Testauspalvelut

SEM-kuvantamisen aikana näytteestä otetaan useita kuvia eri suurennoksilla edustavan otoksen saamiseksi. Resoluutio on huomattavasti korkeampi kuin optisella mikroskoopilla. Lue lisää

Pintojen kuvaaminen pyyhkäisyelektronimikroskoopilla (SEM) ja energiadispersiivisellä röntgenspektroskopialla (EDX, EDS). Tyypillisesti näytteestä otetaan useita kuvia eri suurennoksilla edustavan otoksen saamiseksi. Lue lisää

Ohutkalvonäytteiden Tof-ERDA mittaus soveltuu alkuainekoostumuksen määritykseen ja syvyysprofilointiin. Menetelmällä voidaan havaita kaikki alkuaineet ja vedyn eri isotoopit. Lue lisää

Röntgenheijastuvuuden mittaus eli XRR-analyysi ohutkalvonäytteille. Tuloksena saadaan arvot kalvon tiheydelle (g/cm³), paksuudelle (nm) sekä karheudelle (nm). Jos kalvon paksuus halutaan määrittää, tulee paksuuden olla < 100 nm ja vähintään yhden suuruusluokan … Lue lisää

Ohutkalvonäytteiden analysoiminen röntgendiffraktion (GI-XRD) avulla. Lue lisää

Analyysissa näytteen pinnankarheus (RMS) määritetään atomivoimamikroskoopilla (AFM). Hintaan kuuluu mittaus kolmesta pisteestä. Mittausalueena käytetään 5 x 5 mikrometriä, ellei toisin sovita. Testiraportti sisältää RMS-arvon lisäksi 2D kuvan, 3D … Lue lisää

Poikkileikkeen korkean resoluution TEM-EDX-kuvaus FIB-näytteenvalmistelulla koostuu seuraavista vaiheista: Näytteestä valmistellaan poikkileike kohdennetun ionisuihkun (FIB) avulla. , Poikkileike kuvataan korkean resoluution … Lue lisää

Poikkileikkeiden kuvaaminen korkearesoluutioisella läpäisyelektronimikroskoopilla (HR-TEM). Näyte valmistetaan kohdennetulla ionisuihkulla (FIB). Tuloksena saadaan hyvin tarkkoja … Lue lisää

Näytteen kuvaaminen läpivalaisuelektronimikroskoopilla (TEM). Tyypillisesti näytteestä otetaan useita kuvia eri suurennoksilla edustavan otoksen saamiseksi. Lue lisää

XPS on semikvantitatiivinen tekniikka, joka mahdollistaa materiaalien pinnan alkuainekoostumuksen määrityksen. Lisäksi menetelmällä voidaan määrittää atomien sitoutumis- ja elektronitilat. XPS on pintaherkkä tekniikka. Tyypillinen tutkimussyvyys on 3-10 nm ja havaitsemisrajat noin … Lue lisää

Partikkelikokojakauman (PSD) määritys pyyhkäisyelektronimikroskoopilla (SEM) otetuista kuvista. Menetelmä on optimaalisin partikkeleille, joiden koko on 200 nm - 200 µm välillä. Menetelmässä lasketaan joko partikkelien halkaisija- tai … Lue lisää

Näytteen kuvaaminen läpivalaisuelektronimikroskoopilla (TEM). Lisäksi näytteen alkuainekoostumus tunnistetaan energiadispersiivisellä röntgenspektroskopialla (EDX). Tyypillisesti näytteestä otetaan useita kuvia eri suurennoksilla edustavan otoksen saamiseksi. Lue lisää

Ellipsometria on optinen tekniikka, jolla karakterisoidaan polarisoituneen valon heijastumista näytteen pinnasta. Menetelmällä voidaan määrittää näytteen taitekerroin tai paksuus. Ellipsometriaa käytetään ohutkalvojen ja perusmateriaalien karakterisointiin. Näyte voi olla yksi- … Lue lisää

Analyysin aluksi poikkileikenäyte valmistellaan kohdennetulla ionisäteellä (Focused Ion Beam, FIB). Tämän jälkeen poikkileikkeen pinta kuvataan pyyhkäisyelektronimikroskoopilla (SEM). Lue lisää

Lentoaikaerotteinen sekundäärinen ionimassaspektrometria (ToF-SIMS) on menetelmä, jolla voidaan analysoida kiinteiden materiaalien pintoja. Tekniikalla voidaan määrittää sekä alkuaine- että molekyylikoostumus näytteen pinnasta. Pinta-analyysi yltää < 2 nm syvyyteen. … Lue lisää

