Dieselauton urealiuoksen analyysipaketti ISO 22241 -standardin mukaisesti

Volumetrinen (staattinen) tai dynaaminen kemisorptio hiilimonoksidilla (CO) tai vedyllä (H2). Mittausta käytetään yleensä katalyyttisen aktiivisuuden ja aktiivisten kohtien määritykseen. Lämpötila-ohjelmoiduilla analyyseillä (engl. TPX, temperature-programmed experiments) saadaan lisäksi tietoa adsorboituvista ja katalyytin pinnalle muodostuvista aineista. Kemisorptiossa voidaan käyttää myös muita kaasuja. Pyydä lisätietoja asiantuntijoiltamme.

Kokonaistyppipitoisuuden määritys pyrolyysiöljystä ja muista nestemäisistä öljynäytteistä oksidatiiviseen polttoon ja kemiluminesenssiin perustuvalla menetelmällä (ASTM D5762). Tulokset raportoidaan yksikössä mg/kg. Typpeä sisältävät yhdisteet vaikuttavat muun muassa polttoaineen päästöihin, minkä vuoksi typpipitoisuus on tärkeä parametri prosessikehityksessä ja laadunvalvonnassa. Esimerkkihinta koskee pieniä näyte-eriä. Ilmoitathan tarjouspyynnön yhteydessä näytteiden lukumäärän, sillä tarjoamme alennuksia suurille erille.

Standardi EN 228 kokoaa yhteen testausvaatimukset ja menetelmät bensiinin laadun arviointiin. Standardin mukainen analyysipaketti sisältää seuraavat analyysit: Standardi Parametri Vaatimukset EN ISO 5164 RON Min. 95 EN ISO 5163 MON Min. 85 EN 237 Lyijypitoisuus Max. 5 mg/l EN ISO 12185 Tiheys 15 °C:ssa 720-775 kg/m3 EN ISO 20846 Rikkipitoisuus Max. 10 mg/kg EN 16136 Mangaanipitoisuus Max. 2 mg/l EN ISO 7536 Hapetuskestävyys Min. 360 minuuttia EN ISO 6246 Pestyjen hartsien pitoisuus Max. 5 mg/100ml EN ISO 2160 Kuparikorroosio Luokka 1 ASTM D4176 Ulkonäkö Kirkas EN ISO 22854 Hiilivetykoostumus Bentseeni max. 1 v%, aromaatit max. 35 v%, olefiinit max. 18 v%, oksygenaatit* EN 13016-1 Höyrynpaine 37,8 °C:ssa (DVPE) Riippuu haihtuvuusluokasta** EN ISO 3405 Tislaus Lopullinen kiehumispiste max. 210 °C, tislausjäännös max. 2 v%, haihtuvuus*** * Bensiinille, jonka happipitoisuus on max. 3.7 m%, sallitut oksygenaattipitoisuudet ovat: metanoli 3 v%, etanoli 10 v%, iso-propanoli 12 v%, iso-butanoli 15 v%, tert-butanoli 15 v%, eetterit, joissa viisi tai useampi hiiliatomi 22 v% ja muut oksygenaatit 15 v%. Bensiinille, jonka happipitoisuus on max. 2.7 m%, sallitut oksygenaattipitoisuudet ovat: metanoli 3 v% ja etanoli 5 v%. ** Haihtuvuusluokka A: 45-60 kPa, B: 45-70 kPa, C: 50-80 kPa, D: 60-90 kPa, E: 65-95 kPa ja F: 70-100 kPa *** Haihtunut 70 °C:ssa (E70): talvi 22–50 v%, kesä 22–48 v%, 100 °C:ssa (E100): 46–71 v%, 150 °C:ssa (E150): min. 75 v%

