EN 13773: Verhojen paloturvallisuus

Pehmustettujen huonekalujen IMO 2010 FTPC Part 8 -testaus arvioi huonekalujen soveltuvuutta laivakäyttöön. Testien tuloksia voidaan käyttää tyyppihyväksynnässä (ruorimerkki). Testi suoritetaan valmiiille tuotteelle tai tuotetta edustavalle materiaaliyhdistelmälle, josta rakennetaan pieni testi-istuin. Testikappaleiden mitat: Päällinen: 800 mm x 650 mm , Selkänojan pehmuste: 450 mm x 300 mm x 75 mm , Istuinosan pehmuste: 450 mm x 150 mm x 75 mm. Savuketestissä sytytetään savuke ja sijoitetaan se selkänojan ja istuinosan yhtymäkohtaan pitkittäin. Koekappaleessa ei saa havaita kytevää paloa yli tuntia kokeen alkamisesta. Liekkitestissa propaani kaasuliekki sijoitetaan selkänojan ja istuinosan yhtymäkohtaan pitkittäin 20 sekunnin ajaksi. Jälkipalo ei saa ylittää 120 sekuntia liekin poistamisen jälkeen.

Standardin EN 1021 osia 1 ja 2 käytetään verhoiltujen istuinten syttymisherkkyyden arvioimiseen. Testipaketti sisältää testit standardin molemmilla osilla; tupakkatesti sekä liekkitesti. Nämä testit vaaditaan julkisissa tiloissa, kuten kouluissa, ravintoloissa tai hotelleissa, käytettäviltä pehmustetuilta huonekaluilta.

IMO 2010 FTP -palokoodin 7. osan mukaisella testauksella arvioidaan riippuvien tekstiilien ja kalvojen soveltuvuutta laivakäyttöön. Testituloksia voidaan käyttää tyyppihyväksynnässä (ruorimerkki). Vähintään 20 koekappaletta (170 mm x 220 mm) leikataan kankaan molempiin, loimen- sekä kuteenmukaisiin (10+10), suuntiin. Jos tuotteen puolet ovat erilaiset, on molemmat puolet testattava. Palosuojalla viimeistellyt tuotteet testataan pesemättöminä sekä 10 hoito-ohjeen mukaisen pesun jälkeen. Koekappale asetetaan metallikehykseen vertikaaliseen asentoon ja sytytetään propaaniliekillä (40 ± 2 mm). Ensin suoritetaan esitestejä, joiden avulla valitaan sytytystavat varsinaisiin testeihin. Varsinaisia testejä suoritetaan 5 kappaletta kankaan kumpaankin suuntaan. Koodin vaatimukset liittyvät jälkipalamiseen, liekehtivään paloon koekappaleen pinnassa, vaurion pituuteen sekä näytteen alapuolelle asetetun puuvillavanun syttymiseen palavien pisaroiden vuoksi.

Vuodetekstiilien ja patjojen syttyvyyttä testataan IMO 2010 FTP Part 9 -koodin mukaisesti, kun materiaaleja on tarkoitus käyttää laivoilla. Testissä patjat asetetaan suoraan testikehän päälle, kun taas muut tuotteet kiinnitetään ensin mineraalivillalevyyn. Tuotteet testataan savukkeella, joka peitetään puuvillavanulla, sekä pienellä kaasuliekillä.

