Testauspalvelut

Komission asetus (EU) N:o 2023/915 määrittelee enimmäismäärät raskasmetalleille useissa elintarvikkeissa ja direktiivi 2002/32/EC vastaavasti eri rehutuotteissa. Tällä paketilla voidaaan analysoida raskasmetallien lyijy (Pb), kadmium (Cd), arseeni (As) ja elohopea (Hg) jäämiä elintarvikkeista, rehuista ja ravintolisistä. Määritys suoritetaan ICP-MS-menetelmällä EN 15763 -standardin mukaisesti.

Osmolaarisuuden mittaus nestemäisistä näytteistä jäätymispisteosmometrillä Euroopan farmakopean menetelmän Ph. Eur 2.2.35 mukaisesti. Osmolariteetti kertoo liuenneiden ionien ja molekyylien yhteenlasketun molaarisuuden nesteessä. Analyysin tulokset ilmoitetaan yksiköissä mOsm/L. HUOM: Tuotteen liuenneen aineen kokonaispitoisuus on ilmoitettava grammoina millilitraa kohden (g/ml), sillä tietoa tarvitaan osmolaarisuuden laskemiseksi. Ilman tätä tietoa tuotteesta voidaan määrittää ainoastaan osmolaliteetti (mOsm/kg). Mikäli tuote on jauhe, tulee tilauksen yhteydessä kertoa ohjeet liuoksen valmistukseen. Analyysi voidaan toteuttaa myös hyvän laboratoriokäytännön (GMP) mukaisesti - pyydä tarjous asiantuntijoiltamme.

Mikromuovien määritys elintarvikenäytteistä Raman- tai FTIR-mikroskoopilla. Analyysin tuloksena saadaan erityyppiset polymeerit koon mukaan luokiteltuina (1–50 µm, 50–100 µm, 100–500 µm, >500 µm).

Gliadiinin ja gluteenin kvantitatiivinen määritys elintarvikkeista, kosmetiikasta, rehuista ja ympäristönäytteistä ELISA-menetelmällä. Gliadiinin kvantitatiivista määritystä käytetään gluteenin laskemiseksi. Menetelmä ei sovellu näytteille, jotka sisältävät fermentoitua tai hydrolysoitua gluteenia. EU-lainsäädännön mukaan gluteenia sisältävät viljat tulee ilmoittaa korostaen elintarvikkeen ainesosaluettelossa. Tuotteita voidaan markkinoida gluteenittomina tai erittäin vähägluteenisina, jos seuraavat kriteerit täyttyvät: Gluteenipitoisuus on enintään 20 mg/kg gluteenittomissa tuotteissa, Gluteenipitoisuus on enintään 100 mg/kg erittäin vähägluteenisissa tuotteissa.

Mikrobiologinen laatu on yksi tärkeimmistä elintarvikkeen laatuparametreista, sillä mikrobiologisesti myyntikelvottomien tuotteiden päätyminen markkinoille voi johtaa tautiepidemoihin, takaisinvetoihin ja muihin kalliisiin toimenpiteisiin, jotka voivat pahimmillaan vaikuttaa koko toimialaan. Komission asetus (EU) N:o 2073/2005 säätää vaatimukset elintarvikkeiden mikrobiologiselle laadulle. Elintarvikkeita, joihin asetus ottaa kantaa, ovat muun muassa kananmunatuotteet, sellaisenaan nautittavat pilkotut hedelmät ja vihannekset, äidinmaidonkorvikkeet, lihatuotteet ja maitotuotteet. Asetuksessa asetetaan raja-arvoja muun muassa seuraaville mikro-organismeille: Salmonella, Listeria monocytogenes, E. coli, Cronobacter spp., Enterobakteerit, Alustava bacillus cereus. Rehua säätelee komission asetus (EU) N:o 142/2011, joka asettaa rajat salmonellalle ja enterobakteereille eläinperäisissä rehutuotteissa. Mikrobiologista laatua voidaan arvioida EU-lainsäädännön lisäksi kansallista lainsäädäntöä ja ohjeita mukaillen, esimerkiksi DGHM:n (Deutsche Gesellschaft für Hygiene und Mikrobiologie) tai ETL:n (Elintarviketeollisuusliitto) ohjeiden pohjalta. Mikrobiologisen testaussuunnitelman tulee perustua tuotteen riskiperusteiseen arviointiin kriittisten kontrollipisteiden kautta, HACCP-suunnitelman mukaisesti. Saatavilla olevia, tyypillisiä mikrobiologian parametrejä: Aerobiset mikro-organismit, Anaerobiset mikro-organismit, Itiöitä muodostavat aerobiset mikro-organismit, Itiöitä muodostavat anaerobiset mikro-organismit, Alustava Bacillus cereus, Koliformiset bakteerit, Termotolerantit koliformiset bakteerit, Clostridium perfringens, Cronobacter spp., E. coli, Enterokokit, Enterobakteerit, Hiivat ja homeet, Koagulaasipositiiviset stafylokokit, Maitohappobakteerit, Pseudomonas spp., Sulfiittia pelkistävät klostridit, Itiöitä muodostavat sulfiittia pelkistävät klostridit, Osmotolerantit hiivat, Campylobacter spp., Listeria monocytogenes 25 g:ssä, Salmonella 25 g:ssä, Salmonella 125 g:ssä, Hepatiitti A, Norovirus. Saat lisätietoja ja yrityksenne tuotteelle räätälöidyn paketin hinta-arvion ottamalla yhteyttä asiantuntijoihimme.

Osmolaalisuuden mittaus nestemäisistä näytteistä jäätymispisteosmometrillä Ph. Eur 2.2.35 -menetelmän mukaisesti. Osmolaliteetti kertoo liuenneiden ionion ja molekyylien yhteenlasketun molaliteetin kilogrammassa nestettä. Analyysin tulokset ilmoitetaan yksiköissä mOsm/kg. Analyysi sisältää suhteellisen tiheyden määrityksen, sillä arvo vaaditaan osmolaalisuuden määrittämiseksi. HUOM: Mikäli tuote on jauhe, pyydämme teitä tarjoamaan ohjeet liuoksen valmistukseen. Analyysi voidaan myös toteuttaa GMP:n mukaisesti - pyydä tarjous asiantuntijoiltamme.

Lemmikeille tarkoitettujen rehuseosten tai täydennysrehujen ravintosisällön analyysi komission asetuksen (EY) N:o 767/2009 mukaisesti. Analyysiin sisältyvät seuraavat määritykset: Kosteus, Tuhka, Raakaproteiini, Raakarasva, Raakakuitu, Nitrogen-free extract (NFE).

Bentsoe- ja sorbiinihappoja voidaan käyttää säilöntäaineina useissa elintarvikkeissa. Asetus (EC) 1333/2008 määrittelee elintarvikkeet, joissa käyttö lisäaineena on sallittu sekä enimmäismäärät happojen pitoisuuksille. Tällä HPLC-UV-menetelmällä voidaan määrittää bentsoehapon ja sorbiinihapon tai niitä vastaavien natrium- ja kaliumsuolojen pitoisuudet.

Metallien seulontanalyysi kattaa 70 alkuaineen semi-kvantitatiivisen määrittämisen. Menetelmä soveluu mm. ympäristönäytteiden taustapitoisuuksien määrittämiseen ja tuntemattomien näytteiden alkuainejakauman tutkimiseen. Menetelmän avulla voidaan arvioida, mitä metalleja näytteestä kannattaa analysoida tavallisella, kvantitatiivisella menetelmällä. Mittaus suoritetaan korkean resoluution ICP-MS-tekniikalla (ICP-SFMS), jolla pystytään tunnistamaan erityisen alhaisia alkuainepitoisuuksia. Menetelmä sisältää seuraavien alkuaineiden semi-kvantitatiivisen määrittämisen: Ag, Al, As, Au, B, Ba, Be, Bi, Br, Ca, Cd, Ce, Co, Cr, Cs, Cu, Dy, Er, Eu, Fe, Ga, Gd, Ge, Hf, Hg, Ho, I, Ir, K, La, Lu, Mg, Mn, Mo, Na, Nb, Nd, Ni, Os, P, Pb, Pd, Pr, Pt, Rb, Re, Rh, Ru, S, Sb, Sc, Se, Si, Sm, Sn, Sr, Ta, Tb, Te, Th, Ti, Tl, Tm, U, V, W, Y, Yb, Zn ja Zr. Huomattehan kuitenkin, että joitain alkuaineita ei välttämättä voida määrittää matriisihäiriöistä johtuen. Tämän puolikvantitatiivisen analyysin aikana instrumentti kalibroidaan noin 30 alkuaineelle. Kvantitatiivinen analyysi on myös saatavilla lisämaksusta. Tämän analyysin aikana kaikki elementit kalibroidaan (pois lukien halogeenit ja Os). Pyydäthän tarjouksen tästä palvelusta.

Tämä mittaus soveltuu valmiiden pakkausten vesihöyryn läpäisynopeuden (WVTR) määrittämiseen. Testi sisältää kolmella rinnakkaismittausta per tuote, jotta voidaan varmistua tulosten oikeellisuudesta. Lämpötila on valittavissa 15–55 °C ja suhteellinen kosteus 20–100 % RH väliltä. Tämä testi ei sovellu filmien tai muiden kalvomaisten rakenteiden testaukseen. Jos näytteesi on kalvo tai monikerroslaminaatti, valitse tämä palvelu: Vesihöyryn läpäisynopeus (WVTR) kalvomaisista materiaaleista.

Torjunta-ainejäämien seulonta erilaisista matriiseista. Torjunta-aineet uutetaan käyttämällä asetonitriiliä QuEChERS-menetelmän (Quick, Easy, Cheap, Effective, Rugged, and Safe) mukaisesti ja analysoidaan GC-MS/MS- ja LC-MS/MS-menetelmillä. Luettelo testattavista yhdisteistä (500+) on saatavilla pyynnöstä. Torjunta-aineita käytetään yleisesti suojaamaan viljelykasveja haitallisten organismien vaikutuksilta. Torjunta-ainejäämiä ei kuitenkaan saisi esiintyä merkittävissä määrin käsitellyissä kasvituotteissa tai aineille altistuneiden mehiläisten tuottamassa hunajassa. Analysoitujen tuotteiden vaatimustenmukaisuutta voidaan arvioida esimerkiksi asetuksen (EY) N:o 396/2005 pohjalta.

Aflatoksiinien B1, B2, G1 ja G2 määritys elintarvikkeista, rehusta ja lisäravinteista EN 14123-menetelmään perustuvalla HPLC-menetelmällä. Aflatoksiinit ovat tiettyjen Aspergillus-sienten tuottamia hometoksiineja. EU:n lainsäädännön mukaisesti mm. seuraavat tuotteet voivat vaatia testausta: Pähkinät, Kuivatut hedelmät, tietyt mausteet, Vilja ja viljatuotteet, Lastenruoat ja pikkulasten viljapohjaiset valmisruoat, Rehuaineet, täydennysrehu, täysrehu. Vaatimustenmukaisuutta voidaan arvioida esimerkiksi seuraavien asetusten ja direktiivien pohjalta: Komission asetus (EU) 2023/915, Direktiivi 2002/32/EY. Huomaathan, että tarjoamme analytiikkaa myös aflatoksiini M1:n pitoisuuden määrittämiseen maitopohjaisista tuotteista.

