¹³C NMR-spektroskopia näytteille, jotka voidaan liuottaa tyypillisiin deuteroituihin liuottimiin. Mittaukset suoritetaan Bruker 400 MHz -laitteella.

¹H NMR spektroskopia näytteille, jotka voidaan liuottaa tyypillisiin deuteroituihin liuottimiin. Mittaukset suoritetaan Bruker 400 MHz -laitteella.

2D NMR-spektroskopia näytteille, jotka voidaan liuottaa tyypillisiin deuteroituihin liuottimiin. Tyypilliset mittausvaihtoehdot: COSY, TOCSY, ROESY, NOESY, HMBC, HSQC.

Tällä testillä voidaan määrittää paperien ja kartonkien pääkuidun pitoisuus. Kokeessa käytetään kylläistä sinkkikloridin, jodin ja kaliumjodidin liuosta paperin värjäämiseen.

Tätä testiä käytetään aaltopahvin liimasidoksen lujuuden arvioimiseen sen jälkeen, kun se on upotettu veteen. Tämä testi on hyödyllinen erityisesti sovelluksissa, joissa tuotteelta vaaditaan hyvää kestävyyttä kosteissa olosuhteissa.

Puhkaisulujuuden mittauksessa käytetään pyramidin muotoista puhkaisukärkeä. Puhkaisun aikana yhdistyy materiaalin vetolujuus, puristuslujuus, taivutuslujuus ja leikkausvoimat.

Puhkaisulujuudella mitataan hydraulisen paineen maksimiarvoa, jonka näyte kestää rikkoutumatta. Puhkaisulujuus on paljon käytetty menetelmä taivutusjäykkyys- ja litistyslujuustestien ohella.

Menetelmä mitaa aaltopahvin taivutusjäykkyyden nelipistemittauksella. Testiä käytetään määrittämään pahvin jäykkyys, joka on tärkeä ominaisuus lopputuotteiden mekaanisen keston kannalta.

Tätä testiä voidaan käyttää pystysuoran iskutestin vaikutuksen määrittämiseen täydellisen täyteyn kuljetuspakkauksen vaakasuoraan reunaan. Pakkaus asetetaan vaunun päälle, joka rullataan iskulaitetta vasten.

Mittauksella testataan täydelisten, täytettyjen kuljetuspakkausten puristuskestävyyttä ja suoritetaan pinoamiskoe täydellisille täytetyile kuljetuspakkauksille samalla laitteella.

Neliöpainolla tarkoitetaan tuotteen pinta-alaan suhteutettua massaa, mikä ilmoitetaan tavallisesti yksikössä g/m². Tämä menetelmä on tarkoitettu aaltopahveille määrittämään sen eri komponenttien (kuten lineri ja fluting) neliöpainot.

Pinnankarheuden (RMS) mittaaminen atomivoimamikroskoopilla (AFM). Sisältää myös 2D kuvan, 3D kuvan ja raakadatan.

1,3-Butadieenin ainekohtainen siirtymä muovisesta elintarvikekontaktimateriaalista. Yhdiste on listattu FCM-tunnistenumerolla 223 komission asetuksen (EU) N:o 2011/10 Liitteessä I.

Formaldehydin ainekohtainen siirtymä muovisesta elintarvikekontaktimateriaalista. Yhdiste on listattu FCM-tunnistenumerolla 98 komission asetuksen (EU) N:o 2011/10 Liitteessä I.

Asetuksen (EU) N:o 10/2011 liitteessä II lueteltujen alkuaineiden ainekohtaisen siirtymän testaus. Testi kattaa seuraavat alkuaineet tai parametrit: • Litium (Li) • Natrium (Na) • Magnesium (Mg) • Alumiini (Al) • Kalium (K) • Kalsium (Ca) • Kromi (Cr) • Mangaani (Mn) • Rauta (Fe) • Koboltti (Co) • Nikkeli (Ni) • Kupari (Cu) • Sinkki (Zn) • Arseeni (As) • Kadmium (Cd) • Antimoni (Sb) • Barium (Ba) • Lantaani (La) • Europium (EU) • Gadolinium (Gd) • Terbium (Tb) • Elohopea (Hg) • Lyijy (Pb) • Lantanidien summa – Eu, Gd, La, Tb.

Poly((R)-3-hydroksibutyraatti-co-(R)-3-hydroksiheksanoaatin (PHBH) ainekohtainen siirtymä muovisesta elintarvikekontaktimateriaalista. Yhdiste on listattu FCM-tunnistenumerolla 1059 komission asetuksen (EU) N:o 2011/10 Liitteessä I.

Tahattomasti lisättyjen aineiden (NIAS) analysointi. NIA-yhdisteet ovat kemikaaleja, joita havaitaan elintarvikekontaktimateriaalista tai elintarvikekontaktituotteesta, mutta joita ei ole lisätty tarkoituksella tuotantoprosessin aikana.

Tahattomasti lisättyjen aineiden (NIAS) analysointi. NIA-yhdisteet ovat kemikaaleja, joita havaitaan elintarvikekontaktimateriaalista tai elintarvikekontaktituotteesta, mutta joita ei ole lisätty tarkoituksella tuotantoprosessin aikana.

Tahattomasti lisättyjen aineiden (NIAS) analysointi. NIA-yhdisteet ovat kemikaaleja, joita havaitaan elintarvikekontaktimateriaalista tai elintarvikekontaktituotteesta, mutta joita ei ole lisätty tarkoituksella tuotantoprosessin aikana.

Tarjoamme spesifisiä migraatiotestejä lähes kaikille Komission Asetuksen (EU) N:o 10/2011 liitteessä I luetelluille yhdisteille. Hinta ja toimitusaika riippuvat testattavasta aineesta.

Virhehajun sekä -maun arviointi aistinvaraisesti pakkausmateriaaleille, jotka on tarkoitettu suoraan kosketukseen elintavikkeiden kanssa.

Virhehajun sekä -maun arviointi aistinvaraisesti paperi sekä kartonki tuotteista, jotka ovat tarkoitettu kosketuksiin elintavikkeiden kanssa.

Raskasmetallien ja alumiinin siirtymä kylmään veteen elintarvikekontaktiin tarkoitetusta pahvista tai paperista.

Mittauksessa määritetään alveolijakeisen pölyn määrä sisäilmasta käyttämällä näytekeräintä ja pumppua. Alveolijakeisella pölyllä tarkoitetaan hiukkasia, joiden aerodynaaminen halkaisija on < 4 µm.

Elintarvikkeen kanssa kosketukseen joutuvasta paperista tai kartongista ei saa vapautua valmistuksen apuaineita, joilla on elintarvikkeisiin antimikrobinen vaikutus. Tällä analyysillä määritetään antimikrobisten aineosien siirtyminen elintarvikekontaktiin tarkoitetuista paperi- ja kartonkimateriaaleista.

Asbestin kvalitatiivinen valomikroskooppianalyysi rakennusmateriaaleista. Tulokset raportoitaan muodossa ”todettu / ei todettu”.

Menetelmä keramiikasta, lasista, lasikeraamista, lasimaisesta emalista, metallista ja muovista valmistettujen kotitaloustuotteiden kestävyyden testaamiseksi kotitalouksien astianpesukoneissa tapahtuvan mekaanisen astianpesun yhdistetyissä kemiallisissa, lämpö- ja mekaanisissa rasituksissa. Se määrittelee vertailutestimenetelmän vain kotitalouksien astianpesuun.

Auger-elektronispektroskopia (AES) on perustavanlaatuinen analyyttinen menetelmä, jota käytetään analysoimaan erityyppisten pintojen ominaisuuksia. Sen avulla voidaan selvittää näytteen alkuainekoostumus pinnalta ja eri syvyyksistä sekä tuottamaan pintakuvia erityyppisistä johtavista ja puolijohtavista materiaaleista.

Kvantitatiivinen mineraloginen analyysi bentoniittinäytteille materiaalissa esiintyvien mineraalien pitoisuuksien tunnistamiseksi ja kvantifioimiseksi. Analyysi suoritetaan XRD-tekniikalla standardin EN 13925 mukaisesti.

Bentsoehapon määrittäminen juomista HPLC-DAD-tekniikalla.

Valtioneuvoston asetus 843/2017 eräiden jätteiden hyödyntämisestä maarakentamisessa (MARA-asetus) määrittää olosuhteet, joiden täyttyessä tiettyjen jätteiden käyttö maarakentamisessa ei edellytä ympäristönsuojelulain (527/2014) mukaista ympäristölupaa. Betoni- tai tiilinäytteen hyötykäyttökelpoisuustestaus sisältää seuraavat analyysit: • Näytteen murskaus 4 mm:iin • Kuiva-aine (%) • Kaksivaiheinen liukoisuustestaus (EN 12457-3:2002) • Liukoiset metallit (As, Ba, Cd, Cr, Cu, Hg, Mo, Ni, V, Pb, Sb, Se, Zn) (mg / kg) • PAH -yhdisteet (mg / kg) • PCB -yhdisteet (mg / kg) • Mineraaliöljy, C10-C40 (mg / kg) • Kloridi, Cl (mg / kg) • Fluoridi, F (mg / kg) • Sulfaatti, SO₄ (mg / kg) • Liuennut orgaaninen hiili, DOC (mg / kg) • Materiaalijakauma • Epäpuhtaudet ja kelluvat epäpuhtaudet.

Valtioneuvoston asetus 843/2017 eräiden jätteiden hyödyntämisestä maarakentamisessa (MARA-asetus) määrittää olosuhteet, joiden täyttyessä tiettyjen jätteiden käyttö maarakentamisessa ei edellytä ympäristönsuojelulain (527/2014) mukaista ympäristölupaa. Puhtaan betoni- tai tiilinäytteen hyötykäyttökelpoisuustestaus sisältää seuraavat analyysit: • Näytteen murskaus 4 mm:iin • Kuiva-aine (%) • Kaksivaiheinen liukoisuustestaus (EN 12457-3:2002) • Liukoiset metallit (As, Ba, Cd, Cr, Cu, Hg, Mo, Ni, V, Pb, Sb, Se, Zn) (mg / kg) • PAH -yhdisteet (mg / kg) • PCB -yhdisteet (mg / kg) • Mineraaliöljy, C10-C40 (mg / kg) • Kloridi, Cl (mg / kg) • Fluoridi, F (mg / kg) • Sulfaatti, SO₄ (mg / kg) • Liuennut orgaaninen hiili, DOC (mg / kg) • Materiaalijakauma • Epäpuhtaudet ja kelluvat epäpuhtaudet.

Vesipitoisuus (H₂O) bio- tai maakaasusta.

Ammoniakki (NH₃) ja vesi (H₂O) pitoisuudet bio- tai maakaasusta HUOM! Näytteen lähetys toteutettava heti näytteenoton jälkeen.

Biokaasun rikkikomponenttien määritys.

Biomassanäytteen happoiukoisen ja happoliukenemattoman ligniinipitoisuuden analysointi. Näyte hydrolysoidaan, jonka jälkeen happoliukenematon jäännös suodatetaan Klason ligniinipitoisuuden määrittämiseksi.

Kiinteän tai nestemäisen materiaalien bioperäisen hiilen määrän selvittäminen standardin ASTM D6866. Analyysi määrittää kuinka suuri osa näytteen sisältämästä hiilestä on peräisin uusiutuvista lähteistä.

Nestemäisen biopolttoaineen bioperäisen hiilen määrän selvittäminen standardin ASTM D6866 mukaisella menetelmällä. Analyysi määrittää kuinka suuri osa näytteen sisältämästä hiilestä on peräisin uusiutuvista lähteistä.

Boori-fosfosilikaatin koostumusanalyysi lasilla.

Bio- tai maakaasun koostumuksen analyysi seuraavien komponenttien osalta: CH₄, CO₂, O₂, N₂, H₂ ja C₂–C₅ alkaanit sekä BTU:n määritys.

Bio- tai maakaasun koostumuksen analyysi seuraavien komponenttien osalta: CH₄, CO₂, O₂, N₂, H₂, H₂O Toteamisraja per komponentti 0.1 vol-%.

Tätä menetelmää käytetään aallotuskartongin puristuskestävyyden määrittämiseen sen jälkeen, kun se on aallotettu A-uurteen geometriaan laboratorioaallotuslaitteella. Tämä testi sopii kaikille aallotuskartongeille.

Urealiuos on lisäaine, jota käytetään dieselmoottoreissa. Kun AdBlue-liuosta ruiskutetaan pakokaasuun, katalyytti neutraloi typen oksidit.

