IMO 2010 FTPC Part 9 – Vuodetekstiilien ja patjojen syttyvyys

Pehmustettujen huonekalujen IMO 2010 FTPC Part 8 -testaus arvioi huonekalujen soveltuvuutta laivakäyttöön. Testien tuloksia voidaan käyttää tyyppihyväksynnässä (ruorimerkki). Testi suoritetaan valmiiille tuotteelle tai tuotetta edustavalle materiaaliyhdistelmälle, josta rakennetaan pieni testi-istuin. Testikappaleiden mitat: Päällinen: 800 mm x 650 mm , Selkänojan pehmuste: 450 mm x 300 mm x 75 mm , Istuinosan pehmuste: 450 mm x 150 mm x 75 mm. Savuketestissä sytytetään savuke ja sijoitetaan se selkänojan ja istuinosan yhtymäkohtaan pitkittäin. Koekappaleessa ei saa havaita kytevää paloa yli tuntia kokeen alkamisesta. Liekkitestissa propaani kaasuliekki sijoitetaan selkänojan ja istuinosan yhtymäkohtaan pitkittäin 20 sekunnin ajaksi. Jälkipalo ei saa ylittää 120 sekuntia liekin poistamisen jälkeen.

IMO 2010 FTP -palokoodin 7. osan mukaisella testauksella arvioidaan riippuvien tekstiilien ja kalvojen soveltuvuutta laivakäyttöön. Testituloksia voidaan käyttää tyyppihyväksynnässä (ruorimerkki). Vähintään 20 koekappaletta (170 mm x 220 mm) leikataan kankaan molempiin, loimen- sekä kuteenmukaisiin (10+10), suuntiin. Jos tuotteen puolet ovat erilaiset, on molemmat puolet testattava. Palosuojalla viimeistellyt tuotteet testataan pesemättöminä sekä 10 hoito-ohjeen mukaisen pesun jälkeen. Koekappale asetetaan metallikehykseen vertikaaliseen asentoon ja sytytetään propaaniliekillä (40 ± 2 mm). Ensin suoritetaan esitestejä, joiden avulla valitaan sytytystavat varsinaisiin testeihin. Varsinaisia testejä suoritetaan 5 kappaletta kankaan kumpaankin suuntaan. Koodin vaatimukset liittyvät jälkipalamiseen, liekehtivään paloon koekappaleen pinnassa, vaurion pituuteen sekä näytteen alapuolelle asetetun puuvillavanun syttymiseen palavien pisaroiden vuoksi.

Savun ja myrkyllisyyden testaus IMO 2010 FTPC Part 2 -standardin mukaan suoritetaan pintamateriaaleille, joita on tarkoitus käyttää laivanrakennuksessa. Savu ja myrkyllisyys -testauksessa koekappale asetetaan vaakasuoraan lämpösäteilijän alle suljettuun mittauskammioon, ns. savukaappiin. Testin edetessä koekappaleesta muodostuneen savun tiheys mitataan optisesti. Savusta tehdään myös myrkyllisyysmittaukset savun tiheyden ollessa suurimmillaan. Myrkyllisyyttä mitatessa analysoidaan hiilimonoksidi (CO), kloorivety (HCl), vetybromidi (HBr), vetyfluoridi (HF), syaanivety (HCN), typen oksidit NO_x (NO + NO₂) ja rikkidioksidi (SO₂) FTIR-analytiikkaa käyttäen. Savun suurimman tiheyden keskiarvon (D_m) tulee alittaa seuraavat arvot kaikissa testiolosuhteissa: D_m 200 materiaaleille, joita käytetään laipioiden, vuorausten tai kattojen pintana, D_m 400 materiaaleille, joita käytetään ensisijaisena kannen päällysteenä, D_m 500 lattiapäällysteenä käytettäville materiaaleille, D_m 400 muoviputkille ja sähkökaapeleille. Myrkyllisyystesteissä pitoisuuksien tulee alittaa seuraavat arvot: CO 1450 ppm, HCl 600 ppm, HBr 600 ppm, HF 600 ppm, HCN 140 ppm, NO_x 350 ppm, SO₂ 120 ppm (200 ppm lattiamateriaaleille).

Verhojen ja muiden pystysuorien tekstiilien palo-ominaisuuksien määritys ja paloluokitus standardin EN 13773 mukaisesti. Palvelun hintaan sisältyy luokitusraportti sekä seuraavat testit, joihin luokitus perustuu: Syttyvyyttä arvioiva testi standardin EN 1101 mukaisesti, ja, Liekin leviämistä arvioiva EN 1102 -palokoe pienellä liekillä, tai, Liekin leviämistä arvioiva EN 13772 -palokoe, jossa käytetään suurempaa palolähdettä. Ensin tehdään EN 1101 -palokoe. Jos näytekappale syttyy kokeen aikana, tehdään seuraavaksi EN 1102 -koe. Jos näyte ei syty, jatketaan testejä EN 13772 -kokeella. Tulosten perusteella tekstiili luokitellaan yhteen viidestä paloluokasta. Korkeimman paloturvallisuuden luokassa 1 kangas ei syty EN 1101 -kokeessa, eikä liekki leviä EN 13772 -kokeen aikana. Vastaavasti heikoimmassa luokassa 5 kangas syttyy helposti, liekki leviää laajalle ja kankaasta putoaa palavaa ainesta.