Suurimman osan pakatuista elintarvikkeista tulisi sisältää ravintoarvoilmoitus. Elintarviketietoja koskevassa asetuksessa (EU) 1169/2011 määritellään, mitä tietoja pakkausmerkinnöissä on esitettävä. Tämä ravintosisältöanalyysi kattaa seuraavat parametrit: Kosteus, Tuhka, Kokonaisrasva (liuotinuutto happohydrolyysin jälkeen), Rasvahappokoostumus (mukaanlukien summaparametri tyydyttyneelle rasvalle, tarkempi parametrilista saatavilla pyynnöstä), Proteiini (Kjeldahl-menetelmä), Sokeriprofiili (HPLC-PAD-menetelmä) sisältäen fruktoosin, glukoosin, laktoosin, maltoosin ja sakkaroosin, Suola (NaCl) laskettuna natriumin tuloksesta (ICP-menetelmä), Laskennalliset hiilihydraatit ja energiasisältö. Ravintosisältöpaketin analyyseissä voi olla variaatioita näytematriisi huomioiden. Menetelmien akkreditointi saattaa vaihdella elintarvikkeesta riippuen.

Vesinäytteen ICP-MS mittaus sisältää seuraavien alkuaineiden määrityksen: Be, Ba, Co, Al, Mg, Cu, Li, Mn, Ag, Sn, Ti, V, Zn, Tl, B, Hg, Mo, Fe, Ca, K, U, P, Cd, Na, Cr, Ni, Pb, Sb, As ja Se. Näyte homogenisoidaan ja hapotetaan (HNO3), jonka jälkeen analyysi suoritetaan nestefaasista. Analyysi on tarkoitettu vain puhtaille luonnonvesille eikä se sovellu vesinäytteille, joissa kiintoainemäärä on suuri tai näytematriisi on selvästi luonnonvedestä poikkeava (esim. jäte- ja teollisuusvedet). Tällaisia näytteitä varten laadimme teille mielellämme erillisen tarjouksen. Kunkin alkuaineen pitoisuus ilmoitetaan tuloksissa yksikössä µg/l.

Tyydyttyneiden mineraaliöljyhiilivetyjen (MOSH) ja polyolefiinioligomeeristen hiilivetyjen (POSH) sekä aromaattisten mineraaliöljyhiilivetyjen (MOAH) määritys elintarvikkeista. Tulos ilmoitetaan MOSH/POSH- ja MOAH-pitoisuuksina, MOSH/POSH ja MOAH jaetaan ryhmiin perustuen hiiliatomien lukumääriin molekyyleissä. Elintarvikkeiden osalta suurin huolenaihe liittyy mahdollisesti genotoksisiin ja karsinogeenisiin aromaattisiin mineraaliöljyhiilivetyihin (MOAH). Euroopan komission kasveja, eläimiä, elintarvikkeita ja rehuja käsittelevän pysyvän komitean (PAFF-komitea) mukaan elintarvikkeiden MOAH-pitoisuuksien ei tulisi ylittää seuraavia raja-arvoja: 0,5 mg/kg kuivissa elintarvikkeissa, joiden rasvapitoisuus on matala (≤ 4 % rasva-/öljypitoisuus), 1 mg/kg elintarvikkeissa, joiden rasvapitoisuus on korkeampi (> 4 % rasva-/öljypitoisuus), 2 mg/kg rasvoissa ja öljyissä.

Akryyliamidi on vierasaine, jota muodostuu elintarvikkeissa luonnollisesti esiintyvästä asparagiinista ja pelkistävistä sokereista yli 120 °C:n ja alhaisen kosteuden kypsennysolosuhteissa. Tyypillisiä riskielintarvikkeita akryyliamidin osalta ovat paistetut ja uppopaistetut, runsaasti hiilihydraatteja sisältävät elintarvikkeet, jotka sisältävät akryyliamidin muodostukseen vaadittavia esiasteita. Tällaisia elintarvikkeita ovat esimerkiksi vilja- ja perunatuotteet sekä kahvipavut. Komission asetus (EU) 2017/2158 määrittelee toimenpiteet akryyliamidin pitoisuuden vähentämiseksi sekä vertailuarvot eri elintarvikkeille. Asetus velvoittaa elintarvikealan toimijat tekemään säännöllistä, riskiperusteista näytteenottoa ja analysointia tuotteille, joilla on tunnettu ja tarkasti valvottu akryyliamidipitoisuus. Testausta edellyttäviä elintarvikkeita ovat mm. prosessoidut peruna- ja viljapohjaiset tuotteet, kahvi, lastenruoat ja pikkulapsille suunnatut viljatuotteet.

B1-vitamiinin (tiamiini) määritys elintarvikkeista HPLC-MS/MS-menetelmällä. Analyysi on saatavilla myös lisäravinteille, ja tällöin käytetään UPLC-MS/MS-menetelmää. Asetuksen (EU) N:o 1169/2011 mukaan tiaamiinin (B1-vitamiinin) määrä voidaan ilmoittaa elintarvikkeen ravintosisältöilmoituksessa, jos sitä on tuotteessa merkittäviä määriä. Tiaamiinin saannin päivittäinen vertailuarvo on 1,1 mg, joten pitoisuus voidaan ilmoittaa, jos tuote sisältää sitä vähintään seuraavina määrinä: 165 µg/100 g tai 100 ml muissa tuotteissa kuin juomissa (15 % vertailuarvosta), 82,5 µg/100 ml juomissa (7,5 % vertailuarvosta), 165 µg annosta kohden, jos pakkaus sisältää vain yhden annoksen (15 % vertailuarvosta). Tuotteisiin, jotka sisältävät vähintään edellä mainitut tiaamiinin määrät, voidaan lisätä ravitsemusväite "Tiaamiinin lähde". Tuotteiden markkinoinnissa voidaan lisäksi käyttää seuraavia terveysväitteitä: Tiaamiini edistää normaalia energia-aineenvaihduntaa., Tiaamiini edistää hermoston normaalia toimintaa., Tiaamiini edistää sydämen normaalia toimintaa., Tiamiini edistää normaaleja psykologisia toimintoja.. Lisätietoja sallituista ravitsemus- ja terveysväitteistä löytyy asetuksista (EY) N:o 1924/2006 ja (EU) N:o 432/2012.

Aminohappokoostumuksen määritys elintarvikkeista, rehusta ja lisäravinteista ionikromatografisilla ja nestekromatografisilla menetelmillä. Ennen määritystä näyte hydrolysoidaan vapauttaen proteiineissa tai peptideissä olevat aminohapot analyysiin. Analyysi sisältää seuraavat aminohapot: Asparagiinihappo, Glutamiinihappo, Alaniini, Arginiini, Kystiini + kysteiini, Fenyylialaniini, Glysiini, Hydroksiproliini, Isoleusiini, Histidiini, Leusiini, Lysiini, Metioniini, Proliini, Seriini, Tyrosiini, Treoniini, Tryptofaani, Valiini, Kokonaisaminohapot.

Horisontaalinen menetelmä enterobakteerien toteamiseksi (EN ISO 21528). Mikrobiologisissa analyyseissä laskutetaan tilauskohtainen näytteenkäsittelymaksu (39 € per tilaus).

Polysyklisten aromaattisten hiilivetyjen analyysipaketti elintarvikkeille, rehuille ja ravintolisille. Testipaketti sisältää seuraavien yhdisteiden (PAH 4) määrityksen: bentso(a)pyreeni, bentso(a)antraseeni, bentso(b)fluoranteeni, kryseeni. EU-asetusten mukaisesti mahdollisesti PAH-testausta edellyttäviä materiaaleja ovat mm. imeväisille tai pikkulapsille tarkoitetut elintarvikkeet ja ruokavaliotuotteet, öljyt ja rasvat, savustettu liha ja kala, perinteisin menetelmin valmistetut savustetut tuotteet, savuaromit. Vaatimustenmukaisuutta voidaan arvioida perustuen esimerkiksi seuraaviin asetuksiin: Komission asetus (EU) 2023/915 vierasaineista elintarvikkeista, Asetus (EY) N:o 2065/2003 savuaromeista.

B2-vitamiinin (riboflaviini) määritys elintarvikkeista HPLC-MS/MS-menetelmällä tai lisäravinteista UPLC-MS/MS-menetelmällä. Asetus (EU) N:o 1169/2011 määrittää riboflaviinin (B2-vitamiinin) päivittäisen saannin vertailuarvoksi 1,4 milligrammaa (mg). Riboflaviinin määrä voidaan ilmoittaa elintarvikkeen ravintosisältöilmoituksessa, jos sitä on tuotteessa vähintään seuraavina pitoisuuksina: 210 µg/100 g tai 100 ml muissa tuotteissa kuin juomissa (15 % vertailuarvosta), 105 µg/100 ml juomissa (7,5 % vertailuarvosta), 210 µg annosta kohden, jos pakkaus sisältää vain yhden annoksen (15 % vertailuarvosta). Jos tuote sisältää vähintään yllä mainitun määrän riboflaviinia, voidaan käyttää väitettä "Riboflaviinin lähde." Lisäksi voidaan käyttää esimerkiksi seuraavia terveysväitteitä: "Riboflaviini edistää normaalia energia-aineenvaihduntaa", "Riboflaviini edistää ihon pysymistä normaalina", "Riboflaviini edistää hermoston normaalia toimintaa", "Riboflaviini auttaa vähentämään väsymystä ja uupumusta".

Allergeenien määritys elintarvikkeesta, rehusta tai lisäravinteesta entsyymi-immunosorbenttimäärityksellä (ELISA): Maapähkinä, Soijaproteiini, Gliadiini / gluteeni, Kaseiini, Cashew, Munanvalkuainen, Kala, Hasselpähkinä, Äyriäiset, Lupiini, Manteli, Maitoproteiini, Nilviäiset, Pistaasi, Sinapinsiemenproteiini, Seesami, ß-laktoglobuliini, Kokonainen kananmuna, Pähkinäproteiini. Hinta on per allergeeni per näyte. EU:n elintarvikkeiden pakkausmerkintöjä koskeva asetus N:o 1169/2011 velvoittaa merkitsemään tuotteen sisältämät allergeenit pakkaukseen.

