Rikkivedyn (H2S) pitoisuus maa- tai biokaasussa

Kaasumaisten näytteiden analyysi Raman-spektroskopialla.

Hiilen stabiilien isotooppien analyysi akkreditoidussa laboratoriossa IRMS-tekniikalla. Tuloksena saadaan δ13C-arvo, joka kuvaa näytemateriaalin 13C- ja 12C-isotooppien suhteen poikkeamaa promilleina (‰) kansainväliseen referenssistandardiin verrattuna. Saatavilla on yli 30 referenssistandardia (IAEA-, USGS- ja laboratorion sisäiset standardit), joista valitaan näytteelle sopivin. Sivulla näkyvä hintahaarukka ja läpimenoaika pätevät tyypillisille näytematriiseille. Saat tarjouksen näytteidesi δ13C-arvon määritykselle laittamalla meille viestiä alta löytyvällä lomakkeella.

Maakaasu- ja biokaasunäytteiden BTEX-analyysi laboratorion sisäisellä GC-MS-menetelmällä. Analyysi sisältää seuraavat yhdisteet, ja tulokset raportoidaan V-%-yksikössä (tyypilliset LOQ:t suluissa): Bentseeni (10 ppm-vol), Tolueeni (10 ppm-vol), Etyylibentseeni (10 ppm-vol), Ksyleenien summa (10 ppm-vol). Näytteet tulee kerätä 2 litran kaasunäytepusseihin, ja kaasun käyttöturvallisuustiedote on toimitettava lähetyksen mukana.

Metallien seulontanalyysi kattaa 70 alkuaineen semi-kvantitatiivisen määrityksen. Mittaus soveluu mm. ympäristönäytteiden taustapitoisuuksien määrittämiseen ja tuntemattomien näytteiden alkuainejakauman tutkimiseen. Menetelmän avulla voidaan arvioida, mitä metalleja näytteestä kannattaa analysoida tavallisella, kvantitatiivisella menetelmällä. Mittaus suoritetaan korkean resoluution ICP-MS-tekniikalla (ICP-SFMS), jolla pystytään tunnistamaan erityisen alhaisia alkuainepitoisuuksia. Menetelmä sisältää seuraavien alkuaineiden semi-kvantitatiivisen määrittämisen: Ag, Al, As, Au, B, Ba, Be, Bi, Br, Ca, Cd, Ce, Co, Cr, Cs, Cu, Dy, Er, Eu, Fe, Ga, Gd, Ge, Hf, Hg, Ho, I, Ir, K, La, Lu, Mg, Mn, Mo, Na, Nb, Nd, Ni, Os, P, Pb, Pd, Pr, Pt, Rb, Re, Rh, Ru, S, Sb, Sc, Se, Si, Sm, Sn, Sr, Ta, Tb, Te, Th, Ti, Tl, Tm, U, V, W, Y, Yb, Zn ja Zr. Huomaattehan kuitenkin, että joitain alkuaineita ei välttämättä voida määrittää matriisihäiriöistä johtuen. Tämän puolikvantitatiivisen analyysin aikana instrumentti kalibroidaan noin 30 alkuaineelle. Kvantitatiivinen analyysi on saatavilla lisämaksusta. Tämän analyysin aikana kaikki elementit kalibroidaan (pois lukien halogeenit ja Os). Pyydäthän tarjouksen tästä palvelusta.

Pyrolyysiöljyn dieeniarvon analyysi reaktiivisten dieeniyhdisteiden pitoisuuden määrittämiseksi; nämä yhdisteet voivat nopeuttaa polymeroitumista ja sakan muodostumista, mikä vaikuttaa tuotteen stabiilisuuteen ja jatkojalostusmahdollisuuksiin. Analyysi suoritetaan UOP 326 ‑standardin mukaisesti. Standardia käytetään laajalti dieeniarvojen määrittämiseen maaöljy‑ ja pyrolyysiperäisistä matriiseista. Tulokset raportoidaan yksikössä g/100 g. Esimerkkihintaa sovelletaan pieniin näyte-eriin. Ilmoitathan tarjouspyynnön yhteydessä näytteiden lukumäärän, sillä suurten näyte-erien analyysit on yleensä mahdollista saada alennettuun hintaan.

