmanvastuksen määrittämiseen. Testissä mitataan sekunneissa se aika, joka kuluu tietyn ilmamäärän kulkeutumiseen paperin läpi tietyssä paineessa.

Paperin tai kartongin sileyttä voidaan mitata usealla eri menetelmällä. Saatavilla olevat testimenetelmät ovat: - Bendtsen-karheus (ISO 8791-2) - joka soveltuu lähes kaikille papereille ja kartongeille, pois lukien paljon ilmaa läpäisevät laadut. - Print-surf-menetelmä (PPS, ISO 8791-4) - joka soveltuu kaikille paperi- ja kartonkilaaduille, joihin voidaan luoda ilmatiivis sinetti laitteen leuoilla. - Bekk-menetelmä (sileys, ISO 5627), joka soveltuu erityisen hyvin sileille papereille ja kartongeille. Testihinta pitää sisällään karheuden/sileyden mittauksen yhdellä edellä mainituista menetelmistä. Ilmoitathan tilausta tehdessäsi, millä menetelmällä toivot mittaukset tehtävän.

Tällä ISO 2471 -standardin mukaisella menetelmällä määritetään paperin opasiteetti sen diffuusiheijastuskyvyn perusteella. Mittausta voidaan käyttää fluoresoivia valkaisuaineita sisältävien paperien tai kartonkien opasiteetin määrittämiseen. Menetelmää ei kuitenkaan voida soveltaa värillisiin papereihin tai kartonkeihin, jotka sisältävät fluoresoivia väriaineita tai pigmenttejä.

Paperin ja kartongin rasvankestävyyttä arvioidaan määrittämällä aika, joka kuluu simuloidun rasvan (palmuöljyn) kulkeutumiseen paperin, kuten elintarvikekartongin tai rasvankestävän arkin läpi. Testi soveltuu myös paperille ja kartongille, jotka on sisä- tai pintaliimattu organofobisilla materiaaleilla tai tehty rasvankestäviksi muovipinnoitteella.

Paperin tai kartongin vetolujuustestissä mitataan näytteen vetolujuus kone- (MD) ja poikkisuunnassa (CD) standardinmukaisesti. Testillä saadaan tieto paperin vetolujuudesta ja venymästä.

CMR 1A- tai 1B-luokiteltujen primääristen aromaattisten amiinien (PAA) siirtymän testaus asetuksen (EY) N:o 1272/2008 mukaisesti. PAA-yhdisteiden uutto suoritetaan joko kylmällä vedellä (EN 645) tai kuumalla vedellä (EN 647). Testaus on olennainen tai välttämätön tuotteille, jotka sisältävät mm. polyuretaanipohjaisia liistausaineita, kierrätyskuituja, atsoväriaineita. Nykyisten määräysten mukaisesti havaitsemisraja on 0,002 mg/kg yksittäisille aromaattisille amiineille; PAA-yhdisteiden summan havaitsemisraja on 0,01 mg/kg.

2,6-di-isopropyylinaftaleenin (CAS: 24157-81-1, DIPN) pitoisuus paperissa ja kartongissa. DIPN:n esiintyminen on tyypillistä kierrätyskuitua sisältävissä materiaaleissa. Saksan BfR:n ohjeistuksen XXXVI mukaisesti DIPN-pitoisuuden kierrätyskuitua sisältävissä paperisissa ja kartonkisissa kontaktimateriaaleissa tulee olla niin matala kuin on teknisesti mahdollista.

Standardin ISO 9184-3 mukaisella Herzberg-testillä määritetään paperien ja kartonkien pääkuidun pitoisuus. Kokeessa käytetään kylläistä sinkkikloridin, jodin ja kaliumjodidin liuosta paperin värjäämiseen. Liuos vaikuttaa eri kuituihin eri tavalla, joten sitä voidaan käyttää mekaanisten, kemiallisten ja puolikemiallisten massojen, regeneroitujen selluloosakuitujen sekä synteettisten kuitujen laadulliseen ja määrälliseen analysointiin paperista ja kartongista.