Elintarvikkeen ja rehun rasvahappokoostumuksen määritys GC-FID-menetelmää käyttäen. Määritys pitää sisällään seuraavat rasvahapot ja parametrit (engl.): Butyric acid (4:0) , Caproic acid (6:0) , Enanthic acid (7:0) , Caprylic acid (8:0) , Pelargonic acid (9:0) , Capric acid (10:0) , Caproleic acid (10:1) , Undecylic acid (11:1 n-1) , Lauric acid (12:0) , Isotridecylic acid (13:0 iso) , Lauroleic acid (12:1 n-3) , Isomyristic acid (14:0 iso) , 2-Tridecenoic acid (13:1 n-11) , Myristic acid (14:0) , Isopentadecanoic acid (15:0 iso) , Tetradecenoic acid (14:1 total) , Myristelaidic acid (14:1t n-5) , Sarcinic acid (15:0 anteiso) , Myristoleic acid (14:1 n-5) , Pentadecanoic acid (15:0) , Isopalmitic acid (16:0 iso) , Pentadecenoic acid (15:1 total) , 10-trans-Pentadecenoic acid (15:1t n-5) , Anteisopalmitic acid (16:0 anteiso) , Pentadecenoic acid (15:1 n-5) , Palmitic acid (16:0) , Isoheptadecanoic acid (17:0 iso) , Hexadecenoic acid (16:1 total) , Palmitelaidic acid (16:1t n-7) , Palmitoleic acid (16:1 n-7) , 14-Methylhexadecanoic acid (17:0 anteiso) , Margaric acid (17:0) , Isostearic acid (18:0 iso) , Heptadecenoic acid (17:1 total) , trans-Heptadecenoic acid (17:1t n-7) , Anteisostearic acid (18:0 anteiso) , Margaroleic acid (17:1 n-7) , Stearic acid (18:0) , Octadecenoic acid (18:1 total) , Octadecenoic acid (18:1 all trans) , Octadecenoic acid (18:1t n-13) , Petroselaidic acid (18:1t n-12) , Elaidic acid (18:1t n-9) , Isooleic acid (18:1t n-8) , trans-Vaccenic acid (18:1t n-7) , Octadecenoic acid (18:1t n-6) , Isanonanoic acid (19:0 iso) , Ricinoleic acid (18:1-12OH) , Petroselinic acid (18:1 n-12) , cis-Octadecenoic acid (18:1 all cis) , Oleic acid (18:1 n-9) , Anteisononadacanoic acid (19:0 anteiso) , Asclepic acid (cis-Vaccenic acid) (18:1 n-7) , Oleic acid (18:1 n-6) , Octadecenoic acid (18:1 n-5) , Octadecenoic acid (18:1t n-2) , Nonadecylic acid (19:0) , Octadecenoic acid (18:1 n-3) , Octadecadienoic acid (18:2 total) , Octadecadienoic acid (18:2 all trans) , 9,12-Linoelaidic acid (18:2t n-6) , 9,12-Linoelaidic acid (18:2c, t n-6) , Nonadecenoic acid (19:1 total) , trans-Nonadecenoic acid (19:1 all trans) , trans-7-Nonadecenoic acid (19:1t n-12) , trans-10-Nonadecenoic acid (19:1t n-9) , 9,12-Linoledaidic acid (18:2t, c n-6) , Nonadecenoic acid (19:1 n-9) , Isoarachidic acid (20:0 iso) , Linoleic acid (18:2 n-6) , Arachidic acid (20:0) , Octadecatrienoic acid (18:3 total) , Octadecatrienoic acid (18:3 all trans) , Elaidolinenic acid (18:3 t n-3) , 9,12,15-Octadecatrienoic acid (C18:3t, t, c + t, c, t + c, t, t, n-3) , Octadecatrienoic acid (18:3 all cis) , Columbinic acid (18:3 n-6) , gamma-Linolenic acid (18:3 n-6) , 9,12,15-Octadecatrienoic acid (18:3c, c, t n-3) , Eicosenoic acid (20:1 total) , trans-Gondoic acid (20:1 t n-9) , 9,12,15-Octadecatrienoic acid (18:3c, t, c n-3) , 9,12,15-Octadecatrienoic acid (18:3t, c, c n-3) , Eicosenoic acid (20:1 all cis) , Gadoleic acid (20:1 n-11) , Gondoic acid (20:1 n-9) , alpha-Linolenic acid (18:3 n-3) , Conjugated linoleic acid (18:2 CLA total) , 9,11-Octadecadadienoic acid (18:2c, t n-7 + 18:2t, c n-7 CLA) , 9,11-Octadecadadienoic acid (18:2 n-7 CLA) , Heneicosylic acid (21:0) , 10,12-Octadecadadienoic acid (18:2 n-6 CLA) , 10,12-Octadecadadienoic acid (18:2t, c n-6 CLA) , Stearidonic acid (18:4 n-3) , 11,14-Eicosadienoic acid (20:2 n-6) , Behenic acid (22:0) , Eicosatrienoic acid (20:3 total) , Mead acid (20:3 n-9) , Dihomogammalinolenic acid (20:3 n-6) , Docosenoic acid (22:1 total) , Brassidic acid (22:1t n-9) , Docosenoic acid (22:1c) , Cetoleic acid (22:1 n-11) , Erucic acid (22:1 n-9) , Dihomogammalinoleic acid (20:3 n-3) , Eicosatetraenoic acid (20:4 total) , Arachidonic acid (20:4 n-6) , Tricosylic acid (23:0) , Eicosatetraenoic acid (20:4 n-3) , Docosadienoic acid (22:2 n-6) , Lignoceric acid (24:0) , Eicosapentaenoic acid (20:5 n-3) , Nervonic acid (24:1 n-9) , Docosatrienoic acid (22:3 n-3) , Docosatetraenoic acid (22:4 n-6) , Docosapentaenoic acid (22:5 total) , Docosapentaenoic acid (22:5 n-6) , Docosapentaenoic acid (22:5 n-3) , Docosahexaenoic acid (22:6 n-3) , Polyunsaturated fatty acids >C20 , Saturated fatty acids , Monounsaturated fatty acids , cis-Monounsaturated fatty acids , trans-Monounsaturated fatty acids , Polyunsaturated fatty acids , cis-Polyunsaturated fatty acids , trans-Polyunsaturated fatty acids , Sum of omega 3 , Sum of omega 6 , Sum of omega 9 , Sum of omega 11 , Ratio omega 3/omega 6 , Ratio polyunsaturated fatty acids/monounsaturated fatty acids , Ratio polyunsaturated fatty acids/saturated fatty acids .

Suurimman osan pakatuista elintarvikkeista tulisi sisältää ravintoarvoilmoitus. Elintarviketietoja koskevassa asetuksessa (EU) 1169/2011 määritellään, mitä tietoja pakkausmerkinnöissä on esitettävä. Ravintosisällön määritys sisältää seuraavat parametrit: Kosteus, Tuhka, Kokonaisrasva (liuotinuutto happohydrolyysin jälkeen), Rasvahappokoostumus (mukaan lukien summaparametri tyydyttyneelle rasvalle, tarkempi parametrilista saatavilla pyynnöstä), Proteiini (Kjeldahl-menetelmä), Sokeriprofiili (HPLC-PAD-menetelmä) sisältäen fruktoosin, glukoosin, laktoosin, maltoosin ja sakkaroosin, Ravintokuitu (korkean molekyylipainon ravintokuitu perustuen AOAC-menetelmäkokoelman menetelmään 991.43), Suola (NaCl) laskettuna natriumin tuloksesta (ICP-menetelmä), Laskennalliset hiilihydraatit ja energiasisältö. Analyysimenetelmissä ja niiden akkreditoinnissa voi olla variaatioita näytematriisista riippuen. Ravintokuidun määritykseen on saatavilla myös liukoisen ravintokuidun analysoimiseksi sopivia menetelmiä, perustuen esimerkiksi AOAC-menetelmäkokoelman menetelmään 2017.16.

Elintarvikkeen tai rehun vapaat aminohapot analysoidaan ionikromatografiaan perustuvalla menetelmällä. Testipaketti sisältää seuraavat aminohapot: Asparagiinihappo, Glutamiinihappo, Alaniini, Arginiini, Asparagiini, Kystiini, Proliini, Fenyylialaniini, Glysiini, Glutamiini, Isoleusiini, Histidiini, Leusiini, Lysiini, Metioniini, Ornitiini, Seriini, Tyrosiini, Tauriini, Valiini, Gamma-aminobutyyrihappo, Sitrulliini, Kysteiini, Alfa-aminobutyyrihappo, Vapaat aminohapot yhteensä.

Karotenoidit ovat pigmenttejä, joita esiintyy elintarvikkeissa joko luontaisesti tai tarkoituksellisesti lisättynä (esim. elintarvikevärit). Asetuksessa (EC) N:o 1333/2008 säädellään karotenoidien käytöstä elintarvikelisäaineina. Testipaketti sisältää seuraavien karotenoidien määrityksen HPLC-UV-VIS-menetelmällä: Astaksantiini, Luteiini, Zeaksantiini, Kantaksantiini, β-apo-8'-karotenaali, Sitraksantiini, Etyyli-β-apo-8'-karotenoaatti, β-karoteeni, Lykopeeni, Tunnistamattomien ksantofyllien kokonaismäärä, Karotenoidien kokonaismäärä.

Tällä analyysillä määritetään materiaalin biohajoavuus ISO 14855 -standardin mukaisesti aerobisissa olosuhteissa. Testissä mitataan materiaalin hajoamista hiilidioksidiksi joko teollisen kompostin tai kotikompostin olosuhteissa. Testi soveltuu monenlaisille materiaaleille, mutta se on suunniteltu pääasiassa biohajoaville muoveille ja pakkauksille. Analyysi ei sisällä raaka-aineiden kemiallista tutkimista raskasmetallien osalta, disintegraation testausta tai ekotoksisuuden arviointia, jotka vaaditaan esimerkiksi materiaalin teollisen kompostoitavuuden arviointiin EN 13423- tai ASTM D6400 -standardien mukaisesti. Testi soveltuu kuitenkin erinomaisesti esimerkiksi eri tuoteversioiden vertailuun ennen lopullista kompostoitavuusarviointia. Testausaika (45 päivästä 12 kuukauteen) riippuu tuotteesta ja valituista olosuhteista.

B7-vitamiinin (biotiini) määritys elintarvikkeista HPLC-UV-VIS-menetelmällä tai lisäravinteista UPLC-MS/MS-menetelmällä. Asetuksen (EU) N:o 1169/2011 mukaan elintarvikkeen ravintosisältöilmoitus voi sisältää biotiinin määrän, jos sitä on tuotteessa merkittävissä määrin suhteessa päivittäiseen vertailuarvoon (50 µg). Biotiinin määrän ilmoittaminen on mahdollista vähintään seuraavina pitoisuuksina: 7,5 µg/100 g tai 100 ml muissa tuotteissa kuin juomissa (15 % vertailuarvosta), 3,75 µg/100 ml juomissa (7,5 % vertailuarvosta), 7,5 µg annosta kohden, jos pakkaus sisältää vain yhden annoksen (15 % vertailuarvosta). Yllä esitellyn määrän biotiinia sisältävät elintarvikkeet voidaan merkitä ravitsemusväitteellä "Biotiinin lähde." Jos määrä on vähintään kaksinkertainen, voidaan käyttää väitettä "Sisältää runsaasti biotiinia." Muita biotiiniin liittyviä terveysväitteitä voidaan käyttää asetuksen (EU) N:o 432/2012 mukaisesti.

Melatoniinin määritys ravintolisistä. Komission asetuksen (EU) N:o 432/2012 mukaan melatoniinia sisältäviä ravintolisiä voidaan markkinoida seuraavilla terveysväitteillä: "Melatoniini auttaa lievittämään aikaeron yksilöllisiä vaikutuksia." Väitettä voidaan käyttää, jos tuote sisältää vähintään 0,5 mg melatoniinia annosta kohden., "Melatoniini auttaa lyhentämään nukahtamisaikaa." Väitettä voidaan käyttää, jos tuote sisältää vähintään 1 mg melatoniinia annosta kohden..

Alkuaineiden analyysi elintarvikkeista, rehuista ja ravintolisistä ICP-menetelmillä (ICP-MS, ICP-AAS, ICP-OES). Elintarvikkeiden ja rehujen alkuainekoostumus vaikuttaa niiden laatuun ja ominaisuuksiin monilla tavoin. Jotkin alkuaineet ovat tärkeitä kivennäisaineita, jotka parantavat ruoan ravitsemuksellista laatua, kun taas toiset (esim. raskasmetallit) ovat ihmisten ja eläinten terveydelle haitallisia. Jotkin alkuaineet voivat lisäksi vaikuttaa tuotteen aistinvaraisiin ominaisuuksiin. Asetus (EU) N:o 1169/2011 sallii tiettyjen kivennäisaineiden ilmoittamisen ravintoarvoilmoituksessa, jos elintarvike sisältää niitä merkitsevissä määrin suhteessa päivittäisen saannin vertailuarvoihin. Lisäksi EU ylläpitää listaa rehuissa sallituista lisäaineista, mukaan lukien kivennäisaineet, ja asetuksessa (EY) N:o 767/2009 säädetään sallituista poikkeamista ilmoitetun ja analysoidun pitoisuuden välillä. Haitallisiksi todettujen alkuaineiden (mm. lyijy, kadmium, elohopea ja arseeni) enimmäispitoisuuksille asetetaan rajoja asetuksessa (EU) N:o 2023/915 ja direktiivissä 2002/32/EY. Yleisimmät testattavat alkuaineet: Alumiini (Al), Arseeni (As), Boori (B), Kadmium (Cd), Kobaltti (Co), Kromi (Cr), Rauta (Fe), Mangaani (Mn), Elohopea (Hg), Nikkeli (Ni), Lyijy (Pb), Seleeni (Se), Tina (Sn), Sinkki (Zn), Molybdeeni (Mb), Kalsium (Ca), Fosfori (P), Magnesium (Mg), Kalium (K), Natrium (Na), Titaani (Ti), Rikki (S). Saat lisätietoja testausvaihtoehdoista (esim. muut kuin listassa mainitut alkuaineet) ottamalla yhteyttä asiantuntijoihimme alta löytyvällä lomakkeella.

