Biomassan moolimassajakauma

Hydroksyyliryhmien (-OH) pitoisuuksien määritys ligniininäytteistä 31P NMR:llä. Menetelmä soveltuu ligniinille, joka sisältää tai saattaa sisältää vapaita hydroksyyliryhmiä. Ligniini liuotetaan deuteroituun liuottimeen (tyypillisesti CDCl3:Pyridiini) ja siihen lisätään sisäinen standardiliuos. Näytteen + sisäisen standardin hydroksyyliryhmät fosforyloidaan ja seos analysoidaan 31P NMR:llä. Vapaiden hydroksyyliryhmien lukumäärä voidaan määrittää NMR-spektristä vertaamalla sisäisen standardin signaalia fosforyloidun näytemateriaalin signaaliin. Mittauksella voidaan määrittää seuraavat OH-ryhmät (yksikkö mmol/g): Alifaattinen OH, Fenolinen OH, Karboksyylihappo, Syringyl OH, Guajakoli OH, Katekolit, p-hydroksifenyyli OH, Kokonais-OH. Liuottimen valinta ja liuotuksen olosuhteet (esim. korkea lämpötila tai pitkä liukenemisaika) voivat vaikuttaa mittauksen hintaan.

Urealiuos (esim. AdBlue) on lisäaine, jota käytetään dieselautoissa. Urealiuoksen käyttö helpottaa typen oksideiden katalyyttistä pelkistystä ja parantaa näin ilmanlaatua. ISO 22241:2019:n mukainen urealiuoksen testauspaketti sisältää seuraavat analyysit: Ureapitoisuus (ISO 22241-2C), Tiheys 20 °C:ssa (EN ISO 12185) , Taitekerroin 20 °C:ssa (ISO 22241-2C), Alkalisuus NH₃:na (ISO 22241-2D), Biureetti (ISO 22241-2E), Aldehydit (ISO 22241-2F), Liukenematon aine (ISO 22241-2G), Fosfaatti (ISO 22241-2H), Al, Ca, Cr, Cu, Fe, K, Mg, Na, Ni ja Zn pitoisuudet (ISO 22241-2I).

Tätä testiä käytetään arvioimaan elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvien paperien ja kartonkien värinkestävyyttä. Käytettävät simulantit ovat: Oliiviöljy, 3% etikkahappo, Keinotekoinen sylki (emäksinen suolaliuos), Tislattu vesi. Testillä voidaan varmentaa, että ruokapakkauksesta ei siirry ruokaan liian suurta määrää väriaineita.

Röntgenheijastuvuuden mittaus eli XRR-analyysi, jolla voidaan määrittää ohutkalvon tiheys (g/cm3), paksuus (nm) ja karheus (nm). Menetelmä soveltuu yksittäisten tai monikerroksisten ohutkalvojen karakterisointiin, sillä se tarjoaa tietoa näytteen yksittäisten kerrosten paksuudesta ja tiheydestä sekä rajapintojen karheudesta. Suurin mittaustarkkuus paksuuden määrityksessä saavutetaan näytteille, joissa kalvon tai kalvopinon yhteenlaskettu paksuus on enintään 150 nm ja pinnan karheus on alhainen (<5 nm). Paksumpia kalvoja ja pinnoitteita (jopa ~5 µm) sekä karkeampia pintoja voidaan myös karakterisoida, mutta kalvon tai kalvopinon paksuuden ja karheuden kasvaessa paksuuden määrityksen tarkkuus heikkenee tai siitä tulee mahdotonta XRR:lla. >150 mm kiekot leikataan yleensä paloiksi XRR mittausta varten. Kerrothan tarjouspyynnön yhteydessä, jos näytteesi on kasvatettu yli 150 mm kiekoille, joita et halua leikattavan. Saatavilla oleva lämpötila-alue XRR-mittauksille on 25–1100 °C, ja kiteisyyttä voidaan tutkia lämpötilan funktiona. Mittaukset voidaan suorittaa normaalissa ilmassa, inertin kaasun alla tai tyhjiössä. Käytettävissä ovat seuraavat laitteet: Rigaku SmartLab, Panalytical X'Pert Pro MRD, Bruker D8 Discover.

Huokoisten kiinteiden materiaalien ominaispinta-alan määritys BET-teorian (Brunauer–Emmett–Teller) mukaisesti. Analyysi voidaan suorittaa joko N2- tai Kr-kaasulla materiaalin odotetusta pinta-alasta riippuen. Tuloksina raportoidaan BET-käyrä sekä ominaispinta-ala (m2/g). Tarvittava näytemäärä riippuu materiaalin odotetusta ominaispinta-alasta. Nyrkkisääntönä kokonaispinta-alan tulisi olla vähintään 5 m2. Mittaus voidaan suorittaa seuraavilla laitteilla: Micromeritics Gemini VII 2390, Micromeritics ASAP 2020, Micromeritics TriStar II 3020, Anton Paar Nova 800.

