Polymeerien vesiliukoisuus (OECD 120)

Ftalaatit ovat ryhmä kemikaaleja, joita käytetään yleisesti muovinpehmentiminä muovien joustavuuden ja kestävyyden parantamiseksi. Niitä myös käytetään (tai on käytetty) lisäaineina muissa tuotteissa, kuten kosmetiikassa. Useita ftalaatteja on tunnistettu hormonitoimintaa häiritseviksi tai lisääntymiselle vaarallisiksi aineiksi. Tyypillisiä altistusreittejä ftalaateille ovat: Alistus suun kautta Elintarvikkeet: pakkausmateriaaleista voi siirtyä ftalaatteja ruokaan, Lasten lelut: lapset laittavat leluja usein suuhunsa., Altistus hengitysteitse: esimerkiksi vinyylilattian pölyn tai hajusteiden hengittäminen voi altistaa ftalaateille., Ihokosketus: kosmetiikassa, voiteissa ja saippuoissa olevat ftalaatit voivat imeytyä ihon läpi.. Kaikille muille näytematriiseille kuin kosmetiikalle tämä testipaketti sisältää seuraavien EU:n REACH-asetuksessa rajoitettujen ftalaattien analyysin: Yhdiste Lyhenne CAS-numero Diisobutyyliftalaatti DIBP 84-69-5 Dibutyyliftalaatti DBP 84-74-2 Bentsyylibutyyliftalaatti BBP 85-68-7 Bis(2-etyyliheksyyli)ftalaatti DEHP 117-81-7 Di(n-oktyyli)ftalaatti DNOP 117-84-0 Diisononyyliftalaatti DINP 68515-48-0 Diisodekyyliftalaatti DIDP 26761-40-0 Kosmetiikalle analyysi sisältää seuraavat ftalaatit: Yhdiste Lyhenne CAS-numero Bis(2-etyyliheksyyli)ftalaatti DEHP 117-81-7 Bentsyylibutyyliftalaatti BBP 85-68-7 Dibutyyliftalaatti DBP 84-74-2 Di-isononyyliftalaatti DINP 68515-48-0 Di(n-oktyyli)ftalaatti DNOP 117-84-0 Di-isodekyyliftalaatti DIDP 26761-40-0

Aerobisen biohajoavuuden määritys merivedessä OECD 306 -standardin mukaisesti. Analyysi soveltuu kemikaaleille, jotka voidaan liuottaa tai dispergoida meriveteen. Testissä kohdekemikaalia sisältävää merivettä inkuboidaan suljetuissa lasiastioissa ja aerobisissa olosuhteissa noin 15–20 °C:ssa enintään 60 vuorokauden ajan. Tuloksia arvioidaan menetelmästä riippuen seuraavasti: Ravistelupullotestissä hajoamista seurataan mittaamalla liuenneen orgaanisen hiilen (DOC) pitoisuus toistuvasti ajan funktiona. Tulokset raportoidaan hajoamiskäyränä viiveineen, kulmakertoimineen ja t50-arvoineen; prosentuaalinen hajoaminen ilmoitetaan tyypillisesti 60 vuorokauden kohdalla., Suljetun pullon menetelmässä seurataan liuenneen hapen kulutusta tietyin väliajoin (esim. 0, 5, 15 ja 28 vuorokauden kuluttua testin aloituksesta). Prosentuaalinen hajoaminen ilmoitetaan 28 vuorokauden kohdalla tai testin päättyessä.. OECD 306 -testin tuloksia voidaan hyödyntää REACH-rekisteröinnin yhteydessä todisteena aineen hajoamisesta ympäristössä. Lisäksi menetelmä soveltuu biohajoavuuden osoittamiseen REACH-mikromuovikiellon mukaisesti.

Muovin kokonaisfluoripitoisuuden (F) määritys yhdellä seuraavista menetelmistä: EN 14582 -standardiin perustuva analyysi polttoionikromatografilla (CIC). Pohjoismaiden ministerineuvosto suosittelee menetelmää nopeaan fluoripitoisuuden määritykseen mm. pakkausmateriaaleista., EN 15408 -standardiin perustuva analyysi happopommihajotuksella ja ionikromatografilla. Menetelmä soveltuu muovigranulaateille ja -levyille, ja sillä voidaan määrittää myös rikin (S), kloorin (Cl) tai bromin (Br) kokonaispitoisuudet., ASTM D7359-23 -standardin mukainen CIC-analyysi.. Kaikki menetelmät ovat akkreditoituja. Analyysi toteutetaan lähtökohtaisesti näytematriisille parhaiten soveltuvalla menetelmällä, mutta pyynnöstä voidaan yleensä käyttää tiettyä standardia. Sivulla näkyvä hinta sisältää näytteen esivalmistelun (kuivaus ja jauhaminen alle 1 mm partikkeleiksi).

