Ravintolisien analyysipaketti

Komission asetus (EU) N:o 2023/915 määrittelee enimmäismäärät raskasmetalleille useissa elintarvikkeissa ja direktiivi 2002/32/EC vastaavasti eri rehutuotteissa. Tällä paketilla voidaaan analysoida raskasmetallien lyijy (Pb), kadmium (Cd), arseeni (As) ja elohopea (Hg) jäämiä elintarvikkeista, rehuista ja ravintolisistä. Määritys suoritetaan ICP-MS-menetelmällä EN 15763 -standardin mukaisesti.

Metallien seulontanalyysi kattaa 70 alkuaineen semi-kvantitatiivisen määrittämisen. Menetelmä soveluu mm. ympäristönäytteiden taustapitoisuuksien määrittämiseen ja tuntemattomien näytteiden alkuainejakauman tutkimiseen. Menetelmän avulla voidaan arvioida, mitä metalleja näytteestä kannattaa analysoida tavallisella, kvantitatiivisella menetelmällä. Mittaus suoritetaan korkean resoluution ICP-MS-tekniikalla (ICP-SFMS), jolla pystytään tunnistamaan erityisen alhaisia alkuainepitoisuuksia. Menetelmä sisältää seuraavien alkuaineiden semi-kvantitatiivisen määrittämisen: Ag, Al, As, Au, B, Ba, Be, Bi, Br, Ca, Cd, Ce, Co, Cr, Cs, Cu, Dy, Er, Eu, Fe, Ga, Gd, Ge, Hf, Hg, Ho, I, Ir, K, La, Lu, Mg, Mn, Mo, Na, Nb, Nd, Ni, Os, P, Pb, Pd, Pr, Pt, Rb, Re, Rh, Ru, S, Sb, Sc, Se, Si, Sm, Sn, Sr, Ta, Tb, Te, Th, Ti, Tl, Tm, U, V, W, Y, Yb, Zn ja Zr. Huomattehan kuitenkin, että joitain alkuaineita ei välttämättä voida määrittää matriisihäiriöistä johtuen. Tämän puolikvantitatiivisen analyysin aikana instrumentti kalibroidaan noin 30 alkuaineelle. Kvantitatiivinen analyysi on myös saatavilla lisämaksusta. Tämän analyysin aikana kaikki elementit kalibroidaan (pois lukien halogeenit ja Os). Pyydäthän tarjouksen tästä palvelusta.

Vesinäytteen ICP-MS mittaus sisältää seuraavien alkuaineiden määrityksen: Be, Ba, Co, Al, Mg, Cu, Li, Mn, Ag, Sn, Ti, V, Zn, Tl, B, Hg, Mo, Fe, Ca, K, U, P, Cd, Na, Cr, Ni, Pb, Sb, As ja Se. Näyte homogenisoidaan ja hapotetaan (HNO3), jonka jälkeen analyysi suoritetaan nestefaasista. Analyysi on tarkoitettu puhtaille luonnonvesille eikä se sovellu vesinäytteille, joissa kiintoainemäärä on suuri tai näytematriisi on selvästi luonnonvedestä poikkeava (esim. jäte- ja teollisuusvedet) analyysi tulee suorittaa eri menetelmällä. Kunkin alkuaineen pitoisuus ilmoitetaan tuloksissa yksikössä µg/l.

