Paperista ja kartongista valmistettujen elintarvikekontaktimateriaalien turvallisuus tulee varmistaa EU:n kehysasetuksen (EY) N:o 1935/2004 mukaisesti. Asetus edellyttää, ettei materiaalista irtoa kemikaaleja sellaisina määrinä, jotka voisivat vaarantaa kuluttajien terveyden tai heikentää elintarvikkeen laatua.1 Toisin kuin muovista valmistetuille kontaktimateriaaleille, paperisille ja kartonkisille materiaaleille ei kuitenkaan ole erillistä EU-asetusta, jossa määriteltäisiin ylärajat kemikaalien siirtymälle.
Yhdenmukaistetun lainsäädännön puuttuessa yritysten tulee valita jokin muu turvallisuusreferenssi, jonka mukaisesti materiaalin turvallisuus voidaan todentaa. Yleisiä referenssejä ovat Saksan, Ranskan, Italian ja Alankomaiden kansalliset säädökset sekä tuottajajärjestö CEPI:n ja Pohjoismaiden ministerineuvoston ohjeistukset, jotka pohjautuvat useamman maan kansalliseen lainsäädäntöön.
Raaka-aineita ja lisäaineita koskevat vaatimukset
Paperia ja kartonkia sisältävissä elintarvikepakkauksissa tulisi käyttää ainoastaan sellaisia kemikaaleja ja ainesosia, jotka on todettu turvallisiksi EU-jäsenmaiden kansallisen lainsäädännön puitteissa.2 Tämä periaate koskee niin sellua, mekaanista massaa ja uusiomassaa kuin erilaisia lisäaineita, kuten päällysteitä, painomusteita, sidosaineita ja biosidejä.
Sallittuja kemikaaleja on listattu esimerkiksi Saksan BfR:n suosituksessa XXXVI, jota käytetään yleisesti kuitupohjaisten kontaktimateriaalien vaatimustenmukaisuuden arviointiin. Suositus myös määrittelee ylärajat kemikaalien pitoisuuksille tai siirtymälle elintarvikkeeseen. Valmistajien tulisi varmistaa, etteivät pitoisuudet ylitä Taulukossa 1 listattuja rajoja.
Taulukko 1: Siirtymä- ja pitoisuusrajat tietyille kuitupohjaisissa kontaktimateriaaleissa käytetyille kemikaaleille3
Aine | Siirtymä-/pitoisuusraja |
Lyijy | 10 μg/l (valmiin tuotteen uutteessa) |
Kadmium | 5 μg/l (valmiin tuotteen uutteessa) |
Alumiini | 1 mg/kg (siirtymä ruokaan) |
1 mg/dm2 (valmiin tuotteen uutteessa) | |
Glutaraldehydi | 2 mg/kg (pitoisuus valmiissa tuotteessa) |
1,5 mg/dm2 (valmiin tuotteen uutteessa) | |
Bentsisotiatsolinoni (BIT) Metyyli-isotiatsolinoni (MIT) Metyylikloori-isotiatsolinonin (MCI) ja MIT:n 3:1 seos | (pitoisuus valmiin tuotteen uutteessa) 10 μg/dm2 1 μg/dm2 0,5 μg/dm2 |
Primääriset aromaattiset amiinit (PAA) PAA-yhdisteiden summa Yksittäiset PAA-yhdisteet* | (siirtymä ruokaan) 0,01 mg/kg 0,002 mg/kg |
Ei havaittavaa siirtymää ruokaan |
* Rajaa sovelletaan CLP-asetuksessa luokan 1A tai 1B karsinogeeneiksi lueteltuihin aromaattisiin amiineihin.
Tahattomasti lisättyjä yhdisteitä (NIAS) koskevat testausvaatimukset
Paperisia ja kartonkisia kontaktimateriaaleja valmistavien yritysten tulee suorittaa riskinarviointi myös sellaisten aineiden osalta, joita voi päätyä materiaaliin tahattomasti tuotantoprosessin eri vaiheissa. Tämä on erityisen tärkeää, kun materiaali sisältää kierrätyskuitua, jossa erilaiset epäpuhtaudet ovat verrattain yleisiä.