Mittauksessa käytetään pyramidin muotoista puhkaisukärkeä. Puhkaisun aikana yhdistyy materiaalin vetolujuus, puristuslujuus, taivutuslujuus ja leikkausvoimat. Tulos ilmoitetaan energiana, joka kuluu näytteen puhkaisuun.

Tiettyjen atsoväreistä johdettujen aromaattisten amiinien määritys standardin EN 14362-1 mukaan.

Analyysipaketti sisältää seuraavien bisfenolien määrityksen: bisfenoli A (BPA) [CAS: 80-05-7], bisfenoli B (BPS) [CAS: 77-40-7], bisfenoli F (BPF) [CAS: 620-92-8], bisfenoli S (BPS) [CAS: 80-09-1], bisfenoli AF (BPAF) [CAS: 1478-61-1]. Testipaketti soveltuu esimerkiksi seuraaviin käyttötarkoituksiin: Kosmetiikkapakkauksiin tarkoitetun kierrätetyn PE:n, PP:n ja LDPE:n analysointiin CosPaToxin ohjeiden mukaisesti, Muovista tai paperista valmistetun kontaktimateriaalin vaatimustenmukaisuuden arviointiin (perustuen migraatiomallinnukseen).. Jos tuloksia aiotaan soveltaa elintarvikekontaktimateriaalien vaatimustenmukaisuuden arviointiin, voimme toteuttaa analyysin matalammalla määritysrajalla (LOQ 0,05 mg/kg). Kerrothan käyttötarkoituksen tarjouspyynnön yhteydessä.

Cobb–Unger-testillä mitataan paperin tai kartongin öljyabsorptiota. Testistä saatua tulosta voidaan käyttää arvioimaan tuotteen sopivuutta esimerkiksi rasvaisten ruokien pakkaamiseen. Testissä risiiniöljyä asetetaan näytteen pinnalle L&W Cobb -laitteella ja määritellyn ajanjakson jälkeen mitataan näytteeseen imeytyneen öljyn määrä yksikössä gramma per kuutiometri (g / m²).

SCT (short span compression test) on yksi yleisimmin käytetyistä tekniikoista paperin ja kartongin puristuslujuuden arviointiin. Mittauksen tuloksena saadaan näytteen kone- (MD) ja poikkisuuntainen (CD) SCT-lukema standardin mukaisissa olosuhteissa (23 °C/50 % RH).

Syklosiloksaanit eli rengasrakenteiset siloksaanit ovat ensisijaisia rakenneosia siloksaani-polymeereille ja siten myös silikonikumille. Tästä johtuen syklosiloksaaneja voi jäädä silikoniesineisiin valmistusprosessin jääminä. Useita syklosiloksaaneja (D4, D5, D6; katso taulukko alla) on pidetty haitallisina ympäristölle ja ihmisten terveydelle. Nämä kolme ainetta on lisätty REACH-asetuksen erityistä huolta aiheuttavien aineiden kandidaattiluetteloon (SVHC). Yhdiste CAS N:o Lyhenne Oktametyylisyklotetrasiloksaani 556-67-2 D4 Dekametyylisyklopentasiloksaani 541-02-6 D5 Dodekametyylisykloheksasiloksaani 540-97-6 D6 Jotta rasvaa hylkivälle paperille olisi mahdollista saada Joutsenmerkki, ei silikonipinnoitteen syklosiloksaanien pitoisuus saa olla yli 400 ppm yksittäistä ainetta kohden tai 1000 ppm aineiden D4, D5 ja D6 summan osalta. Ylempänä listattujen yhdisteiden lisäksi analyysissä määritetään syklosiloksaanien D3, D7 ja D8 pitoisuudet.

