Biomassan hiilihydraattikoostumus

Biomassanäytteen happoliukoisen ja happoliukenemattoman ligniinipitoisuuden analysointi. Näyte hydrolysoidaan, minkä jälkeen happoliukenematon jäännös suodatetaan Klason-ligniinipitoisuuden määrittämiseksi. Happoliukoinen ligniini määritetään hydrolysaatista UV-VIS-spektrofotometrillä. Ligniinipitoisuus raportoidaan massa-% alkuperäisen näytteen kuivamassasta.

Biomassanäytteen hiilihydraattikoostumuksen, ligniinipitoisuuden ja hajoamistuotteiden analyysi. Analyysin aikana näytteen sisältämät hiilihydraatit pilkotaan hydrolyysin avulla monosakkarideiksi, joiden pitoisuudet määritetään nestekromatografilla. Happoliukenematon jäännös suodatetaan ja sen tuhkapitoisuus mitataan Klason-ligniinin määrittämiseksi. Happoliukoinen ligniini määritetään hydrolysaatista UV-spektrofotometrilla. Myös orgaaniset hapot ja furaanit on mahdollista määrittää osana analyysiä. Kerrothan tilauksen yhteydessä, mitkä parametrit raporttiin tulisi sisällyttää. Hiilihydraattikoostumus ja hajoamistuotteet voidaan analysoida myös nestemäisistä näytteistä.

Monoterpeenien ja vastaavien terpeeniyhdisteiden määritys nestemäisistä biomassanäytteistä laboratorion sisäisellä GC-MS-menetelmällä. Tyypillinen LOQ on noin 10 mg/kg yhdistettä kohden riippuen tarkasta näytematriisista. Analyysi sisältää seuraavat yhdisteet: α-pineeni, Kamfeeni, β-pineeni, 3-kareeni, α-terpineeni, D-limoneeni, p-symeeni, γ-terpineeni, Terpinoleeni, Linaloli, L-(−)-fenkoni, Fenkyylialkoholi, Isoborneoli, DL-mentoli, (+)-borneoli, Kamferi, (−)-α-terpineoli, (±)-β-sitronelloli, (R)-(+)-pulegoni, α-cedrene, trans-karyofylleeni, Geranioli, α-humuleeni, Nerolidoli, (+)-cedrol, β-eudesmoli, α-bisabololi, Fytoli, Myrseeni, Terpinen-4-oli, 1,8-sineoli. Sivulla näkyvä hinta koskee pieniä näyte-eriä. Tarjoamme alennuksia suurille näyte-erille ja toistuville tilauksille.

Metallien seulontanalyysi kattaa 70 alkuaineen semi-kvantitatiivisen määrityksen. Mittaus soveluu mm. ympäristönäytteiden taustapitoisuuksien määrittämiseen ja tuntemattomien näytteiden alkuainejakauman tutkimiseen. Menetelmän avulla voidaan arvioida, mitä metalleja näytteestä kannattaa analysoida tavallisella, kvantitatiivisella menetelmällä. Mittaus suoritetaan korkean resoluution ICP-MS-tekniikalla (ICP-SFMS), jolla pystytään tunnistamaan erityisen alhaisia alkuainepitoisuuksia. Menetelmä sisältää seuraavien alkuaineiden semi-kvantitatiivisen määrittämisen: Ag, Al, As, Au, B, Ba, Be, Bi, Br, Ca, Cd, Ce, Co, Cr, Cs, Cu, Dy, Er, Eu, Fe, Ga, Gd, Ge, Hf, Hg, Ho, I, Ir, K, La, Lu, Mg, Mn, Mo, Na, Nb, Nd, Ni, Os, P, Pb, Pd, Pr, Pt, Rb, Re, Rh, Ru, S, Sb, Sc, Se, Si, Sm, Sn, Sr, Ta, Tb, Te, Th, Ti, Tl, Tm, U, V, W, Y, Yb, Zn ja Zr. Huomaattehan kuitenkin, että joitain alkuaineita ei välttämättä voida määrittää matriisihäiriöistä johtuen. Tämän puolikvantitatiivisen analyysin aikana instrumentti kalibroidaan noin 30 alkuaineelle. Kvantitatiivinen analyysi on saatavilla lisämaksusta. Tämän analyysin aikana kaikki elementit kalibroidaan (pois lukien halogeenit ja Os). Pyydäthän tarjouksen tästä palvelusta.

Standardin ISO 9184-3 mukaisella Herzberg-testillä määritetään paperien ja kartonkien pääkuidun pitoisuus. Kokeessa käytetään kylläistä sinkkikloridin, jodin ja kaliumjodidin liuosta paperin värjäämiseen. Liuos vaikuttaa eri kuituihin eri tavalla, joten sitä voidaan käyttää mekaanisten, kemiallisten ja puolikemiallisten massojen, regeneroitujen selluloosakuitujen sekä synteettisten kuitujen laadulliseen ja määrälliseen analysointiin paperista ja kartongista.

