Suomen ympäristöministeriö päivitti vuonna 2015 sedimenttien ruoppaus- ja läjitysohjetta, jotta ohjeistus vastaisi paremmin tiukentunutta ympäristölainsäädäntöä. Uusi ohje korvaa aiemman, vuodelta 2004 peräisin olevan ohjeen. Ohjeessa käsitellään erityisesti suuria, luvanvaraisia ruoppaus- ja läjityshankkeita.
Esimerkiksi laivaväylien ja satamien rakentamisen yhteydessä suoritetulla ruoppauksella ja läjityksellä voi olla merkittäviä negatiivisia ympäristövaikutuksia. Ympäristöministeriön ohje pyrkii hillitsemaan näitä vaikutuksia muun muassa määrittelemällä hyväksyttävät pitoisuustasot 31 haitta-aineelle ja haitta-aineryhmälle, joita ruopattavasta sedimentistä voi löytyä. Lisäksi ohjeessa kuvaillaan sedimentin haitta-ainepitoisuuksien ja eroosioherkkyyden testausprosessia.
Kaikki sedimenttien ruoppaus- ja läjitysohjeen kuvailemat testit sisältyvät Measurlabsin laajaan sedimenttianalyysiin. Pyydettäessä suoritamme tuloksille myös normalisoinnin lisämaksua vastaan. Tällöin tuloksia on mahdollista verrata suoraan ympäristöministeriön ohjeessa määriteltyihin pitoisuustasoihin.
Milloin ruoppaukselle täytyy anoa lupaa?
Ruoppaus- ja läjitystoimintaa säädellään niin vesi-, jäte- kuin ympäristönsuojelulaissa. Hankkeille tulee hakea aluehallintoviraston lupaa seuraavissa tapauksissa:
Ruoppausmassan määrä on yli 500 kuutiota
Ruoppaus vaikuttaa merkittävästi vesistön ominaisuuksiin (esim. vedenkorkeus, virtaukset, rantaviiva)
Ruoppaus aiheuttaa riskin vesistön pilaantumisesta tai uhanalaisten lajien elinympäristön vaarantumisesta
Luvanvarainen ruoppaus edellyttää huolellista suunnittelua, taustaselvitystä ja riskiarviointia. Osana taustaselvitystä ruopattavaksi suunnitellulta alueelta tulee ottaa edustava otanta sedimenttinäytteitä, joiden pohjalta ruoppausmassan laatu ja laadusta riippuva läjityskelpoisuus määritellään. Myös suunnitellun läjityspaikan soveltuvuus tulee selvittää huolellisesti.
Ruoppaus parhaiden käytäntöjen mukaisesti
Ympäristöministeriö ruoppaus- ja läjitysohje velvoittaa suorittamaan ruoppaushankkeet ympäristön kannalta parhaita käytäntöjä noudattaen. Käytännössä tämä tarkoittaa uusimman saatavilla olevan teknologian hyödyntämistä hankkeiden ympäristövaikutusten minimoimiseksi. Hankkeet tulee suunnitella mahdollisimman tehokkaasti niin, että ruoppaustarve on mahdollisimman pieni ja ruoppausmassa mahdollisimman laadukasta.
Myös mahdollisuudet ruoppausmassan hyötykäyttöön tulee selvittää massan mahdollisesti sisältämät haitta-aineet huomioiden. Hyötykäyttöä voi olla esimerkiksi ruoppausmassan hyödyntäminen satamarakenteissa tai rannan pengerryksessä.
Jos hyötykäyttö ei ole mahdollista, ruopattu massa voidaan olosuhteista riippuen läjittää joko vedenalaiselle läjitysalueelle tai maalle. Vesialueelle läjittäminen on tyypillistä merialueilla, kun taas sisävesille suunnatuissa ruoppaushankeissa massa läjitetään useimmiten maalle.
Sedimenttien testaus läjityskelpoisuuden arviointia varten
Ruoppausmassan läjityskelpoisuus tulee arvioida selvittämällä ruopattavien sedimenttien laatu ennen hankkeen aloittamista. Selvityksen tulokset vaikuttavat siihen, miten ruoppausmassaa tulee käsitellä ja minne se on mahdollista läjittää.
