Kiinteän biopolttoaineen irtotiheys

Urealiuos (esim. AdBlue) on lisäaine, jota käytetään dieselautoissa. Urealiuoksen käyttö helpottaa typen oksideiden katalyyttistä pelkistystä ja parantaa näin ilmanlaatua. ISO 22241:2019:n mukainen urealiuoksen testauspaketti sisältää seuraavat analyysit: Ureapitoisuus (ISO 22241-2C), Tiheys 20 °C:ssa (EN ISO 12185) , Taitekerroin 20 °C:ssa (ISO 22241-2C), Alkalisuus NH₃:na (ISO 22241-2D), Biureetti (ISO 22241-2E), Aldehydit (ISO 22241-2F), Liukenematon aine (ISO 22241-2G), Fosfaatti (ISO 22241-2H), Al, Ca, Cr, Cu, Fe, K, Mg, Na, Ni ja Zn pitoisuudet (ISO 22241-2I).

Standardi EN 228 kokoaa yhteen testausvaatimukset ja menetelmät bensiinin laadun arviointiin. Standardin mukainen analyysipaketti sisältää seuraavat analyysit: Standardi Parametri Vaatimukset EN ISO 5164 RON Min. 95 EN ISO 5163 MON Min. 85 EN 237 Lyijypitoisuus Max. 5 mg/l EN ISO 12185 Tiheys 15 °C:ssa 720-775 kg/m3 EN ISO 20846 Rikkipitoisuus Max. 10 mg/kg EN 16136 Mangaanipitoisuus Max. 2 mg/l EN ISO 7536 Hapetuskestävyys Min. 360 minuuttia EN ISO 6246 Pestyjen hartsien pitoisuus Max. 5 mg/100ml EN ISO 2160 Kuparikorroosio Luokka 1 ASTM D4176 Ulkonäkö Kirkas EN ISO 22854 Hiilivetykoostumus Bentseeni max. 1 v%, aromaatit max. 35 v%, olefiinit max. 18 v%, oksygenaatit* EN 13016-1 Höyrynpaine 37,8 °C:ssa (DVPE) Riippuu haihtuvuusluokasta** EN ISO 3405 Tislaus Lopullinen kiehumispiste max. 210 °C, tislausjäännös max. 2 v%, haihtuvuus*** * Bensiinille, jonka happipitoisuus on max. 3.7 m%, sallitut oksygenaattipitoisuudet ovat: metanoli 3 v%, etanoli 10 v%, iso-propanoli 12 v%, iso-butanoli 15 v%, tert-butanoli 15 v%, eetterit, joissa viisi tai useampi hiiliatomi 22 v% ja muut oksygenaatit 15 v%. Bensiinille, jonka happipitoisuus on max. 2.7 m%, sallitut oksygenaattipitoisuudet ovat: metanoli 3 v% ja etanoli 5 v%. ** Haihtuvuusluokka A: 45-60 kPa, B: 45-70 kPa, C: 50-80 kPa, D: 60-90 kPa, E: 65-95 kPa ja F: 70-100 kPa *** Haihtunut 70 °C:ssa (E70): talvi 22–50 v%, kesä 22–48 v%, 100 °C:ssa (E100): 46–71 v%, 150 °C:ssa (E150): min. 75 v%