Alkuaineiden stabiilien isotooppien määritys kiinteistä näytteistä isotooppisuhdemassaspektrometrillä (IRMS). Mitattavat isotoopit on listattu taulukossa. Isotooppisuhde Kuvaus δ13C 13C:n suhde 12C:hen δ2H (δD) 2H:n suhde 1H:hon (deuterium ja protium) δ15N 15N:n suhde 14N:ään δ18O 18O:n suhde 16O:hon δ34S 34S:n suhde 32S:ään Tulokset raportoidaan alkuaineen raskaiden ja kevyiden isotooppien suhteen poikkeamina (‰) verrattuna standardireferenssimateriaaliin. Saatavilla on yli 30 isotooppistandardia (mm. IAEA, USGS), joihin tuloksia voidaan verrata. Näytteiden on oltava vaarattomia, kuivia, lämpöhajoavia ja homogeenisia. Näytteiden vähimmäismäärä on lähtökohtaisesti 50 per kerralla analysoitava erä. Sivulla näkyvä hinta ja toimitusaika koskevat tavanomaisia näytematriiseja. Analyysi soveltuu monenlaisille materiaaleille, kuten maaperälle, kasveille ja hyönteiskudoksille. Analyysit tehdään ISO 17025 -akkreditoidussa laboratoriossa.

Orgaanisen fluorin kokonaismäärän (TOF) määritys palavista materiaaleista poltto-IC-menetelmällä (CIC). Määritys perustuu lähtökohtaisesti kokonaisfluorin (TF) määritykseen. Jos näyte kuitenkin sisältää epäorgaanista fluoria merkittävinä pitoisuuksina, voidaan myös epäorgaanisen fluorin kokonaismäärä (TIF) mitata ja TOF-pitoisuus laskea TF:n ja TIF:n erotuksena. TOF-analyysi antaa tietoa orgaanisten fluoriyhdisteiden kokonaismäärästä. Analyysia voidaan käyttää myös arvioitaessa PFAS-yhdisteiden esiintymistä näytteessä, vaikka TOF-menetelmällä ei saadakaan analysoitua yksittäisiä PFAS-yhdisteitä. Menetelmä soveltuu useille erilaisille materiaaleille. Kun kuvailet näytemateriaalia tarkasti tarjouspyynnön yhteydessä, voimme laatia tarjouksen mahdollisimman nopeasti.

Vapaiden monomeeristen sokerien määritys nestemäisistä biomassanäytteistä laboratorion sisäisellä HPLC-menetelmällä. Analyysi kattaa seuraavat sokerit: glukoosi, mannoosi, galaktoosi, ksyloosi ja arabinoosi. Tulokset ilmoitetaan yksikössä mg/ml. Orgaaniset hapot (muurahaishappo, etikkahappo, levuliinihappo) ja furaanit (furfuraali, 5-HMF, 5-MF) voidaan sisällyttää analyysiin pyynnöstä. Ilmoita tarjouspyynnön yhteydessä, mitkä parametrit näytteistä tulee määrittää. Kiinteät hiukkaset poistetaan tarvittaessa suodattamalla ennen analyysia. Matalampi sivulla näkyvä hinta koskee sokerianalyysiä, kun taas korkeampi hinta sisältää sekä sokerien että happojen määrityksen.

Uuteainepitoisuuden gravimetrinen määritys kiinteästä biomassasta. Menetelmällä voidaan määrittää orgaanisiin liuottimiin (asetoni, n-heptaani, etanoli) liukenevat haihtumattomat yhdisteet. Myös muita liuottimia voidaan käyttää pyynnöstä. Analyysi tehdään standardin ISO 14453 tai TAPPI T204 mukaisesti. Uuteainepitoisuus raportoidaan %-yksikössä.

Näytteen hiili-, vety-, typpi-, rikki-, ja happipitoisuuden määritys. CHNS-analyysi (”LECO-analyysi”) suoritetaan Dumas-polttomenetelmällä, jossa näyte poltetaan 25 kPa happiatmosfäärissä korkeassa lämpötilassa (1000 °C) ja komponentit erotetaan kaasukromatografisesti ennen tunnistusta lämmönjohtavuusdetektorilla. Happi määritetään pelkistämällä happiyhdisteet granulaarisen hiilen kanssa 1480 °C:ssa hiilimonoksidiksi ennen kaasukromatografista erotusta ja tunnistusta lämmönjohtavuusdetektorilla. Näyte voi olla joko kiinteä tai nestemäinen, mutta vesiliuoksissa oleva vesi häiritsee mittausta ja vaikuttaa mittaustulokseen. Vesipitoisen näytteen tapauksessa näyte voidaan kuivata ennen määritystä, mikäli tulos halutaan suhteessa kuivapainoon. Tuhka, kuivaus ja haihdutushäviö mittaukset nostavat miniminäytemäärän mittauksiin 300 mg:aan. Hinta sisältää kaksi rinnakkaista määritystä. Tulokset raportoidaan massaprosentteina alkuperäisestä näytteestä, ja mittauksesta saadaan hiili-, vety-, typpi-, rikki-, ja happipitoisuus näytteessä, mutta se ei ota kantaa kemialliseen rakenteeseen. Mittaus voidaan yhdistää muiden analyysimenetelmien kanssa (mm. GC-MS, 1H ja 13C NMR) yhdisteen rakenteen selvittämiseksi. Mahdollisia alkuainepaketteja: O, CHNS ja CHNOS.