Bakteerien käänteismutaatiotesti (Ames) genotoksisuuden arviointiin

Lääkinnällisen laitteen genotoksisuutta arvioidaan yleensä standardin ISO 10993-3 mukaisesti. Genotoksisuudella tarkoitetaan laitteen tai sen uutteen kykyä aiheuttaa vaurioita solujen perimässä. Arviointi on tarpeen esimerkiksi silloin, jos laite on suorassa kosketuksessa verenkiertoelimistön kanssa tai jos kosketus kudoksiin, luuhun tai limakalvoihin ylittää tietyt aikarajat. Genotoksisuustesteillä pyritään arvioimaan mahdollisia geenimutaatioita tai kromosomirakenteen muutoksia. Arviointiin sisältyy tyypillisesti kaksi in vitro -testiä: Ames-testi antaa nopean ja kustannustehokkaan alustavan arvion laitteen tai sen uutteen genotoksisuudesta., Toinen in vitro -testi, esimerkiksi mouse lymphoma assay (MLA) tai mammalian cell micronucleus -testi (MNT), tarvitaan yleensä havaitsemaan yhdisteitä, joita Ames-testi ei tunnista.. Jos testitulokset viittaavat genotoksisuuteen, voidaan lisäksi suorittaa kolmas in vitro- tai in vivo -testi tulosten varmistamiseksi. Measurlabs tarjoaa kaikki genotoksisuuden arviointiin tarvittavat testit sekä asiantuntijatukea testisuunnitelman laatimiseen. Voit pyytää yrityksenne lääkinnälliselle laitteelle räätälöidyn tarjouksen täyttämällä alta löytyvän lomakkeen.

Lääkinnällisen laitteen tai kemikaalin aiheuttaman ihoherkistyksen arviointi OECD 442E -testiohjeen mukaisella h-CLAT-testillä (human Cell Line Activation Test). Testi on mahdollista toteuttaa GLP-laatujärjestelmän mukaisesti. Measurlabs tarjoaa testiä ensisijaisesti nestemäisille lääkinnällisille laitteille, mutta myös muita kemikaaleja on mahdollista analysoida. Tuloksia voidaan hyödyntää UN GHS -järjestelmän mukaiseen kemikaalien luokitukseen sekä ISO 10993 -standardin mukaiseen lääkinnällisten laitteiden biologiseen arviointiin. Pelkän OECD 442E -testin tulokset eivät kuitenkaan yksinään välttämättä riitä näyttämään, ettei lääkinnällinen laite aiheuta ihoärsytystä. Testi on kaksivaiheinen: alustavalla testillä määritetään suurimmat ei-sytotoksiset ja lievästi sytotoksiset pitoisuudet. Varsinaisella testillä arvioidaan tämän jälkeen CD86- ja CD54-pintamerkkiaineiden ilmentymistä testiliuokselle altistetussa solulinjassa kontrollinäytteeseen verrattuna. Tuloksia tulkitaan h-CLAT-ennustemallin avulla, jolloin saadaan positiivinen (GHS, ihon herkistyminen, luokka 1) tai negatiivinen luokitus.

OECD:n ohjeen 490 mukainen MLA-testi (engl. mouse lymphoma assay) on osa lääkinnällisten laitteiden genotoksisuuden arviointia standardin ISO 10993-3 mukaisesti. Testissä hiiren solulinjat altistetaan lääkinnällisen laitteen uutteelle sekä sytotoksiselle trifluoritymidiinille. Koska vain mutatoituneet solut selviävät käsittelystä ja muodostavat pesäkkeitä, on pesäkkeiden määrän kasvu verrattuna negatiivisiin kontrollinäytteisiin merkki uutteen mahdollisesta mutageenisyydestä.

Ihosyövyttävyyteen liittyvien riskien arviointi RhE-mallin (reconstructed human epidermis) avulla. OECD:n testiohjeessa 431 kuvailtu testi auttaa tunnistamaan syövyttävät aineet ja tukee niiden luokittelua YK:n GHS-vaaraluokkiin 1A, 1B ja 1C. Testattava aine levitetään RhE-kudosmallin pinnalle lyhyeksi sekä pidemmäksi altistusajaksi. Kudoksen elinkelpoisuutta arvioidaan MTT-menetelmällä, jossa solut muuttavat MTT-reagenssin siniseksi formatsaaniyhdisteeksi. Muodostuneen formatsaanin määrä mitataan spektrofotometrisesti ja ilmaistaan prosenttiosuutena negatiiviseen kontrollinäytteeseen verrattuna. Tulokset ilmoitetaan kunkin rinnakkaisnäytteen elinkelpoisuusprosenttina sekä rinnakkaisnäytteiden keskiarvona variaatiokertoimineen, ja niitä tulkitaan OECD 431 -ohjeessa määritellyn ennustemallin pohjalta. Testiraportti sisältää numeeristen tulosten lisäksi aineen vaaraluokituksen (syövyttävä tai ei-syövyttävä, tarvittaessa tarkempi alaluokka). Testituloksia voidaan hyödyntää esimerkiksi REACH- ja CLP-luokitusta varten.

