Testauspalvelut

Tämä WVTR-mittaus määrittää kalvomaisen muovimateriaalin vesihöyryn läpäisynopeuden. Hintaan sisältyy kaksi rinnakkaista mittausta. Ilmoitathan tilauksen yhteydessä sekä testauslämpötilan (18 ja 40 °C välillä) että suhteellisen kosteuden (20 ja 100 % välillä), joita haluat testissä käytettävän. Testi soveltuu kalvoille, joiden WVTR-arvo on 0,005 ja 2400 g/m²/vuorokausi välillä.

Näytteen kuvantaminen pyyhkäisyelektronimikroskoopilla (SEM). Näytteestä otetaan yleensä useita kuvia eri suurennoksilla edustavan otoksen saamiseksi. Sähköä johtamattomat näytteet voidaan valmistella analyysiä varten päällystämällä ne ohuella metallikerroksella. Näytteestä voidaan myös tarvittaessa valmistella poikkileike esimerkiksi FIB- tai BIB-menetelmällä. Jos tarvitset tietoa myös alkuainekoostumuksesta, voit tilata SEM-EDX-kuvauksen.

Ftalaatit ovat ryhmä kemikaaleja, joita käytetään yleisesti muovinpehmentiminä muovien joustavuuden ja kestävyyden parantamiseksi. Niitä myös käytetään (tai on käytetty) lisäaineina muissa tuotteissa, kuten kosmetiikassa. Useita ftalaatteja on tunnistettu hormonitoimintaa häiritseviksi tai lisääntymiselle vaarallisiksi aineiksi. Tyypillisiä altistusreittejä ftalaateille ovat: Alistus suun kautta Elintarvikkeet: pakkausmateriaaleista voi siirtyä ftalaatteja ruokaan, Lasten lelut: lapset laittavat leluja usein suuhunsa., Altistus hengitysteitse: esimerkiksi vinyylilattian pölyn tai hajusteiden hengittäminen voi altistaa ftalaateille., Ihokosketus: kosmetiikassa, voiteissa ja saippuoissa olevat ftalaatit voivat imeytyä ihon läpi.. Kaikille muille näytematriiseille kuin kosmetiikalle tämä testipaketti sisältää seuraavien EU:n REACH-asetuksessa rajoitettujen ftalaattien analyysin: Yhdiste Lyhenne CAS-numero Diisobutyyliftalaatti DIBP 84-69-5 Dibutyyliftalaatti DBP 84-74-2 Bentsyylibutyyliftalaatti BBP 85-68-7 Bis(2-etyyliheksyyli)ftalaatti DEHP 117-81-7 Di(n-oktyyli)ftalaatti DNOP 117-84-0 Diisononyyliftalaatti DINP 68515-48-0 Diisodekyyliftalaatti DIDP 26761-40-0 Kosmetiikalle analyysi sisältää seuraavat ftalaatit: Yhdiste Lyhenne CAS-numero Bis(2-etyyliheksyyli)ftalaatti DEHP 117-81-7 Bentsyylibutyyliftalaatti BBP 85-68-7 Dibutyyliftalaatti DBP 84-74-2 Di-isononyyliftalaatti DINP 68515-48-0 Di(n-oktyyli)ftalaatti DNOP 117-84-0 Di-isodekyyliftalaatti DIDP 26761-40-0

Kasvomaskit jaetaan tyyppeihin I ja II niiden bakteerisuodatustehokkuuden mukaan. Tyypin I maskeja ei ole tarkoitettu terveydenhuollon ammattilaisille, vaan yleisölle estämään tartuntatautien leviämistä. Tyypin II maskit luokitellaan sen mukaan, ovatko ne roiskeenkestäviä (tyyppi IIR) vai eivät (tyyppi II). Eurooppalaisen standardin EN 14683 mukaan tyypin II kasvomaskeille on suoritettava seuraavat laatutestit: Bakteerisuodatustehokkuus (BFE) , Hengittävyys (paine-ero) , Mikrobiologinen puhtaus (Bioburden) , Biologinen yhteensopivuus . Lisäksi tyypin IIR maskeille on suoritettava veriroiskeiden läpäisyn arviointi. Tarjoamme kaikki ylempänä luetellut testit, jotka vaaditaan kasvomaskien merkitsemiseksi CE-merkillä. Sivulla näkyvän hintahaarukan matalampi hinta pätee tyypin II maskeille ja korkeampi tyypin IIR maskeille.

Tekstiilien ilmanläpäisevyyttä voidaan tämän standardin mukaisesti mitata lähes kaikista ilmaa läpäisevistä kankaista. Tulos annetaan yksikössä l/m²/s.

