Perfluorattujen alkyyliyhdisteiden (PFAS) mahdollisiin haittavaikutuksiin on herätty vähitellen viime vuosina, mutta yhdisteitä käytetään silti yhä lukuisten kulutustuotteiden valmistuksessa. Tähän saattaa tulla muutos lähitulevaisuudessa, sillä Euroopan kemikaalivirasto ECHA julkaisi helmikuussa 2023 ehdotuksen, joka voimaan tullessaan kieltäisi noin 10 000:n PFAS-yhdisteen käytön EU-alueella.1 Täyskielto ei kuitenkaan vaikuta tällä hetkellä todennäköiseltä elinkeinoelämän vastustuksen vuoksi.
Lisääntyvistä rajoituksista huolimatta PFAS-yhdisteitä tullaan löytämään ympäristöstä vielä pitkään niiden pysyvyyden takia – tunnetaanhan yhdisteet myös ikuisuuskemikaaleina. Ympäristönäytteiden, kuten luonnonvesien ja -kalojen PFAS-analytiikalle tulee siis edelleen olemaan tarvetta. Myös elintarvikkeiden ja juomaveden PFAS-testaus on yleistymässä hiljattain voimaan astuneiden EU-säädösten vuoksi.
Sisällysluettelo
Mitä PFAS-yhdisteet ovat?
PFAS-yhdisteet ovat pysyviä orgaanisia yhdisteitä, joita käytetään laajamittaisesti kulutustuotteissa niiden vettä, likaa ja rasvaa hylkivien ominaisuuksien takia. Esimerkiksi paistinpannujen, sisustustekstiilien ja kartonkisten elintarvikepakkausten pinnoitteet saattavat sisältää PFAS-aineita. Rakenteensa vuoksi PFAS-yhdisteet hajoavat hyvin hitaasti, mikä aiheuttaa niiden kertymistä ympäristöön teollisuuden päästöjen ja kuluttajatuotteiden kulumisen seurauksena. Ihmiset altistuvat yhdisteille ruoan, juomaveden ja hengitysilman kautta.
Mitä yhdisteiden haitallisuudesta tiedetään?
PFAS-yhdisteiden haitallisia terveysvaikutuksia on tutkittu lisääntyvissä määrin 2000 luvun alusta lähtien, ja suurilla määrille altistuminen on yhdistetty muun muassa kohonneeseen syöpäriskiin, korkeaan kolesteroliin ja alentuneeseen rokotetehokkuuteen.2 Tutkimukset ovat kuitenkin keskittyneet pääasiassa tunnetuimpiin yhdisteisiin (mm. PFOS ja PFOA), eikä tuhansien muiden ryhmään kuuluvien yhdisteiden terveysvaikutuksista siksi tiedetä paljoa.
PFAS-yhdisteitä koskevat rajoitukset EU:n kemikaalilainsäädännössä
Haitallisimmiksi todettujen PFAS-yhdisteiden käyttöä on rajoitettu niin maailmanlaajuisesti kuin EU-alueella yli kymmenen vuoden ajan. Pysyviä orgaanisia yhdisteitä rajoittava Tukholman yleissopimus kieltää PFOS:n, PFOA:n, PFHxS:n ja niiden johdannaisten käytön sellaisia käyttötarkoituksia lukuun ottamatta, joissa yhdisteitä ei voida toistaiseksi järkevästi korvata. Esimerkiksi tietyissä sammutusvaahdoissa voidaan käyttää PFOA:ta ja sen kaltaisia yhdisteitä poikkeuksen nojalla kesään 2025 asti.3
Lisäksi useita PFAS-yhdisteitä on viime vuosina lisätty REACH-asetuksen ehdokasluetteloon.4 Jos yrityksen tuotteet sisältävät luettelossa listattuja kemikaaleja, tulee niiden käytöstä tehdä ilmoitus kemikaalivirastolle. Lisäksi asiakkaille on pyydettäessä annettava tietoa tuotteiden turvallisesta käytöstä.
