Kemikaalien testaus

Analyysi auttaa määrittämään, kuinka suuri osa tuotteen tai materiaalin sisältämästä hiilestä on peräisin uusiutuvista lähteistä. ASTM D6866 -standardi määrittelee kaksi tapaa bio-osuuden ilmoittamiseen. Biogeenisen hiilen määrä kertoo uusiutuvista luonnonvaroista peräisin olevan hiilen osuuden suhteessa kokonaishiileen (TC). Epäorgaaninen hiili voidaan poistaa ennen testausta (lisämaksua vastaan), jolloin tulos ilmaistaan suhteessa orgaanisen hiilen kokonaismäärään (TOC) ja saadaan bioperäisen hiilen määrä. Huom! Kaasumaisista näytteistä saadut tulokset tulee aina ilmaista biogeenisen hiilen pitoisuutena, koska alkuvaihetta, jossa hiili muutetaan CO2:ksi, ei voida tehdä hiilen ollessa jo kaasumaisessa muodossa. Hinta on haihtumattomille näytteille. Jos näytteesi haihtuva, keskustele näytetyyppisi sopivuudesta. Huom! Emme voi ottaa vastaan näytteitä, jotka sisältävät keinotekoisia hiili-12-, hiili-13- tai hiili-14-isotooppeja, koska ne voivat vahingoittaa laitteistoa. Analyysi ei kerro, kuinka suuri osa koko näytteestä on biopohjaista, vaan ainoastaan näytteen sisältämän kokonaishiilen tai orgaanisen hiilen bioperäisen osuuden. Koko tuotteen biopohjaisuus voidaan kuitenkin määrittää laskennallisesti, kun tiedetään hiilen osuus näytteen kokonaismassasta. Yksi yleinen käyttötarkoitus biogeenisen hiilen määritykselle on hiilidioksidipäästöjen biomassaosuuden määritys EU:n päästökauppajärjestelmän vaatimusten mukaisesti. Mittaus on aiheellinen jätteenpolttolaitoksille sekä päästökaupan piiriin kuuluville teollisuuslaitoksille, jotka käyttävät ns. seospolttoaineita, eli sekä biomassasta että fossiilisista lähteistä peräisin olevaa hiiltä sisältäviä polttoaineita.

Jauhemaisen materiaalin kiteisten faasien tunnistaminen ja kvantitointi (Rietveld-analyysi) röntgendiffraktiolla (XRD). Analyysi soveltuu ainoastaan kiteisille materiaaleille tai materiaaleille, joilla on ainakin yksi kiteinen faasi. Mittauksen tarkkuus vaihtelee hieman matriisista ja tarkastelun alla olevasta faasista riippuen, mutta yleensä määritysraja on noin 0.1 %. Saatavilla oleva lämpötila-alue XRD-mittauksille on 25–1100 °C, ja kiteisyyttä voidaan tutkia lämpötilan funktiona. Mittaukset voidaan suorittaa normaalissa ilmassa, inertin kaasun alla tai tyhjiössä. Ota yhteyttä asiantuntijoihimme keskustellaksesi saatavilla olevista lämpötila- ja atmosfäärivaihtoehdoista. Ilmoitathan mahdollisuuksien mukaan, mitä kidefaaseja näyte sisältää tilausta tehdessäsi, sillä tieto parantaa analyysin tarkkuutta. Menetelmä soveltuu kuitenkin myös tuntemattomien faasien tunnistukseen. Mittaukset voidaan suorittaa joko laboratorio-XRD:llä tai synkrotroni-XRD:llä.

XRF on kvantitatiivinen ja kvalitatiivinen analyysimenetelmä, jota voidaan käyttää nesteiden ja kiinteiden aineiden alkuaineanalyysin tekemiseen. Tämä analyysi soveltuu näytteille, jotka eivät vaadi monimutkaista esikäsittelyä, varotoimia tai muita erityistoimenpiteitä. Mittaukseen käytetään lähtökohtaisesti aallonpituusdispersiivistä XRF-spektrometriä (WDXRF). Ilmoitathan tilauksen yhteydessä, jos haluat mittauksen energiadispersiivisellä XRF-spektrometrillä (EDXRF).

Kemiallisten ryhmien tunnistaminen kiinteistä aineista ATR-FTIR-spektroskopialla. Tulokset toimitetaan FTIR-spektrinä sekä spektrin vertailuna kirjastoon. Menetelmä ei ole kvantitatiivinen, mutta sen avulla voidaan tunnistaa näytteen funktionaalisia ryhmiä.

Näytteen hiili-, vety-, typpi-, rikki-, ja happipitoisuuden määritys. CHNS-analyysi (”LECO-analyysi”) suoritetaan Dumas-polttomenetelmällä, jossa näyte poltetaan 25 kPa happiatmosfäärissä korkeassa lämpötilassa (1000 °C) ja komponentit erotetaan kaasukromatografisesti ennen tunnistusta lämmönjohtavuusdetektorilla. Happi määritetään pelkistämällä happiyhdisteet granulaarisen hiilen kanssa 1480 °C:ssa hiilimonoksidiksi ennen kaasukromatografista erotusta ja tunnistusta lämmönjohtavuusdetektorilla. Näyte voi olla joko kiinteä tai nestemäinen, mutta vesiliuoksissa oleva vesi häiritsee mittausta ja vaikuttaa mittaustulokseen. Vesipitoisen näytteen tapauksessa näyte voidaan kuivata ennen määritystä, mikäli tulos halutaan suhteessa kuivapainoon. Tuhka, kuivaus ja haihdutushäviö mittaukset nostavat miniminäytemäärän mittauksiin 300 mg:aan. Hinta sisältää kaksi rinnakkaista määritystä. Tulokset raportoidaan massaprosentteina alkuperäisestä näytteestä, ja mittauksesta saadaan hiili-, vety-, typpi-, rikki-, ja happipitoisuus näytteessä, mutta se ei ota kantaa kemialliseen rakenteeseen. Mittaus voidaan yhdistää muiden analyysimenetelmien kanssa (mm. GC-MS, 1H ja 13C NMR) yhdisteen rakenteen selvittämiseksi. Mahdollisia alkuainepaketteja: O, CHNS ja CHNOS.

Tof-ERDA-mittaus soveltuu kiinteiden näytemateriaalien alkuainekoostumuksen kvantitatiiviseen määritykseen ja syvyysprofilointiin. ToF-ERDA havaitsee kaikki alkuaineet ja vedyn eri isotoopit. Menetelmä tuottaa alkuainekohtaiset syvyysprofiilit määrittämällä kunkin alkuaineen pitoisuuden eri syvyyksillä näytteessä. Tyypillisesti detektioraja on 0,1–0,5 atomiprosenttia ja syvysresoluutio 5–20 nm. Menetelmä soveltuu 20–500 nm paksuisten ohutkalvojen analysointiin. Näytteen pinnan on oltava sileä, ja sen karheuden on oltava alle 10 nm, jotta mittaus pystytään suorittamaan. Menetelmä on luontaisesti kvantitatiivinen, kun analysoidaan ohutkalvoja tyypillisillä substraateilla, kuten pii (Si), galliumnitridi (GaN), piikarbidi (SiC), galliumarsenidi (GaAs) tai indiumfosfidi (InP). Siksi referenssinäytteitä ei tarvita kvantitatiivisten tulosten saamiseksi. Tämä tekniikka on erityisen hyödyllinen kevyiden alkuaineiden analysoinnissa. Normaalien TOF-ERDA mittausten lisäksi suoritamme myös LI-ERDA-mittauksia (tunnetaan myös nimellä Foil ERDA) vedyn isotooppien määrittämiseksi matalina pitoisuuksina. LI-ERDA:lla saavutetaan tyypillisesti 0.01 atomiprosentin määritysrajat vedyn isotoopeille ja päästään joidenkin materiaalien osalta jopa 1 nm syvyysresoluutioon. LI-ERDA:lla ei voida määrittää muita alkuaineita samanaikaisesti vedyn kanssa.

Muovin kokonaisfluoripitoisuuden (F) määritys yhdellä seuraavista menetelmistä: EN 14582 -standardiin perustuva analyysi polttoionikromatografilla (CIC). Pohjoismaiden ministerineuvosto suosittelee menetelmää nopeaan fluoripitoisuuden määritykseen mm. pakkausmateriaaleista., EN 15408 -standardiin perustuva analyysi happopommihajotuksella ja ionikromatografilla. Menetelmä soveltuu muovigranulaateille ja -levyille, ja sillä voidaan määrittää myös rikin (S), kloorin (Cl) tai bromin (Br) kokonaispitoisuudet., ASTM D7359-23 -standardin mukainen CIC-analyysi.. Kaikki menetelmät ovat akkreditoituja. Analyysi toteutetaan lähtökohtaisesti näytematriisille parhaiten soveltuvalla menetelmällä, mutta pyynnöstä voidaan yleensä käyttää tiettyä standardia. Sivulla näkyvä hinta sisältää näytteen esivalmistelun (kuivaus ja jauhaminen alle 1 mm partikkeleiksi).

Näytteen kuvantaminen pyyhkäisyelektronimikroskoopilla (SEM). Näytteestä otetaan yleensä useita kuvia eri suurennoksilla edustavan otoksen saamiseksi. Sähköä johtamattomat näytteet voidaan valmistella analyysiä varten päällystämällä ne ohuella metallikerroksella. Näytteestä voidaan myös tarvittaessa valmistella poikkileike esimerkiksi FIB- tai BIB-menetelmällä. Lisäksi helposti vahingoittuvat näytemateriaalit voidaan valmistella pikajäädytyksellä (kryo-SEM). Jos tarvitset tietoa myös alkuainekoostumuksesta, voit tilata SEM-EDX-kuvauksen. Tarjoamme myös korkean lämpötilan SEM-kuvaukset jopa 1400 °C lämpötilassa. Voit pyytää tarjouksen täyttämällä alta löytyvän lomakkeen.