Analyysin aikana näytteen pinta kuvannetaan atomivoimamikroskoopilla (AFM). Tyypillisesti näytteestä otetaan topologisia kuvia useasta eri kohdasta. Mittausalue on 5 x 5 mikrometriä, ellei toisin sovita. Lue lisää

Naarmuuntumistesti (nano scratch) ohutkalvonäytteille. Tyypillinen mittaus sisältää valokuvan naarmuuntumisjäljestä sekä critical load -arvojen määrityksen. Lue lisää

BET (Brunauer–Emmett–Teller) -analyysi kiinteiden materiaalien ominaispinta-alan ja huokoskokojakauman määrittämiseen. Lue lisää

Paperin ja kartongin rasvankestävyyttä arvioidaan määrittämällä aika, joka kuluu simuloidun rasvan (palmuöljyn) kulkeutumiseen paperin, kuten elintarvikekartongin tai rasvankestävän arkin läpi. Testi … Lue lisää

Pintaenergian määritys kontaktikulmamittausten avulla. Lue lisää

Poikkileikenäyte valmistellaan jäädytyslohkaisun avulla: ensin näyte jäädytetään nestetypessä (-195 C°), minkä jälkeen jäädytetty näyte halkaistaan kahtia. Murrettu poikkipinta kuvataan pyyhkäisyelektronimikroskoopilla (SEM). … Lue lisää

Analyysi sisältää poikkileikenäytteen valmistelun BIB-tekniikalla (Broad Ion Beam) ja näytteen pinnan kuvantamisen pyyhkäisyelektronimikroskoopilla (SEM). Lue lisää

Alkuainesuhteiden määritys RBS-menetelmällä (Rutherfordin takaisinsirontaspektrometria). Menetelmällä voidaan määrittää myös syvyysprofiili näytteen pinnasta. RBS soveltuu mm. ohutkalvoille, pinnoitteille ja puolijohteille. Tämä tuote on RBS-mittaus … Lue lisää

Alkuainesuhteiden määritys RBS-menetelmällä (Rutherfordin takaisinsirontaspektrometria). Menetelmällä voidaan määrittää myös syvyysprofiili näytteen pinnasta. RBS soveltuu mm. ohutkalvoille, pinnoitteille ja puolijohteille. Tämä tuote on RBS-mittaus … Lue lisää

Sekundääri-ionimassaspektrometria (SIMS) soveltuu erityyppisten kiinteiden materiaalien syvyysprofilointiin.SIMS tunnistaa kaikki alkuaineet, joiden massa on vedyn ja uraanin välissä. Matalan määritysrajan ansiosta menetelmä sopii jopa … Lue lisää

VPD ICP-MS-menetelmällä voidaan havaita häviävän pienet metalliset epäpuhtaudet piikiekkojen ja ohutkalvojen pinnoilta. Analyysi perustuu näytteen pintakerroksen (~2 nm) liuottamiseen, jonka jälkeen metallien pitoisuudet mitataan liuoksesta. Perusanalyysi sisältää seuraavien … Lue lisää

XPS on pintaherkkä tekniikka, jolla voidaan määrittää näytteen alkuainekoostumus ja alkuaineiden kemialliset sidostilat. Mittaussyvyys on tyypillisesti 3-10 nm ja määritysraja 0.1-1 atomiprosenttia. XPS … Lue lisää

Boorin (B) ja fosforin (P) akkreditoitu määritys BPSG-kiekoista. Lue lisää

Kontaktikulman määritys yhdellä nesteellä. Periaatteessa mitä tahansa nestettä voidaan käyttää, jos pinta on soveltuva nesteelle ja nesteen pintajännitys tunnetaan. Lue lisää

Metallipitoisuuksien määritys LA-ICP-MS-tekniikalla. Mittaus sisältää seuraavien alkuaineiden määrityksen: Ag, Al, As, Au, B, Ba, Be, Bi, Br, Ca, Cd, Ce, Co, Cr, Cs, Cu, Dy, Er, Eu Fe, Ga, Gd, Ge, Hf, Hg, Ho, I, In, Ir, K, La, Li, … Lue lisää

Pinnan karheuden tai reunan terävyyden määritys optisella profilometrillä. Lue lisää

Menetelmällä mitataan sinisen valon reflektanssia paperista tai kartongista. Testi soveltuu vain valkoisille tai lähes valkoisille materiaaleille. Lue lisää

Paperin tai kartongin sileyttä voidaan mitata usealla eri menetelmällä. Saatavilla olevat testimenetelmät ovat: - Bendtsen-karheus (ISO 8791-2) - joka soveltuu lähes kaikille papereille ja kartongeille, pois lukien paljon ilmaa läpäisevät … Lue lisää