B3-vitamiinin määritys elintarvikkeesta tai lisäravinteesta niasiinina. Analyysin tuloksena saadaan myös nikotiinihapon ja nikotiiniamidin määrät. Asetuksen (EU) N:o 1169/2011 mukaan niasiinin päivittäisen saannin vertailuarvo on 16 mg. Niasiinin määrä voidaan ilmoittaa elintarvikkeen ravintosisältöilmoituksessa, jos tuote sisältää sitä vähintään seuraavina pitoisuuksina: 2,4 mg/100 g tai 100 ml muissa tuotteissa kuin juomissa (15 % vertailuarvosta), 1,2 mg/100 ml juomissa (7,5 % vertailuarvosta), 2,4 mg annosta kohden, jos pakkaus sisältää vain yhden annoksen (15 % vertailuarvosta). Vähintään edellä mainitut määrät niasiinia sisältäviin tuotteisiin voidaan lisätä ravitsemusväite "Niasiinin lähde." Tuotteiden pakkausmerkinnöissä on myös luvallista käyttää esimerkiksi seuraavia terveysväitteitä: Niasiini edistää normaalia energia-aineenvaihduntaa., Niasiini edistää hermoston normaalia toimintaa., Niasiini edistää ihon pysymistä normaalina., Niasiini auttaa vähentämään väsymystä ja uupumusta..

Elintarvikkeista ja rehuista peräisin olevien biogeenisten amiinien analyysipaketti. Analyysipaketti sisältää seuraavat aineet: Tryptamiini [CAS: 61-54-1], Fenyylietyyliamiini [CAS: 64-04-0], Putrescine [CAS: 110-60-1], Cadaverine [CAS: 462-94-2], Histamiini [CAS: 51-45-6], Tyramiini [CAS: 51-67-2], Spermidiini [CAS: 124-20-9], Spermiini [CAS: 71-44-3].

EU-lainsäädännön mukaan etyleenioksidia ei saa käyttää kasvinsuojeluaineiden apuaineena (asetus (EY) N:o 1107/2009) ja jäämien enimmäismäärät eri elintarvikeryhmille on säädetty analyysiherkkyyden alarajalle (Komission asetus (EU) 2015/868, muuttaen osin asetusta (EY) N:o 396/2005). Etyleenioksidia ei saa myöskään käyttää elintarvikkeiden lisäaineissa sterilointitarkoituksiin (Komission asetus (EU) N:o 231/2012). Analyysin tulokset raportoidaan etyleenioksidille, 2-kloorietanolille ja etyleenioksidin ja 2-kloorietanolin summalle etyleenioksidina ilmaistuna.

Okratoksiini A:n määritys elintarvikkeista, rehuista ja ravintolisistä ISO 14132 -menetelmään perustuvalla HPLC-analyysillä. Okratoksiini A on joidenkin Aspergillus- ja Penicillium-lajien tuottama hometoksiini. Euroopan komission asetus (EU) 2023/915 asettaa enimmäismäärät okratoksiini A:n määrälle riskialttiissa elintarvikkeissa, kuten käsittelemättömissä viljoissa, rusinoissa ja kahvissa.

Pyrrolitsidiinialkaloidit ovat luonnossa esiintyviä aineita, joita eri kasvit tuottavat puolustusmekanismina kasvinsyöjiä vastaan. EFSA:n elintarvikeketjun epäpuhtauksia käsittelevä tiedelautakunta (CONTAM-paneeli) on todennut, että pyrrolitsidiinialkaloideille altistuminen saattaa aiheuttaa huolta ihmisten terveydelle. Testipaketti sisältää seuraavien aineiden määrityksen: Ekkimidiini, ekkimidiini-N-oksidi, Ekkinatiini, ekkinatiini-N-oksidi, Europiini, europiini-N-oksidi, Erukifoliini, erukofoliini-N-oksidi, Heliosupiini, heliosupiini-N-oksidi, Heliotriini, heliotriini-N-oksidi, Indisiini-N-oksidi, Integerrimiini, integerrimiini-N-oksidi, Intermediini, intermediini-N-oksidi, Jakobiini, jakobiini-N-oksidi, Lasiokarpiini, lasiokarpiini-N-oksidi, Lykopsamiini-N-oksidi, Monokrotaliini, monokrotaliini-N-oksidi, Retrorsiini, Rinderiini, rinderiini-N-oksidi, Senesioniini, senesioniini-N-oksidi, Senesifylliini, senesifylliini-N-oksidi, Senesiverniini, senesiverniini-N-oksidi, Senkirkiini, Spartioidiini, spartioidiini-N-oksidi, Indisiini ja lykopsamiini yhteensä, Retrorsiini-N-oksidi ja usaramiini-N-oksidi yhteensä, Trikodesmiini ja usaramiini, Pyrrolitsidiinialkaloidit yhteensä. Vaatimustenmukaisuutta voidaan arvioida komission asetuksessa (EU) 2023/915 asetettujen enimmäismäärien pohjalta. Elintarvikkeita, jotka ovat säätelyn piirissä ovat muun muassa tee, yrtit ja kumina.

Jauhemaisen näytteen analyysipaketti, joka sisältää seuraavat analyysit: Hiukkaskokojakauman määritys SEM-EDX-menetelmällä, sisältäen näytevalmistelun isopropanolilla ja nanohiukkasten tunnistuksen Euroopan komission suosituksen (2022/C 229/01) mukaisesti., Kiderakenteen analyysi XRD-menetelmällä, sisältäen kidefaasien määrityksen ja tarvittavat näytevalmistelut (mm. kuivaus, jauhaminen)., Kemiallisen koostumuksen määritys ICP-AES-menetelmällä (epäorgaaniset alkuaineet) ja CHNS-analyysillä (hiili, vety, typpi, rikki)., Tilavuuteen suhteutetun ominaispinta-alan määritys typpi-adsorption ja helium-pyknometrian perusteella.. Saat tarjouksen analyyseistä ottamalla yhteyttä asiantuntijoihimme alta löytyvällä lomakkeella.

Mittauksella voidaan määrittää 36 alkuaineen määrät ultrapuhtaassa vedessä käyttämällä ICP-MS-menetelmää. Määritettävät alkuaineet: Al, Sb, As, Ba, Be, Bi, B, Cd, Ca, Cr, Co, Cu, Ga, Ge, Au, Fe, Pb, Li, Mg, Mn, Mo, Ni, Nb, Pt, K, Ag, Na, Sr, Ta, Tl, Sn, Ti, W, V, Zn ja Zr. Näyte tulee ottaa erityisesti ultrapuhtaille vesille suunniteltuu astiaan. Näyteastioita saa tarvittaessa Measurlabsilta.

Tilavuuteen suhteutettu ominaispinta-ala (engl. volume specific surface area, VSSA) voidaan laskea N2-adsorption ja BET-menetelmän avulla määritetyn ominaispinta-alan ja He-pyknometrillä määritetyn tiheyden perusteella. Mittaus on osa Euroopan komission suosituksen mukaista nanopartikkelien analyysia.

Elintarvikkeiden ja rehujen jäljitettävyyden ja tuoteturvallisuuden kannalta on tärkeää, että tuotteet sisältävät vain ainesosaluettelossa ilmoitettuja ainesosia. Lajimääritys voi olla aiheellinen muun muassa seuraavista tuotteista: Kasviperäiset raaka-aineet ja tuotteet (yrtit, mausteet, sienet), Liha ja lihatuotteet, Pääasiallisesti lihaa sisältävät rehutuotteet. Ruokaväärennöksissä on useimmiten kyse kalliimman raaka-aineen jatkamisesta halvemmalla. Myös välinpitämättömyys hyviä tuotantotapoja kohtaan tai huonot tuotantoprosessit voivat johtaa siihen, että tuotteet sisältävät muita kuin ilmoitettuja ainesosia. Lajimääritykset perustuvat erilaisiin PCR-tekniikoihin, joilla voidaan havaita ja kvantitoida eri lajien DNA:ta näytteistä. Analyysit voidaan toteuttaa esimerkiksi seuraavasti: Yleinen käytäntö mm. lihatuotteiden eläinlajimäärityksissä on todentaa, että näyte ei sisällä siihen kuulumattomien eläinten DNA:ta. Esimerkiksi naudanlihatuotteesta, jonka on ilmoitettu sisältävän vain naudanlihaa, voidaan testata sian, hevosen ja siipikarjan DNA:ta muiden lajien poissulkemiseksi., Uuden sukupolven sekvensointimenetelmät (next-generation sequencing, NGS) ja Sangerin sekvensointimenetelmät sopivat tapauksissa, joissa on tarpeen selvittää tarkemmin kaikki näytteessä olevat lajit. Menetelmillä on usein mahdollista saada tietoa myös lajien suhteellisista määristä.. DNA:n analysointiin perustuvat menetelmät vaativat ehjää DNA:ta onnistuakseen. Pitkälle prosessoitujen tuotteiden kohdalla on mahdollista, että intaktia DNA:ta ei ole riittävästi luotettavan ja kattavan analyysin toteuttamiseksi. Ota yhteyttä asiantuntijoihimme tilataksesi omiin tarpeisiisi sopivan lajimäärityksen.

Vesinäytteen kokonaismetallipitoisuuksien Sb, As, Hg, Cd, Co, Cr, Cu, Pb, Ni, Zn ja V mittaaminen ICP-MS-laitteistolla. Alkuaineiden pitoisuudet ilmoitetaan tuloksissa yksikössä µg/l.

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen (EFSA) on arvioinut, että tietyt perfluoratut alkyyliyhdisteet (PFAS), kuten PFOS, PFOA, PFNA ja PFHxS, voivat vaikuttaa haitallisesti mm. kolesteroliin, maksaan, immuunijärjestelmään ja syntymäpainoon. Vähentääkseen ihmisten altistumista haitallisille yhdisteille ruokavalion kautta, Euroopan Unioni on määrittänyt ylärajat PFAS-yhdisteiden määrälle tietyissä elintarvikkeissa. Komission asetuksessa (EU) 2023/915 on asetettu enimmäismäärät perfluoratuille alkyyliyhdisteille seuraavissa elintarvikkeissa ja niiden raaka-aineissa: Munat, Kalastustuotteet, Liha ja muut syötävät osat. Lähtöhinta sisältää seuraavien, asetuksessa (EU) 2023/915 listattujen aineiden määrityksen: Yhdiste Lyhenne CAS-numero Perfluorioktaanisulfonihappo PFOS 2795-39-3 Perfluorioktaanihappo PFOA 335-67-1 Perfluorononaanihappo PFNA 375-95-1 Perfluoriheksaanisulfonihappo PFHxS 3871-99-6 Lisämaksusta tarjoamme myös laajan testipaketin, joka sisältää yllä mainittujen lisäksi seuraavat PFAS-yhdisteet: Yhdiste Lyhenne CAS-numero Perfluoripentaanihappo PFPeA 2706-90-3 Perfluoriheksaanihappo PFHxA 307-24-4 Perfluoriheptaanihappo PFHpA 375-85-9 Perfluoridekaanihappo PFDA 335-76-2 Perfluoriundekaanihappo PFUnDA 2058-94-8 Perfluoridodekaanihappo PFDoDA 307-55-1 Perfluoritridekaanihappo PFTrDA 72629-94-8 Perfluoritetradekaanihappo PFTeDA 376-06-7 Perfluoributaanisulfonihappo PFBS 375-73-5 Perfluoriheptaanisulfonihappo PFHpS 375-92-8 Perfluoridekaanisulfonihappo PFDeS 335-77-3 Perfluoripentaanisulfonihappo PFPeS 2706-91-4 Perfluorinonaanisulfonihappo PFNS 68259-12-1 Perfluoridodekaanisulfonihappo PFDoS 79780-39-5 Saat tarjouksen yrityksenne tuotteiden PFAS-testaukselle ottamalla yhteyttä asiantuntijoihimme alta löytyvällä lomakkeella.

