Muovin resistiivisyys

Sementin hydraatiolämmön mittaus EN 196-11 -standardin mukaan.

Standardin ISO 4589-2 mukainen happi-indeksin määritys on osa junissa käytettävien materiaalien palokäyttäytymisen arviointia EN 45545-2 -standardin mukaisesti. Testi tulee suorittaa osana vaatimusten R22, R23 ja R24 täyttämistä. Happi-indeksi (OI, oxygen index) kuvaa pienintä hapen prosenttiosuutta happi-typpiseoksessa, jossa koekappale palaa testiolosuhteissa. EN 45545-2 edellyttää vähintään 28 %:n happi-indeksiä vaaraluokitusten HL1 ja HL2 raideajoneuvoissa. Korkeimman HL3-luokan ajoneuvoissa käytettävien materiaalien happi-indeksin tulee olla vähintään 32 %. Testiä varten tarvitaan 20 näytekappaletta, joiden koko määräytyy materiaalityypin perusteella: Muovit ja muut muotoon valetut materiaalit: 80−150 mm x 10 mm x 4 mm , Vaahtomuovit ja muut huokoiset materiaalit: 80−150 mm x 10 mm x 10 mm, Joustavat kalvot ja kankaat: 140 mm x 52 mm x d (d < 10,5 mm).

DSC (differential scanning calorimetry) on terminen analyysimenetelmä, jota käytetään mm. siirtymälämpötilojen ja entalpiamuutosten määrittämiseen kiinteille aineille ja nesteille kontrolloidussa lämpötilamuutoksessa. Tyypillisiä tutkimuskohteita ovat materiaalin ominaislämpötilat (esim. sulaminen, kiteytyminen, lasittuminen) ja niiden entalpiat, materiaalien amorfinen ja kiteinen käyttäytyminen, kovettumiskäyttäytyminen ja kovetusaste, ominaislämpö, ​​materiaalikomponenttien yhteensopivuus sekä eri lisäaineiden vaikutukset termisiin ominaisuuksiin. Ilmoitathan toivotun lämpötilaohjelman tilauksen yhteydessä: lämmitysnopeus (K/min), isotermit ja lämpötilaväli (min/max). Lämpötilat on mahdollista valita väliltä -170 °C–+600 °C.

Dielektrinen vakio eli suhteellinen permittiivisyys kuvaa materiaalin kykyä varastoida sähköenergiaa, kun siihen kohdistetaan sähkökenttä. Mitä suurempi permittiivisyys, sitä tehokkaammin materiaali varastoi energiaa ja sitä paremmin se toimii sähköeristeenä. Permittiivisyyteen vaikuttavat muun muassa sähkökentän taajuus ja mittauslämpötila. Tällä hetkellä tarjoamme mittauksia huoneenlämmössä (23 °C) ja korkeintaan 3 MHz:n taajuudella. Näytekappaleiden tulee olla tasapintaisia, eikä niissä saa olla pintavaurioita tai sisäisiä onteloita. Analyysi voidaan suorittaa joko ASTM D150- tai IEC 62631-2-1 -standardin mukaisesti. Ilmoitathan toivotun standardin tarjouspyynnön yhteydessä.

GC-MS-menetelmällä määritetään 16 PAH-yhdistettä, jotka Yhdysvaltain ympäristönsuojeluvirasto (US EPA) on määrittänyt korkean prioriteetin epäpuhtauksiksi. Määritettävät yhdisteet: naftaleeni, asenaftyleeni, asenafteeni, fluoreeni, fenantreeni, antraseeni, fluoranteeni, pyreeni, bentso[a]antraseeni, kryseeni, bentso[b]fluoranteeni, bentso[k]fluoranteeni, bentso[a]pyreeni, indeno[1,2,3-cd]pyreeni, dibentso[a,h]antraseeni ja bentso[ghi]peryleeni.

