Antibakteerinen aktiivisuus muovilla ja ei-huokoisilla pinnoilla (ISO 22196)

Menetelmällä mitataan sinisen valon reflektanssia paperista tai kartongista ISO 2470-1 -standardin mukaisesti. Testi soveltuu vain valkoisille tai lähes valkoisille materiaaleille.

Röntgenheijastuvuuden mittaus eli XRR-analyysi, jolla voidaan määrittää ohutkalvon tiheys (g/cm3), paksuus (nm) ja karheus (nm). Menetelmä soveltuu yksittäisten tai monikerroksisten ohutkalvojen karakterisointiin, sillä se tarjoaa tietoa näytteen yksittäisten kerrosten paksuudesta ja tiheydestä sekä rajapintojen karheudesta. Suurin mittaustarkkuus paksuuden määrityksessä saavutetaan näytteille, joissa kalvon tai kalvopinon yhteenlaskettu paksuus on enintään 150 nm ja pinnan karheus on alhainen (<5 nm). Paksumpia kalvoja ja pinnoitteita (jopa ~5 µm) sekä karkeampia pintoja voidaan myös karakterisoida, mutta kalvon tai kalvopinon paksuuden ja karheuden kasvaessa paksuuden määrityksen tarkkuus heikkenee tai siitä tulee mahdotonta XRR:lla. >150 mm kiekot leikataan yleensä paloiksi XRR mittausta varten. Kerrothan tarjouspyynnön yhteydessä, jos näytteesi on kasvatettu yli 150 mm kiekoille, joita et halua leikattavan. Saatavilla oleva lämpötila-alue XRR-mittauksille on 25–1100 °C, ja kiteisyyttä voidaan tutkia lämpötilan funktiona. Mittaukset voidaan suorittaa normaalissa ilmassa, inertin kaasun alla tai tyhjiössä. Käytettävissä ovat seuraavat laitteet: Rigaku SmartLab, Panalytical X'Pert Pro MRD, Bruker D8 Discover.

Analyysin aikana näytteen pinta kuvannetaan Bruker Dimension Icon -atomivoimamikroskoopilla (AFM). Tyypillisesti näytteestä otetaan topologisia kuvia useasta eri kohdasta. Mittausalue on 5 x 5 mikrometriä, ellei toisin sovita.

BET (Brunauer–Emmett–Teller) -analyysi kiinteiden materiaalien ominaispinta-alan määrittämiseksi.

Alkuainesuhteiden määritys RBS-menetelmällä (Rutherfordin takaisinsirontaspektrometria). Mittaus soveltuu syvyysprofilointiin. RBS antaa tietoa raskaampien alkuaineiden pitoisuuksista. Kevyistä alkuaineista saadaan tietoa, jos menetelmä yhdistetään ToF-ERDA-mittaukseen.

Kasvomaskit jaetaan tyyppeihin I ja II niiden bakteerisuodatustehokkuuden mukaan. Tyypin I maskeja ei ole tarkoitettu terveydenhuollon ammattilaisille, vaan yleisölle estämään tartuntatautien leviämistä. Tyypin II maskit luokitellaan sen mukaan, ovatko ne roiskeenkestäviä (tyyppi IIR) vai eivät (tyyppi II). Eurooppalaisen standardin EN 14683 mukaan tyypin II kasvomaskeille on suoritettava seuraavat laatutestit: Bakteerisuodatustehokkuus (BFE) , Hengittävyys (paine-ero) , Mikrobiologinen puhtaus (Bioburden) , Biologinen yhteensopivuus . Lisäksi tyypin IIR maskeille on suoritettava veriroiskeiden läpäisyn arviointi. Tarjoamme kaikki ylempänä luetellut testit, jotka vaaditaan kasvomaskien merkitsemiseksi CE-merkillä. Sivulla näkyvän hintahaarukan matalampi hinta pätee tyypin II maskeille ja korkeampi tyypin IIR maskeille.

VPD ICP-MS-menetelmällä voidaan havaita häviävän pienet metalliset epäpuhtaudet piikiekkojen ja ohutkalvojen pinnoilta. Analyysi perustuu näytteen pintakerroksen (~2 nm) liuottamiseen, minkä jälkeen metallien pitoisuudet mitataan liuoksesta. Mittaus toteutetaan yleensä jollain seuraavista laitteista: Perkin-Elmer NexION 350S ICP-MS, Perkin-Elmer Sciex ELAN 6100 DRC II ICP-MS, Thermo Fisher iCAP TQe ICP-MS, Finnigan element2 ICP-MS. Tarjoamme analyysipaketteja laajalle valikoimalle alkuaineita: 30 alkuainetta: Al, As, B, Ba, Be, Bi, Ca, Cd, Co, Cr, Cu, Ga, Ge, Fe, K, Li, Mg, Mn, Mo, Na, Ni, Pb, Sb, Sn, Sr, Ti, W, V, Zn, Zr, 41 alkuainetta: Al, As, B, Ba, Be, Bi, Ca, Cd, Co, Cr, Cs, Cu, Ga, Ge, Fe, Hf, Ir, K, Li, Mg, Mn, Mo, Na, Nb, Ni, Pb, Re, Sb, Sn, Sr, Ta, Te, Th, Ti, Tl, U, W, V, Y, Zn, Zr, Jalometallit: Ag, Au, Pt, Pd. Määritysraja on ppm–ppb-tasoa (107–1010at/cm2). Paketteja voidaan tarvittaessa laajentaa muilla alkuaineilla. Huomioithan kuitenkin, ettei ICP-MS-tekniikalla voida havaita monia kevyitä alkuaineita (mm. H, C, N, F ja O). Mittaus on suunniteltu 100, 150, 200 ja 300 mm piikiekkojen analysointiin. Kysy lisätietoja, jos tarvitset mittausta muun kokoisille kiekoille tai ohutkalvoille.

