Pyrolyysiöljyn analyysi

Standardi EN 590 sisältää yhteenvedon testausvaatimuksista ja menetelmistä dieselin laadun testaamiseksi. Standardin mukainen analyysipaketti sisältää alla luetellut analyysit: Standardi Parametri Vaatimukset EN 5165 Setaaniluku Min. 51 EN ISO 4264 Setaani-indeksi Min. 46 EN ISO 12185 Tiheys 15 °C:ssa 820 - 845 kg/m3 EN 12916 Polysykliset aromaattiset hiilivedyt (PAH) Max. 8 m% EN ISO 20846 Rikkipitoisuus Max. 10 mg/kg EN 16576 Mangaanipitoisuus Max. 2.0 mg/l EN ISO 2719 Leimahduspiste Min 55 °C EN ISO 10370 Hiiltojäännös Max. 0.30 m% EN ISO 6245 Tuhkapitoisuus Max. 0.010 m% EN ISO 12937 Vesipitoisuus Max. 200 mg/kg EN 12662 Sedimentti Max. 24 mg/kg EN ISO 2160 Kuparikorroosio Luokka 1 EN 14078 FAME-pitoisuus Max. 7.0 v% EN ISO 12205 Hapetuskestävyys Max. 25 g/m3/min. 20 h EN ISO 12156-1 Voitelevuus 60 °C:ssa Max. 460 µm EN ISO 3104 Viskositeeti 40 °C:ssa 2000 - 4500 mm2/s ISO 3405 Tislaus E250 max. 65 v%, E350 min. 85 v%, T95 360 °C EN 116 Suodatettavuus Eri luokkia* EN ISO 23015 Samepiste Eri luokkia** * Lauhkeassa ilmastossa: Luokka A: max. +5 °C, B: max. 0 °C, C: max. -5 °C, D: max. -10 °C, E: max. -15 °C ja F: max. -20 °C. Arktisessa ja ankaran talven ilmastossa: Luokka 0: max. -20 °C, 1: max. -26 °C, 2: max. -32 °C, 3: max. -38 °C, ja 4: max. -44 °C.) ** Arktisessa ja ankaran talven ilmastossa: Luokka 0: max. -10 °C, 1: max. -16 °C, 2: max. -22 °C, 3: max. -28 °C ja 4: max. -34 °C. Myös yksittäisiä analyysejä voidaan toteuttaa. Voit tehdä tarjouspyynnön alta löytyvällä lomakkeella.

Metallien seulontanalyysi kattaa 70 alkuaineen semi-kvantitatiivisen määrittämisen. Menetelmä soveluu mm. ympäristönäytteiden taustapitoisuuksien määrittämiseen ja tuntemattomien näytteiden alkuainejakauman tutkimiseen. Menetelmän avulla voidaan arvioida, mitä metalleja näytteestä kannattaa analysoida tavallisella, kvantitatiivisella menetelmällä. Mittaus suoritetaan korkean resoluution ICP-MS-tekniikalla (ICP-SFMS), jolla pystytään tunnistamaan erityisen alhaisia alkuainepitoisuuksia. Menetelmä sisältää seuraavien alkuaineiden semi-kvantitatiivisen määrittämisen: Ag, Al, As, Au, B, Ba, Be, Bi, Br, Ca, Cd, Ce, Co, Cr, Cs, Cu, Dy, Er, Eu, Fe, Ga, Gd, Ge, Hf, Hg, Ho, I, Ir, K, La, Lu, Mg, Mn, Mo, Na, Nb, Nd, Ni, Os, P, Pb, Pd, Pr, Pt, Rb, Re, Rh, Ru, S, Sb, Sc, Se, Si, Sm, Sn, Sr, Ta, Tb, Te, Th, Ti, Tl, Tm, U, V, W, Y, Yb, Zn ja Zr. Huomattehan kuitenkin, että joitain alkuaineita ei välttämättä voida määrittää matriisihäiriöistä johtuen. Tämän puolikvantitatiivisen analyysin aikana instrumentti kalibroidaan noin 30 alkuaineelle. Kvantitatiivinen analyysi on myös saatavilla lisämaksusta. Tämän analyysin aikana kaikki elementit kalibroidaan (pois lukien halogeenit ja Os). Pyydäthän tarjouksen tästä palvelusta.

Orgaanisen kokonaisfluorin (TOF) pitoisuuden määritys palavista materiaaleista. TOF-analyysi antaa tietoa orgaanisten fluoriyhdisteiden kokonaismäärästä. Analyysia voidaan käyttää myös arvioitaessa PFAS-yhdisteiden esiintymistä näytteessä, vaikka TOF-menetelmällä ei saadakaan analysoitua yksittäisiä PFAS-yhdisteitä. Menetelmä soveltuu useille erilaisille materiaaleille. Kun kuvailet näytemateriaalia tarkasti tarjouspyynnön yhteydessä, voimme laatia tarjouksen mahdollisimman nopeasti.

Kemiallisten ryhmien tunnistaminen kiinteistä aineista ATR-FTIR-spektroskopialla. Tulokset toimitetaan FTIR-spektrinä sekä spektrin vertailuna kirjastoon. Menetelmä ei ole kvantitatiivinen, mutta sen avulla voidaan tunnistaa näytteen funktionaalisia ryhmiä.

