Testauspalvelut

Kemiallisten ryhmien tunnistaminen kiinteäistä aineista FTIR-spektroskopialla. Tulokset toimitetaan raakadatana, spektrinä sekä spektrin vertailuna kirjastoon.

Analyysi auttaa määrittämään, kuinka suuri osa näytemateriaalin sisältämästä hiilestä on peräisin uusiutuvista lähteistä. ASTM D6866 määrittelee kaksi tapaa ilmaista, kuinka suuri osa …

Jauhemaisen materiaalin kiteisten faasien tunnistaminen ja kvantitointi (Rietveld-analyysi) röntgendiffraktiolla (XRD). Analyysi soveltuu ainoastaan kiteisille materiaaleille tai materiaaleille, joilla on ainakin yksi kiteinen …

XRF on kvantitatiivinen ja kvalitatiivinen analyysimenetelmä, jota voidaan käyttää nesteiden ja kiinteiden aineiden alkuaineanalyysin tekemiseen. Tämä metodi soveltuu näytteille, jotka eivät vaadi …

Tof-ERDA-mittaus soveltuu kiinteiden näytemateriaalien alkuainekoostumuksen kvantitatiiviseen määritykseen ja syvyysprofilointiin. ToF-ERDA havaitsee kaikki alkuaineet ja vedyn eri isotoopit. Menetelmää käytetään erityisesti kevyiden …

SEM-kuvantamisen aikana näytteestä otetaan useita kuvia eri suurennoksilla edustavan otoksen saamiseksi. Resoluutio on huomattavasti korkeampi kuin optisella mikroskoopilla.

Pintojen kuvaaminen pyyhkäisyelektronimikroskoopilla (SEM) ja energiadispersiivisellä röntgenspektroskopialla (EDX, EDS). Tyypillisesti näytteestä otetaan useita kuvia eri suurennoksilla edustavan otoksen saamiseksi.

Näytteen hiili-, vety-, typpi-, rikki-, ja happipitoisuuden määritys. CHNS-analyysi (”LECO-analyysi”) suoritetaan Dumas-polttomenetelmällä, jossa näyte poltetaan 25 kPa happiatmosfäärissä korkeassa lämpötilassa (1000 °C) ja komponentit …

1H NMR spektroskopia näytteille, jotka voidaan liuottaa deuteroituihin liuottimiin. Hinnat sisältävät näytteen valmistuksen, deuteroidun liuottimen (D₂O, DMSO-d tai CDCl₃), NMR-putken, mittauksen ja datan käsittelyn. Tulokset toimitetaan kuvamuodossa. Lisätietoja …

13C NMR-spektroskopia näytteille, jotka voidaan liuottaa deuteroituihin liuottimiin. Hinnat sisältävät näytteen valmistelun, deuteroidun liuottimen (D₂O, DMSO-d tai CDCl₃), NMR-putken, mittauksen ja datan käsittelyn. Tulokset toimitetaan kuvamuodossa. Lisätietoja …

Metallien seulontanalyysi kattaa 70 alkuaineen semi-kvantitatiivisen määrittämisen. Menetelmä soveluu mm. ympäristönäytteiden taustapitoisuuksien määrittämiseen ja tuntemattomien näytteiden alkuainejakauman tutkimiseen. Menetelmän avulla voidaan arvioida, …

Karl Fischer -titraus on klassinen titrausmenetelmä, jonka avulla voidaan määrittää näytteen vesipitoisuus. Menetelmä soveltuu esimerkiksi häviävän pienten vesipitoisuuksien määrittämiseen orgaanisista liuottimista. Huom: Näytteen sisältämät …

Erityistä huolta aiheuttavien aineiden (SVHC) analyysi tarjoaa materiaalin kattavan testauksen REACH-asetuksessa (Registration, Evaluation and Authorization of Chemical Substances) määriteltyjen SVHC-aineiden varalta. …

Haihtuvien orgaanisten yhdisteiden (VOC) määritys kiinteistä tai nestemäisistä näytteistä. Mittaus suoritetaan sulkemalla tutkittava näyte kammioon, jonka läpi johdetaan typpeä. Näytteestä vapautuvat …

Poikkileikkeiden kuvaaminen korkearesoluutioisella läpäisyelektronimikroskoopilla (HR-TEM). Näyte valmistetaan kohdennetulla ionisuihkulla (FIB). Tuloksena saadaan hyvin tarkkoja …

Muovin kokonaisfluoripitoisuuden (F) määritys standardin EN 15408 mod. mukaisesti. Analyysi sisältää happipommihajotuksen sekä ionikromatografisen (IC) mittauksen. Näytteen mahdollinen valmistelu, kuten jauhaminen pienemmiksi …

Näytteen kuvaaminen läpivalaisuelektronimikroskoopilla (TEM). Tyypillisesti näytteestä otetaan useita kuvia eri suurennoksilla edustavan otoksen saamiseksi.

