Maalien kosteudenkestävyys (ISO 6270-1)

Teräsrakenteiden korroosiosuojaukseen tarkoitettujen suojamaalausjärjestelmien suorituskyvyn testaus standardin ISO 12944-6 mukaisesti. Tulokset toimivat parhaiten eri pinnoitteiden vertailussa (absoluuttista tietoa tuotteen suorituskyvystä pitkäaikaisen käytön aikana ei saada). Menetelmä soveltuu seuraavien teräspintojen suojamaalausjärjestelmien arviointiin: Pinnoittamaton hiiliteräs, Kuumasinkitty (galvanoitu) teräs (ISO 1461), Lämpöruiskutetulla metallilla pinnoitettu teräs (ISO 2063-1 ja ISO 2063-2). Testi kattaa rasitusluokat C2-C5 (määritelty standardissa ISO 12944-2). Näytteet altistetaan standardinmukaisille rasitustekijöille, jotka valitaan tavoitellun korroosioluokan perusteella. Esimerkkejä ovat veteen upottaminen (ISO 2812-2), vesikondensaatio ja kosteusaltistus (ISO 6270-1), suolasuihke (ISO 9227) ja syklinen vanheneminen (ISO 12944-6, liite B). Altistuksen jälkeen arvioidaan seuraavia ominaisuuksia/vaikutuksia: Tartuntalujuus vetokokeella (ISO 4624), Kuplautuminen, ruostuminen, halkeilu, hilseily ja delaminaatio (ISO 4628 -sarja). Näytteet valmistellaan standardien ISO 15528 ja ISO 1513 mukaisesti. Kuivakalvon paksuus (ISO 2808) mitataan ja kirjataan kullekin pinnoitteelle. Tulokset raportoidaan käyttäen ISO 4628 -merkintäjärjestelmää kullekin vauriotyypille, ja maalijärjestelmä luokitellaan rasitusluokan ja kestoiän mukaan (esim. C5-M medium). Testiraportti sisältää myös tarkan kuvauksen testiolosuhteista ja näytteiden esikäsittelystä.

Röntgenheijastuvuuden mittaus eli XRR-analyysi, jolla voidaan määrittää ohutkalvon tiheys (g/cm3), paksuus (nm) ja karheus (nm). Menetelmä soveltuu yksittäisten tai monikerroksisten ohutkalvojen karakterisointiin, sillä se tarjoaa tietoa näytteen yksittäisten kerrosten paksuudesta ja tiheydestä sekä rajapintojen karheudesta. Suurin mittaustarkkuus paksuuden määrityksessä saavutetaan näytteille, joissa kalvon tai kalvopinon yhteenlaskettu paksuus on enintään 150 nm ja pinnan karheus on alhainen (<5 nm). Paksumpia kalvoja ja pinnoitteita (jopa ~5 µm) sekä karkeampia pintoja voidaan myös karakterisoida, mutta kalvon tai kalvopinon paksuuden ja karheuden kasvaessa paksuuden määrityksen tarkkuus heikkenee tai siitä tulee mahdotonta XRR:lla. >150 mm kiekot leikataan yleensä paloiksi XRR mittausta varten. Kerrothan tarjouspyynnön yhteydessä, jos näytteesi on kasvatettu yli 150 mm kiekoille, joita et halua leikattavan. Saatavilla oleva lämpötila-alue XRR-mittauksille on 25–1100 °C, ja kiteisyyttä voidaan tutkia lämpötilan funktiona. Mittaukset voidaan suorittaa normaalissa ilmassa, inertin kaasun alla tai tyhjiössä. Käytettävissä ovat seuraavat laitteet: Rigaku SmartLab, Panalytical X'Pert Pro MRD, Bruker D8 Discover.

Mittauksella määritetään maalien, lakkojen ja muiden vastaavien pinnoitteiden kuivumisominaisuudet. Tuotteen tulee kuivua ilman tai kemiallisen reaktion seurauksena. Ensisijaisena menetelmänä käytetään ISO 9117-3 -standardissa määriteltyä lasihelmimenetelmää. Pyynnöstä voidaan kuitenkin käyttää myös muita standardisarjan menetelmiä (ISO 9117-1, -2, -4, -5, tai -6). Tuloksia voidaan käyttää kuivumisajan määritykseen tai sen selvittämiseen, onko riittävä kuivumisaste saavutettu tietyn ajanjakson jälkeen. Asiantuntijamme antavat mielellään lisätietoa testivaihtoehdoista, kun täytät alta löytyvän lomakkeen.

Korkean resoluution synkrotroni-XRD-mittaus, jolla saadaan kvantitatiivista dataa jauhemaisen näytteen kiderakenteesta. Palveluun sisältyy: Kiteisten faasien kvantifiointi painoprosentteina, Amorfisen aineen kokonaispitoisuuden määritys, Data jauhediffraktiomittauksesta ja sen pohjalta luotu diffraktogrammi, Yksityiskohtainen testiraportti. Tarjoamme tarvittaessa myös PDF-analyysit (engl. pair distribution function) amorfisten tai nanorakenteisten materiaalien paikallisten atomirakenteiden tarkasteluun.