Tämä analyysi sisältää dioksiinien ja furaanien (PCDD/F) määrityksen pakkauksista (esim. elintarvike- ja kosmetiikkapakkaukset) sekä niiden raaka-aineista. Testi soveltuu paperia, muovia ja/tai kumia sisältäville materiaaleille. Dioksiinit ja furaanit ovat klooria sisältäviä kemikaaleja, joita pidetään biokertyvinä, pysyvinä orgaanisina yhdisteinä (POP), jotka voivat olla myrkyllisiä jopa pieninä annoksina. Vaikka pitoisuusrajoituksia on asetettu pääasiassa elintarvikkeille ja rehuille, erityisesti kierrätetyistä materiaaleista valmistetut pakkausmateriaalit voivat olla epäsuoran altistuksen lähde, riippuen raaka-aineen laadusta ja puhdistusprosessien tehokkuudesta. Testipaketti sisältää seuraavien yhdisteiden määrityksen: Dibentso-p-dioksiinit (PCDD-aineet) Polyklooratut dibentsofuraanit (PCDF-aineet) 2,3,7,8-TCDD. 2,3,7,8-TCDF. 1,2,3,7,8-PeCDD. 1,2,3,7,8-PeCDF. 1,2,3,4,7,8-HxCDD. 2,3,4,7,8-PeCDF. 1,2,3,6,7,8-HxCDD. 1,2,3,4,7,8-HxCDF. 1,2,3,7,8,9-HxCDD. 1,2,3,6,7,8-HxCDF. 1,2,3,4,6,7,8-HpCDD. 1,2,3,7,8,9-HxCDF. OCDD. 2,3,4,6,7,8-HxCDF. 1,2,3,4,6,7,8-HpCDF. 1,2,3,4,7,8,9-HpCDF. OCDF. Testipaketti soveltuu mm. seuraaviin tarkoituksiin: Kosmetiikkapakkauksiin tarkoitetun kierrätetyn PE:n, PP:n ja LDPE:n analysointi CosPaToxin ohjeiden mukaisesti, Paperista valmistetun kontaktimateriaalin vaatimustenmukaisuuden arviointi Temanord 2008:515 -ohjeiden mukaisesti (vaatimus koskee kloorilla valkaistua paperia).

Haihtuvien orgaanisten yhdisteiden (VOC) seulonta paperista, kartongista ja muovista. Menetelmällä voidaan analysoida haihtuvien aineiden jäämiä esim. painetuista pakkauksista. Kierrätysprosessin tehokkuuden arvioimiseksi (esim. rPET) suosittelemme laajempaa testipakettia. Tämä testipaketti sisältää seuraavien aineiden määrityksen: Yhdiste CAS No Metyylipropyleeniglykoli (1-metoksi-2-propanoli) 107-98-2 Butyyliglykoli (2-butoksietanoli) 111-76-2 Etyyliglykoli (2-etoksietanoli) 110-80-5 Etyyliglykoliasetaatti (2-etoksietyyliasetaatti) 111-15-9 Metyyliglykoli (2-metoksietanoli) 109-86-4 Metyyliglykoliasetaatti (2-metoksietanoliasetaatti) 110-49-6 3-etoksi-1-propanoli 111-35-3 Asetyyliasetoni 123-54-6 Asetoni 67-64-1 Etanoli 64-17-5 Isobutanoli 201-148-0 2-propanoli, isopropanoli (IPA) 67-63-0 Metanoli 67-56-1 1-butanoli 71-36-3 1-propanoli 71-23-8 Bentseeni 71-43-2 Sykloheksaani 110-82-7 Etyylibentseeni 100-41-4 Etyyliasetaatti 141-78-6 Isobutyyliasetaatti 110-19-0 Isopropyyliasetaatti 108-21-4 Iso-oktaani 540-84-1 2-butanoni, metyylietyyliketoni (MEK) 78-93-3 Metyyli-isobutyyliketoni (MIBK) 108-10-1 Metyyliasetaatti 79-20-9 Tolueeni 108-88-3 Trikloorietyleeni 79-01-6 Ksyleeni 1330-20-7 n-Butyyliasetaatti 123-86-4 n-Heptaani 142-82-5 n-Heksaani 110-54-3 n-Oktaani 111-65-9 n-Propyyliasetaatti 109-60-4