Savun ja myrkyllisyyden testaus IMO 2010 FTPC Part 2 -standardin mukaan suoritetaan pintamateriaaleille, joita on tarkoitus käyttää laivanrakennuksessa. Savu ja myrkyllisyys -testauksessa koekappale asetetaan vaakasuoraan lämpösäteilijän alle suljettuun mittauskammioon, ns. savukaappiin. Testin edetessä koekappaleesta muodostuneen savun tiheys mitataan optisesti. Savusta tehdään myös myrkyllisyysmittaukset savun tiheyden ollessa suurimmillaan. Myrkyllisyyttä mitatessa analysoidaan hiilimonoksidi (CO), kloorivety (HCl), vetybromidi (HBr), vetyfluoridi (HF), syaanivety (HCN), typen oksidit NO_x (NO + NO₂) ja rikkidioksidi (SO₂) FTIR-analytiikkaa käyttäen. Savun suurimman tiheyden keskiarvon (D_m) tulee alittaa seuraavat arvot kaikissa testiolosuhteissa: D_m 200 materiaaleille, joita käytetään laipioiden, vuorausten tai kattojen pintana, D_m 400 materiaaleille, joita käytetään ensisijaisena kannen päällysteenä, D_m 500 lattiapäällysteenä käytettäville materiaaleille, D_m 400 muoviputkille ja sähkökaapeleille. Myrkyllisyystesteissä pitoisuuksien tulee alittaa seuraavat arvot: CO 1450 ppm, HCl 600 ppm, HBr 600 ppm, HF 600 ppm, HCN 140 ppm, NO_x 350 ppm, SO₂ 120 ppm (200 ppm lattiamateriaaleille).

Ajoneuvoissa ja linja-autoissa käytettäviksi suunniteltujen vaakasuoraan asennettujen elementtien palamisnopeus on testattava UN/ECE R118, annex 6 -testin mukaisesti. Measurlabs tarjoaa tämän ja muut R118:n mukaiset testit akkreditoidusti. Testimenetelmässä koekappaleen toista puolta poltetaan alhaalta ja palon etenemisnopeus mitataan yksiköissä mm/min.

Tietyissä ajoneuvoissa käytettävien sulavien materiaalien sulamiskäyttäytyminen on testattava UN/ECE R118 -asetuksen liitteen 7 mukaisesti. Testissä seurataan, syttyykö näyte palamaan, synnyttääkö se liekehtiviä pisaroita ja sytyttävätkö sulamispisarat näytteen alle asetetun vanun. Testin tulos on hyväksyttävä, jos vanun sytyttäviä pisaroita ei synny. Saat testistä akkreditoidun testiraportin. Anisotrooppiset materiaalit on testattava molemmilta puolilta.

Tiettyjen atsoväreistä johdettujen aromaattisten amiinien määritys standardin EN 14362-1 mukaan. Mikäli aniliinia havaitaan yli 5 mg/kg standardin EN 14362-1 mukaisesti, on 4-aminoatsobentseeniä vapauttavien väriaineiden esiintyminen testattava standardin EN 14362-3 mukaisesti. Tässä tapauksessa veloitetaan lisämaksu.

Tekstiilien ilmanläpäisevyyttä voidaan tämän standardin mukaisesti mitata lähes kaikista ilmaa läpäisevistä kankaista. Tulos annetaan yksikössä l/m²/s.

Kasvomaskit jaetaan tyyppeihin I ja II niiden bakteerisuodatustehokkuuden mukaan. Tyypin I maskeja ei ole tarkoitettu terveydenhuollon ammattilaisille, vaan yleisölle estämään tartuntatautien leviämistä. Tyypin II maskit luokitellaan sen mukaan, ovatko ne roiskeenkestäviä (tyyppi IIR) vai eivät (tyyppi II). Eurooppalaisen standardin EN 14683 mukaan tyypin II kasvomaskeille on suoritettava seuraavat laatutestit: Bakteerisuodatustehokkuus (BFE) , Hengittävyys (paine-ero) , Mikrobiologinen puhtaus (Bioburden) , Biologinen yhteensopivuus . Lisäksi tyypin IIR maskeille on suoritettava veriroiskeiden läpäisyn arviointi. Tarjoamme kaikki ylempänä luetellut testit, jotka vaaditaan kasvomaskien merkitsemiseksi CE-merkillä. Sivulla näkyvän hintahaarukan matalampi hinta pätee tyypin II maskeille ja korkeampi tyypin IIR maskeille.