Diesel-polttoaineen setaaniluvun määritys yksisylinterisellä nelitahtimoottorilla, jossa säädettävä puristussuhde. Setaaniluvun määritysrajat 0–100, tyypillisesti mittausalue 30–65.

DSC (differential scanning calorimetry) on terminen analyysimenetelmä, jota käytetään mm. siirtymälämpötilojen ja entalpiamuutosten määrittämiseen kiinteille aineille ja nesteille kontrolloidussa lämpötilamuutoksessa.

ECT:tä (Edgewise Crush Test) käytetään aaltopahvin reunan lujuuden mittaamiseen. Testin tuloksena saadaan tieto aaltopahvin reunojen suuntaisesta lujuudesta prosessoinnin ja käytön aikana.

Yksittäisten ja kerrattujen elastisten lankojen lineaarinen tiheys voidaan määrittää lyhyen pituuden menetelmällä standar 53830-4 mukaisesti. Menetelmä sopii elastisille langoille kuten elastomeerikuiduista valmistetuille punotuille langoille.

FTIR- (fourier-transform infra-red) ja protoni-NMR (nuclear magnetic resonance) analyysien yhdistelmällä saa täydellisen kuvan elastomeeri- ja kumiseosten sisältämistä elastomeereistä ja suhteellisista massaprosenteista. Menetelmä sopii esimerkiksi tuntemattomille kuminäytteille tai kierrätyskumiseoksille, joista halutaan määrittää tarkasti niiden sisältämät elastomeerit ja niiden pitoisuudet.

A-vitamiinin määrittäminen kiinteistä näytteistä HPLC-tekniikalla.

Tiettyjen aromiyhdisteiden tunnistaminen GC-MS-tekniikan avulla. Menetelmä perustuu GC-MS signaalin vertaamiseen kunkin aromiyhdisteen vastaavaan isotooppimerkittyyn standardiin.

D-vitamiinin määrittäminen kiinteistä näytteistä HPLC-tekniikalla.

Kalsium (Ca), fosfori (P), natrium (Na), magnesium (Mg), sinkki (Zn), mangaani (Mn), jodi (I), kupari (Cu), seleeni (Se), koboltti (Co) pitoisuuksien määrittäminen elintarvikenäytteistä ICP-MS-tekniikalla.

Ravintoainesisällön pitäisi näkyä melkein jokaisen pakatun elintarvikkeen etiketissä. Elintarviketietoja koskevassa asetuksessa 1169/2011 määritellään, mitä tietoja pakkausmerkinnöissä on esitettävä.

Natrium (Na) pitoisuuden määrittäminen ICP-MS-tekniikalla ja suolapitoisuuden laskeminen näytteen Na-pitoisuuden perusteella.

Vitamiinien määritys elintarvikenäytteistä HPLC-tekniikalla. Paketti sisältää seuraavat määritykset: • Provitamiini A (beetakaroteeni) • B-vitamiinit (B1, B2, B6, B7 ja B12) • C-vitamiini • E-vitamiini.

Tätä testiä käytetään rakennusmateriaalien palamattomuusominaisuuksien arvioimiseen. Tämä testi sisältyy EN 13501-1 paloluokitusstandardiin ja sitä käytetään luokkien A1, A2, A1fl, A2fl, A1L ja A2L määritämiseen.

EN ISO 1716 testistandardi on rakennusmateriaalien paloluokitusstandardin EN 13501-1 yhteydessä käytetty yksi luokitusperuste. Testillä määritetään rakennusmateriaalien komponenttien lämpöarvo pommikalorimetrin avulla.

MFFT on alin lämpötila, jossa lateksi, emulsio tai liima filmiytyvät, kun ne asetetaan alustalle ohuena kalvona. MFFT -arvon avulla voidaan formuloida tuotteita, jotka kovettuvat oikein tietyissä käyttöolosuhteissa.

FCT (Flat Crush Test) on pahveille paljon käytetty testausmenetelmä, jonka avulla saadaan tietoa tuotteen mekaanisesta kestosta prosessoinnin ja käytön aikana. Testissä pahvia kuormitetaan kohtisuoraassa näytteen pintaa vasten.

Tätä testiä käytetään arvioimaan elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvien paperien ja kartonkien sisältämien fluoresoivien valkaisu- tai väriaineiden siirtymistä. Tällä testillä voit varmentaa, että siirtyykö ruokapakkauksestasi fluoresoivia väriaineita ruokaan.

Fluorin määrittäminen kiinteistä palavista matriiseista. Analyysi suoritetaan polttamalla näyte happirikkaassa ilmakehässä ja analysoimalla syntyneen tuhkan fluoripitoisuus ionikromatografilla (IC).

Mittaus sisältää seuraavat analyysit: Fosforihappo ja sen suolat fosforihappona ilmaistuna Fosfonihappo (fosforihappo) ilmaistuna fosetyylinä Fosetyyli (etyylivetyfosfonaatti) Fosetyyli-Al (fosetyylin, fosfonihapon ja niiden suolojen summa fosetyylinä ilmaistuna). Analyysien tulokset ilmoitetaan yksikkössä mg/kg.

Ftalaattien määrä elintarvikekontaktiin tarkoitetun pahvin tai paperin uutoksesta.

Haihtuvien orgaanisten yhdisteiden seulonta-analyysi kaasukromatografi - massa spektrometrilla (GC-MS). Soveltuu matalan polaarisuuden omaavien yhdisteiden analysoimiseen erilaisista nestemäisistä ja kiinteistä näytematriiseista.

N- ja O-linkittyneiden glykaanien profiloiminen proteiininäytteistä massa spektrometrisellä menetelmällä. N-linkittyneiden glykaanien analyysi sisältää: proteiinien pilkkomisen PNGaasilla N-glykaanin vapauttamiseksi, N-glykaanien permetylaation sekä natiivien ja permetyloituneiden glykaanien analysoinnin massaspektrometrillä.

Haihtuvien orgaanisten aineiden analyysi bio- ja maakaasuista. Sisältää seuraavat aineryhmät: siloksaanit, terpeenit, ketonit, furaanit, ja hiilivedyt (C6–C14).

Kuitujen halkaisijan pituuspainotetun geometrisen keskiarvon (LWGMD) analyysi suoritetaan SEM:llä ja mukaillen EU Commission Regulation (EC) No 761/2009 ohjetta. Hinta ei pidä sisällä seuraavia vaiheita: - Näytteen murskaamista (10 MPa) - Orgaanisen sidosaineen poistamista 450 °C:ssa Tulokset pitävät sisällään sekä testiraportin, että SEM kuvat näytteestä.

Tämä testi soveltuu valmiiden pakkausten hapenläpäisynopeuden (OTR) määrittämiseen. Testi tehdään kolmella rinnakkaismittauksella per tuote, jotta varmistumme tulosten oikeellisuudesta.

Hapenläpäisynopeuden mittaus kalvomaisten materiaalien läpi. Mittaus tehdään kahdella rinnakkaisella näytepalalla.

Hartsihappojen määritys vesinäytteestä GC-FID-tekniikalla. Määritys sisältää seuraavien yhdisteiden tunnistamisen: • 13-B-7,9 (11)-abietiinihappo • 7, 9 (11) -abietiinihappo • 8,15-isopimaradeeni-18-happo • Abietiinihappo • Abieti-8,12-dieeni-18-happo • Dehydroabietiinihappo • Diabeettinen happo • Neoabietiinihappo • Palustrihappo • Pimariinihappo • Sandarakopimaarihappo • Muut hartsihapot • Hartsihapot, summa Joskus raportoitava luettelo voi vaihdella hieman näytteestä riippuen.

Mittauksessa määritetään sekä hengittyvän että alveolijakeisen pölyn määrä sisäilmasta käyttämällä näytekeräintä ja pumppua. Alveolijakeisella pölyllä tarkoitetaan hiukkasia, joiden aerodynaaminen halkaisija on < 4 µm ja hengittyvällä pölyllä < 100 µm hiukkasia.

Mittauksessa määritetään hengittyvän pölyn määrä sisäilmasta käyttämällä näytekeräintä ja pumppua. Hengitettävällä pölyllä tarkoitetaan hiukkasia, joiden aerodynaaminen halkaisija on <100 µm.

Seula-analyysissä näytteen raekoko määritellään seitsemän eri kokoisen seulan avulla. Tuloksissa esitetään seuraavien raekokojakeiden %-osuudet näytteessä: • 2 mm ja suuremmat • 2 – 1 mm • 1 – 0,5 mm • 0,5 – 0,25 mm • 0,25 – 0,1 mm • 0,1 – 0,05 mm • Alle 0,05 mm.

Menetelmällä määritetään hiilen, vedyn, typen ja rikin määrä kiinteistä kierrätyspolttoaineista. Soveltuu näytteille, joissa C > 0,1 %, N > 0,1 %, H > 0,1 % and S > 0,05 % osuudet kuivapainosta.

Tällä menetelmällä voidaan määrittää hiilidoksidin läpäisnopeus yksi- tai monikerroksisten kalvojen läpi infrapunadetektorilla. Mittauksen tulosta voidaan hyödyntää esimerkiksi ruokapakkausten tutkimisessa.

Al, As, Ba, B, Cd, Ca, Cr, Cu, Sn, Fe, Mg, Hg, Pb, K, Se, Na, Sr, Zn määrittäminen vesinäytteistä ICP-tekniikkaa käyttäen. Tulokset esitetään yksikössä µg / l.

Vesinäytteen kokonaismetallipitoisuuksien Sb, As, Hg, Cd, Co, Cr, Cu, Pb, Ni, Zn ja V mittaaminen ICP-MS-laitteistolla. Alkuaineiden pitoisuudet ilmoitetaan tuloksissa yksikössä µg/l.

Vesinäytteen ICP-MS mittaus (laaja) Be, Ba, Co, Al, Mg, Cu, Li, Mn, Ag, Sn, Ti, V, Zn, Tl, B, Hg, Mo, Fe, Ca, K, U, P, Cd, Na, Cr, Ni, Pb, Sb, As ja Se. Kunkin alkuaineen pitoisuus ilmoitetaan tuloksissa yksikössä µg / l.

Jäte- ja rakennusmateriaalien metallipitoisuuksien Al, B, Bi, Ca, K, Mg, Na, S, Se, Si, Te, Ti ja Zr mittaaminen ICP-OES-laitteistolla. Alkuaineiden pitoisuudet ilmoitetaan tuloksissa yksikössä mg/kg.

ICP-OES-mittauspaketti maa-, liete- tai sedimenttinäytteille. Määritys sisältää näytteen esikäsittelyn kuningasvesihajotuksella ja seuraavien alkuaineiden mittaamisen ICP-OES tekniikalla: Ag, Cd, Co, Cr, Cu, Hg, Ni, Pb, Sb, V ja Zn.

ICP-OES-mittauspaketti maa-, liete- tai sedimenttinäytteille. Määritys sisältää näytteen esikäsittelyn kuningasvesihajotuksella ja seuraavien alkuaineiden mittaamisen ICP-OES tekniikalla: Al, B, Bi, Ca, K, Mg, Na, S, Se, Si, Te, Ti ja Zr.

ICP-OES-mittauspaketti maa-, liete- tai sedimenttinäytteille. Määritys sisältää näytteen esikäsittelyn kuningasvesihajotuksella ja seuraavien alkuaineiden mittaamisen ICP-OES tekniikalla: Ag, As, Ba, Be, Cd, Co, Cr, Cu, Fe, Hg, Li, Mn, Mo, Ni, Pb, Sb, Sn, Sr, Tl, V ja Zn.

ICP-OES-mittauspaketti jäte- ja rakennusmateriaalinäytteille. Määritys sisältää näytteen esikäsittelyn kuningasvesihajotuksella ja seuraavien alkuaineiden mittaamisen ICP-OES tekniikalla: Ag, As, Ba, Be, Cd, Co, Cr, Cu, Fe, Hg, Li, Mn, Mo, Ni, Pb, Sb, Sn, Sr, Tl, V ja Zn.

Metallien seulontanalyysi kattaa 70 alkuaineen semi-kvantitatiivisen määrittämisen. Menetelmä soveluu mm.

Analyysi sisältää näytteen happohajottamisen ja As, Cd, Co, Cr, Cu, Hg, Mn, Ni, Pb ja Zn määrittämisen ICP-SFMS-tekniikalla (korkean resoluution ICP-MS). Alkuaineiden pitoisuudet esitetään tuloksissa yksikkössä mg/kg k.a.

