Testauspalvelut

Analyysi auttaa määrittämään, kuinka suuri osa tuotteen tai materiaalin sisältämästä hiilestä on peräisin uusiutuvista lähteistä. ASTM D6866 -standardi määrittelee kaksi tapaa bio-osuuden ilmoittamiseen. Biogeenisen hiilen määrä kertoo uusiutuvista luonnonvaroista peräisin olevan hiilen osuuden suhteessa kokonaishiileen (TC). Epäorgaaninen hiili voidaan poistaa ennen testausta (lisämaksua vastaan), jolloin tulos ilmaistaan suhteessa orgaanisen hiilen kokonaismäärään (TOC) ja saadaan bioperäisen hiilen määrä. Huom! Kaasumaisista näytteistä saadut tulokset tulee aina ilmaista biogeenisen hiilen pitoisuutena, koska alkuvaihetta, jossa hiili muutetaan CO2:ksi, ei voida tehdä hiilen ollessa jo kaasumaisessa muodossa. Hinta on haihtumattomille näytteille. Jos näytteesi haihtuva, keskustele näytetyyppisi sopivuudesta. Huom! Emme voi ottaa vastaan näytteitä, jotka sisältävät keinotekoisia hiili-12-, hiili-13- tai hiili-14-isotooppeja, koska ne voivat vahingoittaa laitteistoa. Analyysi ei kerro, kuinka suuri osa koko näytteestä on biopohjaista, vaan ainoastaan näytteen sisältämän kokonaishiilen tai orgaanisen hiilen bioperäisen osuuden. Koko tuotteen biopohjaisuus voidaan kuitenkin määrittää laskennallisesti, kun tiedetään hiilen osuus näytteen kokonaismassasta.

Jauhemaisen materiaalin kiteisten faasien tunnistaminen ja kvantitointi (Rietveld-analyysi) röntgendiffraktiolla (XRD). Analyysi soveltuu ainoastaan kiteisille materiaaleille tai materiaaleille, joilla on ainakin yksi kiteinen faasi. Mittauksen tarkkuus vaihtelee hieman matriisista ja tarkastelun alla olevasta faasista riippuen, mutta yleensä määritysraja on noin 0.1 %. Saatavilla oleva lämpötila-alue XRD-mittauksille on 25–1100 °C, ja kiteisyyttä voidaan tutkia lämpötilan funktiona. Mittaukset voidaan suorittaa normaalissa ilmassa, inertin kaasun alla tai tyhjiössä. Ota yhteyttä asiantuntijoihimme keskustellaksesi saatavilla olevista lämpötila- ja atmosfäärivaihtoehdoista. Ilmoitathan mahdollisuuksien mukaan, mitä kidefaaseja näyte sisältää tilausta tehdessäsi, sillä tieto parantaa analyysin tarkkuutta. Menetelmä soveltuu kuitenkin myös tuntemattomien faasien tunnistukseen. Mittaukset voidaan suorittaa joko laboratorio-XRD:llä tai synkrotroni-XRD:llä.

Näytteen hiili-, vety-, typpi-, rikki-, ja happipitoisuuden määritys. CHNS-analyysi (”LECO-analyysi”) suoritetaan Dumas-polttomenetelmällä, jossa näyte poltetaan 25 kPa happiatmosfäärissä korkeassa lämpötilassa (1000 °C) ja komponentit erotetaan kaasukromatografisesti ennen tunnistusta lämmönjohtavuusdetektorilla. Happi määritetään pelkistämällä happiyhdisteet granulaarisen hiilen kanssa 1480 °C:ssa hiilimonoksidiksi ennen kaasukromatografista erotusta ja tunnistusta lämmönjohtavuusdetektorilla. Näyte voi olla joko kiinteä tai nestemäinen, mutta vesiliuoksissa oleva vesi kuitenkin häiritsee mittausta ja vaikuttaa mittaustulokseen. Vesipitoisen näytteen tapauksessa näyte voidaan kuivata ennen määritystä, mikäli tulos halutaan suhteessa kuivapainoon. Tuhka, kuivaus ja haihdutushäviö mittaukset nostavat miniminäytemäärän mittauksiin 300 mg:aan. Hinta sisältää kaksi rinnakkaista määritystä. Tulokset raportoidaan massaprosentteina alkuperäisestä näytteestä, ja mittauksesta saadaan hiili-, vety-, typpi-, rikki-, ja happipitoisuus näytteessä, mutta se ei ota kantaa kemialliseen rakenteeseen. Mittaus voidaan yhdistää muiden analyysimenetelmien kanssa (mm. GC-MS, 1H ja 13C NMR) yhdisteen rakenteen selvittämiseksi. Mahdollisia alkuainepaketteja: O, CHNS ja CHNOS.

Kemiallisten ryhmien tunnistaminen kiinteistä aineista ATR-FTIR-spektroskopialla. Tulokset toimitetaan FTIR-spektrinä sekä spektrin vertailuna kirjastoon. Menetelmä ei ole kvantitatiivinen, mutta sen avulla voidaan tunnistaa näytteen funktionaalisia ryhmiä.

XRF on kvantitatiivinen ja kvalitatiivinen analyysimenetelmä, jota voidaan käyttää nesteiden ja kiinteiden aineiden alkuaineanalyysin tekemiseen. Tämä analyysi soveltuu näytteille, jotka eivät vaadi monimutkaista esikäsittelyä, varotoimia tai muita erityistoimenpiteitä. Mittaukseen käytetään lähtökohtaisesti aallonpituusdispersiivistä XRF-spektrometriä (WDXRF). Ilmoitathan tilauksen yhteydessä, jos haluat mittauksen energiadispersiivisellä XRF-spektrometrillä (EDXRF).