2-MCPD:n, 2-MCPD:n rasvahappoesterien, 3-MCPD:n, 3-MCPD:n rasvahappoesterien ja glysidyylin rasvahappoesterien (glysidolina ilmaistuna) määritys elintarvikkeista. Analyysi toteutetaan GC-MS- ja GC-MS/MS-menetelmillä. 2-MCPD:n rasvahappoesterit, 3-MCPD:n rasvahappoesterit ja glysidyylin rasvahappoesterit ovat vierasaineita, joita voi syntyä elintarvikeöljyjen ja -rasvojen valmistuksen yhteydessä. Esimerkiksi hajunpoisto kuumissa olosuhteissa kohottaa rasvahappoesterien muodostumisen riskiä. Asetus (EU) N:o 2023/915 listaa enimmäismäärät 3-MCPD:lle, 3-MCPD:n rasvahappoestereille ja glysidyylin rasvahappoestereille useissa elintarvikeryhmissä, mukaan lukien seuraavat: Kasviöljyt ja -rasvat, kalaöljyt ja muista merenelävistä saatavat öljyt, Äidinmaidonkorvikkeet, vieroitusvalmisteet sekä pikkulapsille erityisiin lääkinnällisiin tarkoituksiin tarkoitetut elintarvikkeet.

Lähes kaikissa pakatuissa elintarvikkeissa, mukaan lukien ravintolisät, tulee ilmoittaa vähimmäissäilyvyysaika tai viimeinen käyttöpäivä (ks. asetus (EU) 1169/2011). Vaatimus koskee myös rehutuotteita (asetus (EY) 767/2009). Kun tuotetta säilytetään oikeissa olosuhteissa, tulee sen täyttää seuraavat vaatimukset koko säilyvyysajan läpi: Tuote ei saa aiheuttaa mikrobiologista vaaraa kuluttajalle. Mikrobiologiset riskit liittyvät usein helposti pilaantuviin elintarvikkeisiin, kuten liha- ja maitotuotteisiin. Myös pitkään säilyviin tuotteisiin voi kuitenkin liittyä mikrobiologisia riskejä., Tuote ei saa aiheuttaa kemiallista vaaraa kuluttajalle. Säilyvyysajan aikana tuotteisiin voi kertyä mikrobitoiminnan myötä tiettyjä toksiineja, jotka voivat aiheuttaa vaaran. Myös esimerkiksi pakkausmateriaali voi joissain tapauksissa olla sopimaton, jolloin siitä voi siirtyä vierasaineita elintarvikkeeseen., Tuotteen tulee säilyttää sille tyypilliset ominaisuudet.. Säilyvyysaikaa voidaan arvioida muun muassa seuraavilla analyyseillä: Aistinvaraisella arvioinnilla saadaan tietoa siitä, miten hyvin tuotteen aistinvaraiset ominaisuudet säilyvät säilyvyysajan aikana., Ravintosisältöanalyysi, veden aktiivisuus ja pH antavat tietoa muutoksista koostumuksessa ja lisätietoa mahdollisista mikrobiologista riskeistä., Vitamiineja tai muita vastaavia ravintoaineita sisältävistä tuotteista tulisi varmistaa, että ravintoaineiden pitoisuus ei säilyvyysajan aikana laske alle sallitun vaihteluvälin., Erityisesti runsaasti rasvaa sisältävien elintarvikkeiden ja rehujen osalta on hyvä selvittää myös rasvan hapettumiseen liittyvien parametrien, kuten peroksidiluvun ja p-anisidiiniluvun, kehitys säilyvyysaikana. Rasvan hapettuminen voi osaltaan selittää tuotteen aistinvaraisen laadun heikkenemistä.. Säilvyyskokeita voidaan tehdä reaaliajassa niissä säilytysolosuhteissa, joissa tuote kuuluu säilyttää. Vaihtoehtoisesti erityisesti pitkän säilyvyysajan tuotteisiin voidaan soveltaa nopeutettua säilyvyyskoetta, jossa tuotetta säilytetään korkeammassa lämpötilassa ja/tai suhteellisessa kosteudessa, jolloin tulokset saadaan tuotteen säilyvyysaikaa nopeammin. Parasta ennen -päiväyksen tai viimeisen käyttöpäivän lisäksi säilyvyyskokeilla voidaan selvittää säilyvyysaika pakkauksen avaamisen jälkeen. Testiolosuhteet, kokeen pituus ja analysoitavat parametrit päätetään tapauskohtaisesti tuotteelle ominaiset riskit ja tavoitteena oleva säilyvyysaika huomioiden. Saat lisätietoja ja yrityksenne tuotteelle räätälöidyn paketin hinta-arvion ottamalla yhteyttä asiantuntijoihimme.

Komission asetuksessa (EU) N:o 2023/915 lueteltujen hometoksiinien testipaketti: Aflatoksiini B1, B2, G1, G2, Okratoksiini A, T-2- ja HT-2-toksiini, Deoksinivalenoli, Zearalenoni. Yllämainittujen hometoksiinien testausvaatimus liittyy usein vilja- ja viljatuotteisiin, mukaan lukien imeväisille ja pikkulapsille tarkoitetut tuotteet. Pakettia voidaan lisämaksusta laajentaa muilla hometoksiineilla (esim. torajyvä, patuliini). Kysy lisätietoja asiantuntijoiltamme.

Kofeiinin määritys elintarvikkeista ja ravintolisistä HPLC-UV-VIS-menetelmää käyttäen. Asetus (EU) N:o 1169/2011 velvoittaa merkitsemään kofeiinipitoisiin tuotteeisiin seuraavat varoitukset: ”Korkea kofeiinipitoisuus. Ei suositella lapsille eikä raskaana oleville tai imettäville”. Merkintä tulee lisätä juomiin (kahvia ja teetä lukuun ottamatta), jotka sisältävät yli 150 mg/l kofeiinia., ”Sisältää kofeiinia. Ei suositella lapsille eikä raskaana oleville”. Merkintä tulee lisätä elintarvikkeisiin ja ravintolisiin, joihin on lisätty kofeiinia fysiologisessa tarkoituksessa.. Pakkausmerkintöjen tulee sisältää myös kofeiinipitoisuus milligrammoissa 100:aa grammaa tai millilitraa kohti (ravintolisissä suositeltua päivittäisannosta kohti).

Kokonaiskoliinin tai vapaan koliinin määritys AOAC-menetelmäkokoelman menetelmään 2015.10 perustuvalla HPLC-MS-menetelmällä. Koliini on välttämätön ravintoaine ja useiden biologisesti merkittävien yhdisteiden, kuten fosfatidyylikoliinifosfolipidien prekursori. Asetus (EU) N:o 609/2013 listaa koliinin yhdisteeksi, jota voidaan lisätä esimerkiksi äidinmaidonkorvikkeisiin ja lastenruokiin. Lisäksi komission delegoitu asetus (EU) 2016/127 määrää, että koliinin määrä on merkittävä äidinmaidonkorvikkeen ravintoarvoilmoitukseen.

Peroksidiluku mittaa hapen määrää, joka on kemiallisesti sitoutunut öljyyn tai rasvaan peroksideina. Korkea peroksidiluku on merkki tuotteen hapettumisesta, jolla on monia negatiivisia vaikutuksia tuotteen laatuun: Muutokset kemiallisissa ja fysikaalisissa ominaisuuksissa (mm. savuamispiste ja viskositeetti), Aistinvaraisten ominaisuuksien heikentyminen (härskiintyminen/eltaantuminen), Mahdolliset haittavaikutukset ihmisten ja eläinten terveydelle.. Autoksidaatio- eli hapettumisreaktioiden sarja voi käynnistyä rasvojen ja öljyjen valmistuksen, käsittelyn, varastoinnin tai käytön aikana. Riskitekijöitä ovat muun muassa korkea lämpötila ja valolle altistuminen. Tätä peroksidiluvun määritystä voidaan soveltaa eläin- ja kasvirasvoihin ja -öljyihin, rasvahappoihin ja niiden seoksiin. Menetelmä ei sovellu maitorasvalle eikä lesitiinille.

Deoksinivalenolin (DON) määritys elintarvikkeista, rehusta tai lisäravinteista. DON on tiettyjen Fusarium-sienten tuottama mykotoksiini. EU-lainsäädännön mukaisesti DON-pitoisuutta tulisi testata mm. seuraavista tuotteista: Prosessoimattomat viljatuotteet, Pasta, Leipä, Prosessoidut viljapohjaiset vauvanruoat. Vaatimustenmukaisuutta voidaan arvioida seuraavien asetusten ja direktiivien pohjalta: Komission asetus (EU) 2023/915, Direktiivi 2002/32/EY, Komission asetus (EY) 401/2006.

Maailman terveysjärjestön (WHO) määrittämien dioksiinien ja PCB-yhdisteiden (polyklooratut bifenyylit) määritys. Analyysipakettiin kuuluvat seuraavat mittaukset: TEQ-WHO-arvot: Dioksiinien summa, Dioksiinien ja dioksiinien kaltaisten PCB-yhdisteiden summa, Muiden kuin dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden summa. Dibentso-p-dioksiinit (PCDD:t): 2,3,7,8-TCDD, 1,2,3,7,8-PeCDD, 1,2,3,4,7,8-HxCDD, 1,2,3,6,7,8-HxCDD, 1,2,3,7,8,9-HxCDD, 1,2,3,4,6,7,8-HpCDD, OCDD. Polyklooratut dibentsofuraanit (PCDF:t): 2,3,7,8-TCDF, 1,2,3,7,8-PeCDF, 2,3,4,7,8-PeCDF, 1,2,3,4,7,8-HxCDF, 1,2,3,6,7,8-HxCDF, 1,2,3,7,8,9-HxCDF, 2,3,4,6,7,8-HxCDF, 1,2,3,4,6,7,8-HpCDF, 1,2,3,4,7,8,9-HpCDF, OCDF. Dioksiinien kaltaiset PCB-yhdisteet, ei-orto-substitoidut PCB-yhdisteet PCB 77, PCB 81, PCB 126, PCB 169. Dioksiinien kaltaiset PCB-yhdisteet, mono-orto-substituoidut PCB-yhdisteet: PCB 105, PCB 114 , PCB 118, PCB 123, PCB 156, PCB 157, PCB 167, PCB 189. Muut kuin dioksiinin kaltaiset PCB-yhdisteet: PCB 28, PCB 52, PCB 101, PCB 138, PCB 153, PCB 180. Vaatimustenmukaisuutta voidaan arvioida käyttäen turvallisuusreferessinä mm. seuraavia: Komission asetus (EU) 2023/915 elintarvikkeiden vierasaineista, Direktiivi 2002/32/EY haitallisista aineista eläinten rehuissa.

