Keinotekoinen säänkesto - Fluoresoiva UV-kammio

Standardin ISO 4589-2 mukainen happi-indeksin määritys on osa junissa käytettävien materiaalien palokäyttäytymisen arviointia EN 45545-2 -standardin mukaisesti. Testi tulee suorittaa osana vaatimusten R22, R23 ja R24 täyttämistä. Happi-indeksi (OI, oxygen index) kuvaa pienintä hapen prosenttiosuutta happi-typpiseoksessa, jossa koekappale palaa testiolosuhteissa. EN 45545-2 edellyttää vähintään 28 %:n happi-indeksiä vaaraluokitusten HL1 ja HL2 raideajoneuvoissa. Korkeimman HL3-luokan ajoneuvoissa käytettävien materiaalien happi-indeksin tulee olla vähintään 32 %. Testiä varten tarvitaan 20 näytekappaletta, joiden koko määräytyy materiaalityypin perusteella: Muovit ja muut muotoon valetut materiaalit: 80−150 mm x 10 mm x 4 mm , Vaahtomuovit ja muut huokoiset materiaalit: 80−150 mm x 10 mm x 10 mm, Joustavat kalvot ja kankaat: 140 mm x 52 mm x d (d < 10,5 mm).

IEC EN 62631-3-1- ja IEC EN 62631-3-2 -standardien mukainen analyysikokonaisuus, jolla mitataan kiinteiden muovien resistiivisiä ominaisuuksia. Litteät näytelevyt asetetaan kahden elektrodin väliin, ja niiden läpi johdetaan tunnettu tasajännite. Tilavuusresistiivisyyden (IEC EN 62631-3-1) mittauksessa mitataan näytekappaleen läpi kulkeva virta, kun taas pintaresistanssin (IEC EN 62631-3-2) mittauksessa mitataan näytteen pintaa pitkin kulkeva virta. Testaus tapahtuu 23 °C:n lämpötilassa ja 50 %:n suhteellisessa ilmankosteudessa. Ennen mittausta näytteitä pidetään neljän päivän ajan 23 °C:ssa ja 50 %:n suhteellisessa ilmankosteudessa. Mittausta varten tarvitaan kolme identtistä rinnakkaisnäytettä, joiden paksuuden tulisi olla lähellä paksuutta, jossa muovia tullaan käyttämään. Mittaukset voidaan suorittaa myös kryogeenisissä ja korkeissa lämpötiloissa (250 °C asti). Pyydä materiaalillesi räätälöity tarjous asiantuntijoiltamme.

GC-MS-menetelmällä määritetään 16 PAH-yhdistettä, jotka Yhdysvaltain ympäristönsuojeluvirasto (US EPA) on määrittänyt korkean prioriteetin epäpuhtauksiksi. Määritettävät yhdisteet: naftaleeni, asenaftyleeni, asenafteeni, fluoreeni, fenantreeni, antraseeni, fluoranteeni, pyreeni, bentso[a]antraseeni, kryseeni, bentso[b]fluoranteeni, bentso[k]fluoranteeni, bentso[a]pyreeni, indeno[1,2,3-cd]pyreeni, dibentso[a,h]antraseeni ja bentso[ghi]peryleeni.

Eurooppalaisessa EN 717-1 -standardissa kuvaillaan kammiomenetelmää, jolla mitataan puupohjaisten paneelien formaldehydipäästöjä. Testissä näytekappaleet sijoitetaan kammioon, jonka olosuhteet (lämpötila, suhteellinen kosteus, kuormituskerroin ja ilmanvaihtokerroin) pidetään samoina koko testin ajan. Formaldehydin pitoisuutta mitataan ainakin kahdesti päivässä, kunnes pitoisuus vakiintuu. Tulokset ilmaistaan yksikössä mg/m3. EN 717-1 -testimenetelmää voidaan käyttää arvioimaan materiaalien vaatimustenmukaisuutta Komission asetuksen (EU) 2023/1464 mukaisesti. Asetus määrittää formaldehydipäästöille seuraavat ylärajat 6. elokuuta 2026 alkaen: 0,062 mg/m3 huonekalujen ja puupohjaisten esineiden osalta, 0,080 mg/m3 muiden kuin huonekalujen ja puupohjaisten esineiden osalta..

Tällä analyysillä arvioidaan materiaalin aerobista biohajoavuutta maaperää simuloivassa ympäristössä ISO 17556- standardin mukaisesti. On hyvä huomata, että analyysi sisältää ainoastaan tutkimuksen materiaalin hajoamisesta hiilidioksidiksi referenssinäytteeseen verraten. Testiin ei sisälly raaka-aineiden kemiallista analyysiä raskasmetallien osalta, disintegraatiotestausta tai ekotoksisuuden arviointia, jotka vaaditaan materiaalin biohajoavuuden täysmittaista arviontia varten. Testi soveltuukin parhaiten eri tuotevariaatioiden vertailuun ja alustavaan tuotekehitykseen. Testin hinta vaihtelee testin keston mukaan. Testin kesto vaihtelee 3 kuukaudesta 24 kuukauteen.