Tof-ERDA-mittaus soveltuu kiinteiden näytemateriaalien alkuainekoostumuksen kvantitatiiviseen määritykseen ja syvyysprofilointiin. ToF-ERDA havaitsee kaikki alkuaineet ja vedyn eri isotoopit. Menetelmä tuottaa alkuainekohtaiset syvyysprofiilit määrittämällä kunkin alkuaineen pitoisuuden eri syvyyksillä näytteessä. Tyypillisesti detektioraja on 0,1–0,5 atomiprosenttia ja syvysresoluutio 5–20 nm. Menetelmä soveltuu 20–500 nm paksuisten ohutkalvojen analysointiin. Näytteen pinnan on oltava sileä, ja sen karheuden on oltava alle 10 nm, jotta mittaus pystytään suorittamaan. Menetelmä on luontaisesti kvantitatiivinen, kun analysoidaan ohutkalvoja tyypillisillä substraateilla, kuten pii (Si), galliumnitridi (GaN), piikarbidi (SiC), galliumarsenidi (GaAs) tai indiumfosfidi (InP). Siksi referenssinäytteitä ei tarvita kvantitatiivisten tulosten saamiseksi. Tämä tekniikka on erityisen hyödyllinen kevyiden alkuaineiden analysoinnissa. Normaalien TOF-ERDA mittausten lisäksi suoritamme myös LI-ERDA-mittauksia (tunnetaan myös nimellä Foil ERDA) vedyn isotooppien määrittämiseksi matalina pitoisuuksina. LI-ERDA:lla saavutetaan tyypillisesti 0.01 atomiprosentin määritysrajat vedyn isotoopeille ja päästään joidenkin materiaalien osalta jopa 1 nm syvyysresoluutioon. LI-ERDA:lla ei voida määrittää muita alkuaineita samanaikaisesti vedyn kanssa.

Näytteen kuvantaminen pyyhkäisyelektronimikroskoopilla (SEM). Näytteestä otetaan yleensä useita kuvia eri suurennoksilla edustavan otoksen saamiseksi. Sähköä johtamattomat näytteet voidaan valmistella analyysiä varten päällystämällä ne ohuella metallikerroksella. Näytteestä voidaan myös tarvittaessa valmistella poikkileike esimerkiksi FIB- tai BIB-menetelmällä. Jos tarvitset tietoa myös alkuainekoostumuksesta, voit tilata SEM-EDX-kuvauksen.

1H NMR spektroskopia näytteille, jotka voidaan liuottaa deuteroituihin liuottimiin. Hinnat sisältävät näytteen valmistuksen, deuteroidun liuottimen (D₂O, DMSO-d tai CDCl₃), NMR-putken, mittauksen ja datan käsittelyn. Tulokset toimitetaan kuvamuodossa. Lisätietoja mittauksesta ja raakadata voidaan toimittaa pyynnöstä. Ilmoitathan asiantuntijoillemme, jos näytteesi vaativat muiden kuin edellä mainittujen deuteroitujen liuottimien käyttöä tai epätavallisia mittausolosuhteita, kuten erittäin korkeita lämpötiloja tai pitkiä mittausaikoja.

Erityistä huolta aiheuttavien aineiden (SVHC) analyysi tarjoaa materiaalin kattavan testauksen REACH-asetuksessa (Registration, Evaluation and Authorization of Chemical Substances) määriteltyjen SVHC-aineiden varalta. Suurin sallittu pitoisuus SVHC-listalla oleville aineille on 0,1 massaprosenttia. Suuremmista pitoisuuksista on tehtävä ilmoitus Euroopan kemikaalivirastolle (ECHA), minkä lisäksi asiakkaille on pyydettäessä tarjottava tietoa aineiden turvallisesta käytöstä. Pyydä tarjousta tuotteesi SVHC-testaukselle joko sivun alareunasta löytyvällä lomakkeella tai sähköpostitse.

13C NMR-spektroskopia näytteille, jotka voidaan liuottaa deuteroituihin liuottimiin. Hinnat sisältävät näytteen valmistelun, deuteroidun liuottimen (D₂O, DMSO-d tai CDCl₃), NMR-putken, mittauksen ja datan käsittelyn. Tulokset toimitetaan kuvamuodossa. Lisätietoja mittauksesta ja raakadata voidaan toimittaa pyynnöstä. Kerro tarjouspyynnön yhteydessä, jos näytteesi vaativat muiden kuin edellä mainittujen deuteroitujen liuottimien käyttöä tai epätyypillisiä mittausolosuhteita, kuten erittäin korkeita lämpötiloja ja/tai pitkiä mittausaikoja.

BET (Brunauer–Emmett–Teller) -analyysi kiinteiden materiaalien ominaispinta-alan määrittämiseksi.

Näytteen kuvaaminen läpäisyelektronimikroskoopilla (TEM) ja alkuainekoostumuksen määritys energiadispersiivisellä röntgenspektroskopialla (EDX tai EDS). Tyypillisessä analyysissä näytteestä otetaan useita kuvia eri suurennoksilla edustavan otoksen saamiseksi. Lisäksi saadaan alkuainekoostumus joko atomi- tai massaprosentteina. Tulokset voidaan ilmaista alkuainekarttana tai analysoitavan alueen tai pisteen alkuainespektrinä. Näytteet täytyy usein valmistella kuvantamista varten esimerkiksi FIB-menetelmällä. Näytevalmistelusta peritään lisämaksu. Tarjoamme myös korkean resoluution HR-TEM-kuvauksia. Voit pyytää lisätietoja analyysivaihtoehdoista tarjouspyynnön yhteydessä.

