Peroksidiluku eläin- ja kasviperäisistä rasvoista ja öljyistä

Peroksidiluku mittaa hapen määrää, joka on kemiallisesti sitoutunut öljyyn tai rasvaan peroksideina hapettumisen seurauksena. Hapettumistuotteiden kertyminen elintarvikkeisiin tai rehuun vaikuttaa muun muassa aistinvaraisiin ominaisuuksiin ja saattaa aiheuttaa haittaa ihmisten tai eläinten terveydelle. Hapettumista voi tapahtua autoksidaatioreaktioiden kautta elintarvikkeen tai rehun valmistuksen, käsittelyn, varastoinnin ja käytön aikana. Riski kasvaa korkeissa lämpötiloissa ja tuotteen altistuessa valolle. Ennen mittausta näytteestä erotetaan rasva tai öljy, josta peroksidiluku määritetään. Mittaus soveltuu kaikille elintarvikkeille ja rehuille, jotka sisältävät rasvaa.

Lähes kaikissa pakatuissa elintarvikkeissa, mukaan lukien ravintolisät, tulee ilmoittaa vähimmäissäilyvyysaika tai viimeinen käyttöpäivä (ks. asetus (EU) 1169/2011). Vaatimus koskee myös rehutuotteita (asetus (EY) 767/2009). Kun tuotetta säilytetään oikeissa olosuhteissa, tulee sen täyttää seuraavat vaatimukset koko säilyvyysajan läpi: Tuote ei saa aiheuttaa mikrobiologista vaaraa kuluttajalle. Mikrobiologiset riskit liittyvät usein helposti pilaantuviin elintarvikkeisiin, kuten liha- ja maitotuotteisiin. Myös pitkään säilyviin tuotteisiin voi kuitenkin liittyä mikrobiologisia riskejä., Tuote ei saa aiheuttaa kemiallista vaaraa kuluttajalle. Säilyvyysajan aikana tuotteisiin voi kertyä mikrobitoiminnan myötä tiettyjä toksiineja, jotka voivat aiheuttaa vaaran. Myös esimerkiksi pakkausmateriaali voi joissain tapauksissa olla sopimaton, jolloin siitä voi siirtyä vierasaineita elintarvikkeeseen., Tuotteen tulee säilyttää sille tyypilliset ominaisuudet.. Säilyvyysaikaa voidaan arvioida muun muassa seuraavilla analyyseillä: Aistinvaraisella arvioinnilla saadaan tietoa siitä, miten hyvin tuotteen aistinvaraiset ominaisuudet säilyvät säilyvyysajan aikana., Ravintosisältöanalyysi, veden aktiivisuus ja pH antavat tietoa muutoksista koostumuksessa ja lisätietoa mahdollisista mikrobiologista riskeistä., Vitamiineja tai muita vastaavia ravintoaineita sisältävistä tuotteista tulisi varmistaa, että ravintoaineiden pitoisuus ei säilyvyysajan aikana laske alle sallitun vaihteluvälin., Erityisesti runsaasti rasvaa sisältävien elintarvikkeiden ja rehujen osalta on hyvä selvittää myös rasvan hapettumiseen liittyvien parametrien, kuten peroksidiluvun ja p-anisidiiniluvun, kehitys säilyvyysaikana. Rasvan hapettuminen voi osaltaan selittää tuotteen aistinvaraisen laadun heikkenemistä.. Säilvyyskokeita voidaan tehdä reaaliajassa niissä säilytysolosuhteissa, joissa tuote kuuluu säilyttää. Vaihtoehtoisesti erityisesti pitkän säilyvyysajan tuotteisiin voidaan soveltaa nopeutettua säilyvyyskoetta, jossa tuotetta säilytetään korkeammassa lämpötilassa ja/tai suhteellisessa kosteudessa, jolloin tulokset saadaan tuotteen säilyvyysaikaa nopeammin. Parasta ennen -päiväyksen tai viimeisen käyttöpäivän lisäksi säilyvyyskokeilla voidaan selvittää säilyvyysaika pakkauksen avaamisen jälkeen. Testiolosuhteet, kokeen pituus ja analysoitavat parametrit päätetään tapauskohtaisesti tuotteelle ominaiset riskit ja tavoitteena oleva säilyvyysaika huomioiden. Saat lisätietoja ja yrityksenne tuotteelle räätälöidyn paketin hinta-arvion ottamalla yhteyttä asiantuntijoihimme.

p-Anisidiiniluku on yleisesti käytetty mittari elintarvikkeen tai rehun sekundääristen hapettumistuotteiden määrän arvioimiseksi. Mittauksessa määritetään aldehydit (etenkin α,β-tyydyttymättömät aldehydit) rasvasta tai öljystä, joka on ensin eroteltu elintarvike- tai rehunäytteestä. p-Anisidiinin analyysi soveltuu kaikille elintarvikkeille ja rehuille, jotka sisältävät rasvaa.

Tämä mittaus soveltuu valmiiden pakkausten vesihöyryn läpäisynopeuden (WVTR) määrittämiseen. Testi sisältää kolmella rinnakkaismittausta per tuote, jotta voidaan varmistua tulosten oikeellisuudesta. Lämpötila on valittavissa 15–55 °C ja suhteellinen kosteus 20–100 % RH väliltä. Tämä testi ei sovellu filmien tai muiden kalvomaisten rakenteiden testaukseen. Jos näytteesi on kalvo tai monikerroslaminaatti, valitse tämä palvelu: Vesihöyryn läpäisynopeus (WVTR) kalvomaisista materiaaleista.