GC-MS-menetelmällä määritetään 16 PAH-yhdistettä, jotka Yhdysvaltain ympäristönsuojeluvirasto (US EPA) on määrittänyt korkean prioriteetin epäpuhtauksiksi. Määritettävät yhdisteet: naftaleeni, asenaftyleeni, asenafteeni, fluoreeni, fenantreeni, antraseeni, fluoranteeni, pyreeni, bentso[a]antraseeni, kryseeni, bentso[b]fluoranteeni, bentso[k]fluoranteeni, bentso[a]pyreeni, indeno[1,2,3-cd]pyreeni, dibentso[a,h]antraseeni ja bentso[ghi]peryleeni.

Helpon biohajoavuuden määritys aerobisissa vesiolosuhteissa OECD 301 -testiohjeen mukaisesti. Mittaus soveltuu esimerkiksi polymeerien vesiliukoisuuden arviointiin. Koekappaletta inkuboidaan mineraalialustassa kontrolloiduissa aerobisissa olosuhteissa 28 päivän ajan. Tulokset ilmoitetaan biologisen hajoamisen prosenttiosuutena ja hajoamiskäyränä. Measurlabs tarjoaa testausta kolmella OECD 301 -ohjeessa kuvaillulla menetelmällä: OECD 301B – CO₂-kehitystesti, OECD 301D – hapenpoistuma suljetussa pullossa, OECD 301F – hapenottokyky manometrirespirometrialla. Sopivin menetelmä valitaan näytteen ominaisuuksien, kuten liukoisuuden, haihtuvuuden ja odotetun biohajoavuuden perusteella. Kaikkia kolmea testiä voidaan käyttää todentamaan polymeerien biohajoavuus EU:n mikromuovikiellon (komission asetus (EU) 2023/2055) mukaisesti. Kielto ei koske biohajoavia muoveja.

Muovipohjaisten tuotteiden ja pakkausten teollisen kompostoituvuuden määrittäminen ASTM D6400:n mukaisesti. Standardi määrittää hyväksymiskriteerit materiaaleille, joita voidaan käsitellä kunnallisissa tai teollisissa aerobisissa kompostointilaitoksissa. Kokonaisvaltaiseen kompostoituvuuden arviointiin tarvitaan neljä toisiaan täydentävää testiä: Aerobinen biologinen hajoaminen: näytteitä inkuboidaan kompostointiolosuhteissa ja CO₂:n kehittymistä seurataan; läpäisykriteeri on ≥90 % hiilen muuntuminen CO₂:ksi määritellyssä ajassa., Hajoavuus: kun kompostoitu aines ajetaan 2 mm:n siivilän läpi, tulee vähintään 90 %:n jäljellä olevasta materiaalista läpäistä siivilä., Ekotoksisuus: kun testimateriaalista tuotettua kompostia käytetään kasvitesteissä, tulee itämisnopeuden ja biomassan määrän olla ≥90 % kontrolliarvoista., Raskasmetallit: rajoitettujen metallien pitoisuudet materiaalissa tai jäännöksessä eivät saa ylittää 50 % EPA:n säännöksissä komposteille ja biolietteille säädetyistä raja-arvoista.. Tulokset raportoidaan hiilen mineralisaatioprosenttina, seulan läpäisevän massan prosentuaalisena osuutena, kasvien itämisnopeutena, biomassan suhteellisena osuutena kontrolliin verrattuna sekä metallipitoisuuksina (mg/kg kuivapainosta). ASTM D6400 on ensisijainen standardi teollisen kompostoitavuuden osoittamiseen Yhdysvalloissa. Euroopassa vastaava standardi on EN 13432, johon viitataan EU:n pakkaus- ja pakkausjäteasetuksessa (PPWR).

Kohdennettu PFAS-yhdisteiden analyysi useista eri materiaaleista akkreditoiduilla, laboratorion sisäisillä LC-MS/MS-menetelmillä. Analyysi sisältää suuren määrän fluoriyhdisteitä: 77 analysoitua ainetta, 126 muuta lueteltua ainetta (analysoitujen happojen suolat, alkoholit ja muut samankaltaiset aineet), Yhteensä 126 raportoitua ainetta, Aineluettelo toimitetaan erillisenä liitteenä tarjouksen yhteydessä.. Esimerkkejä analysoitavista yhdisteistä ovat PFOS, PFOA, PFHxS ja PFNA. Muovin ja paperin lisäksi menetelmä soveltuu tekstiileille, nahalle, puulle, metalleille, maaleille ja pinnoitteille. Analyysia voidaan hyödyntää esimerkiksi elintarvikepakkausten vaatimustenmukaisuuden arviointiin PFAS-yhdisteiden enimmäismäärän osalta. Tällöin kohdennetun analyysin lisäksi tulisi kuitenkin mitata myös (orgaanisen) fluorin kokonaismäärä. Voimme sisällyttää molemmat analyysit samalle tarjoukselle.