Näytteen kuvantaminen läpäisyelektronimikroskoopilla (TEM). TEM mahdollistaa morfologian, kiderakenteen ja vikojen tarkasteluun nanometriluokan resoluutiolla. Tyypillisesti näytteestä otetaan useita kuvia eri suurennoksilla edustavan otoksen saamiseksi. Tarjoamme tarvittaessa myös esikäsittelyn FIB-menetelmällä, jos tarkoituksena on tutkia suuremman näytteen poikkileikettä. Lisäksi palveluvalikoimaamme kuuluvat atomitason resoluution HR-TEM-analyysit, korkean kontrastin STEM-kuvantamiset sekä helposti vaurioituvien näytetyyppien kryo-TEM-kuvantamiset. Rakenteellista dataa voidaan myös täydentää tiedolla alkuainekoostumuksesta, mikä onnistuu TEM-EDX- ja TEM-EELS-tekniikoilla. Pyydä lisätietoja asiantuntijoiltamme täyttämällä alta löytyvä lomake.

1H NMR spektroskopia näytteille, jotka voidaan liuottaa deuteroituihin liuottimiin. Hinnat sisältävät näytteen valmistuksen, deuteroidun liuottimen (D₂O, DMSO-d tai CDCl₃), NMR-putken, mittauksen ja datan käsittelyn. Tulokset toimitetaan kuvamuodossa. Lisätietoja mittauksesta ja raakadata voidaan toimittaa pyynnöstä. Ilmoitathan asiantuntijoillemme, jos näytteesi vaativat muiden kuin edellä mainittujen deuteroitujen liuottimien käyttöä tai epätavallisia mittausolosuhteita, kuten erittäin korkeita lämpötiloja tai pitkiä mittausaikoja.

Näytteen kuvaaminen läpäisyelektronimikroskoopilla (TEM) ja alkuainekoostumuksen määritys energiadispersiivisellä röntgenspektroskopialla (EDX tai EDS). Tyypillisessä analyysissä näytteestä otetaan useita kuvia eri suurennoksilla edustavan otoksen saamiseksi. Lisäksi saadaan alkuainekoostumus joko atomi- tai massaprosentteina. Tulokset voidaan ilmaista alkuainekarttana tai analysoitavan alueen tai pisteen alkuainespektrinä. Näytteet täytyy usein valmistella kuvantamista varten esimerkiksi FIB-menetelmällä. Näytevalmistelusta peritään lisämaksu. Tarjoamme myös korkean resoluution HR-TEM-kuvauksia. Voit pyytää lisätietoja analyysivaihtoehdoista tarjouspyynnön yhteydessä.

Erityistä huolta aiheuttavien aineiden (SVHC) analyysi tarjoaa materiaalin kattavan testauksen REACH-asetuksessa (Registration, Evaluation and Authorization of Chemical Substances) määriteltyjen SVHC-aineiden varalta. Anyylisin analyyttilista päivitetään ECHA:n uusien lisäysten mukaisesti (kaksi kertaa vuodessa). Suurin sallittu pitoisuus SVHC-listalla oleville aineille on 0,1 massaprosenttia. Suuremmista pitoisuuksista on tehtävä ilmoitus Euroopan kemikaalivirastolle (ECHA), minkä lisäksi asiakkaille on pyydettäessä tarjottava tietoa aineiden turvallisesta käytöstä. Pyydä tarjousta tuotteesi SVHC-testaukselle joko sivun alareunasta löytyvällä lomakkeella tai sähköpostitse.

Kiinteiden materiaalien ominaispinta-alan, huokoskoon huokosten ja kokonaistilavuuden määritys N₂-adsorptiomenetelmällä. Menetelmällä voidaan analysoida ominaispinta-alaa (BET ja Langmuir) sekä huokoskokoa (BJH ja DFT). Tarvittava näytemäärä riippuu odotetusta pinta-alasta. Nyrkkisääntönä mittausta varten tulisi olla käytettävissä vähintään 5 m² pinta-alaa. Menetelmä soveltuu mesohuokosten (1,7–300 nm) ja mikrohuokosten (0,5–2 nm) analysointiin. Mittaukseen voidaan käyttää seuraavia laitteistoja: Micromeritics Gemini VII 2390, Micromeritics ASAP 2020, Micromeritics TriStar II 3020, Anton Paar Nova 800.

Huokoisten kiinteiden materiaalien ominaispinta-alan määritys BET-teorian (Brunauer–Emmett–Teller) mukaisesti. Analyysi voidaan suorittaa joko N2- tai Kr-kaasulla materiaalin odotetusta pinta-alasta riippuen. Tuloksina raportoidaan BET-käyrä sekä ominaispinta-ala (m2/g). Tarvittava näytemäärä riippuu materiaalin odotetusta ominaispinta-alasta. Nyrkkisääntönä kokonaispinta-alan tulisi olla vähintään 5 m2. Mittaus voidaan suorittaa seuraavilla laitteilla: Micromeritics Gemini VII 2390, Micromeritics ASAP 2020, Micromeritics TriStar II 3020, Anton Paar Nova 800.

13C NMR-spektroskopia näytteille, jotka voidaan liuottaa deuteroituihin liuottimiin. Analyysiä tyypilliseti käytetään orgaanisten molekyylien rakenteiden ja funktionaalisuuksien tunnistamiseksi. Hinnat sisältävät näytteen valmistelun, deuteroidun liuottimen (D₂O, DMSO-d tai CDCl₃), NMR-putken, mittauksen ja datan käsittelyn. Tulokset toimitetaan kuvamuodossa. Lisätietoja mittauksesta ja raakadata voidaan toimittaa pyynnöstä. Kerro tarjouspyynnön yhteydessä, jos näytteesi vaativat muiden kuin edellä mainittujen deuteroitujen liuottimien käyttöä tai epätyypillisiä mittausolosuhteita, kuten erittäin korkeita lämpötiloja ja/tai pitkiä mittausaikoja.

XPS-syvyysprofiilointi vuorottelee etsausjaksojen ja XPS-analyysijaksojen välillä. Menetelmä antaa semikvantitatiivista tietoa alkuainekoostumuksesta (at. %) syvyyden funktiona. Myös atomien sitoutumis- ja elektronitilat voidaan määrittää syvyyden funktiona. Kyseessä on tuhoava tekniikka, joka soveltuu halkaisijaltaan 10 µm - muutama 100 µm suuruisille näytteille. Käytämme analyysiin yleensä jotain seuraavista laitteistoista: PHI Genesis, Thermo Fisher ESCALAB 250Xi, PHI Quantum 2000.

Korkean resoluution synkrotroni-XRD-mittaus, jolla saadaan kvantitatiivista dataa jauhemaisen näytteen kiderakenteesta. Palveluun sisältyy: Kiteisten faasien kvantifiointi painoprosentteina, Amorfisen aineen kokonaispitoisuuden määritys, Data jauhediffraktiomittauksesta ja sen pohjalta luotu diffraktogrammi, Yksityiskohtainen testiraportti. Tarjoamme tarvittaessa myös PDF-analyysit (engl. pair distribution function) amorfisten tai nanorakenteisten materiaalien paikallisten atomirakenteiden tarkasteluun.

Haihtuvien orgaanisten yhdisteiden (VOC) määritys kiinteistä tai nestemäisistä näytteistä. Esimerkkejä sopivista näytemateriaaleista ovat kierrätettyjen akkujen mustamassa, muovit/polymeerit sekä kiinteät ja nestemäiset kemikaalinäytteet. Mittaus suoritetaan sulkemalla tutkittava näyte kammioon, jonka läpi johdetaan typpeä. Näytteestä vapautuvat VOC-yhdisteet kulkeutuvat typpivirtauksen mukana absorbenttipatruunaan, josta ne analysoidaan termodesorptio-kaasukromatografilla (TD-GC). Haihtuvien aineiden keräys absorpenttiin voidaan suorittaa huoneenlämmössä tai korkeammassa lämpötilassa (maks. 120 °C).

XPS on semikvantitatiivinen tekniikka, joka mahdollistaa materiaalien pinnan alkuainekoostumuksen määrityksen. Lisäksi menetelmällä voidaan määrittää atomien sitoutumis- ja elektronitilat. XPS on pintaherkkä tekniikka. Tyypillinen tutkimussyvyys on 3-10 nm ja havaitsemisrajat noin 0,1-1 atomiprosenttia. XPS-menetelmällä voidaan tunnistaa alkuaineet litiumista uraaniin (Li-U). Mittaus sisältää alkuainekoostumuksen määrityksen halkaisijaltaan usean sadan mikrometrin kokoiselta alueelta. Tulokset ilmaistaan atomiprosenteissa (at.%). Pyynnöstä mittaus voidaan kohdistaa pienemmälle alueelle. Myös syvyysprofilointi ja atomien sidostilojen määritys ovat mahdollisia. Mittaus toteutetaan yleensä jollain seuraavista laitteista: PHI Genesis, Thermo Fisher ESCALAB 250Xi, PHI Quantum 2000. Mittaukset voidaan suorittaa myös synkrotroni XPS laitteistolla. Pyydä lisätietoja ja hinta-arvio asiatuntijoiltamme.

