Dynaaminen mekaaninen analyysi (DMA)

Dilatometrillä määritetään kiinteän näytteen dimensionaalinen muutos lämpötilan funktiona. Mittauksen lämpötila-alue on 25 °C–1 600 °C, mutta mittaus voidaan suorittaa myös kryogeenisissä olosuhteissa, jolloin lämpötila-alue on -175 °C–300 °C. Mittauksen tuloksena saadaan materiaalin lämpölaajenemiskerroin sekä näytekappaleen pituuden muutos, molemmat lämpötilan funktiona. Mittaus on mahdollista suorittaa ilma-atmosfäärin lisäksi Ar-, CO₂-, N₂- tai O₂-atmosfäärissä. Voit tehdä tarjouspyynnön alta löytyvällä lomakkeella. Analyysin hinta riippuu testiolosuhteista, joten kuvailethan niitä mahdollisimman tarkasti.

DSC (differential scanning calorimetry) on terminen analyysimenetelmä, jota käytetään mm. siirtymälämpötilojen ja entalpiamuutosten määrittämiseen kiinteille aineille ja nesteille kontrolloidussa lämpötilamuutoksessa. Tyypillisiä tutkimuskohteita ovat materiaalin ominaislämpötilat (esim. sulaminen, kiteytyminen, lasittuminen) ja niiden entalpiat, materiaalien amorfinen ja kiteinen käyttäytyminen, kovettumiskäyttäytyminen ja kovetusaste, ominaislämpö, ​​materiaalikomponenttien yhteensopivuus sekä eri lisäaineiden vaikutukset termisiin ominaisuuksiin. Ilmoitathan toivotun lämpötilaohjelman tilauksen yhteydessä: lämmitysnopeus (K/min), isotermit ja lämpötilaväli (min/max). Lämpötilat on mahdollista valita väliltä -170 °C–+600 °C.

Vetokoe valetuille, kuten ruiskuvaletuille, muoveille huonelämpötilassa. Testillä määritetään näytteelle voima-siirtymäkäyrä, josta voidaan määrittää mm. vetokimmomoduuli, myötölujuus, myötövenymä, murtolujuus, sekä murtovenymä standardin EN ISO 527-2 mukaisesti. Testi tehdään viidellä rinnakkaismittauksella tyypin A1 koekappaleille (kuudes näytekappale toimii varakappaleena). Hinta ei pidä sisällään näytevalmistusta, joten näytteet on toimitettava valmiina testattaviksi. Standardinmukaiset testiparametrit ovat seuraavat: Leukojen paine - 3 bar, Testin nopeus - 50 mm/min. Parametrejä voidaan muuttaa pyynnöstä.

Taipumislämpötila (HDT) kertoo muovin muodonmuutoskestävyydestä tietyllä kuormituksella korotetussa lämpötilassa. Se määritellään lämpötilaksi, jossa näytekappale taipuu 0,25 mm kuormituksen alla. Taipumislämpötilasta on hyötyä esimerkiksi arvioitaessa, kuinka helposti muovi on koneistettavissa. Sen avulla voidaan myös arvioida muovin ruiskuvalettavuutta. HDT voidaan mitata joko menetelmällä A (1,80 MPa), B (0,45 MPa) tai C (8,00 MPa) ISO 75 -standardin mukaisesti. Kuorma ja näytetyyppi valitaan testattavan materiaalin mukaan. Mittaushinta sisältää testauksen duplikaattina.

Menetelmällä mitataan alku- ja liukumiskitkakertoimet muovikalvoista, kun niitä liutetaan saman tai toisen materiaalin yli. Tulosta voidaan käyttää esimerksi laadunvarmistukseen. Mittaus sisältää neljä rinnakkaismittausta per näyte.

Iskunkestävyys voidaan mitata jäykistä muoveista Charpy- tai Izod-menetelmillä. Näissä testeissä näytekappaleen hajottamiseksi käytetään heiluria. Testit voidaan tehdä lovella tai ilman lovea. Merkittävin ero Charpy- ja Izod-testien välillä on se, että Izod-testissä koekappale on pystysuorassa ja lovi heilurin puolella näytettä. Charpy-testissä näytekappale on puolestaan vaakatasossa ja lovi tehdään heilurin vastapuolelle. Tämä tuote kattaa muovi- tai komposiittimateriaalin iskulujuuden määrityksen Charpy- tai Izod-menetelmällä. Molemmissa testeissä testataan 10 näytettä materiaalia kohden. Näytevalmistelun voi ostaa erikseen.

Vicat-pehmenemispiste on lämpötila, jossa tylppä neula lävistää näytteen 1 mm syvyyteen tietyllä kuormituksella. Testissä 10 tai 50 newtonin kuorma asetetaan neulalle. Näyte asetetaan öljyhauteeseen, jonka lämpötilaa nostetaan 50 °C/h tai 120 °C/h nopeudella, kunnes neula on uponnut näytteeseen 1 mm syvyydelle. Testihinta sisältä Vicat-pehmenemispisteen määrityksen kolmella rinnakkaismittauksella A50-, A120-, B50- tai B120-menetelmällä.

Kumin hankaustestillä mitataan materiaalin tilavuushäviötä, joka johtuu hankaavasta vaikutuksesta, kun testikappaletta hierotaan tietyn luokan hioma-arkin päällä. Tämä mittaus käsittää ISO 4649 -standardin A-osan ei-pyörivälle kappaleelle. Menetelmä soveltuu vertailevaan testaukseen, laadunvalvontaan, spesifikaatioiden vaatimustenmukaisuuden testaamiseen sekä tutkimus- ja kehitystyöhön.

Oksidatiivinen induktioaika (engl. Oxidation Induction Time, OIT) on pyyhkäisykalometrilla tehtävä mittaus, jolla voidaan arvioida näytteen kykyä vastustaa hapettumisreaktioita. Testissä näyte lämmitetään haluttuun lämpötilaan inertissä atmosfäärissä, minkä jälkeen atmosfääriin tuodaan happea. Näytettä pidetään isotermisesti halutussa lämpötilassa niin kauan, että näyte alkaa hapettua. Testissä mitataan hapettumisreaktion alkamiseen vaadittavaa aikaa. Testillä voidaan arvioida esimerkiksi antioksidanttien vaikutusta materiaalin ominaisuuksiin.

Tällä testillä voidaan määrittää muovien kovuus ISO 2039-1 -standardin mukaisella pallomenetelmällä tai ISO 868 -standardin mukaisella Shore-menetelmällä. Testaus tapahtuu huoneenlämmössä, ja hintaan sisältyy kolme mittausta näytettä kohti. Kovuustietoja voidaan käyttää muovien tutkimukseen, kehittämiseen, laadunvalvontaan ja materiaalin hyväksymiseen tai hylkäämiseen ennalta määriteltyjen vaatimusten mukaisesti.