Kiinteiden aineiden lineaarinen lämpölaajeneminen dilatometrillä

Röntgenheijastuvuuden mittaus eli XRR-analyysi, jolla voidaan määrittää ohutkalvon tiheys (g/cm3), paksuus (nm) ja karheus (nm). Menetelmä soveltuu yksittäisten tai monikerroksisten ohutkalvojen karakterisointiin, sillä se tarjoaa tietoa näytteen yksittäisten kerrosten paksuudesta ja tiheydestä sekä rajapintojen karheudesta. Suurin mittaustarkkuus paksuuden määrityksessä saavutetaan näytteille, joissa kalvon tai kalvopinon yhteenlaskettu paksuus on enintään 150 nm ja pinnan karheus on alhainen (<5 nm). Paksumpia kalvoja ja pinnoitteita (jopa ~5 µm) sekä karkeampia pintoja voidaan myös karakterisoida, mutta kalvon tai kalvopinon paksuuden ja karheuden kasvaessa paksuuden määrityksen tarkkuus heikkenee tai siitä tulee mahdotonta XRR:lla. >150 mm kiekot leikataan yleensä paloiksi XRR mittausta varten. Kerrothan tarjouspyynnön yhteydessä, jos näytteesi on kasvatettu yli 150 mm kiekoille, joita et halua leikattavan. Saatavilla oleva lämpötila-alue XRR-mittauksille on 25–1100 °C, ja kiteisyyttä voidaan tutkia lämpötilan funktiona. Mittaukset voidaan suorittaa normaalissa ilmassa, inertin kaasun alla tai tyhjiössä. Käytettävissä ovat seuraavat laitteet: Rigaku SmartLab, Panalytical X'Pert Pro MRD, Bruker D8 Discover.

Standardien ASTM E21 ja ISO 6892-2 mukaisilla vetokokeilla arvioidaan metallisten materiaalien mekaanisia ominaisuuksia huoneenlämpötilaa korkeammissa lämpötiloissa. Tuloksena saadaan mm. vetolujuus, myötölujuus ja kimmomoduuli. Kerrothan tilauksen yhteydessä, kumpaa standardia haluat käytettävän. Lisäksi tarvitsemme tiedot halutusta testauslämpötilasta (1 000 °C asti) sekä rasitusmäärästä (strain rate). Koekappaleiden tulisi olla pituudeltaan vähintään 75 mm ja halkaisijaltaan 5 mm. Sopivien näytekappaleiden valmistus voidaan sisällyttää analyysiin. Saat meiltä myös huoneenlämpötilassa suoritetut vetokokeet standardien ASTM E8 ja ISO 6892-1 mukaisesti.

Standardien ISO 204 ja ASTM E139 mukaisilla virumiskokeilla ja jännitysmurtumakokeilla arvioidaan metallien muodonmuutosta, kun ne altistetaan vakiovoimalle korkeassa lämpötilassa. Testeillä voidaan mitata materiaalin virumista eli venymää jatkuvasti tai tietyin aikavälein. Lisäksi voidaan määrittää aika jännitysmurtumaan, eli materiaalin murtumiseen valituissa testiolosuhteissa. Testien hinnoittelu määräytyy muun muassa lämpötilan ja keston perusteella. Voit pyytää tarjouksen asiantuntijoiltamme alta löytyvällä lomakkeella.

Metallisen materiaalin iskulujuuden määritys standardiin ISO 148-1 perustuvalla Charpy-menetelmällä. Mittaus voidaan toteuttaa eri lämpötiloissa -193 °C:n lämpötilasta alkaen. Testissä näytekappaleeseen tehdään V- tai U-kirjaimen mallinen lovi, minkä jälkeen kappale rikotaan heilurilla. Näytteen hajottamiseen vaaditun energian perusteella voidaan arvioida metallin kestävyyttä olosuhteissa, joissa se altistuu äkillisille iskuille.