Kemiallisesti sitoutuneen kokonaishapen määritys pyrolyysiöljystä, bensiinistä ja muista öljytuotteista. Analyysi suoritetaan pelkistävällä pyrolyysimenetelmällä ASTM D5622 -standardin mukaisesti, ja tulokset raportoidaan massaprosentteina (%). Testillä voidaan varmentaa, että polttoaineen happipitoisuus ei ylitä esimerkiksi eurooppalaisessa EN 228 -standardissa määriteltyjä raja-arvoja. Sivulla näkyvä esimerkkihinta koskee pieniä näyte-eriä. Ilmoitathan näytteiden lukumäärän tarjouspyynnön yhteydessä, sillä tarjoamme alennuksia suurille näyte-erille.

Orgaanisen fluorin kokonaismäärän (TOF) määritys palavista materiaaleista poltto-IC-menetelmällä (CIC). Määritys perustuu lähtökohtaisesti kokonaisfluorin (TF) määritykseen. Jos näyte kuitenkin sisältää epäorgaanista fluoria merkittävinä pitoisuuksina, voidaan myös epäorgaanisen fluorin kokonaismäärä (TIF) mitata ja TOF-pitoisuus laskea TF:n ja TIF:n erotuksena. TOF-analyysi antaa tietoa orgaanisten fluoriyhdisteiden kokonaismäärästä. Analyysia voidaan käyttää myös arvioitaessa PFAS-yhdisteiden esiintymistä näytteessä, vaikka TOF-menetelmällä ei saadakaan analysoitua yksittäisiä PFAS-yhdisteitä. Menetelmä soveltuu useille erilaisille materiaaleille. Kun kuvailet näytemateriaalia tarkasti tarjouspyynnön yhteydessä, voimme laatia tarjouksen mahdollisimman nopeasti.

Kemiallisten ryhmien tunnistaminen kiinteistä aineista ATR-FTIR-spektroskopialla. Tulokset toimitetaan FTIR-spektrinä sekä spektrin vertailuna kirjastoon. Menetelmä ei ole kvantitatiivinen, mutta sen avulla voidaan tunnistaa näytteen funktionaalisia ryhmiä.

Näytteen hiili-, vety-, typpi-, rikki-, ja happipitoisuuden määritys. CHNS-analyysi (”LECO-analyysi”) suoritetaan Dumas-polttomenetelmällä, jossa näyte poltetaan 25 kPa happiatmosfäärissä korkeassa lämpötilassa (1000 °C) ja komponentit erotetaan kaasukromatografisesti ennen tunnistusta lämmönjohtavuusdetektorilla. Happi määritetään pelkistämällä happiyhdisteet granulaarisen hiilen kanssa 1480 °C:ssa hiilimonoksidiksi ennen kaasukromatografista erotusta ja tunnistusta lämmönjohtavuusdetektorilla. Näyte voi olla joko kiinteä tai nestemäinen, mutta vesiliuoksissa oleva vesi häiritsee mittausta ja vaikuttaa mittaustulokseen. Vesipitoisen näytteen tapauksessa näyte voidaan kuivata ennen määritystä, mikäli tulos halutaan suhteessa kuivapainoon. Tuhka, kuivaus ja haihdutushäviö mittaukset nostavat miniminäytemäärän mittauksiin 300 mg:aan. Hinta sisältää kaksi rinnakkaista määritystä. Tulokset raportoidaan massaprosentteina alkuperäisestä näytteestä, ja mittauksesta saadaan hiili-, vety-, typpi-, rikki-, ja happipitoisuus näytteessä, mutta se ei ota kantaa kemialliseen rakenteeseen. Mittaus voidaan yhdistää muiden analyysimenetelmien kanssa (mm. GC-MS, 1H ja 13C NMR) yhdisteen rakenteen selvittämiseksi. Mahdollisia alkuainepaketteja: O, CHNS ja CHNOS.

Halogeenien (F, Cl, Br) määritys pyrolyysiöljystä ja muista öljytuotteista, joiden laatuun halogeeniepäpuhtaudet voivat vaikuttaa negatiivisesti. Testistandardi (ASTM D7359, EN 15408 tai DIN 51727) valitaan näytematriisin sekä odotettujen pitoisuustasojen perusteella. Kaikki menetelmät perustuvat happipolttoon, jota seuraa analyyttien havaitseminen ionikromatografialla tai muilla soveltuvilla analyysitekniikoilla. Tyypillinen raportointialue on 10–2000 mg/kg per alkuaine. Esimerkkihinta koskee pieniä näyte-eriä. Ilmoitathan tarjouspyynnössä näytteiden lukumäärän, sillä tarjoamme alennuksia suurille erille.