ICP-SFMS-mittauspaketti nestemäisille kemikaaleille. Määritys sisältää seuraavien alkuaineiden mittaamisen korkean resoluution ICP-tekniikalla (ICP-SFMS): Al, As, B, Ba, Ca, Cd, Co, Cr, Cu, Fe, Hg, K, Mg, Mn, Mo , Na, Ni, P, Pb, S, …

N2-adsorptio-analyysi kiinteiden materiaalien ominaispinta-alan ja huokoskokojakauman määrittämiseen.

XPS on semikvantitatiivinen tekniikka, joka mahdollistaa materiaalien pinnan alkuainekoostumuksen määrityksen. Lisäksi menetelmällä voidaan määrittää atomien sitoutumis- ja elektronitilat. XPS on pintaherkkä tekniikka. Tyypillinen tutkimussyvyys on 3-10 nm ja havaitsemisrajat noin …

XPS-syvyysprofiilointi vuorottelee etsausjaksojen ja XPS-analyysijaksojen välillä. Menetelmä antaa semikvantitatiivista tietoa alkuainekoostumuksesta (at. %) syvyyden funktiona. Atomien sitoutumis- ja elektronitilat voidaan myös määrittää syvyyden funktiona. Kyseessä …

Näytteen kuvaaminen läpivalaisuelektronimikroskoopilla (TEM). Lisäksi näytteen alkuainekoostumus tunnistetaan energiadispersiivisellä röntgenspektroskopialla (EDX). Tyypillisesti näytteestä otetaan useita kuvia eri suurennoksilla edustavan otoksen saamiseksi.

2D NMR-spektroskopia näytteille, jotka voidaan liuottaa tyypillisiin deuteroituihin liuottimiin. Yleisimmät mittausvaihtoehdot: COSY, TOCSY, ROESY, NOESY, HMBC, ja HSQC. Hinnat sisältävät näytevalmistelun, deuteroidun liuottimen (D₂O, DMSO-d tai CDCl₃), NMR-putken, …

Kiinteän tilan hiili-13 (13C) NMR-spektroskopia kiinteille hienoksi jauhetuille näytteille. Hinnat sisältävät NMR-putken, mittauksen ja datan käsittelyn. Mahdolliset näytteen hienonnukset ja jauhatukset tulee tehdä ennen näytteen toimitusta …

ICP-MS-tekniikka tarjoaa tietoa metallipitoisuuksista näytteessä. Mittaus sisältää seuraavien alkuaineiden määrityksen: Na, Mg, K, Ca, Li, Be, B, Al, Si, P, Ti, V, Cr, Mn, Fe, Co, Ni, Cu, Zn, Ga, As, Se , Rb, Sr, Zr, Nb, Mo, Ag, Cd, In, Sn, Sb, Te, …

Alkuaineiden (Co, Si, P, S, B ja Na) pitoisuuden määritys kiinteistä teollisuuskemikaaleista. Tämä menetelmä sopii esimerkiksi CoNO3-kemikaalin analysointiin. Tuloksena saadaan pitoisuus pääkomponentille (Co) sekä …

XPS on pintaherkkä tekniikka, jolla voidaan määrittää näytteen alkuainekoostumus ja alkuaineiden kemialliset sidostilat. Mittaussyvyys on tyypillisesti 3-10 nm ja määritysraja 0.1-1 atomiprosenttia. XPS …

Yhden alkuaineen analysointi (esim. Al, Ca, Cr, Cu, Fe, K, Mg, Na, Ni, Zn, jne.). Näytematriisista tulee aina sopia etukäteen. Matriisi saattaa vaikuttaa analyysin hintaan.

Kiinteiden aineiden Raman-spektroskopialla voidaan määrittää aineen kemiallinen rakenne. Analyysi soveltuu orgaanisille ja epäorgaanisille näytteille, pois lukien metallit ja metalliseokset.

Analyysiin sisältyy poikkileikkeen valmistelu BIB-tekniikalla, poikkileikkeen pinnan kuvantaminen pyyhkäisyelektronimikroskoopilla (SEM) ja alkuaineiden määritys EDX-tekniikalla. Poikkileikkeen leveys on noin 1 mm.