Standardin EN 1021 osia 1 ja 2 käytetään verhoiltujen istuinten syttymisherkkyyden arvioimiseen. Testipaketti sisältää testit standardin molemmilla osilla; tupakkatesti sekä liekkitesti. Nämä testit vaaditaan julkisissa tiloissa, kuten kouluissa, ravintoloissa tai hotelleissa, käytettäviltä pehmustetuilta huonekaluilta.

IMO 2010 FTPC Part 5 -koodin mukainen testaus arvioi liekkien leviämistä laivanrakennukseen tarkoitettujen materiaalien pinnalla. Koekappale ja valittu standardialusta asetetaan testilaitteistoon kyljelleen ja altistetaan säteilypaneelin lämmölle. Säteilypaneelissa palaa propaanin ja ilman seos. Testi suoritetaan pilottiliekin kanssa, ja sen aikana havainnoidaan mm. syttymisaika, liekin leviämisnopeus, liekin sammuminen sekä mahdolliset palavat pisarat. Myös seuraavat parametrit mitataan: CFE = critical flux at extinguishment (kW/m²), Qsb = heat for sustained burning (MJ/m²), Qt = total heat release (MJ), Qp = peak heat release rate (kW).

Laivassa käytettävät rakennusmateriaalit testataan IMO 2010 Palokoekoodin mukaisesti. (International Maritime Organization Fire Testing Procedures Code). Tuloksia voidaan käyttää tyyppihyväksynnässä (ruorimerkki). Koodin 1. osassa kuvataan palamattomuuden testausta. Ensin määritetään tuotteen kosteuspitoisuus (m-%) lämmittämällä näytteitä 24 tuntia 105 ºC:ssa. Näytteet punnitaan ennen ja jälkeen lämmityksen, kun ne ovat jäähtyneet huoneenlämpöisiksi eksikaattorissa. Tämän jälkeen määritetään orgaanisen aineen määrä (m-%) lämmittämällä näytteitä 2 tuntia 500 ºC:ssa. Näytteet punnitaan ennen ja jälkeen lämmityksen (huoneenlämpöisiksi jäähdyttyään). Palamattomuuskokeissa sylinterin muotoinen, halkaisijaltaan 45 mm ja korkeudeltaa 50 mm oleva koekappale asetetaan 750-asteiseen avoimeen putkiuuniin. Kokeen aikana mitataan koekappaleen sekä uunin lämpötilaa termoelementtien avulla. Koekappaleita testataan homogeeniselle tuotteelle 5 kpl ja epähomogeeniselle tuotteelle 10 kpl. Jos seuraavat vaatimukset täyttyvät, materiaalin voidaan katsoa oleva palamaton palokoekoodin mukaisesti. Lämpötila uunissa tai koekappaleen pinnalla ei saa ylittää 30 ºC, Liekehtemisaika ei saa ylittää 10 s, Massan muutos ei saa olla yli 50 %.

Ajoneuvoissa ja linja-autoissa käytettäviksi suunniteltujen vaakasuoraan asennettujen elementtien palamisnopeus on testattava UN/ECE R118, annex 6 -testin mukaisesti. Measurlabs tarjoaa tämän ja muut R118:n mukaiset testit akkreditoidusti. Testimenetelmässä koekappaleen toista puolta poltetaan alhaalta ja palon etenemisnopeus mitataan yksiköissä mm/min.

Tietyissä ajoneuvoissa käytettävien sulavien materiaalien sulamiskäyttäytyminen on testattava UN/ECE R118 -asetuksen liitteen 7 mukaisesti. Testissä seurataan, syttyykö näyte palamaan, synnyttääkö se liekehtiviä pisaroita ja sytyttävätkö sulamispisarat näytteen alle asetetun vanun. Testin tulos on hyväksyttävä, jos vanun sytyttäviä pisaroita ei synny. Saat testistä akkreditoidun testiraportin. Anisotrooppiset materiaalit on testattava molemmilta puolilta.

Tiettyjen atsoväreistä johdettujen aromaattisten amiinien määritys standardin EN 14362-1 mukaan. Mikäli aniliinia havaitaan yli 5 mg/kg standardin EN 14362-1 mukaisesti, on 4-aminoatsobentseeniä vapauttavien väriaineiden esiintyminen testattava standardin EN 14362-3 mukaisesti. Tässä tapauksessa veloitetaan lisämaksu.