Mikromuovien analytiikka

Vesi on hyvin tyypillinen näytematriisi mikromuovianalytiikassa, ja etenkin puhtaasta vedestä mikromuoveja on verrattain helppo havaita. Analyysin päämääriä voivat olla esimerkiksi seuraavat: 

• Mikromuovipitoisuuksien vertailu esim. hana- ja pulloveden välillä

• Mikromuovien määrän selvitys jätevedestä suodatinjärjestelmien tehokkuuden arvioimiseksi

• Luonnonvesien mikromuovianalyysi, jolla selvitetään eri vesistöjen muovisaastekuormaa

• Pulloveden mikromuovianalyysi tuotantoprosessin eri vaiheissa sen selvittämiseksi, missä vaiheessa muoveja päätyy veteen

Mikromuoveja analysoidaan yleisimmin Raman-, FTIR- ja py-GC/MS-tekniikoilla. Näistä Raman on kustannustehokkain ja mahdollistaa partikkelien kokojakauman selvityksen ja näiden lajittelun muovityypeittäin. FTIR-menetelmällä saadaan käytännössä samat tiedot, mutta Raman on paremman hinta-laatusuhteensa puolesta suositeltava menetelmä. Haaste molemmissa on nanomuovien havaitsemisen vaikeus: alle 1 mikrometrin halkaisijan hiukkasia ei yleensä voida havaita.

Py-GC/MS-menetelmällä voidaan havaita myös äärimmäisen pienet nanomuovit, mutta toisaalta tekniikalla ei saada tietoa partikkelikokojakaumasta tai partikkelien lukumäärästä. Tämän sijaan tulokset ilmoitetaan mikrogrammoina litraa kohden. Jos mikromuovihiukkasten koosta ja muodoista halutaan erityisen tarkka kuva eikä hinta ole esteenä, voidaan niitä kuvantaa SEM-menetelmällä.