ICP-SFMS-mittauspaketti nestemäisille kemikaaleille. Määritys sisältää seuraavien alkuaineiden mittaamisen korkean resoluution ICP-tekniikalla (ICP-SFMS): Al, As, B, Ba, Ca, Cd, Co, Cr, Cu, Fe, Hg, K, Mg, Mn, Mo , Na, Ni, P, Pb, S, Si, Sr ja Zn.

Mittaus suoritetaan käyttämällä korkearesoluutioista ICP-MS-tekniikkaa (ICP-SFMS), joka pystyy tunnistamaan erittäin alhaiset alkuainepitoisuudet. Mittaus sisältää vain valikoidun alkuaineen tai alkuaineet, jotka tulee valita ennen analyysiä alla olevasta listasta: Ag, Al, As, Au, B, Ba, Be, Bi, Ca, Cd, Ce, Co, Cr, Cs, Cu, Dy, Er, Eu, Fe, Ga, Gd, Ge, Hf, Hg, Ho, Ir, K, La, Lu, Mg, Mn, Mo, Na, Nb, Nd, Ni, P, Pb, Pd, Pr, Pt, Rb, Re, Rh, Ru, S, Sb, Sc, Se, Sm, Sn, Sr, Ta, Tb, Te, Th, Ti, Tl, Tm, U, V, W, Y, Yb, Zn ja Zr.

IMO 2010 FTPC Part 1 (IMO Resolution MSC.307(88) Annex 1 Part 1) – Palamattomuus Laivassa käytettävät rakennusmateriaalit testataan IMO 2010 Palokoekoodin mukaisesti. (International Maritime Organization Fire Testing Procedures Code).

IMO 2010 FTPC Part 2 (IMO Resolution MSC.307(88) Annex 1 Part 2) - Savu- ja myrkyllisyys Laivassa käytettävät rakennusmateriaalit testataan IMO 2010 Palokoekoodin mukaisesti. (International Maritime Organization Fire Testing Procedures Code).

IMO 2010 FTPC Part 5 (IMO Resolution MSC.307(88) Annex 1 Part 5) - Liekinleviäminen Laivassa käytettävät rakennusmateriaalit testataan IMO 2010 Palokoekoodin mukaisesti. (International Maritime Organization Fire Testing Procedures Code).

IMO 2010 FTPC Part 7 (IMO Resolution MSC.307(88) Annex 1 Part 7) – riippuvat tekstiilit ja kalvot Laivassa käytettävät rakennusmateriaalit testataan IMO 2010 Palokoekoodin mukaisesti. (International Maritime Organization Fire Testing Procedures Code).

IMO 2010 FTPC Part 8 (IMO Resolution MSC.307(88) Annex 1 Part 8) Pehmustetut istuinhuonekalut Laivassa käytettävät rakennusmateriaalit testataan IMO 2010 Palokoekoodin mukaisesti. (International Maritime Organization Fire Testing Procedures Code).

IMO 2010 FTPC Part 9 (IMO Resolution MSC.307(88) Annex 1 Part 9) - Vuodetekstiilien ja patjojen syttyvyys Laivassa käytettävät rakennusmateriaalit testataan IMO 2010 Palokoekoodin mukaisesti. (International Maritime Organization Fire Testing Procedures Code).

Iskunkestävyys voidaan mitata jäykistä muoveista Charpy- tai Izod-menetelmillä. Näissä testeissä näytekappaleen hajottamiseksi käytetään heiluria.

Kiteisten komponenttien tunnistaminen tuntemattomasta näytteestä röntgendiffraktiolla (XRD).

Kolmen mittauspisteen säilyvyystestaus sisältää seuraavat mikrobiologiset analyysit: • Aerobiset mikro-organismit 30 °C • Enterobakteerit • Bacillus Cereus (alustava) • Hiivat ja homeet Analyysit toteutetaan arvioidun säilyvyysajan alussa, puolessa välissä ja lopussa. Analyysin hinta sisältää kolme mittausta.

Jätemateriaalin kaatopaikkakelpoisuustestaus VNa 331/2013 mukaisin menetelmin.

Jätemateriaalin kaatopaikkakelpoisuustestaus VNa 331/2013 mukaisin menetelmin.

Jätemateriaalin kaatopaikkakelpoisuustestaus VNa 331/2013 mukaisin menetelmin. Analyysit tavanomaiselle/vaarattomalle ja vaaralliselle kaatopaikalle: • Näytteen murskaus 4 mm:iin • Kuiva-aine (%) • Uuttotesti (EN 12457-3: 2002) • Orgaanisen hiilen kokonaismäärä, TOC (%w/w) • pH • Hapon neutralointikyky, ANC • Liukoiset metallit (As, Ba, Cd, Cr, Cu, Hg, Mo, Ni, Pb, Sb, Se, Zn) (mg/kg) • Kloridi, Cl (mg/kg) • Fluoridi, F (mg/kg) • Sulfaatti, SO₄ (mg/kg) • Liuennut orgaaninen hiili, DOC (mg/kg) • Liuenneiden kiintoaineiden kokonaismäärä, TDS (mg/kg).

Jätemateriaalin kaatopaikkakelpoisuustestaus VNa 331/2013 mukaisin menetelmin.

Testausmenetelmä tekstiilien ja kankaiden leveyden ja pituuden määrittämiseen.

Testausmenetelmä tekstiilien ja kankaiden massan määrittämiseen pinta-alan yksikköä kohden pieniä näytteitä käyttämällä.

Kankaan pinnan resistiivisyyden testaus standardinmukaisesti materiaaleille, joita käytetään elektrostaattisilta sytytyspurkauksilta suojautumiseen.

Karl Fischer -titraatio on klassinen titrausmenetelmä, jonka avulla voidaan määrittää näytteen vesipitoisuus. Menetelmä soveltuu esimerkiksi häviävän pienten vesipitoisuuksien määrittämiseen orgaanisista liuottimista.

Akkteditoitu kasvomaskien bakteerien suodatuskyky (bacterial filtration efficiency) EN 14683 -standardin mukaisesti.

Akkreditoitu kasvomaskien hengitysvastuksen testaaminen EN 14683 standardin mukaisesti.

Akkreditoitu kasvomaskin mikrobiologisen puhtaiden testaaminen EN 14683 -standardin mukaisesti. Tulokset pitävät sisällään aerobiset bakteerit, hiivat ja homeet.

Akkreditoitu tyypin II kasvomaskien testaus EN 14683 standardin mukaisesti. Testeihin kuuluu bakteerien suodatuskyky, osapaine ja mikrobiologinen puhtaus.

Akkreditoitu tyypin IIR kasvomaskien testaus EN 14683 standardin mukaisesti. Testeihin kuuluu bakteerien suodatuskyky, osapaine, mikrobiologinen puhtaus ja veriroiskeiden läpäisy.

Akkreditoitu kasvomaskien veriroiskeiden läpäisy EN 14683 standardin mukaisesti.

Selluprosessin nestenäytteiden kemiallisen hapenkulutuksen mittaaminen ympäristökuorman selvittämiseksi. Näyte on säilytettävä alle 5° C lämpötilassa ja testi on tehtävä 5 päivän kuluessa näytteenotosta.

Kemiallisesti muokattujen hiilihydraattinäytteiden substituutioasteen määritys ³¹P NMR menetelmällä. Soveltuu mono-, di-, oligo-, ja polysakkarideille.

Kemiallisten ryhmien tunnistaminen vesiliuosnäytteistä FTIR-spektroskopialla. Tulokset toimitetaan raakadatana ja spektrinä.

Kemiallisten ryhmien tunnistaminen vesiliuosnäytteistä Raman-spektroskopialla. Tulokset toimitetaan raakadatana ja spektrinä.

Kemiallisten ryhmien tunnistaminen kiinteäistä aineista FTIR-spektroskopialla. Tulokset toimitetaan raakadatana spektrinä, sekä spektrin vertailuna kirjastoon.

Testipaketti kertakäyttöisille nitriilikäsineille elintarvikekontaktiin soveltuvuudesta BfR suosituksen XXI/1 ja kehysasetuksen 1935/2004 mukaisesti. Paketti sisältää seuraavat testit: • Kokonaissiirtymän testaus kaikille elintarvikkeille (simulantit A, B ja D2) • Aistinvarainen testaus standardin DIN 10955 mukaan • Sinkin, lyijyn ja alumiinin ainekohtainen siirtymä • Primaaristen aromaattisten amiinien ainekohtainen siirtymä • Akryylinitriilin ainekohtainen siirtymä • Butadieenin ainekohtainen siirtymä • Butadieenipitoisuus lopputuotteessa Seuraavat analyysit ovat lisäksi saatavilla erikseen: • Värinkesto • N-nitrosamiinien vapautuminen • Sekundaaristen alifaattisten amiinien vapautuminen • Formaldehydin vapautuminen • Antimikrobisten ainesosien siirtymä (EN 1104).

Kevyen lika -analyysin havaitsemat epäpuhtaudet sisältävät hyönteisten palasia, eläinten karvoja, kokonaisia hyönteisiä ja muita vieraita materiaaleja, kuten höyhenhiukkasia, punkkeja, metallia, kumia, muovia ja maalastuja.

Dilatometrillä voidaan määrittää kiinteän näytteen dimensionaalinen muutos lämpötilan funktiona. Mittauksen lämpötila-alue on 25 °C–1600 °C, mutta mittaus voidaan suorittaa myös kryogeenisessä olosuhteessa, jossa lämpötila-alue on –175 °C–300 °C.

Kiinteiden polttoaineiden kosteuspitoisuuden määritys uunimenetelmällä sisältää näytteen punnituksen ennen näytteen kuivaamista uunissa sekä punnitusken uunikuivauksen jälkeen (gravimetrinen määritys). Kaikki haihtunut aines ei välttämättä ole kosteutta, sillä kierrätetyt materiaalit voivat sisältää eri määriä haihtuvia yhdisteitä.

Menetelmällä määritetään kiinteän kierrätyspolttoaineen kokonaiskosteus kuivaamalla näyte uunissa. Soveltuu kaikille kiinteille polttoaineille.

Kiinteän polttoaineen fluoripitoisuuden määrittäminen DIN 51723 mukaisella menetelmällä. Näytteen hajotus pyroliittisella käsittelyllä kosteassa happivirtauksessa tai tislaamalla ylikuumennetulla vesihöyryllä fosforihappoliuoksesta.

Tehollisen lämpöarvon määritys kiinteille polttoaineille vakiotilavuudessa 25 °C lämpötilassa bentsoehapolla kalibroidulla pommikalorimetrilla. Tehollinen lämpöarvo (kalorimäärä, energia-arvo) on polttoaineesta poltettaessa vapautuvan energian määrä.

Määrittää tekstiilisten elastisten puuvillakreppisiteiden venyvyysominaisuudet.

Typen määrittäminen Kjeldahl-menetelmällä.

Kokonaisfluorin määrittäminen kiinteistä näytteistä standardin DIN 51723 mukaisella menetelmällä. Näyte esikäsitellään polttamalla se happipommissa, jonka jälkeen talteen kerätyn fluorin pitoisuus analysoidaan ionikromatografilaitteistolla (IC).

Kokonaiskloorin määrittäminen kiinteistä näytteistä standardin DIN 51727 mukaisella menetelmällä. Näyte esikäsitellään polttamalla se kalorimetrisesti, jonka jälkeen talteen kerätyn kloorin pitoisuus analysoidaan LC-laitteistolla.

Kokonaissiirtymä eli kokonaismigraatio (OM) on kaikkien materiaalista elintarvikesimulanttiin siirtyvien aineiden yhteismäärä. Regulaation (EU) No 10/2011 mukaan hydrofiilisille elintarvikkeille valitaan elintarvikesimulantteja A, B ja C, jotka pystyvät uuttamaan hydrofiilisiä aineita.

Regulaation (EU) No 10/2011 mukaan kaikentyyppisten elintarvikkeiden kanssa kosketukseen tarkoitetut materiaalit ja tarvikkeet testataan elintarvikesimulanteilla A, B ja D2. Vesipohjaisten simulanttien (A ja B) kanssa soveltuvuus toistuvaa käyttöä varten testataan mittaamalla kokonaismigraatio kolme kertaa peräkkäin samasta testikappaleesta.

Kokonaissiirtymä eli kokonaismigraatio (OML) on kaikkien materiaalista elintarvikesimulanttiin siirtyvien aineiden yhteismäärä. Regulaation (EU) No 10/2011 mukaan hydrofiilisille elintarvikkeille valitaan elintarvikesimulantteja A, B ja C, jotka pystyvät uuttamaan hydrofiilisiä aineita.