Tarvittavan selvityksen laajuus riippuu ruoppausalueen riskiprofiilista: tavallista laaja-alaisempaa näytteenottoa ja testausta edellytetään, jos alueella epäillään toimintahistorian takia olevan suuria haitta-ainepitoisuuksia. Esimerkiksi aiempi tehdas- ja sahatoiminta nostavat alueen riskitasoa. Myös poikkeuksellisen laaja ruoppausalue edellyttää tavallista laajamittaisempaa testausta.
Alustavat testit suoritetaan ottamalla sedimenttinäytteitä useista eri syvyyksistä eri puolilta ruopattavaa aluetta. Näytteiden tulee olla edustavia ja ne tulee ottaa kohteen olosuhteet huomioiden. Jos alustavissa testeissä ilmenee korkeita pitosuustasoja, suoritetaan tarvittaessa tarkemmat testit niiden alueiden sedimenteille, joilta korkeita pitoisuuksia on löytynyt.
Ruoppausmassan laatuun vaikuttavat tekijät
Ruoppausmassan sedimenttianalyysissa kartoitetaan massan eroosioherkkyyttä sekä sen sisältämiä haitta-ainepitoisuuksia. Eroosioherkkyyteen vaikuttavat massan raekokojakauma, orgaanisen aineksen määrä, vesipitoisuus ja irtotiheys. Eroosioherkkyys on läjityksen kannalta riskitekijä, sillä eroosioon taipuvaisesta massasta kulkeutuu helposti sedimenttejä ympäristöön.
Haitta-aineiden osalta sedimentistä seulotaan muun muassa metalleja ja puolimetalleja, PAH-yhdisteitä, PCB-yhdisteitä ja dioksiineja. Haitta-aineet ja niiden pitoisuustasot on eritelty tarkemmin ympäristöministeriön ruoppaus- ja läjitysohjeen sivulta 41 löytyvässä taulukossa. Measurlabsin tarjoama sedimenttianalyysi sisältää kaikki ohjeessa määritellyt testit.
Tulosten normalisointi ja normalisoidut pitoisuustasot
Sedimentistä mitattavat haitta-aineet sitoutuvat enimmäkseen pieniin partikkeleihin. Tällainen suuria pitoisuuksia sisältävä hienojakoinen aines kertyy tiettyihin paikkoihin pohjan muotojen ja veden virtausten mukaan. Jotta haitta-ainepitoisuuksia voisi vertailla eri raekokojakaumia sisältävien näytteiden välillä, sedimentistä mitatut pitoisuusarvot tulee normalisoida ns. standardisedimentin pitoisuuksiksi.
Pitoisuuksien normalisointikaavat on määritetty erikseen metalleille ja puolimetalleille sekä orgaanisille haitta-aineille. Metallien ja puolimetallien normalisointikaavaan sijoitetaan kunkin alkuaineen kohdalla eriävät normalisointivakiot. Vastaavasti orgaanisten haitta-aineiden normalisoinnin kaavoissa käytetään eri orgaanisen aineksen vähimmäisarvoa riippuen siitä, onko kyseessä PAH-yhdiste vai ei.
Normalisoitujen pitoisuusarvojen tulkinta tapahtuu luokittelemalla tulokset pitoisuustasoille. Pitoisuustasoja on viisi kappaletta (1, 1A, 1B, 1C ja 2) ja niiden pitoisuusrajat on määritelty ainekohtaisesti. Haitta-aineen normalisoitu pitoisuustaso antaa kuvan ruoppausmassan läjityskelpoisuudesta ja ohjaa näytteenoton kohdentamista siten, että pitoisuustason 1A ylittäville aineille ja osa-alueille suoritetaan tarkentava näytteenotto. Vaatimukset läjityspaikalle kasvavat sitä mukaa, mitä suurempia pitoisuustasoja näytteistä havaitaan, ja yläpäässä pitoisuustasolla 2 aines on pääsääntöisesti läjityskelvotonta.
Ympäristölaboratoriot eivät tyypillisesti tee sedimenttimittausten tulosten normalisointia ja pitoisuustasojen määrittämistä, vaan virhealtis kaavojen toteuttaminen jää asiakkaan ongelmaksi. Measurlabs tarjoaa kuitenkin pitoisuusarvojen normalisoinnin ja pitoisuustasojen määrityksen lisäpalveluna, joka on helppo tilata sedimenttimittausten yhteydessä.
Artikkelin lähteenä on käytetty ympäristöministeriön sedimenttien ruoppaus- ja läjitysohjetta.