Elintarvikekontaktimateriaaleista siirtyvät raskasmetallit (KTM:n päätös 268/1992)

Lyijyn ja kadmiumin siirtyminen keraamisista, lasisista ja emaloiduista esineistä. Keraamisia esineitä ja ruokailuvälineitä koskevat komission direktiivissä 2005/31/EY määritellyt raja-arvot: Kategoria Lyijy Kadmium Tarvikkeet, joita ei voi täyttää nesteellä, sekä tarvikkeet, jotka voidaan täyttää nesteellä, mutta joiden sisäsyvyys, mitattuna alhaisimmasta kohdasta yläreunan kautta kulkevaan tasoon on enintään 25 mm 0,8 mg/dm2 0,07 mg/dm2 Kaikki muut tarvikkeet, jotka voidaan täyttää nesteellä 4,0 mg/l 0,3 mg/l Keittämiseen tarkoitetut tarvikkeet; pakkaus- ja säilytysastiat, joiden tilavuus on suurempi kuin kolme litraa 1,5 mg/l 0,1 mg/l Lisäksi standardissa ISO 4531-1/2:1998 on määritelty raja-arvot lyijyn (2 mg/esine) ja kadmiumin (0,2 mg/esine) vapautumiselle esineistä, joissa on huuliraja (kuten kupit ja mukit). Lasille ja emaloiduille tuotteille ei tällä hetkellä ole EU:ssa harmonisoitua kontaktimateriaalilainsäädäntöä. Tyypillisesti on mahdollista soveltaa komission direktiivissä 2005/31/EY määriteltyjä raja-arvoja. Kansallisella tasolla saatetaan kuitenkin edellyttää myös lisä- tai erillisvaatimuksia migraatiorajojen, testattujen alkuaineiden ja/tai testausolosuhteiden osalta. Alla on esimerkkejä kansallisella tasolla määritellyistä erityisvaatimuksista: Jäsenvaltio Lainsäädäntö Erillisvaatimukset* Ranska Fiche MCDA n°2 (V01 – 01/05/2016) Keramiikka, lasi, emalit Erilliset siirtymärajat esineille, joissa on huuliraja, Siirtymärajat alumiinille (Al), koboltille (Co) ja arseenille (As). Emaloidut ja koristellut tuotteet (muut kuin keramiikka) Siirtymäraja Cr VI:lle. Italia Ministerial Decree of 21/03/1975, as amended Lyijylasi (kristalli) Erillinen analyysimenetelmä ja siirtymän raja-arvo lyijylle. Alankomaat Commodities Act (Packagings and Consumer Articles) Lasi ja lasikeramiikka Erilliset siirtymien raja-arvot seuraaville metalleille: Sb, As, Ba, B, Cd, Ce, Cr, F, Co, Li, Pb, Mn, Ni, Rb, Zr. Keramiikka ja emalit Erilliset siirtymien raja-arvot seuraaville metalleille: As, Ba, B, Cd, Cr, Co, Hg, Li, Pb, Rb, Se, Sr. Suomi KTM:n päätös 268/1992 Lasi, emalit ja keramiikka (jos tuotteessa huuliraja ja/tai tarkoitettu pienille lapsille) Erilliset siirtymien raja-arvot seuraaville metalleille: Pb, Cd, Ni, Cr. * Testaus erityisvaatimusten mukaisesti on mahdollista lisämaksusta. Saatavilla olevat testausmenetelmät on listattu alla: Materiaali Tuotetyyppi Testimenetelmä Saatavilla olevat menetelmät Keramiikka Ruokailuvälineet (esim. lautaset) Upotusmenetelmä EN 1388-1, ASTM C 738 Keramiikka Juoma-astiat Täyttömenetelmä EN 1388-1, ASTM C 738 Lasi Ruokailuvälineet (esim. lautaset) Upotusmenetelmä EN 1388-2 Lasi Juoma-astiat Täyttömenetelmä ISO 7086-1 Keramiikka, lasi, emalit Juoma-astiat Huulirajatesti ASTM C 927

