Muovien kolmipistetaivutus (ISO 178)

Vetokoe valetuille, kuten ruiskuvaletuille, muoveille huonelämpötilassa. Testillä määritetään näytteelle voima-siirtymäkäyrä, josta voidaan määrittää mm. vetokimmomoduuli, myötölujuus, myötövenymä, murtolujuus, sekä murtovenymä standardin EN ISO 527-2 mukaisesti. Testi tehdään viidellä rinnakkaismittauksella tyypin A1 koekappaleille (kuudes näytekappale toimii varakappaleena). Hinta ei pidä sisällään näytevalmistusta, joten näytteet on toimitettava valmiina testattaviksi. Standardinmukaiset testiparametrit ovat seuraavat: Leukojen paine - 3 bar, Testin nopeus - 50 mm/min. Parametrejä voidaan muuttaa pyynnöstä.

Taipumislämpötila (HDT) kertoo muovin muodonmuutoskestävyydestä tietyllä kuormituksella korotetussa lämpötilassa. Se määritellään lämpötilaksi, jossa näytekappale taipuu 0,25 mm kuormituksen alla. Taipumislämpötilasta on hyötyä esimerkiksi arvioitaessa, kuinka helposti muovi on koneistettavissa. Sen avulla voidaan myös arvioida muovin ruiskuvalettavuutta. HDT voidaan mitata joko menetelmällä A (1,80 MPa), B (0,45 MPa) tai C (8,00 MPa) ISO 75 -standardin mukaisesti. Kuorma ja näytetyyppi valitaan testattavan materiaalin mukaan. Mittaushinta sisältää testauksen duplikaattina.

Menetelmällä mitataan alku- ja liukumiskitkakertoimet muovikalvoista, kun niitä liutetaan saman tai toisen materiaalin yli. Tulosta voidaan käyttää esimerksi laadunvarmistukseen. Mittaus sisältää neljä rinnakkaismittausta per näyte.

Iskunkestävyys voidaan mitata jäykistä muoveista Charpy- tai Izod-menetelmillä. Näissä testeissä näytekappaleen hajottamiseksi käytetään heiluria. Testit voidaan tehdä lovella tai ilman lovea. Merkittävin ero Charpy- ja Izod-testien välillä on se, että Izod-testissä koekappale on pystysuorassa ja lovi heilurin puolella näytettä. Charpy-testissä näytekappale on puolestaan vaakatasossa ja lovi tehdään heilurin vastapuolelle. Tämä tuote kattaa muovi- tai komposiittimateriaalin iskulujuuden määrityksen Charpy- tai Izod-menetelmällä. Molemmissa testeissä testataan 10 näytettä materiaalia kohden. Näytevalmistelun voi ostaa erikseen.

Vicat-pehmenemispiste on lämpötila, jossa tylppä neula lävistää näytteen 1 mm syvyyteen tietyllä kuormituksella. Testissä 10 tai 50 newtonin kuorma asetetaan neulalle. Näyte asetetaan öljyhauteeseen, jonka lämpötilaa nostetaan 50 °C/h tai 120 °C/h nopeudella, kunnes neula on uponnut näytteeseen 1 mm syvyydelle. Testihinta sisältä Vicat-pehmenemispisteen määrityksen kolmella rinnakkaismittauksella A50-, A120-, B50- tai B120-menetelmällä.

Kumin hankaustestillä mitataan materiaalin tilavuushäviötä, joka johtuu hankaavasta vaikutuksesta, kun testikappaletta hierotaan tietyn luokan hioma-arkin päällä. Tämä mittaus käsittää ISO 4649 -standardin A-osan ei-pyörivälle kappaleelle. Menetelmä soveltuu vertailevaan testaukseen, laadunvalvontaan, spesifikaatioiden vaatimustenmukaisuuden testaamiseen sekä tutkimus- ja kehitystyöhön.

Tällä testillä voidaan määrittää muovien kovuus ISO 2039-1 -standardin mukaisella pallomenetelmällä tai ISO 868 -standardin mukaisella Shore-menetelmällä. Testaus tapahtuu huoneenlämmössä, ja hintaan sisältyy kolme mittausta näytettä kohti. Kovuustietoja voidaan käyttää muovien tutkimukseen, kehittämiseen, laadunvalvontaan ja materiaalin hyväksymiseen tai hylkäämiseen ennalta määriteltyjen vaatimusten mukaisesti.

Testillä määritetään muovisten kalvojen vetolujuusominaisuudet, kuten vetolujuus, myötölujuus, kimmokerroin ja myötövenymä ISO 527-3 -standardin mukaisesti. Testi suoritetaan tavallisesti viidellä rinnakkaismittauksella. Tuloksena saadaan vetokoekäyrät, yksittäiset mittaustulokset sekä keskiarvot tuloksista.

Tällä testillä määritetään jäykkien muovien puhkaisulujuus. Testissä levymäinen näyte puhkaistaan putoavalla puhkaisuesineellä, joka tiputetaan 1 m korkeudesta 4,4 m/s nopeudella. Kokeen aikana mitataan voimaa ajan funkitiona, ja tuloksena saadaan voima-aikakäyrä, josta voidaan määrittää murtumisenergia. Käytetyn iskukärjen muoto (terävästä pallomaiseen) valitaan materiaalin iskusitkeyden perusteella.

DMA-menetelmällä voidaan mitata materiaalin viskoelastisia ominaisuuksia lämpötilan, ajan, taajuuden, mekaanisen rasituksen, kaasuilmakehän tai näiden yhdistelmien funktiona. Menetelmän avulla voidaan analysoida mm. seuraavia ominaisuuksia: Varastomoduuli (E’), häviömoduuli (E’’) ja häviökerroin (tan δ), Lasisiirtymälämpötila (Tg), Kiteytyminen, Sulaminen, Kovettumiskinetiikka, Mekaaniset ominaisuudet. DMA-mittauksessa materiaaliin voidaan kohdistaa erilaisia rasituksia, kuten veto-, taivutus-, puristus- ja leikkausvoimaa. Koeasetelma ja tarkasteltavan materiaalin ominaisuudet vaikuttavat mittauksen haastavuuteen ja hinnoitteluun.