Erityistä huolta aiheuttavien aineiden (SVHC) analyysi

Valittujen haihtuvien orgaanisten yhdisteiden (VOC) määritys vedestä GC-MS- ja GC-FID-tekniikoilla. Analyysi voidaan suorittaa seuraavien standardimenetelmien mukaisesti: EPA 624, EPA 5021A, EPA 8260, EPA 8015, EN ISO 10301, ISO 11423-1, and EN ISO 15680 Analyysin tulokset ilmoitetaan yksikössä µg/L. Analyysi sisältää seuraavat yhdisteet: Analyytti: Raportointirajat: kloorimetaani 1 µg/l bromimetaani 1 µg/l dikloorimetaani 0.1 µg/l dibromimetaani 1 µg/l bromikloorimetaani 2 µg/l trikloorimetaani (kloroformi) 0.1 µg/l tribromimetaani (bromoformi) 0.2 µg/l bromidikloorimetaani 0.1 µg/l dibromikloorimetaani 0.1 µg/l summa 4 trihalometanit 0.5 µg/l tetrakloorimetaani 0.1 µg/l trikloorifluorimetaani 1 µg/l diklooridifluorimetaani 1 µg/l monokloorietaani 1 µg/l 1,1-dikloorietaani 0.1 µg/l 1,2-dikloorietaani 0.1 µg/l 1,2-dibromietaani 0.5 µg/l 1,1,1-trikloorietaani 0.1 µg/l 1,1,2-trikloorietaani 0.1 µg/l 1,1,1,2-tetrakloorietaani 0.1 µg/l 1,1,2,2-tetrakloorietaani 1 µg/l vinyylikloridi 0.1 µg/l 1,1-dikloorieteeni 0.1 µg/l cis-1,2-dikloorieteeni 0.1 µg/l trans-1,2-dikloorieteeni 0.1 µg/l summa 1,2-dikloorieteenit 0.2 µg/l trikloorieteeni 0.1 µg/l summa 11 klooratut hiilivedyt 1.1 µg/l tetrakloorieteeni 0.1 µg/l Summa trikloorieteeni and tetrakloorieteeni 0.2 µg/l summa 5 klooratut eteenit 0.5 µg/l 1,2-diklooripropaani 1 µg/l 1,3-diklooripropaani 1 µg/l 2,2-diklooripropaani 1 µg/l 1,2,3-triklooripropaani 1 µg/l 1,2-dibromi-3-klooripropaani 1 µg/l 1,1-dikloori-1-propeeni 1 µg/l cis-1,3-dikloori-1-propeeni 1 µg/l trans-1,3-diklooripropeeni 1 µg/l heksaklooributadieeni 1 µg/l 2-klooritolueeni 1 µg/l 4-klooritolueeni 1 µg/l monoklooribentseeni 0.1 µg/l bromibentseeni 1 µg/l 1,2-diklooribentseeni 0.1 µg/l 1,3-diklooribentseeni 0.1 µg/l 1,4-diklooribentseeni 0.1 µg/l summa 3 diklooribentseenit 0.3 µg/l 1,2,3-triklooribentseeni 0.1 µg/l 1,2,4- triklooribentseeni 0.1 µg/l 1,3,5-triklooribentseeni 0.1 µg/l summa 3 triklooribentseenit 0.4 µg/l bentseeni 0.1 µg/l tolueeni 0.5 µg/l etyylibentseeni 0.1 µg/l o-ksyleeni 0.1 µg/l m/p-ksyleeni 0.2 µg/l summa ksyleenit 0.3 µg/l summa BTEX 1 µg/l styreeni 0.2 µg/l isopropyylibentseeni 1 µg/l n-propyylibentseeni 1 µg/l 1,2,4- trimetyylibentseeni 1 µg/l 1,3,5- trimetyylibentseeni 1 µg/l n-butyylibentseeni 1 µg/l sec-butyylibentseeni 1 µg/l tert-butyylibentseeni 1 µg/l p-isopropyylitolueeni 1 µg/l naftaleeni 1 µg/l Di-isopropyylieetteri (DIPE) 0.6 µg/l ETBE (etyyli-tert-butyylieetteri) 0.2 µg/l MTBE (metyyli-tert-butyylieetteri) 0.2 µg/l tert-amyylietyylieetteri (TAEE) 0.2 µg/l TAME 0.2 µg/l tert-butyylialkoholi (TBA) 5 µg/l etanoli 100 µg/l Mikäli näytteestä halutaan analysoida vain tietyt yhdisteet, valmistelemme mielellämme kustomoidun tarjouksen. Analyysiin sopivia näyteastioita voi tilata meidän kauttamme. Measurlabsilta noudetut näyteasiastia kuuluvat analyysin hintaan, mutta näyteastiat voidaan myös postittaa asiakkaalle erillistä palvelumaksua vastaan.