Metallien seulontanalyysi kattaa 70 alkuaineen semi-kvantitatiivisen määrityksen. Mittaus soveluu mm. ympäristönäytteiden taustapitoisuuksien määrittämiseen ja tuntemattomien näytteiden alkuainejakauman tutkimiseen. Menetelmän avulla voidaan arvioida, mitä metalleja näytteestä kannattaa analysoida tavallisella, kvantitatiivisella menetelmällä. Mittaus suoritetaan korkean resoluution ICP-MS-tekniikalla (ICP-SFMS), jolla pystytään tunnistamaan erityisen alhaisia alkuainepitoisuuksia. Menetelmä sisältää seuraavien alkuaineiden semi-kvantitatiivisen määrittämisen: Ag, Al, As, Au, B, Ba, Be, Bi, Br, Ca, Cd, Ce, Co, Cr, Cs, Cu, Dy, Er, Eu, Fe, Ga, Gd, Ge, Hf, Hg, Ho, I, Ir, K, La, Lu, Mg, Mn, Mo, Na, Nb, Nd, Ni, Os, P, Pb, Pd, Pr, Pt, Rb, Re, Rh, Ru, S, Sb, Sc, Se, Si, Sm, Sn, Sr, Ta, Tb, Te, Th, Ti, Tl, Tm, U, V, W, Y, Yb, Zn ja Zr. Huomaattehan kuitenkin, että joitain alkuaineita ei välttämättä voida määrittää matriisihäiriöistä johtuen. Tämän puolikvantitatiivisen analyysin aikana instrumentti kalibroidaan noin 30 alkuaineelle. Kvantitatiivinen analyysi on saatavilla lisämaksusta. Tämän analyysin aikana kaikki elementit kalibroidaan (pois lukien halogeenit ja Os). Pyydäthän tarjouksen tästä palvelusta.

Puhtaaseen veteen tai orgaanisiin liuottimiin (DMF, DMSO ja THF) liukenevien näytteiden moolimassajakauma määritetään kokoekskluusiokromatografilla (SEC) yhdistettynä taitekerroindetektoriin (SEC-RID). Laitteisto on kalibroitu polystyreeni- ja dextran-standardeilla. Myös Pullulan-standardi on saatavilla pyynnöstä. Ligniinin moolimassajakauma määritetään UV-detektorilla aallonpituudella 256 nm. Ligniininäyte liuotetaan ennen analyysia sopivaan liuottimeen. Laitteisto on kalibroitu polystyreenisulfonaatti-standardilla. Boraattipuskuriliuosta käytetään säätämään eluentin pH-arvo. Lisähintaan absoluuttiinen moolimassa voidaan mitata GPC-MALS laitteistolla. Tämä on saatavilla THF-liukoisille materiaaleille.

Orgaanisen fluorin kokonaismäärän (TOF) määritys palavista materiaaleista poltto-IC-menetelmällä (CIC). Määritys perustuu lähtökohtaisesti kokonaisfluorin (TF) määritykseen. Jos näyte kuitenkin sisältää epäorgaanista fluoria merkittävinä pitoisuuksina, voidaan myös epäorgaanisen fluorin kokonaismäärä (TIF) mitata ja TOF-pitoisuus laskea TF:n ja TIF:n erotuksena. TOF-analyysi antaa tietoa orgaanisten fluoriyhdisteiden kokonaismäärästä. Analyysia voidaan käyttää myös arvioitaessa PFAS-yhdisteiden esiintymistä näytteessä, vaikka TOF-menetelmällä ei saadakaan analysoitua yksittäisiä PFAS-yhdisteitä. Menetelmä soveltuu useille erilaisille materiaaleille. Kun kuvailet näytemateriaalia tarkasti tarjouspyynnön yhteydessä, voimme laatia tarjouksen mahdollisimman nopeasti.

Näytteen hiili-, vety-, typpi-, rikki-, ja happipitoisuuden määritys. CHNS-analyysi (”LECO-analyysi”) suoritetaan Dumas-polttomenetelmällä, jossa näyte poltetaan 25 kPa happiatmosfäärissä korkeassa lämpötilassa (1000 °C) ja komponentit erotetaan kaasukromatografisesti ennen tunnistusta lämmönjohtavuusdetektorilla. Happi määritetään pelkistämällä happiyhdisteet granulaarisen hiilen kanssa 1480 °C:ssa hiilimonoksidiksi ennen kaasukromatografista erotusta ja tunnistusta lämmönjohtavuusdetektorilla. Näyte voi olla joko kiinteä tai nestemäinen, mutta vesiliuoksissa oleva vesi häiritsee mittausta ja vaikuttaa mittaustulokseen. Vesipitoisen näytteen tapauksessa näyte voidaan kuivata ennen määritystä, mikäli tulos halutaan suhteessa kuivapainoon. Tuhka, kuivaus ja haihdutushäviö mittaukset nostavat miniminäytemäärän mittauksiin 300 mg:aan. Hinta sisältää kaksi rinnakkaista määritystä. Tulokset raportoidaan massaprosentteina alkuperäisestä näytteestä, ja mittauksesta saadaan hiili-, vety-, typpi-, rikki-, ja happipitoisuus näytteessä, mutta se ei ota kantaa kemialliseen rakenteeseen. Mittaus voidaan yhdistää muiden analyysimenetelmien kanssa (mm. GC-MS, 1H ja 13C NMR) yhdisteen rakenteen selvittämiseksi. Mahdollisia alkuainepaketteja: O, CHNS ja CHNOS.