Metallien seulontanalyysi kattaa 70 alkuaineen semi-kvantitatiivisen määrityksen. Mittaus soveluu mm. ympäristönäytteiden taustapitoisuuksien määrittämiseen ja tuntemattomien näytteiden alkuainejakauman tutkimiseen. Menetelmän avulla voidaan arvioida, mitä metalleja näytteestä kannattaa analysoida tavallisella, kvantitatiivisella menetelmällä. Mittaus suoritetaan korkean resoluution ICP-MS-tekniikalla (ICP-SFMS), jolla pystytään tunnistamaan erityisen alhaisia alkuainepitoisuuksia. Menetelmä sisältää seuraavien alkuaineiden semi-kvantitatiivisen määrittämisen: Ag, Al, As, Au, B, Ba, Be, Bi, Br, Ca, Cd, Ce, Co, Cr, Cs, Cu, Dy, Er, Eu, Fe, Ga, Gd, Ge, Hf, Hg, Ho, I, Ir, K, La, Lu, Mg, Mn, Mo, Na, Nb, Nd, Ni, Os, P, Pb, Pd, Pr, Pt, Rb, Re, Rh, Ru, S, Sb, Sc, Se, Si, Sm, Sn, Sr, Ta, Tb, Te, Th, Ti, Tl, Tm, U, V, W, Y, Yb, Zn ja Zr. Huomaattehan kuitenkin, että joitain alkuaineita ei välttämättä voida määrittää matriisihäiriöistä johtuen. Tämän puolikvantitatiivisen analyysin aikana instrumentti kalibroidaan noin 30 alkuaineelle. Kvantitatiivinen analyysi on saatavilla lisämaksusta. Tämän analyysin aikana kaikki elementit kalibroidaan (pois lukien halogeenit ja Os). Pyydäthän tarjouksen tästä palvelusta.

Näytteen sisäisten rakenteiden 3D-kuvantaminen mikro- tai nanotietokonetomografialla (mikro-CT tai nano-CT), joka ei vahingoita näytettä. Menetelmällä saadaan tietoa kiinteiden rakenteiden tiheydestä, sisäisistä halkeamista, tyhjiöistä ja faasijakaumista. Analyysi soveltuu jauhemaisille materiaaleille, kuten lääke- ja kosmetiikkateollisuuden raaka-aineille, sekä kiinteille kappaleille, kuten piikiekoille ja koneiden komponeteille. Menetelmällä voidaan saavuttaa jopa 60 nm:n vokselikoko. Kuvantaminen voidaan toteuttaa mm. seuraavilla laitteistoilla: Bruker SkyScan 1272 CMOS, Bruker SkyScan 2214 CMOS, Zeiss Xradia 515 Versa. Saat lisätietoja näytevaatimuksista sekä menetelmän soveltuvuudesta eri materiaaleille, kun laitat viestiä asiantuntijoillemme alta löytyvällä lomakkeella.

Bromidin, fluoridin, kloridin, nitraatin, nitriitin ja sulfaatin (Br-, F-, Cl-, NO2-, NO3- ja SO42-) määritys maasta, lietteestä ja sedimentistäionikromatografialla. Analyysi tehdään vesiuutteesta. Kysy hintaa muille kiinteille matriiseille ja vesipohjaisille näytteille. Säilytäthän näytteet viilennettynä ja kaasutiivissä astiassa.

Kiinteiden aineiden Raman-spektroskopialla voidaan määrittää aineen kemiallinen rakenne. Analyysi soveltuu orgaanisille ja epäorgaanisille näytteille, pois lukien metallit ja metalliseokset.

Alkuaineiden (Co, Si, P, S, B ja Na) pitoisuuden määritys kiinteistä teollisuuskemikaaleista. Tämä menetelmä sopii esimerkiksi CoNO3-kemikaalin analysointiin. Tuloksena saadaan pitoisuus pääkomponentille (Co) sekä analysoiduille epäpuhtauksille.

GC-MS-menetelmällä määritetään 16 PAH-yhdistettä, jotka Yhdysvaltain ympäristönsuojeluvirasto (US EPA) on määrittänyt korkean prioriteetin epäpuhtauksiksi. Määritettävät yhdisteet: naftaleeni, asenaftyleeni, asenafteeni, fluoreeni, fenantreeni, antraseeni, fluoranteeni, pyreeni, bentso[a]antraseeni, kryseeni, bentso[b]fluoranteeni, bentso[k]fluoranteeni, bentso[a]pyreeni, indeno[1,2,3-cd]pyreeni, dibentso[a,h]antraseeni ja bentso[ghi]peryleeni.

AMES-testillä arvioidaan lääkinnällisen laitteen genotoksista potentiaalia altistamalla bakteerisuspensio viidelle pitoisuudelle joko nestemäistä lääkinnällistä laitetta tai liukenemattoman laitteen uutosta. Bakteerisuspensio koostuu yhteensä viidestä bakteerikannasta Salmonellaa ja Escherichia colia. Genotoksisuusarviointi aloitetaan yleensä kahdella in vitro -menetelmällä. AMES-testiä voidaan käyttää alustavana seulontatestinä ja tyypillisesti arviointia täydennetään toisella in vitro -menetelmällä, sekä tarvittaessa in vivo -menetelmällä standardin ISO 10993-3 mukaisesti. Measurlabs avustaa lääkinnällisen laitteen genotoksisuuden määrittämisessä kokonaisuudessaan. Olethan meihin yhteydessä tarjouksen saamiseksi.

HRMS-analyysi (korkean resoluution massaspektrometria) yhdisteiden molekyylimassan määrittämiseen. Tarkkuutensa ansiosta HRMS-mittaus soveltuu erinomaisesti niin pienten orgaanisten molekyylien kuin suurten makromolekyylien rakenteen tunnistamiseen. Näytevaatimukset: Analyysiä varten tarvitaan tiedot näytteen liukoisuudesta tyypillisissä HPLC-liuottimissa (esim. vesi, metanoli, asetonitriili)., Mittauksessa käytetään lisäaineena 0,1 % muurahaishappoa. Näytemateriaalin tulee olla yhteensopiva hapon kanssa., Jos mahdollista, pyydämme toimittamaan tiedot analyytin odotetusta molekyylipainosta ja molekyylirakenteesta ChemDraw-tiedostona..

Kristallijauheiden kvalitatiivinen tai vertaileva analyysi röntgendiffraktiolla (XRD). Analyysi soveltuu ainoastaan materiaaleille, joilla on ainakin yksi kiteinen faasi.

Mittauksessa määritetään ksantaattien pitoisuus näytteissä käyttäen 1H NMR -mittausta sekä referenssiyhdisteitä. Samalla mittauksessa voidaan määrittää hajoamistuotteita. Olethan yhteydessä Measulabsin asiantuntijoihin saadaksesi lisätietoja.

2D NMR-spektroskopia näytteille, jotka voidaan liuottaa tyypillisiin deuteroituihin liuottimiin. Yleisimmät mittausvaihtoehdot: COSY, TOCSY, ROESY, NOESY, HMBC, ja HSQC. Hinnat sisältävät näytevalmistelun, deuteroidun liuottimen (D₂O, DMSO-d tai CDCl₃), NMR-putken, mittauksen ja datan käsittelyn. Lisätietoja mittauksesta ja raakadata voidaan toimittaa pyynnöstä. Kerrothan meille, jos näytteesi vaativat harvinaisten deuteroitujen liuottimien käyttöä tai epätyypillisiä mittausolosuhteita, kuten erittäin korkeita lämpötiloja ja/tai pitkiä mittausaikoja. Ilmoita myös, jos et tarvitse datan käsittelyä tai pystyt toimittamaan näytteet valmiiksi liuotettuina NMR-putkissa. Mittausten hinnat vaihtelevat valitun menetelmän mukaan. Ilmoitettu hinta on lähtöhinta.

ICP-MS-tekniikka tarjoaa tietoa metallipitoisuuksista näytteessä. Mittaus sisältää seuraavien alkuaineiden määrityksen: Na, Mg, K, Ca, Li, Be, B, Al, Si, P, Ti, V, Cr, Mn, Fe, Co, Ni, Cu, Zn, Ga, As, Se , Rb, Sr, Zr, Nb, Mo, Ag, Cd, In, Sn, Sb, Te, Cs, Ba, Hf, Hg, Tl, Pb, Bi, U. Tuloksissa alkuaineiden pitoisuudet esitetään yksikössä mg/kg.

Pyrolyysi-kaasukromatografia-massaspektrometria- eli py-GC-MS-analyysi tuntemattoman polymeerinäytteen tunnistamiseen. Pyrolyysivaiheessa näyte kuumennetaan nopeasti, jolloin sen sisältämät yhdisteet hajoavat pienempiin osiin. Hajoamistuotteet analysoidaan GC-MS-laitteistolla, joka tunnistaa lukuisia erityyppisiä polymeerejä niiden hajoamistuotteiden perusteella. Menetelmällä voidaan tunnistaa mm. PE, PP, PS, ABS, PMMA, PET, PC, PVC, polyamidit, luonnonkumit ja synteettiset kumit. Hinta sisältää tyypillisen näytevalmistelun ja analyysin. Jos näyte vaatii mittavampaa esikäsittelyä, peritään käsittelystä lisämaksu sopimuksen mukaan.

