Testauspalvelut

Rakennusmateriaalien paloluokitus tehdään yleensä eurooppalaisen standardin EN 13501-1 mukaisesti. Tällä sivulla näkyvä hinta sisältää luokitusraportin valmistelun tehtyjen palotestien pohjalta. Measurlabs tarjoaa myös kaikki luokitusta varten vaadittavat testit, joille voit pyytää hintaa tarjouspyynnön yhteydessä. Luokitusta varten vaaditaan läpäisy seuraavista testeistä: Rakennusmateriaalit (ei lattiapäällysteet): Luokka A1: EN ISO 1182 ja EN ISO 1716 (tarvittaessa EN ISO 13823), Luokka A2: EN 13823 ja EN ISO 1182 tai EN ISO 1716, Luokat B, C ja D: EN ISO 11925-2 ja EN 13823, Luokat E ja F: EN ISO 11925-2. Lattiamateriaalit: Luokka A1fl: EN ISO 1182 ja EN ISO 1716, Luokka A2fl: ISO 9239-1 ja EN ISO 1182 tai EN ISO 1716, Luokat Bfl, Cfl ja Dfl: EN ISO 11925-2 ja EN ISO 9239-1, Luokat Efl ja Ffl: EN ISO 11925-2. Lineaariset putket: Luokka A1L: EN ISO 1182 ja EN ISO 1716, Luokka A2L: EN 13823 ja EN ISO 1182 tai EN ISO 1716, Luokat BL, CL ja DL: EN ISO 11925-2 ja EN 13823, Luokat EL ja FL: EN ISO 11925-2 . Pääluokan lisäksi materiaaleille annetaan lisäluokitukset savuntuotannosta (s1, s2 tai s3) sekä palavista hiukkasista (d0, d1 tai d2).

Yksittäisen palavan esineen palotestaus (SBI-testi) EN 13823 -standardin mukaisesti palon leviämisen ja savun muodostumisen arviointiin. Testin päätarkoituksena on luokitella rakennustuotteita Euroclass-luokkiin A2, B, C tai D Eurooppalaisen luokitusstandardin EN 13501-1 mukaisesti. Measurlabs pystyy tarjoamaan yksittäiset EN ISO 13823 -testaukset sekä muut sertifioidut testit EN 13501-1 standardin mukaisesti.

Testimenetelmällä mitataan rakennustuotteiden syttyvyyttä, kun ne altistetaan pienelle liekille. Testin päätarkoituksena on luokitella tuotteita Euroclass-luokkiin B, Bfl, BL, C, Cfl, CL, D, Dfl, DL, E, Efl tai EL eurooppalaisen luokitusstandardin EN 13501-1 mukaisesti. Measurlabs tarjoaa sekä yksittäiset EN ISO 11925-2 -testaukset että muut sertifioidut testit EN 13501-1 standardin mukaisesti.

EN ISO 1716 -testistandardi on rakennusmateriaalien paloluokituksen EN 13501-1 -standardin yhteydessä käytetty luokitusperuste. Testillä määritetään rakennusmateriaalin tai sen komponenttien lämpöarvo pommikalorimetrin avulla. Ei-homogeenisten, eli useampia materiaaleja ja komponentteja sisältävien tuotteiden jokainen komponentti on testattava erikseen.

Testiä käytetään rakennusmateriaalien palamattomuuden arvioimiseen osana EN 13501-1 paloluokitusstandardia. Testin läpäisevä tuote voidaan sijoittaa luokkiin A1, A2, A1fl, A2fl, A1L tai A2L. Mittauksessa näyte asetetaan putkiuuniin ja mahdollisia palamistapahtumia seurataan termopareilla. Jos koekappale palaa, mitataan myös sen liekkiaika.

