Metallien kovuus

Dilatometrillä määritetään kiinteän näytteen dimensionaalinen muutos lämpötilan funktiona. Mittauksen lämpötila-alue on 25 °C–1 600 °C, mutta mittaus voidaan suorittaa myös kryogeenisissä olosuhteissa, jolloin lämpötila-alue on -175 °C–300 °C. Mittauksen tuloksena saadaan materiaalin lämpölaajenemiskerroin sekä näytekappaleen pituuden muutos, molemmat lämpötilan funktiona. Mittaus on mahdollista suorittaa ilma-atmosfäärin lisäksi Ar-, CO₂-, N₂- tai O₂-atmosfäärissä. Voit tehdä tarjouspyynnön alta löytyvällä lomakkeella. Analyysin hinta riippuu testiolosuhteista, joten kuvailethan niitä mahdollisimman tarkasti.

Standardien ASTM E21 ja ISO 6892-2 mukaisilla vetokokeilla arvioidaan metallisten materiaalien mekaanisia ominaisuuksia huoneenlämpötilaa korkeammissa lämpötiloissa. Tuloksena saadaan mm. vetolujuus, myötölujuus ja kimmomoduuli. Kerrothan tilauksen yhteydessä, kumpaa standardia haluat käytettävän. Lisäksi tarvitsemme tiedot halutusta testauslämpötilasta (1 000 °C asti) sekä rasitusmäärästä (strain rate). Koekappaleiden tulisi olla pituudeltaan vähintään 75 mm ja halkaisijaltaan 5 mm. Sopivien näytekappaleiden valmistus voidaan sisällyttää analyysiin. Saat meiltä myös huoneenlämpötilassa suoritetut vetokokeet standardien ASTM E8 ja ISO 6892-1 mukaisesti.

Standardien ISO 204 ja ASTM E139 mukaisilla virumiskokeilla ja jännitysmurtumakokeilla arvioidaan metallien muodonmuutosta, kun ne altistetaan vakiovoimalle korkeassa lämpötilassa. Testeillä voidaan mitata materiaalin virumista eli venymää jatkuvasti tai tietyin aikavälein. Lisäksi voidaan määrittää aika jännitysmurtumaan, eli materiaalin murtumiseen valituissa testiolosuhteissa. Testien hinnoittelu määräytyy muun muassa lämpötilan ja keston perusteella. Voit pyytää tarjouksen asiantuntijoiltamme alta löytyvällä lomakkeella.

Metallisen materiaalin iskulujuuden määritys standardiin ISO 148-1 perustuvalla Charpy-menetelmällä. Mittaus voidaan toteuttaa eri lämpötiloissa -193 °C:n lämpötilasta alkaen. Testissä näytekappaleeseen tehdään V- tai U-kirjaimen mallinen lovi, minkä jälkeen kappale rikotaan heilurilla. Näytteen hajottamiseen vaaditun energian perusteella voidaan arvioida metallin kestävyyttä olosuhteissa, joissa se altistuu äkillisille iskuille.

Metallien vetokokeella määritetään materiaalin lujuusominaisuuksia, kuten vetolujuus, myötölujuus ja kimmomoduuli. Vetokoe on yleisimpiä ja luotettavimpia tapoja kerätä tietoa materiaalin mekaanisesta kestävyydestä. Koetta varten tarvitaan yleensä vähintään 75 mm pitkä ja halkaisijaltaan 5 mm kokoinen koekappale, mutta myös pienempiä kappaleita voidaan testata pyynnöstä. Koekappaleiden valmistus suuremmista kappaleista voidaan sisällyttää testisuunnitelmaan. ASTM E8- ja ISO 6892-1 -standardien mukaiset vetokokeet suoritetaan huoneenlämmössä. Tarjoamme lisäksi korkeammissa lämpötiloissa toteutettavia vetokokeita standardien ASTM E21 ja ISO 6892-2 mukaisesti.

Kvantitatiivinen mineraloginen analyysi bentoniittinäytteille materiaalissa esiintyvien mineraalien pitoisuuksien tunnistamiseksi ja kvantifioimiseksi. Analyysi suoritetaan XRD-tekniikalla standardin EN 13925 mukaisesti. Analyysin tulokset esitetään prosenttiosuuksina, esimerkiksi seuraavasti: Smektiitti %, Kvartsi %, Kalsiitti %, Opaali %, Maasälpä %. Analyysin mittausepävarmuus on 10–20 %.

Röntgenheijastuvuuden mittaus eli XRR-analyysi, jolla voidaan määrittää ohutkalvon tiheys (g/cm3), paksuus (nm) ja karheus (nm). Menetelmä soveltuu yksittäisten tai monikerroksisten ohutkalvojen karakterisointiin, sillä se tarjoaa tietoa näytteen yksittäisten kerrosten paksuudesta ja tiheydestä sekä rajapintojen karheudesta. Suurin mittaustarkkuus paksuuden määrityksessä saavutetaan näytteille, joissa kalvon tai kalvopinon yhteenlaskettu paksuus on enintään 150 nm ja pinnan karheus on alhainen (<5 nm). Paksumpia kalvoja ja pinnoitteita (jopa ~5 µm) sekä karkeampia pintoja voidaan myös karakterisoida, mutta kalvon tai kalvopinon paksuuden ja karheuden kasvaessa paksuuden määrityksen tarkkuus heikkenee tai siitä tulee mahdotonta XRR:lla. >150 mm kiekot leikataan yleensä paloiksi XRR mittausta varten. Kerrothan tarjouspyynnön yhteydessä, jos näytteesi on kasvatettu yli 150 mm kiekoille, joita et halua leikattavan. Saatavilla oleva lämpötila-alue XRR-mittauksille on 25–1100 °C, ja kiteisyyttä voidaan tutkia lämpötilan funktiona. Mittaukset voidaan suorittaa normaalissa ilmassa, inertin kaasun alla tai tyhjiössä. Käytettävissä ovat seuraavat laitteet: Rigaku SmartLab, Panalytical X'Pert Pro MRD, Bruker D8 Discover.

Spark-OES-menetelmällä voidaan määrittää metallien ja metalliseosten alkuainekoostumus nopeasti ja tarkasti. Mittaus on nopeampi ja määritysrajat monesti matalammat kuin muilla vastaavilla menetelmillä (mm. ICP-OES, ICP-MS, XRF). Menetelmällä voidaan havaita kaikki metalliset alkuaineet sekä useita epämetalleja, kuten C, N ja S. Määritysrajat liikkuvat ppm-luokassa. Spark-OES soveltuu kiinteille metallikappaleille, joiden koko on vähintään 1 x 1 cm. Näytevalmistelu sisältyy analyysin hintaan.

Tätä testiä käytetään paperien ja kartonkien taittumiskestävyyden määrittämiseen. Testissä kapea paperinauha taitetaan standardisoidusti eteen- ja taaksepäin, ja testia jatketaan kunnes näyte murtuu.

Menetelmä mittaa aaltopahvin taivutusjäykkyyden nelipistemittauksella. Testiä käytetään määrittämään pahvin jäykkyys, joka on tärkeä ominaisuus lopputuotteiden mekaanisen keston kannalta. Testin tuloksena saat tiedon aaltopahvinäytteen kone- ja poikkisuuntaisesta taivutusjäykkyydestä.