Mikromuovit TED-GC-MS-menetelmällä, jätevesi ja luonnonvedet

Mikromuovien määritys jätevesinäytteistä µFITR-menetelmällä, joka soveltuu korkean kiintoainepitoisuuden vesinäytteille µRaman-menetelmää paremmin. Analyysin tuloksena saadaan erityyppiset polymeerit koon mukaan lajiteltuina, esimerkiksi: 10–50 µm, 50–100 µm, 100–500 µm, >500 µm (katso esimerkkiraportti). Tämä analyysi on tarkoitettu tavanomaisille jätevesinäytteille. Huomioithan, että luonnonvedet käsitellään jätevesien menetelmällä mahdollisen kiintoaineksen vuoksi. Erikoisempien vesinäytteiden (prosessivedet, teollisuusvedet, jne.) analysointi onnistuu yleensä lisämaksusta.

Analyysissä määritetään kymmenen yleisen muovityypin (PE, PP, PS, ABS, PVC, PET, PC, PMMA, PA6, PA66) pitoisuus pyrolyysi-GC/MS-menetelmällä. Menetelmässä mikromuovit suodatetaan näytteestä ja tulokset raportoidaan µg/l -muodossa jokaisen muovityypin osalta erikseen sekä kaikkien havaittujen muovityyppien summana (katso esimerkkiraportti). Mikromuovianalyysin yhteydessä voidaan analysoida myös kumipartikkelit (BR, NR, SBR) lisämaksusta. Tämä menetelmä soveltuu tavanomaisille sameille vesille ja jätevesinäytteille. Puhtaalle vedelle sekä sedimentille, maaperälle tai lietteelle on omat analyysinsä.

Mikromuovien määritys mikro-Raman- tai mikro-FTIR-spektroskoopilla. Analyysiraportissa listataan löydettyjen muovityyppien partikkelikokojakaumat. Mittaus voidaan suorittaa jommallakummalla seuraavista menetelmistä: Akkreditoitu, ISO/DIS 16094-2 -standardin mukainen µFTIR-menetelmä (partikkelikoot 10–5000 µm), Akkreditoitu, laboratorion sisäinen µRaman-menetelmä (partikkelikoot 1–5000 µm). Tämä analyysi on tarkoitettu ainoastaan puhtaille juomavesille tai sitä puhtaammille vesille (esim. ultrapuhdas vesi). Huomioithan, että luonnonvedet katsotaan jätevesiksi mahdollisen kiintoaineksen vuoksi. Puhtaiden vesien menetelmä ei sisällä esikäsittelynä hajotusta. Kysy hintaa muiden näytteiden mikromuovianalyyseille asiantuntijoiltamme.

Analyysissä määritetään kymmenen yleisen muovityypin (PE, PP, PS, ABS, PVC, PET, PC, PMMA, PA6, PA66) pitoisuus pyrolyysi-GC/MS-menetelmällä. Mikromuovit suodatetaan näytteestä ja tulokset raportoidaan µg/l muodossa jokaisen muovityypin osalta erikseen. Lisäksi ilmoitetaan muovipartikkelien kokonaismäärä (katso lisätietoja esimerkkiraportista). Mikromuovianalyysin yhteydessä voidaan analysoida myös kumipartikkelit (BR, NR, SBR) lisähintaan. Tämä menetelmä soveltuu ainoastaan puhtaille vesinäytteille. Vastaavat mittaukset on kuitenkin saatavilla myös jätevesille sekä maaperä-, sedimentti- ja lietenäytteille.

Metallien seulontanalyysi kattaa 70 alkuaineen semi-kvantitatiivisen määrityksen. Mittaus soveluu mm. ympäristönäytteiden taustapitoisuuksien määrittämiseen ja tuntemattomien näytteiden alkuainejakauman tutkimiseen. Menetelmän avulla voidaan arvioida, mitä metalleja näytteestä kannattaa analysoida tavallisella, kvantitatiivisella menetelmällä. Mittaus suoritetaan korkean resoluution ICP-MS-tekniikalla (ICP-SFMS), jolla pystytään tunnistamaan erityisen alhaisia alkuainepitoisuuksia. Menetelmä sisältää seuraavien alkuaineiden semi-kvantitatiivisen määrittämisen: Ag, Al, As, Au, B, Ba, Be, Bi, Br, Ca, Cd, Ce, Co, Cr, Cs, Cu, Dy, Er, Eu, Fe, Ga, Gd, Ge, Hf, Hg, Ho, I, Ir, K, La, Lu, Mg, Mn, Mo, Na, Nb, Nd, Ni, Os, P, Pb, Pd, Pr, Pt, Rb, Re, Rh, Ru, S, Sb, Sc, Se, Si, Sm, Sn, Sr, Ta, Tb, Te, Th, Ti, Tl, Tm, U, V, W, Y, Yb, Zn ja Zr. Huomaattehan kuitenkin, että joitain alkuaineita ei välttämättä voida määrittää matriisihäiriöistä johtuen. Tämän puolikvantitatiivisen analyysin aikana instrumentti kalibroidaan noin 30 alkuaineelle. Kvantitatiivinen analyysi on saatavilla lisämaksusta. Tämän analyysin aikana kaikki elementit kalibroidaan (pois lukien halogeenit ja Os). Pyydäthän tarjouksen tästä palvelusta.