Hyvä esimerkki erityisesti kierrätyskuidussa esiintyvästä epäpuhtaudesta on bisfenoli A, jonka käytön EU on kieltämässä elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin tulevissa materiaaleissa. Kun kielto astuu voimaan, tulee kierrätyskuidusta kontaktimateriaaleja valmistavien yritysten testauttaa 5 % tuote-eristä bisfenoli A:n varalta.4
Saksan BfR-suosituksissa on määritelty ylärajoja myös muille kierrätyskuidussa esiintyville epäpuhtauksille. Tärkeimmät rajoitukset löytyvät Taulukosta 2.
Taulukko 2. Raja-arvot tiettyjen NIAS-yhdisteiden siirtymälle kierrätyskuitua sisältävästä paperista ja kartongista5
Yhdiste | Siirtymäraja |
4,4'-bis(dimetyyliamino)bentsofenoni* | Ei siirtymää 0,01 mg/kg määritysrajalla |
Di(2-etyyliheksyyli)ftalaatti (DEHP) Dibutyyliftalaatti (DBP) Di-isobutyyliftalaatti (DIBP) DBP:n ja DIBP:n summa | 1,5 mg/kg 0,3 mg/kg 0,3 mg/kg 0,3 mg/kg |
Bentsofenoni | 0,6 mg/kg |
0,05 mg/kg | |
0,05 mg/kg |
* Neste- ja rasvapitoisten elintarvikkeiden kanssa käytettäessä.
Kierrätyskuidusta olisi hyvä testauttaa myös mineraaliöljyt (MOSH ja MOAH), PAH-yhdisteet ja valokäynnisteet, jotka Ranskan kansallinen lainsäädäntö määrittelee tyypillisiksi epäpuhtauksiksi. Lisäksi on syytä teettää laaja NIAS-seulonta esimerkiksi GC-MS-menetelmällä.
Aistinvarainen arviointi
Kehysasetuksen mukaan kontaktimateriaalien ei tule vaikuttaa haitallisesti elintarvikkeen aistittavaan laatuun, kuten makuun tai hajuun.6 Paperisten ja kartonkisten materiaalien mahdollisesti aiheuttamaa sivumakua ja -hajua testataan yleensä standardien EN 1230-1 ja -2 mukaisesti.
Kuitupohjaisten kontaktimateriaalien testaaminen
Kontaktimateriaalilainsäädännössä määritetään usein rajat kemikaalien siirtymälle materiaalista elintarvikkeeseen. Paperi ja kartonki eivät kuitenkaan yleensä kestä testausta nestemäisillä elintarvikesimulanteilla, joten siirtymätestit voidaan joko suorittaa jauhemaisella Tenaxilla (simulantti E) tai korvata uuttotesteillä.
Measurlabs tarjoaa erittäin laajan valikoiman paperisille ja kartonkisille kontaktimateriaaleille suunnattuja laboratoriotestejä. Meidät on myös nimetty Ruokaviraston toimesta omavalvontalaboratorioksi elintarvikelaissa määriteltyjen omavalvontanäytteiden testaukseen. Jos tarvitset testausta yrityksenne tuotteille, älä epäröi ottaa yhteyttä asiantuntijoihimme alta löytyvällä lomakkeella.
Lähteet:
2 Sivu 8 tuottajajärjestö CEPI:n paperista ja kartongista valmistettuja kontaktimatriaaleja koskevassa ohjeistuksessa (englanniksi).
3 Saksan BfR:n suositus XXXVI (englanniksi)
4 Bisfenoli A:n käytön elintarvikekontaktimateriaaleissa kieltävä asetusehdotus (englanniksi). Testausvaatimuksia käsitellään 5. artiklassa.
5 Saksan BfR:n suositus XXXVI, Liite
6 Kehysasetuksen (EY) N:o 1935/2004 3. artikla