GC-MS-menetelmällä määritetään 16 PAH-yhdistettä, jotka Yhdysvaltain ympäristönsuojeluvirasto (US EPA) on määrittänyt korkean prioriteetin epäpuhtauksiksi. Määritettävät yhdisteet: naftaleeni, asenaftyleeni, asenafteeni, fluoreeni, fenantreeni, antraseeni, fluoranteeni, pyreeni, bentso[a]antraseeni, kryseeni, bentso[b]fluoranteeni, bentso[k]fluoranteeni, bentso[a]pyreeni, indeno[1,2,3-cd]pyreeni, dibentso[a,h]antraseeni ja bentso[ghi]peryleeni.

Vuodetekstiilien ja patjojen syttyvyyttä testataan IMO 2010 FTP Part 9 -koodin mukaisesti, kun materiaaleja on tarkoitus käyttää laivoilla. Testissä patjat asetetaan suoraan testikehän päälle, kun taas muut tuotteet kiinnitetään ensin mineraalivillalevyyn. Tuotteet testataan savukkeella, joka peitetään puuvillavanulla, sekä pienellä kaasuliekillä.

Tämä WVTR-mittaus määrittää kalvomaisen materiaalin vesihöyryn läpäisynopeuden matalan läpäisevyyden (korkean barrierin) materiaaleista. Hintaan sisältyy yksi mittaus per näyte. Mittaus soveltuu myös keskitason barrier-ominaisuuksilla varustettujen kalvojen testaukseen korkean lämpötilan olosuhteissa. Ilmoitathan tilauksen yhteydessä sekä testauslämpötilan (10 ja 85 °C välillä) että suhteellisen kosteuden (60 ja 100 % välillä), joita haluat testissä käytettävän. Testi soveltuu kalvoille, joiden WVTR-arvo on 1x10-6 ja 10 g/m2/vuorokausi välillä. Testin hinta koostuu kiinteästä aloitushinnasta per näyte sekä yhden päivän mittausajasta. Pyydä tarjous asiantuntijaltamme.

Standardin EN 1021 osia 1 ja 2 käytetään verhoiltujen istuinten syttymisherkkyyden arvioimiseen. Testipaketti sisältää testit standardin molemmilla osilla; tupakkatesti sekä liekkitesti. Nämä testit vaaditaan julkisissa tiloissa, kuten kouluissa, ravintoloissa tai hotelleissa, käytettäviltä pehmustetuilta huonekaluilta.

Tällä gravimetrisellä menetelmällä voidaan määrittää vesihöyryn läpäisynopeus (WVTR) materiaaleille, joilla on korkea vesihöyrynläpäisevyys. Menetelmä on tarkoitettu muovikalvoille, joiden vedenläpäisynopeus on yli 1 g/m²/vrk. Näytteen enimmäispaksuus on 3 mm. Kokeessa vettä imevää materiaalia laitetaan metallikuppiin, joka on peitetty tutkittavalla materiaalilla ja joka sinetöidään kuppiin vahan avulla. Testinäyte asetetaan ilmastoituun kaappiin ja näytteen massaa mitataan tietyin aikavälein. Massan muutoksesta ajan funktiona voidaan määrittää näytteen WVTR-arvo. Menetelmä ei sovellu materiaaleille, jotka voivat vaurioitua kuuman vahan vaikutuksesta tai kutistua käytetyissä testiolosuhteissa.

Pehmustettujen huonekalujen IMO 2010 FTPC Part 8 -testaus arvioi huonekalujen soveltuvuutta laivakäyttöön. Testien tuloksia voidaan käyttää tyyppihyväksynnässä (ruorimerkki). Testi suoritetaan valmiiille tuotteelle tai tuotetta edustavalle materiaaliyhdistelmälle, josta rakennetaan pieni testi-istuin. Testikappaleiden mitat: Päällinen: 800 mm x 650 mm , Selkänojan pehmuste: 450 mm x 300 mm x 75 mm , Istuinosan pehmuste: 450 mm x 150 mm x 75 mm. Savuketestissä sytytetään savuke ja sijoitetaan se selkänojan ja istuinosan yhtymäkohtaan pitkittäin. Koekappaleessa ei saa havaita kytevää paloa yli tuntia kokeen alkamisesta. Liekkitestissa propaani kaasuliekki sijoitetaan selkänojan ja istuinosan yhtymäkohtaan pitkittäin 20 sekunnin ajaksi. Jälkipalo ei saa ylittää 120 sekuntia liekin poistamisen jälkeen.