Jauhemaisen näytteen analyysipaketti, joka sisältää seuraavat analyysit: Hiukkaskokojakauman määritys SEM-EDX-menetelmällä, sisältäen näytevalmistelun isopropanolilla ja nanohiukkasten tunnistuksen Euroopan komission suosituksen (2022/C 229/01) mukaisesti., Kiderakenteen analyysi XRD-menetelmällä, sisältäen kidefaasien määrityksen ja tarvittavat näytevalmistelut (mm. kuivaus, jauhaminen)., Kemiallisen koostumuksen määritys ICP-AES-menetelmällä (epäorgaaniset alkuaineet) ja CHNS-analyysillä (hiili, vety, typpi, rikki)., Tilavuuteen suhteutetun ominaispinta-alan määritys typpi-adsorption ja helium-pyknometrian perusteella.. Saat tarjouksen analyyseistä ottamalla yhteyttä asiantuntijoihimme alta löytyvällä lomakkeella.

Per- ja polyfluoratuiden alkyyliyhdisteiden (PFAS) analysointi LC-MS-tekniikalla. Analyysipaketit sisältävät valittuja PFAS-yhdisteitä ja menetelmiä voidaan soveltaa monille erilaisille kemikaaleille. Esimerkiksi seuraavaa analyysipakettia voidaan käyttää useimmille kemikaalinäytteille: Lyhenne Yhdisteen pitkä nimi CAS-numero PFBA perfluoributaanihappo 375-22-4 PFPeA perfluoripentaanihappo 2706-90-3 PFHxA perfluoriheksaanihappo 307-24-4 PFHpA perfluoriheptaanihappo 375-85-9 PFOA perfluorioktaanihappo 335-67-1 PFNA perfluorinonaanihappo 375-95-1 PFDA perfluoridekaanihappo 335-76-2 PFUnA; PFUdA perfluoriundekaanihappo 2058-94-8 PFDoA perfluoridodekaanihappo 307-55-1 PFTrDA; PFTriA perfluoritridekaanihappo 72629-94-8 PFTeA perfluoritetradekaanihappo 376-06-7 PFHxDA perfluoriheksadekaanihappo 67905-19-5 PFODA perfluorioktadekaanihappo 16517-11-6 PFBS perfluoributaanisulfonihappo 375-73-5 PFPeS perfluoripentaanisulfonihappo 2706-91-4 PFHxS perfluoriheksaanisulfonihappo 355-46-4 PFHpS perfluoriheptaanisulfonihappo 375-92-8 PFOS perfluorioktaanisulfonihappo 1763-23-1 PFNS perfluorinonaanisulfonihappo 68259-12-1 PFDS perfluoridekaanisulfonihappo 335-77-3 PFUnDS perfluoriundekaanisulfonihappo 749786-16-1 PFDoS perfluoridodekaanisulfonihappo 79780-39-5 HFPO-DA (Gen X) 2,3,3,3-tetrafluori-2-(heptafluoripropoksi)propaanihappo 13252-13-6 HFPO-TA perfluori-2,5-dimetyyli-3,6-dioksanonaanihappo 13252-14-7 DONA; ADONA 4,8-dioksa-3H-perfluoronihappo 919005-14-4 PFMOPrA perfluoro-3-metoksipropaanihappo 377-73-1 NFDHA perfluoro-3,6-dioksaheptaanihappo 151772-58-6 PFMOBA perfluoro-4-metoksibutaanihappo 863090-89-5 PFecHS Sykloheksaanisulfonihappo, 1,2,2,3,3,4,5,5,6,6-dekafluori-4-(1,1,2,2,2-pentafluorietyyli)-, kaliumsuola (1:1) 335-24-0 3:3 FTCA 2H, 2H, 3H, 3H-perfluoriheksaanihappo 356-02-5 5:3 FTCA 2H, 2H, 3H, 3H-perfluori-oktaanihappo 914637-49-3 7:3 FTCA 2H, 2H, 3H, 3H-perfluoridekaanihappo 812-70-4 PFEESA perfluoro(2-etoksietaani)sulfonihappo 113507-82-7 6:2 Cl-PFESA; 9Cl-PF3ONS 9-klooriheksadekafluori-3-oksanonaani-1-sulfonihappo 756426-58-1 8:2 Cl-PFESA; 11Cl-PF3OUdS 11-kloorieikosafluori-3-oksaundekaani-1-sulfonihappo 763051-92-9 4:2 FTSA; 4:2 FTS 4:2 fluoritelomeerisulfonihappo 757124-72-4 6:2 FTSA; 6:2 FTS 6:2 fluoritelomeerisulfonihappo 27619-97-2 8:2 FTSA; 8:2 FTS 8:2 fluoritelomeerisulfonihappo 39108-34-4 FBSA Perfluorobutaanisulfonamidi 30334-69-1 FHxSA Perfluoriheksaanisulfonamidi 41997-13-1 FOSA Perfluorooktaanisulfonamidi 754-91-6 MeFOSA; N-MeFOSA n-metyyliperfluorioktaanisulfonamidi 31506-32-8 EtFOSA; N-EtFOSA n-etyyliperfluorioktaanisulfonamidi 4151-50-2 MeFOSE n-metyyliperfluorioktaanisulfonamidoetanoli 24448-09-7 EtFOSE n-etyyliperfluorioktaanisulfonamidoetanoli 1691-99-2 NMeFOSAA; MeFOSAA n-metyyliperfluorioktaanisulfonamidoetikkahappo 2355-31-9 NEtFOSAA; EtFOSAA n-etyyliperfluorioktaanisulfonamidoetikkahappo 2991-50-6 FOSAA perfluorooktaanisulfonamidoetikkahappo 2806-24-8 10:2 FTS 10:2 fluoritelomeerisulfonihappo 108026-35-3 Määritettävissä olevat yhdisteet ja raportointirajat voivat vaihdella näytematriisista riippuen. Tyypillinen määritysraja vaihtelee 1–50 ng/L välillä nestemäisille näytteille ja 1–100 µg/kg välillä kiinteille näytteille. Kuvaile näytematriisia ja analyysin tavoitteita tarjouspyynnön yhteydessä, niin valitsemme sopivan PFAS-analyysipaketin ja valmistelemme tarjouksen.

Mittauksen tuloksena saadaan biopohjaisen (biogeenisen) hiilen osuus, joka ilmaistaan suhteessa kokonaishiileen (total carbon, TC). Sivulla näkyvä hinta on haihtumattomille näytteille. Jos näytteesi on haihtuva, varmista mittauksen sopivuus asiantuntijoiltamme. Huom! Emme voi ottaa vastaan näytteitä, jotka sisältävät keinotekoisia hiili-12-, hiili-13- tai hiili-14-isotooppeja, koska ne voivat vahingoittaa analyysilaitetta.

Valittujen haihtuvien orgaanisten yhdisteiden (VOC) määritys vedestä GC-MS- ja GC-FID-tekniikoilla. Analyysi voidaan suorittaa seuraavien standardimenetelmien mukaisesti: EPA 624, EPA 5021A, EPA 8260, EPA 8015, EN ISO 10301, ISO 11423-1, and EN ISO 15680 Analyysin tulokset ilmoitetaan yksikössä µg/L. Analyysi sisältää seuraavat yhdisteet: Analyytti: Raportointirajat: kloorimetaani 1 µg/l bromimetaani 1 µg/l dikloorimetaani 0.1 µg/l dibromimetaani 1 µg/l bromikloorimetaani 2 µg/l trikloorimetaani (kloroformi) 0.1 µg/l tribromimetaani (bromoformi) 0.2 µg/l bromidikloorimetaani 0.1 µg/l dibromikloorimetaani 0.1 µg/l summa 4 trihalometanit 0.5 µg/l tetrakloorimetaani 0.1 µg/l trikloorifluorimetaani 1 µg/l diklooridifluorimetaani 1 µg/l monokloorietaani 1 µg/l 1,1-dikloorietaani 0.1 µg/l 1,2-dikloorietaani 0.1 µg/l 1,2-dibromietaani 0.5 µg/l 1,1,1-trikloorietaani 0.1 µg/l 1,1,2-trikloorietaani 0.1 µg/l 1,1,1,2-tetrakloorietaani 0.1 µg/l 1,1,2,2-tetrakloorietaani 1 µg/l vinyylikloridi 0.1 µg/l 1,1-dikloorieteeni 0.1 µg/l cis-1,2-dikloorieteeni 0.1 µg/l trans-1,2-dikloorieteeni 0.1 µg/l summa 1,2-dikloorieteenit 0.2 µg/l trikloorieteeni 0.1 µg/l summa 11 klooratut hiilivedyt 1.1 µg/l tetrakloorieteeni 0.1 µg/l Summa trikloorieteeni and tetrakloorieteeni 0.2 µg/l summa 5 klooratut eteenit 0.5 µg/l 1,2-diklooripropaani 1 µg/l 1,3-diklooripropaani 1 µg/l 2,2-diklooripropaani 1 µg/l 1,2,3-triklooripropaani 1 µg/l 1,2-dibromi-3-klooripropaani 1 µg/l 1,1-dikloori-1-propeeni 1 µg/l cis-1,3-dikloori-1-propeeni 1 µg/l trans-1,3-diklooripropeeni 1 µg/l heksaklooributadieeni 1 µg/l 2-klooritolueeni 1 µg/l 4-klooritolueeni 1 µg/l monoklooribentseeni 0.1 µg/l bromibentseeni 1 µg/l 1,2-diklooribentseeni 0.1 µg/l 1,3-diklooribentseeni 0.1 µg/l 1,4-diklooribentseeni 0.1 µg/l summa 3 diklooribentseenit 0.3 µg/l 1,2,3-triklooribentseeni 0.1 µg/l 1,2,4- triklooribentseeni 0.1 µg/l 1,3,5-triklooribentseeni 0.1 µg/l summa 3 triklooribentseenit 0.4 µg/l bentseeni 0.1 µg/l tolueeni 0.5 µg/l etyylibentseeni 0.1 µg/l o-ksyleeni 0.1 µg/l m/p-ksyleeni 0.2 µg/l summa ksyleenit 0.3 µg/l summa BTEX 1 µg/l styreeni 0.2 µg/l isopropyylibentseeni 1 µg/l n-propyylibentseeni 1 µg/l 1,2,4- trimetyylibentseeni 1 µg/l 1,3,5- trimetyylibentseeni 1 µg/l n-butyylibentseeni 1 µg/l sec-butyylibentseeni 1 µg/l tert-butyylibentseeni 1 µg/l p-isopropyylitolueeni 1 µg/l naftaleeni 1 µg/l Di-isopropyylieetteri (DIPE) 0.6 µg/l ETBE (etyyli-tert-butyylieetteri) 0.2 µg/l MTBE (metyyli-tert-butyylieetteri) 0.2 µg/l tert-amyylietyylieetteri (TAEE) 0.2 µg/l TAME 0.2 µg/l tert-butyylialkoholi (TBA) 5 µg/l etanoli 100 µg/l Mikäli näytteestä halutaan analysoida vain tietyt yhdisteet, valmistelemme mielellämme kustomoidun tarjouksen. Analyysiin sopivia näyteastioita voi tilata meidän kauttamme. Measurlabsilta noudetut näyteasiastia kuuluvat analyysin hintaan, mutta näyteastiat voidaan myös postittaa asiakkaalle erillistä palvelumaksua vastaan.