Testipaketti sisältää yleisimmät testit, joita kertakäyttöisille muovisille elintarvikekontaktimateriaaleille tulee asetusten (EU) 10/2011 ja (EC) 1935/2004 (artikla 3) mukaan suorittaa. Testipakettiiin kuuluvat seuraavat analyysit: Kokonaismigraatio kaikille ruokatyypeille (simulantit A, B, D2), Aistinvarainen testaus (haju ja maku) standardin DIN 10955 mukaan, Ammonium-ionin ja asetuksen EU 10/2011 liitteessä II mainittujen alkuaineiden spesifinen migraatio, Tahattomasti lisättyjen yhdisteiden (NIAS) spesifinen migraatio simulanttiin D2e (95% etanoli) GC-MS kartoitus-analyysin kanssa. Tarpeen vaatiessa testipakettia voidaan täydentää lisätesteillä tai muilla testipaketeilla, kuten: Spesifisillä migraatiotesteillä (SML-yhdisteet), Primääristen aromaattisten amiinien (PAA) spesifisellä migraatiolla, Laajennetulla tahattomasti lisättyjen aineiden (NIAS) kartoituksella.

Scott bond -menetelmällä mitataan paperin tai kartongin sidoslujuutta eli sitä, miten paljon energiaa materiaalin rakenteen hajottaminen vaatii. Testi suoritetaan kohdistamalla näytekappaleeseen heiluri-isku valitulla massalla ja nopeudella.

Tällä testillä mitataan happoon liukenemattoman tuhkan määrä paperi-, kartonki- tai massanäytteistä. Testaus suoritetaan ISO 776 -standardin mukaisesti.

Menetelmällä mitataan aaltopahvin ja lainerin välisen liimasidoksen vahvuutta. Testi voidaan pyynnöstä tehdä myös kaksi- tai kolmikerroksiselle aaltopahville.

Augerin elektronispektroskopia (AES) on yleinen menetelmä kiinteiden pintojen analysointiin. AES-mittauksen avulla voidaan selvittää näytteen alkuainekoostumus pinnalta ja eri syvyyksistä sekä tuottaa pintakuvia erityyppisistä sähköä johtavista ja puolijohtavista materiaaleista.

Tätä ISO 3038 -standardin mukaista testiä käytetään aaltopahvin liimasidoksen lujuuden arvioimiseen sen jälkeen, kun se on upotettu veteen. Testi on hyödyllinen erityisesti arvioitaessa pahvin soveltuvuutta käyttötarkoituksiin, joissa tuotteelta vaaditaan hyvää kestävyyttä kosteissa olosuhteissa.

Tätä ISO 2244 -standardin mukaista testiä voidaan käyttää pystysuoran isku vaikutuksen määrittämiseen, kun isku kohdistuu täytetyn kuljetuspakkauksen vaakasuoraan reunaan. Pakkaus asetetaan vaunun päälle, joka rullataan iskulaitetta vasten. Testi voidaan suorittaa yhtenä testinä tai sarjana iskutestejä, jolloin arvioidaan pakkauksen kykyä toimia ympäristössä, jossa on vaakasuoran iskun vaara.