Karl Fischer -titraus on klassinen titrausmenetelmä, jonka avulla voidaan määrittää näytteen vesipitoisuus. Menetelmä soveltuu esimerkiksi häviävän pienten vesipitoisuuksien määrittämiseen orgaanisista liuottimista. Huom: Näytteen sisältämät aldehydit ja/tai ketonit häiritsevät merkittävästi KF-titrausta. Jos näytemateriaali sisältää näitä yhdisteitä, mainitse asiasta tilauksen yhteydessä.

Näytteen kuvaaminen läpäisyelektronimikroskoopilla (TEM). Tyypillisesti näytteestä otetaan useita kuvia eri suurennoksilla edustavan otoksen saamiseksi. TEM:in resoluutio on nanometrin luokkaa. TEM-kuvantaminen edellyttää usein esikäsittelyä FIB-menetelmällä. Käsittely laskutetaan erikseen. Tarjoamme myös korkean resoluution HR-TEM-analyysejä. Pyydä lisätietoja asiantuntijoiltamme alta löytyvällä lomakkeella.

Haihtuvien orgaanisten yhdisteiden (VOC) määritys kiinteistä tai nestemäisistä näytteistä. Mittaus suoritetaan sulkemalla tutkittava näyte kammioon, jonka läpi johdetaan typpeä. Näytteestä vapautuvat VOC-yhdisteet kulkeutuvat typpivirtauksen mukana absorbenttipatruunaan, josta ne analysoidaan termodesorptio-kaasukromatografilla (TD-GC). Haihtuvien aineiden keräys absorpenttiin voidaan suorittaa huoneenlämmössä tai korkeammassa lämpötilassa.

Metallien seulontanalyysi kattaa 70 alkuaineen semi-kvantitatiivisen määrittämisen. Menetelmä soveluu mm. ympäristönäytteiden taustapitoisuuksien määrittämiseen ja tuntemattomien näytteiden alkuainejakauman tutkimiseen. Menetelmän avulla voidaan arvioida, mitä metalleja näytteestä kannattaa analysoida tavallisella, kvantitatiivisella menetelmällä. Mittaus suoritetaan korkean resoluution ICP-MS-tekniikalla (ICP-SFMS), jolla pystytään tunnistamaan erityisen alhaisia alkuainepitoisuuksia. Menetelmä sisältää seuraavien alkuaineiden semi-kvantitatiivisen määrittämisen: Ag, Al, As, Au, B, Ba, Be, Bi, Br, Ca, Cd, Ce, Co, Cr, Cs, Cu, Dy, Er, Eu, Fe, Ga, Gd, Ge, Hf, Hg, Ho, I, Ir, K, La, Lu, Mg, Mn, Mo, Na, Nb, Nd, Ni, Os, P, Pb, Pd, Pr, Pt, Rb, Re, Rh, Ru, S, Sb, Sc, Se, Si, Sm, Sn, Sr, Ta, Tb, Te, Th, Ti, Tl, Tm, U, V, W, Y, Yb, Zn ja Zr. Huomattehan kuitenkin, että joitain alkuaineita ei välttämättä voida määrittää matriisihäiriöistä johtuen. Tämän puolikvantitatiivisen analyysin aikana instrumentti kalibroidaan noin 30 alkuaineelle. Kvantitatiivinen analyysi on myös saatavilla lisämaksusta. Tämän analyysin aikana kaikki elementit kalibroidaan (pois lukien halogeenit ja Os). Pyydäthän tarjouksen tästä palvelusta.

N2-adsorptio-analyysi kiinteiden materiaalien ominaispinta-alan ja huokoskokojakauman määrittämiseen.

XPS-syvyysprofiilointi vuorottelee etsausjaksojen ja XPS-analyysijaksojen välillä. Menetelmä antaa semikvantitatiivista tietoa alkuainekoostumuksesta (at. %) syvyyden funktiona. Myös atomien sitoutumis- ja elektronitilat voidaan määrittää syvyyden funktiona. Kyseessä on tuhoava tekniikka, joka soveltuu halkaisijaltaan 10 µm - muutama 100 µm suuruisille näytteille. Käytämme analyysiin yleensä jotain seuraavista laitteistoista: PHI Genesis, Thermo Fisher ESCALAB 250Xi, PHI Quantum 2000.

Muovin kokonaisfluoripitoisuuden (F) määritys standardin EN 15408 mod. mukaisesti. Analyysi sisältää happipommihajotuksen sekä ionikromatografisen (IC) mittauksen. Näytteen mahdollinen valmistelu, kuten jauhaminen pienemmiksi partikkeleiksi, veloitetaan erikseen. Tämä menetelmä soveltuu myös rikin (S), kloorin (Cl) tai bromin (Br) kokonaispitoisuuksien määrittämiseen. Analyysin tulokset raportoidaan yksikössä mg/kg.

