Palotestaus ja paloluokitus

Rakennusmateriaalien paloluokitus tehdään yleensä eurooppalaisen standardin EN 13501-1 mukaisesti. Tällä sivulla näkyvä hinta sisältää luokitusraportin valmistelun tehtyjen palotestien pohjalta. Measurlabs tarjoaa myös kaikki luokitusta varten vaadittavat testit, joille voit pyytää hintaa tarjouspyynnön yhteydessä. Luokitusta varten vaaditaan läpäisy seuraavista testeistä: Rakennusmateriaalit (ei lattiapäällysteet): Luokka A1: EN ISO 1182 ja EN ISO 1716 (tarvittaessa EN ISO 13823), Luokka A2: EN 13823 ja EN ISO 1182 tai EN ISO 1716, Luokat B, C ja D: EN ISO 11925-2 ja EN 13823, Luokat E ja F: EN ISO 11925-2. Lattiamateriaalit: Luokka A1fl: EN ISO 1182 ja EN ISO 1716, Luokka A2fl: ISO 9239-1 ja EN ISO 1182 tai EN ISO 1716, Luokat Bfl, Cfl ja Dfl: EN ISO 11925-2 ja EN ISO 9239-1, Luokat Efl ja Ffl: EN ISO 11925-2. Lineaariset putket: Luokka A1L: EN ISO 1182 ja EN ISO 1716, Luokka A2L: EN 13823 ja EN ISO 1182 tai EN ISO 1716, Luokat BL, CL ja DL: EN ISO 11925-2 ja EN 13823, Luokat EL ja FL: EN ISO 11925-2 . Pääluokan lisäksi materiaaleille annetaan lisäluokitukset savuntuotannosta (s1, s2 tai s3) sekä palavista hiukkasista (d0, d1 tai d2).

EN ISO 9239-1 palotesti arvioi lattiapäällysteiden kykyä kestää liekkiä ja säteilylämpöä. Menetelmässä mitataan palon leviämistä, savun muodostumista ja alhaisinta palamista ylläpitävää säteilylämpöä (CHF). Menetelmää käytetään ensisijaisesti lattianpäällysteiden luokitteluun Euroclass EN 13501-1 -standardin mukaisesti. Testin tuloksilla voidaan todentaa tuotteen kuuluminen paloluokkiin A2fl, Bfl, Cfl ja Dfl. Lisäksi testiä tarvitaan, kun on tarkoitus varmistaa lattiapäällysteiden sopivuus käytettäviksi junissa EN 45545-2 -standardin mukaisesti. Testinäyte asetetaan vaakasuoraan asentoon kaasulämmitteisen säteilypaneelin alle, jonka avulla se altistetaan määritellylle lämpövirralle. Pilottiliekki kohdistetaan näytteen kuumempaan päähän. Sytytyksen jälkeen mahdollisesti kehittyvä liekkirintama kirjataan ja liekkirintaman etenemiseen kulunut aika mitataan. Savun muodostuminen testin aikana kirjataan valonläpäisynä. Yksi näyte testataan yhteen suuntaan (esim. tuotantosuunta) ja toinen näyte kohtisuoraan ensimmäiseen näytteeseen nähden. Huonommat tulokset tuottava suunta testataan toisen kerran.

Yksittäisen palavan esineen palotestaus (SBI-testi) EN 13823 -standardin mukaisesti palon leviämisen ja savun muodostumisen arviointiin. Testin päätarkoituksena on luokitella rakennustuotteita Euroclass-luokkiin A2, B, C tai D Eurooppalaisen luokitusstandardin EN 13501-1 mukaisesti. Measurlabs pystyy tarjoamaan yksittäiset EN ISO 13823 -testaukset sekä muut sertifioidut testit EN 13501-1 standardin mukaisesti.

EN ISO 1716 -testistandardi on rakennusmateriaalien paloluokituksen EN 13501-1 -standardin yhteydessä käytetty luokitusperuste. Testillä määritetään rakennusmateriaalin tai sen komponenttien lämpöarvo pommikalorimetrin avulla. Ei-homogeenisten, eli useampia materiaaleja ja komponentteja sisältävien tuotteiden jokainen komponentti on testattava erikseen.

