Öljytuotteiden tiheys (EN ISO 12185)

Standardi EN 228 kokoaa yhteen testausvaatimukset ja menetelmät bensiinin laadun arviointiin. Standardin mukainen analyysipaketti sisältää seuraavat analyysit: Standardi Parametri Vaatimukset EN ISO 5164 RON Min. 95 EN ISO 5163 MON Min. 85 EN 237 Lyijypitoisuus Max. 5 mg/l EN ISO 12185 Tiheys 15 °C:ssa 720-775 kg/m3 EN ISO 20846 Rikkipitoisuus Max. 10 mg/kg EN 16136 Mangaanipitoisuus Max. 2 mg/l EN ISO 7536 Hapetuskestävyys Min. 360 minuuttia EN ISO 6246 Pestyjen hartsien pitoisuus Max. 5 mg/100ml EN ISO 2160 Kuparikorroosio Luokka 1 ASTM D4176 Ulkonäkö Kirkas EN ISO 22854 Hiilivetykoostumus Bentseeni max. 1 v%, aromaatit max. 35 v%, olefiinit max. 18 v%, oksygenaatit* EN 13016-1 Höyrynpaine 37,8 °C:ssa (DVPE) Riippuu haihtuvuusluokasta** EN ISO 3405 Tislaus Lopullinen kiehumispiste max. 210 °C, tislausjäännös max. 2 v%, haihtuvuus*** * Bensiinille, jonka happipitoisuus on max. 3.7 m%, sallitut oksygenaattipitoisuudet ovat: metanoli 3 v%, etanoli 10 v%, iso-propanoli 12 v%, iso-butanoli 15 v%, tert-butanoli 15 v%, eetterit, joissa viisi tai useampi hiiliatomi 22 v% ja muut oksygenaatit 15 v%. Bensiinille, jonka happipitoisuus on max. 2.7 m%, sallitut oksygenaattipitoisuudet ovat: metanoli 3 v% ja etanoli 5 v%. ** Haihtuvuusluokka A: 45-60 kPa, B: 45-70 kPa, C: 50-80 kPa, D: 60-90 kPa, E: 65-95 kPa ja F: 70-100 kPa *** Haihtunut 70 °C:ssa (E70): talvi 22–50 v%, kesä 22–48 v%, 100 °C:ssa (E100): 46–71 v%, 150 °C:ssa (E150): min. 75 v%

Standardi EN 590 sisältää yhteenvedon testausvaatimuksista ja menetelmistä dieselin laadun testaamiseksi. Standardin mukainen analyysipaketti sisältää alla luetellut analyysit: Standardi Parametri Vaatimukset EN 5165 Setaaniluku Min. 51 EN ISO 4264 Setaani-indeksi Min. 46 EN ISO 12185 Tiheys 15 °C:ssa 820 - 845 kg/m3 EN 12916 Polysykliset aromaattiset hiilivedyt (PAH) Max. 8 m% EN ISO 20846 Rikkipitoisuus Max. 10 mg/kg EN 16576 Mangaanipitoisuus Max. 2.0 mg/l EN ISO 2719 Leimahduspiste Min 55 °C EN ISO 10370 Hiiltojäännös Max. 0.30 m% EN ISO 6245 Tuhkapitoisuus Max. 0.010 m% EN ISO 12937 Vesipitoisuus Max. 200 mg/kg EN 12662 Sedimentti Max. 24 mg/kg EN ISO 2160 Kuparikorroosio Luokka 1 EN 14078 FAME-pitoisuus Max. 7.0 v% EN ISO 12205 Hapetuskestävyys Max. 25 g/m3/min. 20 h EN ISO 12156-1 Voitelevuus 60 °C:ssa Max. 460 µm EN ISO 3104 Viskositeeti 40 °C:ssa 2000 - 4500 mm2/s ISO 3405 Tislaus E250 max. 65 v%, E350 min. 85 v%, T95 360 °C EN 116 Suodatettavuus Eri luokkia* EN ISO 23015 Samepiste Eri luokkia** * Lauhkeassa ilmastossa: Luokka A: max. +5 °C, B: max. 0 °C, C: max. -5 °C, D: max. -10 °C, E: max. -15 °C ja F: max. -20 °C. Arktisessa ja ankaran talven ilmastossa: Luokka 0: max. -20 °C, 1: max. -26 °C, 2: max. -32 °C, 3: max. -38 °C, ja 4: max. -44 °C.) ** Arktisessa ja ankaran talven ilmastossa: Luokka 0: max. -10 °C, 1: max. -16 °C, 2: max. -22 °C, 3: max. -28 °C ja 4: max. -34 °C. Myös yksittäisiä analyysejä voidaan toteuttaa. Voit tehdä tarjouspyynnön alta löytyvällä lomakkeella.

Urealiuos (esim. AdBlue) on lisäaine, jota käytetään dieselautoissa. Urealiuoksen käyttö helpottaa typen oksideiden katalyyttistä pelkistystä ja parantaa näin ilmanlaatua. ISO 22241:2019:n mukainen urealiuoksen testauspaketti sisältää seuraavat analyysit: Ureapitoisuus (ISO 22241-2C), Tiheys 20 °C:ssa (EN ISO 12185) , Taitekerroin 20 °C:ssa (ISO 22241-2C), Alkalisuus NH₃:na (ISO 22241-2D), Biureetti (ISO 22241-2E), Aldehydit (ISO 22241-2F), Liukenematon aine (ISO 22241-2G), Fosfaatti (ISO 22241-2H), Al, Ca, Cr, Cu, Fe, K, Mg, Na, Ni ja Zn pitoisuudet (ISO 22241-2I).

