Testauspalvelut

Näytteen hiili-, vety-, typpi-, rikki-, ja happipitoisuuden määritys. CHNS-analyysi (”LECO-analyysi”) suoritetaan Dumas-polttomenetelmällä, jossa näyte poltetaan 25 kPa happiatmosfäärissä korkeassa lämpötilassa (1000 °C) ja komponentit …

Mikromuovien määritys jätevesinäytteistä Raman-spektroskopialla. Analyysin tuloksena saadaan erityyppiset polymeerit koon mukaan lajiteltuina, esimerkiksi: 1–50 µm, 50–100 µm, …

Mikromuovien määritys mikro-Raman- tai mikro-FTIR-menetelmällä. Analyysiraportissa listataan löydettyjen muovityyppien partikkelikokojakaumat (1 μm - 5 000 µm). Tämä analyysi on tarkoitettu ainoastaa …

Karl Fischer -titraus on klassinen titrausmenetelmä, jonka avulla voidaan määrittää näytteen vesipitoisuus. Menetelmä soveltuu esimerkiksi häviävän pienten vesipitoisuuksien määrittämiseen orgaanisista …

Metallien seulontanalyysi kattaa 70 alkuaineen semi-kvantitatiivisen määrittämisen. Menetelmä soveluu mm. ympäristönäytteiden taustapitoisuuksien määrittämiseen ja tuntemattomien näytteiden alkuainejakauman tutkimiseen. Menetelmän avulla voidaan arvioida, …

Muovin kokonaisfluoripitoisuuden (F) määritys standardin EN 15408 mod. mukaisesti. Analyysi sisältää happipommihajotuksen sekä ionikromatografisen (IC) mittauksen. Näytteen mahdollinen valmistelu, kuten jauhaminen pienemmiksi …

Vesinäytteen ICP-MS mittaus sisältää seuraavien alkuaineiden määrityksen: Be, Ba, Co, Al, Mg, Cu, Li, Mn, Ag, Sn, Ti, V, Zn, Tl, B, Hg, Mo, Fe, Ca, K, U, P, …

Analyysissä määritetään kymmenen yleisen muovityypin (PE, PP, PS, ABS, PVC, PET, PC, PMMA, PA6, PA66) pitoisuus pyrolyysi-GC/MS-menetelmällä. Mikromuovit suodatetaan näytteestä ja tulokset raportoidaan µg/l muodossa jokaisen …

Partikkelikokojakauman (PSD) määritys dynaamisella valon sironnalla (DLS voidaan tehdä joko dispersioista tai kiinteistä aineista, jotka voidaan dispergoida veteen tai orgaanisiin liuottimiin. …

Analyysissä määritetään kymmenen yleisen muovityypin (PE, PP, PS, ABS, PVC, PET, PC, PMMA, PA6, PA66) pitoisuus pyrolyysi-GC/MS-menetelmällä. Menetelmässä mikromuovit suodatetaan näytteestä ja tulokset …

B1-vitamiinin (tiamiini) määritys elintarvikkeista HPLC-MS/MS-menetelmällä. Analyysi on saatavilla myös lisäravinteille, ja tällöin käytetään UPLC-MS/MS-menetelmää. Asetuksen (EU) N:o …

ICP-OES-mittauspaketti maa-, liete- ja sedimenttinäytteille. Määritys sisältää näytteen esikäsittelyn kuningasvesihajotuksella ja seuraavien alkuaineiden mittaamisen …

B12-vitamiinin (syanokobalamiini) määritys elintarvikkeista HPLC-UV-VIS-menetelmällä tai lisäravinteista LC-MS/MS-menetelmällä. Analyysin tuloksia voidaan käyttää vahvistamaan …

Valittujen PFAS-yhdisteiden määritys LC-MS-tekniikalla. Analyysipaketti sisältää yhteensä 32 yhdisteen määrityksen, mukaan lukien PFOS:n (perfluorioktaanisulfonihappo), PFOA:n (perfluorioktaanihappo) ja PFHxS:n …

B2-vitamiinin (riboflaviini) määritys elintarvikkeista HPLC-MS/MS-menetelmällä tai lisäravinteista UPLC-MS/MS-menetelmällä. Asetus (EU) N:o 1169/2011 määrittää riboflaviinin (B2-vitamiinin) …

Orgaanisen hiilen kokonaispitoisuuden (TOC) määritys vesinäytteistä. Analyysin tulokset esitetään yksikössä mg/l.