Standardin ISO 5659-2 mukaisella testillä arvioidaan materiaalin taipumusta muodostaa savua palaessaan. Alun perin muoville kehitetty testi soveltuu myös muille materiaaleille, kuten rakennustuotteille ja pinnoitteille. Testissä edustava näytekappale asetetaan vaakasuorassa asennossa testikaappiin, jossa se altistetaan lämpösäteilylle. Prosessissa muodostuvan savun optista tiheyttä mitataan fotometrisellä menetelmällä. Tuloksena saadaan mm. suurin spesifinen optinen tiheys (Ds,max) sekä kumulatiivinen optinen tiheys neljän ensimmäisen minuutin aikana (VOF4). Testiin voidaan sisällyttää myös myrkyllisten kaasupäästöjen mittaus. Yksi testin yleisimmistä käyttötarkoituksista on junissa käytettävien materiaalien paloturvallisuuden arvioiminen EN 45545-2 -standardin mukaisesti.

Standardin ISO 5660-1 mukaisilla palotesteillä arvioidaan materiaalista palamisen aikana vapautuvan lämpöenergian määrää, savun muodostusta ja massahäviötä. Mittaukseen käytetään kartiokalorimetriä. Testeissä esikäsitellyt näytekappaleet altistetaan 50 kW/m2 voimakkuuden lämpösäteilylle (ellei toisesta voimakkuudesta sovita). Tuloksena saadaan mm. seuraavat tiedot: Näytekappaleen massa kokeen alussa ja lopussa, Massahäviö (%), Syttymisaika ja sammumisaika, Suurin paloteho (RHR - rate of heat release), Paloteho 180 ja 300 sekunnin kuluttua testin alkamisesta, Vapautuneen lämpöenergian kokonaismäärä (THR - total heat release), Savun määrä pinta-alayksikköä kohden. Testin yleisimpiä käyttötarkoituksia on EN 45545-2 -standardin mukainen paloturvallisuuden arviointi junissa ja muissa kiskoajoneuvoissa käytettäville materiaaleille. Tarjoamme myös muut standardin edellyttämät testit (ISO 5658-2, ISO 5659-2, jne.).

Savun ja myrkyllisyyden testaus IMO 2010 FTPC Part 2 -standardin mukaan suoritetaan pintamateriaaleille, joita on tarkoitus käyttää laivanrakennuksessa. Savu ja myrkyllisyys -testauksessa koekappale asetetaan vaakasuoraan lämpösäteilijän alle suljettuun mittauskammioon, ns. savukaappiin. Testin edetessä koekappaleesta muodostuneen savun tiheys mitataan optisesti. Savusta tehdään myös myrkyllisyysmittaukset savun tiheyden ollessa suurimmillaan. Myrkyllisyyttä mitatessa analysoidaan hiilimonoksidi (CO), kloorivety (HCl), vetybromidi (HBr), vetyfluoridi (HF), syaanivety (HCN), typen oksidit NO_x (NO + NO₂) ja rikkidioksidi (SO₂) FTIR-analytiikkaa käyttäen. Savun suurimman tiheyden keskiarvon (D_m) tulee alittaa seuraavat arvot kaikissa testiolosuhteissa: D_m 200 materiaaleille, joita käytetään laipioiden, vuorausten tai kattojen pintana, D_m 400 materiaaleille, joita käytetään ensisijaisena kannen päällysteenä, D_m 500 lattiapäällysteenä käytettäville materiaaleille, D_m 400 muoviputkille ja sähkökaapeleille. Myrkyllisyystesteissä pitoisuuksien tulee alittaa seuraavat arvot: CO 1450 ppm, HCl 600 ppm, HBr 600 ppm, HF 600 ppm, HCN 140 ppm, NO_x 350 ppm, SO₂ 120 ppm (200 ppm lattiamateriaaleille).

IMO 2010 FTPC Part 5 -koodin mukainen testaus arvioi liekkien leviämistä laivanrakennukseen tarkoitettujen materiaalien pinnalla. Koekappale ja valittu standardialusta asetetaan testilaitteistoon kyljelleen ja altistetaan säteilypaneelin lämmölle. Säteilypaneelissa palaa propaanin ja ilman seos. Testi suoritetaan pilottiliekin kanssa, ja sen aikana havainnoidaan mm. syttymisaika, liekin leviämisnopeus, liekin sammuminen sekä mahdolliset palavat pisarat. Myös seuraavat parametrit mitataan: CFE = critical flux at extinguishment (kW/m²), Qsb = heat for sustained burning (MJ/m²), Qt = total heat release (MJ), Qp = peak heat release rate (kW).