Metallien seulontanalyysi kattaa 70 alkuaineen semi-kvantitatiivisen määrityksen. Mittaus soveluu mm. ympäristönäytteiden taustapitoisuuksien määrittämiseen ja tuntemattomien näytteiden alkuainejakauman tutkimiseen. Menetelmän avulla voidaan arvioida, mitä metalleja näytteestä kannattaa analysoida tavallisella, kvantitatiivisella menetelmällä. Mittaus suoritetaan korkean resoluution ICP-MS-tekniikalla (ICP-SFMS), jolla pystytään tunnistamaan erityisen alhaisia alkuainepitoisuuksia. Menetelmä sisältää seuraavien alkuaineiden semi-kvantitatiivisen määrittämisen: Ag, Al, As, Au, B, Ba, Be, Bi, Br, Ca, Cd, Ce, Co, Cr, Cs, Cu, Dy, Er, Eu, Fe, Ga, Gd, Ge, Hf, Hg, Ho, I, Ir, K, La, Lu, Mg, Mn, Mo, Na, Nb, Nd, Ni, Os, P, Pb, Pd, Pr, Pt, Rb, Re, Rh, Ru, S, Sb, Sc, Se, Si, Sm, Sn, Sr, Ta, Tb, Te, Th, Ti, Tl, Tm, U, V, W, Y, Yb, Zn ja Zr. Huomaattehan kuitenkin, että joitain alkuaineita ei välttämättä voida määrittää matriisihäiriöistä johtuen. Tämän puolikvantitatiivisen analyysin aikana instrumentti kalibroidaan noin 30 alkuaineelle. Kvantitatiivinen analyysi on saatavilla lisämaksusta. Tämän analyysin aikana kaikki elementit kalibroidaan (pois lukien halogeenit ja Os). Pyydäthän tarjouksen tästä palvelusta.

Orgaanisen fluorin kokonaismäärän (TOF) määritys palavista materiaaleista poltto-IC-menetelmällä (CIC). Määritys perustuu lähtökohtaisesti kokonaisfluorin (TF) määritykseen. Jos näyte kuitenkin sisältää epäorgaanista fluoria merkittävinä pitoisuuksina, voidaan myös epäorgaanisen fluorin kokonaismäärä (TIF) mitata ja TOF-pitoisuus laskea TF:n ja TIF:n erotuksena. TOF-analyysi antaa tietoa orgaanisten fluoriyhdisteiden kokonaismäärästä. Analyysia voidaan käyttää myös arvioitaessa PFAS-yhdisteiden esiintymistä näytteessä, vaikka TOF-menetelmällä ei saadakaan analysoitua yksittäisiä PFAS-yhdisteitä. Menetelmä soveltuu useille erilaisille materiaaleille. Kun kuvailet näytemateriaalia tarkasti tarjouspyynnön yhteydessä, voimme laatia tarjouksen mahdollisimman nopeasti.

Näytteen hiili-, vety-, typpi-, rikki-, ja happipitoisuuden määritys. CHNS-analyysi (”LECO-analyysi”) suoritetaan Dumas-polttomenetelmällä, jossa näyte poltetaan 25 kPa happiatmosfäärissä korkeassa lämpötilassa (1000 °C) ja komponentit erotetaan kaasukromatografisesti ennen tunnistusta lämmönjohtavuusdetektorilla. Happi määritetään pelkistämällä happiyhdisteet granulaarisen hiilen kanssa 1480 °C:ssa hiilimonoksidiksi ennen kaasukromatografista erotusta ja tunnistusta lämmönjohtavuusdetektorilla. Näyte voi olla joko kiinteä tai nestemäinen, mutta vesiliuoksissa oleva vesi häiritsee mittausta ja vaikuttaa mittaustulokseen. Vesipitoisen näytteen tapauksessa näyte voidaan kuivata ennen määritystä, mikäli tulos halutaan suhteessa kuivapainoon. Tuhka, kuivaus ja haihdutushäviö mittaukset nostavat miniminäytemäärän mittauksiin 300 mg:aan. Hinta sisältää kaksi rinnakkaista määritystä. Tulokset raportoidaan massaprosentteina alkuperäisestä näytteestä, ja mittauksesta saadaan hiili-, vety-, typpi-, rikki-, ja happipitoisuus näytteessä, mutta se ei ota kantaa kemialliseen rakenteeseen. Mittaus voidaan yhdistää muiden analyysimenetelmien kanssa (mm. GC-MS, 1H ja 13C NMR) yhdisteen rakenteen selvittämiseksi. Mahdollisia alkuainepaketteja: O, CHNS ja CHNOS.