TOTOX-arvo lasketaan primääristen hapettumistuotteiden määrää kuvaavan peroksidiluvun ja sekundäärisiä hapettumistuotteita kuvaavan p-Anisidiiniluvun avulla. Arvon pohjalta voidaan arvioida rasvan tai öljyn hapettumisen kokonaistilaa. TOTOX-arvon määrityksen yhteydessä määritetään peroksidiluku ja p-Anisidiiniluku, jotka raportoidaan myös. Mittauksia voidaan soveltaa eläin- ja kasvirasvoihin ja -öljyihin, rasvahappoihin ja niiden seoksiin. Maitotuotteiden rasvat tai lesitiini eivät sovellu analysoitaviksi.

Urealiuos (esim. AdBlue) on lisäaine, jota käytetään dieselautoissa. Urealiuoksen käyttö helpottaa typen oksideiden katalyyttistä pelkistystä ja parantaa näin ilmanlaatua. ISO 22241:2019:n mukainen urealiuoksen testauspaketti sisältää seuraavat analyysit: Ureapitoisuus (ISO 22241-2C), Tiheys 20 °C:ssa (EN ISO 12185) , Taitekerroin 20 °C:ssa (ISO 22241-2C), Alkalisuus NH₃:na (ISO 22241-2D), Biureetti (ISO 22241-2E), Aldehydit (ISO 22241-2F), Liukenematon aine (ISO 22241-2G), Fosfaatti (ISO 22241-2H), Al, Ca, Cr, Cu, Fe, K, Mg, Na, Ni ja Zn pitoisuudet (ISO 22241-2I).

Tätä testiä käytetään arvioimaan elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvien paperien ja kartonkien värinkestävyyttä. Käytettävät simulantit ovat: Oliiviöljy, 3% etikkahappo, Keinotekoinen sylki (emäksinen suolaliuos), Tislattu vesi. Testillä voidaan varmentaa, että ruokapakkauksesta ei siirry ruokaan liian suurta määrää väriaineita.

Röntgenheijastuvuuden mittaus eli XRR-analyysi, jolla voidaan määrittää ohutkalvon tiheys (g/cm3), paksuus (nm) ja karheus (nm). Menetelmä soveltuu yksittäisten tai monikerroksisten ohutkalvojen karakterisointiin, sillä se tarjoaa tietoa näytteen yksittäisten kerrosten paksuudesta ja tiheydestä sekä rajapintojen karheudesta. Suurin mittaustarkkuus paksuuden määrityksessä saavutetaan näytteille, joissa kalvon tai kalvopinon yhteenlaskettu paksuus on enintään 150 nm ja pinnan karheus on alhainen (<5 nm). Paksumpia kalvoja ja pinnoitteita (jopa ~5 µm) sekä karkeampia pintoja voidaan myös karakterisoida, mutta kalvon tai kalvopinon paksuuden ja karheuden kasvaessa paksuuden määrityksen tarkkuus heikkenee tai siitä tulee mahdotonta XRR:lla. >150 mm kiekot leikataan yleensä paloiksi XRR mittausta varten. Kerrothan tarjouspyynnön yhteydessä, jos näytteesi on kasvatettu yli 150 mm kiekoille, joita et halua leikattavan. Saatavilla oleva lämpötila-alue XRR-mittauksille on 25–1100 °C, ja kiteisyyttä voidaan tutkia lämpötilan funktiona. Mittaukset voidaan suorittaa normaalissa ilmassa, inertin kaasun alla tai tyhjiössä. Käytettävissä ovat seuraavat laitteet: Rigaku SmartLab, Panalytical X'Pert Pro MRD, Bruker D8 Discover.

Dilatometrillä määritetään kiinteän näytteen dimensionaalinen muutos lämpötilan funktiona. Mittauksen lämpötila-alue on 25 °C–1 600 °C, mutta mittaus voidaan suorittaa myös kryogeenisissä olosuhteissa, jolloin lämpötila-alue on -175 °C–300 °C. Mittauksen tuloksena saadaan materiaalin lämpölaajenemiskerroin sekä näytekappaleen pituuden muutos, molemmat lämpötilan funktiona. Mittaus on mahdollista suorittaa ilma-atmosfäärin lisäksi Ar-, CO₂-, N₂- tai O₂-atmosfäärissä. Voit tehdä tarjouspyynnön alta löytyvällä lomakkeella. Analyysin hinta riippuu testiolosuhteista, joten kuvailethan niitä mahdollisimman tarkasti.

Melatoniinin määritys ravintolisistä. Komission asetuksen (EU) N:o 432/2012 mukaan melatoniinia sisältäviä ravintolisiä voidaan markkinoida seuraavilla terveysväitteillä: "Melatoniini auttaa lievittämään aikaeron yksilöllisiä vaikutuksia." Väitettä voidaan käyttää, jos tuote sisältää vähintään 0,5 mg melatoniinia annosta kohden., "Melatoniini auttaa lyhentämään nukahtamisaikaa." Väitettä voidaan käyttää, jos tuote sisältää vähintään 1 mg melatoniinia annosta kohden..