Vuodetekstiilien ja patjojen syttyvyyttä testataan IMO 2010 FTP Part 9 -koodin mukaisesti, kun materiaaleja on tarkoitus käyttää laivoilla. Testissä patjat asetetaan suoraan testikehän päälle, kun taas muut tuotteet kiinnitetään ensin mineraalivillalevyyn. Tuotteet testataan savukkeella, joka peitetään puuvillavanulla, sekä pienellä kaasuliekillä.

EN ISO 9239-1 palotesti arvioi lattiapäällysteiden kykyä kestää liekkiä ja säteilylämpöä. Menetelmässä mitataan palon leviämistä, savun muodostumista ja alhaisinta palamista ylläpitävää säteilylämpöä (CHF). Menetelmää käytetään ensisijaisesti lattianpäällysteiden luokitteluun Euroclass EN 13501-1 -standardin mukaisesti. Testin tuloksilla voidaan todentaa tuotteen kuuluminen paloluokkiin A2fl, Bfl, Cfl ja Dfl. Lisäksi testiä tarvitaan, kun on tarkoitus varmistaa lattiapäällysteiden sopivuus käytettäviksi junissa EN 45545-2 -standardin mukaisesti. Testinäyte asetetaan vaakasuoraan asentoon kaasulämmitteisen säteilypaneelin alle, jonka avulla se altistetaan määritellylle lämpövirralle. Pilottiliekki kohdistetaan näytteen kuumempaan päähän. Sytytyksen jälkeen mahdollisesti kehittyvä liekkirintama kirjataan ja liekkirintaman etenemiseen kulunut aika mitataan. Savun muodostuminen testin aikana kirjataan valonläpäisynä. Yksi näyte testataan yhteen suuntaan (esim. tuotantosuunta) ja toinen näyte kohtisuoraan ensimmäiseen näytteeseen nähden. Huonommat tulokset tuottava suunta testataan toisen kerran.

Standardin ISO 4589-2 mukainen happi-indeksin määritys on osa junissa käytettävien materiaalien palokäyttäytymisen arviointia EN 45545-2 -standardin mukaisesti. Testi tulee suorittaa osana vaatimusten R22, R23 ja R24 täyttämistä. Happi-indeksi (OI, oxygen index) kuvaa pienintä hapen prosenttiosuutta happi-typpiseoksessa, jossa koekappale palaa testiolosuhteissa. EN 45545-2 edellyttää vähintään 28 %:n happi-indeksiä vaaraluokitusten HL1 ja HL2 raideajoneuvoissa. Korkeimman HL3-luokan ajoneuvoissa käytettävien materiaalien happi-indeksin tulee olla vähintään 32 %. Testiä varten tarvitaan 20 näytekappaletta, joiden koko määräytyy materiaalityypin perusteella: Muovit ja muut muotoon valetut materiaalit: 80−150 mm x 10 mm x 4 mm , Vaahtomuovit ja muut huokoiset materiaalit: 80−150 mm x 10 mm x 10 mm, Joustavat kalvot ja kankaat: 140 mm x 52 mm x d (d < 10,5 mm).

Kiinteiden kierrätyspolttoaineiden (SRF) analyysipaketti, joka sisältää seuraavat mittaukset: Kosteus, Tuhka, Lämpöarvo , CHNSO, Alkuaineet (ICP): As, Cd, Co, Cr, Cu, Hg, Mn, Ni, Pb, Sb, Sn, Tl, V. Analyysiin voidaan lisätä myös kokonaiskloori (Cl), kokonaisfluori (F) tai muita alkuaineita. Pyydäthän tarjouksen asiantuntijaltamme.

Ajoneuvoissa ja linja-autoissa käytettäviksi suunniteltujen pystysuoraan asennettujen tuotteiden palamisnopeus on testattava UN/ECE R118 -asetuksen 8. liitteen mukaisesti. Measurlabs tarjoaa tämän sekä muut R118 mukaiset testit akkreditoidusti. Liitteen 8 mukaan testatut materiaalit täyttävät myös vaakasuoran palamisen kriteerit (liite 6). Testissä pystyyn asennetun koekappaleen toista puolta poltetaan alhaalta ja palamisnopeus mitataan yksikössä mm/min.