XPS on semikvantitatiivinen tekniikka, joka mahdollistaa materiaalien pinnan alkuainekoostumuksen määrityksen. Lisäksi menetelmällä voidaan määrittää atomien sitoutumis- ja elektronitilat. XPS on pintaherkkä tekniikka. Tyypillinen tutkimussyvyys on 3-10 nm ja havaitsemisrajat noin 0,1-1 atomiprosenttia. XPS-menetelmällä voidaan tunnistaa alkuaineet litiumista uraaniin (Li-U). Mittaus sisältää alkuainekoostumuksen määrityksen halkaisijaltaan usean sadan mikrometrin kokoiselta alueelta. Tulokset ilmaistaan atomiprosenteissa (at.%). Pyynnöstä mittaus voidaan kohdistaa pienemmälle alueelle. Myös syvyysprofilointi ja atomien sidostilojen määritys ovat mahdollisia. Mittaus toteutetaan yleensä jollain seuraavista laitteista: PHI Genesis, Thermo Fisher ESCALAB 250Xi, PHI Quantum 2000. Mittaukset voidaan suorittaa myös synkrotroni XPS laitteistolla. Pyydä lisätietoja ja hinta-arvio asiatuntijoiltamme.

Bromidin, fluoridin, kloridin, nitraatin, nitriitin ja sulfaatin (Br-, F-, Cl-, NO2-, NO3- ja SO42-) määritys maasta, lietteestä, sedimentistä ja vesinäytteistä Ionikromatografialla. Maa-, liete- ja sedimenttinäytteiden analyysi tehdään vesiuutteesta. Kysy hintaa muille kiinteille matriiseille ja haastavammille vesipohjaisille näytteille. Säilytäthän näytteet viilennettynä ja kaasutiivissä astiassa.

Alkuaineiden (Co, Si, P, S, B ja Na) pitoisuuden määritys kiinteistä teollisuuskemikaaleista. Tämä menetelmä sopii esimerkiksi CoNO3-kemikaalin analysointiin. Tuloksena saadaan pitoisuus pääkomponentille (Co) sekä analysoiduille epäpuhtauksille.

Kiinteiden aineiden Raman-spektroskopialla voidaan määrittää aineen kemiallinen rakenne. Analyysi soveltuu orgaanisille ja epäorgaanisille näytteille, pois lukien metallit ja metalliseokset.

GC-MS-menetelmällä määritetään 16 PAH-yhdistettä, jotka Yhdysvaltain ympäristönsuojeluvirasto (US EPA) on määrittänyt korkean prioriteetin epäpuhtauksiksi. Määritettävät yhdisteet: naftaleeni, asenaftyleeni, asenafteeni, fluoreeni, fenantreeni, antraseeni, fluoranteeni, pyreeni, bentso[a]antraseeni, kryseeni, bentso[b]fluoranteeni, bentso[k]fluoranteeni, bentso[a]pyreeni, indeno[1,2,3-cd]pyreeni, dibentso[a,h]antraseeni ja bentso[ghi]peryleeni.

2D NMR-spektroskopia näytteille, jotka voidaan liuottaa tyypillisiin deuteroituihin liuottimiin. Yleisimmät mittausvaihtoehdot: COSY, TOCSY, ROESY, NOESY, HMBC, ja HSQC. Hinnat sisältävät näytevalmistelun, deuteroidun liuottimen (D₂O, DMSO-d tai CDCl₃), NMR-putken, mittauksen ja datan käsittelyn. Lisätietoja mittauksesta ja raakadata voidaan toimittaa pyynnöstä. Kerrothan meille, jos näytteesi vaativat harvinaisten deuteroitujen liuottimien käyttöä tai epätyypillisiä mittausolosuhteita, kuten erittäin korkeita lämpötiloja ja/tai pitkiä mittausaikoja. Ilmoita myös, jos et tarvitse datan käsittelyä tai pystyt toimittamaan näytteet valmiiksi liuotettuina NMR-putkissa. Mittausten hinnat vaihtelevat valitun menetelmän mukaan. Ilmoitettu hinta on lähtöhinta.

HRMS eli korkean resoluution massaspektrometria on yhdisteiden molekyylimassan määrittämiseen käytetty analyysitekniikka. Tarkkuutensa ansiosta HRMS-mittaus soveltuu erinomaisesti niin pienten orgaanisten molekyylien kuin suurten makromolekyylien rakenteen tunnistamiseen. Näytevaatimukset: Analyysiä varten tarvitaan tiedot näytteen liukoisuudesta tyypillisissä HPLC-liuottimissa (esim. vesi, metanoli, asetonitriili)., Mittauksessa käytetään lisäaineena 0,1 % muurahaishappoa. Näytemateriaalin tulee olla yhteensopiva hapon kanssa., Jos mahdollista, pyydämme toimittamaan tiedot analyytin odotetusta molekyylipainosta ja molekyylirakenteesta ChemDraw-tiedostona..

Kristallijauheiden kvalitatiivinen tai vertaileva analyysi röntgendiffraktiolla (XRD). Analyysi soveltuu ainoastaan materiaaleille, joilla on ainakin yksi kiteinen faasi.

Mittauksessa määritetään ksantaattien pitoisuus näytteissä käyttäen 1H NMR -mittausta sekä referenssiyhdisteitä. Samalla mittauksessa voidaan määrittää hajoamistuotteita. Olethan yhteydessä Measulabsin asiantuntijoihin saadaksesi lisätietoja.

ICP-MS-tekniikka tarjoaa tietoa metallipitoisuuksista näytteessä. Mittaus sisältää seuraavien alkuaineiden määrityksen: Na, Mg, K, Ca, Li, Be, B, Al, Si, P, Ti, V, Cr, Mn, Fe, Co, Ni, Cu, Zn, Ga, As, Se , Rb, Sr, Zr, Nb, Mo, Ag, Cd, In, Sn, Sb, Te, Cs, Ba, Hf, Hg, Tl, Pb, Bi, U. Tuloksissa alkuaineiden pitoisuudet esitetään yksikössä mg/kg.

