Pölyävyystesti (EN 15051-2)

Mikromuovien määritys jätevesinäytteistä µFITR tai µRaman-spektroskopialla. Näille matriiseille µFTIR on suositeltu menetelmä. Analyysin tuloksena saadaan erityyppiset polymeerit koon mukaan lajiteltuina, esimerkiksi: 10–50 µm, 50–100 µm, 100–500 µm, >500 µm. Tämä analyysi on tarkoitettu tavanomaisille jätevesinäytteille. Huomioithan, että luonnonvedet käsitellään jätevesien menetelmällä mahdollisen kiintoaineksen vuoksi. Erikoisempien vesinäytteiden (prosessivedet, teollisuusvedet, jne.) analysointi onnistuu yleensä lisämaksusta.

Analyysissä määritetään kymmenen yleisen muovityypin (PE, PP, PS, ABS, PVC, PET, PC, PMMA, PA6, PA66) pitoisuus pyrolyysi-GC/MS-menetelmällä. Menetelmässä mikromuovit suodatetaan näytteestä ja tulokset raportoidaan µg/l -muodossa jokaisen muovityypin osalta erikseen. Mikromuovianalyysin yhteydessä voidaan analysoida myös kumipartikkelit (BR, NR, SBR) lisämaksusta. Tämä menetelmä soveltuu tavanomaisille sameille vesille ja jätevesinäytteille. Puhtaalle vedelle sekä sedimentille, maaperälle tai lietteelle on omat analyysinsä.

Mikromuovien määritys mikro-Raman- tai mikro-FTIR-spektroskoopilla. Analyysiraportissa listataan löydettyjen muovityyppien partikkelikokojakaumat. Mittaus voidaan suorittaa jommallakummalla seuraavista menetelmistä: Akkreditoitu, ISO/DIS 16094-2 -standardin mukainen µFTIR-menetelmä (partikkelikoot 10–5000 µm), Akkreditoitu, laboratorion sisäinen µRaman-menetelmä (partikkelikoot 1–5000 µm). Tämä analyysi on tarkoitettu ainoastaan puhtaille juomavesille tai sitä puhtaammille vesille (esim. ultrapuhdas vesi). Huomioithan, että luonnonvedet katsotaan jätevesiksi mahdollisen kiintoaineksen vuoksi. Puhtaiden vesien menetelmä ei sisällä esikäsittelynä hajotusta. Kysy hintaa muiden näytteiden mikromuovianalyyseille asiantuntijoiltamme.

Näytteen kryo-SEM-kuvantaminen ja EDX-alkuainekartoitus. Menetelmä soveltuu erityisesti hauraille biologisille näytteille, jotka vaurioituvat helposti elektronisuihkun tai tyhjiön vaikutuksesta. Analyysin aluksi näyte pikajäädytetään, minkä jälkeen se kuvataan pyyhkäisyelektronimikroskoopilla. Lisäksi alkuainekoostumus kartoitetaan EDX-detektorilla. Tuloksena toimitetaan 10–20 SEM-kuvaa, 1–2 EDX-karttaa sekä sanallinen selostus havainnoista.

Mittauksessa määritetään sekä hengittyvän että alveolijakeisen pölyn määrä sisäilmasta käyttämällä näytekeräintä ja pumppua. Alveolijakeisella pölyllä tarkoitetaan hiukkasia, joiden aerodynaaminen halkaisija on < 4 µm ja hengittyvällä pölyllä < 100 µm hiukkasia. Näytekeräin ja pumppu toimitetaan asiakkaalle ennen mittauksen tekemistä. Tulokset raportoidaan muodossa mg/m³. Sosiaali- ja terveysministeriön Haitalliseksi tunnetut pitoisuudet (538/2018) -asetuksen mukaisesti hengittyvän pölyn ohjeraja-arvo on 10 mg/m3 kahdeksan tunnin keskipitoisuutena (HTP8h).

Näytteen kuvantaminen pyyhkäisyelektronimikroskoopilla (SEM). Näytteestä otetaan yleensä useita kuvia eri suurennoksilla edustavan otoksen saamiseksi. Sähköä johtamattomat näytteet voidaan valmistella analyysiä varten päällystämällä ne ohuella metallikerroksella. Näytteestä voidaan myös tarvittaessa valmistella poikkileike esimerkiksi FIB- tai BIB-menetelmällä. Lisäksi helposti vahingoittuvat näytemateriaalit voidaan valmistella pikajäädytyksellä (kryo-SEM). Jos tarvitset tietoa myös alkuainekoostumuksesta, voit tilata SEM-EDX-kuvauksen. Tarjoamme myös korkean lämpötilan SEM-kuvaukset jopa 1400 °C lämpötilassa. Voit pyytää tarjouksen täyttämällä alta löytyvän lomakkeen.