GC-MS-menetelmällä määritetään 16 PAH-yhdistettä, jotka Yhdysvaltain ympäristönsuojeluvirasto (US EPA) on määrittänyt korkean prioriteetin epäpuhtauksiksi. …

Rikkiyhdisteiden määritys bio- tai maakaasunäytteistä. Määritettävät yhdisteet: vetysulfidi, karbonyylisulfidi, metaanitioli (metyylimerkaptaani), etaanitioli (ethyylimerkaptaani), 2-metyyli-2-propaanitioli, …

HRMS eli korkean resoluution massaspektrometria on yhdisteiden molekyylimassan määrittämiseen käytetty analyysitekniikka. Tarkkuutensa ansiosta HRMS-mittaus soveltuu erinomaisesti niin pienten orgaanisten molekyylien kuin suurten makromolekyylien rakenteen tunnistamiseen. …

Haihtuvien orgaanisten yhdisteiden (VOC) määritys vedestä GC-MS-tekniikalla. Analyysi määrittää 67 haihtuvaa yhdistettä, mukaan lukien BTEX, DIPE, ETBE, MTBE, TAEE, TAME ja …

Analyysillä voidaan määrittää helposti haihtuvien orgaanisten yhdisteiden (VOC) määrä biokaasunäytteistä. Tyypillisesti havaittavien VOC-yhdisteiden kiehusmispiste on 60-280 °C. Näytteet …

Kemiallisesti muokattujen hiilihydraattinäytteiden substituutioasteen määritys ³¹P NMR menetelmällä. Soveltuu mono-, di-, oligo-, ja polysakkarideille. Hinta sisältää näytteenvalmistuksen ja …

Liuottimen puhtausmääritys GC-FID- ja Karl Fischer -tekniikoilla. Määritys suoritetaan analysoimalla näyte GC-FID: llä ja vertaamalla liuotinsignaalin …

Alkuaineiden (Mn, Si, P, S, B ja Na) pitoisuuden määritys kiinteistä teollisuuskemikaaleista. Tämä menetelmä sopii esimerkiksi MnNO3-kemikaalin analysointiin ja antaa pitoisuuden pääkomponentille (Mn) sekä valituille …

Testillä selvitetään paperin, kartongin tai sellun tuhkapitoisuus, kun näyte poltetaan 525 °C:ssa. Menetelmällä määritetään näytteessä olevan epäorgaanisen aineksen massa.

Alkuainesuhteiden määritys RBS-menetelmällä (Rutherfordin takaisinsirontaspektrometria). Mittaus soveltuu syvyysprofilointiin. RBS antaa tietoa raskaampien alkuaineiden pitoisuuksista. Kevyistä alkuaineista saadaan tietoa, jos menetelmä yhdistetään …

RBS-menetelmällä (Rutherfordin takaisinsirontaspektrometria) voidaan määrittää kiinteän näytteen alkuainekoostumus. Mittaus soveltuu myös syvyysprofilointiin. RBS-mittausta käytetään raskaiden alkuaineiden pitoisuusmäärityksiin. Jos myös kevyempien …

Raman-spektroskopia on näytettä vahingoittamaton analyysimenetelmä, jota käytetään kemiallisten ominaisuuksien määrittämiseen. Tämä Raman-analyysi soveltuu orgaanisille ja epäorgaanisille nesteille.

Tolueenin ja ksyleenien pitoisuuden määritys kiinteistä tai nestemäisistä näytteistä kaasukromatografian (GC) avulla. Ksyleeni analysoidaan kokonaisksyleeninä, eli tulos ilmoitetaan kaikkien kolmen isomeerin summana.

Menetelmä kiinteiden kierrätyspolttoaineiden tuhkapitoisuuden määritykseen EN 15403 ja ISO 21656 menetelmillä. Tuhkauslämpötila on …

Vetyperoksidin (H₂O₂) pitoisuusmääritys vesiliuoksista kaliumpermanganaattititrauksella.

Kristallijauheiden kvalitatiivinen tai vertaileva analyysi röntgendiffraktiolla (XRD). Analyysi soveltuu ainoastaan materiaaleille, joilla on ainakin yksi kiteinen faasi.

Ligniinin tuhkapitoisuuden määritys lämpötilassa 525°C. Tulos ilmoitetaan tuhkan massaprosenttina alkuperäisestä näytteestä suhteessa kuivapainoon.