Fotoinitiaattorit (valokäynnisteet, valoinitiataattorit) ovat aineita, joita lisätään painomusteisiin, koska ne käynnistävät kuivumisprosessin UV-valolle altistuessaan. Valokäynnisteet ovat myös mahdollinen kontaminantti kierrätyskuiduissa. Materiaalien vaatimustenmukaisuutta voidaan arvioida seuraavien määräysten/suositusten mukaisesti: Saksan BfR XXXVI, Ranskan DGCCRF Fiche MCDA nro 4 (V02 – 01-01-2019), Sveitsin kulutustavaroita koskeva asetus nro 817.023.21, liite 10 . Testipaketti sisältää seuraavien yhdisteiden määrityksen Fenyylibis(2,4,6-trimetyylibentsoyyli)fosfiinioksidi [CAS: 162881-26-7], 2-bentsyyli-2-(dimetyyliamino)-4'-morfolinobutyrofenoni [CAS: 119313-12-1], Irgacure 127 [CAS: 474510-57-1], Metyyli-2-bentsoyylibentsoaatti [CAS: 606-28-0], Irgacure 2959 [CAS: 106797-53-9], 2,4-dietyyli-9H-tioksanteen-9-oni (DETX) [CAS: 82799-44-8], 2-karboksibentsofenoni [CAS: 85-52-9], Esacure ONE [CAS: 163702-01-0], 2,2-dimetoksi-2-fenyyliasetofenoni [CAS: 24650-42-8], 2-metyyli-1-(4-metyylitiofenyyli)-2-morfolinopropan-1-oni [CAS: 71868-10-5], Padimate A [CAS: 21245-01-2], Etyyli-4-(dimetyyliamino)bentsoaatti [CAS: 10287-53-3], 2-etyyliheksyyli-4-(dimetyyliamino)bentsoaatti [CAS: 21245-02-3], 4-fenyylibentsofenoni [CAS: 2128-93-0], Bentsofenoni [CAS: 119-61-9], Difenyyli(2,4,6-trimetyylibentsoyyli)fosfiinioksidi [CAS: 75980-60-8], Esacure 1001 M [CAS: 272460-97-6], Esacure A 198 [CAS: 925246-00-0], 1-kloori-4-propoksi-9H-tioksanteen-9-oni (CPTX) [CAS: 142770-42-1], 2-hydroksi-2-metyylipropiofenoni [CAS: 7473-98-5], 4,4'-bis(dietyyliamino)bentsofenoni (DEAB) [CAS: 90-93-7], 4,4'-bis(dimetyyliamino)bentsofenoni (Michlerin ketoni) [CAS: 90-94-8], 4-hydroksibentsofenoni [CAS: 1137-42-4], 4-hydroksimetyylibentsofenoni, 4-metoksibentsofenoni [CAS: 611-94-9], 2,4,6-trimetyylibentsofenoni [CAS: 954-16-5], Metyylibentsofenoni-isomeerien summa.

Antrakinoni on sellun valmistusprosesseissa käytettävä lisäaine. BfR XXXVI:n mukaan antrakinonin käyttöä raaka-aineen lisäaineena ei enää suositella.

Concora-menetelmää käytetään aallotuskartongin puristuskestävyyden määrittämiseen sen jälkeen, kun se on aallotettu A-uurteen geometriaan aallotuslaitteella. Tämä testi sopii kaikille aallotuskartongeille.