Korkean resoluution synkrotroni-XRD-mittaus, jolla saadaan kvantitatiivista dataa jauhemaisen näytteen kiderakenteesta. Palveluun sisältyy: Kiteisten faasien kvantifiointi painoprosentteina, Amorfisen aineen kokonaispitoisuuden määritys, Data jauhediffraktiomittauksesta ja sen pohjalta luotu diffraktogrammi, Yksityiskohtainen testiraportti. Tarjoamme tarvittaessa myös PDF-analyysit (engl. pair distribution function) amorfisten tai nanorakenteisten materiaalien paikallisten atomirakenteiden tarkasteluun.

Hiilen stabiilien isotooppien analyysi akkreditoidussa laboratoriossa IRMS-tekniikalla. Tuloksena saadaan δ13C-arvo, joka kuvaa näytemateriaalin 13C- ja 12C-isotooppien suhteen poikkeamaa promilleina (‰) kansainväliseen referenssistandardiin verrattuna. Saatavilla on yli 30 referenssistandardia (IAEA-, USGS- ja laboratorion sisäiset standardit), joista valitaan näytteelle sopivin. Sivulla näkyvä hintahaarukka ja läpimenoaika pätevät tyypillisille näytematriiseille. Saat tarjouksen näytteidesi δ13C-arvon määritykselle laittamalla meille viestiä alta löytyvällä lomakkeella.

Hydroksyyliryhmien (-OH) pitoisuuksien määritys ligniinistä 31P NMR:llä. Menetelmä soveltuu ligniinille, joka sisältää tai saattaa sisältää vapaita hydroksyyliryhmiä. Ligniini liuotetaan deuteroituun liuottimeen (tyypillisesti CDCl3:Pyridiini) ja siihen lisätään sisäinen standardiliuos. Näytteen + sisäisen standardin hydroksyyliryhmät fosforyloidaan ja seos analysoidaan 31P NMR:llä. Vapaiden hydroksyyliryhmien lukumäärä voidaan määrittää NMR-spektristä vertaamalla sisäisen standardin signaalia fosforyloidun näytemateriaalin signaaliin. Mittauksella voidaan määrittää seuraavat OH-ryhmät (yksikkö mmol/g): Alifaattinen OH, Fenolinen OH, Karboksyylihappo, Syringyl OH, Guajakoli OH, Katekolit, p-hydroksifenyyli OH, Kokonais-OH. Liuottimen valinta ja liuotuksen olosuhteet (esim. korkea lämpötila tai pitkä liukenemisaika) voivat vaikuttaa mittauksen hintaan.

Jauheen taitekertoimen määritys Becken linjaan perustuvalla mikroskopiamenetelmällä. Mittaus soveltuu läpinäkyville kiteisille aineille, joiden hiukkaskoko on yli 40 μm ja oletettu taitekerroin noin 1,40–1,70. Mittauksessa käytettävän valonsäteen aallonpituus on 589,3 nm. Taitekerroin raportoidaan mahdollisuuksien mukaan kahden desimaalin tarkkuudella. Huomioithan, ettei menetelmällä voida suoraan määrittää partikkelien absorptiokerrointa.