Näytteen sisäisten rakenteiden 3D-kuvantaminen mikrotietokonetomografialla (mikro-CT), joka ei vahingoita näytettä. Menetelmällä saadaan tietoa kiinteiden rakenteiden tiheydestä, sisäisistä halkeamista, tyhjiöistä ja faasijakaumista. Analyysi soveltuu parhaiten jauhemaisille materiaaleille. Tällöin kuvan resoluutio on 2-3 µm:n luokkaa. Saat lisätietoja näytevaatimuksista sekä menetelmän soveltuvuudesta eri materiaaleille ottamalla yhteyttä asiantuntijoihimme alta löytyvällä lomakkeella.

Kiinteän tilan hiili-13 (13C) NMR-spektroskopia kiinteille hienoksi jauhetuille näytteille. Hinnat sisältävät NMR-putken, mittauksen ja datan käsittelyn. Mahdolliset näytteen hienonnukset ja jauhatukset tulee tehdä ennen näytteen toimitusta Measurlabsille. Tulokset toimitetaan kuvamuodossa. Lisätietoja mittauksesta ja raakadata voidaan toimittaa pyynnöstä. Ota yhteyttä Measurlabsin asiantuntijoihin, jotta näytteenne soveltuvuus kyseiseen analyysiin voidaan varmistaa tai jos tarvitset epätyypillisiä mittausolosuhteita, kuten korkeita lämpötiloja ja/tai pitkiä mittausaikoja.

Ligniinin tuhkapitoisuuden määritys lämpötilassa 525°C. Tulos ilmoitetaan tuhkan massaprosenttina alkuperäisestä näytteestä suhteessa kuivapainoon.

Jauhemaisen näytteen analyysipaketti, joka sisältää seuraavat analyysit: Hiukkaskokojakauman määritys SEM-EDX-menetelmällä, sisältäen näytevalmistelun isopropanolilla ja nanohiukkasten tunnistuksen Euroopan komission suosituksen (2022/C 229/01) mukaisesti., Kiderakenteen analyysi XRD-menetelmällä, sisältäen kidefaasien määrityksen ja tarvittavat näytevalmistelut (mm. kuivaus, jauhaminen)., Kemiallisen koostumuksen määritys ICP-AES-menetelmällä (epäorgaaniset alkuaineet) ja CHNS-analyysillä (hiili, vety, typpi, rikki)., Tilavuuteen suhteutetun ominaispinta-alan määritys typpi-adsorption ja helium-pyknometrian perusteella.. Saat tarjouksen analyyseistä ottamalla yhteyttä asiantuntijoihimme alta löytyvällä lomakkeella.

Mittauksen tuloksena saadaan biopohjaisen (biogeenisen) hiilen osuus, joka ilmaistaan suhteessa kokonaishiileen (total carbon, TC). Sivulla näkyvä hinta on haihtumattomille näytteille. Jos näytteesi on haihtuva, varmista mittauksen sopivuus asiantuntijoiltamme. Huom! Emme voi ottaa vastaan näytteitä, jotka sisältävät keinotekoisia hiili-12-, hiili-13- tai hiili-14-isotooppeja, koska ne voivat vahingoittaa analyysilaitetta.

Per- ja polyfluoratuiden alkyyliyhdisteiden (PFAS) analysointi LC-MS-tekniikkaa käyttäen. Analyysipaketit sisältävät valittuja PFAS-yhdisteitä ja menetelmiä voidaan soveltaa monille erilaisille kemikaaleille. Analyysipakettien yhdistelistaus ja raportointirajat voivat vaihdella näytematriisista riippuen. Menetelmän soveltuvuus tulee varmistaa etukäteen Measurlabsin kanssa. Ota yhteyttä asiantuntijaan saadaksesi lisätietoja.

Pyrolyysi-kaasukromatografia-massaspektrometria- eli py-GC-MS-analyysi tuntemattoman polymeerinäytteen tunnistamiseen. Pyrolyysivaiheessa näyte kuumennetaan nopeasti, jolloin sen sisältämät yhdisteet hajoavat pienempiin osiin. Hajoamistuotteet analysoidaan GC-MS-laitteistolla, joka tunnistaa lukuisia erityyppisiä polymeerejä niiden hajoamistuotteiden perusteella. Menetelmällä voidaan tunnistaa mm. PE, PP, PS, ABS, PMMA, PET, PC, PVC, polyamidit, luonnonkumit ja synteettiset kumit. Hinta sisältää tyypillisen näytevalmistelun ja analyysin. Jos näyte vaatii mittavampaa esikäsittelyä, peritään käsittelystä lisämaksu sopimuksen mukaan.

Haihtuvien orgaanisten yhdisteiden (VOC) määritys vedestä GC-MS-tekniikalla. Analyysi määrittää 67 haihtuvaa yhdistettä, mukaan lukien BTEX, DIPE, ETBE, MTBE, TAEE, TAME ja TBA. Analyysin tulokset ilmoitetaan yksikössä µg/l.

Analyysillä voidaan määrittää helposti haihtuvien orgaanisten yhdisteiden (VOC) määrä biokaasunäytteistä. Tyypillisesti havaittavien VOC-yhdisteiden kiehusmispiste on 60-280 °C. Näytteet kerätään käyttäen näytteenottopumppua ja adsorbenttiputkea. Kaasukromatografian ja standardimateriaalien avulla yhdisteet tunnistetaan ja kvantitoidaan. Näytteet analysoidaan kaasunäytepusseista (2 litraa tilvauudeltaan). Sylinterinäytteisiin sisältyy logistiikan lisäkustannuksia.