Regulaation (EU) No 10/2011 mukaan elintarvikesimulanttia C on käytettävä alkoholipitoisiin elintarvikkeisiin, joiden alkoholipitoisuus on enintään 20 prosenttia, ja elintarvikkeisiin, jotka sisältävät merkittävän määrän orgaanisia ainesosia, jotka tekevät elintarvikkeesta lipofiilisemmän.

Regulaation (EU) No 10/2011 mukaan lipofiilisille elintarvikkeille valitaan elintarvikesimulantteja D1 ja D2, jotka pystyvät uuttamaan lipofiilisiä aineita. Elintarvikesimulanttia D1 käytetään yli 20 prosenttia alkoholia sisältäville elintarvikkeille sekä ja vesi-öljyemulsioille.

Kokonaissiirtymä eli kokonaismigraatio (OML) on kaikkien materiaalista elintarvikesimulanttiin siirtyvien aineiden yhteismäärä. Regulaation (EU) No 10/2011 mukaan lipofiilisille elintarvikkeille valitaan elintarvikesimulantteja D1 ja D2, jotka pystyvät uuttamaan lipofiilisiä aineita.

Kokonaissiirtymä eli kokonaismigraatio (OM) on kaikkien materiaalista elintarvikesimulanttiin siirtyvien aineiden yhteismäärä. Regulaation (EU) No 10/2011 mukaan hydrofiilisille elintarvikkeille valitaan elintarvikesimulantteja A, B ja C, jotka pystyvät uuttamaan hydrofiilisiä aineita.

Regulaation (EU) No 10/2011 mukaan kaikentyyppisten elintarvikkeiden kanssa kosketukseen tarkoitetut materiaalit ja tarvikkeet testataan elintarvikesimulanteilla A, B ja D2.

Kokonaissiirtymä eli kokonaismigraatio (OM) on kaikkien materiaalista elintarvikesimulanttiin siirtyvien aineiden yhteismäärä. Regulaation (EU) No 10/2011 mukaan hydrofiilisille elintarvikkeille valitaan elintarvikesimulantteja A, B ja C, jotka pystyvät uuttamaan hydrofiilisiä aineita.

Regulaation (EU) No 10/2011 mukaan elintarvikesimulanttia C on käytettävä alkoholipitoisiin elintarvikkeisiin, joiden alkoholipitoisuus on enintään 20 prosenttia, ja elintarvikkeisiin, jotka sisältävät merkittävän määrän orgaanisia ainesosia, jotka tekevät elintarvikkeesta lipofiilisemmän.

Regulaation (EU) No 10/2011 mukaan lipofiilisille elintarvikkeille valitaan elintarvikesimulantteja D1 ja D2, jotka pystyvät uuttamaan lipofiilisiä aineita. Elintarvikesimulanttia D1 käytetään yli 20 prosenttia alkoholia sisältäville elintarvikkeille sekä ja vesi-öljyemulsioille.

Kokonaissiirtymä eli kokonaismigraatio (OML) on kaikkien materiaalista elintarvikesimulanttiin siirtyvien aineiden yhteismäärä. Regulaation (EU) No 10/2011 mukaan lipofiilisille elintarvikkeille valitaan elintarvikesimulantteja D1 ja D2, jotka pystyvät uuttamaan lipofiilisiä aineita.

Regulaation (EU) No 10/2011 mukaan elintarvikesimulantti E valitaan testattaessa ainekohtaista siirtymää kuiviin elintarvikkeisiin.

Testausmenetelmä tekstiilien ja kankaiden massan määrittämiseen pinta-alan yksikköä kohden pieniä näytteitä käyttämällä.

Tällä testillä voidaan määrittää isotrooppisten ja ortotrooppisten kuitulujitettujen komposiitten vetolujuusominaisuuksia standardin ISO 527-4 mukaisesti.

Tässä testissä hyödynnetään testauslaboratorion sisäistä standardia tekstiilin, kankaan tai vaatekappaleen mittamuutoksen määrittämiseksi kuivalle ilmalle altistumisen jälkeen.

Tätä testiä käytetään tekstiilien rypistymisen oikenemiskyvyn kulman määritykseen.

Kumin hankaustestillä mitataan materiaalin tilavuushäviötä, joka johtuu hankaavasta vaikutuksesta, kun testikappaletta hierotaan tietyn luokan hioma-arkin päällä. Tämä mittaus käsittää ISO 4649 -standardin A-osan ei-pyörivälle kappaleelle.

Tässä testissä hyödynnetään testauslaboratorion sisäistä standardia tekstiilin, kankaan tai vaatekappaleen mittamuutoksen määrittämiseksi kylmälle vedelle altistumisen jälkeen.

Metallipitoisuuksien määritys LA-ICP-MS-tekniikalla. Mittaus sisältää 1 alkuaineen määrityksen.

Metallipitoisuuksien määritys LA-ICP-MS-tekniikalla. Mittaus sisältää seuraavien alkuaineiden määrityksen: Ag, Al, As, Au, B, Ba, Be, Bi, Br, Ca, Cd, Ce, Co, Cr, Cs, Cu, Dy, Er, Eu Fe, Ga, Gd, Ge, Hf, Hg, Ho, I, In, Ir, K, La, Li, Lu, Mg, Mn, Mo, Na, Nb, Nd, Ni, Os, P, Pb, Pd, Pr, Pt, Rb, Re, Rh, Ru, Sb, Sc, Se, Sm, Sn, Sr, Ta, Tb, Te, Th, Ti, Tl, Tm, U, V, W, Y, Yb, Zn, Zr.

Metallipitoisuuksien määritys LA-ICP-MS-tekniikalla. Standardianalyysi sisältää seuraavien alkuaineiden määrityksen: Ca, Cr, Cu, Co, Er, Fe, Ge, Pb, Mn, Mo, Ni, K, Na, Sn, Ti, Ta, Zn, Bi, Au, Sn, V, Sr ja Y.

Box-puristustesti (BCT) on mekaaninen kestävyystesti, joka on suunniteltu täydellisille, täytetyille kuljetuspakkauksille. Testitiedot esitetään käyränä muodonmuutoksesta puristusvoiman funktiona.

Tämä testi määrittää suoran laskennan menetelmällä langan kiertymän suunnan, kiertymän määrän kierroksissa pituusyksikköä kohden sekä langan pituuden muutoksen auki kierrettäessä. Menetelmää ei voida soveltaa langoille, jotka venyvät yli 0,5 % jännityksen kasvaessa 0,5 cN:stä 1,0 cN:ään tai joiden lineaarisen tiheyden tex-arvo on yli 2000.

Langan kutistumisen määritys kiehutettaessa testauslaboratorion sisäisellä menetelmällä.

Langan kutistumisen määritys kuivassa ilmassa testauslaboratorion sisäisellä menetelmällä.

Tällä testillä voidaan määrittää lineaarinen tiheys kaikenlaisille pakatussa muodossa oleville langoille köysimenetelmän avulla. Menetelmä sopii yksittäisille, kerratuille ja kertokerratuille langoille.

Langan sekoittumispisteen määritys testauslaboratorion sisäisellä menetelmällä.

Langan tasaisuusmääritys testauslaboratorion sisäisellä menetelmällä.

Tekstiilikuidun pituuden määritys testauslaboratorion sisäisellä menetelmällä.

Lannan/kompostin vakioanalyysi. Paketti sisältää seuraavat analyysit: • pH • Boori (B) • Kalsium (Ca) • Kupari (Cu) • Rauta (Fe) • Magnesium (Mg) • Mangaani (Mn) • Kokonaistyppi (tot-N) • Liukoinen typpi (NH₄-N, NO₃-N, org.

Lannan/kompostin vakioanalyysi. Paketti sisältää seuraavat analyysit: • pH • Boori (B) • Kalsium (Ca) • Kupari (Cu) • Rauta (Fe) • Magnesium (Mg) • Mangaani (Mn) • Kokonaistyppi (N) • Ammoniumtyppi (NH₄-N) • Nitraattityppi (NO₃-N) • Orgaaninen typpi (org.

Lannan tai kompostin perusanalyysipaketti sisältää seuraavat analyysit: • pH • Boori (B) • Kalsium (Ca) • Kupari (Cu) • Rauta (Fe) • Magnesium (Mg) • Mangaani (Mn) • Kokonaistyppi (tot-N) • Ammoniumtyppi (NH₄-N) • Nitraatti-typpi (NO₃-N) • Orgaaninen typpi (org. N) • Fosfori (P) • Kalium (K) • Rikki (S) • Sinkki (Zn) • Liukoiset suolat • Kosteus • Kuiva-aine • SAR-natrium (SAR-Na) • Tuhka Lantanäytteet tulee ottaa 1–2 viikon kuluessa levityksestä.

Lannan tai kompostin perusanalyysipaketti sisältää seuraavat analyysit: • Kuiva-aine • Kokonaistyppi (kok-N) • Liukoinen typpi (NH₄-N, NO₃-N, org. N) • Kokonaisfosfori (kok-P) • Kokonaiskalium (kok-K) Lantanäytteet tulee ottaa 1–2 viikon kuluessa levityksestä.

Lannan tai kompostin perusanalyysipaketti sisältää seuraavat analyysit: • Kuiva-aine • Kokonaistyppi (kok-N) • Liukoinen typpi (NH₄-N, NO₃-N, org. N) • Kokonaisfosfori (kok-P) • Kokonaiskalium (kok-K) • Kalsium (Ca) • Magnesium (Mg) • Kupari (Cu) • Mangaani (Mn) • Sinkki (Zn) Lantanäytteet tulee ottaa 1–2 viikon kuluessa levityksestä.

0-48 kuukauden ikäisille lapsille tarkoitettujen juomavälineiden mekaanisten ja fysikaalisten ominaisuuksien ja turvallisuuden testaus standardin EN 14350 mukaisesti.

0-48 kuukauden ikäisille lapsille tarkoitettujen ruokailuvälineiden mekaanisten ja fysikaalisten ominaisuuksien ja turvallisuuden testaus standardin EN 14372 mukaisesti.

Lemmikeille tarkoitettujen rehuseosten tai täydennysrehujen ravitsemusanalyysi komission asetuksen (EU) 2017/2279 mukaisesti: • Raakaproteiini • Raakarasva • Raakatuhka • Raakakuitu • Kosteus.

Lentoaikaerotteinen sekundäärinen ionimassaspektrometri (TOF-SIMS) on menetelmä, jolla voidaan analysoida kiinteiden materiaalien pintoja. Menetelmällä voidaan analysoida sekä alkuaineita että molekyylejä useista eri materiaaleista.

Leväpohjaisten näytteiden hiilihydraattikoostumuksen määritys. Näyte hydrolysoidaan, happoliukenematon jäännös suodatetaan pois ja monosokerikomponentit analysoidaan ionikromatografilla.

Leväpigmentten pitoisuuden määritys liuosnäytteestä ionikromatografilla. Tutkittavat yhdisteet ovat klorofylli a, klorofylli b, klorofylli c, fukoksantiini, astaksantiini, luteiini, β-caroteeni ja anteraksantiini.

Sokerikomponentit määritetään leväpohjaisesta liuosnäytteestä ennen ja jälkeen happohydrolyysin käyttäen ionikromatografia. Tutkittavat komponentit ovat fukoosi, glukoosi, arabinoosi, galaktoosi, mannoosi, ramnoosi, mannitoli, glukuronihappo, guluronihappo ja galakturonihappo.

ICP-MS-tekniikka tarjoaa tietoa metallipitoisuuksista näytteessä. Mittaus sisältää seuraavat elementit: Na, Mg, K, Ca, Li, Be, B, Al, Si, P, Ti, V, Cr, Mn, Fe, Co, Ni, Cu, Zn, Ga, As, Se , Rb, Sr, Zr, Nb, Mo, Ag, Cd, In, Sn, Sb, Te, Cs, Ba, Hf, Hg, Tl, Pb, Bi, U.

Liuottimen puhtausmääritys GC-FID- ja Karl Fischer -tekniikoilla. Määritys suoritetaan analysoimalla näyte GC-FID: llä ja vertaamalla liuotinsignaalin aluetta kaikkien piikkien yhdistettyyn alueeseen.

Liuottimen puhtausmääritys GC-FID-tekniikalla. Määritys suoritetaan analysoimalla näyte GC-FID: llä ja vertaamalla liuotinsignaalin aluetta kaikkien piikkien yhdistettyyn alueeseen.

