Testauspalvelut

Näytteen hiili-, vety-, typpi-, rikki-, ja happipitoisuuden määritys. CHNS-analyysi (”LECO-analyysi”) suoritetaan Dumas-polttomenetelmällä, jossa näyte poltetaan 25 kPa happiatmosfäärissä korkeassa lämpötilassa (1000 °C) ja komponentit erotetaan kaasukromatografisesti ennen tunnistusta lämmönjohtavuusdetektorilla. Happi määritetään pelkistämällä happiyhdisteet granulaarisen hiilen kanssa 1480 °C:ssa hiilimonoksidiksi ennen kaasukromatografista erotusta ja tunnistusta lämmönjohtavuusdetektorilla. Näyte voi olla joko kiinteä tai nestemäinen, mutta vesiliuoksissa oleva vesi kuitenkin häiritsee mittausta ja vaikuttaa mittaustulokseen. Vesipitoisen näytteen tapauksessa näyte voidaan kuivata ennen määritystä, mikäli tulos halutaan suhteessa kuivapainoon. Tuhka, kuivaus ja haihdutushäviö mittaukset nostavat miniminäytemäärän mittauksiin 300 mg:aan. Hinta sisältää kaksi rinnakkaista määritystä. Tulokset raportoidaan massaprosentteina alkuperäisestä näytteestä, ja mittauksesta saadaan hiili-, vety-, typpi-, rikki-, ja happipitoisuus näytteessä, mutta se ei ota kantaa kemialliseen rakenteeseen. Mittaus voidaan yhdistää muiden analyysimenetelmien kanssa (mm. GC-MS, 1H ja 13C NMR) yhdisteen rakenteen selvittämiseksi. Mahdollisia alkuainepaketteja: O, CHNS ja CHNOS.

BET (Brunauer–Emmett–Teller) -analyysi kiinteiden materiaalien ominaispinta-alan määrittämiseksi.

Orgaanisen kokonaisfluorin (TOF) pitoisuuden määritys palavista materiaaleista. TOF-analyysi antaa tietoa orgaanisten fluoriyhdisteiden kokonaismäärästä. Analyysia voidaan käyttää myös arvioitaessa PFAS-yhdisteiden esiintymistä näytteessä, vaikka TOF-menetelmällä ei saadakaan analysoitua yksittäisiä PFAS-yhdisteitä. Menetelmä soveltuu useille erilaisille materiaaleille. Kun kuvailet näytemateriaalia tarkasti tarjouspyynnön yhteydessä, voimme laatia tarjouksen mahdollisimman nopeasti.

Metallien seulontanalyysi kattaa 70 alkuaineen semi-kvantitatiivisen määrittämisen. Menetelmä soveluu mm. ympäristönäytteiden taustapitoisuuksien määrittämiseen ja tuntemattomien näytteiden alkuainejakauman tutkimiseen. Menetelmän avulla voidaan arvioida, mitä metalleja näytteestä kannattaa analysoida tavallisella, kvantitatiivisella menetelmällä. Mittaus suoritetaan korkean resoluution ICP-MS-tekniikalla (ICP-SFMS), jolla pystytään tunnistamaan erityisen alhaisia alkuainepitoisuuksia. Menetelmä sisältää seuraavien alkuaineiden semi-kvantitatiivisen määrittämisen: Ag, Al, As, Au, B, Ba, Be, Bi, Br, Ca, Cd, Ce, Co, Cr, Cs, Cu, Dy, Er, Eu, Fe, Ga, Gd, Ge, Hf, Hg, Ho, I, Ir, K, La, Lu, Mg, Mn, Mo, Na, Nb, Nd, Ni, Os, P, Pb, Pd, Pr, Pt, Rb, Re, Rh, Ru, S, Sb, Sc, Se, Si, Sm, Sn, Sr, Ta, Tb, Te, Th, Ti, Tl, Tm, U, V, W, Y, Yb, Zn ja Zr. Huomattehan kuitenkin, että joitain alkuaineita ei välttämättä voida määrittää matriisihäiriöistä johtuen. Tämän puolikvantitatiivisen analyysin aikana instrumentti kalibroidaan noin 30 alkuaineelle. Kvantitatiivinen analyysi on myös saatavilla lisämaksusta. Tämän analyysin aikana kaikki elementit kalibroidaan (pois lukien halogeenit ja Os). Pyydäthän tarjouksen tästä palvelusta.

N2-adsorptio-analyysi kiinteiden materiaalien ominaispinta-alan ja huokoskokojakauman määrittämiseen.