Analyysissä määritetään kymmenen yleisen muovityypin (PE, PP, PS, ABS, PVC, PET, PC, PMMA, PA6, PA66) pitoisuus pyrolyysi-GC/MS-menetelmällä. Mikromuovit suodatetaan näytteestä ja tulokset raportoidaan µg/l muodossa jokaisen muovityypin osalta erikseen. Lisäksi ilmoitetaan muovipartikkelien kokonaismäärä. Mikromuovianalyysin yhteydessä voidaan analysoida myös kumipartikkelit ((BR, NR, SBR) lisähintaan. Tämä menetelmä soveltuu ainoastaan puhtaille vesinäytteille. Vastaavat mittaukset on kuitenkin saatavilla myös jätevesille sekä maaperä-, sedimentti- ja lietenäytteille.

Näytteen kuvaaminen pyyhkäisyelektronimikroskoopilla (SEM) ja alkuainekoostumuksen määritys energiadispersiivisellä röntgenspektroskopialla (EDX, EDS). Tyypillisesti näytteestä otetaan useita kuvia eri suurennoksilla edustavan otoksen saamiseksi. Tuloksena saadaan myös analysoidun alueen alkuainekoostumus, joka voidaan esittää esimerkiksi alkuainekarttana. Sähköä johtamattomat näytteet voidaan valmistella kuvausta varten metallipäällysteellä. Tarjoamme pyynnöstä myös poikkileikenäytteen valmistuksen. Tähän voidaan hyödyntää esimerkiksi FIB- tai BIB-menetelmiä.

Mikromuovien määritys ihmisperäisistä biologisista näytteistä valitulla analyysitekniikalla: µRaman-spektroskopia LOD: 5 µm, Tuloksena mikromuovipartikkelien määrä muovityypeittäin ja kokoluokittain per 1 ml tai 1 g näytettä.., µFTIR-spektroskopia LOD: 10 µm, Tuloksena mikromuovipartikkelien määrä muovityypeittäin ja kokoluokittain per 1 ml tai 1 g näytettä.., pyrolyysi-GC/MS LOD: 0,3 µm, Tuloksena muovipartikkelien massapitoisuus per 1 ml tai 1 g näytettä. Ei tarjoa suoraa tietoa partikkelien kokojakaumasta, mutta analyysi voidaan kohdistaa tiettyyn kokohaarukkaan kuuluville partikkeleille filtteröimällä näyte useaan kertaan erikokoisilla filttereillä... Näytematriisin monimutkaisuudesta johtuen hajottamiseen, homogenisointiin ja suodatukseen on kiinnitettävä erityishuomiota. Vaaditun näytevalmistelun laajuus voi vaikuttaa analyysin hintaan. Verinäytteet tulee yleensä pakata kuivajäähän. Tarjoamme myös logistiikkapalvelua ja -tukea näytelähetysten järjestämiseen. Sivulla näkyvä hintahaarukka pätee 25–75 näytteen erille (hinta vaihtelee valitusta menetelmästä riippuen). Voit pyytää tarjouksen analyysiprojektillesi täyttämällä alta löytyvän lomakkeen.

Röntgenheijastuvuuden mittaus eli XRR-analyysi, jolla voidaan määrittää ohutkalvon tiheys (g/cm3), paksuus (nm) ja karheus (nm). Menetelmä soveltuu yksittäisten tai monikerroksisten ohutkalvojen karakterisointiin, sillä se tarjoaa tietoa näytteen yksittäisten kerrosten paksuudesta ja tiheydestä sekä rajapintojen karheudesta. Suurin mittaustarkkuus paksuuden määrityksessä saavutetaan näytteille, joissa kalvon tai kalvopinon yhteenlaskettu paksuus on enintään 150 nm ja pinnan karheus on alhainen (<5 nm). Paksumpia kalvoja ja pinnoitteita (jopa ~5 µm) sekä karkeampia pintoja voidaan myös karakterisoida, mutta kalvon tai kalvopinon paksuuden ja karheuden kasvaessa paksuuden määrityksen tarkkuus heikkenee tai siitä tulee mahdotonta XRR:lla. >150 mm kiekot leikataan yleensä paloiksi XRR mittausta varten. Kerrothan tarjouspyynnön yhteydessä, jos näytteesi on kasvatettu yli 150 mm kiekoille, joita et halua leikattavan. Saatavilla oleva lämpötila-alue XRR-mittauksille on 25–1100 °C, ja kiteisyyttä voidaan tutkia lämpötilan funktiona. Mittaukset voidaan suorittaa normaalissa ilmassa, inertin kaasun alla tai tyhjiössä. Käytettävissä ovat seuraavat laitteet: Rigaku SmartLab, Panalytical X'Pert Pro MRD, Bruker D8 Discover.