Liuottimen puhtauden määrittäminen GC-FID-tekniikalla ja Karl Fischerin titrauksella sekä näytteen metallipitoisuuksien mittaaminen ICP-MS-tekniikalla. Puhtausanalyysi suoritetaan analysoimalla näyte GC-FID: llä ja vertaamalla liuotinsignaalin aluetta kaikkien piikkien yhdistettyyn alueeseen.

Lyijyn ja kadmiumin siirtymän testaus keraamisista tuotteista komission direktiivin 2005/31/EY mukaisesti. Tämä testi ei kata metallien siirtymän testausta suun kanssa kosketuksiin joutuvan tuotteen osan kanssa.

Maalin bioperäisen hiilen määrän selvittäminen standardin ASTM D6866 mukaan määrittää kuinka suuri osa näytteen sisältmästä orgaanisesta hiilestä on peräisin uusiutuvista lähteistä. Menetelmään kuuluu epäorgaanisen hiilen poistaminen ennen varsinaista analyysiä.

Analyysissä määritetään maanäytteen sisältämän hiekan, siltin ja saven osuudet (%) ja näiden perusteella maanäytteelle arvioidaan tekstuuriluokka.

Maitohapon määrittäminen juomista HPLC-MS tekniikalla.

Kiinteän merilevänäytteen jodipitoisuuden määritys.

Metallien vetokokeella määritetään metallien lujuusominaisuuksia, kuten vetolujuus, myötölujuus ja kimmomoduuli.

Vicker-kovuudella kuvataan materiaalin kykyä vastustaa plastista eli pysyvää muodonmuutosta. Testi soveltuu kaikille metalleille.

Testissä määritetään OES (optical emission spectrometry) laitteen avulla metallisten kuparinäytteiden alkuainekoostumus. Tulos ilmoitetaan massaprosentteina.

Metallisten korujen ja kellojen sisältämien haitallisten aineiden REACH-asetuksen (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1907/2006) mukainen testaus. Testipaketti sisältää seuraavat testit: • Nikkelin siirtyminen koruista tai kelloista ihmiskehoon.

Pyykinpesussa vapautuvien mikromuovien tunnistaminen ja niiden määrän määrittäminen. Mikromuovien määrä raportoidaan mg / kg ja yksittäiset kuidut tunnistetaan ja lasketaan käyttämällä FTIR-ATR- ja SEM-EDX-menetelmiä.

Vapaiden lignoselluloosapohjaisten monosokerien (glukoosi, mannoosi, galaktoosi, ramnoosi, ksyloosi, arabinoosi) määritys liuoksesta ionikromatografisesti. Tulokset raportoidaan muodossa mg/ml.

Muovien taivutusominaisuuksien määritys ISO 178 -standardin mukaisesti. Soveltuu jäykille muoveille ja muovikomposiiteille.

Tällä testillä voidaan määrittää muovien kovuus pallo- tai shore-menetelmällä. Testi tehdään huoneenlämmössä ja se sisältää kolme mittausta näytettä kohti.

Menetelmällä mitataan alku- ja liukumiskitkakertoimet muovikalvoista, kun niitä liutetaan saman tai toisen materiaalin yli. Tulosta voidaan käyttää esimerksi laadunvarmistukseen.

Ftalaattien määritys GC-MS-tekniikalla. Analyysi sisältää alla luetellut yhdisteet: • Dibutyyliftalaatti (DBP) • Butyylibentsyyliftalaatti (BBP) • Di(n-oktyyli)ftalaatti (DNOP) • Di(2-etyyliheksyyli)ftalaatti (DEHP) • Di-isodekyyliftalaatti (DIDP) • Diisononyyliftalaatti (DINP) • disykloheksyyliftalaatti (DCHP) • Difenyyliftalaatti (DPhP) • Di(n-heksyyli)ftalaatti (DNHP) • Ftaalihappoanhydridi • Diallyyliftalaatti (DAP) • Dimetyyliftalaatti (DMP) • Di-isobutyyliftalaatti (DIBP) • dietyyliftalaatti (DEP) • Diamyyliftalaatti (DPP) • N-pentyyli-isopentyyliftalaatti • 1,2-bentseenidikarboksyylihappo, haaroittuneet ja lineaariset C7-11-alkyyliesterit (DHNUP) • Di-2-n-butoksietyyliftalaatti • (buteenitereftalaatin) sykliset oligomeerit • Trisyklodekaanidimetanoli-bis(heksahydroftalaatti) • 1,2-bentseenidikarboksyylihappo, di-C6-8-haaroittuneet alkyyliesterit, joissa on C7-rikas (DIHP) • Ditsopentyyliftalaatti (DIPP) • Dipropyyliftalaatti (DPP2) • N-pentyyli-isopentyyliftalaatti (PIPP) • Dimetyyliglykoliftalaatti (DMEP) • Dibentsyyliftalaatti (DBP2) • Heksyyli-2-etyyliheksyyliftalaatti (HEHP) • Butyylioktyyliftalaatti (BOP) • Dinonyyliftalaatti (DNP) • Di(2-etoksietyyli)ftalaatti (DEEP) • Dioktyylitereftalaatti (DOTP) • Di-isoheksyyliftalaatti (DMPP) • 1,2-bentseenidikarboksyylihappo, diheksyyliesteri, haarautunut ja lineaarinen.

Tällä testillä määritetään jäykkien muovien puhkaisulujuus. Testissä levymäinen nyte puhkaistaan putoavalla puhkaisuesineellä, joka tiputetaan 1m korkeudesta 4,3 m/s nopeudella.

Taipumislämpötila (HDT) on kertoo muovin muodonmuutoskestävyydestä tietyllä kuormituksella korotetussa lämpötilassa. Se määritellään lämpötilaksi, jossa näytekappale taipuu 0,25 mm kuormituksena alla.

Vicat-pehmenemispiste on lämpötila, jossa tylppäpäinen neula lävistää näytten 1 mm syvyyteen tietyllä kuormituksella. Testissä 10 tai 50 N kuorma asetetaan neulalle.

Vinyylikloridin (kloorieteeni, CAS 75-01-4) pitoisuuden määritys muovimateriaalista.

Naarmuuntumisominaisuuksien (kestävyys) määrittäminen standardin ASTM C1624 mukaisesti. Tyypillinen mittaus pitää sisällään yleiskuvan pinnan vaurioista sekä critical loads -arvot (Lc1, Lc2, Lc3).

Naarmuuntumistesti (nano scratch) ohutkalvonäytteille. Tyypillinen mittaus sisältää valokuvan naarmuuntumisjäljestä sekä critical load -arvojen (Lc1, Lc2, Lc3) määrityksen.

Ohutkalvonäytteiden analysoiminen röntgendiffraktion (GI-XRD) avulla.

BET (Brunauer–Emmett–Teller) -analyysi kiinteiden materiaalien ominaispinta-alan ja huokoskokojakauman määrittämiseen.

Menetelmä ilmaisee ompeleiden määrän pituus- ja pinta-alayksikköä kohden suurimmalle osalle neulotuista kankaista.

Näytteen hiili-, vety-, typpi-, rikki-, ja happipitoisuuden määritys. CHNS analyysi suoritetaan Dumas -polttomenetelmällä, jossa näyte poltetaan korkeassa lämpötilassa ja komponentit erotetaan kaasukromatografisesti ennen tunnistusta lämmönjohtavuusdetektorilla.

Osmolaalisuuden mittaus nestemäisistä näytteistä jäätymispisteosmometrillä. Osmolaliteetti kertoo liuenneiden ionion ja molekyylien yhteenlasketun molaliteetin kilogrammassa nestettä.

Osmolaarisuuden mittaus nestemäisistä näytteistä jäätymispisteosmometrillä. Osmolariteetti kertoo liuenneiden ionion ja molekyylien yhteenlasketun molaarisuuden nesteessä.

PAH yhdisteiden määrittäminen asfalttinäytteistä GC-MS-tekniikalla. Analyysi sisältää seuraavien yhdisteiden määrittämisen: • naftaleeni • asenaftyleeni • asenafteeni • fluoreeni • fenantreeni • antraseeni • fluoranteeni • pyreeni • bentso(a)antraseeni • kryseeni • bentso(b)fluoranteeni • bentso(k)fluoranteeni • bentso(a)pyreeni • dibentso(ah)antraseeni • bentso(ghi)peryleeni • indeno(123cd)pyreeni • PAH 16, summa Tulokset raportoidaan yksikössä mg / kg.

PAH-yhdisteiden määrittäminen asfalttinäytteistä GC-MS-tekniikalla tulosten pikaisella toimitusajalla. Analyysi sisältää seuraavien yhdisteiden määrittämisen: • naftaleeni • asenaftyleeni • asenafteeni • fluoreeni • fenantreeni • antraseeni • fluoranteeni • pyreeni • bentso(a)antraseeni • kryseeni • bentso(b)fluoranteeni • bentso(k)fluoranteeni • bentso(a)pyreeni • dibentso(ah)antraseeni • bentso(ghi)peryleeni • indeno(123cd)pyreeni • PAH 16, summa Tulokset raportoidaan yksikössä mg / kg.

Painovärin siirtymää (nk. set-off -ilmiö) voi tapahtua tulostettujen kuppien, tarrojen, kansien ja pakkauskalvojen vastakkaiselle puolelle, kun pakkausmateriaalia säilytetään pinossa tai rullassa painatuksen jälkeen.

Painovärin siirtymää (nk. set-off -ilmiö) voi tapahtua tulostettujen kuppien, tarrojen, kansien ja pakkauskalvojen vastakkaiselle puolelle, kun pakkausmateriaalia säilytetään pinossa tai rullassa painatuksen jälkeen.

Paperin ja pahvin neliömassan määritys.

Tällä menetelmällä määritetään pienineliömassaisen paperin tai kartongin repäisylujuus Elmendorf-menetelmällä. Tulos ilmoitetaan newtoneina (N).

Bekk-menetelmä soveltuu erittäin sileiden paperien ja kartonkien sileyden mittaamiseen. Ei sovellu yli 0,5 mm paksuille tai hyvin huokoisille lajeille.

Bulkilla tarkoitetaan paperin tai kartongin paperin paksuuden suhdetta painoon. Bulkki ilmoitetaan yleensä yksikössä g / m.

Menetelmä mittaa paperin tai kartongin vaaleutta CIE D65 päivänvalostandardilla. Mittaukesta saadaan tieto näytteen reflektanssista koko näkyvän valon alueella (VIS).

Ilmanläpäisy on tärkeä ominaisuus joillekin paperilaaduille, kuten paperipusseille, jotka täytetään teollisesti. Measulabs tarjoaa ilmanläpäisymittauksia Bendtsen- ja Gurley-menetelmillä: Bendtsen-menetelmä (ISO 5636-3) - Papereille, joiden läpäisy on 0,35 µm/(Pa*s) - 15 µm/(Pa*s).

Menetelmällä mitataan sinisen valon reflektanssia paperista tai kartongista ja se soveltuu vain valkoisille tai lähes valkoisille lajeille.

Lämpötilan, kemiallisten reaktioiden ja säteilyn vaikutuksesta materiaaleista kuten taidemateriaaleista, paperista tai maleista voi tulla värittömiä tai keltaisia. Keltaisuusluku ilmaisee näytteen keltaisuuden arvob muutosta yhdestä tai useammasta edellä mainituista syistä.

Tällä menetelmällä mitataan paperin kiilto 75° kulmassa paperin pinnan normaaliin nähden. Tämä testi on tarkoitettu pääasiassa päälystetyille papereille, mutta sitä voidaan käyttää myös kiiltäville päällystämättömille papereille, kuten superkalanteroiduille papereille.

Tällä testillä voidaan mitata useimpien pakkausmateriaalien staattinen kitkakerroin. Testistandardi valitaan asiakkaan pyynnöstä ja tuotteen loppukäyttösovelluksista riippuen.

Paperin tai kartongin käpristymisasteen määritys käyttämällä pystysuoraan ripustettua testikappaletta standardin ISO 11556 mukaisesti. Käpristyminen määritellään poikkeamaksi tasaisesta pinnasta.

Tällä testillä määritetään paperin tai kartongin käpristymisasteen määritys yksipuolisen kostutuksen jälkeen TAPPI 466 -standardin mukaisesti.

Tällä testillä mitataan paperinäytteessä tapahtuvat mittamuutokset vesiupotuksen jälkeen. Mittaus tehdään kone- ja poikkisuunnassa ja syntyneitä mittamuutoksia verrataan vakioilmakehässä käsiteltyyn näytteeseen.

