Melatoniinin määritys ravintolisistä

Kokonaissokerien pitoisuuden määritys ruoasta ja rehusta Luff–Schroorl-titrausmenetelmällä. Sokeripitoisuus ilmaistaan glukoosina.

Pelkistävien sokerien pitoisuuden määritys ruoasta tai rehusta Luff–Schoorl-titrausmenetelmällä.

Tärkkelyksen määritys elintarvikkeista spektrofotometrisellä menetelmällä.

Mikromuovien määritys elintarvikenäytteistä Raman- tai FTIR-mikroskoopilla. Palvelu µRaman-tekniikalla on akkreditoitu homogeenisille ruokamatriiseille (esim. hunaja, suola, juomat). Sama hinta pätee myös µFTIR-menetelmälle. Yleensä on parasta antaa laboratorion päättää soveltuvin menetelmä näytteen saapuessa. Analyysin tuloksena saadaan erityyppiset polymeerit koon mukaan luokiteltuina (esim. 1–50 µm, 50–100 µm, 100–500 µm, >500 µm).

B7-vitamiinin (biotiini) määritys elintarvikkeista HPLC-UV-VIS-menetelmällä tai lisäravinteista UPLC-MS/MS-menetelmällä. Asetuksen (EU) N:o 1169/2011 mukaan elintarvikkeen ravintosisältöilmoitus voi sisältää biotiinin määrän, jos sitä on tuotteessa merkittävissä määrin suhteessa päivittäiseen vertailuarvoon (50 µg). Biotiinin määrän ilmoittaminen on mahdollista vähintään seuraavina pitoisuuksina: 7,5 µg/100 g tai 100 ml muissa tuotteissa kuin juomissa (15 % vertailuarvosta), 3,75 µg/100 ml juomissa (7,5 % vertailuarvosta), 7,5 µg annosta kohden, jos pakkaus sisältää vain yhden annoksen (15 % vertailuarvosta). Yllä esitellyn määrän biotiinia sisältävät elintarvikkeet voidaan merkitä ravitsemusväitteellä "Biotiinin lähde." Jos määrä on vähintään kaksinkertainen, voidaan käyttää väitettä "Sisältää runsaasti biotiinia." Muita biotiiniin liittyviä terveysväitteitä voidaan käyttää asetuksen (EU) N:o 432/2012 mukaisesti.

Bentsoe- ja sorbiinihappoja voidaan käyttää säilöntäaineina useissa elintarvikkeissa. Asetus (EC) 1333/2008 määrittelee elintarvikkeet, joissa käyttö lisäaineena on sallittu sekä enimmäismäärät happojen pitoisuuksille. Tällä HPLC-UV-menetelmällä voidaan määrittää bentsoehapon ja sorbiinihapon tai niitä vastaavien natrium- ja kaliumsuolojen pitoisuudet.

Kokonaiskarnitiinin tai vapaan karnitiinin määritys elintarvikkeista AOAC-menetelmäkokoelman menetelmään 2015.10 perustuvalla HPLC-MS-menetelmällä. Karnitiini on välttämätön ravintoaine, jolla on rooli muun muassa energia-aineenvaihdunnassa. Asetus (EU) N:o 609/2013 listaa karnitiinin yhdisteeksi, jota voidaan lisätä esimerkiksi äidinmaidonkorvikkeisiin ja lastenruokiin. Lisäksi komission delegoitu asetus (EU) 2016/127 määrää, että äidinmaidonkorvikkeiden ravintoarvoilmoitukseen on merkittävä karnitiinin määrä.