Kromatografisella menetelmällä määritetään vedestä tai liuoksesta 16 PAH-yhdistettä, jotka Yhdysvaltain ympäristönsuojeluvirasto (US EPA) on määrittänyt korkean prioriteetin …

Vesiliukoisen kloridin määritys kiinteistä matriiseista. Kloridi uutetaan näytteestä vedellä yksivaiheisella ravistelutestillä huoneenlämmössä (20 ±5°C) standardin EN …

Bromidin, fluoridin, kloridin, nitraatin, nitriitin ja sulfaatin (Br-, F-, Cl-, NO2-, NO3- ja SO42-) määritys maasta, lietteestä, sedimentistä …

Mittauksessa HDPE-muovin haarautuneisuus (lyhyiden haarojen tyypit ja suhteellinen määrä) määritetään 13C-NMR-analyysitekniikalla. Haarautuneisuus voi vaikuttaa merkittävästi esimerkiksi HDPE:n kiderakenteeseen, sulamispisteeseen, …

Kemiallisten ryhmien tunnistaminen vesiliuosnäytteistä FTIR-spektroskopialla. Tulokset toimitetaan raakadatana ja spektrinä. Sisältää 1–3 näytteen analysoinnin.

Materiaalien magneettisten ominaisuuksien määritys magneettikentän funktiona. Mittaukseen käytetään värähtelevän näytteen magnetometriä (vibrating-sample magnetometer, VSM), jota kutsutaan myös Foner-magnetometriksi. Mittaus perustuu Faradayn …

Metallien analysointi (Al, As, Cd, Co, Cr, Cu, Fe, Hg, Mn, Ni, Pb, Zn, V) öljyistä ja liuottimista korkean resoluution ICP-MS-tekniikalla …

Näytteen sisäisten rakenteiden 3D-kuvantaminen mikrotietokonetomografialla (mikro-CT), joka ei vahingoita näytettä. Menetelmällä saadaan tietoa kiinteiden rakenteiden tiheydestä, sisäisistä halkeamista, tyhjiöistä ja faasijakaumista. Analyysi soveltuu parhaiten jauhemaisille …

Tällä testillä mitataan paperista tai sellusta veteen liukenevien uuteaineiden (kuuma tai kylmä) pH. Uutto suoritetaan ionivaihdetulla vedellä, joten testin tulokset voivat poiketa hieman …

NMR-analyysin avulla voidaan tunnistaa näytemateriaalin sisältämät polymeerit havainnoimalla, miten niiden atomiytimet vuorovaikuttavat magneettikentän kanssa. Tekniikkaa voidaan käyttää ennalta tunnistamattomien polymeerien ja …

Polymeerin taktisuuden (isotaktinen, syndiotaktinen tai ataktinen) määritys ydinmagneettisen resonanssin eli NMR:n avulla. Soveltuva NMR-tekniikka valitaan polymeerityypin perusteella: Polypropyleenin (PP) analyysi suoritetaan …

Kaasumaisten näytteiden analyysi Raman-spektroskopialla.

Vaarallisten aineiden rajoitusdirektiivi (RoHS) on Euroopan unionin (EU) asettama pakollinen standardi tiettyjen vaarallisten aineiden käytön rajoittamisesta sähkö- ja elektroniikkalaitteissa. EU:n direktiivi 2011/65/EU (RoHS 2.0) on …

TOP-analyysin (eng. sanoista total oxidizable precursors) avulla voidaan arvioida PFAS-yhdisteiden esiasteiden ja välituotteiden läsnäoloa hapettamalla ne stabiileiksi PFAS-yhdisteiksi. Analyysi voidaan yhdistää perinteiseen PFAS-analytiikkaan …

ToF-ERDA-mittauksella voidaan määrittää kiinteän näytteen alkuaineprofiili kvantitatiivisesti. Menetelmä soveltuu syvyysprofilointiin. ToF-ERDA havaitsee kaikki alkuaineet ja soveltuu erityisen hyvin kevyiden alkuaineiden …

Measurlabs tarjoaa räätälöityjä analyysipaketteja tuntemattoman näytteen tunnistamiseen. Asiantuntijamme valmistelee analyysiehdotuksen asiakkaan informaation pohjalta. Analyyseillä pyritään tunnistamaan näytteen sisältämät yhdisteet sekä näiden …

Kemiallisten ryhmien tunnistaminen vesiliuosnäytteistä Raman-spektroskopialla. 1-3 näytteen analyysi maksaa yhteensä 585 €, ja kukin 3 lisänäytteen erä kasvattaa hintaa 470 eurolla. Kokonaishinta eri näytemäärille on …

Liuoksen sisältämän natriumkloraatin, kloraatin ja kloriitin määrittäminen. Näytteen kloraatti ja kloriitti mitataan ionikromatografia (IC) -tekniikalla. NaClO₃-pitoisuus lasketaan …

Fluorivedyn (HF) määritys kaasuista. Määritys suoritetaan pumppaamalla tutkittavaa kaasua kaasukeräimen läpi ja analysoimalla keräimen sisältö. Tarvittava pumppu ja kaasukeräin toimitetaan asiakkaalle ennen näytteenottoa. Asiakas suorittaa …