Tietyissä ajoneuvoissa käytettävien sulavien materiaalien sulamiskäyttäytyminen on testattava UN/ECE R118 -asetuksen liitteen 7 mukaisesti. Testissä seurataan, syttyykö näyte palamaan, synnyttääkö se liekehtiviä pisaroita ja sytyttävätkö sulamispisarat näytteen alle asetetun vanun. Testin tulos on hyväksyttävä, jos vanun sytyttäviä pisaroita ei synny. Saat testistä akkreditoidun testiraportin. Anisotrooppiset materiaalit on testattava molemmilta puolilta.

Ajoneuvoissa ja linja-autoissa käytettäviksi suunniteltujen vaakasuoraan asennettujen elementtien palamisnopeus on testattava UN/ECE R118, annex 6 -testin mukaisesti. Measurlabs tarjoaa tämän ja muut R118:n mukaiset testit akkreditoidusti. Testimenetelmässä koekappaleen toista puolta poltetaan alhaalta ja palon etenemisnopeus mitataan yksiköissä mm/min.

Standardin EN 1021 osia 1 ja 2 käytetään verhoiltujen istuinten syttymisherkkyyden arvioimiseen. Testipaketti sisältää testit standardin molemmilla osilla; tupakkatesti sekä liekkitesti. Nämä testit vaaditaan julkisissa tiloissa, kuten kouluissa, ravintoloissa tai hotelleissa, käytettäviltä pehmustetuilta huonekaluilta.

Laivassa käytettävät rakennusmateriaalit testataan IMO 2010 Palokoekoodin mukaisesti. (International Maritime Organization Fire Testing Procedures Code). Tuloksia voidaan käyttää tyyppihyväksynnässä (ruorimerkki). Koodin 1. osassa kuvataan palamattomuuden testausta. Ensin määritetään tuotteen kosteuspitoisuus (m-%) lämmittämällä näytteitä 24 tuntia 105 ºC:ssa. Näytteet punnitaan ennen ja jälkeen lämmityksen, kun ne ovat jäähtyneet huoneenlämpöisiksi eksikaattorissa. Tämän jälkeen määritetään orgaanisen aineen määrä (m-%) lämmittämällä näytteitä 2 tuntia 500 ºC:ssa. Näytteet punnitaan ennen ja jälkeen lämmityksen (huoneenlämpöisiksi jäähdyttyään). Palamattomuuskokeissa sylinterin muotoinen, halkaisijaltaan 45 mm ja korkeudeltaa 50 mm oleva koekappale asetetaan 750-asteiseen avoimeen putkiuuniin. Kokeen aikana mitataan koekappaleen sekä uunin lämpötilaa termoelementtien avulla. Koekappaleita testataan homogeeniselle tuotteelle 5 kpl ja epähomogeeniselle tuotteelle 10 kpl. Jos seuraavat vaatimukset täyttyvät, materiaalin voidaan katsoa oleva palamaton palokoekoodin mukaisesti. Lämpötila uunissa tai koekappaleen pinnalla ei saa ylittää 30 ºC, Liekehtemisaika ei saa ylittää 10 s, Massan muutos ei saa olla yli 50 %.

Liekin leviämistä mittaava ISO 5658-2 -palotesti on keskeinen osa junissa käytettävien materiaalien paloturvallisuuden arviointia EN 45545-2 -standardin mukaisesti. Kokeessa pystysuoraan asetetut näytekappaleet altistetaan lämpösäteilylle ja tämän seurauksena syntyvän liekin syttymistä, leviämistä ja sammumista seurataan. Tuloksina saadaan mm. syttymisaika, sammumisaika sekä ajat, joiden kuluessa liekki leviää tiettyihin kohtiin näytekappaletta pitkin. Lisäksi raportoidaan kriittinen lämpövuo liekin sammuessa (CFE, critical heat flux at extinguishment).