Tyydyttyneiden mineraaliöljyhiilivetyjen (MOSH) ja polyolefiinioligomeeristen hiilivetyjen (POSH) sekä aromaattisten mineraaliöljyhiilivetyjen (MOAH) määritys elintarvikkeista. Tulos ilmoitetaan MOSH/POSH- ja MOAH-pitoisuuksina, MOSH/POSH ja MOAH jaetaan ryhmiin perustuen hiiliatomien lukumääriin molekyyleissä. Elintarvikkeiden osalta suurin huolenaihe liittyy mahdollisesti genotoksisiin ja karsinogeenisiin aromaattisiin mineraaliöljyhiilivetyihin (MOAH). Euroopan komission kasveja, eläimiä, elintarvikkeita ja rehuja käsittelevän pysyvän komitean (PAFF-komitea) mukaan elintarvikkeiden MOAH-pitoisuuksien ei tulisi ylittää seuraavia raja-arvoja: 0,5 mg/kg kuivissa elintarvikkeissa, joiden rasvapitoisuus on matala (≤ 4 % rasva-/öljypitoisuus), 1 mg/kg elintarvikkeissa, joiden rasvapitoisuus on korkeampi (> 4 % rasva-/öljypitoisuus), 2 mg/kg rasvoissa ja öljyissä. Measurlabs on mukana prosessivierasaineiden EU-vertailulaboratorion (European Reference Laboratory for Processing Contaminants, EURL-PC) listalla laboratorioista, jotka pystyvät havaitsemaan MOAH-pitoisuuksia nykyisiä raja-arvoja vastaavilla määritysrajoilla. Listan voi pyytää nähtäväksi lähettämällä osoitteeseen eurl-pc@food.dtu.dk viestin, jonka aihekentässä lukee "GET MOAH LAB LIST".

Metallien seulontanalyysi kattaa 70 alkuaineen semi-kvantitatiivisen määrittämisen. Menetelmä soveluu mm. ympäristönäytteiden taustapitoisuuksien määrittämiseen ja tuntemattomien näytteiden alkuainejakauman tutkimiseen. Menetelmän avulla voidaan arvioida, mitä metalleja näytteestä kannattaa analysoida tavallisella, kvantitatiivisella menetelmällä. Mittaus suoritetaan korkean resoluution ICP-MS-tekniikalla (ICP-SFMS), jolla pystytään tunnistamaan erityisen alhaisia alkuainepitoisuuksia. Menetelmä sisältää seuraavien alkuaineiden semi-kvantitatiivisen määrittämisen: Ag, Al, As, Au, B, Ba, Be, Bi, Br, Ca, Cd, Ce, Co, Cr, Cs, Cu, Dy, Er, Eu, Fe, Ga, Gd, Ge, Hf, Hg, Ho, I, Ir, K, La, Lu, Mg, Mn, Mo, Na, Nb, Nd, Ni, Os, P, Pb, Pd, Pr, Pt, Rb, Re, Rh, Ru, S, Sb, Sc, Se, Si, Sm, Sn, Sr, Ta, Tb, Te, Th, Ti, Tl, Tm, U, V, W, Y, Yb, Zn ja Zr. Huomattehan kuitenkin, että joitain alkuaineita ei välttämättä voida määrittää matriisihäiriöistä johtuen. Tämän puolikvantitatiivisen analyysin aikana instrumentti kalibroidaan noin 30 alkuaineelle. Kvantitatiivinen analyysi on myös saatavilla lisämaksusta. Tämän analyysin aikana kaikki elementit kalibroidaan (pois lukien halogeenit ja Os). Pyydäthän tarjouksen tästä palvelusta.

B2-vitamiinin (riboflaviini) määritys elintarvikkeista HPLC-MS/MS-menetelmällä tai lisäravinteista UPLC-MS/MS-menetelmällä. Asetus (EU) N:o 1169/2011 määrittää riboflaviinin (B2-vitamiinin) päivittäisen saannin vertailuarvoksi 1,4 milligrammaa (mg). Riboflaviinin määrä voidaan ilmoittaa elintarvikkeen ravintosisältöilmoituksessa, jos sitä on tuotteessa vähintään seuraavina pitoisuuksina: 210 µg/100 g tai 100 ml muissa tuotteissa kuin juomissa (15 % vertailuarvosta), 105 µg/100 ml juomissa (7,5 % vertailuarvosta), 210 µg annosta kohden, jos pakkaus sisältää vain yhden annoksen (15 % vertailuarvosta). Jos tuote sisältää vähintään yllä mainitun määrän riboflaviinia, voidaan käyttää väitettä "Riboflaviinin lähde." Lisäksi voidaan käyttää esimerkiksi seuraavia terveysväitteitä: "Riboflaviini edistää normaalia energia-aineenvaihduntaa", "Riboflaviini edistää ihon pysymistä normaalina", "Riboflaviini edistää hermoston normaalia toimintaa", "Riboflaviini auttaa vähentämään väsymystä ja uupumusta".