Glykoalkaloidit ovat perunoissa luontaisesti muodostuvia yhdisteitä, jotka ovat korkeammissa pitoisuuksissa terveydelle haitallisia. Vääränlaiset varastointi- ja säilytysolosuhteet voivat lisätä glykoalkaloidien määrää perunoissa, ja erityisesti perunan vihreä väri on merkki korkeasta glykoalkaloidipitoisuudesta. EU suosittelee perunan glykoalkaloidipitoisuuksien seuraamista perunoissa ja perunatuotteissa (Komission suositus (EU) 2022/561). Suomessa Maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa 880/2016 säädetään perunoille glykoalkaloidien enimmäismääräksi 200 mg/kg. Tällä menetelmällä voidaan määrittää α-kakoniinin, α-solaniinin, solasodiinin ja solanidiinin pitoisuudet perunassa ja perunatuotteissa.

Kloraatin ja perkloraatin määritys elintarvikkeista, rehuista ja ravintolisistä HPLC-MS/MS-menetelmällä. Kloraattia on käytetty kasvinsuojeluaineiden ainesosana ja sitä voi syntyä klooriin perustuvien desinfiointiaineiden käytön seurauksena elintarvike- ja juomavesien prosessoinnin yhteydessä. Asetuksessa (EC) N:o 396/2005 säädetään enimmäismääristä kloraatille. Perkloraattia voi muodostua monella tapaa, ja kontaminaatio elintarvikkeissa saattaa johtua useista syistä. Suurimmiksi kontaminaatiolähteiksi on arvioitu maaperä, tuotannon eri vaiheissa käytetty vesi ja lannoitteet. Perkloraatin sallituista enimmäismääristä elintarvikkeissa säädetään komission asetuksessa (EU) N:o 2023/915.

Kokonaissokerien pitoisuuden määritys ruoasta ja rehusta Luff–Schroorl-titrausmenetelmällä. Sokeripitoisuus ilmaistaan glukoosina.

Korkean lämpötilan mikroskopia (engl. hot-stage microscopy, HSM) yhdistää mikroskooppikuvauksen termiseen analyysiin. Kun näytettä kuvataan mikroskoopilla eri lämpötiloissa, saadaan tietoa mm. seuraavista: Morfologia ja hiukkasten ominaisuudet, Faasimuutokset (esim. sulaminen, sublimoituminen, höyrystyminen), Kemialliset reaktiot, Kiteytymisen eteneminen. Analyysin tuloksena saadaan mikroskooppikuvia ja -videoita, jotka havainnollistavat näytteessä lämpötilan muutoksen seurauksena tapahtuneita muutoksia. Mittauslämpötilat voidaan valita 25–375 °C väliltä ja suhteellinen kosteus 5–90 %:n väliltä.

HPLC-MS-menetelmään perustuva analyysi, jolla määritetään laktoosipitoisuus esimerkiksi maitotuotteista, joista laktoosi on poistettu. Tuloksilla voidaan todentaa laktoositon-väitteen paikkansapitävyys. Ruokavirasto on määritellyt laktoosittomien ja vähälaktoosisten tuotteiden sisältämälle laktoosille seuraavat raja-arvot: <10 mg/100 g tai 100 ml laktoosittomissa tuotteissa, <1 g/100 g tai 100 ml vähälaktoosisissa tuotteissa . Raja-arvot perustuvat Pohjoismaiden ministerineuvoston raporttiin "Nordiske Seminar- og Arbejdsrapporter 1993:557".

Mittauksella määritetään liuenneen piin pitoisuus ultrapuhtaassa vedessä käyttämällä UV-VIS-spektroskopiaa (molybdeeni-heteropolysininen-menetelmä). Piin määritysraja (LOD) on 0,7 ppb. Näyte tulee ottaa erityisesti ultrapuhtaille vesille suunniteltuu astiaan. Näyteastioita saa tarvittaessa Measurlabsilta.

Nitraatin ja nitriitin määritys elintarvikkeista spektrofotometrisellä menetelmällä. Nitraattia ja nitriittiä voi esiintyä elintarvikkeissa luonnollisesti tai lisättyinä ainesosina. Komission asetus (EU) N:o 2023/915 säätää nitraattien enimmäismäärästä useissa syötävissä kasveissa, kuten pinaatissa, rucolassa ja jäävuorisalaatissa. Asetus (EC) N:o 1333/2008 asettaa puolestaan enimmäismäärät nitraateille ja nitriiteille elintarvikkeissa, joissa niitä käytetään lisäaineena.

p-Anisidiiniarvo kuvaa aldehydien, pääasiassa α,β-tyydyttymättömien aldehydien, määrää rasvassa tai öljyssä. Arvoa käytetään laajalti rasvojen ja öljyjen sekundääristen hapettumistuotteiden määrän arvioimiseksi. Tämä p-Anisidiinin analyysi soveltuu eläin- ja kasvirasvolle ja -öljyille, rasvahapoille ja niiden seoksille. Mittaus ei sovellu maitotuotteiden rasvoille tai lesitiinille. Hapettumistuotteita voi kehittyä etenkin valolle tai korkeille lämpötiloille altistuneissa rasvoissa jä öljyissä. Tällöin p-Anisidiinimittaus on hyvä suorittaa varotoimenpiteenä, sillä hapettuminen heikentää tuotteen aistittavaa laatua ja voi vaikuttaa mm. savuamispisteeseen ja viskositeettiin.

Sokerikoostumuksen analysointi elintarvikkeesta HPLC-PAD-menetelmällä. Analyysipaketti sisältää seuraavat parametrit: Fruktoosi, Glukoosi, Laktoosi, Maltoosi, Sakkaroosi, Sokerit yhteensä.

TOTOX-arvo on kätevä indikaattori elintarvikkeen tai rehun hapettumisen arviointiin. Arvo lasketaan primääristen hapettumistuotteiden määrää kuvaavan peroksidiluvun ja sekundäärisiä hapettumistuotteita kuvaavan p-Anisidiiniluvun perusteella. Myös nämä raportoidaan TOTOX-arvon lisäksi. Hapettumista kuvaavat arvot määritetään rasvasta tai öljystä, joka on ensin eroteltu elintarvikkeesta tai rehusta. Erottelu sisältyy analyysin hintaan. Analyysi soveltuu kaikille elintarvikkeille ja rehuille, jotka sisältävät rasvaa.

Tropaanialkaloidien analyysi elintarvikkeista ja lisäravinteista. Testipaketti sisältää seuraavat parametrit: Atropiini, Skopolamiini, Atropiinin ja skopolamiinin summa. EU-lainsäädännön mukaisesti esimerkiksi seuraavat tuotteet voivat edellyttää testausta: Viljapohjaiset valmisruoat, jotka sisältävät maissia, hirssiä, durraa ja/tai tattaria, Käsittelemätön maissi, hirssi, durra ja tattari, Nestemäiset ja kuivatut yrttiuutejuomat. Vaatimustenmukaisuutta voidaan arvioida Komission asetuksen (EU) 2023/915 pohjalta. Asetus listaa enimmäismäärät tropaanialkaloideille riskialttiissa tuotteissa.

Aflatoksiini M1:n määritys elintarvikkeista, rehuista ja ravintolisistä EN 14501 -standardiin perustuvalla HPLC-menetelmällä. Aflatoksiini M1 on aflatoksiini B1:n metaboliitti, jota saattaa löytyä aflatoksiini B1:llä kontaminoitunutta rehua syöneiden eläinten maidosta. EU:n lainsäädännön mukaisesti mm. seuraavat tuotteet voivat vaatia testausta: Raakamaito, lämpökäsitelty maito ja maitopohjaisten tuotteiden valmistukseen tarkoitettu maito, Äidinmaidonkorvikkeet, vieroitusvalmisteet ja pikkulapsille tarkoitetut juomavalmisteet, Imeväisille ja pikkulapsille erityisiin lääkinnällisiin tarkoituksiin tarkoitetut elintarvikkeet. Vaatimustenmukaisuutta voidaan arvioida elintarvikkeiden vierasaineita koskevan komission asetuksen (EU) 2023/915 pohjalta. Huomaathan, että tarjoamme myös muiden aflatoksiinien määritystä (aflatoksiinit B1, B2, G1 ja G2).

B9-vitamiinin määritys elintarvikkeista tai ravintolisistä. Analyysi kattaa hieman eri parametrit matriisista riippuen: Elintarvikkeet: foolihappo, 5-metyyli-tetrahydrofoolihappo, 5-formyyli-tetrahydrofoolihappo sekä B9-vitamiini foolihappona ja folaatteina. Testaus HPLC-MS-menetelmällä AOAC 2011.06 -standardin mukaisesti., Ravintolisät: B9-vitamiini foolihappona UPLC-MS/MS-menetelmällä.. Asetuksen (EU) N:o 1169/2011 mukaan foolihapon (folaatin) päivittäinen saantisuositus on 200 µg. Asetuksen mukaan foolihappo voidaan sisällyttää ravintoarvoilmoitukseen, jos sitä on tuotteessa vähintään seuraavina määrinä: 30 µg/100 g tai 100 ml muissa tuotteissa kuin juomissa (15 % viitearvosta), 15 µg/100 ml juomissa (7,5 % viitearvosta), 30 µg per annos, jos pakkaus sisältää yhden annoksen (15 % viitearvosta). Elintarvikkeita ja juomia, jotka täyttävät yllä olevat vähimmäisvaatimukset, pidetään folaatin lähteinä. Tällaisia tuotteita voidaan markkinoida esimerkiksi seuraavilla terveysväitteillä: "Folaatti edistää normaalia veren muodostumista", "Folaatti edistää raskauden aikaista kudosten kasvua", "Folaatti edistää normaalia aminohapposynteesiä", "Folaatti auttaa vähentämään väsymystä ja uupumusta". Lisätietoja sallituista ravitsemus- ja terveysväitteistä löytyy asetuksista (EY) N:o 1924/2006 ja (EU) N:o 432/2012.

Histamiini on biogeeninen amiini, jota muodostuu tiettyjen elintarvikeperäisten mikrobien muokatessa elintarvikkeen histidiiniä. Koska histamiini aktivoi ihmisessä tulehdusvasteen, histamiinialtistus elintarvikkeesta voi aiheuttaa ruokamyrkytyksen oireita. Säilötyt kalastustuotteet on havaittu histamiiniin lähteiksi, minkä vuoksi histamiinin enimmäispitoisuus kalassa ja kalastustuotteissa on määritelty asetuksessa (EY) N:o 2073/2005.

p-Anisidiiniluku on yleisesti käytetty mittari elintarvikkeen tai rehun sekundääristen hapettumistuotteiden määrän arvioimiseksi. Mittauksessa määritetään aldehydit (etenkin α,β-tyydyttymättömät aldehydit) rasvasta tai öljystä, joka on ensin eroteltu elintarvike- tai rehunäytteestä. p-Anisidiinin analyysi soveltuu kaikille elintarvikkeille ja rehuille, jotka sisältävät rasvaa.

Patuliinin määritys elintarvikkeista, rehuista ja ravintolisistä EN 14177 -standardiin perustuvalla HPLC-menetelmällä. Patuliini on useiden sienilajien tuottama hometoksiini, jota voi olla monenlaisissa elintarvikkeissa. Suurimman riskin on havaittu kohdistuvan erityisesti omenaan ja omenasta valmistettuihin tuotteisiin, kuten omenamehuun ja omenasoseeseen. Euroopan komission asetus (EU) 2023/915 asettaa ylärajat patuliinin määrälle riskialttiissa elintarvikkeissa, kuten mehuissa, omenavalmisteissa ja lastenruoassa. EU on myös komission suosituksessa (11.8.2003) esittänyt toimintatapoja, joilla patuliinipitoisuuksia voidaan vähentää ja ehkäistä omenamehuissa ja muiden juomien omenamehupohjaisissa ainesosissa.