Orgaanisen fluorin kokonaismäärän (TOF) määritys palavista materiaaleista poltto-IC-menetelmällä (CIC). Määritys perustuu lähtökohtaisesti kokonaisfluorin (TF) määritykseen. Jos näyte kuitenkin sisältää epäorgaanista fluoria merkittävinä pitoisuuksina, voidaan myös epäorgaanisen fluorin kokonaismäärä (TIF) mitata ja TOF-pitoisuus laskea TF:n ja TIF:n erotuksena. TOF-analyysi antaa tietoa orgaanisten fluoriyhdisteiden kokonaismäärästä. Analyysia voidaan käyttää myös arvioitaessa PFAS-yhdisteiden esiintymistä näytteessä, vaikka TOF-menetelmällä ei saadakaan analysoitua yksittäisiä PFAS-yhdisteitä. Menetelmä soveltuu useille erilaisille materiaaleille. Kun kuvailet näytemateriaalia tarkasti tarjouspyynnön yhteydessä, voimme laatia tarjouksen mahdollisimman nopeasti.

Muovin kokonaisfluoripitoisuuden (F) määritys yhdellä seuraavista menetelmistä: EN 14582 -standardiin perustuva analyysi polttoionikromatografilla (CIC). Pohjoismaiden ministerineuvosto suosittelee menetelmää nopeaan fluoripitoisuuden määritykseen mm. pakkausmateriaaleista., EN 15408 -standardiin perustuva analyysi happopommihajotuksella ja ionikromatografilla. Menetelmä soveltuu muovigranulaateille ja -levyille, ja sillä voidaan määrittää myös rikin (S), kloorin (Cl) tai bromin (Br) kokonaispitoisuudet., ASTM D7359-23 -standardin mukainen CIC-analyysi.. Kaikki menetelmät ovat akkreditoituja. Analyysi toteutetaan lähtökohtaisesti näytematriisille parhaiten soveltuvalla menetelmällä, mutta pyynnöstä voidaan yleensä käyttää tiettyä standardia. Sivulla näkyvä hinta sisältää näytteen esivalmistelun (kuivaus ja jauhaminen alle 1 mm partikkeleiksi).

Jauhemaisen näytteen analyysipaketti, joka sisältää seuraavat analyysit: Hiukkaskokojakauman määritys SEM-EDX-menetelmällä, sisältäen näytevalmistelun isopropanolilla ja nanohiukkasten tunnistuksen Euroopan komission suosituksen (2022/C 229/01) mukaisesti., Kiderakenteen analyysi XRD-menetelmällä, sisältäen kidefaasien määrityksen ja tarvittavat näytevalmistelut (mm. kuivaus, jauhaminen)., Kemiallisen koostumuksen määritys ICP-AES-menetelmällä (epäorgaaniset alkuaineet) ja CHNS-analyysillä (hiili, vety, typpi, rikki)., Tilavuuteen suhteutetun ominaispinta-alan määritys typpi-adsorption ja helium-pyknometrian perusteella.. Saat tarjouksen analyyseistä ottamalla yhteyttä asiantuntijoihimme alta löytyvällä lomakkeella.

Alkuaineiden vapautumisen määritys metalleista ja metalliseoksista Euroopan neuvoston päätöslauselman CM/Res(2020)9 mukaisesti. Testisimulanttina käytetään joko 0,5 %:sta sitruunahappoliuosta tai standardin DIN 10531 mukaisesti valmistettua keinotekoista hanavettä. Analyysi suoritetaan kolme kertaa peräkkäin ja vaatimustenmukaisuus arvioidaan kolmannesta analyysistä. Tämän lisäksi kahden ensimmäisen analyysin aikana irronneiden alkuaineiden summa ei saa ylittää viikottaisen käytön sallittua kokonaisaltistusta. Analyysi kattaa myös Pohjoismaiden ministerineuvoston (Norden) TemaNord 2015:522 -ohjeen mukaiset vaatimukset metallisille elintarvikekontaktimateriaaleille. Analyysi sisältää seuraavien alkuaineiden määrityksen: Alumiini (Al), Antimoni (Sb), Kromi (Cr), Koboltti (Co), Kupari (Cu), Rauta (Fe), Magnesium (Mg), Mangaani (Mn), Molybdeeni (Mo), Nikkeli (Ni), Hopea (Ag), Tina (Sn), Titaani (Ti), Vanadiini (V), Sinkki (Zn), Arseeni (As), Barium (Ba), Beryllium (Be), Kadmium (Cd), Lyijy (Pb), Litium (Li), Elohopea (Hg), Tallium (Tl), Zirkoni (Zr).