Tässä testissä pystysuoraan suunnattu testinäyte altistetaan standardinmukaisen näyte-ilmastoinnin jälkeen pienelle liekille, jonka nimellislämpöteho on 50 W. Testillä voidaan saavuttaa V0-, V1- ja V2-luokittelutasot. Testi suoritetaan UL 94 -standardin kohdan 8 mukaisesti. Tuloksena saat ISO 17025 -akkreditoidun testiraportin.

Pehmustettujen huonekalujen IMO 2010 FTPC Part 8 -testaus arvioi huonekalujen soveltuvuutta laivakäyttöön. Testien tuloksia voidaan käyttää tyyppihyväksynnässä (ruorimerkki). Testi suoritetaan valmiiille tuotteelle tai tuotetta edustavalle materiaaliyhdistelmälle, josta rakennetaan pieni testi-istuin. Testikappaleiden mitat: Päällinen: 800 mm x 650 mm , Selkänojan pehmuste: 450 mm x 300 mm x 75 mm , Istuinosan pehmuste: 450 mm x 150 mm x 75 mm. Savuketestissä sytytetään savuke ja sijoitetaan se selkänojan ja istuinosan yhtymäkohtaan pitkittäin. Koekappaleessa ei saa havaita kytevää paloa yli tuntia kokeen alkamisesta. Liekkitestissa propaani kaasuliekki sijoitetaan selkänojan ja istuinosan yhtymäkohtaan pitkittäin 20 sekunnin ajaksi. Jälkipalo ei saa ylittää 120 sekuntia liekin poistamisen jälkeen.

Tässä testissä vaakasuoraan suunnattu testinäyte altistetaan pienen liekin sytytyslähteelle, jonka nimellislämpöteho on 50 W standardinmukaisen näyte-ilmastoinnin jälkeen. Tällä testillä voidaan saavuttaa HB-luokittelutaso. Testi suoritetaan UL 94 -standardin kohdan 7 mukaisesti. Tuloksena saat ISO 17025 -akkreditoidun testiraportin.

Tässä testissä vaakasuoraan suunnattu testinäyte altistetaan standardinmukaisen näyte-ilmastoinnin jälkeen pienelle liekille, jonka nimellislämpöteho on 50 W. Testillä voidaan saavuttaa jokin seuraavista vaahtomuovien luokitteluista: HBF, HF-1 tai HF-2. Testi suoritetaan UL 94 -standardin kohdan 12 mukaisesti. Tuloksena saat ISO 17025 -akkreditoidun testiraportin.

Tässä testissä pystysuoraan suunnattu testinäyte altistetaan pienelle liekin sytytyslähteelle, jonka nimellislämpöteho on 500 W, standardinmukaisen näyte-ilmastoinnin jälkeen. Tällä testillä voidaan saavuttaa 5VB tai 5VA luokittelutasot. Testi suoritetaan UL 94 standardin kohdan 9 mukaisesti. Tuloksena saat ISO 17025 -akkreditoidun testiraportin.

IMO 2010 FTP -palokoodin 7. osan mukaisella testauksella arvioidaan riippuvien tekstiilien ja kalvojen soveltuvuutta laivakäyttöön. Testituloksia voidaan käyttää tyyppihyväksynnässä (ruorimerkki). Vähintään 20 koekappaletta (170 mm x 220 mm) leikataan kankaan molempiin, loimen- sekä kuteenmukaisiin (10+10), suuntiin. Jos tuotteen puolet ovat erilaiset, on molemmat puolet testattava. Palosuojalla viimeistellyt tuotteet testataan pesemättöminä sekä 10 hoito-ohjeen mukaisen pesun jälkeen. Koekappale asetetaan metallikehykseen vertikaaliseen asentoon ja sytytetään propaaniliekillä (40 ± 2 mm). Ensin suoritetaan esitestejä, joiden avulla valitaan sytytystavat varsinaisiin testeihin. Varsinaisia testejä suoritetaan 5 kappaletta kankaan kumpaankin suuntaan. Koodin vaatimukset liittyvät jälkipalamiseen, liekehtivään paloon koekappaleen pinnassa, vaurion pituuteen sekä näytteen alapuolelle asetetun puuvillavanun syttymiseen palavien pisaroiden vuoksi.