PAH-yhdisteiden määritys muovista, kumista, paperista, akrtongista sekä niistä valmistetuista tuotteista (esim. tekstiilit, lelut, pakkausmateriaalit) REACH-asetuksen mukaisesti. Testipaketti sisältää seuraavien aineiden määrityksen: Bentso(a)pyreeni [bentso(def)kryseeni] [CAS: 50-32-8] , Bentso(e)pyreeni [CAS: 192-97-2] , Bentso(a)antraseeni [CAS: 56-55-3] , Chrysene [CAS: 218-01-9] , Bentso(b)fluoranteeni [CAS: 205-99-2] , Bentso(j)fluoranteeni [CAS: 205-82-3] , Bentso(k)fluoranteeni [CAS: 207-08-9], Dibentso(a,h)antraseeni [CAS: 53-70-3].

Röntgenheijastuvuuden mittaus eli XRR-analyysi, jolla voidaan määrittää ohutkalvon tiheys (g/cm3), paksuus (nm) ja karheus (nm). Menetelmä soveltuu yksittäisten tai monikerroksisten ohutkalvojen karakterisointiin, sillä se tarjoaa tietoa näytteen yksittäisten kerrosten paksuudesta ja tiheydestä sekä rajapintojen karheudesta. Suurin mittaustarkkuus paksuuden määrityksessä saavutetaan näytteille, joissa kalvon tai kalvopinon yhteenlaskettu paksuus on enintään 150 nm ja pinnan karheus on alhainen (<5 nm). Paksumpia kalvoja ja pinnoitteita (jopa ~5 µm) sekä karkeampia pintoja voidaan myös karakterisoida, mutta kalvon tai kalvopinon paksuuden ja karheuden kasvaessa paksuuden määrityksen tarkkuus heikkenee tai siitä tulee mahdotonta XRR:lla. >150 mm kiekot leikataan yleensä paloiksi XRR mittausta varten. Kerrothan tarjouspyynnön yhteydessä, jos näytteesi on kasvatettu yli 150 mm kiekoille, joita et halua leikattavan. Saatavilla oleva lämpötila-alue XRR-mittauksille on 25–1100 °C, ja kiteisyyttä voidaan tutkia lämpötilan funktiona. Mittaukset voidaan suorittaa normaalissa ilmassa, inertin kaasun alla tai tyhjiössä. Käytettävissä ovat seuraavat laitteet: Rigaku SmartLab, Panalytical X'Pert Pro MRD, Bruker D8 Discover.

Tutkimuksen tarkoituksena on osoittaa, että uudelleenkäytettävä lääkinnällinen laite voidaan puhdistaa tehokkaasti käyttökertojen välillä niin, että potilaat eivät altistu taudinaiheuttajille. Testi koostuu kolmesta vaiheesta: Simuloitu kontaminaatio, joka jäljittelee tarkasti kliinisesti merkityksellisiä epäpuhtauksia, kuten verta ja muita ruumiinnesteitä., Puhdistus (manuaalinen ja/tai automatisoitu) noudattaen huolellisesti valmistajan antamia ohjeita, mm. pesuaineiden, puhdistustyökalujen, veden laadun ja lämpötilan suhteen. , Tulosten arviointi sekä visuaalisesti että soveltuvilla kvantitatiivisilla menetelmillä. Esimerkiksi proteiinien, orgaanisen hiilen kokonaismäärän (TOC) tai hemoglobiinin määrityksen avulla voidaan arvioida, onko laitteeseen jäänyt epäpuhtauksia. . Laitteen käyttötarkoituksesta ja luokituksesta riippuen asianmukaisiin uudelleenkäsittelyvaiheisiin voivat puhdistuksen lisäksi kuulua desinfiointi ja/tai sterilointi. Puhdistuksen validointi riittää usein ei-kriittisille uudelleenkäytettäville laitteille, kuten verenpainemanseteille ja monitoreille. Tarjoamme tarvittaessa tutkimukset myös desinfioinnin ja steriloinnin validointiin, jos laitteen riskiluokitus niitä edellyttää. Esimerkkihinta sisältää manuaalisen puhdistusprosessin validoinnin, johon kuuluu laitteen uudelleenkäsittely (6 kertaa) sekä puhdistettavuuden arviointi visuaalisella tarkastuksella ja proteiinipitoisuuden mittauksella. Myös testisuunnitelman laatiminen ja raportointi sisältyvät hintaan.