Analyysillä voidaan määrittää helposti haihtuvien orgaanisten yhdisteiden (VOC) määrä biokaasunäytteistä. Tyypillisesti havaittavien VOC-yhdisteiden kiehusmispiste on 60-280 °C, mutta kevyempiä hiilivetyjä pystytään myös kvantitoimaan ja tunnistamaan. Näytteet kerätään 2-litran kaasunäytepussiin. Menetelmässä käytetään GC-MS laitteistoa ja standardimateriaalien sekä massaspektrikirjastojen avulla yhdisteet tunnistetaan ja kvantitoidaan. Näytteet analysoidaan kaasunäytepusseista (2 litraa tilvauudeltaan).

Hydroksyyliryhmien (-OH) pitoisuuksien määritys ligniinistä 31P NMR:llä. Menetelmä soveltuu ligniinille, joka sisältää tai saattaa sisältää vapaita hydroksyyliryhmiä. Ligniini liuotetaan deuteroituun liuottimeen (tyypillisesti CDCl3:Pyridiini) ja siihen lisätään sisäinen standardiliuos. Näytteen + sisäisen standardin hydroksyyliryhmät fosforyloidaan ja seos analysoidaan 31P NMR:llä. Vapaiden hydroksyyliryhmien lukumäärä voidaan määrittää NMR-spektristä vertaamalla sisäisen standardin signaalia fosforyloidun näytemateriaalin signaaliin. Mittauksella voidaan määrittää seuraavat OH-ryhmät (yksikkö mmol/g): Alifaattinen OH, Fenolinen OH, Karboksyylihappo, Syringyl OH, Guajakoli OH, Katekolit, p-hydroksifenyyli OH, Kokonais-OH. Liuottimen valinta ja liuotuksen olosuhteet (esim. korkea lämpötila tai pitkä liukenemisaika) voivat vaikuttaa mittauksen hintaan.

Kromatografisella menetelmällä määritetään vedestä tai liuoksesta 16 PAH-yhdistettä, jotka Yhdysvaltain ympäristönsuojeluvirasto (US EPA) on määrittänyt korkean prioriteetin epäpuhtauksiksi. Määritettävät yhdisteet ovat: Naftaleeni, Asenaftyleeni, Asenafteeni, Fluoreeni, Fenantreeni, Antraseeni, Fluoranteeni, Pyreeni, Bentso[a]antraseeni, Kryseeni, Bentso[b]fluoranteeni, Bentso[k]fluoranteeni, Bentso[a]pyreeni, Indeno[1,2,3-cd]pyreeni, Dibentso[a,h]antraseeni, Bentso[ghi]peryleeni. Menetelmä on akkreditoitu vesinäytteille, mutta analyysi voidaan suorittaa myös muille nesteille. Olethan yhteydessä asiantuntijaamme, jos haluat analysoida muita kuin vesinäytteitä.

Jätemuovista valmistetun pyrolyysiöljyn hiilivetykoostumusanalyysi ASTM D8519 -standardin mukaisella kaasukromatografisella menetelmällä. Tulokset raportoidaan taulukkomuodossa massaprosentteina. Lisäksi asiakkaalle toimitetaan asiaankuuluvat kromatogrammit. Analyysi kattaa seuraavat hiilivetyryhmät: Aromaattisten yhdisteiden kokonaismäärä (1–50 m%), Yksirenkaiset yhdisteet (1–50 m%), Kaksirenkaiset yhdisteet (1–15 m%), Vähintään kolmerenkaiset yhdisteet (0,5–5 m%), PAH-yhdisteet (0,5–15 m%), Tyydyttyneet hiilivedyt (5–99 m%), Olefiinit (1–80 m%), Konjugoituneet dieenit (0,2–5 m%), Styreenit (0,2–5 m%). Näytteen halogeeni-, rikki- ja happipitoisuuden on oltava alhainen, ja sen on oltava hiukkaseton tai helposti suodatettavissa. Kiehumispiste saa olla korkeintaan 545 °C, ja tämä varmistetaan ennen analyysia simuloidulla tislauksella (SimDist, ASTM D7169). Sivulla näkyvä esimerkkihinta koskee pieniä näyte-eriä. Ilmoitathan näytteiden lukumäärän tarjouspyynnön yhteydessä, sillä tarjoamme alennuksia suurille näyte-erille ja toistuville analyysiprojekteille.

Liuottimen puhtausmääritys GC-FID- ja Karl Fischer -tekniikoilla. Määritys suoritetaan analysoimalla näyte GC-FID: llä ja vertaamalla liuotinsignaalin pinta-alaa kaikkien piikkien yhdistettyyn pinta-alaan. Tuloksena saadaan näytteen liuotinpitoisuus prosentteina (%). Lisäksi näytteen vesipiotisuus määritetään Karl Fischerin titrauksella.

Materiaalien magneettisten ominaisuuksien määritys magneettikentän funktiona. Mittaukseen käytetään värähtelevän näytteen magnetometriä (vibrating-sample magnetometer, VSM), jota kutsutaan myös Foner-magnetometriksi. Mittaus perustuu Faradayn induktiolakiin, jonka mukaan muuttuva magneettikenttä tuottaa sähkökentän. Tämän sähkökentän ominaisuuksia voidaan mitata, jolloin saadaan tietoa magneettikentän muutoksista. Magnetometrillä voidaan mitata mm. magneettista momenttia ja koersitiviteettiä sekä hystereesisilmukkaa. Lisäksi alhaisessa lämpötilassa toteutetulla VSM-mittauksella voidaan todeta Meissnerin ilmiö suprajohtavissa ohutkalvoissa. Projektit hinnoitellaan tapauskohtaisesti, ja hintahaarukan alempaa päätä sovelletaan suurille näytemäärille. Saat tarkan hinta-arvion ottamalla yhteyttä asiantuntijoihimme.

Partikkelikokojakauma määritetään läpäisyelektronimikroskoopilla (TEM) otetuista kuvista. Menetelmä soveltuu parhaiten alle 50 nm kokoisille hiukkasille. Hiukkasten muodosta riippuen analyysi sisältää joko halkaisijan tai pituuksien ja leveyksien määrityksen. Koon lisäksi TEM antaa laadullista tietoa partikkelien pinnanmuodoista. Analyysi soveltuu erityisesti epäsäännöllisen muotoisille ja muille kuin pyöreille hiukkasille, jotka ovat muodoltaan esimerkiksi kuitumaisia, sauvamaisia tai kristallimaisia. Perinteisemmillä menetelmillä (LD, DLS) ei saada luotettavaa tietoa vastaavien hiukkasten kokojakaumasta. Tuloksena saadaan TEM-kuvat ja hiukkasten kokojakauma joko halkaisijaan tai pituuteen ja leveyteen suhteutettuna. Näytteiden tulee olla täysin kuivia TEM-kuvantamista varten. Kysy lisätietoja näytevalmistelusta, jos näyte vaatii kuivaamista.

Alkuainesuhteiden määritys RBS-menetelmällä (Rutherfordin takaisinsirontaspektrometria). Mittaus soveltuu syvyysprofilointiin. RBS antaa tietoa raskaampien alkuaineiden pitoisuuksista. Kevyistä alkuaineista saadaan tietoa, jos menetelmä yhdistetään ToF-ERDA-mittaukseen.