B6-vitamiinin määritys elintarvikkeista pyridoksiinina HPLC-MS/MS-menetelmällä. Mittaukseen sisältyvät myös pyridoksaalin ja pyridoksamiinin määritykset. Ravintolisille analyysi …

Kiinteiden aineiden Raman-spektroskopialla voidaan määrittää aineen kemiallinen rakenne. Analyysi soveltuu orgaanisille ja epäorgaanisille näytteille, pois lukien metallit ja metalliseokset.

Mikromuovien määritys ihmisperäisistä biologisista näytteistä FTIR-spektroskopialla. Analyysin tuloksena saadaan mikromuovipartikkelien määrä millilitraa kohden sekä tietoa muovityypeistä ja partikkelien …

PFAS-yhdisteiden määrittäminen US EPA 1633 pohjautuvalla menetelmällä. Laaja analyysipaketti, joka sisältää seuraavat 49 PFAS-yhdistettä: Lyhenne (Yhdiste) CAS 3:3 FTCA CAS: 356-02-5 4:2 …

GC-MS-menetelmällä määritetään 16 PAH-yhdistettä, jotka Yhdysvaltain ympäristönsuojeluvirasto (US EPA) on määrittänyt korkean prioriteetin epäpuhtauksiksi. Määritettävät …

Mikromuovien määritys µFITR-menetelmällä suoraan soveltuvalta filtteriltä. Sopivin filtteri menetelmään on Anodisc (0.2 μm huokoskoko, 25 mm halkaisija). Sivulla näkyvä hinta ei sisällä näytteen esikäsittelyä, vaan ainoastaan mittauksen suoraan filtteriltä. …

Typen määrittäminen nestenäytteistä Kjeldahl-menetelmällä. Testi soveltuu erilaisille nestenäytteille, kuten biojalostamoiden prosessiliuoksille ja -vesille, sekä vesinäytteille.

PFAS-yhdisteiden määrittäminen vesinäytteistä. Laaja analyysipaketti, joka sisältää seuraavat 35 PFAS-yhdistettä: Yhdiste CAS PFBA  375-22-4  PFPeA  2706-90-3  PFHxA  307-24-4  PFHpA  375-85-9  PFOA  335-67-1  PFNA …

B7-vitamiinin (biotiini) määritys elintarvikkeista HPLC-UV-VIS-menetelmällä tai lisäravinteista UPLC-MS/MS-menetelmällä. Asetuksen (EU) N:o 1169/2011 mukaan elintarvikkeen …

Mikromuovien määritys eläinperäisistä biologisista näytteistä FTIR:n avulla. Analyysissä määritetään mikromuovipartikkelien lukumäärä muovityypeittäin. Biologisten näytteiden mikromuovianalyysit toteutetaan ja hinnoitellaan …

Uuden juomavesidirektiivin mukainen veden PFAS-analyysi, joka kattaa direktiivissä listatut 20 yhdistettä: — perfluoributaanihappo (PFBA) — perfluoripentaanihappo (PFPA) — perfluoriheksaanihappo (PFHxA) — …

Ligniinin tuhkapitoisuuden määritys lämpötilassa 525°C. Tulos ilmoitetaan tuhkan massaprosenttina alkuperäisestä näytteestä suhteessa kuivapainoon.

Analyysissä määritetään kymmenen yleisen muovityypin (PE, PP, PS, ABS, PVC, PET, PC, PMMA, PA6, PA66) pitoisuus pyrolyysi-GC/MS-menetelmällä. Mikromuovit suodatetaan näytteestä ja …

Jauhemaisen näytteen analyysipaketti, joka sisältää seuraavat analyysit: Hiukkaskokojakauman määritys SEM-EDX-menetelmällä, sisältäen näytevalmistelun isopropanolilla ja nanohiukkasten tunnistuksen Euroopan komission suosituksen …

Vesinäytteen kokonaismetallipitoisuuksien Sb, As, Hg, Cd, Co, Cr, Cu, Pb, Ni, Zn ja V …