Dilatometrillä määritetään kiinteän näytteen dimensionaalinen muutos lämpötilan funktiona. Mittauksen lämpötila-alue on 25 °C–1 600 °C, mutta mittaus voidaan suorittaa myös kryogeenisissä olosuhteissa, jolloin lämpötila-alue on -175 °C–300 °C. Mittauksen tuloksena saadaan materiaalin lämpölaajenemiskerroin sekä näytekappaleen pituuden muutos, molemmat lämpötilan funktiona. Mittaus on mahdollista suorittaa ilma-atmosfäärin lisäksi Ar-, CO₂-, N₂- tai O₂-atmosfäärissä. Voit tehdä tarjouspyynnön alta löytyvällä lomakkeella. Analyysin hinta riippuu testiolosuhteista, joten kuvailethan niitä mahdollisimman tarkasti.

Peroksidiluku mittaa hapen määrää, joka on kemiallisesti sitoutunut öljyyn tai rasvaan peroksideina hapettumisen seurauksena. Hapettumistuotteiden kertyminen elintarvikkeisiin tai rehuun vaikuttaa muun muassa aistinvaraisiin ominaisuuksiin ja saattaa aiheuttaa haittaa ihmisten tai eläinten terveydelle. Hapettumista voi tapahtua autoksidaatioreaktioiden kautta elintarvikkeen tai rehun valmistuksen, käsittelyn, varastoinnin ja käytön aikana. Riski kasvaa korkeissa lämpötiloissa ja tuotteen altistuessa valolle. Ennen mittausta näytteestä erotetaan rasva tai öljy, josta peroksidiluku määritetään. Mittaus soveltuu kaikille elintarvikkeille ja rehuille, jotka sisältävät rasvaa.

Tämä testi soveltuu valmiiden pakkausten hapenläpäisynopeuden (OTR) määrittämiseen kahdella rinnakkaismittauksella. Testilämpötila voidaan valita väliltä 15–55 °C ja suhteellinen kosteus voi olla joko 0 % tai 5–90 % RH väliltä. Ilmoitathan toivotut testiolosuhteet tilauksen yhteydessä. Tämä testi ei sovellu kalvomaisten näytteiden testaukseen. Jos näytteesi on kalvo tai monikerroslaminaatti, valitse seuraava palvelu: Hapenläpäisynopeus (OTR) kalvomaisille materiaaleille.

Peroksidiluku mittaa hapen määrää, joka on kemiallisesti sitoutunut öljyyn tai rasvaan peroksideina. Korkea peroksidiluku on merkki tuotteen hapettumisesta, jolla on monia negatiivisia vaikutuksia tuotteen laatuun: Muutokset kemiallisissa ja fysikaalisissa ominaisuuksissa (mm. savuamispiste ja viskositeetti), Aistinvaraisten ominaisuuksien heikentyminen (härskiintyminen/eltaantuminen), Mahdolliset haittavaikutukset ihmisten ja eläinten terveydelle.. Autoksidaatio- eli hapettumisreaktioiden sarja voi käynnistyä rasvojen ja öljyjen valmistuksen, käsittelyn, varastoinnin tai käytön aikana. Riskitekijöitä ovat muun muassa korkea lämpötila ja valolle altistuminen. Tätä peroksidiluvun määritystä voidaan soveltaa eläin- ja kasvirasvoihin ja -öljyihin, rasvahappoihin ja niiden seoksiin. Menetelmä ei sovellu maitorasvalle eikä lesitiinille.

Standardi EN 228 kokoaa yhteen testausvaatimukset ja menetelmät bensiinin laadun arviointiin. Standardin mukainen analyysipaketti sisältää seuraavat analyysit: Standardi Parametri Vaatimukset EN ISO 5164 RON Min. 95 EN ISO 5163 MON Min. 85 EN 237 Lyijypitoisuus Max. 5 mg/l EN ISO 12185 Tiheys 15 °C:ssa 720-775 kg/m3 EN ISO 20846 Rikkipitoisuus Max. 10 mg/kg EN 16136 Mangaanipitoisuus Max. 2 mg/l EN ISO 7536 Hapetuskestävyys Min. 360 minuuttia EN ISO 6246 Pestyjen hartsien pitoisuus Max. 5 mg/100ml EN ISO 2160 Kuparikorroosio Luokka 1 ASTM D4176 Ulkonäkö Kirkas EN ISO 22854 Hiilivetykoostumus Bentseeni max. 1 v%, aromaatit max. 35 v%, olefiinit max. 18 v%, oksygenaatit* EN 13016-1 Höyrynpaine 37,8 °C:ssa (DVPE) Riippuu haihtuvuusluokasta** EN ISO 3405 Tislaus Lopullinen kiehumispiste max. 210 °C, tislausjäännös max. 2 v%, haihtuvuus*** * Bensiinille, jonka happipitoisuus on max. 3.7 m%, sallitut oksygenaattipitoisuudet ovat: metanoli 3 v%, etanoli 10 v%, iso-propanoli 12 v%, iso-butanoli 15 v%, tert-butanoli 15 v%, eetterit, joissa viisi tai useampi hiiliatomi 22 v% ja muut oksygenaatit 15 v%. Bensiinille, jonka happipitoisuus on max. 2.7 m%, sallitut oksygenaattipitoisuudet ovat: metanoli 3 v% ja etanoli 5 v%. ** Haihtuvuusluokka A: 45-60 kPa, B: 45-70 kPa, C: 50-80 kPa, D: 60-90 kPa, E: 65-95 kPa ja F: 70-100 kPa *** Haihtunut 70 °C:ssa (E70): talvi 22–50 v%, kesä 22–48 v%, 100 °C:ssa (E100): 46–71 v%, 150 °C:ssa (E150): min. 75 v%