Rakennusmateriaalien lämmönkestävyys (EN 12667)

Mittauksella määritetään maalien, lakkojen ja muiden vastaavien pinnoitteiden kuivumisominaisuudet. Tuotteen tulee kuivua ilman tai kemiallisen reaktion seurauksena. Ensisijaisena menetelmänä käytetään ISO 9117-3 -standardissa määriteltyä lasihelmimenetelmää. Pyynnöstä voidaan kuitenkin käyttää myös muita standardisarjan menetelmiä (ISO 9117-1, -2, -4, -5, tai -6). Tuloksia voidaan käyttää kuivumisajan määritykseen tai sen selvittämiseen, onko riittävä kuivumisaste saavutettu tietyn ajanjakson jälkeen. Asiantuntijamme antavat mielellään lisätietoa testivaihtoehdoista, kun täytät alta löytyvän lomakkeen.

Maalikalvojen ja pinnoitejärjestelmien kosteudenkestävyyden määritys ISO 6270-1 -standardin mukaisesti. Menetelmä soveltuu sekä huokoisille alustoille (puu, rappaus, kipsilevyt) että ei-huokoisille alustoille (metalli) ja antaa kuvan pinnoitteen suorituskyvystä olosuhteissa, joissa pinnalle tiivistyy jatkuvasti kosteutta. Koekappaleita pidetään 240 tunnin ajan testikammiossa olosuhteissa, joissa vesihöyry tiivistyy jatkuvasti näytteen pintaan. Altistuksen jälkeen näytteet huuhdellaan vesijohtovedellä ja kuivataan kevyesti ennen arviointia. Pinnoitteen kunto arvioidaan standardien ISO 4628-1 (yleiset periaatteet ja arviointiasteikot) ja ISO 4628-5 (hilseilyn aste) mukaisesti. Arvioitavia vaurioita ovat rakkuloituminen, ruostuminen, halkeilu, hilseily ja irtoaminen alustasta. Testiraportti sisältää valokuvat näytteistä sekä arvion niiden kunnosta seuraavissa vaiheissa: Ennen testin aloitusta, Testikammiossa pidon jälkeen, Vedellä huuhtelun jälkeen, Kevyen kuivaamisen jälkeen. Tulokset raportoidaan standardin ISO 4628 mukaisella arviointiasteikolla. Yleisiä käyttötarkoituksia ovat eri materiaalien vertailu sekä kosteuskestävyyden arviointi ennalta määriteltyjä suorituskykyvaatimuksia vasten.

Testillä mitataan nopeutta, jolla metaani läpäisee kalvomaisen materiaalin. Mittaus tehdään ISO 15105-1 -standardin mukaan sisältäen kaksi rinnakkaista mittausta. Testauslämpötila voidaan valita 0 °C ja 200 °C välillä, suhteellisen kosteuden ollessa 0 %. Ohuille ja hauraille materiaaleille sovelletaan ISO 15105-2 -standardia. Tämä menetelmä on saatavilla lisähintaan.

Korkeapainelaminaattien (HPL) ominaisuuksien ja kestävyyden määritys standardin EN 438-2 mukaisesti. Suorituskykyvaatimukset eri laminaattityypeille määritellään muissa EN 438 -sarjan standardeissa. Measurlabs tarjoaa testausta seuraavien ominaisuuksien määritykseen: Mitat ja geometria: paksuus, tasaisuus, pituus, leveys, reunojen suoruus ja suorakulmaisuus, Pinnan kestävyys: mm. hankautumisen-, naarmuuntumisen- ja iskunkestävyys, Tahrankestävyys: likaantuminen väriaineiden ja kemikaalien vaikutuksesta, Lämmön- ja kosteudenkestävyys: altistuminen mm. kuivalle lämmölle, märälle lämmölle, kiehuvalle vedelle ja vesihöyrylle, Säänkestävyys: altistuminen UV-valolle, Muovattavuus: jälkimuovautuvuusominaisuuksien määritys, Mittapysyvyys korkeissa lämpötiloissa. Testit voidaan suorittaa hyväksytty/hylätty -arviointeina määriteltyjä vaatimuksia vasten tai suorituskykytietojen määrittämiseksi laminaattien luokittelua ja vertailua varten. Ilmoita testattavat ominaisuudet tarjouspyynnön yhteydessä.