Mikromuovien määritys maassa, lietetteessä tai sedimentissä µRaman- tai µFTIR-spektroskopialla. Analyysin tuloksena saadaan erityyppiset polymeerit koon mukaan lajiteltuina, esimerkiksi: 1–50 µm, 50–100 µm, 100–500 µm, >500 …

Bromidin, fluoridin, kloridin, nitraatin, nitriitin ja sulfaatin (Br-, F-, Cl-, NO2-, NO3- ja SO42-) määritys maasta, lietteestä, sedimentistä …

Menetelmällä määritetään anionien pitoisuus ultrapuhtaasta vedestä käyttäen ionikromatografiaa (IC). Määritettävät anionit: bromidi (Br-), kloridi (Cl-), fluoridi (F-), nitraatti (NO3-), nitriitti(NO2-), fosfaatti (PO43-) ja sulfaatti (SO42-). Näyte …

Haihtuvien orgaanisten yhdisteiden (VOC) määritys vedestä GC-MS-tekniikalla. Analyysi määrittää 67 haihtuvaa yhdistettä, mukaan lukien BTEX, DIPE, ETBE, MTBE, TAEE, TAME ja …

Analyysillä voidaan määrittää helposti haihtuvien orgaanisten yhdisteiden (VOC) määrä biokaasunäytteistä. Tyypillisesti havaittavien VOC-yhdisteiden kiehusmispiste on 60-280 °C. Näytteet …

Liuottimen puhtausmääritys GC-FID- ja Karl Fischer -tekniikoilla. Määritys suoritetaan analysoimalla näyte GC-FID: llä ja vertaamalla liuotinsignaalin pinta-alaa kaikkien piikkien yhdistettyyn pinta-alaan. Tuloksena saadaan …

Partikkelikokojakauma määritetään läpäisyelektronimikroskoopilla (TEM) otetuista kuvista. Menetelmä soveltuu parhaiten alle 50 nm kokoisille hiukkasille. Hiukkasten muodosta riippuen analyysi sisältää joko halkaisijan tai pituuksien ja …

Menetelmällä määritetään orgaanisen hiilen kokonaispitoisuus eli TOC ultrapuhtaasta vedestä. Näyte tulee ottaa erityisesti ultrapuhtaille vesille suunniteltuun astiaan. Näyteastioita saa tarvittaessa Measurlabsilta.

Mittauksella voidaan määrittää 36 alkuaineen määrät ultrapuhtaassa vedessä käyttämällä ICP-MS-menetelmää. Määritettävät alkuaineet: Al, Sb, As, Ba, Be, Bi, B, Cd, Ca, Cr, Co, Cu, Ga, Ge, Au, Fe, Pb, Li, Mg, Mn, Mo, Ni, Nb, Pt, K, Ag, …

ICP-OES-mittauspaketti maa-, liete- tai sedimenttinäytteille. Määritys …

Menetelmällä määritetään kationien pitoisuus ultrapuhtaasta vedestä käyttäen ionikromatografiaa (IC). Määritettävät kationit: ammonium (NH4+), kalsium (Ca2+), litium (Li+), magnesium (Mg2+), kalium (K+) ja natrium (Na+). Näyte tulee ottaa erityisesti …

Mikromuovien määritys jätevesinäytteistä FTIR-mikrospektroskopialla. Analyysin tuloksena saadaan erityyppiset polymeerit koon mukaan lajiteltuina, esimerkiksi: 1–50 µm, 50–100 µm, …

Testillä selvitetään paperin, kartongin tai sellun tuhkapitoisuus, kun näyte poltetaan 525 °C:ssa. Menetelmällä määritetään näytteessä olevan epäorgaanisen aineksen massa.

PFAS-yhdisteiden määrittäminen maa- tai sedimenttinäytteistä. Laaja analyysipaketti sisältää seuraavat 23 PFAS-yhdistettä: Lyhenne Yhdiste PFBA Perfluoributaanihappo PFPeA Perfluoripentaanihappo …

Kromatografisella menetelmällä määritetään vedestä tai liuoksesta 16 PAH-yhdistettä, jotka Yhdysvaltain ympäristönsuojeluvirasto (US EPA) on määrittänyt korkean prioriteetin …

Raman-spektroskopia on näytettä vahingoittamaton analyysimenetelmä, jota käytetään kemiallisten ominaisuuksien määrittämiseen. Tämä Raman-analyysi soveltuu orgaanisille ja epäorgaanisille nesteille.