Tässä testissä paperin tai kartongin vetolujuus mitataan sen jälkeen, kun se on kasteltu vedellä. Tällä testillä voidaan arvioida vedelle altistuvien kartonkien ja paperien, kuten pakkausmateriaalien, soveltuvuutta käyttökohteeseensa.

Tällä menetelmällä mitataan paperin opasiteetin määrittämisen diffuusiheijastuskyvyllä. Sitä voidaan käyttää fluoresoivia valkaisuaineita sisältävien paperien tai kartonkien opasiteetin määrittämiseen.

Puhkaisulujuudella mitataan hydraulisen paineen maksimiarvoa, jonka näyte kestää rikkoutumatta. Paperin tai kartongin puhkaisuujuus on SCT (short term compression strength) ohella käytetyin lujuusmittaus.

Tässä testissä paperin rasvankestävyyttä arvioidaan käyttämällä risiiniöljyn, n-heptaanin ja tolueenin seoksia TAPPI 559 -standardin mukaisesti. Pisara testinestettä tiputetaan paperille ja 15 sekunnin kuluttua tippa pyyhitään pois.

Paperin ja kartongin rasvankestävyyden määrittäminen. Testi on tarkoitettu ensisijaisesti rasvankestävyyden tason määrittämiseen määrittämällä aika, joka kuluu simuloidun rasvan (palmuöljyn) läpäisemiseen paperin, kuten elintarvikekartongin, ja rasvankestävän ja kasviperäisen arkin läpi .

Tämä testi arvioi elintarvikkeista usein löytyvien rasvojen ja öljyjen tunkeutumista paperi tai kartonkinäytteeseen antaen arviota tuotteen rasvankestosta. Tämän testin avulla voidaan arvioida ja arvostella rasvankestävän paperin ja käärepaperien käyttökelpoisuutta kohteissa, joissa tuote voi olla kosketuksissa öljyjen ja rasvojen kanssa.

Tällä testillä arvioidaan paperin ja kartongin puristuslujuutta rengasmenetelmällä. Tämä testi on erityisen hyödyllinen määritettäessä kuitulevystä valmistettujen kuljetuskonttien soveltuvuutta käyttökohteisiinsa.

Ilmanläpäisy on tärkeä ominaisuus joillekin paperilaaduille, kuten paperipusseille, jotka täytetään teollisesti. Measulabs tarjoaa ilmanläpäisymittauksia Bendtsen- ja Gurley-menetelmillä: Bendtsen-menetelmä (ISO 5636-3) - Papereille, joiden läpäisy on 0,35 µm/(Pa*s) - 15 µm/(Pa*s).

Tämä testi määrittää paperin ja kartongin 2-pisteen taivutuskestävyyden Taber-testilaitteella. Taivutuskestävyys voidaan määrittää 15° tai 7,5° kulmassa ja se ilmoitetaan taivutusmomenttina.

Tätä testiä käytetään paperien ja kartonkien taittumiskestävyyden määrittämiseen. Testissä kapea paperinauha taitetaan standardisoidusti eteen- ja taaksepäin ja testia jatketaan kunnes näyte murtuu.

Tasapainokosteudella tarkoitetaan paperi tai kartonkituotteessa olevan kosteuden massaprosentuaalista määrää, kun arkkinäyte on ilmastoitu standardiolosuhteissa 23 °C / 50 % RH vähintään 4 tunnin ajan.

Tällä testillä voidaan määrittää keinotekoisen päivänvalon vaikutus paperin tai kartongin väriin. Testillä voidaan esimerkiksi tutkia tuotteessa olevien väriaineiden valonkestoa.

Cobb-testi mittaa paperiin tai kartonkiin imeytyvän veden määrän pinta-alaa kohden. Mittauksen kesto voidaan valita tapauskohtaisesti.

Paperin tai kartongin vetolujuustestissä mitataan näytteen vetolujuus kone (MD) ja poikkisuunnassa (CD) standardinmukaisesti. Testillä saa tiedon paperin vetolujuudesta, sekä venymästä.

Tämä menetelmä mahdollistaa paperin ja kartongin värin mittaamisen diffuusiheijastusmenetelmällä, jolloin vältetään peilikiiltoilmiö. Tämä testi ei sovellu värillisille papereille tai kartongeille, jotka sisältävät fluoresoivia väriaineita tai pigmenttejä.

Testiä käytetään antamaan tietoa päällystetyn hienopaperin, paperin tai kartongin suorituskyvystä, taittumisesta laatikon sivusaumoihin tai johonkin muuhun. Testissä teippi asetetaan koekappaleen molemmille puolille ja näyte vedetään erilleen z-suunnassa ja mitataan paperin irtoamiseen tarvittava voima.

Measurlabsilla voimme mitata paperin tai kartongin sileyttä usealla eri mentelmällä. Saatavilla olevat testimenetlmät ovat: Bendtsen- karheus (ISO 8791-2) - joka soveltuu lähes kaikille papereille ja kartongeille, poislukien paljon ilmaa läpäisevät laadut.

Tätä testiä käytetään paperien ja kartongin alkalivarannon määrittämiseen. Erityisesti papereiden ja kartonkien, jotka sisältävät alkalisia pigmenttejä tai muita alkalisia materiaaleja.

Tällä testillä mitataan happoon liukenemattoman tuhkan määrä paperi-, kartonki- tai massanäytteistä.

Kappaluku kuvaa näytteen ligniinipitoisuutta tai valkaisevuutta. Tällä testillä kappaluku määritetään ISO 302-standardin mukaisesti, joka on soveltuva kaikenlaisille kemiallisille ja puolikemiallisille massoille.

Testillä määritetään paperin, kartongin tai sellumateriaalin tuhkapitoisuus, kun näyte poltetaan 525 °C:ssa. Mentelmällä määritetään näytteessä olevan epäorgaanisen aineksen massa.

Tällä testillä mitataan paperista tai sellusta veteen liukenevien uuteaineiden (kuuma tai kylmä) pH. Uutto suoritetaan ionivaihdetulla vedellä, joten tämän testin tulokset voivat poiketa hieman tehdasolosuhteista otetuista sellunäytteistä.

Tällä testillä mitataan paperista tai sellusta veteen liukenevien uuteaineiden (kuuma tai kylmä) sähkönjohtavuus. Uutto suoritetaan ionivaihdetulla vedellä, joten tämän testin tulokset voivat poiketa hieman tehdasolosuhteista otetuista sellunäytteistä.

Partikkelianalyysit (määrä ja alkuaineanalyysi) kaasusta.

Partikkelikokojakauman (PSD) määritys laserdiffraktiolla (LD). Analyysi voidaan tehdä joko dispersioista orgaanisista liuottimissa tai kiinteistä näytteistä, jotka dispergoituvat orgaaniseen liuottimeen.

Partikkelikokojakauman (PSD) määritys laserdiffraktiolla (LD). Analyysi tehdään kiinteistä näytteistä.

Partikkelikokojakauman (PSD) määritys laserdiffraktiolla (LD). Analyysi voidaan tehdä joko vesidispersioista tai kiinteistä näytteistä, jotka dispergoituvat veteen.

Partikkelikokojakauman (PSD) ja partikkelien muodon määritys kuva-analysaattorin avulla. Kuva-analyysin avulla voidaan karakterisoida mm.

Partikkelikokojakauman määritys pyyhkäisyelektronimikroskoopilla (SEM). Tuloksena toimitetaan kuvat partikkeleista sekä kuvien perusteella määritetty partikkelikokojakauma 100 eri partikkelista.

Pentakloorifenoli (PCP) on yhdiste, jota käytetään torjunta- ja puunsuoja-aineena. Tällä analyysillä määritetään pentakloorifenolipitoisuus paperin ja kartongin vesiuutteesta.

Menetelmällä voidaan mitata aaltopahvin ja lainerin välisen liimasidoksen vahvuutta. Menetelmä voidaan pyynnöstä tehdä myös kaksi- tai kolmikerroksiselle aaltopahville.

Pintojen kuvaaminen atomivoimamikroskoopilla. Tyypillisesti näytteestä otetaan topologisia kuvia useasta eri kohdasta.

Pintaenergian määritys kontaktikulmamittausten avulla. Mittaukset suoritetaan määrittäen kontaktikulmat deionisoidulla vedellä, dijodimetaanilla ja etyleeniglykolilla.

Pintojen kuvaaminen pyyhkäisyelektronimikroskoopilla (SEM) ja energiadispersiivisellä röntgenspektroskopialla (EDX, EDS). Tyypillisesti näytteestä otetaan useita kuvia eri suurennoksilla edustavan otoksen saamiseksi.

Pintojen kuvaaminen pyyhkäisyelektronimikroskoopilla (SEM). Tyypillisesti näytteestä otetaan useita kuvia eri suurennoksilla edustavan otoksen saamiseksi.

Testillä määritetään tekstiilien ja kankaiden vedenimukyky pisaratestin avulla. Testissä pisara vettä asetetaan näytteen päälle ja samalla mitataan aika, joka vaaditaan pisaran täydelliseen imeytymiseen kankaaseen.

Poikkileikkeen kuvaaminen korkean resoluution läpäisyelektronimikroskoopilla. Lisäksi näytteen alkuainekoostumus tunnistetaan energiadispersiivisellä röntgenspektroskopialla (EDX).

Poikkileikkeiden kuvaaminen korkearesoluutioisella läpäisyelektronimikroskoopilla (HR-TEM). Näyte valmistetaan kohdennetulla ionisuihkulla (FIB).

FTIR (fourier-transform infrared) analyysin avulla polymeereistä voidaan tunnistaa siinä olevia funktionaalisia ryhmiä. Mittaustuloksena saa näytteen FTIR-spektrin, sekä asiantuntija-arvion näytteen sisältämistä polymeereistä.

GC-MS-menetelmällä määritetään 16 PAH-yhdistettä, jotka US-EPA on määrittänyt korkean prioriteetin epäpuhtauksiksi. Määritettävät yhdisteet: naftaleeni, asenaftyleeni, asenafteeni, fluoreeni, fenantreeni, antraseeni, fluoranteeni, pyreeni, bentso[a]antraseeni, kryseeni, bentso[b]fluoranteeni, bentso[k]fluoranteeni, bentso[a]pyreeni, indeno[1,2,3-cd]pyreeni, dibentso[a,h]antraseeni ja bentso[ghi]peryleeni.

Kromatografisella-menetelmällä määritetään 16 PAH-yhdistettä liuosnäytteestä, jotka US-EPA on määrittänyt korkean prioriteetin epäpuhtauksiksi. Määritettävät yhdisteet: naftaleeni, asenaftyleeni, asenafteeni, fluoreeni, fenantreeni, antraseeni, fluoranteeni, pyreeni, bentso[a]antraseeni, kryseeni, bentso[b]fluoranteeni, bentso[k]fluoranteeni, bentso[a]pyreeni, indeno[1,2,3-cd]pyreeni, dibentso[a,h]antraseeni ja bentso[ghi]peryleeni.

Polysyklisten aromaattisten hiilivetyjen pitoisuus elintarvikekontaktiin tarkoitetussa paperissa tai kartongissa.

Valtioneuvoston asetus 843/2017 eräiden jätteiden hyödyntämisestä maarakentamisessa (MARA-asetus) määrittää olosuhteet, joiden täyttyessä tiettyjen jätteiden käyttö maarakentamisessa ei edellytä ympäristönsuojelulain (527/2014) mukaista ympäristölupaa. Puhtaan betoni- tai tiilinäytteen hyötykäyttökelpoisuustestaus sisältää seuraavat analyysit: • Näytteen murskaus 4 mm:iin • Kuiva-aine (%) • Kaksivaiheinen liukoisuustestaus (EN 12457-3:2002) • Liukoiset metallit (As, Ba, Cd, Cr, Cu, Hg, Mo, Ni, V, Pb, Sb, Se, Zn) (mg / kg) • PAH -yhdisteet (mg / kg) • PCB -yhdisteet (mg / kg) • Mineraaliöljy, C10-C40 (mg / kg) • Kloridi, Cl (mg / kg) • Fluoridi, F (mg / kg) • Sulfaatti, SO₄ (mg / kg) • Liuennut orgaaninen hiili, DOC (mg / kg).