Testimenetelmällä mitataan rakennustuotteiden syttyvyyttä, kun ne altistetaan pienelle liekille. Testin päätarkoituksena on luokitella tuotteita Euroclass-luokkiin B, Bfl, BL, C, Cfl, CL, D, Dfl, DL, E, Efl tai EL eurooppalaisen luokitusstandardin EN 13501-1 mukaisesti. Measurlabs tarjoaa sekä yksittäiset EN ISO 11925-2 -testaukset että muut sertifioidut testit EN 13501-1 standardin mukaisesti.

Testiä käytetään rakennusmateriaalien palamattomuuden arvioimiseen osana EN 13501-1 paloluokitusstandardia. Testin läpäisevä tuote voidaan sijoittaa luokkiin A1, A2, A1fl, A2fl, A1L tai A2L. Mittauksessa näyte asetetaan putkiuuniin ja mahdollisia palamistapahtumia seurataan termopareilla. Jos koekappale palaa, mitataan myös sen liekkiaika.

Laivassa käytettävät rakennusmateriaalit testataan IMO 2010 Palokoekoodin mukaisesti. (International Maritime Organization Fire Testing Procedures Code). Tuloksia voidaan käyttää tyyppihyväksynnässä (ruorimerkki). Koodin 1. osassa kuvataan palamattomuuden testausta. Ensin määritetään tuotteen kosteuspitoisuus (m-%) lämmittämällä näytteitä 24 tuntia 105 ºC:ssa. Näytteet punnitaan ennen ja jälkeen lämmityksen, kun ne ovat jäähtyneet huoneenlämpöisiksi eksikaattorissa. Tämän jälkeen määritetään orgaanisen aineen määrä (m-%) lämmittämällä näytteitä 2 tuntia 500 ºC:ssa. Näytteet punnitaan ennen ja jälkeen lämmityksen (huoneenlämpöisiksi jäähdyttyään). Palamattomuuskokeissa sylinterin muotoinen, halkaisijaltaan 45 mm ja korkeudeltaa 50 mm oleva koekappale asetetaan 750-asteiseen avoimeen putkiuuniin. Kokeen aikana mitataan koekappaleen sekä uunin lämpötilaa termoelementtien avulla. Koekappaleita testataan homogeeniselle tuotteelle 5 kpl ja epähomogeeniselle tuotteelle 10 kpl. Jos seuraavat vaatimukset täyttyvät, materiaalin voidaan katsoa oleva palamaton palokoekoodin mukaisesti. Lämpötila uunissa tai koekappaleen pinnalla ei saa ylittää 30 ºC, Liekehtemisaika ei saa ylittää 10 s, Massan muutos ei saa olla yli 50 %.

Savun ja myrkyllisyyden testaus IMO 2010 FTPC Part 2 -standardin mukaan suoritetaan pintamateriaaleille, joita on tarkoitus käyttää laivanrakennuksessa. Savu ja myrkyllisyys -testauksessa koekappale asetetaan vaakasuoraan lämpösäteilijän alle suljettuun mittauskammioon, ns. savukaappiin. Testin edetessä koekappaleesta muodostuneen savun tiheys mitataan optisesti. Savusta tehdään myös myrkyllisyysmittaukset savun tiheyden ollessa suurimmillaan. Myrkyllisyyttä mitatessa analysoidaan hiilimonoksidi (CO), kloorivety (HCl), vetybromidi (HBr), vetyfluoridi (HF), syaanivety (HCN), typen oksidit NO_x (NO + NO₂) ja rikkidioksidi (SO₂) FTIR-analytiikkaa käyttäen. Savun suurimman tiheyden keskiarvon (D_m) tulee alittaa seuraavat arvot kaikissa testiolosuhteissa: D_m 200 materiaaleille, joita käytetään laipioiden, vuorausten tai kattojen pintana, D_m 400 materiaaleille, joita käytetään ensisijaisena kannen päällysteenä, D_m 500 lattiapäällysteenä käytettäville materiaaleille, D_m 400 muoviputkille ja sähkökaapeleille. Myrkyllisyystesteissä pitoisuuksien tulee alittaa seuraavat arvot: CO 1450 ppm, HCl 600 ppm, HBr 600 ppm, HF 600 ppm, HCN 140 ppm, NO_x 350 ppm, SO₂ 120 ppm (200 ppm lattiamateriaaleille).