Vetyperoksidin (H₂O₂) pitoisuusmääritys vesiliuoksista kaliumpermanganaattititrauksella.

B9-vitamiinin määritys elintarvikkeista tai ravintolisistä. Analyysi kattaa hieman eri parametrit matriisista riippuen: Elintarvikkeet: foolihappo, 5-metyyli-tetrahydrofoolihappo, …

ICP-OES-mittauspaketti maa-, liete- tai sedimenttinäytteille. Määritys …

Selluprosessin nestenäytteiden kemiallisen hapenkulutuksen mittaaminen ympäristökuorman selvittämiseksi. Näyte on säilytettävä alle 5° C lämpötilassa ja testi on tehtävä 5 päivän kuluessa …

Volumetrinen (staattinen) tai dynaaminen kemisorptio hiilimonoksidilla (CO) tai vedyllä (H2). Mittausta käytetään yleensä katalyyttisen aktiivisuuden ja aktiivisten kohtien määritykseen. Lämpötila-ohjelmoiduilla analyyseillä (engl. TPX, temperature-programmed experiments) saadaan …

Kromi-6 (Cr-VI) määritys maaperästä, sedimentistä tai lietteestä ionikromatografiaan perustuvalla menetelmällä standardien EN 15192 ja EPA 3060A mukaisella menetelmällä. Analyysin …

Mittauksella määritetään liuenneen piin pitoisuus ultrapuhtaassa vedessä käyttämällä UV-VIS-spektroskopiaa (molybdeeni-heteropolysininen-menetelmä). Piin määritysraja (LOD) on 0,7 ppb. Näyte tulee ottaa erityisesti ultrapuhtaille vesille …

Pyrolyysi-kaasukromatografia-massaspektrometria- eli py-GC-MS-analyysi tuntemattoman polymeerinäytteen tunnistamiseen. Pyrolyysivaiheessa näyte kuumennetaan nopeasti, jolloin sen sisältämät yhdisteet hajoavat …

Aminohappojen määrittäminen jätevesinäytteestä. Analyysi sisältää seuraavien aminohappojen määrittämisen: Alaniini, Arginiini, Asparagiini, Aspartaatti, Sitrulliini, Kystiini/kysteiini, Glutamaatti, Glutamiini, Glysiini, Histidiini, …

Menetelmällä määritetään epäorgaanisen hiilen kokonaispitoisuus eli TIC ultrapuhtaasta vedestä. Näyte tulee ottaa erityisesti ultrapuhtaille vesille suunniteltuun astiaan. Näyteastioita saa …

Kemiallisten ryhmien tunnistaminen vesiliuosnäytteistä FTIR-spektroskopialla. Tulokset toimitetaan raakadatana ja spektrinä. Sisältää 1–3 näytteen analysoinnin.

Typen määrittäminen kiinteistä näytteistä Kjeldahl-menetelmällä. Tuote soveltuu erilaisille biopohjaisille kiinteille näytteille, kuten kasvibiomassa, sellu, erilaiset maaperänäytteet ja maaperän parannusaineet.

Mikromuovien määritys vesieliöperäisistä biologisista näytteistä FTIR-menetelmällä. Analyysissä määritetään mikromuovipartikkelien lukumäärä muovityypeittäin.

Menetelmällä määritetään orgaanisen hiilen kokonaispitoisuus (TOC) epäorgaanisen hiilen kokonaispitoisuus (TIC) ultrapuhtaasta vedestä. Näyte tulee ottaa erityisesti ultrapuhtaille …

Kaasumaisten näytteiden analyysi Raman-spektroskopialla.

TOP-analyysin (eng. sanoista total oxidizable precursors) avulla voidaan arvioida PFAS-yhdisteiden esiasteiden ja välituotteiden läsnäoloa hapettamalla ne stabiileiksi PFAS-yhdisteiksi. Analyysi voidaan yhdistää perinteiseen PFAS-analytiikkaan …