Liuottimen puhtausmääritys GC-FID- ja Karl Fischer -tekniikoilla. Määritys suoritetaan analysoimalla näyte GC-FID: llä ja vertaamalla liuotinsignaalin pinta-alaa kaikkien piikkien yhdistettyyn pinta-alaan. Tuloksena saadaan näytteen liuotinpitoisuus prosentteina (%). Lisäksi näytteen vesipiotisuus määritetään Karl Fischerin titrauksella.

Materiaalien magneettisten ominaisuuksien määritys magneettikentän funktiona. Mittaukseen käytetään värähtelevän näytteen magnetometriä (vibrating-sample magnetometer, VSM), jota kutsutaan myös Foner-magnetometriksi. Mittaus perustuu Faradayn induktiolakiin, jonka mukaan muuttuva magneettikenttä tuottaa sähkökentän. Tämän sähkökentän ominaisuuksia voidaan mitata, jolloin saadaan tietoa magneettikentän muutoksista. Magnetometrillä voidaan mitata mm. magneettista momenttia ja koersitiviteettiä sekä hystereesisilmukkaa. Sopivia näytteitä ovat esimerkiksi ohutkalvot, nesteet ja jauheet. Projektit hinnoitellaan tapauskohtaisesti, ja hintahaarukan alempaa päätä sovelletaan suurille näytemäärille. Saat tarkan hinta-arvion ottamalla yhteyttä asiantuntijoihimme.

Partikkelikokojakauma määritetään läpäisyelektronimikroskoopilla (TEM) otetuista kuvista. Menetelmä soveltuu parhaiten alle 50 nm kokoisille hiukkasille. Hiukkasten muodosta riippuen analyysi sisältää joko halkaisijan tai pituuksien ja leveyksien määrityksen. Koon lisäksi TEM antaa laadullista tietoa partikkelien pinnanmuodoista. Analyysi soveltuu erityisesti epäsäännöllisen muotoisille ja muille kuin pyöreille hiukkasille, jotka ovat muodoltaan esimerkiksi kuitumaisia, sauvamaisia tai kristallimaisia. Perinteisemmillä menetelmillä (LD, DLS) ei saada luotettavaa tietoa vastaavien hiukkasten kokojakaumasta. Tuloksena saadaan TEM-kuvat ja hiukkasten kokojakauma joko halkaisijaan tai pituuteen ja leveyteen suhteutettuna. Näytteiden tulee olla täysin kuivia TEM-kuvantamista varten. Kysy lisätietoja näytevalmistelusta, jos näyte vaatii kuivaamista.

Alkuainesuhteiden määritys RBS-menetelmällä (Rutherfordin takaisinsirontaspektrometria). Mittaus soveltuu syvyysprofilointiin. RBS antaa tietoa raskaampien alkuaineiden pitoisuuksista. Kevyistä alkuaineista saadaan tietoa, jos menetelmä yhdistetään ToF-ERDA-mittaukseen.

Korkean lämpötilan mikroskopia (engl. hot-stage microscopy, HSM) yhdistää mikroskooppikuvauksen termiseen analyysiin. Kun näytettä kuvataan mikroskoopilla eri lämpötiloissa, saadaan tietoa mm. seuraavista: Morfologia ja hiukkasten ominaisuudet, Faasimuutokset (esim. sulaminen, sublimoituminen, höyrystyminen), Kemialliset reaktiot, Kiteytymisen eteneminen. Analyysin tuloksena saadaan mikroskooppikuvia ja -videoita, jotka havainnollistavat näytteessä lämpötilan muutoksen seurauksena tapahtuneita muutoksia. Mittauslämpötilat voidaan valita 25–375 °C väliltä ja suhteellinen kosteus 5–90 %:n väliltä.

Hydroksyyliryhmien (-OH) pitoisuuksien määritys ligniininäytteistä 31P NMR:llä. Menetelmä soveltuu ligniinille, joka sisältää tai saattaa sisältää vapaita hydroksyyliryhmiä. Ligniini liuotetaan deuteroituun liuottimeen (tyypillisesti CDCl3:Pyridiini) ja siihen lisätään sisäinen standardiliuos. Näytteen + sisäisen standardin hydroksyyliryhmät fosforyloidaan ja seos analysoidaan 31P NMR:llä. Vapaiden hydroksyyliryhmien lukumäärä voidaan määrittää NMR-spektristä vertaamalla sisäisen standardin signaalia fosforyloidun näytemateriaalin signaaliin. Mittauksella voidaan määrittää seuraavat OH-ryhmät (yksikkö mmol/g): Alifaattinen OH, Fenolinen OH, Karboksyylihappo, Syringyl OH, Guajakoli OH, Katekolit, p-hydroksifenyyli OH, Kokonais-OH. Liuottimen valinta ja liuotuksen olosuhteet (esim. korkea lämpötila tai pitkä liukenemisaika) voivat vaikuttaa mittauksen hintaan.