Testipaketti kertakäyttöisten nitriilikäsineiden elintarvikekontaktiin soveltuvuuden arviointiin Saksan BfR:n suosituksen XXI/1 "Commodities based on natural and synthetic rubber in contact with food (as of 01.09.2024)" ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1935/2004 mukaisesti. Testipaketti kattaa nitriilikumin yleisvaatimukset sekä nitriilikumin monomeerien (akrylonitriili ja 1,3-butadieeni) ainekohtaisen siirtymän määrityksen. Paketin kattamat määritykset sekä testimenelmät ja sovellettavat vaatimumkset löytyvät alla olevasta taulukosta: Määritys Simulantit Menetelmä Vaatimukset Aineiden kokonaissiirtymä 10 % etanoli, 3 % etikkahappo, oliiviöljy EN 1186-1, -2, -3 ≤ 10 mg/dm2 Aistinvarainen määritys Vesi DIN 10955 Ei hajun tai maun siirtymää Sinkin kokonaissiirtymä 3% etikkahappo Sisäinen ICP-MS-määritys ≤ 25 mg/kg Alumiinin kokonaissiirtymä 3% etikkahappo Sisäinen ICP-MS-määritys ≤ 1 mg/kg Lyijyn kokonaissiirtymä 3% etikkahappo Sisäinen ICP-MS-määritys ≤ 0.01 mg/kg Uuttuvat primääriset aromaattiset amiinit 3% etikkahappo Sisäinen LC-MS/MS-määritys ≤ 0.002 mg/l uutetta Formaldehydin kokonaissiirtymä 3% etikkahappo Sisäinen määritys ≤ 6 mg/kg Butadieenin ominaissiirtymä Oliiviöljy Sisäinen GC-MS/FID-määritys ≤ 0.01 mg/kg Akrylonitriilin ominaissiirtymä 10 % etanoli, 3 % etikkahappo, oliiviöljy Sisäinen GC-MS/FID-määritys ≤ 0.01 mg/kg Lisämaksusta analyysipakettia voidaan täydentää seuraavilla analyyseillä: Värinkesto, N-nitrosoamiinien vapautuminen, Sekundaaristen alifaattisten amiinien vapautuminen, Antimikrobisten ainesosien siirtymä (EN 1104).

Paperi- ja kartonkipakkausten kierrätettävyystestaus Aticelca 501:2023 -menetelmän mukaisesti. Menetelmä perustuu italialaiseen UNI 11743: 2019 -standardiin. Testissä arvioidaan seuraavia ominaisuuksia: Materiaalin hajoaminen ja kierrätettävä osuus, Epäpuhtauksien (esim. muovi, pinnoitteet, liima) määrä, Visuaalinen ulkonäkö. Materiaali luokitellaan asteikolla A+, A, B, C sen kierrätettävyyden perusteella. A+ tarkoittaa erittäin hyvin kierrätettävää materiaalia, kun taas C viittaa heikosti kierrätettävään tuotteeseen. Materiaali voidaan myös todeta ei-kierrätyskelpoiseksi paperin kanssa.

Menetelmä mittaa paperin tai kartongin vaaleutta CIE D65 päivänvalostandardilla. Mittauksella saadaan tieto näytteen reflektanssista koko näkyvän valon alueella (VIS). Menetelmä ei sovellu värillisille näytteille, joissa on käytetty fluoresoivia väriaineita.

Tällä testillä arvioidaan paperin ja kartongin puristuslujuutta rengasmenetelmällä. Testi on erityisen hyödyllinen, kun arvioidaan kuitulevystä valmistettujen kuljetuskonttien soveltuvuutta tehtäväänsä.

Lämpötilan, kemiallisten reaktioiden ja säteilyn vaikutuksesta valkoisista tai värittömistä materiaaleista kuten taidemateriaaleista, paperista tai maaleista voi tulla keltaisia. Keltaisuusluku ilmaisee näytteen keltaisuuden arvon muutosta yhdestä tai useammasta edellä mainituista syistä. Tätä menetelmää käytetään kuvaamaan lähes valkoisten tai lähes värittömien materiaalien kellastumista. Näytteen keltaisuusluku lasketaan vakioväriarvoista A,Y ja Z. Näiden näytteen standardiarvojen mittaamiseen käytetään värinmittauslaitetta.

Tämä testi arvioi elintarvikkeista usein löytyvien rasvojen ja öljyjen tunkeutumista paperi- tai kartonkinäytteeseen antaen arviota tuotteen rasvankestosta. Testin avulla voidaan arvioida ja vertailla rasvankestävien paperien ja käärepaperien sopivuutta käyttöön, jossa tuote voi olla kosketuksissa öljyjen ja rasvojen kanssa. Testi ei kuitenkaan sovellu arvioimaan pakkausmateriaaleja, jotka on tarkoitettu sisältämään öljyjä tai rasvoja.