Metallien vetokokeella määritetään materiaalin lujuusominaisuuksia, kuten vetolujuus, myötölujuus ja kimmomoduuli. Vetokoe on yleisimpiä ja luotettavimpia tapoja kerätä tietoa materiaalin mekaanisesta kestävyydestä. Koetta varten tarvitaan yleensä vähintään 75 mm pitkä ja halkaisijaltaan 5 mm kokoinen koekappale, mutta myös pienempiä kappaleita voidaan testata pyynnöstä. Koekappaleiden valmistus suuremmista kappaleista voidaan sisällyttää testisuunnitelmaan. ASTM E8- ja ISO 6892-1 -standardien mukaiset vetokokeet suoritetaan huoneenlämmössä. Tarjoamme lisäksi korkeammissa lämpötiloissa toteutettavia vetokokeita standardien ASTM E21 ja ISO 6892-2 mukaisesti.

Materiaalien magneettisten ominaisuuksien määritys magneettikentän funktiona. Mittaukseen käytetään värähtelevän näytteen magnetometriä (vibrating-sample magnetometer, VSM), jota kutsutaan myös Foner-magnetometriksi. Mittaus perustuu Faradayn induktiolakiin, jonka mukaan muuttuva magneettikenttä tuottaa sähkökentän. Tämän sähkökentän ominaisuuksia voidaan mitata, jolloin saadaan tietoa magneettikentän muutoksista. Magnetometrillä voidaan mitata mm. magneettista momenttia ja koersitiviteettiä sekä hystereesisilmukkaa. Lisäksi alhaisessa lämpötilassa toteutetulla VSM-mittauksella voidaan todeta Meissnerin ilmiö suprajohtavissa ohutkalvoissa. Projektit hinnoitellaan tapauskohtaisesti, ja hintahaarukan alempaa päätä sovelletaan suurille näytemäärille. Saat tarkan hinta-arvion ottamalla yhteyttä asiantuntijoihimme.

Metallin kovuudella tarkoitetaan sen kykyä vastustaa plastista eli pysyvää muodonmuutosta. Tarjoamme kolme eri testimenetelmää metallien kovuuden määritykseen: Brinell-kovuus (ISO 6506-1), Vickers-kovuus (ISO 6507-1), Rockwell-kovuus (ISO 6508-1). Testeissä standardinmukainen testipää painetaan näytteeseen ja muodostuneen loven halkaisija ja/tai syvyys mitataan. Kaikki menetelmät soveltuvat kaikentyyppisille metalleille ja metalliseoksille.

DMA-menetelmällä voidaan mitata materiaalin viskoelastisia ominaisuuksia lämpötilan, ajan, taajuuden, mekaanisen rasituksen, kaasuilmakehän tai näiden yhdistelmien funktiona. Menetelmän avulla voidaan analysoida mm. seuraavia ominaisuuksia: Varastomoduuli (E’), häviömoduuli (E’’) ja häviökerroin (tan δ), Lasisiirtymälämpötila (Tg), Kiteytyminen, Sulaminen, Kovettumiskinetiikka, Mekaaniset ominaisuudet. DMA-mittauksessa materiaaliin voidaan kohdistaa erilaisia rasituksia, kuten veto-, taivutus-, puristus- ja leikkausvoimaa. Koeasetelma ja tarkasteltavan materiaalin ominaisuudet vaikuttavat mittauksen haastavuuteen ja hinnoitteluun.

Urealiuos (esim. AdBlue) on lisäaine, jota käytetään dieselautoissa. Urealiuoksen käyttö helpottaa typen oksideiden katalyyttistä pelkistystä ja parantaa näin ilmanlaatua. ISO 22241:2019:n mukainen urealiuoksen testauspaketti sisältää seuraavat analyysit: Ureapitoisuus (ISO 22241-2C), Tiheys 20 °C:ssa (EN ISO 12185) , Taitekerroin 20 °C:ssa (ISO 22241-2C), Alkalisuus NH₃:na (ISO 22241-2D), Biureetti (ISO 22241-2E), Aldehydit (ISO 22241-2F), Liukenematon aine (ISO 22241-2G), Fosfaatti (ISO 22241-2H), Al, Ca, Cr, Cu, Fe, K, Mg, Na, Ni ja Zn pitoisuudet (ISO 22241-2I).

Tätä testiä käytetään arvioimaan elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvien paperien ja kartonkien värinkestävyyttä. Käytettävät simulantit ovat: Oliiviöljy, 3% etikkahappo, Keinotekoinen sylki (emäksinen suolaliuos), Tislattu vesi. Testillä voidaan varmentaa, että ruokapakkauksesta ei siirry ruokaan liian suurta määrää väriaineita.