Lähes kaikissa pakatuissa elintarvikkeissa, mukaan lukien ravintolisät, tulee ilmoittaa vähimmäissäilyvyysaika tai viimeinen käyttöpäivä (ks. asetus (EU) 1169/2011). Vaatimus koskee myös rehutuotteita (asetus (EY) 767/2009). Kun tuotetta säilytetään oikeissa olosuhteissa, tulee sen täyttää seuraavat vaatimukset koko säilyvyysajan läpi: Tuote ei saa aiheuttaa mikrobiologista vaaraa kuluttajalle. Mikrobiologiset riskit liittyvät usein helposti pilaantuviin elintarvikkeisiin, kuten liha- ja maitotuotteisiin. Myös pitkään säilyviin tuotteisiin voi kuitenkin liittyä mikrobiologisia riskejä., Tuote ei saa aiheuttaa kemiallista vaaraa kuluttajalle. Säilyvyysajan aikana tuotteisiin voi kertyä mikrobitoiminnan myötä tiettyjä toksiineja, jotka voivat aiheuttaa vaaran. Myös esimerkiksi pakkausmateriaali voi joissain tapauksissa olla sopimaton, jolloin siitä voi siirtyä vierasaineita elintarvikkeeseen., Tuotteen tulee säilyttää sille tyypilliset ominaisuudet.. Säilyvyysaikaa voidaan arvioida muun muassa seuraavilla analyyseillä: Aistinvaraisella arvioinnilla saadaan tietoa siitä, miten hyvin tuotteen aistinvaraiset ominaisuudet säilyvät säilyvyysajan aikana., Ravintosisältöanalyysi, veden aktiivisuus ja pH antavat tietoa muutoksista koostumuksessa ja lisätietoa mahdollisista mikrobiologista riskeistä., Vitamiineja tai muita vastaavia ravintoaineita sisältävistä tuotteista tulisi varmistaa, että ravintoaineiden pitoisuus ei säilyvyysajan aikana laske alle sallitun vaihteluvälin., Erityisesti runsaasti rasvaa sisältävien elintarvikkeiden ja rehujen osalta on hyvä selvittää myös rasvan hapettumiseen liittyvien parametrien, kuten peroksidiluvun ja p-anisidiiniluvun, kehitys säilyvyysaikana. Rasvan hapettuminen voi osaltaan selittää tuotteen aistinvaraisen laadun heikkenemistä.. Säilvyyskokeita voidaan tehdä reaaliajassa niissä säilytysolosuhteissa, joissa tuote kuuluu säilyttää. Vaihtoehtoisesti erityisesti pitkän säilyvyysajan tuotteisiin voidaan soveltaa nopeutettua säilyvyyskoetta, jossa tuotetta säilytetään korkeammassa lämpötilassa ja/tai suhteellisessa kosteudessa, jolloin tulokset saadaan tuotteen säilyvyysaikaa nopeammin. Parasta ennen -päiväyksen tai viimeisen käyttöpäivän lisäksi säilyvyyskokeilla voidaan selvittää säilyvyysaika pakkauksen avaamisen jälkeen. Testiolosuhteet, kokeen pituus ja analysoitavat parametrit päätetään tapauskohtaisesti tuotteelle ominaiset riskit ja tavoitteena oleva säilyvyysaika huomioiden. Saat lisätietoja ja yrityksenne tuotteelle räätälöidyn paketin hinta-arvion ottamalla yhteyttä asiantuntijoihimme.

Jauhemaisen näytteen analyysipaketti, joka sisältää seuraavat analyysit: Hiukkaskokojakauman määritys SEM-EDX-menetelmällä, sisältäen näytevalmistelun isopropanolilla ja nanohiukkasten tunnistuksen Euroopan komission suosituksen (2022/C 229/01) mukaisesti., Kiderakenteen analyysi XRD-menetelmällä, sisältäen kidefaasien määrityksen ja tarvittavat näytevalmistelut (mm. kuivaus, jauhaminen)., Kemiallisen koostumuksen määritys ICP-AES-menetelmällä (epäorgaaniset alkuaineet) ja CHNS-analyysillä (hiili, vety, typpi, rikki)., Tilavuuteen suhteutetun ominaispinta-alan määritys typpi-adsorption ja helium-pyknometrian perusteella.. Saat tarjouksen analyyseistä ottamalla yhteyttä asiantuntijoihimme alta löytyvällä lomakkeella.

Horisontaalinen menetelmä enterobakteerien toteamiseksi (EN ISO 21528). Mikrobiologisissa analyyseissä laskutetaan tilauskohtainen näytteenkäsittelymaksu (39 € per tilaus).

Mikrobiologinen laatu on yksi tärkeimmistä elintarvikkeen laatuparametreista, sillä mikrobiologisesti myyntikelvottomien tuotteiden päätyminen markkinoille voi johtaa tautiepidemoihin, takaisinvetoihin ja muihin kalliisiin toimenpiteisiin, jotka voivat pahimmillaan vaikuttaa koko toimialaan. Komission asetus (EU) N:o 2073/2005 säätää vaatimukset elintarvikkeiden mikrobiologiselle laadulle. Elintarvikkeita, joihin asetus ottaa kantaa, ovat muun muassa kananmunatuotteet, sellaisenaan nautittavat pilkotut hedelmät ja vihannekset, äidinmaidonkorvikkeet, lihatuotteet ja maitotuotteet. Asetuksessa asetetaan raja-arvoja muun muassa seuraaville mikro-organismeille: Salmonella, Listeria monocytogenes, E. coli, Cronobacter spp., Enterobakteerit, Alustava bacillus cereus. Rehua säätelee komission asetus (EU) N:o 142/2011, joka asettaa rajat salmonellalle ja enterobakteereille eläinperäisissä rehutuotteissa. Mikrobiologista laatua voidaan arvioida EU-lainsäädännön lisäksi kansallista lainsäädäntöä ja ohjeita mukaillen, esimerkiksi DGHM:n (Deutsche Gesellschaft für Hygiene und Mikrobiologie) tai ETL:n (Elintarviketeollisuusliitto) ohjeiden pohjalta. Mikrobiologisen testaussuunnitelman tulee perustua tuotteen riskiperusteiseen arviointiin kriittisten kontrollipisteiden kautta, HACCP-suunnitelman mukaisesti. Saatavilla olevia, tyypillisiä mikrobiologian parametrejä: Aerobiset mikro-organismit, Anaerobiset mikro-organismit, Itiöitä muodostavat aerobiset mikro-organismit, Itiöitä muodostavat anaerobiset mikro-organismit, Alustava Bacillus cereus, Koliformiset bakteerit, Termotolerantit koliformiset bakteerit, Clostridium perfringens, Cronobacter spp., E. coli, Enterokokit, Enterobakteerit, Hiivat ja homeet, Koagulaasipositiiviset stafylokokit, Maitohappobakteerit, Pseudomonas spp., Sulfiittia pelkistävät klostridit, Itiöitä muodostavat sulfiittia pelkistävät klostridit, Osmotolerantit hiivat, Campylobacter spp., Listeria monocytogenes 25 g:ssä, Salmonella 25 g:ssä, Salmonella 125 g:ssä, Hepatiitti A, Norovirus. Saat lisätietoja ja yrityksenne tuotteelle räätälöidyn paketin hinta-arvion ottamalla yhteyttä asiantuntijoihimme.