Muovipohjaisten tuotteiden ja pakkausten teollisen kompostoituvuuden määrittäminen ASTM D6400:n mukaisesti. Standardi määrittää hyväksymiskriteerit materiaaleille, joita voidaan käsitellä kunnallisissa tai teollisissa aerobisissa kompostointilaitoksissa. Kokonaisvaltaiseen kompostoituvuuden arviointiin tarvitaan neljä toisiaan täydentävää testiä: Aerobinen biologinen hajoaminen: näytteitä inkuboidaan kompostointiolosuhteissa ja CO₂:n kehittymistä seurataan; läpäisykriteeri on ≥90 % hiilen muuntuminen CO₂:ksi määritellyssä ajassa., Hajoavuus: kun kompostoitu aines ajetaan 2 mm:n siivilän läpi, tulee vähintään 90 %:n jäljellä olevasta materiaalista läpäistä siivilä., Ekotoksisuus: kun testimateriaalista tuotettua kompostia käytetään kasvitesteissä, tulee itämisnopeuden ja biomassan määrän olla ≥90 % kontrolliarvoista., Raskasmetallit: rajoitettujen metallien pitoisuudet materiaalissa tai jäännöksessä eivät saa ylittää 50 % EPA:n säännöksissä komposteille ja biolietteille säädetyistä raja-arvoista.. Tulokset raportoidaan hiilen mineralisaatioprosenttina, seulan läpäisevän massan prosentuaalisena osuutena, kasvien itämisnopeutena, biomassan suhteellisena osuutena kontrolliin verrattuna sekä metallipitoisuuksina (mg/kg kuivapainosta). ASTM D6400 on ensisijainen standardi teollisen kompostoitavuuden osoittamiseen Yhdysvalloissa. Euroopassa vastaava standardi on EN 13432, johon viitataan EU:n pakkaus- ja pakkausjäteasetuksessa (PPWR).

1000 tuntia valotusta QSUN-ksenonkaarikammiossa Daylight Q -suodattimella (daylight SPD)

Testillä mitataan nopeutta, jolla metaani läpäisee kalvomaisen materiaalin. Mittaus tehdään ISO 15105-1 -standardin mukaan sisältäen kaksi rinnakkaista mittausta. Testauslämpötila voidaan valita 0 °C ja 200 °C välillä, suhteellisen kosteuden ollessa 0 %. Ohuille ja hauraille materiaaleille sovelletaan ISO 15105-2 -standardia. Tämä menetelmä on saatavilla lisähintaan.

Röntgenheijastuvuuden mittaus eli XRR-analyysi, jolla voidaan määrittää ohutkalvon tiheys (g/cm3), paksuus (nm) ja karheus (nm). Menetelmä soveltuu yksittäisten tai monikerroksisten ohutkalvojen karakterisointiin, sillä se tarjoaa tietoa näytteen yksittäisten kerrosten paksuudesta ja tiheydestä sekä rajapintojen karheudesta. Suurin mittaustarkkuus paksuuden määrityksessä saavutetaan näytteille, joissa kalvon tai kalvopinon yhteenlaskettu paksuus on enintään 150 nm ja pinnan karheus on alhainen (<5 nm). Paksumpia kalvoja ja pinnoitteita (jopa ~5 µm) sekä karkeampia pintoja voidaan myös karakterisoida, mutta kalvon tai kalvopinon paksuuden ja karheuden kasvaessa paksuuden määrityksen tarkkuus heikkenee tai siitä tulee mahdotonta XRR:lla. >150 mm kiekot leikataan yleensä paloiksi XRR mittausta varten. Kerrothan tarjouspyynnön yhteydessä, jos näytteesi on kasvatettu yli 150 mm kiekoille, joita et halua leikattavan. Saatavilla oleva lämpötila-alue XRR-mittauksille on 25–1100 °C, ja kiteisyyttä voidaan tutkia lämpötilan funktiona. Mittaukset voidaan suorittaa normaalissa ilmassa, inertin kaasun alla tai tyhjiössä. Käytettävissä ovat seuraavat laitteet: Rigaku SmartLab, Panalytical X'Pert Pro MRD, Bruker D8 Discover.

Ajoneuvoissa ja linja-autoissa käytettäviksi suunniteltujen vaakasuoraan asennettujen elementtien palamisnopeus on testattava UN/ECE R118, annex 6 -testin mukaisesti. Measurlabs tarjoaa tämän ja muut R118:n mukaiset testit akkreditoidusti. Testimenetelmässä koekappaleen toista puolta poltetaan alhaalta ja palon etenemisnopeus mitataan yksiköissä mm/min.