Näytteen kokonaisfluoripitoisuuden (TF) määritys yhdellä seuraavista menetelmistä: EN 14582 -standardiin perustuva analyysi polttoionikromatografilla (CIC). Pohjoismaiden ministerineuvosto suosittelee menetelmää nopeaan fluoripitoisuuden määritykseen mm. pakkausmateriaaleista., EN 15408 -standardiin perustuva analyysi happopommihajotuksella ja ionikromatografilla. Menetelmä soveltuu muovigranulaateille ja -levyille, ja sillä voidaan määrittää myös rikin (S), kloorin (Cl) tai bromin (Br) kokonaispitoisuudet., ASTM D7359-23 -standardin mukainen CIC-analyysi.. Kaikki menetelmät ovat akkreditoituja. Analyysi toteutetaan lähtökohtaisesti näytematriisille parhaiten soveltuvalla menetelmällä, mutta pyynnöstä voidaan yleensä käyttää tiettyä standardia. Sivulla näkyvä hinta sisältää näytteen esivalmistelun (kuivaus ja jauhaminen alle 1 mm partikkeleiksi). Tätä analyysiä käytetään yleisesti sen arviointiin, täyttääkö pakkausmateriaali EU:n pakkaus- ja pakkausjäteasetuksen (PPWR) PFAS-rajoituksen vaatimukset. Jos kokonaisfluorin (TF) pitoisuus on enintään 50 mg/kg (ppm), materiaali voidaan katsoa vaatimustenmukaiseksi ilman lisätestejä.

Haihtuvien orgaanisten yhdisteiden (VOC) ja puolihaihtuvien orgaanisten yhdisteiden (SVOC) määritys maaleista, lakoista ja pinnoitteista standardin ISO 11890-2 mukaisella kaasukromatografisella menetelmällä. Tuloksia voidaan käyttää todentamaan, ettei tuotteiden VOC-pitoisuus ylitä EU:n maalidirektiivin (direktiivi 2004/42/EY) asettamia rajoa. Jos tuote sisältää reaktiivisia ohenteita, käytetään ASTM D2369 -menetelmää. Analyysi soveltuu pinnoitteille, joiden odotettu VOC- ja/tai SVOC-pitoisuus on 0,01-100 massaprosenttia. Jos VOC-pitoisuus on alle 0,1 %, voidaan vaihtoehtoisesti käyttää ISO 17895 -standardissa kuvattua headspace-menetelmää. Näyte analysoidaan kaasukromatografilla kontrolloiduissa lämpötilaolosuhteissa. VOC-pitoisuus lasketaan kromatogrammin perusteella ja ilmoitetaan massaprosentteina. SVOC-pitoisuus ilmoitetaan tarvittaessa. Ilmoitathan tarjousta pyytäessäsi, jos tuote sisältää orgaanisia happoja, emäksiä tai näiden suoloja, sillä ne voivat vaikuttaa havaitsemisrajaan. Sivulla näkyvä hinta koskee yksittäistä näytettä. Jos näytteitä lähetetään kerralla useampia, on näytekohtainen hinta matalampi.

GC-MS-menetelmällä määritetään 16 PAH-yhdistettä, jotka Yhdysvaltain ympäristönsuojeluvirasto (US EPA) on määrittänyt korkean prioriteetin epäpuhtauksiksi. Määritettävät yhdisteet: naftaleeni, asenaftyleeni, asenafteeni, fluoreeni, fenantreeni, antraseeni, fluoranteeni, pyreeni, bentso[a]antraseeni, kryseeni, bentso[b]fluoranteeni, bentso[k]fluoranteeni, bentso[a]pyreeni, indeno[1,2,3-cd]pyreeni, dibentso[a,h]antraseeni ja bentso[ghi]peryleeni.

Testattavan aineen hapenkulutusta estävien vaikutusten arviointi OECD 209 -standardin mukaisella menetelmällä. Testissä jätevedenpuhdistamolta kerättyä aktiivilietettä altistetaan eri pitoisuuksille testiainetta kolmen tunnin ajan 20 ± 2°C:ssa ja 7,5 ± 0,2 pH:ssa. Hapenkulutusta mitataan happielektrodilla, tarvittaessa kahdella eri tavalla: Heterotrofinen hengitys (orgaanisen hiilen hapettuminen), Nitrifikaatio (ammoniumin hapettuminen). Nopeasti hajoaville tai haihtuviin aineille voidaan käyttää lyhyempää altistusaikaa (esim. 30 minuuttia). Laadunvarmistukseen kuuluvat nollanäytteet, valinnainen abioottinen kontrolli sekä referenssiaine (tyypillisesti 3,5-dikloorifenoli) aktiivilietteen herkkyyden varmistamiseksi. Tulokset ilmoitetaan hapenkulutusnopeuksina ja inhibitioprosenttina suhteessa kontrollinäytteisiin. Ensisijaisina tuloksina raportoidaan ECx-arvot (esim. EC50) ja/tai NOEC yksikössä mg/l. Menetelmää voidaan käyttää REACH-tietovaatimuksien täyttämiseen mikrobeille aiheutuvan ekotoksisuuden suhteen.