Tekstiilien vesihöyryn läpäisevyyttä käytetään tekstiilien hengittävyyden arvioimiseen. Testissä mitataan kankaan läpi kulkeutuvan vesihöyryn määrä yksikössä g/m²/vuorokausi. Standardiolosuhteet testaukselle ovat 20 °C lämpötila ja 65 % suhteellinen kosteus.

Menetelmä mittaa tekstiilien (tyypillisesti verhojen) valonestokykyä niiden läpi kulkevaa valoa vastaan ​​standardin AATCC 203 mukaisesti. Testi suoritetaan spektrofotometrisellä mittauslaitteella, joka tuottaa tarkat ja toistettavat tulokset. Tulokset ilmoitetaan prosentteina (%).

Tiettyjen atsoväreistä johdettujen aromaattisten amiinien määritys standardin EN 14362-1 mukaan.

Tällä kahden standardin yhdistelmään perustuvalla analyysilla voidaan määrittää tekstiilien mittamuutoksia kuivapesussa. Testin tulokset ilmoitetaan prosentteina, positiivinen tulos (+) tarkoittaa kankaan venymistä ja negatiivinen tulos (–) kankaan kutistumista.

Tämä testi on kolmen ISO-standardin yhdistelmä, jota käytetään arvioimaan tekstiilien koon muutosta kotipesu- ja kuivausjaksojen jälkeen. Tulokset ilmaistaan ​​prosentteina (%) joko venymää (+) tai kutistumista (–). Testi perustuu seuraaviin standardeihin: ISO 6330 – Kodin pesu- ja kuivausmenetelmät tekstiilien testaukseen ISO 5077 – Tekstiilit – Pesun ja kuivauksen mittamuutoksen määritys ISO 3759 – Tekstiilit – Kangasnäytteiden ja vaatteiden valmistelu, merkintä ja mittaus mittamuutosten määrittämiseksi.

Testi on yhdistelmä kahta standardia, joita käytetään yhdessä määrittämään tekstiilien tai vaatteiden mittamuutoksia silityksen jälkeen. Tulokset ilmaistaan ​​prosentteina (%) joko venymisenä (+) tai kutistumisena (–). DIN 53894-1 – Tekstiilikankaiden mittojen muutoksen määritys, silitys kostealla silitysliinalla silityspuristimissa. ISO 3759, Tekstiilit – Kangasnäytteiden ja vaatteiden valmistelu, merkintä mittamuutoksen määrittämiseksi.

IMO 2010 FTP -palokoodin 7. osan mukaisella testauksella arvioidaan riippuvien tekstiilien ja kalvojen soveltuvuutta laivakäyttöön. Testituloksia voidaan käyttää tyyppihyväksynnässä (ruorimerkki). Vähintään 20 koekappaletta (170 mm x 220 mm) leikataan kankaan molempiin, loimen- sekä kuteenmukaisiin (10+10), suuntiin. Jos tuotteen puolet ovat erilaiset, on molemmat puolet testattava. Palosuojalla viimeistellyt tuotteet testataan pesemättöminä sekä 10 hoito-ohjeen mukaisen pesun jälkeen. Koekappale asetetaan metallikehykseen vertikaaliseen asentoon ja sytytetään propaaniliekillä (40 ± 2 mm). Ensin suoritetaan esitestejä, joiden avulla valitaan sytytystavat varsinaisiin testeihin. Varsinaisia testejä suoritetaan 5 kappaletta kankaan kumpaankin suuntaan. Koodin vaatimukset liittyvät jälkipalamiseen, liekehtivään paloon koekappaleen pinnassa, vaurion pituuteen sekä näytteen alapuolelle asetetun puuvillavanun syttymiseen palavien pisaroiden vuoksi.

Värinkesto kuvaa tekstiilin kykyä säilyttää alkuperäinen värinsä, kun se altistetaan erilaisille kemiallisille tai mekaanisille stressitekijöille. Measurlabs tarjoaa värinkeston testausta seuraavien standardien mukaisesti: EN ISO 105-E01 - Värinkesto vedelle, EN ISO 105-E02 - Värinkesto merivedelle, EN ISO 105-E08 - Värinkesto kuumalle vedelle, EN ISO 105-E03 - Värinkesto kloorivedelle, EN ISO 105-E07 - Värinkesto vesipisaroille, ISO 105-X12 - Värinkesto hankaukselle, EN ISO 105-D02 - Värinkesto orgaanisilla liuottimilla hankaukselle, EN ISO 105-X05 - Värinkesto orgaanisille liuottimille, DIN 53160-1 - Värinkesto syljelle, EN ISO 105-E04 - Värinkesto emäksiselle ja happamalle hikoilulle, DIN 53160-2 - Värinkesto keinotekoiselle hielle, EN ISO 105-N02 - Värinkesto peroksidilla valkaisulle, EN 20105-N01 - Värinkesto hypokloriitilla valkaisulle, DIN 54034 - Värinkesto miedolla hypokloriitilla valkaisulle, EN ISO 105-E06 - Värinkesto alkalipisaroille, EN ISO 105-E05 - Värinkesto happopisaroille, EN ISO 105-X11 - Värinkesto kuumapuristukselle (kuiva, kostea tai märkä) , EN ISO 105-X04 - Värinkesto emäksille. Voit valita haluamasi standardin pudotusvalikosta tilauksen yhteydestä. Myös useamman testin tilaaminen kerralla on mahdollista.