Puhtaaseen veteen tai orgaanisiin liuottimiin (DMF, DMSO ja THF) liukenevien näytteiden moolimassajakauma määritetään geelipermeaatiokromatografialla yhdistettynä taitekerroindetektoriin (GPC-RID). Laitteisto on kalibroitu polystyreeni- ja dextran-standardeilla. Myös Pullulan-standardi on saatavilla pyynnöstä. Ligniinin moolimassajakauma määritetään kokoekskluusiokromatografilla (SEC) aallonpituudella 256 nm. Ligniininäyte liuotetaan ennen analyysia sopivaan liuottimeen. Laitteisto on kalibroitu polystyreenisulfonaatti-standardilla. Boraattipuskuriliuosta käytetään säätämään eluentin pH-arvo.

Biomassanäytteen happoliukoisen ja happoliukenemattoman ligniinipitoisuuden analysointi. Näyte hydrolysoidaan, minkä jälkeen happoliukenematon jäännös suodatetaan Klason-ligniinipitoisuuden määrittämiseksi. Happoliukoinen ligniini määritetään hydrolysaatista UV-VIS-spektrofotometrillä. Ligniinipitoisuus raportoidaan massa-% alkuperäisen näytteen kuivamassasta.

Biomassanäytteen hiilihydraattikoostumuksen, ligniinipitoisuuden ja hajoamistuotteiden analyysi. Analyysin aikana näytteen sisältämät hiilihydraatit pilkotaan hydrolyysin avulla monosakkarideiksi, joiden pitoisuudet määritetään joko ionikromatografilla tai nestekromatografilla. Happoliukenematon jäännös suodatetaan ja sen tuhkapitoisuus mitataan Klason-ligniinin määrittämiseksi. Happoliukoinen ligniini määritetään hydrolysaatista UV-spektrofotometrilla. Myös orgaaniset hapot ja furaanit on mahdollista määrittää osana analyysiä. Kerrothan tilauksen yhteydessä, mitkä parametrit raporttiin tulisi sisällyttää.

Uuteainepitoisuuden gravimetrinen määritys kiinteästä biomassasta. Menetelmällä voidaan määrittää orgaanisiin liuottimiin (asetoni, n-heptaani, etanoli) liukenevat haihtumattomat yhdisteet. Myös muita liuottimia voidaan käyttää pyynnöstä. Analyysi tehdään standardin ISO 14453 tai TAPPI T204 mukaisesti.

Kiinteiden kierrätyspolttoaineiden (SRF) analyysipaketti, joka sisältää seuraavat mittaukset: Kosteus, Tuhka, Lämpöarvo , CHNSO, Alkuaineet (ICP): As, Cd, Co, Cr, Cu, Hg, Mn, Ni, Pb, Sb, Sn, Tl, V. Analyysiin voidaan lisätä myös kokonaiskloori (Cl), kokonaisfluori (F) tai muita alkuaineita. Pyydäthän tarjouksen asiantuntijaltamme.

Hiilen pysyvän isotoopin (13C) analyysi IRMS-tekniikalla. Tulokset raportoidaan yksikössä VPDB, ‰. Menetelmä soveltuu useille erilaisille materiaaleille. Ole yhteydessä Measurlabsin asiantuntijoihin analyysin yksityiskohdista.

Ligniinin tuhkapitoisuuden määritys lämpötilassa 525°C. Tulos ilmoitetaan tuhkan massaprosenttina alkuperäisestä näytteestä suhteessa kuivapainoon.

Biomassan hiilihydraattikoostumuksen määrityksessä näyte hydrolysoidaan, minkä jälkeen happoliukenematon jäännös suodatetaan pois ja monomeerisokerikomponentit analysoidaan ionikromatografilla tai korkean erotuskyvyn nestekromatografialla, riippuen testistandardista. Analysoitavat monomeerisokerit ovat glukoosi, mannoosi, galaktoosi, ksyloosi ja arabinoosi. Tulokset annetaan anhydrokorjauksen jälkeen eikä hydrolyysihäviötä huomioida.

Pyrolyysi-kaasukromatografia-massaspektrometria- eli py-GC-MS-analyysi tuntemattoman polymeerinäytteen tunnistamiseen. Pyrolyysivaiheessa näyte kuumennetaan nopeasti, jolloin sen sisältämät yhdisteet hajoavat pienempiin osiin. Hajoamistuotteet analysoidaan GC-MS-laitteistolla, joka tunnistaa lukuisia erityyppisiä polymeerejä niiden hajoamistuotteiden perusteella. Menetelmällä voidaan tunnistaa mm. PE, PP, PS, ABS, PMMA, PET, PC, PVC, polyamidit, luonnonkumit ja synteettiset kumit. Hinta sisältää tyypillisen näytevalmistelun ja analyysin. Jos näyte vaatii mittavampaa esikäsittelyä, peritään käsittelystä lisämaksu sopimuksen mukaan.