Tutkimuksen tarkoituksena on osoittaa, että uudelleenkäytettävä lääkinnällinen laite voidaan puhdistaa tehokkaasti käyttökertojen välillä niin, että potilaat eivät altistu taudinaiheuttajille. Testi koostuu kolmesta vaiheesta: Simuloitu kontaminaatio, joka jäljittelee tarkasti kliinisesti merkityksellisiä epäpuhtauksia, kuten verta ja muita ruumiinnesteitä., Puhdistus (manuaalinen ja/tai automatisoitu) noudattaen huolellisesti valmistajan antamia ohjeita, mm. pesuaineiden, puhdistustyökalujen, veden laadun ja lämpötilan suhteen. , Tulosten arviointi sekä visuaalisesti että soveltuvilla kvantitatiivisilla menetelmillä. Esimerkiksi proteiinien, orgaanisen hiilen kokonaismäärän (TOC) tai hemoglobiinin määrityksen avulla voidaan arvioida, onko laitteeseen jäänyt epäpuhtauksia. . Laitteen käyttötarkoituksesta ja luokituksesta riippuen asianmukaisiin uudelleenkäsittelyvaiheisiin voivat puhdistuksen lisäksi kuulua desinfiointi ja/tai sterilointi. Puhdistuksen validointi riittää usein ei-kriittisille uudelleenkäytettäville laitteille, kuten verenpainemanseteille ja monitoreille. Tarjoamme tarvittaessa tutkimukset myös desinfioinnin ja steriloinnin validointiin, jos laitteen riskiluokitus niitä edellyttää. Esimerkkihinta sisältää manuaalisen puhdistusprosessin validoinnin, johon kuuluu laitteen uudelleenkäsittely (6 kertaa) sekä puhdistettavuuden arviointi visuaalisella tarkastuksella ja proteiinipitoisuuden mittauksella. Myös testisuunnitelman laatiminen ja raportointi sisältyvät hintaan.

ISO 10993-23 on kansainvälinen standardi, jonka pohjalta arvioidaan lääkinnällisten laitteiden mahdollisesti aiheuttamaa ihoärsytystä. Se on tarkoitettu erityisesti tuotteille, jotka tulevat kosketuksiin ihon, limakalvojen tai ihonalaisten kudosten kanssa. Standardin mukainen testaus on keskeisessä roolissa, kun arvioidaan laitteen turvallisuutta ja vaatimustenmukaisuutta EU-lainsäädännön mukaisesti. Standardi jaottelee testivaihtoehdot sen mukaan, millaisen kudoksen kanssa lääkinnällinen laite tulee kosketuksiin: 1. Ihoärsytys Testeillä arvioidaan, aiheuttaako lääkinnällinen laite tai materiaali paikallista ihoärsytystä joutuessaan suoraan kosketukseen ihon kanssa. Saatavilla on sekä in vivo- että in vitro -menetelmiä. 2. Ihonsisäinen reaktiivisuus Testejä sovelletaan lääkinnällisiin laitteisiin tai materiaaleihin, jotka menevät ihon läpi tai koskettavat syvempiä kudoksia. Tavoitteena on arvioida, aiheuttavatko laitteiden uutteet paikallisia tulehdusreaktioita ihossa tai ihonalaisissa kerroksissa. Molemmat testit toteutetaan mahdollisuuksien mukaan suoraan arvioinnin kohteena olevalla laitteella tai materiaalilla. Vaihtoehtoisesti laitteesta voidaan valmistaa polaaristen ja ei-polaaristen liuotinten avulla testiuutteet, jotka mallintavat laitteesta liukenevia aineita. Sivulla näkyvä esimerkkihinta kattaa GLP:n mukaisen ihoärsytystestin käyttäen suoraan materiaalia ilman uuttoa. Lopullinen hinta riippuu siitä, tehdäänkö testit suoraan laitteella vai uuttamalla, sekä siitä, tehdäänkö testit in vitro- vai in vivo -menetelmillä. Jos haluat tarkemman tarjouksen, ota rohkeasti yhteyttä!