Halogeenien (F, Cl, Br) määritys pyrolyysiöljystä ja muista öljytuotteista, joiden laatuun halogeeniepäpuhtaudet voivat vaikuttaa negatiivisesti. Testistandardi (ASTM D7359, EN 15408 tai DIN 51727) valitaan näytematriisin sekä odotettujen pitoisuustasojen perusteella. Kaikki menetelmät perustuvat happipolttoon, jota seuraa analyyttien havaitseminen ionikromatografialla tai muilla soveltuvilla analyysitekniikoilla. Tyypillinen raportointialue on 10–2000 mg/kg per alkuaine. Esimerkkihinta koskee pieniä näyte-eriä. Ilmoitathan tarjouspyynnössä näytteiden lukumäärän, sillä tarjoamme alennuksia suurille erille.

Kiinteän polttoaineen, kuten biohiilen tai puupellettien, irtotiheyden määritys ISO 17828- tai DIN 51705 -standardin mukaisesti. ISO-menetelmän mukaisessa testissä käytetään joko 5 litran tai 50 litran testiastiaa näytemateriaalin raekoosta riippuen. Jos raekoko on Näytemateriaalia tulee olla vähintään 30 % astian tilavuutta enemmän.

Leimahduspiste on alin lämpötila, jossa neste tuottaa riittävästi höyryä syttyäkseen määritellyissä testiolosuhteissa. Se on tärkeä parametri muun muassa nesteiden CLP-asetuksen alaiseen luokitteluun, sillä syttyvien nesteiden vaaraluokitus perustuu mitattuun leimahduspisteeseen. Measurlabs tarjoaa leimahduspisteen määritystä pyrolyysiöljylle ja muille öljytuotteille joko standardin ASTM D93 tai EN ISO 3679 mukaisesti, riippuen näytteen oletetusta leimahduspisteestä. ASTM-standardin soveltamisalue on noin 40–300 °C ja EN ISO -standardin noin -25–130 °C. Euroopassa käytetään yleensä EN ISO 3679 -menetelmää, joka on listattu CLP-asetuksen Taulukossa 2.6.3 syttyvien nesteiden leimahduspisteen määrittämiseen soveltuvaksi menetelmäksi. Ilmoita tarjouspyynnön yhteydessä tarkka näytematriisi, arvioitu leimahduspiste sekä näytteiden lukumäärä. Tarjoamme alennuksia suurille näyte-erille ja toistuville tilauksille.

EN ISO 12185 -standardin mukainen analyysi nestemäisten öljyperäisten näytteiden tiheyden määritykseen U-putkianturilla varustetulla tiheysmittarilla. Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää ASTM D4052 -standardia. Mittaus soveltuu nesteille joiden tiheys on noin 600–1100 kg/m³. Esimerkkejä tyypillisistä näytematriiseista ovat polttoaineet, pyrölyysiöljy, dieselpakokaasuneste, kasviöljyt ja voiteluöljyt. Näytteiden tulee olla nestemäisiä, hiukkasettomia, homogeenisiä tai helposti suodatettavia. Mittaus voidaan suorittaa eri lämpötiloissa (esim. 15, 20 tai 25 °C). Bensiinin ja dieselpolttoaineen tiheys määritetään lähtökohtaisesti 15 °C:ssa standardien EN 228 ja EN 590 mukaisesti. Tulokset ilmoitetaan numeerisina tiheysarvoina (kg/m³) valitussa analyysilämpötilassa. Kerro tarjouspyynnön yhteydessä tarkka näytematriisi, vaadittu testilämpötila sekä näytteiden määrä. Sivulla näkyvä hinta koskee pieniä näyte-eriä, ja suurille näyte-erille on yleensä mahdollista saada alennusta.