Aerobisen biohajoavuuden määritys merivedessä OECD 306 -standardin mukaisesti. Analyysi soveltuu kemikaaleille, jotka voidaan liuottaa tai dispergoida meriveteen. Testissä kohdekemikaalia sisältävää merivettä inkuboidaan suljetuissa lasiastioissa ja aerobisissa olosuhteissa noin 15–20 °C:ssa enintään 60 vuorokauden ajan. Tuloksia arvioidaan menetelmästä riippuen seuraavasti:, Ravistelupullotestissä hajoamista seurataan mittaamalla liuenneen orgaanisen hiilen (DOC) pitoisuus toistuvasti ajan funktiona. Tulokset raportoidaan hajoamiskäyränä viiveineen, kulmakertoimineen ja t50-arvoineen; prosentuaalinen hajoaminen ilmoitetaan tyypillisesti 60 vuorokauden kohdalla.. Suljetun pullon menetelmässä seurataan liuenneen hapen kulutusta tietyin väliajoin (esim. 0, 5, 15 ja 28 vuorokauden kuluttua testin aloituksesta). Prosentuaalinen hajoaminen ilmoitetaan 28 vuorokauden kohdalla tai testin päättyessä. OECD 306 -testin tuloksia voidaan hyödyntää REACH-rekisteröinnin yhteydessä todisteena aineen hajoamisesta ympäristössä.

Standardin EN 15051-2 -mukaisella pölyävyystestillä arvioidaan kuivien ja jauhemaisten materiaalien taipumusta vapauttaa ilmaan pölyä, joka voi vaikuttaa haitallisesti hengitysteihin. Testi suoritetaan pyörivällä pölyrummulla, ja pyörimisen seurauksena syntyvä pöly jaetaan kolmeen eri jakeeseen: Hengittyvä jae (aerodynaaminen halkaisija < 100 µm), Keuhkojae (aerodynaaminen halkaisija < 10 µm), Alveolijae (aerodynaaminen halkaisija < 4,25 µm). Tuloksena raportoidaan kunkin jakeen osuus näytteen kokonaismassasta mg/kg-yksikössä ja tarvittaessa prosentteina. Raporttiin sisällytetään myös näytteen tiheys, kosteus sekä EN 15051-2 -standardin mukainen pölyävyysluokka, joka kuvastaa pölyävyyteen liittyvää riskitasoa (erittäin pieni, pieni, kohtalainen, suuri).

Pyrolyysi-kaasukromatografia-massaspektrometria- eli py-GC-MS-analyysi tuntemattoman polymeerinäytteen tunnistamiseen. Pyrolyysivaiheessa näyte kuumennetaan nopeasti, jolloin sen sisältämät yhdisteet hajoavat pienempiin osiin. Hajoamistuotteet analysoidaan GC-MS-laitteistolla, joka tunnistaa lukuisia erityyppisiä polymeerejä niiden hajoamistuotteiden perusteella. Menetelmällä voidaan tunnistaa mm. PE, PP, PS, ABS, PMMA, PET, PC, PVC, polyamidit, luonnonkumit ja synteettiset kumit. Hinta sisältää tyypillisen näytevalmistelun ja analyysin. Jos näyte vaatii mittavampaa esikäsittelyä, peritään käsittelystä lisämaksu sopimuksen mukaan.

Näytteen kokonaisfluoripitoisuuden (TF) määritys yhdellä seuraavista menetelmistä: EN 14582 -standardiin perustuva analyysi polttoionikromatografilla (CIC). Pohjoismaiden ministerineuvosto suosittelee menetelmää nopeaan fluoripitoisuuden määritykseen mm. pakkausmateriaaleista., EN 15408 -standardiin perustuva analyysi happopommihajotuksella ja ionikromatografilla. Menetelmä soveltuu muovigranulaateille ja -levyille, ja sillä voidaan määrittää myös rikin (S), kloorin (Cl) tai bromin (Br) kokonaispitoisuudet., ASTM D7359-23 -standardin mukainen CIC-analyysi.. Kaikki menetelmät ovat akkreditoituja. Analyysi toteutetaan lähtökohtaisesti näytematriisille parhaiten soveltuvalla menetelmällä, mutta pyynnöstä voidaan yleensä käyttää tiettyä standardia. Sivulla näkyvä hinta sisältää näytteen esivalmistelun (kuivaus ja jauhaminen alle 1 mm partikkeleiksi). Tätä analyysiä käytetään yleisesti sen arviointiin, täyttääkö pakkausmateriaali EU:n pakkaus- ja pakkausjäteasetuksen (PPWR) PFAS-rajoituksen vaatimukset. Jos kokonaisfluorin (TF) pitoisuus on enintään 50 mg/kg (ppm), materiaali voidaan katsoa vaatimustenmukaiseksi ilman lisätestejä.

GC-MS-menetelmällä määritetään 16 PAH-yhdistettä, jotka Yhdysvaltain ympäristönsuojeluvirasto (US EPA) on määrittänyt korkean prioriteetin epäpuhtauksiksi. Määritettävät yhdisteet: naftaleeni, asenaftyleeni, asenafteeni, fluoreeni, fenantreeni, antraseeni, fluoranteeni, pyreeni, bentso[a]antraseeni, kryseeni, bentso[b]fluoranteeni, bentso[k]fluoranteeni, bentso[a]pyreeni, indeno[1,2,3-cd]pyreeni, dibentso[a,h]antraseeni ja bentso[ghi]peryleeni.