Ylärajat PFAS-pitoisuuksille elintarvikkeissa
Elintarvikkeiden PFAS-pitoisuuksia rajoittaa Komission asetus (EU) 2023/915, joka määrittelee enimmäismäärät tietyille vierasaineille elintarvikkeissa. Rajoitus koskee yhdisteitä, joiden haitallisuudesta on eniten todistusaineistoa (PFOS, PFOA, PFNA ja PFHxS). Rajoitukset on listattu Taulukkoon 1 elintarviketyypeittäin.5
Taulukko 1: PFAS-yhdisteiden suurimmat sallitut pitoisuudet elintarviketyypeittäin
Elintarvike | PFOS:n enimmäismäärä | PFOA:n enimmäismäärä | PFNA:n enimmäismäärä | PFHxS:n enimmäismäärä | 4 PFAS:in summa korkeintaan |
Kananmunat | 1 μg/kg | 0,3 μg/kg | 0,7 μg/kg | 0,3 μg/kg | 1,7 μg/kg |
Sardelli, jokibarbi, lahna, nieriä, ankerias, kuha, ahven, särki, kuore ja siika | 35 μg/kg | 8 μg/kg | 8 μg/kg | 1,5 μg/kg | 45 μg/kg |
Silakka, made, kampela, hauki, sardiini, muikku, luonnonvarainen lohi ja taimen, ym*. | 7 μg/kg | 1 μg/kg | 2,5 μg/kg | 0,2 μg/kg | 8 μg/kg |
Muut kalat ja kaikki pikkulapsille tarkoitettu kalanliha | 2 μg/kg | 0,2 μg/kg | 0,5 μg/kg | 0,2 μg/kg | 2 μg/kg |
Äyriäiset ja simpukat | 3 μg/kg | 0,7 μg/kg | 1 μg/kg | 1,5 μg/kg | 5 μg/kg |
Naudan, sian ja siipikarjan liha | 0,3 μg/kg | 0,8 μg/kg | 0,2 μg/kg | 0,2 μg/kg | 1,3 μg/kg |
Lampaanliha | 1 μg/kg | 0,2 μg/kg | 0,2 μg/kg | 0,2 μg/kg | 1,6 μg/kg |
Tuotantoeläinten muut syötävät osat | 6 μg/kg | 0,7 μg/kg | 0,4 μg/kg | 0,5 μg/kg | 8 μg/kg |
Riistaliha | 5 μg/kg | 3,5 μg/kg | 1,5 μg/kg | 0,6 μg/kg | 9 μg/kg |
Riistaeläinten muut syötävät osat | 50 μg/kg | 25 μg/kg | 45 μg/kg | 3 μg/kg | 50 μg/kg |
* Mainittujen kalojen lisäksi kategoriaan kuuluvat sarda, kilohaili, juovakeltti, piikkimakrilli, punakampela, bassi, monni, merinahkiainen, suutari, hopealyhtykala ja merikissa.
Enimmäispitoisuudet juomavedessä
EU:n uusi juomavesidirektiivi määrittää kaksi vaihtoehtoista tapaa valvoa juomaveden PFAS-pitoisuuksia:
PFAS:t yhteensä, eli per- ja polyfluoroalkyylien kokonaismäärä, joka ei saa olla yli 0,50 μg/l.
PFAS-yhdisteiden summa, eli 20 yhdisteen yhteenlaskettu pitoisuus, joka ei saa olla yli 0,10 μg/l. Yhdisteet on listattu direktiivin liitteessä III.6
PFAS-rajoitukset kosmetiikassa
EU:n kosmetiikka-asetuksen kiellettyjen aineiden lista7 sisältää useamman PFAS-yhdisteen, joita sisältäviä tuotteita ei saa myydä EU-alueella. Poikkeus voidaan tehdä vain, jos aineita esiintyy häviävän pieninä pitoisuuksina, ja jos valmistaja voi todistaa tämän olevan teknisesti väistämätöntä. Kiellettyjä yhdisteitä ovat mm. PFOS, PFOA ja PFNA.
PFAS-yhdisteiden analytiikka
PFAS-pitoisuuksia määritetään yleensä LC-MS-menetelmällä eli nestekromatografian ja massaspektrometrian yhdistelmällä. Menetelmä mahdollistaa tunnetuimpien PFAS-yhdisteiden tunnistamisen vedestä 0,01 - 0,05 µg/l määritysrajalla, eli tarkkuus riittää hyvin vaatimustenmukaisuuden testaamiseen EU-lainsäädännön mukaisesti.
Veden lisäksi Measurlabs tarjoaa PFAS-analytiikkaa muille ympäristönäytteille, elintarvikkeille, sammutusvaahdoille sekä muovisille materiaaleille. Myös muiden näytematriisien analyysit ovat mahdollisia pyynnöstä. Kysy lisätietoja ja pyydä tarjous valitsemallesi näytemateriaalille alempaa löytyvällä lomakkeella. Asiantuntijamme vastaavat viesteihin aina yhden arkipäivän kuluessa.
Lähteet:
1 ECHA:n ehdotuksen luonnoksessa suositellaan PFAS-yhdisteiden kieltoa 1,5–12 vuoden siirtymäajalla tuotetyypistä riippuen. Ehdotuksen ECHA:lle toimittivat Saksan, Alankomaiden, Ruotsin, Norjan ja Tanskan kemikaaliviranomaiset. Kiellon mahdollista voimaantuloa saadaan odottaa ainakin vuoteen 2025 asti.
2 Euroopan ympäristökeskus käsittelee PFAS-yhdisteiden todettuja ja epäiltyjä terveysvaikutuksia sivuillaan.
3 Tukholman yleissopimuksella rajoitetut yhdisteet. Lisätietoa toistaiseksi sallituista käyttötarkoituksista EU-alueella löytyy pysyviä orgaanisia yhdisteitä koskevan asetuksen (EU) 2019/1021 liitteestä I.
4 REACH-asetuksen ehdokasluettelo Euroopan kemikaaliviraston sivuilla.
5 Asetus (EU) 2022/2388 määrittää elintarvikkeita koskevat PFAS-yhdisteiden enimmäismäärät.
6 Direktiivin (EU) 2020/2184 I-liitteen B-osan taulukko määrittelee rajat PFAS-pitoisuuksille.
7 Kielletyt aineet on listattu asetuksen (EC) 1223/2009 Liitteessä II.