Rakennusmateriaalien lämmönvastuksen ja lämmönjohtavuuden määritys EN 12667 -standardin mukaisesti. Standardi soveltuu tuotteille, joiden lämmönvastus on vähintään 0,5 m²K/W. Testausmenetelmä valitaan näytteen ominaisuuksien perusteella: Suojattu kuumalevy -menetelmässä lämpövirta määritetään suoraan näytteen läpi ilman kalibrointia vertailumateriaalin avulla., Lämpövirtamittarimenetelmässä laite kalibroidaan ennen mittausta materiaalilla, jonka lämmönjohtavuus on tiedossa.. Molemmissa menetelmissä näyte asetetaan tasalämpöisten levyjen väliin, ja näytteen läpi kulkeva tasapainotilainen lämpövirta mitataan. Lämmönvastus (R-arvo, m²K/W) ja lämmönjohtavuus (λ, W/mK) lasketaan mitatusta lämpövirrasta ja näytteen vastakkaisten pintojen välisestä lämpötilaerosta. Tuloksia käytetään rakennusmateriaalien lämpöteknisten ominaisuuksien todentamiseen esimerkiksi tuoteluokitusta ja eri materiaalien vertailua varten. EU:ssa testi on edellytys lämmöneristystuotteiden CE-merkinnälle. Koekappale valmistetaan sovellettavan tuotestandardin mukaisesti. Ilmoita materiaalityyppi ja käytettävä standardi tarjouspyynnön yhteydessä.

Testillä mitataan nopeutta, jolla metaani läpäisee kalvomaisen materiaalin. Mittaus tehdään ISO 15105-1 -standardin mukaan sisältäen kaksi rinnakkaista mittausta. Testauslämpötila voidaan valita 0 °C ja 200 °C välillä, suhteellisen kosteuden ollessa 0 %. Ohuille ja hauraille materiaaleille sovelletaan ISO 15105-2 -standardia. Tämä menetelmä on saatavilla lisähintaan.

Korkeapainelaminaattien (HPL) ominaisuuksien ja kestävyyden määritys standardin EN 438-2 mukaisesti. Suorituskykyvaatimukset eri laminaattityypeille määritellään muissa EN 438 -sarjan standardeissa. Measurlabs tarjoaa testausta seuraavien ominaisuuksien määritykseen: Mitat ja geometria: paksuus, tasaisuus, pituus, leveys, reunojen suoruus ja suorakulmaisuus, Pinnan kestävyys: mm. hankautumisen-, naarmuuntumisen- ja iskunkestävyys, Tahrankestävyys: likaantuminen väriaineiden ja kemikaalien vaikutuksesta, Lämmön- ja kosteudenkestävyys: altistuminen mm. kuivalle lämmölle, märälle lämmölle, kiehuvalle vedelle ja vesihöyrylle, Säänkestävyys: altistuminen UV-valolle, Muovattavuus: jälkimuovautuvuusominaisuuksien määritys, Mittapysyvyys korkeissa lämpötiloissa. Testit voidaan suorittaa hyväksytty/hylätty -arviointeina määriteltyjä vaatimuksia vasten tai suorituskykytietojen määrittämiseksi laminaattien luokittelua ja vertailua varten. Ilmoita testattavat ominaisuudet tarjouspyynnön yhteydessä.

Kristallijauheiden kvalitatiivinen tai vertaileva analyysi röntgendiffraktiolla (XRD). Analyysi soveltuu ainoastaan materiaaleille, joilla on ainakin yksi kiteinen faasi.

Urealiuos (esim. AdBlue) on lisäaine, jota käytetään dieselautoissa. Urealiuoksen käyttö helpottaa typen oksideiden katalyyttistä pelkistystä ja parantaa näin ilmanlaatua. ISO 22241:2019:n mukainen urealiuoksen testauspaketti sisältää seuraavat analyysit: Ureapitoisuus (ISO 22241-2C), Tiheys 20 °C:ssa (EN ISO 12185) , Taitekerroin 20 °C:ssa (ISO 22241-2C), Alkalisuus NH₃:na (ISO 22241-2D), Biureetti (ISO 22241-2E), Aldehydit (ISO 22241-2F), Liukenematon aine (ISO 22241-2G), Fosfaatti (ISO 22241-2H), Al, Ca, Cr, Cu, Fe, K, Mg, Na, Ni ja Zn pitoisuudet (ISO 22241-2I).

Tätä testiä käytetään arvioimaan elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvien paperien ja kartonkien värinkestävyyttä. Käytettävät simulantit ovat: Oliiviöljy, 3% etikkahappo, Keinotekoinen sylki (emäksinen suolaliuos), Tislattu vesi. Testillä voidaan varmentaa, että ruokapakkauksesta ei siirry ruokaan liian suurta määrää väriaineita.