Karl Fischer -titraus on klassinen titrausmenetelmä, jonka avulla voidaan määrittää näytteen vesipitoisuus. Menetelmä soveltuu esimerkiksi häviävän pienten vesipitoisuuksien määrittämiseen öljytuotteista ja orgaanisista liuottimista. Analyysi suoritetaan tarkasta näytematriisista riippuen standardin ASTM D6304, EN ISO 12937 tai DIN 51777 Verfahren A mukaisesti. Tulokset raportoidaan yksikössä mg/kg. Testi soveltuu parhaiten öljytuotteille ja pyrolyysiöljyille, joiden lopullinen kiehumispiste on alle 390 °C. Myös näytteitä, joiden kiehumispiste on korkeampi, on kuitenkin mahdollista analysoida. Huom: Näytteen sisältämät aldehydit ja/tai ketonit voivat häiritä KF-titrausta. Jos näytemateriaali sisältää näitä yhdisteitä, ilmoitathan asiasta tarjouspyynnön yhteydessä.

Kiteinen piidioksidi, eli kvartsi, on yleinen ainesosa rakennusmateriaaleissa sekä tuotteissa, jotka sisältävät kiveä, soraa, savea tai hiekkaa. Altistuminen hengitettävälle piidioksidille voi aiheuttaa silikoosia ja saattaa johtaa keuhkosyövän kehittymiseen. Tämän vuoksi EU-maissa on asetettu sitova raja-arvo työpaikoilla tapahtuvalle altistumiselle. Hengitettävälle kvartsille altistumiseen voidaan vaikuttaa tehokkaimmin materiaalivalinnoilla. EU-maissa kiteinen piidioksidi ja muut luokan 1 syöpää aiheuttavat aineet ovat luokitusvelvollisuuden alaisia, ellei niitä ole materiaaleissa alle 0,1 % (w/w). Aineita sisältävissä tuotteissa tulee olla varoitus "Voi aiheuttaa keuhkosyöpää hengitettynä" ja "Vaurioittaa keuhkoja". Tämä koskee myös kemiallisesti muunneltuja tuotteita, jotka sisältävät kvartsia. EU:n teollisuusmineraalien tuottajat (IMA) ovat määritelleet, että muuntamattomatkin mineraalituotteet tulisi luokitella niiden kiteisen piidioksidipitoisuuden (hieno jae) perusteella, jos pitoisuus ylittää 1,0 %. Merkintävaatimuksia ja tuoteturvallisuutta varten on kehitetty analyysimenetelmä hengitettävän kiteisen piidioksidin (kvartsi) pitoisuuden mittaamiseen. Saat lisätietoja mittauksesta Measurlabsin asiantuntijatiimiltä.

Korkean lämpötilan mikroskopia (engl. hot-stage microscopy, HSM) yhdistää mikroskooppikuvauksen termiseen analyysiin. Kun näytettä kuvataan mikroskoopilla eri lämpötiloissa, saadaan tietoa mm. seuraavista: Morfologia ja hiukkasten ominaisuudet, Faasimuutokset (esim. sulaminen, sublimoituminen, höyrystyminen), Kemialliset reaktiot, Kiteytymisen eteneminen. Analyysin tuloksena saadaan mikroskooppikuvia ja -videoita, jotka havainnollistavat näytteessä lämpötilan muutoksen seurauksena tapahtuneita muutoksia. Mittauslämpötilat voidaan valita 25–375 °C väliltä ja suhteellinen kosteus 5–90 %:n väliltä.

NMR-analyysin avulla voidaan tunnistaa näytemateriaalin sisältämät polymeerit havainnoimalla, miten niiden atomiytimet vuorovaikuttavat magneettikentän kanssa. Tekniikkaa voidaan käyttää ennalta tunnistamattomien polymeerien ja polymeeriseosten karakterisointiin. NMR soveltuu myös polymeerin puhtauden arviointiin ja epäpuhtauksien tunnistamiseen. Menetelmällä voidaan havaita materiaaliin epähuomiossa päätyneet orgaaniset epäpuhtaudet ja määrittää niiden pitoisuudet suhteessa haluttuun koostumukseen. Analyysin tuloksena saadaan prosessoitu NMR-spektri kuvatiedostona. Pyynnöstä voidaan toimittaa myös raakadata ja muita lisätietoja. Ota yhteyttä asiantuntijoihimme sivun alalaidasta löytyvällä lomakkeella pyytääksesi tarjousta näytemateriaalisi NMR-karakterisoinnille. Analyysin käytännön toteutuksesta sovitaan tapauskohtaisesti näytemateriaalin perusteella.

Raman-spektroskopia on näytettä vahingoittamaton analyysimenetelmä, jota käytetään kemiallisten ominaisuuksien määrittämiseen. Tämä Raman-analyysi soveltuu orgaanisille ja epäorgaanisille nesteille.

TOP-analyysin (eng. sanoista total oxidizable precursors) avulla voidaan arvioida PFAS-yhdisteiden esiasteiden ja välituotteiden läsnäoloa hapettamalla ne stabiileiksi PFAS-yhdisteiksi. Analyysi voidaan yhdistää perinteiseen PFAS-analytiikkaan lisätiedon saavuttamiseksi. Esimerkiksi nämä yhdisteet voidaan sisällyttää analyysipakettiin: Lyhenne Yhdisteen pitkä nimi CAS-numero PFBA perfluoributaanihappo 375-22-4 PFPeA perfluoripentaanihappo 2706-90-3 PFHxA perfluoriheksaanihappo 307-24-4 PFHpA perfluoriheptaanihappo 375-85-9 PFOA perfluorioktaanihappo 335-67-1 PFNA perfluorinonaanihappo 375-95-1 PFDA perfluoridekaanihappo 335-76-2 PFUnA; PFUdA perfluoriundekaanihappo 2058-94-8 PFDoA perfluoridodekaanihappo 307-55-1 PFTrDA; PFTriA perfluoritridekaanihappo 72629-94-8 PFTeA perfluoritetradekaanihappo 376-06-7 PFHxDA perfluoriheksadekaanihappo 67905-19-5 PFODA perfluorioktadekaanihappo 16517-11-6 PFBS perfluoributaanisulfonihappo 375-73-5 PFPeS perfluoripentaanisulfonihappo 2706-91-4 PFHxS perfluoriheksaanisulfonihappo 355-46-4 PFHpS perfluoriheptaanisulfonihappo 375-92-8 PFOS perfluorioktaanisulfonihappo 1763-23-1 PFNS perfluorinonaanisulfonihappo 68259-12-1 PFDS perfluoridekaanisulfonihappo 335-77-3 PFUnDS perfluoriundekaanisulfonihappo 749786-16-1 PFDoS perfluoridodekaanisulfonihappo 79780-39-5 HFPO-DA (Gen X) 2,3,3,3-tetrafluori-2-(heptafluoripropoksi)propaanihappo 13252-13-6 HFPO-TA perfluori-2,5-dimetyyli-3,6-dioksanonaanihappo 13252-14-7 DONA; ADONA 4,8-dioksa-3H-perfluoronihappo 919005-14-4 PFMOPrA perfluoro-3-metoksipropaanihappo 377-73-1 NFDHA perfluoro-3,6-dioksaheptaanihappo 151772-58-6 PFMOBA perfluoro-4-metoksibutaanihappo 863090-89-5 PFecHS Sykloheksaanisulfonihappo, 1,2,2,3,3,4,5,5,6,6-dekafluori-4-(1,1,2,2,2-pentafluorietyyli)-, kaliumsuola (1:1) 335-24-0 3:3 FTCA 2H, 2H, 3H, 3H-perfluoriheksaanihappo 356-02-5 5:3 FTCA 2H, 2H, 3H, 3H-perfluori-oktaanihappo 914637-49-3 7:3 FTCA 2H, 2H, 3H, 3H-perfluoridekaanihappo 812-70-4 PFEESA perfluoro(2-etoksietaani)sulfonihappo 113507-82-7 6:2 Cl-PFESA; 9Cl-PF3ONS 9-klooriheksadekafluori-3-oksanonaani-1-sulfonihappo 756426-58-1 8:2 Cl-PFESA; 11Cl-PF3OUdS 11-kloorieikosafluori-3-oksaundekaani-1-sulfonihappo 763051-92-9 4:2 FTSA; 4:2 FTS 4:2 fluoritelomeerisulfonihappo 757124-72-4 6:2 FTSA; 6:2 FTS 6:2 fluoritelomeerisulfonihappo 27619-97-2 8:2 FTSA; 8:2 FTS 8:2 fluoritelomeerisulfonihappo 39108-34-4 FBSA Perfluorobutaanisulfonamidi 30334-69-1 FHxSA Perfluoriheksaanisulfonamidi 41997-13-1 FOSA Perfluorooktaanisulfonamidi 754-91-6 MeFOSA; N-MeFOSA n-metyyliperfluorioktaanisulfonamidi 31506-32-8 EtFOSA; N-EtFOSA n-etyyliperfluorioktaanisulfonamidi 4151-50-2 MeFOSE n-metyyliperfluorioktaanisulfonamidoetanoli 24448-09-7 EtFOSE n-etyyliperfluorioktaanisulfonamidoetanoli 1691-99-2 NMeFOSAA; MeFOSAA n-metyyliperfluorioktaanisulfonamidoetikkahappo 2355-31-9 NEtFOSAA; EtFOSAA n-etyyliperfluorioktaanisulfonamidoetikkahappo 2991-50-6 FOSAA perfluorooktaanisulfonamidoetikkahappo 2806-24-8 10:2 FTS 10:2 fluoritelomeerisulfonihappo 108026-35-3 Analyysi soveltuu eri matriiseille, esimerkiksi vedelle ja sammutusvaahdoille. Kysy lisätietoja ja pyydä tarjous näytteillesi laittamalla meille viestiä alta löytyvällä lomakkeella.