Tätä testiä käytetään tekstiilien rypistymisen oikenemiskyvyn kulman määritykseen.

Langan sekoittumispisteen määritys testauslaboratorion sisäisellä menetelmällä.

Menetelmä ilmaisee ompeleiden määrän pituus- ja pinta-alayksikköä kohden suurimmalle osalle neulotuista kankaista.

Testi mittaa tekstiilin veden vastustuskykyä hydrostaattisen paineen menetelmällä AATCC 127 -standardin mukaisesti. Testissä yksi näytteen pinnoista altistetaan hydrostaattiselle paineelle, jota kasvatetaan tasaiseen tahtiin, kunnes toiselle pinnalle ilmaantuu kolme vuotokohtaa. Testiä voidaan käyttää mille tahansa tekstiilille tai kankaalle.

Tämä testi on muunnelma ISO 7211-2 -standardista ja se ilmaisee kudotun tekstiilikankaan lankojen määrän pituusyksikköä kohden.

Tätä testiä käytetään optisten kirkasteiden havaitsemiseen UV valon avulla testauslaboratorion sisäisen menetelmän mukaisesti. Valmistajat lisäävät usein optisia kirkasteita kankaisiin niiden valkoisuuden ja kirkkauden parantamiseksi.

Testi määrittää päällystettyjen kankaiden pinnoitteen tartuntalujuuden. Pinnoitteen ja kankaan tartuntalujuuden tietäminen on tärkeää, sillä huono tartuntakyky voi usein johtaa tuotteen vaurioitumiseen.

Tämä testi ilmaisee tekstiilin kyvyn vastustaa sen pinnan kastumista vedellä. Testiä voidaan käyttää minkä tyyppisille tekstiileille tai kankaille tahansa niiden pinnan kastumisen tutkimiseksi. Tätä testiä ei kuitenkaan voida käyttää sateenläpäisyn vastustuskyvyn ennustamiseen, sillä menetelmä ei mittaa veden läpäisyä.

Testillä määritetään tekstiilien ja kankaiden vedenimukyky pisaratestin avulla. Analyysissä pisara vettä asetetaan näytteen päälle ja samalla mitataan aika, joka vaaditaan pisaran täydelliseen imeytymiseen kankaaseen.

Tässä menetelmässä käytetään nousevan korkeuden metodia tekstiilien veden imunopeuden määritykseen.

Tämä testi määrittää vääristymän kudotulle kankaalle, jossa kudelangat ovat kohtisuorassa loimilankoihin nähden.

Tätä testiä käytetään osoittamaan tekstiilin öljytahrojen vastustuskyky, tarkemmin sanottuna sen kyky vastustaa hiilivedyillä kastumista. Testissä käytetään nestemäisten hiilivetyjen sarjaa, johon valituilla hiilivedyillä on eri pintajännitykset. Tulos ilmaistaan numeerisena arvona, ja korkeat arvot tarkoittavat parempaa öljyn vastustuskykyä. Menetelmää käytetään yleisesti vertailemaan eri kankaiden ja pintakäsittelyjen tehokkuutta öljytahroja vastaan.

Menetelmällä saadaan tieto tekstiilimateriaalien antibakteerisuudesta. Soveltuu kaikille tekstiileille, joita ei ole käsitelty antibakteerisilla lisäaineilla, jotka reagoivat agarin kanssa.

Tällä testillä mitataan tekstiilien värinpitävyyttä pesun aikana EN ISO 105-C -standardin mukaisesti. Saat lisätietoja saatavilla olevista pesuohjelmista ja pesulämpötiloista ottamalla yhteyttä menetelmän asiantuntijaan.

Yksittäisten ja kerrattujen lankojen lineaarinen tiheys voidaan määrittää lyhyen pituuden menetelmällä standardin DIN 53830-3 mukaisesti. Menetelmä sopii yksinkertaisille, kerratuille ja teksturoiduille langoille.