Tutkimuksen tarkoituksena on osoittaa, että uudelleenkäytettävä lääkinnällinen laite voidaan puhdistaa tehokkaasti käyttökertojen välillä niin, että potilaat eivät altistu taudinaiheuttajille. Testi koostuu kolmesta vaiheesta: Simuloitu kontaminaatio, joka jäljittelee tarkasti kliinisesti merkityksellisiä epäpuhtauksia, kuten verta ja muita ruumiinnesteitä., Puhdistus (manuaalinen ja/tai automatisoitu) noudattaen huolellisesti valmistajan antamia ohjeita, mm. pesuaineiden, puhdistustyökalujen, veden laadun ja lämpötilan suhteen. , Tulosten arviointi sekä visuaalisesti että soveltuvilla kvantitatiivisilla menetelmillä. Esimerkiksi proteiinien, orgaanisen hiilen kokonaismäärän (TOC) tai hemoglobiinin määrityksen avulla voidaan arvioida, onko laitteeseen jäänyt epäpuhtauksia. . Laitteen käyttötarkoituksesta ja luokituksesta riippuen asianmukaisiin uudelleenkäsittelyvaiheisiin voivat puhdistuksen lisäksi kuulua desinfiointi ja/tai sterilointi. Puhdistuksen validointi riittää usein ei-kriittisille uudelleenkäytettäville laitteille, kuten verenpainemanseteille ja monitoreille. Tarjoamme tarvittaessa tutkimukset myös desinfioinnin ja steriloinnin validointiin, jos laitteen riskiluokitus niitä edellyttää. Esimerkkihinta sisältää manuaalisen puhdistusprosessin validoinnin, johon kuuluu laitteen uudelleenkäsittely (6 kertaa) sekä puhdistettavuuden arviointi visuaalisella tarkastuksella ja proteiinipitoisuuden mittauksella. Myös testisuunnitelman laatiminen ja raportointi sisältyvät hintaan.

Ajoneuvoissa ja linja-autoissa käytettäviksi suunniteltujen vaakasuoraan asennettujen elementtien palamisnopeus on testattava UN/ECE R118, annex 6 -testin mukaisesti. Measurlabs tarjoaa tämän ja muut R118:n mukaiset testit akkreditoidusti. Testimenetelmässä koekappaleen toista puolta poltetaan alhaalta ja palon etenemisnopeus mitataan yksiköissä mm/min.

Huokoisten kiinteiden materiaalien ominaispinta-alan määritys BET-teorian (Brunauer–Emmett–Teller) mukaisesti. Analyysi voidaan suorittaa joko N2- tai Kr-kaasulla materiaalin odotetusta pinta-alasta riippuen. Tuloksina raportoidaan BET-käyrä sekä ominaispinta-ala (m2/g). Tarvittava näytemäärä riippuu materiaalin odotetusta ominaispinta-alasta. Nyrkkisääntönä kokonaispinta-alan tulisi olla vähintään 5 m2. Mittaus voidaan suorittaa seuraavilla laitteilla: Micromeritics Gemini VII 2390, Micromeritics ASAP 2020, Micromeritics TriStar II 3020, Anton Paar Nova 800.

Tietyissä ajoneuvoissa käytettävien sulavien materiaalien sulamiskäyttäytyminen on testattava UN/ECE R118 -asetuksen liitteen 7 mukaisesti. Testissä seurataan, syttyykö näyte palamaan, synnyttääkö se liekehtiviä pisaroita ja sytyttävätkö sulamispisarat näytteen alle asetetun vanun. Testin tulos on hyväksyttävä, jos vanun sytyttäviä pisaroita ei synny. Saat testistä akkreditoidun testiraportin. Anisotrooppiset materiaalit on testattava molemmilta puolilta.

Alkuainesuhteiden määritys RBS-menetelmällä (Rutherfordin takaisinsirontaspektrometria). Mittaus soveltuu syvyysprofilointiin. RBS antaa tietoa raskaampien alkuaineiden pitoisuuksista. Kevyistä alkuaineista saadaan tietoa, jos menetelmä yhdistetään ToF-ERDA-mittaukseen.