Aflatoksiinien B1, B2, G1 ja G2 määritys

Komission asetuksessa (EU) N:o 2023/915 lueteltujen hometoksiinien testipaketti: Aflatoksiini B1, B2, G1, G2, Okratoksiini A, T-2- ja HT-2-toksiini, Deoksinivalenoli, Zearalenoni. Yllämainittujen hometoksiinien testausvaatimus liittyy usein vilja- ja viljatuotteisiin, mukaan lukien imeväisille ja pikkulapsille tarkoitetut tuotteet. Pakettia voidaan lisämaksusta laajentaa muilla hometoksiineilla (esim. torajyvä, patuliini). Kysy lisätietoja asiantuntijoiltamme.

Melatoniinin määritys ravintolisistä. Komission asetuksen (EU) N:o 432/2012 mukaan melatoniinia sisältäviä ravintolisiä voidaan markkinoida seuraavilla terveysväitteillä: "Melatoniini auttaa lievittämään aikaeron yksilöllisiä vaikutuksia." Väitettä voidaan käyttää, jos tuote sisältää vähintään 0,5 mg melatoniinia annosta kohden., "Melatoniini auttaa lyhentämään nukahtamisaikaa." Väitettä voidaan käyttää, jos tuote sisältää vähintään 1 mg melatoniinia annosta kohden..

Tärkkelyksen määritys elintarvikkeista spektrofotometrisellä menetelmällä.

Polysyklisten aromaattisten hiilivetyjen analyysipaketti elintarvikkeille, rehuille ja ravintolisille. Testipaketti sisältää seuraavien yhdisteiden (PAH 4) määrityksen: bentso(a)pyreeni, bentso(a)antraseeni, bentso(b)fluoranteeni, kryseeni. EU-asetusten mukaisesti mahdollisesti PAH-testausta edellyttäviä materiaaleja ovat mm. imeväisille tai pikkulapsille tarkoitetut elintarvikkeet ja ruokavaliotuotteet, öljyt ja rasvat, savustettu liha ja kala, perinteisin menetelmin valmistetut savustetut tuotteet, savuaromit. Vaatimustenmukaisuutta voidaan arvioida perustuen esimerkiksi seuraaviin asetuksiin: Komission asetus (EU) 2023/915 vierasaineista elintarvikkeista, Asetus (EY) N:o 2065/2003 savuaromeista.

Mikromuovien määritys elintarvikenäytteistä Raman- tai FTIR-mikroskoopilla. Palvelu µRaman-tekniikalla on akkreditoitu homogeenisille ruokamatriiseille (esim. hunaja, suola, juomat). Sama hinta pätee myös µFTIR-menetelmälle. Yleensä on parasta antaa laboratorion päättää soveltuvin menetelmä näytteen saapuessa. Analyysin tuloksena saadaan erityyppiset polymeerit koon mukaan luokiteltuina (esim. 1–50 µm, 50–100 µm, 100–500 µm, >500 µm).

B7-vitamiinin (biotiini) määritys elintarvikkeista HPLC-UV-VIS-menetelmällä tai lisäravinteista UPLC-MS/MS-menetelmällä. Asetuksen (EU) N:o 1169/2011 mukaan elintarvikkeen ravintosisältöilmoitus voi sisältää biotiinin määrän, jos sitä on tuotteessa merkittävissä määrin suhteessa päivittäiseen vertailuarvoon (50 µg). Biotiinin määrän ilmoittaminen on mahdollista vähintään seuraavina pitoisuuksina: 7,5 µg/100 g tai 100 ml muissa tuotteissa kuin juomissa (15 % vertailuarvosta), 3,75 µg/100 ml juomissa (7,5 % vertailuarvosta), 7,5 µg annosta kohden, jos pakkaus sisältää vain yhden annoksen (15 % vertailuarvosta). Yllä esitellyn määrän biotiinia sisältävät elintarvikkeet voidaan merkitä ravitsemusväitteellä "Biotiinin lähde." Jos määrä on vähintään kaksinkertainen, voidaan käyttää väitettä "Sisältää runsaasti biotiinia." Muita biotiiniin liittyviä terveysväitteitä voidaan käyttää asetuksen (EU) N:o 432/2012 mukaisesti.

Patuliinin määritys elintarvikkeista, rehuista ja ravintolisistä EN 14177 -standardiin perustuvalla HPLC-menetelmällä. Patuliini on useiden sienilajien tuottama hometoksiini, jota voi olla monenlaisissa elintarvikkeissa. Suurimman riskin on havaittu kohdistuvan erityisesti omenaan ja omenasta valmistettuihin tuotteisiin, kuten omenamehuun ja omenasoseeseen. Euroopan komission asetus (EU) 2023/915 asettaa ylärajat patuliinin määrälle riskialttiissa elintarvikkeissa, kuten mehuissa, omenavalmisteissa ja lastenruoassa. EU on myös komission suosituksessa (11.8.2003) esittänyt toimintatapoja, joilla patuliinipitoisuuksia voidaan vähentää ja ehkäistä omenamehuissa ja muiden juomien omenamehupohjaisissa ainesosissa.

Bentsoe- ja sorbiinihappoja voidaan käyttää säilöntäaineina useissa elintarvikkeissa. Asetus (EC) 1333/2008 määrittelee elintarvikkeet, joissa käyttö lisäaineena on sallittu sekä enimmäismäärät happojen pitoisuuksille. Tällä HPLC-UV-menetelmällä voidaan määrittää bentsoehapon ja sorbiinihapon tai niitä vastaavien natrium- ja kaliumsuolojen pitoisuudet.

Peroksidiluku mittaa hapen määrää, joka on kemiallisesti sitoutunut öljyyn tai rasvaan peroksideina hapettumisen seurauksena. Hapettumistuotteiden kertyminen elintarvikkeisiin tai rehuun vaikuttaa muun muassa aistinvaraisiin ominaisuuksiin ja saattaa aiheuttaa haittaa ihmisten tai eläinten terveydelle. Hapettumista voi tapahtua autoksidaatioreaktioiden kautta elintarvikkeen tai rehun valmistuksen, käsittelyn, varastoinnin ja käytön aikana. Riski kasvaa korkeissa lämpötiloissa ja tuotteen altistuessa valolle. Ennen mittausta näytteestä erotetaan rasva tai öljy, josta peroksidiluku määritetään. Mittaus soveltuu kaikille elintarvikkeille ja rehuille, jotka sisältävät rasvaa.

Peroksidiluku mittaa hapen määrää, joka on kemiallisesti sitoutunut öljyyn tai rasvaan peroksideina. Korkea peroksidiluku on merkki tuotteen hapettumisesta, jolla on monia negatiivisia vaikutuksia tuotteen laatuun: Muutokset kemiallisissa ja fysikaalisissa ominaisuuksissa (mm. savuamispiste ja viskositeetti), Aistinvaraisten ominaisuuksien heikentyminen (härskiintyminen/eltaantuminen), Mahdolliset haittavaikutukset ihmisten ja eläinten terveydelle.. Autoksidaatio- eli hapettumisreaktioiden sarja voi käynnistyä rasvojen ja öljyjen valmistuksen, käsittelyn, varastoinnin tai käytön aikana. Riskitekijöitä ovat muun muassa korkea lämpötila ja valolle altistuminen. Tätä peroksidiluvun määritystä voidaan soveltaa eläin- ja kasvirasvoihin ja -öljyihin, rasvahappoihin ja niiden seoksiin. Menetelmä ei sovellu maitorasvalle eikä lesitiinille.