Ihoherkistymispotentiaalin arviointi lääkinnällisille laitteille validoidulla ARE-Nrf2-lusiferaasitestillä OECD:n testiohjeen 442D mukaisesti. Menetelmä mainitaan ISO 10993-10 -standardin liitteessä C in vitro -vaihtoehtona perinteisille eläinkokeille. Testi mallintaa ihon pintasolujen eli keratinosyyttien aktivaatiota altistamalla ihmisen keratinosyytti-solulinjaa eri pitoisuuksille testattavaa ainetta. Jos aineella on taipumusta aiheuttaa ihon herkistymistä, se käynnistää soluissa tapahtumaketjun, jonka seurauksena tuotetaan lusiferaasientsyymiä. Mitä enemmän lusiferaasia testissä mitataan, sitä suuremmalla todennäköisyydellä aine aiheuttaa ihon herkistymistä. ISO 10993-10 -standardin liitteen C mukaan aine luokitellaan ihoherkistäjäksi, jos lusiferaasiaktiivisuus kasvaa yli 50 % liuotinkontrolliin verrattuna pitoisuudella, jolla solujen elinkelpoisuus ei ole merkittävästi heikentynyt. Testattavasta laitteesta valmistetaan kaksi uutetta – yksi poolinen ja yksi pooliton – ja kustakin uutteesta tehdään kaksi rinnakkaista uuttoa.

Kasvomaskit jaetaan tyyppeihin I ja II niiden bakteerisuodatustehokkuuden mukaan. Tyypin I maskeja ei ole tarkoitettu terveydenhuollon ammattilaisille, vaan yleisölle estämään tartuntatautien leviämistä. Tyypin II maskit luokitellaan sen mukaan, ovatko ne roiskeenkestäviä (tyyppi IIR) vai eivät (tyyppi II). Eurooppalaisen standardin EN 14683 mukaan tyypin II kasvomaskeille on suoritettava seuraavat laatutestit: Bakteerisuodatustehokkuus (BFE) , Hengittävyys (paine-ero) , Mikrobiologinen puhtaus (Bioburden) , Biologinen yhteensopivuus . Lisäksi tyypin IIR maskeille on suoritettava veriroiskeiden läpäisyn arviointi. Tarjoamme kaikki ylempänä luetellut testit, jotka vaaditaan kasvomaskien merkitsemiseksi CE-merkillä. Sivulla näkyvän hintahaarukan matalampi hinta pätee tyypin II maskeille ja korkeampi tyypin IIR maskeille.

Hengityskaasun kanssa kosketuksissa olevien lääkinnällisten laitteiden bioyhteensopivuutta arvioidaan yleensä ISO 18562 -standardien mukaisesti. Measurlabs tarjoaa tämän standardiperheen mukaisia ​​testejä, mukaan lukien seuraavat: ISO 18562-2: Hiukkaspäästöjen testit (PM), ISO 18562-3: Haihtuvien orgaanisten aineiden (VOS) testit, ISO 18562-4: Kondensaation tilavuuden sekä kondensaatiosta liukenevien aineiden testit. Asiantuntijamme auttavat mielellään testeihin liittyvissä kysymyksissä ja valmistelevat tarjouksen yrityksenne laitteelle. Ota yhteyttä alta löytyvällä lomakkeella, niin palaamme asiaan mahdollisimman pian.

Testattavan aineen akuutin vesitoksisuuden määritys mittaamalla vesikirppujen (yleensä Daphnia magna) liikkumattomuutta 48 tunnin altistuksen seurauksena. Ensisijaisena tuloksena raportoidaan 48 tunnin EC50-arvo, mutta myös 24 tunnin EC50 voidaan raportoida tämän lisäksi. Testi etenee seuraavasti: Alle vuorokauden ikäiset vesikirput altistetaan vähintään viidelle eri pitoisuudelle kohdekemikaalia. Kutakin pitoisuustasoa kohden käytetään vähintään 20 kirppua (yleensä neljä rinnakkaisnäytettä x viisi kirppua per pitoisuus)., Kirppujen liikkumattomuutta arvioidaan 24 ja 48 tunnin jälkeen kokeen aloituksesta, ja liikkumattomien kirppujen määrät kirjataan ylös., Testiliuokset valmistetaan laimentamalla testattava aine hyväksyttyyn testiveteen; liuottimia ja emulgaattoreita vältetään mahdollisuuksien mukaan. Liuenneen hapen pitoisuus ja pH mitataan altistuksen alussa ja lopussa., EC50-arvot eli pitoisuudet, joissa 50% kirpuista on liikkumattomia 24 tunnin ja 48 tunnin jälkeen, lasketaan pitoisuus-vastemallinuksella ja ilmoitetaan yksikössä mg/l.. Tuloksena raportoidaan liikkumattomuushavainnot pitoisuuksittain, lasketut EC50-arvot sekä vedenlaatumittausten tulokset. OECD 202 -menetelmää voidaan hyödyntää osana vesiympäristölle aiheutuvien haittavaikutusten arviointia esimerkiksi kemikaalien REACH-rekisteröinnin yhteydessä. Koe vastaa EU-menetelmää C.2 (ks. REACH-testimenetelmiä käsittelevä komission asetus (EY) N:o 440/2008).