Standardi EN 17084 kuvailee kahta eri menetelmää, joilla voidaan arvioida junakäyttöön tarkoitetuista rakennusmateriaalista palamisen aikana irtoavien kaasujen myrkyllisyyttä: ISO 5659-2 -standardin mukainen savunmuodostustesti, NF X70-100 -standardin mukainen putkiuunitesti. ISO-menetelmää sovelletaan materiaaleihin, joiden peittämä pinta-ala on verrattain suuri. Tällaisia ovat esim. lattia- ja seinäpäällysteet. Vastaavasti NF X -menetelmällä testataan pienikokoisia komponentteja. Testit ovat osa materiaalien paloturvallisuuden arviointia standardin EN 45545-2 mukaisesti. Tarjoamme tarvittaessa myös muut kyseisen standardin alaiset testit, jotka yrityksenne materiaalin tulee läpäistä.

Standardien NF X 70-100-1 ja -2 mukaisilla testeillä mitataan materiaalista palamisen yhteydessä irtoavien myrkyllisten kaasujen pitoisuuksia. Tuloksena saadaan CITNLP -parametri, eli toksisuusindeksi ei-standardinmukaisille tuotteille (conventional index of toxicity for non-listed products). Testit tulee suorittaa materiaaleille, joihin sovelletaan vaatimuksia R22 tai R23 standardin EN 45545-2 mukaisessa raideajoneuvojen paloturvallisuuden arvioinnissa. Menetelmä perustuu näytteen polttamiseen putkiuunissa 600 °C lämpötilassa. Palamisen aikana vapautuvasta savusta mitataan seuraavien kaasujen pitoisuudet, joiden pohjalta toksisuusindeksi määritetään: Hiilimonoksidi (CO), Hiilidioksidi (CO2), Vetyfluoridi (HF), Vetykloridi (HCl), Vetybromidi (HBr), Vetysyanidi (HCN), Rikkidioksidi (SO2), Typpidioksidi (NO2) ja -oksidi (NO), typpidioksidina ilmaistuna.

Alustava syttyvyyden ja räjähtävyyden analyysi pölynäytteille. Tuloksena saadaan arvio siitä, voiko pöly muodostaa herkästi räjähtävän seoksen ilman kanssa ja siten aiheuttaa pölyräjähdyksen. Testipaketti sisältää seuraavat toimenpiteet ja määritykset: Näytteen valmistelu, Partikkelikoon määritys siivilämenetelmällä, Kemiallinen analyysi (kosteus, haihtuva aine, tuhka, haihtumaton hiili), Standardin ISO/IEC 80079-20-2 mukaiset alustavat palamistestit. Tuloksena saadaan ISO 17025 -akkreditoitu testiraportti, jossa ilmoitetaan, onko pöly testien perusteella räjähtävää vai ei. Järjestämme tarvittaessa lisäanalyysit tarkempien syttyvyys- ja räjähtävyysparametrien määritykseen. Pyydä lisätietoja asiantuntijoiltamme.

Analyysipaketti pölyn räjähtävyys- ja syttyvyysominaisuuksien tarkempaan määritykseen, kun pöly on ensin todettu räjähdyskelpoiseksi go/no-go-testillä. Pakettiin voidaan sisällyttää seuraavat testit: Pölykerroksen ja pölypilven alin syttymislämpötila (ISO/IEC 80079-20-2), Syttymiseen tarvittava vähimmäisenergia (EN 13821), Rajahappipitoisuus (EN 14034-4+A1) , Resistiivisyys/ominaisresistanssi (ISO/IEC 80079-20-2), Alempi räjähdysraja (EN 14034-3+A1), Maksimaalinen räjähdyspaine ja räjähdyspaineen kasvunopeus, räjähdysvakio (EN 14034-1+A1 ja EN 14034-2+A1), Räjähdysryhmän määritys. Tulokset ilmoitetaan akkreditoidulla testiraportilla.