Testillä mitataan raskasmetallien ja alumiinin siirtymä kylmään veteen elintarvikekontaktiin tarkoitetusta pahvista tai paperista. Menetelmä soveltuu mm. alumiinin (Al), lyijyn (Pb) ja kadmiumin (Cd) migraation määrittämiseen BfR:n suosituksen XXXVI mukaan. Menetelmä soveltuu myös kadmiumin (Cd), lyijyn (Pb) ja elohopean (Hg) migraation määrittämiseen CEPI:n elintarvikekontaktiin suunnatun paperin ja kartongin testausohjeiden mukaisesti.

Orgaanisen kokonaisfluorin (TOF) määritys paperista, muovimateriaaleista, tekstiileistä ja muista palavista materiaaleista. Analyysi sisältää kokonaisfluorin (TF) ja epäorgaanisen fluorin (TIF) mittauksen sekä TOF-pitoisuuden laskennallisen määrityksen kaavalla TF - TIF = TOF. TOF-analyysi antaa tietoa orgaanisten fluoriyhdisteiden kokonaismäärästä. Analyysia voidaan käyttää arvioitaessa PFAS-yhdisteiden esiintymistä näytteessä, vaikka TOF-menetelmällä ei voidakaan tunnistaa yksittäisiä yhdisteitä. Huom. Jos epäorgaanisen fluorin pitoisuuden oletetaan olevan matala, on pelkkä kokonaisfluorin määritys usein edullisempi vaihtoehto PFAS-pitoisuuden arviointiin. Saat lisätietoja ja tarjouksen laittamalla meille viestiä alta löytyvällä lomakkeella.

Urealiuos (esim. AdBlue) on lisäaine, jota käytetään dieselautoissa. Urealiuoksen käyttö helpottaa typen oksideiden katalyyttistä pelkistystä ja parantaa näin ilmanlaatua. ISO 22241:2019:n mukainen urealiuoksen testauspaketti sisältää seuraavat analyysit: Ureapitoisuus (ISO 22241-2C), Tiheys 20 °C:ssa (EN ISO 12185) , Taitekerroin 20 °C:ssa (ISO 22241-2C), Alkalisuus NH₃:na (ISO 22241-2D), Biureetti (ISO 22241-2E), Aldehydit (ISO 22241-2F), Liukenematon aine (ISO 22241-2G), Fosfaatti (ISO 22241-2H), Al, Ca, Cr, Cu, Fe, K, Mg, Na, Ni ja Zn pitoisuudet (ISO 22241-2I).

Tätä testiä käytetään arvioimaan elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvien paperien ja kartonkien värinkestävyyttä. Käytettävät simulantit ovat: Oliiviöljy, 3% etikkahappo, Keinotekoinen sylki (emäksinen suolaliuos), Tislattu vesi. Testillä voidaan varmentaa, että ruokapakkauksesta ei siirry ruokaan liian suurta määrää väriaineita.

Spark-OES-menetelmällä voidaan määrittää metallien ja metalliseosten alkuainekoostumus nopeasti ja tarkasti. Mittaus on nopeampi ja määritysrajat monesti matalammat kuin muilla vastaavilla menetelmillä (mm. ICP-OES, ICP-MS, XRF). Menetelmällä voidaan havaita kaikki metalliset alkuaineet sekä useita epämetalleja, kuten C, N ja S. Määritysrajat liikkuvat ppm-luokassa. Spark-OES soveltuu kiinteille metallikappaleille, joiden koko on vähintään 1 x 1 cm. Näytevalmistelu sisältyy analyysin hintaan.