Tätä testiä käytetään paperien ja kartonkien taittumiskestävyyden määrittämiseen. Testissä kapea paperinauha taitetaan standardisoidusti eteen- ja taaksepäin, ja testia jatketaan kunnes näyte murtuu.

Kappaluku kuvaa näytteen ligniinipitoisuutta tai valkaisevuutta. Tällä testillä kappaluku määritetään ISO 302 -standardin mukaisesti. Mittaus soveltuu kaikenlaisille kemiallisille ja puolikemiallisille massoille, joiden kappaluku sijoittuu välille 1-100. Massoille, joiden kappaluku on suurempi, suositellaan käytettäväksi ISO 3260 -menetelmää.

Testipaketti elintarvikkeen kanssa kosketuksiin tulevalle pinnoitetulle ja pinnoittamattomalle puulle. Koska puusta valmistetuille kontaktimateriaaleille ei ole harmonisoitua EU-lainsäädäntöä, vaatimustenmukaisuutta arvioidaan jäsenmaiden kansallisen lainsäädännön pohjalta. Tämä testipaketti perustuu Ranskan kansalliseen ohjeeseen Note d'information n° 2012-93 ja sisältää seuraavat analyysit: Parametri Testimenetelmä tai -standardi Uutto- tai määritysmenetelmä Hajun ja maun siirtymä ruokaan DIN 10955 Vesiuutto tai kontakti mallielintarvikkeen kanssa Raskasmetallit puun vesiuutteesta (Pb, Cd, Hg) ICP-MS Kylmä- tai kuumavesiuutto (EN 645 / EN 647) Formaldehydi vesiuutteesta EN 1541 Kylmä- tai kuumavesiuutto (EN 645 / EN 647) Polyklooratut bifenyylit (PCB28, PCB52, PCB101, PCB118, PCB153, PCB180) GC-MS Sisäinen menetelmä Pentaklorofenolin (PCP) pitoisuus GC-MS CEN/TR 14823 Jos puuta on käsitelty sienitautien vastaisilla aineilla, yllä mainittujen testien lisäksi suositellaan torjunta-aineiden ja sienitautien vastaisten aineiden seulontatestiä (715 aineen analyysi; saatavana lisämaksusta 298 EUR). Useimmissa tapauksissa tämä testipaketti on riittävä elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin tulevan pinnoittamattoman puun vaatimustenmukaisuuden toteamiseen. Jos puuta on lakattu, maalattu tai liimattu, on mahdollista, että vaatimustenmukaisuuden toteamiseksi tarvitaan täydentäviä tutkimuksia (esim. primääriset aromaattiset amiinit, mineraaliöljyn MOSH/POSH- ja MOAH-hiilivedyt). Näissä tapauksissa asiantuntijamme auttavat mielellään testisuunnitelman laatimisessa.

Testillä mitataan nopeutta, jolla typpi tai helium läpäisee kalvomaisen materiaalin. Mittaus tehdään kolmelle rinnakkaiselle näytepalalle. Testausolosuhteet (lämpötila, suhteellinen kosteus) voidaan valita käyttökohde huomioiden parhaiten soveltuviksi. Ilmoitathan tilauksen yhteydessä testauslämpötilan (5 °C ja 95 °C välillä), sekä suhteellisen kosteuden (joko 0 % tai 10 % ja 90 % välillä). Myös hapen (O2) ja hiilidioksidin (CO2) läpäisynopeudet voidaan mitata manometrisellä menetelmällä. Näihin määrityksiin on kuitenkin saatavilla myös edullisemmat menetelmät: Hapenläpäisynopeus kalvomaisille materiaaleille, Hiilidioksidin läpäisynopeus kalvomaisille materiaaleille.