Teräsrakenteiden korroosiosuojaukseen tarkoitettujen suojamaalausjärjestelmien suorituskyvyn testaus standardin ISO 12944-6 mukaisesti. Tulokset toimivat parhaiten eri pinnoitteiden vertailussa (absoluuttista tietoa tuotteen suorituskyvystä pitkäaikaisen käytön aikana ei saada). Menetelmä soveltuu seuraavien teräspintojen suojamaalausjärjestelmien arviointiin: Pinnoittamaton hiiliteräs, Kuumasinkitty (galvanoitu) teräs (ISO 1461), Lämpöruiskutetulla metallilla pinnoitettu teräs (ISO 2063-1 ja ISO 2063-2). Testi kattaa rasitusluokat C2-C5 (määritelty standardissa ISO 12944-2). Näytteet altistetaan standardinmukaisille rasitustekijöille, jotka valitaan tavoitellun korroosioluokan perusteella. Esimerkkejä ovat veteen upottaminen (ISO 2812-2), vesikondensaatio ja kosteusaltistus (ISO 6270-1), suolasuihke (ISO 9227) ja syklinen vanheneminen (ISO 12944-6, liite B). Altistuksen jälkeen arvioidaan seuraavia ominaisuuksia/vaikutuksia: Tartuntalujuus vetokokeella (ISO 4624), Kuplautuminen, ruostuminen, halkeilu, hilseily ja delaminaatio (ISO 4628 -sarja). Näytteet valmistellaan standardien ISO 15528 ja ISO 1513 mukaisesti. Kuivakalvon paksuus (ISO 2808) mitataan ja kirjataan kullekin pinnoitteelle. Tulokset raportoidaan käyttäen ISO 4628 -merkintäjärjestelmää kullekin vauriotyypille, ja maalijärjestelmä luokitellaan rasitusluokan ja kestoiän mukaan (esim. C5-M medium). Testiraportti sisältää myös tarkan kuvauksen testiolosuhteista ja näytteiden esikäsittelystä.

Urealiuos (esim. AdBlue) on lisäaine, jota käytetään dieselautoissa. Urealiuoksen käyttö helpottaa typen oksideiden katalyyttistä pelkistystä ja parantaa näin ilmanlaatua. ISO 22241:2019:n mukainen urealiuoksen testauspaketti sisältää seuraavat analyysit: Ureapitoisuus (ISO 22241-2C), Tiheys 20 °C:ssa (EN ISO 12185) , Taitekerroin 20 °C:ssa (ISO 22241-2C), Alkalisuus NH₃:na (ISO 22241-2D), Biureetti (ISO 22241-2E), Aldehydit (ISO 22241-2F), Liukenematon aine (ISO 22241-2G), Fosfaatti (ISO 22241-2H), Al, Ca, Cr, Cu, Fe, K, Mg, Na, Ni ja Zn pitoisuudet (ISO 22241-2I).

Tätä testiä käytetään arvioimaan elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvien paperien ja kartonkien värinkestävyyttä. Käytettävät simulantit ovat: Oliiviöljy, 3% etikkahappo, Keinotekoinen sylki (emäksinen suolaliuos), Tislattu vesi. Testillä voidaan varmentaa, että ruokapakkauksesta ei siirry ruokaan liian suurta määrää väriaineita.

Röntgenheijastuvuuden mittaus eli XRR-analyysi, jolla voidaan määrittää ohutkalvon tiheys (g/cm3), paksuus (nm) ja karheus (nm). Menetelmä soveltuu yksittäisten tai monikerroksisten ohutkalvojen karakterisointiin, sillä se tarjoaa tietoa näytteen yksittäisten kerrosten paksuudesta ja tiheydestä sekä rajapintojen karheudesta. Suurin mittaustarkkuus paksuuden määrityksessä saavutetaan näytteille, joissa kalvon tai kalvopinon yhteenlaskettu paksuus on enintään 150 nm ja pinnan karheus on alhainen (<5 nm). Paksumpia kalvoja ja pinnoitteita (jopa ~5 µm) sekä karkeampia pintoja voidaan myös karakterisoida, mutta kalvon tai kalvopinon paksuuden ja karheuden kasvaessa paksuuden määrityksen tarkkuus heikkenee tai siitä tulee mahdotonta XRR:lla. >150 mm kiekot leikataan yleensä paloiksi XRR mittausta varten. Kerrothan tarjouspyynnön yhteydessä, jos näytteesi on kasvatettu yli 150 mm kiekoille, joita et halua leikattavan. Saatavilla oleva lämpötila-alue XRR-mittauksille on 25–1100 °C, ja kiteisyyttä voidaan tutkia lämpötilan funktiona. Mittaukset voidaan suorittaa normaalissa ilmassa, inertin kaasun alla tai tyhjiössä. Käytettävissä ovat seuraavat laitteet: Rigaku SmartLab, Panalytical X'Pert Pro MRD, Bruker D8 Discover.

Ajoneuvoissa ja linja-autoissa käytettäviksi suunniteltujen vaakasuoraan asennettujen elementtien palamisnopeus on testattava UN/ECE R118, annex 6 -testin mukaisesti. Measurlabs tarjoaa tämän ja muut R118:n mukaiset testit akkreditoidusti. Testimenetelmässä koekappaleen toista puolta poltetaan alhaalta ja palon etenemisnopeus mitataan yksiköissä mm/min.

Dilatometrillä määritetään kiinteän näytteen dimensionaalinen muutos lämpötilan funktiona. Mittauksen lämpötila-alue on 25 °C–1 600 °C, mutta mittaus voidaan suorittaa myös kryogeenisissä olosuhteissa, jolloin lämpötila-alue on -175 °C–300 °C. Mittauksen tuloksena saadaan materiaalin lämpölaajenemiskerroin sekä näytekappaleen pituuden muutos, molemmat lämpötilan funktiona. Mittaus on mahdollista suorittaa ilma-atmosfäärin lisäksi Ar-, CO₂-, N₂- tai O₂-atmosfäärissä. Voit tehdä tarjouspyynnön alta löytyvällä lomakkeella. Analyysin hinta riippuu testiolosuhteista, joten kuvailethan niitä mahdollisimman tarkasti.