IEC 60243-1 -standardin mukainen muovin läpilyöntilujuuden määritys, jonka aikana näytelevy altistetaan asteittan kasvavalle jännitteelle kahden elektrodin välillä. Jännitettä, jossa muovi ei enää toimi eristeenä, kutsutaan läpilyöntijännitteeksi. Läpilyöntilujuus lasketaan jakamalla läpilyöntijännite näytteen paksuudella, ja se ilmaistaan kilovoltteina millimetriä kohti (kV/mm). Näytteet esikäsitellään säilyttämällä niitä 23 °C:ssa ja 50 %:n suhteellisessa ilmankosteudessa 24 tuntia ennen testausta. Analyysi kattaa lähtökohtaisesti viisi mittausta 23 °C:ssa, ja läpilyöntilujuus määritetään testitulosten mediaanista. Jos jokin yksittäinen testitulos poikkeaa yli 15 % mediaanista, tehdään viisi lisämittausta, ja läpilyöntilujuus määritetään 10 tuloksen mediaanista. Mahdolliset lisämittaukset eivät vaikuta analyysin hintaan. Suurin mitattavissa oleva läpilyöntilujuus on 50 kV/mm. Tarjoamme myös analyysejä, jotka suoritetaan kryogeenisissä ja korotetuissa lämpötiloissa (250 °C asti). Pyydä tarjous asiantuntijoiltamme alta löytyvällä lomakkeella.

Oksidatiivinen induktioaika (engl. Oxidation Induction Time, OIT) on pyyhkäisykalometrilla tehtävä mittaus, jolla voidaan arvioida näytteen kykyä vastustaa hapettumisreaktioita. Testissä näyte lämmitetään haluttuun lämpötilaan inertissä atmosfäärissä, minkä jälkeen atmosfääriin tuodaan happea. Näytettä pidetään isotermisesti halutussa lämpötilassa niin kauan, että näyte alkaa hapettua. Testissä mitataan hapettumisreaktion alkamiseen vaadittavaa aikaa. Testillä voidaan arvioida esimerkiksi antioksidanttien vaikutusta materiaalin ominaisuuksiin.

Muovimateriaalien lämmönjohtavuuden ja termisen diffuusiokertoimen mittaus standardin ISO 22007-2 mukaisesti. Myös materiaalin ominaislämpökapasiteetti tilavuusyksikköä kohti voidaan määrittää. Menetelmä soveltuu materiaaleille, joiden lämmönjohtavuus on 0.01 - 500 W/mK ja terminen diffuusiokerroin 5×10−7 ja 1×10−4 m2s−1 välillä. Lämmönjohtavuus voidaan mitata eri suunnista, esimerkiksi vaakatasossa (x,y) tai paksuussuunnassa (z). Mittaus voidaan suorittaa huoneenlämmössä tai lisämaksua vastaan lämpökammiossa (-40 °C - 300 °C).

Korkean lämpötilan mikroskopia (engl. hot-stage microscopy, HSM) yhdistää mikroskooppikuvauksen termiseen analyysiin. Kun näytettä kuvataan mikroskoopilla eri lämpötiloissa, saadaan tietoa mm. seuraavista: Morfologia ja hiukkasten ominaisuudet, Faasimuutokset (esim. sulaminen, sublimoituminen, höyrystyminen), Kemialliset reaktiot, Kiteytymisen eteneminen. Analyysin tuloksena saadaan mikroskooppikuvia ja -videoita, jotka havainnollistavat näytteessä lämpötilan muutoksen seurauksena tapahtuneita muutoksia. Mittauslämpötilat voidaan valita 25–375 °C väliltä ja suhteellinen kosteus 5–90 %:n väliltä.

DMA-menetelmällä voidaan mitata materiaalin viskoelastisia ominaisuuksia lämpötilan, ajan, taajuuden, mekaanisen rasituksen, kaasuilmakehän tai näiden yhdistelmien funktiona. Menetelmän avulla voidaan analysoida mm. seuraavia ominaisuuksia: Varastomoduuli (E’), häviömoduuli (E’’) ja häviökerroin (tan δ), Lasisiirtymälämpötila (Tg), Kiteytyminen, Sulaminen, Kovettumiskinetiikka, Mekaaniset ominaisuudet. DMA-mittauksessa materiaaliin voidaan kohdistaa erilaisia rasituksia, kuten veto-, taivutus-, puristus- ja leikkausvoimaa. Koeasetelma ja tarkasteltavan materiaalin ominaisuudet vaikuttavat mittauksen haastavuuteen ja hinnoitteluun.