Biohajoavat ja kompostoituvat materiaalit voivat auttaa vähentämään muovijätteen määrää, kunhan ne hajoavat määrätyissä olosuhteissa riittävän nopeasti ja turvallisesti. Kansainväliset EN- ja ISO-standardit sekä eri maiden kansalliset standardit tarjoavat puolueettoman ja luotettavan tavan arvioida erilaisten muovien, pakkausten ja muiden materiaalien biohajoavuutta eri ympäristöissä.
Teollinen kompostoitavuus
Teollisen kompostoitavuuden testeillä arvioidaan, voidaanko materiaali hävittää tehokkaasti ja turvallisesti biojätteen mukana. Euroopassa pakkausmateriaalien teollisen kompostoitavuuden arviointiin käytetään yleensä yhdenmukaistettua EN 13432 -standardia.1 Pakkausten tulee täyttää seuraavat vaatimukset, jotta ne voidaan todeta teollisesti kompostoituviksi:
Koostumus: Haihtuvien kiintoaineiden pitoisuuden tulee olla vähintään 50 %, eikä materiaali saa sisältää raskasmetalleja tai muita myrkyllisiä kemikaaleja ympäristölle haitallisina pitoisuuksina.
Biohajoavuus: Vähintään 90 %:n materiaalista tulee hajota aerobisissa olosuhteissa kuuden kuukauden kuluessa. Kompostin lämpötila pidetään testin aikana yleensä 58 ± 2 °C:ssa ISO 14855 -standardin mukaisesti.
Hajoaminen: Kun näyte on ollut 12 viikkoa aerobisissa kompostiolosuhteissa, tulee vähintään 90 %:n jäljellä olevasta materiaalista läpäistä 2 mm:n siivilä.
Ekotoksisuus: Testikomposti ei saa vaikuttaa haitallisesti kasvien kasvuun.
Myös pakkausmerkintöihin tulee kiinnittää huomiota: Kuluttajien on tunnistettava pakkaus kompostoituvaksi, jotta se tulee lajiteltua oikein. Lisäksi merkinnöistä on käytävä selkeästi ilmi, koskeeko kompostoitavuus pakkausta vai siihen pakattua tuotetta.
Teollisen kompostoitavuuden arviointiin voidaan käyttää myös muita standardeja. EN 13432:n kanssa pitkälti samaa testiasetelmaa noudattavat EN 14995, ISO 17088 ja ASTM D6400 soveltuvat kompostoituvien muovien kokonaisvaltaiseen testaukseen. Lisäksi tuotekehitysvaiheessa voidaan hyödyntää EN 14855 -standardia aerobisen biohajoavuuden määritykseen.
Kompostoitavuus kotikompostissa
Kotitalouskompostien olosuhteet vaihtelevat merkittävästi kompostien välillä, mikä tekee tyypillisten lämpötila- ja kosteusparametrien määrittelemisestä haastavaa. Tämän vuoksi kotikompostoinnille ei vielä ole kehitetty eurooppalaista EN- tai kansainvälistä ISO-standardia.2 Sitä voidaan kuitenkin arvioida australialaisen AS 5810- tai ranskalaisen NF T51-800 -standardin pohjalta.
AS 5810 sisältää pitkälti samat testit kuin EN 13432. Kompostoitavuutta kuitenkin arvioidaan matalammassa lämpötilassa ja pidemmän ajan kuluessa. Seuraavien kriteerien tulee täyttyä, jotta materiaali voidaan todeta kotikompostissa kompostoituvaksi:
Koostumus: Materiaalin tulee sisältää vähintään 50 % haihtuvia kiintoaineita. Raskasmetalleille on määritelty samat ylärajat kuin EN 13432 -standardissa.
Biohajoavuus: Vähintään 90 painoprosentin tulee hajota aerobisissa olosuhteissa 12 kuukauden kuluessa. Testi toteutetaan 25 ± 5 °C:ssa ISO 14855 -standardin mukaisesti.
Hajoaminen: Kun näyte on ollut kompostissa 180 päivää, tulee vähintään 90 %:n jäljellä olevasta materiaalista läpäistä 2 mm:n siivilä. Loppumateriaalia ei tule voida erottaa paljaalla silmällä 500 mm etäisyydeltä.
Kompostin laatu: Testikomposti ei saa vaikuttaa haitallisesti kasvien kasvuun tai matojen kuolleisuuteen.
Materiaalin kaikkien komponenttien tulee läpäistä testit, jotta koko materiaalia voidaan pitää kompostoituvana.
Biohajoaminen maaperässä ja vedessä
Kompostoitavuus ei tarkoita, että materiaali hajoaisi myös luonnossa, sillä olosuhteet poikkeavat merkittävästi kontrolloiduista kompostiolosuhteista. Biohajoavuuden arvioimiseen maaperässä ja meressä on kuitenkin omat kansainväliset ja kansalliset standardinsa.
Maaperässä tapahtuvan biohajoamisen arviointiin käytetään yleisesti ISO 23517 -standardia, joka sisältää testit materiaalin koostumuksen, hajoamisen ja ekotoksisuuden määrittämiseen. Standardi on suunniteltu maataloudessa käytettävien katemuovien testaukseen, mutta sitä voidaan soveltaa myös muihin biohajoaviin muoveihin.
Vesiympäristössä tapahtuvaa aerobista biohajoamista mittaavat esimerkiksi ISO 19679- ja ASTM D6691 -standardit ja materiaalin pienemmiksi kappaleiksi hajoamista standardi ISO 23832. Kattava arvio biohajoamisesta saadaan yhdistelemällä eri standardeja tai käyttämällä laboratorion sisäistä menetelmää.
Kaikki biohajoavuustestit yhdestä paikasta
Measurlabs tarjoaa biohajoavuuden ja kompostoitavuuden testit kaikilla artikkelissa mainituilla menetelmillä. Tuloksilla voidaan perustella EU:n biopohjaisia, biohajoavia ja kompostoituvia muoveja koskevien linjausten mukaisia, tieteellisen tarkkoja ympäristöväittämiä. Asiantuntijamme kertovat mielellään lisää, kun otat meihin yhteyttä alta löytyvällä lomakkeella.
Lähteet:
1 Yhdenmukaistetut standardit pakkauksille ja pakkausjätteelle (englanniksi).
2 Kotikompostoitavuuden arviointiin soveltuvan EN-standardin puutetta käsitellään EU:n biopohjaisia, biohajoavia ja kompostoituvia muoveja koskevan tiedonannon sivulla 12 (englanniksi).