Valtioneuvoston asetus 843/2017 eräiden jätteiden hyödyntämisestä maarakentamisessa (MARA-asetus) määrittää olosuhteet, joiden täyttyessä tiettyjen jätteiden käyttö maarakentamisessa ei edellytä ympäristönsuojelulain (527/2014) mukaista ympäristölupaa. Puhtaan betoni- tai tiilinäytteen hyötykäyttökelpoisuustestaus sisältää seuraavat analyysit: • Näytteen murskaus 4 mm:iin • Kuiva-aine (%) • Kaksivaiheinen liukoisuustestaus (EN 12457-3:2002) • Liukoiset metallit (As, Ba, Cd, Cr, Cu, Hg, Mo, Ni, V, Pb, Sb, Se, Zn) (mg / kg) • PAH-yhdisteet (mg / kg) • PCB-yhdisteet (mg / kg) • Mineraaliöljy, C10-C40 (mg / kg) • Kloridi, Cl (mg / kg) • Fluoridi, F (mg / kg) • Sulfaatti, SO₄ (mg / kg) • Liuennut orgaaninen hiili, DOC (mg / kg).

Puupuru- tai sellu näytteen alkuaineanalyysi, jossa mitataan näytteestä S, Na, K, Ca, Fe, Cu, Mg, Mn, Si ja P määrä. Näytteen esikäsitettelynä on mikroaaltohajotus HF + HNO₃ + HCl -liuoksessa, ja alkuaineet määritetään ICP-MS-laitteistolla.

Radiohiiliajoitus on destruktiivinen biologisten näytteiden ja orgaanista alkuperää olevien materiaalien, kuten fossiilien ja vanhojen esineiden, sekä joidenkin epäorgaanisten hiiltä sisältävien näytteiden iän arviointiin käytetty mittausmenetelmä. Määritelmä sopii näytteille, jotka ovat vanhempia kuin 1700-luvulta.

Iso-Britannian Pharmacopoeian mukainen alginaattikalvon lujuustesti. Soveltuu natriumalginaattia sisältävien oraaliliuosten muodostamien kalvojen lujuuden tutkimiseen.

Direktiivi 94/62/EY rajoittaa raskasmetallipitoisuutta siten, että pakkauksissa tai pakkauskomponenteissa olevan lyijyn, kadmiumin, elohopean ja kuusiarvoisen kromin pitoisuustasojen summa ei saa ylittää 100 ppm painopitoisuutta.

Hartsihappojen määrittäminen GC-MS-tekniikalla. Mittaus sisältää seuraavien yhdisteiden määrityksen: • Dikloori-9,10-Steariinihappo • Linolihappo • Linoleenihappo • Öljyhappo • Palmitiinihappo • Palmitoleiinihappo • Steariinihappo • Abietiinihappo • Klooridehydroabietiinihappo • Dehydroabietiinihappo • Dikloori-12,14-dehydroabietiinihappo • Isopimariinihappo • Levopimaarihappo • Neoabietiinihappo • Palustriinihappo • Pimariinihappo • Sandarakopimaarihappo • Rasvahapot yhteensä • Hartsihapot yhteensä.

Röntgenfluoresenssin (XRF) avulla rautamalmista voidaan määrittää alkuainepitoisuudet kvantitatiivisesti. Menetelmä perustuu SS-ISO 9516-1:2018 -standardiin ja sen avulla voidaan määrittää seuraavien mineraalien pitoisuudet rautamalmista: Al₂O₃, CaO, Cr₂O₃, Fe, K₂O, MgO, Mn, Na₂O, NiO, P, S, SiO₂, V₂O₅ ja TiO₂.

Ravintolisän puhtausanalyysi sisältää seuraavat määritykset: • Raskasmetallit (As, Cd, Hg, Pb) • Aerobiset mikrobit • E. Coli • Koliformiset bakteerit • S.

Alkuainesuhteiden määritys RBS-menetelmällä (Rutherfordin takaisinsirontaspektrometria). Menetelmällä voidaan määrittää myös syvyysprofiili näytteen pinnasta.

Alkuainesuhteiden määritys RBS-menetelmällä (Rutherfordin takaisinsirontaspektrometria). Menetelmällä voidaan määrittää myös syvyysprofiili näytteen pinnasta.

Bio- tai maakaasun koostumuksen analyysi rikkivedyn, H₂S osalta Toteamisraja 1 ppm-vol Hinnat ovat yhdelle näytteelle sis. näytteenottotarvikkeet.

Mittauksella määritetään QuEChERS näytekäsittelyllä valmistellun näytteen pyriproxyfen (PPF) pitoisuus HPLC-MS laitteella. Tulos ilmoitetaan muodossa µg / l tai mg / kg riippuen siitä onko näytteesi nestemäinen vai kiinteä.

Kokonaissokerien pitoisuuden määritys ruoasta ja rehusta Luff–Schroorl-titrausmenetelmällä.

Pelkistävien sokerien pitoisuuden määritys ruoasta ja rehusta Luff–Schroorl-titrausmenetelmällä.

XRF on kvantitatiivinen ja kvalitatiivinen analyysimenetelmä, jota voidaan käyttää nesteiden ja kiinteiden aineiden alkuaineanalyysin tekemiseen. Kiinteistä näytteistä voidaan määrittää alkuaineet fluorista (F) lähtien 0,1 m-% tarkkuudella ja nesteistä natriumia (Na) suuremmat alkuaineet 10 ppm tarkkuudella.

XPS on semi-kvantitatiivinen menetelmä, jolla voidaan määrittää materiaalin pinnan alkuainekoostumus. Tämän lisäksi XPS:llä saadaa tietoa alkuaineiden kemiallisista sidostiloista.

Salisiinipitoisuuden määritys uuteaineesta biomassa- tai puupohjaisesta uuteainenäytteestä.

Salisyylihapon määritys biomassa- tai puupohjaisesta uutenäytteestä.

SCT (short span compression test) on yksi yleisimmin käytetyistä tekniikoista paperin ja kartongin puristlujuuden arviointimenetelmistä. Mittauksen tuloksena saatte näytteen kone- (MD) ja poikkisuuntaisen (CD) SCT lukeman mitattuna RT olosuhteissa (23 °C / 50 % RH) ilmastoiduista näytteistä.

SEC-MALS (size exclusion chromatography – multi angle light scattering) -yhdistelmämittauksella saadaan kattava tieto polymeerituotteen moolimassasta (massakeskeinen Mw ja numerokeskeinen Mn), polydispersiteetistä, sekä tietoa haaroittumisesta. Laitteistoon voidaan myös kytkeä online-viskositeettimittari tarkempaa haaroittumisanalyysiä varten.

Sekundäärinen ionimassaspektrometria (SIMS) on menetelmä, jolla saadaan kvantatiivinen syvyysprofiili pinnan alkuaineista. SIMS soveltuu useille eri tyyppisille kiinteille materiaaleille.

Sementin hydraatiolämmön mittaus.

Sisältää seuraavien siloksaanien ja silanolin määrityksen: Heksametyylitrisiloksaani (D3), Oktametyylisyklotetrasiloksaani (D4), Dekametyylisyklopentanisiloksaani (D5), Dodekametyylisykloheksaanisiloksaani (D6), Heksametyylidisiloksaani (L2), Oktametyylitrisiloksaani (L3), Dekametyylitetrasiloksaani (L4), Dodekametyylipentasiloksaani (L5), Trimetyylisilanoli (SiOH).

Menetelmä kattaa kiehumisalueen määrityksen petrolijakeille, jossa kiehumispisteen alaraja on 55.5 °C ja yläraja 750 °C normaalissa ilmanpaineessa. Näytteellä tulee riittävän matala höyrynpaine huoneenlämmössä mahdollistaakseen näytteet käsittelyn.

Tekstiilien antiseptisen vastustuskyvyn määritys testauslaboratorion sisäisellä menetelmällä.

Tätä testiä käytetään tekstiilien elektrostaattisten ominaisuuksien arviointiin mittaamalla sähköistä resistanssia.

Testi mittaa tekstiilin veden vastustuskyvyn hydrostaattisen paineen menetelmällä AATCC 127 -standardin mukaisesti. Tässä testissä yksi näytteen pinnoista altistetaan hydrostaattiselle paineelle, jota kasvatetaan tasaiseen tahtiin, kunnes toiselle pinnalle ilmaantuu kolme vuotokohtaa.

Määrittää näytteen kulumisen läpilyönnin tietyin aikavälein suoritettavien tarkastusten avulla. Soveltuu kaikille päällystämättömille tekstiilikankaille.

Tämä testi on muunnelma ISO 7211-2 -standardista ja se ilmaisee kudotun tekstiilikankaan lankojen määrän pituusyksikköä kohden.

Tätä mittausta käytetään määrittämään kankaiden ja tekstiilien murtumisvoima ja venymä. Mittausta ei suositella kankaille, joilla on korkea venyvyys (yli 11%), mutta sitä voidaan käyttää useimmille muille kankaille.

Määrittää menetetyn massan määrän näytteille, jotka ovat läpikäyneet Martindalen kulumisen vastustuskykytestin. Testi soveltuu kaikille päällystämättömille kankaille.

Tällä yhdistelmätestauksella voidaan määrittää tekstiilien mittamuutoksia kuivapesussa. Testin tulokset ilmoitetaan prosentteina, positiivinen tulos (+) tarkoittaa mitan pitenemistä ja negatiivinen tulos (–) mitan lyhenemistä.

Tässä testissä hyödynnetään testauslaboratorion sisäistä standardia tekstiilin, kankaan tai vaatekappaleen mittamuutoksen määrittämiseksi käsinpesun jälkeen. Testin tulokset ilmoitetaan prosentteina, positiivinen tulos (+) tarkoittaa mitan pitenemistä ja negatiivinen tulos (–) mitan lyhenemistä.

Määrittää kankaan taipumuksen nukkaantua, nöyhtääntyä ja nyppyyntyä Martindale- tai laatikko-menetelmällä.

Tätä testiä käytetään optisten kirkasteiden havaitsemiseen UV valon avulla testauslaboratorion sisäisen menetelmän mukaisesti.

Tämä testi määrittää kudottujen ja neulottujen kankaiden vinouden muutoksen tai vaatekappaleiden kiertymän niiden ollessa toistuvien automaattisten kotitalouspesuprosessien kohteena.

Tätä testiä käytetään kumi- tai muovipinnoitettujen tekstiilien taivutusjäykkyyden määrittämiseen. Testissä määritetään visuaalisella tarkastelulla tekstiilin.

Kudottujen kankaiden lankajärjestelmien liestymän vastustuskyvyn määrittäminen ommellun sauman kohdalla. Tämä menetelmä soveltuu kaikille verhoilu- ja vaatetuskankaille, sekä joustokankaille.

Tämä testi ilmaisee tekstiilin kyvyn vastustaa sen pinnan kastumista vedellä. Testiä voidaan käyttää minkä tyyppisille tekstiileille tai kankaille tahansa niiden pinnan kastumisen tutkimiseksi.

Tämä testi ilmaisee tekstiilin kyvyn vastustaa sen pinnan kastumista vedellä. Testiä voidaan käyttää minkä tyyppisille tekstiileille tai kankaille tahansa niiden pinnan kastumisen tutkimiseksi.

Tässä menetelmässä käytetään nousevan korkeuden metodia tekstiilien veden imunopeuden määritykseen.

Tämä mittaus määrittää kankaan vedenpitävyyden hydrostaattisen paineen menetelmällä. Menetelmä on tarkoitettu ensisijaisesti tiheille kankaille.

Tekstiilien virtsanpitävyyden määritys testauslaboratorion sisäisellä menetelmällä.

Tämä testi määrittää vääristymän kudotulle kankaalle, jossa kudelangat ovat kohtisuorassa loimilankoihin nähden.

Testi määrittää kumi- tai muovipäällysteisten kankaiden yhteentarttumisen vastustuskyvyn.

Tätä testiä käytetään osoittamaan tekstiilin öljytahrojen vastustuskyky, tarkemmin sanottuna sen kyky vastustaa hiilivedyillä kastumista. Tässä testissä käytetään nestemäisten hiilivetyjen sarjaa, johon valituilla hiilivedyillä on eri pintajännitykset.

Tätä testiä käytetään osoittamaan tekstiilin öljytahrojen vastustuskyky, tarkemmin sanottuna sen kyky vastustaa hiilivedyillä kastumista. Tässä testissä käytetään nestemäisten hiilivetyjen sarjaa, johon valituilla hiilivedyillä on eri pintajännitykset.

Tekstiilikuitujen ja lankojen filamenttien määrä määritetään tekstiilinäytteistä testauslaboratorion sisäisellä menetelmällä.

Tämä testi ilmaisee tekstiililankojen murtovoiman ja venymän murtuessa ISO 2062 -standardin mukaisesti. Testin aikana langan pidennyksen aste pidetään vakiona.