Jauhemaisen puu- tai sellunäytteen alkuaineanalyysi, jossa mitataan näytteestä alkuaineiden S, Na, K, Ca, Fe, Cu, Mg, Mn, Si ja P määrä. Näytteen esikäsitettelynä on mikroaaltohajotus HF + HNO₃ + HCl -liuoksessa. Alkuaineet määritetään ICP-MS-laitteistolla, ja niiden määrät ilmoitetaan milligrammoina näytekiloa kohden.

Partikkelikokojakauma määritetään läpäisyelektronimikroskoopilla (TEM) otetuista kuvista. Menetelmä soveltuu parhaiten alle 50 nm kokoisille hiukkasille. Hiukkasten muodosta riippuen analyysi sisältää joko halkaisijan tai pituuksien ja leveyksien määrityksen. Koon lisäksi TEM antaa laadullista tietoa partikkelien pinnanmuodoista. Analyysi soveltuu erityisesti epäsäännöllisen muotoisille ja muille kuin pyöreille hiukkasille, jotka ovat muodoltaan esimerkiksi kuitumaisia, sauvamaisia tai kristallimaisia. Perinteisemmillä menetelmillä (LD, DLS) ei saada luotettavaa tietoa vastaavien hiukkasten kokojakaumasta. Tuloksena saadaan TEM-kuvat ja hiukkasten kokojakauma joko halkaisijaan tai pituuteen ja leveyteen suhteutettuna. Näytteiden tulee olla täysin kuivia TEM-kuvantamista varten. Kysy lisätietoja näytevalmistelusta, jos näyte vaatii kuivaamista.

Standardin ISO 9184-3 mukaisella Herzberg-testillä määritetään paperien ja kartonkien pääkuidun pitoisuus. Kokeessa käytetään kylläistä sinkkikloridin, jodin ja kaliumjodidin liuosta paperin värjäämiseen. Liuos vaikuttaa eri kuituihin eri tavalla, joten sitä voidaan käyttää mekaanisten, kemiallisten ja puolikemiallisten massojen, regeneroitujen selluloosakuitujen sekä synteettisten kuitujen laadulliseen ja määrälliseen analysointiin paperista ja kartongista.

Hydroksyyliryhmien (-OH) pitoisuuksien määritys ligniininäytteistä 31P NMR:llä. Menetelmä soveltuu ligniinille, joka sisältää tai saattaa sisältää vapaita hydroksyyliryhmiä. Ligniini liuotetaan deuteroituun liuottimeen (tyypillisesti CDCl3:Pyridiini) ja siihen lisätään sisäinen standardiliuos. Näytteen + sisäisen standardin hydroksyyliryhmät fosforyloidaan ja seos analysoidaan 31P NMR:llä. Vapaiden hydroksyyliryhmien lukumäärä voidaan määrittää NMR-spektristä vertaamalla sisäisen standardin signaalia fosforyloidun näytemateriaalin signaaliin. Mittauksella voidaan määrittää seuraavat OH-ryhmät (yksikkö mmol/g): Alifaattinen OH, Fenolinen OH, Karboksyylihappo, Syringyl OH, Guajakoli OH, Katekolit, p-hydroksifenyyli OH, Kokonais-OH. Liuottimen valinta ja liuotuksen olosuhteet (esim. korkea lämpötila tai pitkä liukenemisaika) voivat vaikuttaa mittauksen hintaan.

Metallianalyysipaketti ligniininäytteille sisältäen Al, Cd, Co, Pb, Hg, P, Na, Zn, Sb, Ca, Cu, Mg, Mo, K, Ti, As, Cr, Fe, Mn, Ni, Si ja V määrityksen. Analyysi tehdään ICP-laitteistolla.

Selluprosessin nestenäytteiden kemiallisen hapenkulutuksen mittaaminen ympäristökuorman selvittämiseksi. Näyte on säilytettävä alle 5° C lämpötilassa ja testi on tehtävä 5 päivän kuluessa näytteenotosta.

Kappaluku kuvaa näytteen ligniinipitoisuutta tai valkaisevuutta. Tällä testillä kappaluku määritetään ISO 302 -standardin mukaisesti. Mittaus soveltuu kaikenlaisille kemiallisille ja puolikemiallisille massoille, joiden kappaluku sijoittuu välille 1-100. Massoille, joiden kappaluku on suurempi, suositellaan käytettäväksi ISO 3260 -menetelmää.