Tällä menetelmällä määritetään paperin opasiteetti sen diffuusiheijastuskyvyn perusteella. Mittausta voidaan käyttää fluoresoivia valkaisuaineita sisältävien paperien tai kartonkien opasiteetin määrittämiseen. Menetelmää ei kuitenkaan … Lue lisää

Tässä testissä paperin rasvankestävyyttä arvioidaan käyttämällä risiiniöljyn, n-heptaanin ja tolueenin seoksia TAPPI 559 -standardin mukaisesti. Pisara testinestettä tiputetaan paperille ja pyyhitään pois 15 sekunnin … Lue lisää

Analyysiin sisältyy poikkileikkeen valmistelu BIB-tekniikalla, poikkileikkeen pinnan kuvantaminen pyyhkäisyelektronimikroskoopilla (SEM) ja alkuaineiden määritys EDX-tekniikalla. Poikkileikkeen leveys on noin 1 mm. Lue lisää

Testillä mitataan väriä vaihtavien tekstiilien (fotokromaattiset tekstiilit) värinkestoa valoaltistusta vasten. Lue lisää

Kankaan pinnan resistiivisyyden testaus standardinmukaisesti materiaaleille, joita käytetään elektrostaattisilta sytytyspurkauksilta suojautumiseen. Lue lisää

Metallipitoisuuksien määritys LA-ICP-MS-tekniikalla. Standardianalyysi sisältää seuraavien alkuaineiden määrityksen: Ca, Cr, Cu, Co, Er, Fe, Ge, Pb, Mn, Mo, Ni, K, Na, Sn, Ti, Ta, Zn, Bi, Au, Sn, V, Sr ja Y. Tulokset … Lue lisää

Metallipitoisuuden määritys LA-ICP-MS-tekniikalla. Mittaus sisältää yhden alkuaineen määrityksen. Tulokset ilmoitetaan yksikössä ppm (µg / g). Lue lisää

Menetelmällä mitataan alku- ja liukumiskitkakertoimet muovikalvoista, kun niitä liutetaan saman tai toisen materiaalin yli. Tulosta voidaan käyttää esimerksi laadunvarmistukseen. Mittaus sisältää neljä rinnakkaismittausta per näyte. Lue lisää

Ohutkalvonäytteiden röntgendiffraktio (GI-XRD) + röntgenheijastavuus (XRR). Tuloksena saadaan kalvojen tiheys (g/cm³), paksuus (nm) ja karheus (nm). XRR-paksuusmittausta varten kalvon paksuuden tulisi olla alle 100 nm ja ainakin yhtä suuruusluokkaa … Lue lisää

Bekk-menetelmä soveltuu erittäin sileiden paperien ja kartonkien sileyden mittaamiseen. Ei sovellu yli 0,5 mm paksuille tai hyvin huokoisille lajeille. Tulos ilmoitetaan sekunneissa (s). Lue lisää

Menetelmä mittaa paperin tai kartongin vaaleutta CIE D65 päivänvalostandardilla. Mittauksella saadaan tieto näytteen reflektanssista koko näkyvän valon alueella (VIS). Menetelmä ei sovellu värillisille näytteille, joissa on käytetty fluoresoivia … Lue lisää

Lämpötilan, kemiallisten reaktioiden ja säteilyn vaikutuksesta valkoisista tai värittömistä materiaaleista kuten taidemateriaaleista, paperista tai maaleista voi tulla keltaisia. Keltaisuusluku ilmaisee näytteen keltaisuuden arvon … Lue lisää

Tällä menetelmällä mitataan paperin kiilto 75° kulmassa paperin pinnan normaaliin nähden. Tämä testi on tarkoitettu pääasiassa päälystetyille papereille, mutta sitä voidaan käyttää myös kiiltäville päällystämättömille … Lue lisää

Tämä testi arvioi elintarvikkeista usein löytyvien rasvojen ja öljyjen tunkeutumista paperi- tai kartonkinäytteeseen antaen arviota tuotteen rasvankestosta. Testin avulla voidaan arvioida ja … Lue lisää

Tämä menetelmä mahdollistaa paperin ja kartongin värin mittaamisen diffuusiheijastus-menetelmällä, jolloin vältetään peilikiiltoilmiö. Testi ei sovellu värillisille papereille tai kartongeille, jotka … Lue lisää

Tässä analyysissa näytteestä skriinataan SEM-laitteella laajempi alue tarkempaa tutkimusta edellyttävän alueen löytämiseksi. Tarkoituksena on yleensä löytää kohta tai kohtia, joissa esiintyy naarmuja tai epäpuhtauksia. Tällaisten kohtien … Lue lisää