ISO 5658-2: Liekin leviäminen rakennustuotteen pinnalla

Standardin ISO 5659-2 mukaisella testillä arvioidaan materiaalin taipumusta muodostaa savua palaessaan. Alun perin muoville kehitetty testi soveltuu myös muille materiaaleille, kuten rakennustuotteille ja pinnoitteille. Testissä edustava näytekappale asetetaan vaakasuorassa asennossa testikaappiin, jossa se altistetaan lämpösäteilylle. Prosessissa muodostuvan savun optista tiheyttä mitataan fotometrisellä menetelmällä. Tuloksena saadaan mm. suurin spesifinen optinen tiheys (Ds,max) sekä kumulatiivinen optinen tiheys neljän ensimmäisen minuutin aikana (VOF4). Testiin voidaan sisällyttää myös myrkyllisten kaasupäästöjen mittaus. Yksi testin yleisimmistä käyttötarkoituksista on junissa käytettävien materiaalien paloturvallisuuden arvioiminen EN 45545-2 -standardin mukaisesti.

EN ISO 9239-1 palotesti arvioi lattiapäällysteiden kykyä kestää liekkiä ja säteilylämpöä. Menetelmässä mitataan palon leviämistä, savun muodostumista ja alhaisinta palamista ylläpitävää säteilylämpöä (CHF). Menetelmää käytetään ensisijaisesti lattianpäällysteiden luokitteluun Euroclass EN 13501-1 -standardin mukaisesti. Testin tuloksilla voidaan todentaa tuotteen kuuluminen paloluokkiin A2fl, Bfl, Cfl ja Dfl. Lisäksi testiä tarvitaan, kun on tarkoitus varmistaa lattiapäällysteiden sopivuus käytettäviksi junissa EN 45545-2 -standardin mukaisesti. Testinäyte asetetaan vaakasuoraan asentoon kaasulämmitteisen säteilypaneelin alle, jonka avulla se altistetaan määritellylle lämpövirralle. Pilottiliekki kohdistetaan näytteen kuumempaan päähän. Sytytyksen jälkeen mahdollisesti kehittyvä liekkirintama kirjataan ja liekkirintaman etenemiseen kulunut aika mitataan. Savun muodostuminen testin aikana kirjataan valonläpäisynä. Yksi näyte testataan yhteen suuntaan (esim. tuotantosuunta) ja toinen näyte kohtisuoraan ensimmäiseen näytteeseen nähden. Huonommat tulokset tuottava suunta testataan toisen kerran.

EN 16989 -standardin mukaisella testimenetelmällä arvioidaan junissa, raitiovaunuissa ja muissa raideliikennevälineissä käytettävien matkustajaistuinten palokäyttäytymistä. Testin läpäisy osoittaa, että istuin täyttää EN 45545-2 -standardin vaatimuksen R18. Arvioitavia parametreja ovat muun muassa: MARHE-arvo (Maximum Average Rate of Heat Emissions), kW, TPS600-arvo (Total Smoke Production 600 s), m² – raja-arvo on tällä hetkellä määritelty vain HL3-vaatimustason istuimille, mutta testausta suositellaan myös HL2-tason tuotteille, sillä raja-arvo voidaan ottaa käyttöön myöhemmin., Liekin korkeus istuimen pohjan yläpuolella, mm. Istuimet testataan tyypillisesti sekä ehjinä että vandalisoituina, jotta voidaan arvioida, miten pehmusteiden paljastuminen vaikuttaa palokäyttäytymiseen.

Standardin ISO 5660-1 mukaisilla palotesteillä arvioidaan materiaalista palamisen aikana vapautuvan lämpöenergian määrää, savun muodostusta ja massahäviötä. Mittaukseen käytetään kartiokalorimetriä. Testeissä esikäsitellyt näytekappaleet altistetaan 50 kW/m2 voimakkuuden lämpösäteilylle (ellei toisesta voimakkuudesta sovita). Tuloksena saadaan mm. seuraavat tiedot: Näytekappaleen massa kokeen alussa ja lopussa, Massahäviö (%), Syttymisaika ja sammumisaika, Suurin paloteho (RHR - rate of heat release), Paloteho 180 ja 300 sekunnin kuluttua testin alkamisesta, Vapautuneen lämpöenergian kokonaismäärä (THR - total heat release), Savun määrä pinta-alayksikköä kohden. Testin yleisimpiä käyttötarkoituksia on EN 45545-2 -standardin mukainen paloturvallisuuden arviointi junissa ja muissa kiskoajoneuvoissa käytettäville materiaaleille. Tarjoamme myös muut standardin edellyttämät testit (ISO 5658-2, ISO 5659-2, jne.).