Tuhkapitoisuuden määritys standardin ASTM D482 tai EN ISO 6245 mukaisesti pyrolyysiöljystä, polttoaineista, raakaöljystä, voiteluöljystä, vahoista ja vastaavista öljypohjaisista matriiseista. Testissä näyte sytytetään hallituissa laboratorio-olosuhteissa ja jäljelle jäävä tuhkajäännös mitataan gravimetrisesti. Tulokset ilmoitetaan painoprosentteina, ja tyypillinen kvantifiointiraja on 0,001 p-%. Sekä ASTM D482 että EN ISO 6245 soveltuvat matriiseille, joiden tuhkapitoisuus on noin 0,001-0,180 p-% ja jotka eivät sisällä tarkoituksellisesti tuhkaa muodostavia lisäaineita. Sivulla näkyvä esimerkkihinta koskee pieniä näyte-eriä. Ilmoitathan näytteiden lukumäärän tarjouspyynnön yhteydessä, sillä tarjoamme alennuksia suurille näyte-erille.

Measurlabs tarjoaa räätälöityjä analyysipaketteja tuntemattoman näytteen tunnistamiseen. Asiantuntijamme valmistelee analyysiehdotuksen asiakkaan informaation pohjalta. Analyyseillä pyritään tunnistamaan näytteen sisältämät yhdisteet sekä näiden yhdisteiden pitoisuudet. Tyypillisesti tuntemattoman aineen analysoinnissa käytetään seuraavia menetelmiä: CHNOS alkuaineanalyysi ja TGA: Näillä menetelmillä selvitetään, sisältääkö näyte orgaanisia vai epäorgaanisia yhdisteitä sekä onko näytteessä enemmän kuin yhtä ainesosaa. XRD, XRF, ICP ja IC: Näillä menetelmillä selvitetään yksityiskohtaisemmin näytteen epäorgaanisten yhdisteiden laadullisia ja määrällisiä ominaisuuksia. 1H- & 13C-NMR ja GC/HPLC-MS: Näillä menetelmillä voidaan määrittää näytteen orgaanisten yhdisteiden pitoisuuksia ja laadullisia ominaisuuksia. Koko Measurlabsin analyysikatalogia voidaan käyttää tuntemattomien näytteiden analysoinnissa, mikäli tarpeen. Olethan yhteydessä asiantuntijoihimme aloittaaksesi näytteellesi räätälöidyn analyysipaketin valmistelun. Huomioithan että ilmoitettu miniminäytemäärä on suositus, pienemmälläkin määrällä voidaan tehdä analyysejä.

Bioperäisen hiilen määrä voidaan raportoida suhteessa kokonaisorgaaniseen hiileen (TOC) tai kokonaishiileen (TC). Hinta on haihtumattomille näytteille. Jos näytteesi haihtuva, keskustele näytetyyppisi sopivuudesta. Huom! Emme voi ottaa vastaan näytteitä, jotka sisältävät keinotekoisia hiili-12-, hiili-13- tai hiili-14-isotooppeja, koska ne voivat vahingoittaa laitteita.

Volumetrinen (staattinen) tai dynaaminen kemisorptio hiilimonoksidilla (CO) tai vedyllä (H2). Mittausta käytetään yleensä katalyyttisen aktiivisuuden ja aktiivisten kohtien määritykseen. Lämpötila-ohjelmoiduilla analyyseillä (engl. TPX, temperature-programmed experiments) saadaan lisäksi tietoa adsorboituvista ja katalyytin pinnalle muodostuvista aineista. Kemisorptiossa voidaan käyttää myös muita kaasuja. Pyydä lisätietoja asiantuntijoiltamme.

Kokonaishappoluvun määritys ASTM D664 -standardin mukaisesti pyrolyysiöljystä ja muista öljytuotteista. Näyte liuotetaan tolueenin ja isopropyylialkoholin seokseen ja happamat aineosat titrataan potentiometrisesti alkoholipitoisella emäksellä käännepisteeseen asti. Tulokset raportoidaan yksikössä mg KOH/g. Menetelmä edellyttää, että näyte on hapan tai neutraali ja liukenee helposti liuotinseokseen. Tapauskohtaisesti voidaan soveltaa vaihtoehtoisia ISO 660- ja EN 12634 -menetelmiä, jos ne soveltuvat näytetyypille paremmin. TAN on yksi keskeisistä laatuparametreistä pyrolyysiöljyn laadunvalvonnassa (yhdessä mm. halogeenipitoisuuden kanssa), sillä happamuus voi aiheuttaa korroosiota ja nopeuttaa tuotteen pilaantumista. Sivulla näkyvä hinta koskee pieniä näyte-eriä. Tarjoamme alennuksia suurille näyte-erille.

Yksikideröntgendiffraktio (single-crystal X-ray diffraction, SC-XRD) tarjoaa tietoa näytteiden kiderakenteesta, kuten atomien järjestäytymisestä, sidospituuksista, kulmista ja kidehilojen symmetriasta. Menetelmällä voidaan tutkia monenlaisia materiaaleja, kuten metalleja, keramiikkaa ja orgaanisia sekä metalliorgaanisia yhdisteitä. SC-XRD-analyysi soveltuu kiteisille näytteille, joiden kidekoko on vähintään 0,1 mm. Sopiva kide etsitään näytteestä mikroskoopilla ennen mittausta. Ilmoitathan tarjouspyynnön yhteydessä näytteen alkuainekoostumuksen ja oletetun kiderakenteen.

Augerin elektronispektroskopia (AES) on yleinen menetelmä kiinteiden pintojen analysointiin. AES-mittauksen avulla voidaan selvittää näytteen alkuainekoostumus pinnalta ja eri syvyyksistä sekä tuottaa pintakuvia erityyppisistä sähköä johtavista ja puolijohtavista materiaaleista.

Mittauksessa HDPE-muovin haarautuneisuus (lyhyiden haarojen tyypit ja suhteellinen määrä) määritetään 13C-NMR-analyysitekniikalla. Haarautuneisuus voi vaikuttaa merkittävästi esimerkiksi HDPE:n kiderakenteeseen, sulamispisteeseen, tiheyteen ja mekaanisiin ominaisuuksiin. Analyysin tuloksena saadaan prosessoitu NMR-spektri kuvatiedostona. Raakadata ja lisätietoja mittauksesta toimitetaan asiakkaalle pyynnöstä. Ota asiantuntijoihimme yhteyttä alta löytyvällä lomakkeella pyytääksesi tarjousta analyysille.

Kokonaiskloorin määritys kaasunäytteistä laboratorion sisäisellä ionikromatografiamenetelmällä (IC). Tulokset raportoidaan yksikössä mg/Nm³. Näytteet tulee kerätä 2 litran kaasunäytepusseihin, ja kaasun käyttöturvallisuustiedote on toimitettava lähetyksen mukana. Suosittelemme toimittamaan näytteet Measurlabsille mahdollisimman pian näytteenoton jälkeen, sillä analysoitavat yhdisteet voivat haihtua näytepussista ajan myötä. Sivulla näkyvä hinta koskee pieniä näyte-eriä. Tarjoamme alennuksia suurille näyte-erille.

Näytteen kryo-SEM-kuvantaminen ja EDX-alkuainekartoitus. Menetelmä soveltuu erityisesti hauraille biologisille näytteille, jotka vaurioituvat helposti elektronisuihkun tai tyhjiön vaikutuksesta. Analyysin aluksi näyte pikajäädytetään, minkä jälkeen se kuvataan pyyhkäisyelektronimikroskoopilla. Lisäksi alkuainekoostumus kartoitetaan EDX-detektorilla. Tuloksena toimitetaan 10–20 SEM-kuvaa, 1–2 EDX-karttaa sekä sanallinen selostus havainnoista.

Mustalipeän ja sellutehtaan prosessinesteiden analyysipaketti, joka kattaa seuraavat parametrit: Parametri Menetelmä Kuiva-ainepitoisuus SCAN-N 22 Karbonaatti SCAN-N 32 Liuennut kalsium (Ca) Sisäinen menetelmä Natrium (Na) SCAN-N 38 Tulokset raportoidaan joko yksikössä mg/kg tai mg/l. Huomioithan, että erityisen pahanhajuisista tai muuten vaarallisista näytteistä peritään näytteenhävitysmaksu. Esimerkkihinta koskee pieniä näyte-eriä. Tarjoamme alennuksia suurille näyte-erille ja toistuville tilauksille.

Testattavan aineen hapenkulutusta estävien vaikutusten arviointi OECD 209 -standardin mukaisella menetelmällä. Testissä jätevedenpuhdistamolta kerättyä aktiivilietettä altistetaan eri pitoisuuksille testiainetta kolmen tunnin ajan 20 ± 2°C:ssa ja 7,5 ± 0,2 pH:ssa. Hapenkulutusta mitataan happielektrodilla, tarvittaessa kahdella eri tavalla: Heterotrofinen hengitys (orgaanisen hiilen hapettuminen), Nitrifikaatio (ammoniumin hapettuminen). Nopeasti hajoaville tai haihtuviin aineille voidaan käyttää lyhyempää altistusaikaa (esim. 30 minuuttia). Laadunvarmistukseen kuuluvat nollanäytteet, valinnainen abioottinen kontrolli sekä referenssiaine (tyypillisesti 3,5-dikloorifenoli) aktiivilietteen herkkyyden varmistamiseksi. Tulokset ilmoitetaan hapenkulutusnopeuksina ja inhibitioprosenttina suhteessa kontrollinäytteisiin. Ensisijaisina tuloksina raportoidaan ECx-arvot (esim. EC50) ja/tai NOEC yksikössä mg/l. Menetelmää voidaan käyttää REACH-tietovaatimuksien täyttämiseen mikrobeille aiheutuvan ekotoksisuuden suhteen.

