Tekstiilin ilmanläpäisevyys

Tiettyjen atsoväreistä johdettujen aromaattisten amiinien määritys standardin EN 14362-1 mukaan.

Pehmustettujen huonekalujen IMO 2010 FTPC Part 8 -testaus arvioi huonekalujen soveltuvuutta laivakäyttöön. Testien tuloksia voidaan käyttää tyyppihyväksynnässä (ruorimerkki). Testi suoritetaan valmiiille tuotteelle tai tuotetta edustavalle materiaaliyhdistelmälle, josta rakennetaan pieni testi-istuin. Testikappaleiden mitat: Päällinen: 800 mm x 650 mm , Selkänojan pehmuste: 450 mm x 300 mm x 75 mm , Istuinosan pehmuste: 450 mm x 150 mm x 75 mm. Savuketestissä sytytetään savuke ja sijoitetaan se selkänojan ja istuinosan yhtymäkohtaan pitkittäin. Koekappaleessa ei saa havaita kytevää paloa yli tuntia kokeen alkamisesta. Liekkitestissa propaani kaasuliekki sijoitetaan selkänojan ja istuinosan yhtymäkohtaan pitkittäin 20 sekunnin ajaksi. Jälkipalo ei saa ylittää 120 sekuntia liekin poistamisen jälkeen.

Kasvomaskit jaetaan tyyppeihin I ja II niiden bakteerisuodatustehokkuuden mukaan. Tyypin I maskeja ei ole tarkoitettu terveydenhuollon ammattilaisille, vaan yleisölle estämään tartuntatautien leviämistä. Tyypin II maskit luokitellaan sen mukaan, ovatko ne roiskeenkestäviä (tyyppi IIR) vai eivät (tyyppi II). Eurooppalaisen standardin EN 14683 mukaan tyypin II kasvomaskeille on suoritettava seuraavat laatutestit: Bakteerisuodatustehokkuus (BFE) , Hengittävyys (paine-ero) , Mikrobiologinen puhtaus (Bioburden) , Biologinen yhteensopivuus . Lisäksi tyypin IIR maskeille on suoritettava veriroiskeiden läpäisyn arviointi. Tarjoamme kaikki ylempänä luetellut testit, jotka vaaditaan kasvomaskien merkitsemiseksi CE-merkillä. Sivulla näkyvän hintahaarukan matalampi hinta pätee tyypin II maskeille ja korkeampi tyypin IIR maskeille.

Ftalaatit ovat ryhmä kemikaaleja, joita käytetään yleisesti muovinpehmentiminä muovien joustavuuden ja kestävyyden parantamiseksi. Niitä myös käytetään (tai on käytetty) lisäaineina muissa tuotteissa, kuten kosmetiikassa. Useita ftalaatteja on tunnistettu hormonitoimintaa häiritseviksi tai lisääntymiselle vaarallisiksi aineiksi. Tyypillisiä altistusreittejä ftalaateille ovat: Alistus suun kautta Elintarvikkeet: pakkausmateriaaleista voi siirtyä ftalaatteja ruokaan, Lasten lelut: lapset laittavat leluja usein suuhunsa., Altistus hengitysteitse: esimerkiksi vinyylilattian pölyn tai hajusteiden hengittäminen voi altistaa ftalaateille., Ihokosketus: kosmetiikassa, voiteissa ja saippuoissa olevat ftalaatit voivat imeytyä ihon läpi.. Kaikille muille näytematriiseille kuin kosmetiikalle tämä testipaketti sisältää seuraavien EU:n REACH-asetuksessa rajoitettujen ftalaattien analyysin: Yhdiste Lyhenne CAS-numero Diisobutyyliftalaatti DIBP 84-69-5 Dibutyyliftalaatti DBP 84-74-2 Bentsyylibutyyliftalaatti BBP 85-68-7 Bis(2-etyyliheksyyli)ftalaatti DEHP 117-81-7 Di(n-oktyyli)ftalaatti DNOP 117-84-0 Diisononyyliftalaatti DINP 68515-48-0 Diisodekyyliftalaatti DIDP 26761-40-0 Kosmetiikalle analyysi sisältää seuraavat ftalaatit: Yhdiste Lyhenne CAS-numero Bis(2-etyyliheksyyli)ftalaatti DEHP 117-81-7 Bentsyylibutyyliftalaatti BBP 85-68-7 Dibutyyliftalaatti DBP 84-74-2 Di-isononyyliftalaatti DINP 68515-48-0 Di(n-oktyyli)ftalaatti DNOP 117-84-0 Di-isodekyyliftalaatti DIDP 26761-40-0