Analyysipaketti ravintolisille. Komission asetus (EU) N:o 2023/915 säätää kaikille ravintolisille enimmäismäärän raskasmetalleille (lyijy (Pb), kadmium (Cd) ja elohopea (Hg)). Raskasmetallien lisäksi analyysipaketti sisältää yleisimmät mikrobiologiset parametrit, jotka vaikuttavat ravintolisien laatuun. Sivulla näkyvä hinta sisältää seuraavat analyysit: Raskasmetallit (As, Cd, Hg, Pb), Aerobiset mikro-organismit, Hiivat ja homeet, Escherichia coli, Koagulaasipositiiviset stafylokokit, Salmonella 25 g:ssä, Listeria monocytogenes 25 g:ssä. Tarvittaessa analyysipakettia voidaan laajentaa muilla näytteelle relevanteilla parametreilla. Komission asetus (EU) N:o 2023/915 säätää enimmäismäärät seuraaville vierasaineille tietyissä ravintolisissä: Sitriniini Monascus purpureus -punahiivalla fermentoituun riisiin perustuvissa ravintolisissä, Pyrrolitsidiinialkaloidit kasviperäistä valmistetta, kuten uutetta, sisältävissä ravintolisissä ja siitepölypohjaisissa ravintolisissä, Polysykliset aromaattiset hiilivedyt (PAH 4) kasviperäisiä aineita sisältävissä ravintolisissä ja mehiliäiskittivahaa, mehiläiskuningatarhyytelöä tai spirulina-levää sisältävissä ravintolisissä.. Ravintolisän koostumuksesta riippuen myös seuraavat analyysit voivat olla tarpeen: Muut mikrobiologiset parametrit, esimerkiksi alustava Bacillus cereus, Mykotoksiinit, esimerkiksi aflatoksiinit, Muut kasvialkaloidit, esimerkiksi tropaanialkaloidit tai oopiumialkaloidit, Torjunta-ainejäämät erityisesti kasviperäisiä ainesosia sisältävistä ravintolisistä, Mineraaliöljyt (MOSH/POSH ja MOAH), Dioksiinit ja PCB-yhdisteet erityisesti merenelävistä saatavia öljyjä sisältävistä ravintolisistä, Aktiivisten ainesosien, kuten vitamiinien, rasvahappojen ja aminohappojen määrän vahvistus.

Elintarvikkeiden, rasvojen ja öljyjen sterolikoostumuksen määritys International Olive Councilin menetelmään COI/T.20/ Doc. No 26/Rev. 5 June 2020 perustuvalla GC-FID-menetelmällä. Analyysi sisältää seuraavat parametrit: 24-metyleenikolesteroli, 7-dehydrokolesteroli, Brassicasteroli, Beetasitosteroli, Kampestanoli, Kampesteroli, Klerosteroli, Kolesteroli, Delta-5-avenasterol, Delta-5,23-stigmastadienoli, Delta-5,24-stigmastadienoli, Delta-7-avenasteroli, Delta-7-kampesteroli, Delta-7-stigmastenoli, Delta-7,9(11)-stigmastadienoli, Sitostanoli, Stigmasteroli, Erytrodioli ja uvaoli yhteensä, Sterolit yhteensä.

Torajyväalkaloidien analyysi elintarvikkeista, rehuista ja ravintolisistä HPLC-menetelmällä. Torajyväalkaloidit ovat Claviceps-suvun, erityisesti Claviceps purpurean (torajyväsieni), tuottamia hometoksiineja. Euroopan komission asetus (EU) 2023/915 asettaa enimmäismäärät torajyväalkaloidien pitoisuuksille riskialttiissa elintarvikkeissa, kuten viljoissa ja viljatuotteissa sekä imeväisten ja pikkulasten viljapohjaisissa valmisruoissa. Menetelmällä voidaan määrittää seuraavat torajyvän alkaloidit: Ergometriini, ergometriniini, Ergosiini, ergosiniini, Ergotamiini, ergotaminiini, Ergokorniini, ergokorniniini, Ergokristiini, ergokristiniini, Ergokryptiini, ergokryptiniini.

Alkoholijuomien ravintosisällön määritys sisältää seuraavat parametrit: Kosteus, Tuhka, Kokonaisrasva (liuotinuutto happohydrolyysin jälkeen), Proteiini (Kjeldahl-menetelmä), Sokeriprofiili (HPLC-PAD-menetelmä) sisältäen fruktoosin, glukoosin, laktoosin, maltoosin ja sakkaroosin, Suola (NaCl) laskettuna natriumin tuloksesta (ICP-menetelmä), Laskennalliset hiilihydraatit ja energiasisältö, Alkoholipitoisuus (GC-FID-menetelmä) tai tuotteesta riippuen parhaiten soveltuva menetelmä. EU-lainsäädännön mukaan alkoholijuomien ravintosisällön merkitseminen pakkauksiin ei ole toistaiseksi pakollista. Ravintoarvot voidaan kuitenkin sisällyttää alkoholijuomien pakkausmerkintöihin vapaaehtoispohjalta.

Pakkausmerkinnät tarkistetaan asetuksessa (EU) N:o 1169/2011 annettujen sääntöjen ja ohjeiden mukaisesti ottaen huomioon mahdolliset täsmentävät asetukset, kuten täytääntönpanoasetus (EU) N:o 2018/775 elintarvikkeen pääainesosan alkuperän ilmoittamisesta. Myös Suomen kansallinen lainsäädäntö otetaan huomioon sovellettavilta osin. Asetus (EU) N:o 1169/2011 määrittää yleiset periaatteet ja vaatimukset elintarviketietojen antamisesta kuluttajille. Lähes kaikista valmiiksi pakatuista elintarvikkeista on annettava seuraavat tiedot: Elintarvikkeen nimi, Ainesosaluettelo, Elintarvikkeen tuotannossa tai valmistuksessa käytetyt allergioita tai intoleransseja aiheuttavat ainesosat, Tiettyjen ainesosien tai ainesosien ryhmien määrät, Elintarvikkeen sisällön määrä, Vähimmäissäilyvyysaika ja/tai käyttöolosuhteet, Erityiset säilytysolosuhteet ja/tai käyttöolosuhteet, Elintarvikealan toimijan nimi tai toiminimi ja osoite, Alkuperämaa tai lähtöpaikka, Käyttöohje, jos elintarvikkeen tarkoituksenmukainen käyttö ilman sitä on vaikeaa, Juomien todellinen alkoholipitoisuus tilavuusprosentteina, jos alkoholipitoisuus on suurempi kuin 1,2 %, Ravintoarvoilmoitus. Pakkausmerkintöjen tarkistus voidaan yhdistää tuotteelle relevanttien parametrien analyyseihin, jolloin analyyseistä saadut tulokset arvioidaan sovellettavaan lainsäädäntöön perustuen. Ravintosisällön ja vitamiinpitoisuuksien määrityksistä saadut tulokset arvioidaan EU:n toleranssiohjeen perusteella. Muita mahdollisesti arvioitavia parametreja ovat muun muassa: Vierasaineet asetuksen (EU) N:o 2023/915 mukaisesti, Torjunta-ainejäämät asetuksen (EU) N:o 396/2005 mukaisesti, Elintarvikelisäaineet asetuksen (EY) N:o 1333/2008 mukaisesti, Elintarvikearomit asetuksen (EY) N:o 1334/2008 mukaisesti, Akryyliamidi asetuksen (EU) N:o 2017/2158 mukaisesti. Testiraportin yhteydessä toimitetaan valokuvat pakkauksen sisältämistä merkinnöistä. Saat lisätietoja pakkausmerkintöjen tarkistuksesta ja analyysimahdollisuuksista menetelmän asiantuntijalta.

Etanolin määritys alkoholijuomista tai elintarvikkeista GC-FID-menetelmällä. Menetelmä saattaa vaihdella näytteestä riippuen, ja alkoholijuomille määritys tehdään näytteelle parhaiten sopivalla menetelmällä.

Fosetyyli-Al:n ja fosfonihapon määritys elintarvikkeista, rehuista ja ravintolisistä HPLC-MS/MS-menetelmällä. Tulokset ilmaistaan fosetyyli-Al:na (fosetyylin, fosfonihapon ja niiden suolojen summa ilmaistuna fosetyylinä).

Fumonisiinien B1 ja B2 määritys elintarvikkeista, rehuista ja ravintolisistä EN 14352 -menetelmään perustuvalla HPLC-menetelmällä. Fumonisiinit ovat joidenkin Fusarium-lajien tuottamia hometoksiineja. Euroopan komission asetus (EU) 2023/915 asettaa enimmäismäärät fumonisiinien määrälle useissa maissituotteissa.

Hunaja on Neuvoston direktiivin 2001/110/EY (ns. hunajadirektiivi) määritelmän mukaan luontoperäinen makea aine, jonka tarhamehiläinen (Apis mellifera) on tuottanut esimerkiksi kukkien medestä. EU-alueella myytävään hunajan koostumuksen on täytettävä direktiivissä asetetut vaatimukset mm. sokeripitoisuuden suhteen. Hunajaan ei myöskään saa lisätä ylimääräisiä ainesosia. Hunajaväärennös on yleinen ruokaväärennösten muoto, sillä taloudellinen houkutus jatkaa hunajaa halvemmilla sokerisiirapeilla on suuri. Euroopan komission hiljattaisessa tutkimushankkeessa havaittiin, että 46 % EU:n ulkopuolelta tulevista hunajanäytteistä sisälsi merkkejä muiden sokerien lisäämisestä. Toinen yleinen hunajaväärennöksen muoto on suojatun alkuperänimityksen perusteeton käyttö. Hunajan aitouden arvioimiseen voidaan käyttää useita analyysitekniikoita, ja monesti kattava analyysi vaatii useamman tekniikan käyttöä: NMR:llä (1H-NMR) saadaan hunajan kemiallinen sormenjälki, jonka avulla voidaan tehdä päätelmiä hunajaan mahdollisesti lisätyistä sokereista, kasvialkuperästä ja maantieteellisestä alkuperästä., Mikroskopiaan perustuva siitepölytutkimus täydentää NMR:llä saatavaa tietoa kasvialkuperästä ja maantieteellisestä alkuperästä., Isotooppianalyysillä (EA-IRMS) voidaan selvittää, onko hunajaan lisätty C4-kasveista kuten sokeriruo'osta tai maissista peräisin olevaa sokeria. Sillä voidaan myös tietyin rajoituksin havaita C3-kasveista lisättyä sokeria., Nestekromatografiaan ja korkean resoluution massaspektrometriaan (LC-HRMS) perustuvilla menetelmillä voidaan muun muassa selvittää, sisältääkö hunaja eksogeenisiä oligosakkarideja. Menetelmä mahdollistaa myös C3-kasveista, kuten riisistä tai sokerijuurikkaasta, peräisin olevan sokerin tunnistuksen isotooppianalyysiä varmemmin.. Tällä hunajan testipaketilla voidaan varmistaa, että hunaja täyttää Neuvoston direktiivissä 2001/110/EY asetetut vaatimukset. Analyysien avulla voidaan myös varmentaa hunajan kasvialkuperä ja maantieteellinen alkuperä sekä se, että hunajaa ei ole jatkettu erilaisilla sokerisiirapeilla.