Tekstiilikuidun sulamispisteen määritys Kofler-penkillä. Korkein mahdollinen testauslämpötila on 260 °C.

Antibakteerisuustesti, joka soveltuu kaikille tekstiilituotteille, myös kuitukankaille, riippumatta siitä, että mitä antibakteerisuustuotteita niihin on käytetty.

Menetelmällä saadaan tieto tekstiilimateriaalien antibakteerisuudesta. Soveltuu kaikille tekstiileille, joita ei ole käsitelty antibakteerisilla lisäaineilla, jotka reagoivat agarin kanssa.

Tekstiilien ilmanläpäisevyyttä voidaan tämän standardin mukaisesti mitata lähes kaikista ilmaa läpäisevistä kankaista. Tulos annetaan yksikössä l / m² / s.

Tekstiilien repäisylujuutta käytetään ilmaisemaan tuotteen mekaanista kestävyyttä. Mittaus ilmaisee vetolujuuden (maksimivoiman), venymän ja murtuman kulumismenetelmän avulla.

Tekstiilien vesihöyryn läpäisevyyttä käytetään tekstiilien hengittävyyden arvioimiseen. Testissä mitataan kankaan läpi kulkevan vesihöyryn määrä yksikössä g/m²/vuorokausi.

Menetelmää voidaan käyttää tekstiilituotteiden paksuuden määritykseen täsmäpaineessa. Testi ei sovellu lattian tekstiilipinnoitteille, geotekstiileille, kuitukankaille tai pinnoitetuille kankaille.

Mittaus määrittää suorien saumojen lujuuden kankaissa ja vaatetuksessa, kun saumaan kohdistetaan kohtisuora voima. Menetelmä on sovellettavissa useimpiin kankaisiin, muttei tyypillisesti geotekstiileihin, pinnoitettuihin tekstiileihin, kuitukankaisiin, lasikuitukudottuihin kankaisiin tai hiilikuidusta tehtyihin kankaisiin.

Langan kutistumisen määritys kylmässä vedessä testauslaboratorion sisäisellä menetelmällä.

Näytteen kuvaaminen läpivalaisuelektronimikroskoopilla (TEM). Tyypillisesti näytteestä otetaan useita kuvia eri suurennoksilla edustavan otoksen saamiseksi.

Näytteen kuvaaminen läpivalaisuelektronimikroskoopilla (TEM). Lisäksi näytteen alkuainekoostumus tunnistetaan energiadispersiivisellä röntgenspektroskopialla (EDX).

Themogravimetria (TGA) on analyysimenetelmä, jossa näytettä kuumennetaan halutulla nopeudella tai näytettä pidetään kontrolloidussa lämpötilassa, samalla kun sen massaa punnitaan. TGA:n avulla voidaan saada tietoa muun muassa näytteen faasisiirtymästä, absorptiosta, adsorptiosta, desorptiosta, kemisorptiosta, lämpöhajoamisesta ja kemiallisista reaktioista.

TGA (Thermogravimetric Analysis) yhdistettynä IR (Infra-Red) sensoriin mahdollistaa lämmityksen aikana muodostuvien kaasujen tunnistamisen. Tuloksena saat massahäviökäyrän haluamallasi lämpötila-ajolla, sekä tunnistuksen analyysin aikana muodostuvista kaasuista.

Tiheysmääritys kiinteille muoveille ja polymeereille immersiomenetelmällä. Menetelmä soveltuu muovigranulaateille tai valmiiksi muovatuille muovi- tai polymeerinäytteille, jotka voidaan leikata laboratoriossa sopivaan näytekokoon.

Ohutkalvonäytteiden Tof-ERDA mittaus. Tuloksena saadaan alkuaineiden konsentraatio (atomi-%), kokonaismäärä pintatiheyksikössä (1E15 at/cm2) sekä syvyysprofiili (konsentraatio syvyyden funktiona).

Tolueenin ja ksyleenien pitoisuuden määritys kiinteistä tai nestemäisistä näytteistä. Ksyleeni analysoidaan kokonaisksyleeninä, eli tulos ilmoitetaan kaikkien kolmen isomeerin summana.

Tiettyjen torjunta-aineiden analysointi GC-MS- ja HPLC-MS-tekniikoilla. Analyysi sisältää seuraavien yhdisteiden määrittämisen: GC-MS: • Aldriini • α-BHC, β-BHC, γ-BHC, δ-BHC • 2,4 DDT • 4,4 DDT • Dieldriini • Endriini • Fenitrotioni • Profenofossia HPLC-MS: • Asetokloori • Karbaryyli • Klooripyrifossi • Diatsinoni • Imidaklopridi • Malationi • Triatsofossia • Parakvatti.

Menetelmä kiinteiden kierrätyspolttoaineiden tuhkapitoisuuden määritykseen.

Menetelmä kiinteiden kierrätyspolttoaineiden tuhkapitoisuuden määritykseen.

Analyysi sisältää näytteen happohajottamisen ja uraanin (U) määrittämisen ICP-SFMS-tekniikalla. Näytteen uraanipitoisuus esitetään tuloksissa yksikkössä mg / kg k.a.

Kolmen pisteen säilyvyystesti sisältää seuraavat mikrobiologiset analyysit: • Aerobiset mikro-organismit 30 °C • Enterobakteerit • Bacillus Cereus (alustava) • Hiivat ja homeet Analyysit suoritetaan arvioidun säilyvyysajan alussa, keskellä ja lopussa. Analyysin hinta sisältää kolme mittausta.

Vesinäytteiden estävän vaikutuksen määrittäminen Vibrio fischerin valon emissioon.

Analyysikokonaisuus kaivoveden laadun selvittämiseksi. Paketti sisältää seuraavat analyysit: • E.

Analyysikokonaisuus porakaivoveden laadun selvittämiseksi. Paketti sisältää seuraavat analyysit: • E.

Analyysikokonaisuus porakaivoveden laadun selvittämiseksi. Paketti sisältää seuraavat analyysit: • E.

Vesinäytteestä teetettävät analyysit: • Öljyt ja rasvat • Alkuaineet (Al, As, Ba, B, Cd, Ca, Cr, Cu, Sn, Fe, Mg, Hg, Pb, K, Se, Na, Sr, Zn) • Bikarbonaatti (HNO₃) • Bromidi, Br • Kloridi, Cl • Sähkönjohtavuus 25 °C:ssa • Anioniaktiiviset tensidit • Kationiset tensidit • Kokonaiskovuus • Fluoridi, F • Kokonaisfosfori, P • Ulkonäkö • Silikaatti, SiO₂ • TDS • Kiintoaine • Sulfaatti, SO₄ • Alkaliniteetti • Nitraatti, NO₃ • Fenoliset yhdisteet.

Vesihöyryn läpäisynopeuden (water vapor transmission, WVTR) mittaus. Mittaus sisältää kaksi rinnakkaista määritystä.

Tällä gravimetrisellä menetelmällä voidaan määrittää vesihöyryn läpäisynopeus (WVTR) materiaaleille, joilla on korkea vesihöyrynläpäisevyys. Tämä menetelmä on tarkoitettu papereille ja kartongeille, joiden vedenläpäisynopeus on yli 1 g / m² / vrk.

Tämä testi soveltuu valmiiden pakkausten vesihöyryn läpäisynopeuden (WVTR) määrittämiseen. Testi tehdään kolmella rinnakkaismittauksella per tuote, jotta varmistumme tulosten oikeellisuudesta.

Vesiliukoisen fluoridin määrittäminen kiinteistä matriiseista. Fluoridi uutetaan näytteestä vedellä yksivaiheisella ravistelutestillä huoneenlämmössä (20 ±5°C) standardin EN 12457-2 mukaisesti.

Vesiliukoisen kloridin määritys kiinteistä matriiseista. Kloridi uutetaan näytteestä vedellä yksivaiheisella ravistelutestillä huoneenlämmössä (20 ±5°C) standardin EN 12457-2 mukaisesti.

Liuoksen natriumkloraattipitoisuuden laskennallinen määritys. Näytteen NaClO₃-pitoisuus lasketaan ClO₃-pitoisuuden perusteella, joka mitataan ionikromatografiatekniikalla (IC).

Liuoksen sisältämän natriumkloraatin, kloraatin ja kloriitin määrittäminen. Näytteen kloraatti ja kloriitti mitataan ionikromatografia (IC) -tekniikalla.

Aminohappojen määrittäminen jätevesinäytteestä. Analyysi sisältää seuraavien aminohappojen määrittämisen: • Alaniini • Arginiini • Asparagiini • Aspartaatti • Sitrulliini • Kystiini/kysteiini • Glutamaatti • Glutamiini • Glysiini • Histidiini • Hydroksiproliini • Isoleusiini • Leusiini • Lysiini • Metioniini • Ornitiini • Fenyylialaniini • Proliini • Seriini • Tauriini • Treoniini • Tryptofaani • Tyrosiini • Valiini.

Ammoniumin ja ammoniumtypen määrittäminen vesinäytteistä Bran-Lubbe menetelmällä. CFA-menetelmä perustuu Bran-Luebbe menetelmään G-171-96.

Vesinäytteen fluoridipitoisuuden määrittäminen ionikromatografisella (IC) menetelmällä. Tulokset esitetään yksikössä mg/l.

Kokonaistyppipitoisuuden määrittäminen vesinäytteestä FIA-tekniikalla SFS-EN ISO 11905-1:1998 mukaisella menetelmällä.

Öljy- ja rasvapitoisuuden määrittäminen vesinäytteestä SFS 3010 (modif.) menetelmällä. Näytteen öljy- ja rasvapitoisuus ilmoitetaan yksikössä mg/l.

Vetokoe valetuille, kuten ruiskuvaletuille, muoveille huoneen lämpötilassa. Testillä määritetään näytteelle voima-siirtymäkäyrä, josta voidaan määrittää mm.

Vetyperoksidin (H₂O₂) pitoisuusmääritys vesiliuoksista kaliumpermanganaattititrauksella.

Nesteiden ja suspensioiden viskositeettimääritys reometrillä käyttäen kartiogeometriaa 500 s-1 leikkausnopeudella.

Osana ISO 12947 standardia tällä menetelmällä määritetään visuaalisia muutoksia tekstiileistä, joille on tehty martindale kulutustesti. Menetelmä soveltuu kaikille pinnoittamattomille tekstiileille.

Metallikontaminaatioiden määritys piikiekkojen tai ohutkalvonäytteiden pinnoilta VPD-ICP-MS tekniikalla. VPD-ICP-MS analyysille on kaksi erilaista menetelmää, jonka valitseminen riippuu näytteen koostumuksesta: VPD-ICP-MS piikiekoille ja VPD-ICP-MS ohutkalvonäytteille “Perintestä” VPD-ICP-MS menetelmää voidaan käyttää piikiekoille.

Määrittää väliliinan delaminoitumisen ylemmistä kankaista mekaanisella delaminaatiotestillä.

Tätä testiä käytetään arvioimaan elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvien paperien ja kartonkien värin siirtymistä. Tällä testillä voit varmentaa, että siirtyykö ruokapakkauksestasi väriaineita ruokaan.

XPS syvyysprofiloinnissa yhdistetään ionitykin etsaussyklien sarja XPS-analyysiin, jolloin saadaan kvantitatiivisesti ja semi-kvantitatiivisesti (atomi-%) analysoitua materiaalin pinnan koostumus ja kerrospaksuudet.

Röntgenfluoresenssi mittaus piiraudalle (SiFe). Analyysi sisältää seuraavien alkuaineiden määrittämisen: Si, Al, Ca, Ti, P, Mn, Cr ja C.

Röntgenheijastuvuus mittaus (XRR) ohutkalvonäytteille. Tuloksena saadaan arvot kalvon tiheydelle (g / cm³), paksuudelle (nm) sekä karheudelle (nm).

Yksittäisten ja kerrattujen lankojen lineaarinen tiheys voidaan määrittää lyhyen pituuden menetelmällä standardin 53830-3 mukaisesti. Menetelmä sopii yksinkertaisille, kerratuille ja teksturoiduille langoille.

Testi ilmaisee yksittäisten ja kerrattujen lankojen vetolujuuden silmukkamenetelmällä.

Testi ilmaisee yksittäisten ja kerrattujen lankojen vetolujuuden solmumenetelmällä.

Zeta-potentiaalin määritys partikkelin ja liuottimen välillä.

Öljypitoisuuden määrityksessä näyte uutetaan heksaanilla (tai muulla vastaavalla liuottimella). Uuton jälkeen liuotin haihdutetaan pois ja jäljelle jääneen öljyn massa punnitaan vaa'alla.