Muovisten materiaalien käytön räjähdysmäinen kasvu on johtanut paitsi näkyvän muovisaasteen myös häviävän pienten mikromuovien lisääntymiseen luonnossa. Vesistöistä ja etenkin juomavedestä löytyvä mikromuovi on aiheuttanut paljon huolta, sillä muovihiukkasia päätyy veden kautta elimistöön.
Selvittääksemme mikromuovien pitoisuuksia erityyppisissä vesinäytteissä lähetimme laboratorioon analysoitaviksi viisi näytettä:
Vantaanjoen jokivesi
Meilahden rannan merivesi
Hanavesi Helsingin Ruskeasuolla sijaitsevasta toimistosta
Pyykinpesukoneen poistovesi
Pullotettu juomavesi
Pullovesi toimitettiin laboratorioon alkuperäisessä myyntipakkauksessa. Muut näytteet kerättiin lasipulloihin, ja muovisen korkin ja näytteen väliin asetettiin pala foliota estämään muovihiukkasten siirtymistä korkista veteen. Laboratoriossa näytteet analysointiin Raman-spektroskopiaan perustuvalla menetelmällä, jolla voidaan tunnistaa eri kokoluokkiin kuuluvien ja erityyppisistä muoveista koostuvien mikromuovihiukkasten määrä vesilitraa kohden.
Eniten mikromuoveja on pyykkivedessä
Laboratoriotesteissä jokaisesta vesinäytteestä löytyi mikromuoveja. Muovihiukkasten määrä, koko ja tyyppi kuitenkin vaihteli merkittävästi näytteestä riippuen. Taulukkoon 1 on merkitty kustakin vesityypistä havaitut mikromuovit. Tulokset on ilmoitettu hiukkasten lukumääränä litraa kohden.
Ylivoimaisesti eniten mikromuoveja löytyi pyykkivedestä, joka sisälsi 1 040 polyeteenihiukkasta ja 400 polypropeenihiukkasta. Toiseksi eniten mikromuoveja oli pullovedessä, joka sisälsi 32 polyeteeni-, 2 polystyreeni- ja 6 polypropeenihiukkasta.
Merivedestä mikromuoveja löytyi kolmanneksi eniten, 24 polyeteenihiukkasta litraa kohden. Jokivedessä hiukkasia oli yhteensä 12, joista 4 oli polystyreenia ja 8 polypropeenia. Hanavedestä mikromuoveja löytyi vähiten, 10 polystyreenihiukkasen verran.
Pienimmät mikromuovihiukkaset päätyvät todennäköisimmin vesistöihin
Measurlabsin ympäristöanalytiikan asiantuntija Aatto Rautio toteaa pyykkiveden korkean mikromuovipitoisuuden olleen odotettavissa, sillä pesukoneen poistoveteen irtoaa mikromuoveja muun muassa tekokuituja sisältävistä vaatteista. Lisäksi polyeteeni on maailman yleisin muovi, jota käytetään laajasti erilaisissa pakkausmateriaaleissa, kuten pesuainepakkauksissa.
Suuren hiukkasmäärän lisäksi Rautio kiinnittää huomiota hiukkasten kokoon.
“Tulosten osalta huomionarvoista on se, että kaikki pyykkivedestä löydetyt mikromuovipartikkelit olivat 1–50 µm kokoisia. Varsinkin näillä hiukkasilla on suuri mahdollisuus päätyä vesistöihin ja luontoon, sillä kaikista pienimpien hiukkasten poistaminen esimerkiksi jätevesistä voi olla haastavaa.”
Pullovettä juovat altistuvat suuremmille mikromuovipitoisuuksille
Laboratoriotestin tulosten perusteella pullotettu vesi häviää mikromuovipitoisuuden osalta selkeästi hanavedelle, josta mikromuoveja löytyi vähiten. Erityisesti kaikkein pienimmän kokoluokan hiukkasissa havaittiin suuri ero hanaveden hyväksi, ja juuri näiden pienten hiukkasten on tutkimuksissa todettu kerääntyvän elimistöön.
“Tässä testissä analysoitiin vain yksi pullotettu vesi, eikä yleistäviä johtopäätöksiä voi vetää pelkästään tämän tuloksen perusteella. Vastaavanlaisia tutkimuksia on kuitenkin tehty myös muualla, ja nyt tutkitun pulloveden mikromuovipitoisuudet ovat linjassa muiden vastaavien tutkimusten kanssa,” Aatto Rautio toteaa.
Rautio peräänkuuluttaa tarvetta lisätutkimuksille pullotetun veden mikromuovipitoisuuksiin ja niiden lähteisiin liittyen.
“Tämän tutkimuksen perusteella ei voida ottaa kantaa siihen, mistä mikromuovit ovat peräisin. Pullovesien osalta olisikin mielenkiintoista selvittää, ovatko mikromuovit peräisin tyhjistä pulloista, korkeista, pullotusprosessin eri vaiheista vai pullotettavasta vedestä.”
Tutkimusta keskitettävä kaikkein pienimpiin muovihiukkasiin
Koska testissä tutkittiin vain yksi kunkin tyyppinen vesinäyte, ei pitoisuuseroista voi tehdä kovin pitkälle meneviä päätelmiä. Tilastollisesti pätevien tulosten saamiseksi testi tulisi toistaa vähintään kymmenillä näytteillä kutakin vesityyppiä kohden. Tästä huolimatta näyttää selvältä, ett ä mikromuoveja löytyy kaiken tyyppisistä vesinäytteistä juomavettä myöten.
Raution mukaan on myös hyvä todeta, että testissä tutkittiin ainoastaan mikrometrikokoluokan partikkeleita, ja löydetyt partikkelit olivat valtaosin 1–50 µm kokoisia. Yli 500 µm kokoisia hiukkasia tutkimuksessa ei havaittu lainkaan.
“Vastaavia mikromuovitutkimuksia tehdessä tulisikin aina varmistaa, että tutkimuksessa pystytään analysoimaan myös kaikista pienimmät mikromuovipartikkelit. On myös täysin mahdollista, että tutkituissa näytteissä on vielä pienempiä kuin 1 µm kokoisia partikkeleita eli ns. nanomuoveja, joiden tutkiminen on mikromuoveja haastavampaa.”