Hunajan aitous

Hunaja on Neuvoston direktiivin 2001/110/EY (ns. hunajadirektiivi) määritelmän mukaan luontoperäinen makea aine, jonka tarhamehiläinen (Apis mellifera) on tuottanut esimerkiksi kukkien medestä. Direktiivin mukaan EU-alueella myytävään hunajaan ei saa lisätä ylimääräisiä ainesosia. Hunajan koostumuksen on myös täytettävä direktiivissä asetetut vaatimukset.

Hunajaväärennös on yleinen ruokaväärennösten muoto, sillä taloudellinen houkutus jatkaa hunajaa halvemmilla sokerisiirapeilla on suuri. Esimerkiksi Euroopan komission hiljattaisessa tutkimushankkeessa havaittiin, että 46 % EU:n ulkopuolelta tulevista hunajanäytteistä sisälsi merkkejä muiden sokerien lisäämisestä. Myös hunajan alkuperä voidaan ilmoittaa väärin petostarkoituksessa, sillä suojatun alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän alla myytävät hunajat ovat yleisesti kalliimpia.

Hunajan aitouden arvioimiseen voidaan käyttää useita analyysitekniikoita, ja monesti kattava analyysi vaatii useamman tekniikan käyttöä:

1. NMR:llä (¹H-NMR) saadaan hunajan kemiallinen sormenjälki, jonka avulla voidaan tehdä päätelmiä hunajaan mahdollisesti lisätyistä sokereista, kasvialkuperästä ja maantieteellisestä alkuperästä.

2. Mikroskopiaan perustuva siitepölytutkimus täydentää NMR:llä saatavaa tietoa kasvialkuperästä ja maantieteellisestä alkuperästä.

3. Isotooppianalyysillä (EA-IRMS) voidaan selvittää, onko hunajaan lisätty C4-kasveista kuten sokeriruo'osta tai maissista peräisin olevaa sokeria. Sillä voidaan myös tietyin rajoituksin havaita C3-kasveista lisättyä sokeria.

4. Nestekromatografiaan ja korkean resoluution massaspektrometriaan (LC-HRMS) perustuvilla menetelmillä voidaan muun muassa selvittää, sisältääkö hunaja eksogeenisiä oligosakkarideja. Menetelmä mahdollistaa myös C3-kasveista, kuten riisistä tai sokerijuurikkaasta, peräisin olevan sokerin tunnistuksen isotooppianalyysiä varmemmin.

Tällä hunajan analyysipaketilla voidaan varmistaa, että hunajanäyte täyttää Neuvoston direktiivissä 2001/110/EY asetetut vaatimukset. Analyysin avulla voidaan myös varmistaa hunajan kasvialkuperä ja maantieteellinen alkuperä sekä se, että hunajaa ei ole jatkettu erilaisilla sokerisiirapeilla.