Kemikaalien akuuttien myrkyllisten vaikutusten määrittäminen lieroilla (Eisenia foetida) OECD:n testiohjeen 207 mukaisesti. Testi koostuu kahdesta vaiheesta: Suodatinpaperitesti (valinnainen alustava seulonta): lierot altistetaan kostealle suodatinpaperille levitetylle testiaineelle sinetöidyissä lasipulloissa, joita pidetään pimeässä 48 tunnin ajan. Testin tarkoitus on tunnistaa mahdollisesti myrkylliset aineet ja ohjata pitoisuuksien valintaa seuraavassa testissä., Keinomaaperäkoe: testattavaa ainetta sekoitetaan standardoituun multaseokseen vähintään viidessä eri pitoisuudessa. Eri pitoisuuksille altistettuja lieroja seurataan 14 vuorokauden ajan, ja havainnot kirjataan 7 ja 14 vuorokauden kohdalla.. Menetelmä soveltuu sekä veteen liukeneville että liukenemattomille aineille. Kuolleisuutta arvioidaan testaamalla lierojen reaktio kevyeen mekaaniseen ärsykkeeseen; myös käyttäytymispoikkeamat ja näkyvät patologiset muutokset kirjataan. Raportti sisältää seuraavat tiedot: Lierojen kuolleisuus käsitellyissä näytteissä ja kontrollinäytteissä sekä näiden pohjalta laskettu LC50-arvo (engl. lethal concentration 50, eli aineen pitoisuus, jolla 50% lieroista kuolee altistuksen aikana), Korkein pitoisuus, joka ei aiheuta kuolleisuutta, ja alhaisin pitoisuus, joka aiheuttaa 100 %:n kuolleisuuden, Elävien lierojen määrät ja keskipainot altistuksen alussa ja lopussa, Pitoisuus-vastekäyrä, Keinomaaperäkokeessa raportoidaan lisäksi maaperän pH ja kosteuspitoisuus testin alussa ja lopussa.. OECD 207 -menetelmää voidaan käyttää arvioitaessa kemikaalien ekotoksisia vaikutuksia maaeliöstöön REACH-rekisteröinnin yhteydessä.

Testiaineen vaikutusten arviointi korkeampien kasvien taimien ilmaantumiseen ja varhaiskasvuun OECD:n testiohjeen 208 mukaisesti. Testattava aine sekoitetaan maaperään tai levitetään sen pinnalle; huonosti veteen liukenevat aineet voidaan lisätä kuivaan maahan punnittuna. Vähintään kuuden eri kasvisuvun siemeniä kylvetään käsiteltyyn maaperään ja niiden kehitystä seurataan 14–21 vuorokauden ajan siitä, kun 50 % kontrolliryhmän kasveista on taimettunut. Kokeessa arvioidaan seuraavia parametrejä: Itävien taimien osuus (%), Versojen kuiva- tai tuorepaino, Versojen korkeus, Silmämääräinen arvio kasvitoksisuudesta (kloroosi, nekroosi, kuihtuminen, jne.). Yksittäisellä pitoisuustasolla suoritetuissa testeissä raportoidaan havaittu vaikutus tai sen puuttuminen kontrolliin verrattuna. Usealla pitoisuustasolla suoritetuissa testeissä lasketaan ECx/ERx-arvot (esim. EC50/ER50) luottamusväleineen sekä tarvittaessa NOEC- ja LOEC-arvot. OECD 208 -menetelmää voidaan käyttää arvioitaessa kemikaalin vaikutusta maaeliöstöön esimerkiksi REACH-rekisteröintiä varten.

Testattavan aineen akuutin vesitoksisuuden määritys mittaamalla vesikirppujen (yleensä Daphnia magna) liikkumattomuutta 48 tunnin altistuksen seurauksena. Ensisijaisena tuloksena raportoidaan 48 tunnin EC50-arvo, mutta myös 24 tunnin EC50 voidaan raportoida tämän lisäksi. Testi etenee seuraavasti: Alle vuorokauden ikäiset vesikirput altistetaan vähintään viidelle eri pitoisuudelle kohdekemikaalia. Kutakin pitoisuustasoa kohden käytetään vähintään 20 kirppua (yleensä neljä rinnakkaisnäytettä x viisi kirppua per pitoisuus)., Kirppujen liikkumattomuutta arvioidaan 24 ja 48 tunnin jälkeen kokeen aloituksesta, ja liikkumattomien kirppujen määrät kirjataan ylös., Testiliuokset valmistetaan laimentamalla testattava aine hyväksyttyyn testiveteen; liuottimia ja emulgaattoreita vältetään mahdollisuuksien mukaan. Liuenneen hapen pitoisuus ja pH mitataan altistuksen alussa ja lopussa., EC50-arvot eli pitoisuudet, joissa 50% kirpuista on liikkumattomia 24 tunnin ja 48 tunnin jälkeen, lasketaan pitoisuus-vastemallinuksella ja ilmoitetaan yksikössä mg/l.. Tuloksena raportoidaan liikkumattomuushavainnot pitoisuuksittain, lasketut EC50-arvot sekä vedenlaatumittausten tulokset. OECD 202 -menetelmää voidaan hyödyntää osana vesiympäristölle aiheutuvien haittavaikutusten arviointia esimerkiksi kemikaalien REACH-rekisteröinnin yhteydessä. Koe vastaa EU-menetelmää C.2 (ks. REACH-testimenetelmiä käsittelevä komission asetus (EY) N:o 440/2008).

Testattavan aineen vaikutusten määritys makean veden mikrolevien ja syanobakteerien kasvuun OECD 201 -standardin mukaisesti (vastaa EU:n menetelmää C.3, katso komission asetus (EY) N:o 440/2008). Testissä eksponentiaalisesti kasvavat levä- tai syanobakteeriviljelmät altistetaan vähintään viidelle eri kemikaalipitoisuudelle (yleensä kolme rinnakkaisnäytettä per pitoisuus). Viljelmän pH kirjataan altistuksen alussa ja lopussa, minkä lisäksi viljelmää tarkastellaan mikroskoopilla kemikaalialtistuksesta aiheutuvien muutosten havaitsemiseksi. Viljelmän kasvua myös mitataan solujen lukumäärän ja/tai fluoresenssin perusteella. Tulokset ilmoitetaan pitoisuus-vastekäyrinä, joista lasketaan ErC50- sekä NOEC/LOEC-arvot. Testiraportti sisältää myös pH-mittausten tulokset ja mikroskooppiset havainnot levä- tai bakteeriviljelmän kunnosta. OECD 201 -testin tuloksia voidaan hyödyntää osana vesiympäristölle aiheutuvien haittavaikutusten arviointia esimerkiksi REACH-rekisteröinnin yhteydessä.

Polymeerin taktisuuden (isotaktinen, syndiotaktinen tai ataktinen) määritys ydinmagneettisen resonanssin eli NMR:n avulla. Soveltuva NMR-tekniikka valitaan polymeerityypin perusteella: Polypropyleenin (PP) analyysi suoritetaan 1H-NMR-tekniikalla. Kaksiulotteisia mittauksia (esim. COSY-NMR), voidaan käyttää tarkempaan analyysiin., Polymetyylimetakrylaatin (PMMA) analyysiin käytetään13C-NMR-tekniikkaa ja tarvittaessa kaksiulotteisia HMQC-NMR- ja HSQC-NMR-mittauksia.. Analyysin tulokset eli prosessoidut NMR-spektrit toimitetaan kuvatiedostoina. Raakadata ja lisätietoja mittauksesta voidaan toimittaa pyynnöstä. Saat materiaalikohtaisen tarjouksen polymeerin taktisuuden analyysille ottamalla meihin yhteyttä alta löytyvällä lomakkeella. Analyysin hinta riippuu tutkimusasetelmasta; esimerkiksi harvinaisten liuottimien käyttö ja pitkät prosessointiajat nostavat hintaa.

Kaasumaisten näytteiden analyysi Raman-spektroskopialla.

Rikkiyhdisteiden määritys biokaasusta tai maakaasusta laboratorion sisäisellä GC-SCD-menetelmällä (kaasukromatografia rikkiselektiivisellä kemiluminesenssidetektorilla). Tulokset raportoidaan tilavuusprosentteina, ja kaikkien analysoitujen yhdisteiden LOQ on 0,03 ppm. Analyysi sisältää seuraavat yhdisteet: Rikkivety (H₂S), Karbonyylisulfidi (COS), Metyylimerkaptaani (CH₃SH), Etyylimerkaptaani (C₂H₅SH), Dimetyylisulfidi (Me₂S), Dimetyylidisulfidi (Me₂S₂), Hiilidisulfidi (CS₂, semikvantitatiivinen), Rikkiyhdisteet yhteensä, mukaan lukien C3+-merkaptaanit. Näytteet tulee kerätä 2 litran kaasunäytepusseihin, ja kaasun käyttöturvallisuustiedote on toimitettava lähetyksen mukana. Näytteet kannattaa toimittaa laboratorioon mahdollisimman nopeasti, jotta analyytit eivät pääse haihtumaan näytepusseista Jos analyysi tulee suorittaa 48 tunnin sisällä näytteenotosta, tulee tästä sopia etukäteen. Sivulla näkyvä hinta koskee pieniä näyte-eriä. Tarjoamme alennuksia suurille näyte-erille ja toistuville tilauksille.