Bakteerien ja bakteeri-itiöiden sekä hiivojen ja homeiden pesäkkeitä muodostavien yksiköiden kokonaismäärän määrittäminen kuivamassassa, paperissa ja kartongissa hajottamisen jälkeen.

Lähes kaikissa pakatuissa elintarvikkeissa, mukaan lukien ravintolisät, tulee ilmoittaa vähimmäissäilyvyysaika tai viimeinen käyttöpäivä (ks. asetus (EU) 1169/2011). Vaatimus koskee myös rehutuotteita (asetus (EY) 767/2009). Kun tuotetta säilytetään oikeissa olosuhteissa, tulee sen täyttää seuraavat vaatimukset koko säilyvyysajan läpi: Tuote ei saa aiheuttaa mikrobiologista vaaraa kuluttajalle. Mikrobiologiset riskit liittyvät usein helposti pilaantuviin elintarvikkeisiin, kuten liha- ja maitotuotteisiin. Myös pitkään säilyviin tuotteisiin voi kuitenkin liittyä mikrobiologisia riskejä., Tuote ei saa aiheuttaa kemiallista vaaraa kuluttajalle. Säilyvyysajan aikana tuotteisiin voi kertyä mikrobitoiminnan myötä tiettyjä toksiineja, jotka voivat aiheuttaa vaaran. Myös esimerkiksi pakkausmateriaali voi joissain tapauksissa olla sopimaton, jolloin siitä voi siirtyä vierasaineita elintarvikkeeseen., Tuotteen tulee säilyttää sille tyypilliset ominaisuudet.. Säilyvyysaikaa voidaan arvioida muun muassa seuraavilla analyyseillä: Aistinvaraisella arvioinnilla saadaan tietoa siitä, miten hyvin tuotteen aistinvaraiset ominaisuudet säilyvät säilyvyysajan aikana., Ravintosisältöanalyysi, veden aktiivisuus ja pH antavat tietoa muutoksista koostumuksessa ja lisätietoa mahdollisista mikrobiologista riskeistä., Vitamiineja tai muita vastaavia ravintoaineita sisältävistä tuotteista tulisi varmistaa, että ravintoaineiden pitoisuus ei säilyvyysajan aikana laske alle sallitun vaihteluvälin., Erityisesti runsaasti rasvaa sisältävien elintarvikkeiden ja rehujen osalta on hyvä selvittää myös rasvan hapettumiseen liittyvien parametrien, kuten peroksidiluvun ja p-anisidiiniluvun, kehitys säilyvyysaikana. Rasvan hapettuminen voi osaltaan selittää tuotteen aistinvaraisen laadun heikkenemistä.. Säilvyyskokeita voidaan tehdä reaaliajassa niissä säilytysolosuhteissa, joissa tuote kuuluu säilyttää. Vaihtoehtoisesti erityisesti pitkän säilyvyysajan tuotteisiin voidaan soveltaa nopeutettua säilyvyyskoetta, jossa tuotetta säilytetään korkeammassa lämpötilassa ja/tai suhteellisessa kosteudessa, jolloin tulokset saadaan tuotteen säilyvyysaikaa nopeammin. Parasta ennen -päiväyksen tai viimeisen käyttöpäivän lisäksi säilyvyyskokeilla voidaan selvittää säilyvyysaika pakkauksen avaamisen jälkeen. Testiolosuhteet, kokeen pituus ja analysoitavat parametrit päätetään tapauskohtaisesti tuotteelle ominaiset riskit ja tavoitteena oleva säilyvyysaika huomioiden. Saat lisätietoja ja yrityksenne tuotteelle räätälöidyn paketin hinta-arvion ottamalla yhteyttä asiantuntijoihimme.

XPS on semikvantitatiivinen tekniikka, joka mahdollistaa materiaalien pinnan alkuainekoostumuksen määrityksen. Lisäksi menetelmällä voidaan määrittää atomien sitoutumis- ja elektronitilat. XPS on pintaherkkä tekniikka. Tyypillinen tutkimussyvyys on 3-10 nm ja havaitsemisrajat noin 0,1-1 atomiprosenttia. XPS-menetelmällä voidaan tunnistaa alkuaineet litiumista uraaniin (Li-U). Mittaus sisältää alkuainekoostumuksen määrityksen halkaisijaltaan usean sadan mikrometrin kokoiselta alueelta. Tulokset ilmaistaan atomiprosenteissa (at.%). Pyynnöstä mittaus voidaan kohdistaa pienemmälle alueelle. Myös syvyysprofilointi ja atomien sidostilojen määritys ovat mahdollisia. Mittaus toteutetaan yleensä jollain seuraavista laitteista: PHI Genesis, Thermo Fisher ESCALAB 250Xi, PHI Quantum 2000. Mittaukset voidaan suorittaa myös synkrotroni XPS laitteistolla. Pyydä lisätietoja ja hinta-arvio asiatuntijoiltamme.