Neuvoston direktiivi 2001/110/EY asettaa vaatimukset hunajan koostumukselle ja listaa hunajan päälajit alkuperän ja tuotantotavan perusteella. Hunajan koostumuksen analyysipaketti sisältää seuraavien parametrien määrityksen: Sokerit (fruktoosi, glukoosi, sakkaroosi, maltoosi, melesitoosi), LC-menetelmä, Kosteuspitoisuus, refraktometrinen menetelmä, Veteen liukenemattomien kiinteiden aineiden pitoisuus, gravimetrinen menetelmä, Johtavuus, Vapaa happo, titrimetrinen menetelmä, Diastaasiaktiivisuus, entsymaattinen menetelmä, Hydroksimetyylifurfuraali (HMF), LC-menetelmä. Pakettia voidaan laajentaa seuraavilla analyyseillä hunajalajin määrittämiseksi: Siitepölyanalyysi, mikroskopia, Aistinvarainen arviointi. Hintahaarukan matalampi hinta sisältää koostumusparametrien määritykset ja korkeampi hinta kaikki mainitut analyysit, hunajalajin määritys mukaan lukien.

Kannabinoidit ovat hamppukasveissa esiintyvien terpeenien luokka, joista joillakin on erilaisia ​​biologisia ominaisuuksia. Tästä johtuen tiettyjen kannabinoidien pitoisuuksia elintarvikkeissa valvotaan EU:ssa. Komission asetuksen (EU) 2023/915 mukaan seuraavat tuotteet voivat vaatia testausta: Hampunsiemenet ja hampunsiementuotteet, Hampunsiemenöljy . Testipaketti sisältää seuraavien yhdisteiden määrityksen: Kannabinoli (CBN), Kannabidioli (CBD), Kannabigeroli (CBG), Kannabikromeeni (CBC), Tetrahydrokannabinolihappo (THCA), Kannabidiolihappo (CBDA), Tetrahydrokannabivariini (THCV), Kannabigerolihappo (CBGA), Kannabiduurihappo (CBDVA), Kannabidivariini (CBDV), Tetrahydrokannabinoli (THC).

Kokonaiskarnitiinin tai vapaan karnitiinin määritys elintarvikkeista AOAC-menetelmäkokoelman menetelmään 2015.10 perustuvalla HPLC-MS-menetelmällä. Karnitiini ja koliini ovat välttämättömiä ravintoaineita, joilla on useita rooleja ihmisen biologiassa. Asetus (EU) N:o 609/2013 listaa karnitiinin ja koliinin yhdisteiksi, joita voidaan lisätä esimerkiksi äidinmaidonkorvikkeisiin ja lastenruokiin. Komission delegoitu asetus (EU) 2016/127 säätää, että äidinmaidonkorvikkeiden ravintoarvoilmoituksessa on esitettävä karnitiinin ja koliinin määrä.

Kokonaiskarnitiinin tai vapaan karnitiinin määritys elintarvikkeista AOAC-menetelmäkokoelman menetelmään 2015.10 perustuvalla HPLC-MS-menetelmällä. Karnitiini on välttämätön ravintoaine, jolla on rooli muun muassa energia-aineenvaihdunnassa. Asetus (EU) N:o 609/2013 listaa karnitiinin yhdisteeksi, jota voidaan lisätä esimerkiksi äidinmaidonkorvikkeisiin ja lastenruokiin. Lisäksi komission delegoitu asetus (EU) 2016/127 määrää, että äidinmaidonkorvikkeiden ravintoarvoilmoitukseen on merkittävä karnitiinin määrä.

Kolesterolin määritys elintarvikkeista AOAC-menetelmäkokoelman menetelmään 994.10 perustuvalla GC-FID-mittauksella. Analyysi soveltuu monenlaisille elintarvikkeille, kuten kananmuna- ja maitotuotteille, lihalle, kalalle ja pastalle.

Vapaan ja sitoutuneen myo-inositolin sekä myo-inositolin kokonaismäärän määritys elintarvikkeista HPLC-PAD-menetelmällä. Inositolilla tai myo-inositolilla on useita rooleja ihmisen biologiassa ja sen katsotaan olevan vitamiininkaltainen yhdiste, joskaan se ei täytä varsinaisten vitamiinien määritelmää. Asetus (EU) N:o 609/2013 listaa inositolin yhdisteeksi, jota voidaan lisätä esimerkiksi äidinmaidonkorvikkeisiin ja lastenruokiin. Komission delegoitu asetus (EU) 2016/127 velvoittaa merkitsemään inositolin määrän äidinmaidonkorvikkeiden ravintoarvoilmoitukseen.

Nivalenolin määritys elintarvikkeista, rehuista ja ravintolisistä EN 15719-menetelmään perustuvalla HPLC-menetelmällä. Nivalenoli on joidenkin Fusarium-lajien tuottama mykotoksiini.

Pelkistävien sokerien pitoisuuden määritys ruoasta tai rehusta Luff–Schoorl-titrausmenetelmällä.

Peroksidiluku mittaa hapen määrää, joka on kemiallisesti sitoutunut öljyyn tai rasvaan peroksideina hapettumisen seurauksena. Hapettumistuotteiden kertyminen elintarvikkeisiin tai rehuun vaikuttaa muun muassa aistinvaraisiin ominaisuuksiin ja saattaa aiheuttaa haittaa ihmisten tai eläinten terveydelle. Hapettumista voi tapahtua autoksidaatioreaktioiden kautta elintarvikkeen tai rehun valmistuksen, käsittelyn, varastoinnin ja käytön aikana. Riski kasvaa korkeissa lämpötiloissa ja tuotteen altistuessa valolle. Ennen mittausta näytteestä erotetaan rasva tai öljy, josta peroksidiluku määritetään. Mittaus soveltuu kaikille elintarvikkeille ja rehuille, jotka sisältävät rasvaa.

Sitriniinin määritys elintarvikkeesta, rehuista ja ravintolisistä EN 17203 -menetelmään perustuvalla HPLC-menetelmällä. Sitriniini on joidenkin Aspergillus-, Penicillium- ja Monascus-lajien tuottama mykotoksiini. Komission asetus (EU) 2023/915 määrittelee sitriniinille enimmäismäärän Monascus purpureus -punahiivalla fermentoituun riisiin perustuvissa ravintolisissä.

Sokerialkoholien eli polyolien määrittäminen elintarvikkeista HPLC-PAD-menetelmällä. Sokerialkoholeja esiintyy luontaisesti esimerkiksi hedelmissä. Polyoleja voidaan myös tietyin rajoituksin lisätä elintarvikkeisiin, ja esimerkiksi vähäsokeriset ja sokerittomat tuotteet on usein makeutettu polyoleilla. Menetelmällä saadaan tulos seuraaville polyoleille: Alfa-D-glukopyranosido-1,6-mannitoli (GPM), Alfa-D-glukopyranosido-1,6-sorbitoli (GPS), Maltitoli, Mannitoli, Sorbitoli, Ksylitoli.

T-2- ja HT-2-hometoksiinien määritys elintarvikkeista, rehuista ja ravintolisistä EN 16923-menetelmään perustuvalla HPLC-menetelmällä. T-2- ja HT-2-toksiinit ovat joidenkin Fusarium-lajien tuottamia mykotoksiineja. Euroopan komission asetus (EU) 2023/915 asettaa enimmäismäärät T-2- ja HT-2-toksiinien määrälle riskialttiissa elintarvikkeissa, kuten viljoissa ja viljatuotteissa.

TOTOX-arvo lasketaan primääristen hapettumistuotteiden määrää kuvaavan peroksidiluvun ja sekundäärisiä hapettumistuotteita kuvaavan p-Anisidiiniluvun avulla. Arvon pohjalta voidaan arvioida rasvan tai öljyn hapettumisen kokonaistilaa. TOTOX-arvon määrityksen yhteydessä määritetään peroksidiluku ja p-Anisidiiniluku, jotka raportoidaan myös. Mittauksia voidaan soveltaa eläin- ja kasvirasvoihin ja -öljyihin, rasvahappoihin ja niiden seoksiin. Maitotuotteiden rasvat tai lesitiini eivät sovellu analysoitaviksi.

Teobromiinin määritys kaakaosta ja kaakaotuotteista, kuten suklaasta HPLC-UV-VIS-menetelmää käyttäen. Teobromiini on kaakaopavun määrällisesti yleisin alkaloidi.

Tärkkelyksen määritys elintarvikkeista spektrofotometrisellä menetelmällä.

Vapaiden rasvahappojen määritys rasvoista ja öljyistä EN ISO 660 -standardin mukaisella titrimetrisellä menetelmällä. Analyysi sopii myös muille rasvaa sisältäville elintarvikenäytteille, joista rasva on kuitenkin ensin erotettava uuttamalla. Hintahaarukan matalampi hinta pätee rasvoihin ja korkeampi uuttoa edellyttäviin näytteisiin. Vapaita rasvahappoja muodostuu öljyihin ja rasvoihin monin eri tavoin. Jotkin prosessointimenetelmät voivat nostaa pitoisuuksia, ja korkea vesipitoisuus lisää triasyyliglyserolien hydrolyysiä, joka näkyy vapaiden rasvahappojen määrän kasvuna. Korkea vapaiden rasvahappojen pitoisuus nopeuttaa öljyn hapettumista, jota voidaan seurata esimerkiksi peroksidiluvun ja p-anisidiiniluvun avulla. Vapaat rasvahapot voivat myös aiheuttaa elintarvikkeisiin epämiellyttäviä sivumakuja ja -hajuja.

Tarjoamme useita nestekromatografiaan perustuvia menetelmiä elintarvike- ja ravintolisänäytteiden vitamiinipitoisuuksien määritykseen. Analysoitavia yhdisteitä ovat muun muassa: A-vitamiini (retinoli, beetakaroteeni), B1-vitamiini (tiamiini), B2-vitamiini (riboflaviini), B3-vitamiini (niasiini), B5-vitamiini (pantoteenihappo), B6-vitamiini (pyridoksiini), B7-vitamiini (biotiini), B9-vitamiini (foolihappo), B12-vitamiini (syanokobalamiini), C-vitamiini (askorbiinihappo), D3-vitamiini (kolekalsiferoli), E-vitamiini (alfatokoferoli, alfatokoferyyliasetaatti), K1-vitamiini (fyllokinoni), K2-vitamiini (menakinoni-4, menakinoni-7). EU-lainsäädännön mukaan vitamiinin pitoisuus voidaan ilmoittaa pakkauksessa vain, jos sitä on tuotteessa merkittävä määrä. Juomissa tämä tarkoittaa vähintään 7,5 %:a päivän saantisuosituksesta per 100 ml tuotetta. Muille tuotteille vaadittu pitoisuus on vähintään 15 % saantisuosituksesta per 100 g tuotetta. Vitamiinipitoisuus on hyvä varmistaa laboratorioanalyysillä etenkin silloin, kun tuotetta markkinoidaan vitamiineihin liittyvillä terveysväitteillä. Sivulla näkyvä hintahaarukka koskee yhden vitamiinin määritystä yhdestä näytteestä. Useamman vitamiinin ja/tai näytteen analysointiin on saatavilla pakettihintoja – kysy lisätietoja asiantuntijoiltamme.

Zearalenonin määritys elintarvikkeista, rehuista ja ravintolisistä EN 15792 -menetelmään perustuvalla HPLC-menetelmällä. Zearalenoni on joidenkin Fusarium-lajien tuottama mykotoksiini. Euroopan komission asetus (EU) 2023/915 asettaa ylärajat zearalenonin määrälle riskialttiissa elintarvikkeissa, kuten viljoissa ja viljatuotteissa.