Kromatografisella menetelmällä määritetään vedestä tai liuoksesta 16 PAH-yhdistettä, jotka Yhdysvaltain ympäristönsuojeluvirasto (US EPA) on määrittänyt korkean prioriteetin epäpuhtauksiksi. Määritettävät yhdisteet ovat: naftaleeni, asenaftyleeni, asenafteeni, fluoreeni, fenantreeni, antraseeni, fluoranteeni, pyreeni, bentso[a]antraseeni, kryseeni, bentso[b]fluoranteeni, bentso[k]fluoranteeni, bentso[a]pyreeni, indeno[1,2,3-cd]pyreeni, dibentso[a,h]antraseeni ja bentso[ghi]peryleeni. Menetelmä on akkreditoitu vesinäytteille, mutta analyysi voidaan suorittaa myös muille nesteille. Olethan yhteydessä asiantuntijaamme, jos haluat analysoida muita kuin vesinäytteitä.

Raman-spektroskopia on näytettä vahingoittamaton analyysimenetelmä, jota käytetään kemiallisten ominaisuuksien määrittämiseen. Tämä Raman-analyysi soveltuu orgaanisille ja epäorgaanisille nesteille.

TOP-analyysin (eng. sanoista total oxidizable precursors) avulla voidaan arvioida PFAS-yhdisteiden esiasteiden ja välituotteiden läsnäoloa hapettamalla ne stabiileiksi PFAS-yhdisteiksi. Analyysi voidaan yhdistää perinteiseen PFAS-analytiikkaan lisätiedon saavuttamiseksi. Analyysi soveltuu eri matriiseille, esimerkiksi vedelle ja sammutusvaahdoille. Kysy lisätietoja menetelmän asiantuntijalta.

Bromattujen palonestoaineiden (BFR, PBB, PBDE) määritys rakennusmateriaaleista py-GC-MS laitteistolla. Analyysi perustuu ISO 7270-1 -standardiin. Palonestoaineet voidaan analysoida myös sähköteknisistä laitteista IEC 62321-6 -standardin mukaisesti. Saat lisätietoja asiantuntijoiltamme.

Kiteinen piidioksidi, eli kvartsi, on yleinen ainesosa rakennusmateriaaleissa sekä tuotteissa, jotka sisältävät kiveä, soraa, savea tai hiekkaa. Altistuminen hengitettävälle piidioksidille voi aiheuttaa silikoosia ja saattaa johtaa keuhkosyövän kehittymiseen. Tämän vuoksi EU-maissa on asetettu sitova raja-arvo työpaikoilla tapahtuvalle altistumiselle. Hengitettävälle kvartsille altistumiseen voidaan vaikuttaa tehokkaimmin materiaalivalinnoilla. EU-maissa kiteinen piidioksidi ja muut luokan 1 syöpää aiheuttavat aineet ovat luokitusvelvollisuuden alaisia, ellei niitä ole materiaaleissa alle 0,1 % (w/w). Aineita sisältävissä tuotteissa tulee olla varoitus "Voi aiheuttaa keuhkosyöpää hengitettynä" ja "Vaurioittaa keuhkoja". Tämä koskee myös kemiallisesti muunneltuja tuotteita, jotka sisältävät kvartsia. EU:n teollisuusmineraalien tuottajat (IMA) ovat määritelleet, että muuntamattomatkin mineraalituotteet tulisi luokitella niiden kiteisen piidioksidipitoisuuden (hieno jae) perusteella, jos pitoisuus ylittää 1,0 %. Merkintävaatimuksia ja tuoteturvallisuutta varten on kehitetty analyysimenetelmä hengitettävän kiteisen piidioksidin (kvartsi) pitoisuuden mittaamiseen. Saat lisätietoja mittauksesta Measurlabsin asiantuntijatiimiltä.

Volumetrinen (staattinen) tai dynaaminen kemisorptio hiilimonoksidilla (CO) tai vedyllä (H2). Mittausta käytetään yleensä katalyyttisen aktiivisuuden ja aktiivisten kohtien määritykseen. Lämpötila-ohjelmoiduilla analyyseillä (engl. TPX, temperature-programmed experiments) saadaan lisäksi tietoa adsorboituvista ja katalyytin pinnalle muodostuvista aineista. Kemisorptiossa voidaan käyttää myös muita kaasuja. Pyydä lisätietoja asiantuntijoiltamme.

NMR-analyysin avulla voidaan tunnistaa näytemateriaalin sisältämät polymeerit havainnoimalla, miten niiden atomiytimet vuorovaikuttavat magneettikentän kanssa. Tekniikkaa voidaan käyttää ennalta tunnistamattomien polymeerien ja polymeeriseosten karakterisointiin. NMR soveltuu myös polymeerin puhtauden arviointiin ja epäpuhtauksien tunnistamiseen. Menetelmällä voidaan havaita materiaaliin epähuomiossa päätyneet orgaaniset epäpuhtaudet ja määrittää niiden pitoisuudet suhteessa haluttuun koostumukseen. Analyysin tuloksena saadaan prosessoitu NMR-spektri kuvatiedostona. Pyynnöstä voidaan toimittaa myös raakadata ja muita lisätietoja. Ota yhteyttä asiantuntijoihimme sivun alalaidasta löytyvällä lomakkeella pyytääksesi tarjousta näytemateriaalisi NMR-karakterisoinnille. Analyysin käytännön toteutuksesta sovitaan tapauskohtaisesti näytemateriaalin perusteella.