Standardin EN 1021 osia 1 ja 2 käytetään verhoiltujen istuinten syttymisherkkyyden arvioimiseen. Testipaketti sisältää testit standardin molemmilla osilla; tupakkatesti sekä liekkitesti. Nämä testit vaaditaan julkisissa tiloissa, kuten kouluissa, ravintoloissa tai hotelleissa, käytettäviltä pehmustetuilta huonekaluilta.

Testillä määritetään tekstiilien ja kankaiden vedenimukyky pisaratestin avulla. Analyysissä pisara vettä asetetaan näytteen päälle ja samalla mitataan aika, joka vaaditaan pisaran täydelliseen imeytymiseen kankaaseen. Huomioithan, että emme lähtökohtaisesti tarjoa pisaratestejä yksittäisille näytteille tai muutaman näytteen erille, ellei kyse ole toistuvasta testitarpeesta.

GC-MS-menetelmällä määritetään 16 PAH-yhdistettä, jotka Yhdysvaltain ympäristönsuojeluvirasto (US EPA) on määrittänyt korkean prioriteetin epäpuhtauksiksi. Määritettävät yhdisteet: naftaleeni, asenaftyleeni, asenafteeni, fluoreeni, fenantreeni, antraseeni, fluoranteeni, pyreeni, bentso[a]antraseeni, kryseeni, bentso[b]fluoranteeni, bentso[k]fluoranteeni, bentso[a]pyreeni, indeno[1,2,3-cd]pyreeni, dibentso[a,h]antraseeni ja bentso[ghi]peryleeni.

IMO 2010 FTP -palokoodin 7. osan mukaisella testauksella arvioidaan riippuvien tekstiilien ja kalvojen soveltuvuutta laivakäyttöön. Testituloksia voidaan käyttää tyyppihyväksynnässä (ruorimerkki). Vähintään 20 koekappaletta (170 mm x 220 mm) leikataan kankaan molempiin, loimen- sekä kuteenmukaisiin (10+10), suuntiin. Jos tuotteen puolet ovat erilaiset, on molemmat puolet testattava. Palosuojalla viimeistellyt tuotteet testataan pesemättöminä sekä 10 hoito-ohjeen mukaisen pesun jälkeen. Koekappale asetetaan metallikehykseen vertikaaliseen asentoon ja sytytetään propaaniliekillä (40 ± 2 mm). Ensin suoritetaan esitestejä, joiden avulla valitaan sytytystavat varsinaisiin testeihin. Varsinaisia testejä suoritetaan 5 kappaletta kankaan kumpaankin suuntaan. Koodin vaatimukset liittyvät jälkipalamiseen, liekehtivään paloon koekappaleen pinnassa, vaurion pituuteen sekä näytteen alapuolelle asetetun puuvillavanun syttymiseen palavien pisaroiden vuoksi.

Menetelmä mittaa tekstiilien (tyypillisesti verhojen) valonestokykyä niiden läpi kulkevaa valoa vastaan ​​standardin AATCC 203 mukaisesti. Testi suoritetaan spektrofotometrisellä mittauslaitteella, joka tuottaa tarkat ja toistettavat tulokset. Tulokset ilmoitetaan prosentteina (%).

Vuodetekstiilien ja patjojen syttyvyyttä testataan IMO 2010 FTP Part 9 -koodin mukaisesti, kun materiaaleja on tarkoitus käyttää laivoilla. Testissä patjat asetetaan suoraan testikehän päälle, kun taas muut tuotteet kiinnitetään ensin mineraalivillalevyyn. Tuotteet testataan savukkeella, joka peitetään puuvillavanulla, sekä pienellä kaasuliekillä.