Standardi EN 17084 kuvailee kahta eri menetelmää, joilla voidaan arvioida junakäyttöön tarkoitetuista rakennusmateriaalista palamisen aikana irtoavien kaasujen myrkyllisyyttä: ISO 5659-2 -standardin mukainen savunmuodostustesti, NF X70-100 -standardin mukainen putkiuunitesti. ISO-menetelmää sovelletaan materiaaleihin, joiden peittämä pinta-ala on verrattain suuri. Tällaisia ovat esim. lattia- ja seinäpäällysteet. Vastaavasti NF X -menetelmällä testataan pienikokoisia komponentteja. Testit ovat osa materiaalien paloturvallisuuden arviointia standardin EN 45545-2 mukaisesti. Tarjoamme tarvittaessa myös muut kyseisen standardin alaiset testit, jotka yrityksenne materiaalin tulee läpäistä.

Ajoneuvoissa ja linja-autoissa käytettäviksi suunniteltujen vaakasuoraan asennettujen elementtien palamisnopeus on testattava UN/ECE R118, annex 6 -testin mukaisesti. Measurlabs tarjoaa tämän ja muut R118:n mukaiset testit akkreditoidusti. Testimenetelmässä koekappaleen toista puolta poltetaan alhaalta ja palon etenemisnopeus mitataan yksiköissä mm/min.

Tietyissä ajoneuvoissa käytettävien sulavien materiaalien sulamiskäyttäytyminen on testattava UN/ECE R118 -asetuksen liitteen 7 mukaisesti. Testissä seurataan, syttyykö näyte palamaan, synnyttääkö se liekehtiviä pisaroita ja sytyttävätkö sulamispisarat näytteen alle asetetun vanun. Testin tulos on hyväksyttävä, jos vanun sytyttäviä pisaroita ei synny. Saat testistä akkreditoidun testiraportin. Anisotrooppiset materiaalit on testattava molemmilta puolilta.

EN ISO 1716 -testistandardi on rakennusmateriaalien paloluokituksen EN 13501-1 -standardin yhteydessä käytetty luokitusperuste. Testillä määritetään rakennusmateriaalin tai sen komponenttien lämpöarvo pommikalorimetrin avulla. Ei-homogeenisten, eli useampia materiaaleja ja komponentteja sisältävien tuotteiden jokainen komponentti on testattava erikseen.

Standardin ISO 4589-2 mukainen happi-indeksin määritys on osa junissa käytettävien materiaalien palokäyttäytymisen arviointia EN 45545-2 -standardin mukaisesti. Testi tulee suorittaa osana vaatimusten R22, R23 ja R24 täyttämistä. Happi-indeksi (OI, oxygen index) kuvaa pienintä hapen prosenttiosuutta happi-typpiseoksessa, jossa koekappale palaa testiolosuhteissa. EN 45545-2 edellyttää vähintään 28 %:n happi-indeksiä vaaraluokitusten HL1 ja HL2 raideajoneuvoissa. Korkeimman HL3-luokan ajoneuvoissa käytettävien materiaalien happi-indeksin tulee olla vähintään 32 %. Testiä varten tarvitaan 20 näytekappaletta, joiden koko määräytyy materiaalityypin perusteella: Muovit ja muut muotoon valetut materiaalit: 80−150 mm x 10 mm x 4 mm , Vaahtomuovit ja muut huokoiset materiaalit: 80−150 mm x 10 mm x 10 mm, Joustavat kalvot ja kankaat: 140 mm x 52 mm x d (d < 10,5 mm).

Rakennusmateriaalien paloluokitus tehdään yleensä eurooppalaisen standardin EN 13501-1 mukaisesti. Tällä sivulla näkyvä hinta sisältää luokitusraportin valmistelun tehtyjen palotestien pohjalta. Measurlabs tarjoaa myös kaikki luokitusta varten vaadittavat testit, joille voit pyytää hintaa tarjouspyynnön yhteydessä. Luokitusta varten vaaditaan läpäisy seuraavista testeistä: Rakennusmateriaalit (ei lattiapäällysteet): Luokka A1: EN ISO 1182 ja EN ISO 1716 (tarvittaessa EN ISO 13823), Luokka A2: EN 13823 ja EN ISO 1182 tai EN ISO 1716, Luokat B, C ja D: EN ISO 11925-2 ja EN 13823, Luokat E ja F: EN ISO 11925-2. Lattiamateriaalit: Luokka A1fl: EN ISO 1182 ja EN ISO 1716, Luokka A2fl: ISO 9239-1 ja EN ISO 1182 tai EN ISO 1716, Luokat Bfl, Cfl ja Dfl: EN ISO 11925-2 ja EN ISO 9239-1, Luokat Efl ja Ffl: EN ISO 11925-2. Lineaariset putket: Luokka A1L: EN ISO 1182 ja EN ISO 1716, Luokka A2L: EN 13823 ja EN ISO 1182 tai EN ISO 1716, Luokat BL, CL ja DL: EN ISO 11925-2 ja EN 13823, Luokat EL ja FL: EN ISO 11925-2 . Pääluokan lisäksi materiaaleille annetaan lisäluokitukset savuntuotannosta (s1, s2 tai s3) sekä palavista hiukkasista (d0, d1 tai d2).