Näytteen hiili-, vety-, typpi-, rikki-, ja happipitoisuuden määritys. CHNS-analyysi (”LECO-analyysi”) suoritetaan Dumas-polttomenetelmällä, jossa näyte poltetaan 25 kPa happiatmosfäärissä korkeassa lämpötilassa (1000 °C) ja komponentit erotetaan kaasukromatografisesti ennen tunnistusta lämmönjohtavuusdetektorilla. Happi määritetään pelkistämällä happiyhdisteet granulaarisen hiilen kanssa 1480 °C:ssa hiilimonoksidiksi ennen kaasukromatografista erotusta ja tunnistusta lämmönjohtavuusdetektorilla. Näyte voi olla joko kiinteä tai nestemäinen, mutta vesiliuoksissa oleva vesi kuitenkin häiritsee mittausta ja vaikuttaa mittaustulokseen. Vesipitoisen näytteen tapauksessa näyte voidaan kuivata ennen määritystä, mikäli tulos halutaan suhteessa kuivapainoon. Tuhka, kuivaus ja haihdutushäviö mittaukset nostavat miniminäytemäärän mittauksiin 300 mg:aan. Hinta sisältää kaksi rinnakkaista määritystä. Tulokset raportoidaan massaprosentteina alkuperäisestä näytteestä, ja mittauksesta saadaan hiili-, vety-, typpi-, rikki-, ja happipitoisuus näytteessä, mutta se ei ota kantaa kemialliseen rakenteeseen. Mittaus voidaan yhdistää muiden analyysimenetelmien kanssa (mm. GC-MS, 1H ja 13C NMR) yhdisteen rakenteen selvittämiseksi. Mahdollisia alkuainepaketteja: O, CHNS ja CHNOS.

Biomassasta peräisin olevan hiilidioksidin osuuden määritys CO₂-päästöistä EU:n päästökauppajärjestelmän (EU ETS) vaatimusten mukaisesti. Mittauksen avulla voidaan määrittää päästökaupan alaiset päästöt prosesseista, joissa hyödynnetään ns. seospolttoaineita, eli sekä biomassasta peräisin olevaa että fossiilista hiiltä sisältäviä polttoaineita. EU:n päästökauppajärjestelmässä biomassan päästökerroin on nolla, eikä biomassasta peräisin olevaa hiilidioksidia siksi lasketa päästökaupan alaisiin päästöihin. Seospolttoaineiden, kuten sekajätteen tai kiinteän kierrätyspolttoaineen (SRF), poltosta aiheutuvien päästöjen laskeminen järjestelmän mukaisesti edellyttää bioperäisen hiilen osuuden määritystä. Tässä mittauksessa bioperäisen hiilen osuus määritetään radiohiiliajoituksella savukaasun sisältämästä hiilidioksidista. Mittaus perustuu ASTM D6866 -standardiin, joka vastaa menetelmän ja vaatimustason suhteen komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2018/2066 mainittua EN ISO 13833 -standardia. Hiilidioksidin biomassaosuuden määritys tulee suorittaa riittävän tihein väliajoin päästökaupan piiriin kuuluvien polttolaitosten savukaasupäästöistä. Lisäksi mittaus on aiheellinen jätteenpolttolaitoksille, joiden on tullut tarkkailla päästöjään ETS:n mukaisesti vuoden 2024 alusta lähtien.

Kaasumaisten näytteiden analyysi Raman-spektroskopialla.

Bioperäisen hiilen määrä voidaan raportoida suhteessa kokonaisorgaaniseen hiileen (TOC) tai kokonaishiileen (TC). Hinta on haihtumattomille näytteille. Jos näytteesi haihtuva, keskustele näytetyyppisi sopivuudesta. Huom! Emme voi ottaa vastaan näytteitä, jotka sisältävät keinotekoisia hiili-12-, hiili-13- tai hiili-14-isotooppeja, koska ne voivat vahingoittaa laitteita.

Hiilen pysyvän isotoopin (13C) analyysi IRMS-tekniikalla. Tulokset raportoidaan yksikössä VPDB, ‰. Menetelmä soveltuu useille erilaisille materiaaleille. Ole yhteydessä Measurlabsin asiantuntijoihin analyysin yksityiskohdista.

Analyysi auttaa määrittämään, kuinka suuri osa tuotteen tai materiaalin sisältämästä hiilestä on peräisin uusiutuvista lähteistä. ASTM D6866 -standardi määrittelee kaksi tapaa bio-osuuden ilmoittamiseen. Biogeenisen hiilen määrä kertoo uusiutuvista luonnonvaroista peräisin olevan hiilen osuuden suhteessa kokonaishiileen (TC). Epäorgaaninen hiili voidaan poistaa ennen testausta (lisämaksua vastaan), jolloin tulos ilmaistaan suhteessa orgaanisen hiilen kokonaismäärään (TOC) ja saadaan bioperäisen hiilen määrä. Huom! Kaasumaisista näytteistä saadut tulokset tulee aina ilmaista biogeenisen hiilen pitoisuutena, koska alkuvaihetta, jossa hiili muutetaan CO2:ksi, ei voida tehdä hiilen ollessa jo kaasumaisessa muodossa. Hinta on haihtumattomille näytteille. Jos näytteesi haihtuva, keskustele näytetyyppisi sopivuudesta. Huom! Emme voi ottaa vastaan näytteitä, jotka sisältävät keinotekoisia hiili-12-, hiili-13- tai hiili-14-isotooppeja, koska ne voivat vahingoittaa laitteistoa. Analyysi ei kerro, kuinka suuri osa koko näytteestä on biopohjaista, vaan ainoastaan näytteen sisältämän kokonaishiilen tai orgaanisen hiilen bioperäisen osuuden. Koko tuotteen biopohjaisuus voidaan kuitenkin määrittää laskennallisesti, kun tiedetään hiilen osuus näytteen kokonaismassasta.