Measurlabs tarjoaa räätälöityjä analyysipaketteja tuntemattoman näytteen tunnistamiseen. Asiantuntijamme valmistelee analyysiehdotuksen asiakkaan informaation pohjalta. Analyyseillä pyritään tunnistamaan näytteen sisältämät yhdisteet sekä näiden yhdisteiden pitoisuudet. Tyypillisesti tuntemattoman aineen analysoinnissa käytetään seuraavia menetelmiä: CHNOS alkuaineanalyysi ja TGA: Näillä menetelmillä selvitetään, sisältääkö näyte orgaanisia vai epäorgaanisia yhdisteitä sekä onko näytteessä enemmän kuin yhtä ainesosaa. XRD, XRF, ICP ja IC: Näillä menetelmillä selvitetään yksityiskohtaisemmin näytteen epäorgaanisten yhdisteiden laadullisia ja määrällisiä ominaisuuksia. 1H- & 13C-NMR ja GC/HPLC-MS: Näillä menetelmillä voidaan määrittää näytteen orgaanisten yhdisteiden pitoisuuksia ja laadullisia ominaisuuksia. Koko Measurlabsin analyysikatalogia voidaan käyttää tuntemattomien näytteiden analysoinnissa, mikäli tarpeen. Olethan yhteydessä asiantuntijoihimme aloittaaksesi näytteellesi räätälöidyn analyysipaketin valmistelun. Huomioithan että ilmoitettu miniminäytemäärä on suositus, pienemmälläkin määrällä voidaan tehdä analyysejä.

Fluorivedyn (HF) määritys kaasuista. Määritys suoritetaan pumppaamalla tutkittavaa kaasua kaasukeräimen läpi ja analysoimalla keräimen sisältö. Tarvittava pumppu ja kaasukeräin toimitetaan asiakkaalle ennen näytteenottoa. Asiakas suorittaa näytteenoton ja palauttaa laitteet, minkä jälkeen analyysi suoritetaan. Menetelmän määritysraja riippuu kaasukeräimen läpi pumpatusta kaasumäärästä.

Yksikideröntgendiffraktio (single-crystal X-ray diffraction, SC-XRD) tarjoaa tietoa näytteiden kiderakenteesta, kuten atomien järjestäytymisestä, sidospituuksista, kulmista ja kidehilojen symmetriasta. Menetelmällä voidaan tutkia monenlaisia materiaaleja, kuten metalleja, keramiikkaa ja orgaanisia sekä metalliorgaanisia yhdisteitä. SC-XRD-analyysi soveltuu kiteisille näytteille, joiden kidekoko on vähintään 0,1 mm. Sopiva kide etsitään näytteestä mikroskoopilla ennen mittausta. Ilmoitathan tarjouspyynnön yhteydessä näytteen alkuainekoostumuksen ja oletetun kiderakenteen.

Augerin elektronispektroskopia (AES) on yleinen menetelmä kiinteiden pintojen analysointiin. AES-mittauksen avulla voidaan selvittää näytteen alkuainekoostumus pinnalta ja eri syvyyksistä sekä tuottaa pintakuvia erityyppisistä sähköä johtavista ja puolijohtavista materiaaleista.

Bioperäisen hiilen määrä voidaan raportoida suhteessa kokonaisorgaaniseen hiileen (TOC) tai kokonaishiileen (TC). Hinta on haihtumattomille näytteille. Jos näytteesi haihtuva, keskustele näytetyyppisi sopivuudesta. Huom! Emme voi ottaa vastaan näytteitä, jotka sisältävät keinotekoisia hiili-12-, hiili-13- tai hiili-14-isotooppeja, koska ne voivat vahingoittaa laitteita.

Mittauksessa HDPE-muovin haarautuneisuus (lyhyiden haarojen tyypit ja suhteellinen määrä) määritetään 13C-NMR-analyysitekniikalla. Haarautuneisuus voi vaikuttaa merkittävästi esimerkiksi HDPE:n kiderakenteeseen, sulamispisteeseen, tiheyteen ja mekaanisiin ominaisuuksiin. Analyysin tuloksena saadaan prosessoitu NMR-spektri kuvatiedostona. Raakadata ja lisätietoja mittauksesta toimitetaan asiakkaalle pyynnöstä. Ota asiantuntijoihimme yhteyttä alta löytyvällä lomakkeella pyytääksesi tarjousta analyysille.

Kemiallisten ryhmien tunnistaminen vesiliuosnäytteistä FTIR-spektroskopialla. Tulokset toimitetaan raakadatana ja spektrinä. Sisältää 1–3 näytteen analysoinnin.

Polymeerin taktisuuden (isotaktinen, syndiotaktinen tai ataktinen) määritys ydinmagneettisen resonanssin eli NMR:n avulla. Soveltuva NMR-tekniikka valitaan polymeerityypin perusteella: Polypropyleenin (PP) analyysi suoritetaan 1H-NMR-tekniikalla. Kaksiulotteisia mittauksia (esim. COSY-NMR), voidaan käyttää tarkempaan analyysiin., Polymetyylimetakrylaatin (PMMA) analyysiin käytetään13C-NMR-tekniikkaa ja tarvittaessa kaksiulotteisia HMQC-NMR- ja HSQC-NMR-mittauksia.. Analyysin tulokset eli prosessoidut NMR-spektrit toimitetaan kuvatiedostoina. Raakadata ja lisätietoja mittauksesta voidaan toimittaa pyynnöstä. Saat materiaalikohtaisen tarjouksen polymeerin taktisuuden analyysille ottamalla meihin yhteyttä alta löytyvällä lomakkeella. Analyysin hinta riippuu tutkimusasetelmasta; esimerkiksi harvinaisten liuottimien käyttö ja pitkät prosessointiajat nostavat hintaa.

Kaasumaisten näytteiden analyysi Raman-spektroskopialla.