Alkuaineiden analyysi elintarvikkeista, rehuista ja ravintolisistä ICP-menetelmillä (ICP-MS, ICP-AAS, ICP-OES). Elintarvikkeiden ja rehujen alkuainekoostumus vaikuttaa niiden laatuun ja ominaisuuksiin monilla tavoin. Jotkin alkuaineet ovat tärkeitä kivennäisaineita, jotka parantavat ruoan ravitsemuksellista laatua, kun taas toiset (esim. raskasmetallit) ovat ihmisten ja eläinten terveydelle haitallisia. Jotkin alkuaineet voivat lisäksi vaikuttaa tuotteen aistinvaraisiin ominaisuuksiin. Asetus (EU) N:o 1169/2011 sallii tiettyjen kivennäisaineiden ilmoittamisen ravintoarvoilmoituksessa, jos elintarvike sisältää niitä merkitsevissä määrin suhteessa päivittäisen saannin vertailuarvoihin. Lisäksi EU ylläpitää listaa rehuissa sallituista lisäaineista, mukaan lukien kivennäisaineet, ja asetuksessa (EY) N:o 767/2009 säädetään sallituista poikkeamista ilmoitetun ja analysoidun pitoisuuden välillä. Haitallisiksi todettujen alkuaineiden (mm. lyijy, kadmium, elohopea ja arseeni) enimmäispitoisuuksille asetetaan rajoja asetuksessa (EU) N:o 2023/915 ja direktiivissä 2002/32/EY. Yleisimmät testattavat alkuaineet: Alumiini (Al), Arseeni (As), Boori (B), Kadmium (Cd), Kobaltti (Co), Kromi (Cr), Rauta (Fe), Mangaani (Mn), Elohopea (Hg), Nikkeli (Ni), Lyijy (Pb), Seleeni (Se), Tina (Sn), Sinkki (Zn), Molybdeeni (Mb), Kalsium (Ca), Fosfori (P), Magnesium (Mg), Kalium (K), Natrium (Na), Titaani (Ti), Rikki (S). Saat lisätietoja testausvaihtoehdoista (esim. muut kuin listassa mainitut alkuaineet) ottamalla yhteyttä asiantuntijoihimme alta löytyvällä lomakkeella.

Urealiuos (esim. AdBlue) on lisäaine, jota käytetään dieselautoissa. Urealiuoksen käyttö helpottaa typen oksideiden katalyyttistä pelkistystä ja parantaa näin ilmanlaatua. ISO 22241:2019:n mukainen urealiuoksen testauspaketti sisältää seuraavat analyysit: Ureapitoisuus (ISO 22241-2C), Tiheys 20 °C:ssa (EN ISO 12185) , Taitekerroin 20 °C:ssa (ISO 22241-2C), Alkalisuus NH₃:na (ISO 22241-2D), Biureetti (ISO 22241-2E), Aldehydit (ISO 22241-2F), Liukenematon aine (ISO 22241-2G), Fosfaatti (ISO 22241-2H), Al, Ca, Cr, Cu, Fe, K, Mg, Na, Ni ja Zn pitoisuudet (ISO 22241-2I).

Spark-OES-menetelmällä voidaan määrittää metallien ja metalliseosten alkuainekoostumus nopeasti ja tarkasti. Mittaus on nopeampi ja määritysrajat monesti matalammat kuin muilla vastaavilla menetelmillä (mm. ICP-OES, ICP-MS, XRF). Menetelmällä voidaan havaita kaikki metalliset alkuaineet sekä useita epämetalleja, kuten C, N ja S. Määritysrajat liikkuvat ppm-luokassa. Spark-OES soveltuu kiinteille metallikappaleille, joiden koko on vähintään 1 x 1 cm. Näytevalmistelu sisältyy analyysin hintaan.