Kiinteän polttoaineen, kuten biohiilen tai puupellettien, irtotiheyden määritys ISO 17828- tai DIN 51705 -standardin mukaisesti. ISO-menetelmän mukaisessa testissä käytetään joko 5 litran tai 50 litran testiastiaa näytemateriaalin raekoosta riippuen. Jos raekoko on Näytemateriaalia tulee olla vähintään 30 % astian tilavuutta enemmän.

Leimahduspiste on alin lämpötila, jossa neste tuottaa riittävästi höyryä syttyäkseen määritellyissä testiolosuhteissa. Se on tärkeä parametri muun muassa nesteiden CLP-asetuksen alaiseen luokitteluun, sillä syttyvien nesteiden vaaraluokitus perustuu mitattuun leimahduspisteeseen. Measurlabs tarjoaa leimahduspisteen määritystä pyrolyysiöljylle ja muille öljytuotteille joko standardin ASTM D93 tai EN ISO 3679 mukaisesti, riippuen näytteen oletetusta leimahduspisteestä. ASTM-standardin soveltamisalue on noin 40–300 °C ja EN ISO -standardin noin -25–130 °C. Euroopassa käytetään yleensä EN ISO 3679 -menetelmää, joka on listattu CLP-asetuksen Taulukossa 2.6.3 syttyvien nesteiden leimahduspisteen määrittämiseen soveltuvaksi menetelmäksi. Ilmoita tarjouspyynnön yhteydessä tarkka näytematriisi, arvioitu leimahduspiste sekä näytteiden lukumäärä. Tarjoamme alennuksia suurille näyte-erille ja toistuville tilauksille.

Bromi-indeksi ilmaisee bromin kanssa reagoivien tyydyttymättömien yhdisteiden määrän öljytuotteissa, ja sitä käytetään olefiinien reaktiivisuuden ja tuotteen vakauden mittarina. Tämä DIN 51774-1 -standardin mukainen titrimetrinen bromi-indeksin määritys on tarkoitettu ensisijaisesti pyrolyysiöljyille. Tulokset ilmoitetaan yksikössä g/100 g. Näytteiden on oltava nestemäisiä, homogeenisia ja hiukkasettomia tai helposti suodatettavia. Sivulla näkyvä hinta koskee pieniä näyte-eriä; tarjoamme alennuksia suurille näyte-erille.

Jauheen taitekertoimen määritys Becken linjaan perustuvalla mikroskopiamenetelmällä. Mittaus soveltuu läpinäkyville kiteisille aineille, joiden hiukkaskoko on yli 40 μm ja oletettu taitekerroin noin 1,40–1,70. Mittauksessa käytettävän valonsäteen aallonpituus on 589,3 nm. Taitekerroin raportoidaan mahdollisuuksien mukaan kahden desimaalin tarkkuudella. Huomioithan, ettei menetelmällä voida suoraan määrittää partikkelien absorptiokerrointa.

Volumetrinen (staattinen) tai dynaaminen kemisorptio hiilimonoksidilla (CO) tai vedyllä (H2). Mittausta käytetään yleensä katalyyttisen aktiivisuuden ja aktiivisten kohtien määritykseen. Lämpötila-ohjelmoiduilla analyyseillä (engl. TPX, temperature-programmed experiments) saadaan lisäksi tietoa adsorboituvista ja katalyytin pinnalle muodostuvista aineista. Kemisorptiossa voidaan käyttää myös muita kaasuja. Pyydä lisätietoja asiantuntijoiltamme.

Jähmepiste on matalin lämpötila, jossa öljytuote vielä virtaa omalla painollaan. Testissä näytettä jäähdytetään kontrolloiduissa olosuhteissa, ja virtaavuutta arvioidaan tietyin lämpötilavälein jähmepisteen määrittämiseksi. Tulos ilmoitetaan lämpöasteina (°C). Sopiva menetelmä valitaan näytteen ominaisuuksien ja vaaditun lämpötila-alueen perusteella. ASTM D97 -standardin lämpötila-alue on −90–50 °C ja EN ISO 3106 -standardin −20–80 °C. Sivulla näkyvä hinta koskee pieniä näyte-eriä; tarjoamme alennuksia suurille näyte-erille.

Pyrolyysiöljyn, öljytuotteiden ja muiden palavien materiaalien lämpöarvon määritys pommikalorimetrillä ASTM D240-, ASTM D4809- tai EN ISO 18125 -standardin mukaisesti. Näyte poltetaan kalibroidussa pommikalorimetrissä ja lämpöarvo lasketaan lämpötilan nousun perusteella. Tulokset raportoidaan yksikössä kJ/kg. Hintaan sisältyy kaikkien ylemmän ja alemman lämpöarvon laskennalliseen määritykseen tarvittavien parametrien määritys: C/H/N (DIN 51732 tai ASTM D5291), S (ASTM D4239), tuhka 815 °C:ssa (DIN 51719), kosteus (DIN 51718) ja laskennallinen O-pitoisuus. Sivulla näkyvä hinta koskee pieniä näyte-eriä; tarjoamme alennuksia suurille näyte-erille.