Ajoneuvoissa ja linja-autoissa käytettäviksi suunniteltujen vaakasuoraan asennettujen elementtien palamisnopeus on testattava UN/ECE R118, annex 6 -testin mukaisesti. Measurlabs tarjoaa tämän ja muut R118:n mukaiset testit akkreditoidusti. Testimenetelmässä koekappaleen toista puolta poltetaan alhaalta ja palon etenemisnopeus mitataan yksiköissä mm/min.

Ajoneuvoissa ja linja-autoissa käytettäviksi suunniteltujen pystysuoraan asennettujen tuotteiden palamisnopeus on testattava UN/ECE R118 -asetuksen 8. liitteen mukaisesti. Measurlabs tarjoaa tämän sekä muut R118 mukaiset testit akkreditoidusti. Liitteen 8 mukaan testatut materiaalit täyttävät myös vaakasuoran palamisen kriteerit (liite 6). Testissä pystyyn asennetun koekappaleen toista puolta poltetaan alhaalta ja palamisnopeus mitataan yksikössä mm/min.

Tietyissä ajoneuvoissa käytettävien sulavien materiaalien sulamiskäyttäytyminen on testattava UN/ECE R118 -asetuksen liitteen 7 mukaisesti. Testissä seurataan, syttyykö näyte palamaan, synnyttääkö se liekehtiviä pisaroita ja sytyttävätkö sulamispisarat näytteen alle asetetun vanun. Testin tulos on hyväksyttävä, jos vanun sytyttäviä pisaroita ei synny. Saat testistä akkreditoidun testiraportin. Anisotrooppiset materiaalit on testattava molemmilta puolilta.

Standardin ISO 5659-2 mukaisella testillä arvioidaan materiaalin taipumusta muodostaa savua palaessaan. Alun perin muoville kehitetty testi soveltuu myös muille materiaaleille, kuten rakennustuotteille ja pinnoitteille. Testissä edustava näytekappale asetetaan vaakasuorassa asennossa testikaappiin, jossa se altistetaan lämpösäteilylle. Prosessissa muodostuvan savun optista tiheyttä mitataan fotometrisellä menetelmällä. Tuloksena saadaan mm. suurin spesifinen optinen tiheys (Ds,max) sekä kumulatiivinen optinen tiheys neljän ensimmäisen minuutin aikana (VOF4). Testiin voidaan sisällyttää myös myrkyllisten kaasupäästöjen mittaus. Yksi testin yleisimmistä käyttötarkoituksista on junissa käytettävien materiaalien paloturvallisuuden arvioiminen EN 45545-2 -standardin mukaisesti.

Standardin ISO 5660-1 mukaisilla palotesteillä arvioidaan materiaalista palamisen aikana vapautuvan lämpöenergian määrää, savun muodostusta ja massahäviötä. Mittaukseen käytetään kartiokalorimetriä. Testeissä esikäsitellyt näytekappaleet altistetaan 50 kW/m2 voimakkuuden lämpösäteilylle (ellei toisesta voimakkuudesta sovita). Tuloksena saadaan mm. seuraavat tiedot: Näytekappaleen massa kokeen alussa ja lopussa, Massahäviö (%), Syttymisaika ja sammumisaika, Suurin paloteho (RHR - rate of heat release), Paloteho 180 ja 300 sekunnin kuluttua testin alkamisesta, Vapautuneen lämpöenergian kokonaismäärä (THR - total heat release), Savun määrä pinta-alayksikköä kohden. Testin yleisimpiä käyttötarkoituksia on EN 45545-2 -standardin mukainen paloturvallisuuden arviointi junissa ja muissa kiskoajoneuvoissa käytettäville materiaaleille. Tarjoamme myös muut standardin edellyttämät testit (ISO 5658-2, ISO 5659-2, jne.).

Liekin leviämistä mittaava ISO 5658-2 -palotesti on keskeinen osa junissa käytettävien materiaalien paloturvallisuuden arviointia EN 45545-2 -standardin mukaisesti. Kokeessa pystysuoraan asetetut näytekappaleet altistetaan lämpösäteilylle ja tämän seurauksena syntyvän liekin syttymistä, leviämistä ja sammumista seurataan. Tuloksina saadaan mm. syttymisaika, sammumisaika sekä ajat, joiden kuluessa liekki leviää tiettyihin kohtiin näytekappaletta pitkin. Lisäksi raportoidaan kriittinen lämpövuo liekin sammuessa (CFE, critical heat flux at extinguishment).